Lue keskustelun säännöt.
Mikä on utelua ja mikä small talkia?
15.12.2018 |
Tuossa toisessa ketjussa kehotettiin kysymään mm. onko kauan asunut kaupungissa tai mitä harrastaa tai mistä musiikista tykkää. Nämä kaikki on sellaisia asioita mistä itse en halua kertoa tuntemattomille mitään! Tulisipa vaivaantunut tunnelma pikkujouluissa jos vieraampi työkaveri tulisi kysymään millaista musiikkia kuuntelen.
Itse siis sanoisin älä kysy mitään henkilökohtaista tai utelet.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään, ok. Hiukan haastavia muuten nämä kouluunsaattamiset ja muut, kun hiekoituksesta ei nykyään kamalasti huolehdita. Pitäisikö laittaa palautetta Facebookiin, kun tuo paikallislehden yleisönosastokaan ei oikein enää vedä porukkaa.
Utelu: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään? Minkäs ikäinen sinä olitkaan, kohta tulee kiire. Miten et ole löytänyt hyvää miestä lapsillesi isäksi, nyt hopi hopi toimeen. Vai onko sinulla jo mies? Onhan semmoinen sopivan ikäinen, ettei tarvitse pelätä leskeksi jäämistä?
Tässäpä juuri loistava esimerkki siitä, mitä mukava small talk ei ole. Ei tuo kivaa tunnelmaa kuunnella jonkun valitusta ja marinaa jostain hiekoituksista. Perhe on ylipäänsä sopimaton aihe. Myöskään arjen pyöritys ei ole aihe, josta ainakaan juhlissa puhutaan tai keskustellaan vieraiden kanssa. Kaikenlaista valittamista on kohteliasta välttää eikä ketään oikeasti kiinnosta kuunnella, miten hait lasta tarhasta.
En ole ylläoleva, eikä minulla ole enää lapsia, mutta kyllä minä pidän luonnollisena alkaa puhumaan siitä, mitä omassa elämässä tapahtuu. Paljon luonnollisempaa kuin puhua uutisista tai säästä.
Jos joku aloittaisi noin, niin minä jatkaisin keskustelua siihen, kuinka moni on tälläkin hetkellä sairaalassa liukastumisen vuoksi tai miten juuri sijaistan työkaveria tämän vuoksi, ja kuinka siksi olen uupunut jne.
Ei small talk tarkoita sitä, että siihen teemaan jäädään jumittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin nuorempana kymmenen vuotta miehen kanssa, joka oli suhteemme alkaessa kahden pienen lapsen yksinhuoltaja. Useissa paikoissa minua luultiin vuosien varrella lasten äidiksi, ja ihan joka kaupan kassalle en alkanut asiaa korjaamaan. Mutta olin yllättynyt siitä, miten tavattoman yleinen aihe lapset ovat, siis lähes kaikki jotka olettivat lasten olevan minun, ryhtyivät saman tien juttelemaan lapsista. "Minkäs ikäinen tämä teidän Emma on? Meilläkin on viisivuotias, jännittää jo eskari kovasti..." Ja tarkoitan, kaikki. Tarjoilijat, kampaajat, koiranulkoiluttajat ja poliisit. Siis mitä kulloinkin. Ja hyvin nopeasti toivat esiin omien lastensa nimet, iät, jne.
Pointti on oikestaan siinä, että smalltalkareiden ei kannata kysyä lapsista, kyllä ihminen, jolla niitä on, kertoo sen todennäköisesti itse :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään, ok. Hiukan haastavia muuten nämä kouluunsaattamiset ja muut, kun hiekoituksesta ei nykyään kamalasti huolehdita. Pitäisikö laittaa palautetta Facebookiin, kun tuo paikallislehden yleisönosastokaan ei oikein enää vedä porukkaa.
Utelu: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään? Minkäs ikäinen sinä olitkaan, kohta tulee kiire. Miten et ole löytänyt hyvää miestä lapsillesi isäksi, nyt hopi hopi toimeen. Vai onko sinulla jo mies? Onhan semmoinen sopivan ikäinen, ettei tarvitse pelätä leskeksi jäämistä?
Ei ole tuo eka esimerkkikään ollut small talkia vaan utelua. Small talkissa ei kysellä tai kerrota mistään "oikeista" asioista vaan pysytään nimenomaan vain kevyellä, ympäripyöreällä tasolla niin, ettei siitä tule muille tukala olo. Eli kaikki kysymykset lapsista, parisuhteesta, rahasta, politiikasta, yms. ovat sopimattomia small talkiin. Small talkissa ei myöskään koskaan valiteta tai olla negatiivisia. Se on kevyttä, myönteistä, iloista ja helppoa. Siinä myös yleensä ottaen esitetään äärimmäisen vähän kysymyksiä, juuri ettei toiselle tule tukala olo.
Sinä puhut small talkista sillä keveimmällä tasolla. Tuo riittää kymmenen minuutin keskusteluun. Harva jaksaa puhua säästä ja uutisotsikoista sen pidempään. Jos pitää tunti olla toisen kanssa, niin keskustelua on pakko syventää, ja se tapahtuu kysymysten avulla.
No mutta eihän small talkia koskaan pidetä yllä saman ihmisen kanssa pidempään kuin tuo max. 10 minuuttia! Small talk kuuluu just esimerkiksi työpaikan pikkujouluihin, jossa kuljetaan ympäri (minglataan) ja jutellaan just tuo max. 10 minuuttia jokaisen kanssa. Tai vaikka työpalaverin alkuun tai työlounaalle, jolloin on muiden ajan hukkaamista jatkaa small talkia yhtään pidempään, koska tarkoitus on keskittyä työasioihin, se small talk on vai kevyttä kuorrutusta. Jos jonkun kanssa puhuu tunnin, niin se on keskustelu, ei small talkia.
Niin on, samaa mieltä. Minusta tämä keskustelu on jo mennyt pidemmälle kuin small talk, eli tässä on kyse yleisestä sosiaalisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan musiikkikysymykseen, että en oikeastaan kuuntele musiikkia. Mutta kaikista kevyistä keskustelunaiheista tämä on minulle siitä hankalin, että en oikeasti halua kertoa totuutta.
En koskaan kuuntele musiikkia vapaaehtoisesti yhtään. Saatan lähteä kaupasta kesken pois musiikin takia. Juhlatilanteissa alkoholi auttaa sietämään musiikkia. Eli minulla ei luultavasti ole paljonkaan yhteistä musiikkimausta kiinnostuneen kanssa ja on inhottavaa jos joku haluaa, että valitsen spotifystä jonkun biisin. Tilanne on sama kuin kysyttäisiin, että mikä on suosikkimatelijasi ja mikä video niistä katsotaan nyt väkisin youtubesta.
Kyllä, olen asperger ja saa minulta kysyä musiikista. Mutta kun itse teen aika paljon työtä, jotta sosiaalinen vuorovaikutus jotenkin sujuisi, toivoisin myös neurotyypillisiltä tilannetajua. Jos joku keskustelunaihe vaikuttaa keskustelukumppanista vaikealta, vaihda aihetta jos tämä ei osaa tai älä ainakaan jää jankuttamaan asiasta. Olen minäkin joskus kysynyt onko jollain lapsia ja vastaus onkin ollut kiusaantunut. Puhutaan sitten äkkiä jostain muusta.
Se on niin, että sosiaalisesti poikkeava sopeutuu muiden menoon eikä muilta voi vaatia "neurotyyppillistä tilannetajua" :D Vaihda itse aihetta, jos et pysty puhumaan toisen aloittamasta.
Tai laita lappu kaulaan: olen asperger -- älä ota kontaktia tai jos otat tee se neurotyypillisellä tilannetajulla.
Tutustut varmaan mukaviin tyyppeihin näin.
Neurotyypillinen tarkoittaa siis tavallista ihmistä, se tarkoittaa siis luultavasti myös sinua, joka olet ylpeä siitä, ettet ole autismin kirjolla. Tavallisten ihmisten ei yleensä tarvitse erikseen suunnitella ja harjoitella sosiaalisia tilanteita vaan heiltä voi olettaa luonnostaan, ettei suusta pääse kamalia sammakoita. He myös pystyvät vaihtamaan puheenaihetta jos puhekumppani ei vaikuta siitä kiinnostuneelta. Aspergerinä sen sijaan minulle on vaikeampaa ymmärtää, että joku ei halua puhua minua kiinnostavasta asiasta. Jotta en tylsistyttäisi muita tai antaisi outoa kuvaa, joudun ponnistelemaan tavallista enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään, ok. Hiukan haastavia muuten nämä kouluunsaattamiset ja muut, kun hiekoituksesta ei nykyään kamalasti huolehdita. Pitäisikö laittaa palautetta Facebookiin, kun tuo paikallislehden yleisönosastokaan ei oikein enää vedä porukkaa.
Utelu: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään? Minkäs ikäinen sinä olitkaan, kohta tulee kiire. Miten et ole löytänyt hyvää miestä lapsillesi isäksi, nyt hopi hopi toimeen. Vai onko sinulla jo mies? Onhan semmoinen sopivan ikäinen, ettei tarvitse pelätä leskeksi jäämistä?
Tässäpä juuri loistava esimerkki siitä, mitä mukava small talk ei ole. Ei tuo kivaa tunnelmaa kuunnella jonkun valitusta ja marinaa jostain hiekoituksista. Perhe on ylipäänsä sopimaton aihe. Myöskään arjen pyöritys ei ole aihe, josta ainakaan juhlissa puhutaan tai keskustellaan vieraiden kanssa. Kaikenlaista valittamista on kohteliasta välttää eikä ketään oikeasti kiinnosta kuunnella, miten hait lasta tarhasta.
En ole ylläoleva, eikä minulla ole enää lapsia, mutta kyllä minä pidän luonnollisena alkaa puhumaan siitä, mitä omassa elämässä tapahtuu. Paljon luonnollisempaa kuin puhua uutisista tai säästä.
Jos joku aloittaisi noin, niin minä jatkaisin keskustelua siihen, kuinka moni on tälläkin hetkellä sairaalassa liukastumisen vuoksi tai miten juuri sijaistan työkaveria tämän vuoksi, ja kuinka siksi olen uupunut jne.
Ei small talk tarkoita sitä, että siihen teemaan jäädään jumittamaan.
Huh, et voi olla tosissasi! Siis oikeasti lähtisit heti jossain lyhyessä parin minuutin keskustelussa vieraan ihmisen kanssa vinkumaan jostain sairaalasta ja uuumuksestasi! Eihän tuo ole small talkia! Ei mitään sinne päinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään, ok. Hiukan haastavia muuten nämä kouluunsaattamiset ja muut, kun hiekoituksesta ei nykyään kamalasti huolehdita. Pitäisikö laittaa palautetta Facebookiin, kun tuo paikallislehden yleisönosastokaan ei oikein enää vedä porukkaa.
Utelu: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään? Minkäs ikäinen sinä olitkaan, kohta tulee kiire. Miten et ole löytänyt hyvää miestä lapsillesi isäksi, nyt hopi hopi toimeen. Vai onko sinulla jo mies? Onhan semmoinen sopivan ikäinen, ettei tarvitse pelätä leskeksi jäämistä?
Ei ole tuo eka esimerkkikään ollut small talkia vaan utelua. Small talkissa ei kysellä tai kerrota mistään "oikeista" asioista vaan pysytään nimenomaan vain kevyellä, ympäripyöreällä tasolla niin, ettei siitä tule muille tukala olo. Eli kaikki kysymykset lapsista, parisuhteesta, rahasta, politiikasta, yms. ovat sopimattomia small talkiin. Small talkissa ei myöskään koskaan valiteta tai olla negatiivisia. Se on kevyttä, myönteistä, iloista ja helppoa. Siinä myös yleensä ottaen esitetään äärimmäisen vähän kysymyksiä, juuri ettei toiselle tule tukala olo.
Sinä puhut small talkista sillä keveimmällä tasolla. Tuo riittää kymmenen minuutin keskusteluun. Harva jaksaa puhua säästä ja uutisotsikoista sen pidempään. Jos pitää tunti olla toisen kanssa, niin keskustelua on pakko syventää, ja se tapahtuu kysymysten avulla.
No mutta eihän small talkia koskaan pidetä yllä saman ihmisen kanssa pidempään kuin tuo max. 10 minuuttia! Small talk kuuluu just esimerkiksi työpaikan pikkujouluihin, jossa kuljetaan ympäri (minglataan) ja jutellaan just tuo max. 10 minuuttia jokaisen kanssa. Tai vaikka työpalaverin alkuun tai työlounaalle, jolloin on muiden ajan hukkaamista jatkaa small talkia yhtään pidempään, koska tarkoitus on keskittyä työasioihin, se small talk on vai kevyttä kuorrutusta. Jos jonkun kanssa puhuu tunnin, niin se on keskustelu, ei small talkia.
Minä tyhöni kuului takavuisina ulkomailla osallistuminen eri lähetytstöjen coctail-kutsuille. Niissä pyöri aina samat naamat, ja keskustelu oli se 10 min, ja sitten seuraavat ihmiset. Ja sama small talk.
Tappavaa. Kertakaikkiesen tappavaa pidemmän päälle. Aina samat kysymykset, koska ei ollut kohteliasta kysyä tyyliin muuta kuin mitä pidättästä maasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään, ok. Hiukan haastavia muuten nämä kouluunsaattamiset ja muut, kun hiekoituksesta ei nykyään kamalasti huolehdita. Pitäisikö laittaa palautetta Facebookiin, kun tuo paikallislehden yleisönosastokaan ei oikein enää vedä porukkaa.
Utelu: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään? Minkäs ikäinen sinä olitkaan, kohta tulee kiire. Miten et ole löytänyt hyvää miestä lapsillesi isäksi, nyt hopi hopi toimeen. Vai onko sinulla jo mies? Onhan semmoinen sopivan ikäinen, ettei tarvitse pelätä leskeksi jäämistä?
Tässäpä juuri loistava esimerkki siitä, mitä mukava small talk ei ole. Ei tuo kivaa tunnelmaa kuunnella jonkun valitusta ja marinaa jostain hiekoituksista. Perhe on ylipäänsä sopimaton aihe. Myöskään arjen pyöritys ei ole aihe, josta ainakaan juhlissa puhutaan tai keskustellaan vieraiden kanssa. Kaikenlaista valittamista on kohteliasta välttää eikä ketään oikeasti kiinnosta kuunnella, miten hait lasta tarhasta.
En ole ylläoleva, eikä minulla ole enää lapsia, mutta kyllä minä pidän luonnollisena alkaa puhumaan siitä, mitä omassa elämässä tapahtuu. Paljon luonnollisempaa kuin puhua uutisista tai säästä.
Jos joku aloittaisi noin, niin minä jatkaisin keskustelua siihen, kuinka moni on tälläkin hetkellä sairaalassa liukastumisen vuoksi tai miten juuri sijaistan työkaveria tämän vuoksi, ja kuinka siksi olen uupunut jne.
Ei small talk tarkoita sitä, että siihen teemaan jäädään jumittamaan.
Huh, et voi olla tosissasi! Siis oikeasti lähtisit heti jossain lyhyessä parin minuutin keskustelussa vieraan ihmisen kanssa vinkumaan jostain sairaalasta ja uuumuksestasi! Eihän tuo ole small talkia! Ei mitään sinne päinkään.
Eikö small talk ole uutisista puhumista? Viime talvena uutiset olivat täynnä kaatuneita. Ja seon hyvä aasinsilta minun lähipiiriini, jossa on ihminen kaatunut.
Minulla ei ongelmaamuiden ihmisten kanssa. Minä olen se, jonka luokse hakeudutaan juttelemaan. En ole näin ollen koskaan ajatellut, että tekisin jotain väärin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu missä asustaa. Joissakin paikoissa udellaan asioita siksi,että löydetään se heikko kohta josta myöhemmin kettuillaan tai levitellään omia vinksahtaneita ajatuksia jotka ei pidä paikkansa. Osa ihmisistä saa jopa tulta hiiliin lisää jos asut väärässä paikkakunnalla tai et ole alkuperänen paikkakuntalainen. Täytyy opetella käyttämään maalaisjärkeä. Elämä sen opettaa. Tietyt harrastuksetkin,joista on vääriä kuvia ei kannata kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään, ok. Hiukan haastavia muuten nämä kouluunsaattamiset ja muut, kun hiekoituksesta ei nykyään kamalasti huolehdita. Pitäisikö laittaa palautetta Facebookiin, kun tuo paikallislehden yleisönosastokaan ei oikein enää vedä porukkaa.
Utelu: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään? Minkäs ikäinen sinä olitkaan, kohta tulee kiire. Miten et ole löytänyt hyvää miestä lapsillesi isäksi, nyt hopi hopi toimeen. Vai onko sinulla jo mies? Onhan semmoinen sopivan ikäinen, ettei tarvitse pelätä leskeksi jäämistä?
Ei ole tuo eka esimerkkikään ollut small talkia vaan utelua. Small talkissa ei kysellä tai kerrota mistään "oikeista" asioista vaan pysytään nimenomaan vain kevyellä, ympäripyöreällä tasolla niin, ettei siitä tule muille tukala olo. Eli kaikki kysymykset lapsista, parisuhteesta, rahasta, politiikasta, yms. ovat sopimattomia small talkiin. Small talkissa ei myöskään koskaan valiteta tai olla negatiivisia. Se on kevyttä, myönteistä, iloista ja helppoa. Siinä myös yleensä ottaen esitetään äärimmäisen vähän kysymyksiä, juuri ettei toiselle tule tukala olo.
Sinä puhut small talkista sillä keveimmällä tasolla. Tuo riittää kymmenen minuutin keskusteluun. Harva jaksaa puhua säästä ja uutisotsikoista sen pidempään. Jos pitää tunti olla toisen kanssa, niin keskustelua on pakko syventää, ja se tapahtuu kysymysten avulla.
No mutta eihän small talkia koskaan pidetä yllä saman ihmisen kanssa pidempään kuin tuo max. 10 minuuttia! Small talk kuuluu just esimerkiksi työpaikan pikkujouluihin, jossa kuljetaan ympäri (minglataan) ja jutellaan just tuo max. 10 minuuttia jokaisen kanssa. Tai vaikka työpalaverin alkuun tai työlounaalle, jolloin on muiden ajan hukkaamista jatkaa small talkia yhtään pidempään, koska tarkoitus on keskittyä työasioihin, se small talk on vai kevyttä kuorrutusta. Jos jonkun kanssa puhuu tunnin, niin se on keskustelu, ei small talkia.
Niin on, samaa mieltä. Minusta tämä keskustelu on jo mennyt pidemmälle kuin small talk, eli tässä on kyse yleisestä sosiaalisuudesta.
No joo, mutta siinäkin on niin tilanneriippuvaista, mikä on mukavaa ja hienotunteista keskustelua. Siksi on niin tärkeää olla sotkematta sitä, miten voi jutella vieraalle tai puolitutulle vaikkapa työpaikan pikkujouluissa siihen, mikä on mukavaa rupattelua kavereiden kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan musiikkikysymykseen, että en oikeastaan kuuntele musiikkia. Mutta kaikista kevyistä keskustelunaiheista tämä on minulle siitä hankalin, että en oikeasti halua kertoa totuutta.
En koskaan kuuntele musiikkia vapaaehtoisesti yhtään. Saatan lähteä kaupasta kesken pois musiikin takia. Juhlatilanteissa alkoholi auttaa sietämään musiikkia. Eli minulla ei luultavasti ole paljonkaan yhteistä musiikkimausta kiinnostuneen kanssa ja on inhottavaa jos joku haluaa, että valitsen spotifystä jonkun biisin. Tilanne on sama kuin kysyttäisiin, että mikä on suosikkimatelijasi ja mikä video niistä katsotaan nyt väkisin youtubesta.
Kyllä, olen asperger ja saa minulta kysyä musiikista. Mutta kun itse teen aika paljon työtä, jotta sosiaalinen vuorovaikutus jotenkin sujuisi, toivoisin myös neurotyypillisiltä tilannetajua. Jos joku keskustelunaihe vaikuttaa keskustelukumppanista vaikealta, vaihda aihetta jos tämä ei osaa tai älä ainakaan jää jankuttamaan asiasta. Olen minäkin joskus kysynyt onko jollain lapsia ja vastaus onkin ollut kiusaantunut. Puhutaan sitten äkkiä jostain muusta.
Se on niin, että sosiaalisesti poikkeava sopeutuu muiden menoon eikä muilta voi vaatia "neurotyyppillistä tilannetajua" :D Vaihda itse aihetta, jos et pysty puhumaan toisen aloittamasta.
Tai laita lappu kaulaan: olen asperger -- älä ota kontaktia tai jos otat tee se neurotyypillisellä tilannetajulla.
Tutustut varmaan mukaviin tyyppeihin näin.
Menes tarkistamaan sanakirjasta, mitä neurotyypillinen tarkoittaa. Kirjoittajahan kertoi juuri näkevänsä vaivaa, että vuorovaikutus muiden kanssa on onnistunutta. Hän toivoi myös normaalia tilannetajua normaaleilta ihmisiltä. Eli jatkokysymys ”miksi ei” ei ole ok, kun joku vaikka kertoo, ettei hänellä ole lapsia. Tai että omalta paasaamiseltaan huomaisi, että se oma puheenaihe joko ikävystyttää, vaivaannuttaa tai on jopa tuskallinen toiselle osapuolelle. Kyllä siis minäkin toivon, että keskustelukumppaneilla on tilannetajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään, ok. Hiukan haastavia muuten nämä kouluunsaattamiset ja muut, kun hiekoituksesta ei nykyään kamalasti huolehdita. Pitäisikö laittaa palautetta Facebookiin, kun tuo paikallislehden yleisönosastokaan ei oikein enää vedä porukkaa.
Utelu: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään? Minkäs ikäinen sinä olitkaan, kohta tulee kiire. Miten et ole löytänyt hyvää miestä lapsillesi isäksi, nyt hopi hopi toimeen. Vai onko sinulla jo mies? Onhan semmoinen sopivan ikäinen, ettei tarvitse pelätä leskeksi jäämistä?
Ei ole tuo eka esimerkkikään ollut small talkia vaan utelua. Small talkissa ei kysellä tai kerrota mistään "oikeista" asioista vaan pysytään nimenomaan vain kevyellä, ympäripyöreällä tasolla niin, ettei siitä tule muille tukala olo. Eli kaikki kysymykset lapsista, parisuhteesta, rahasta, politiikasta, yms. ovat sopimattomia small talkiin. Small talkissa ei myöskään koskaan valiteta tai olla negatiivisia. Se on kevyttä, myönteistä, iloista ja helppoa. Siinä myös yleensä ottaen esitetään äärimmäisen vähän kysymyksiä, juuri ettei toiselle tule tukala olo.
Sinä puhut small talkista sillä keveimmällä tasolla. Tuo riittää kymmenen minuutin keskusteluun. Harva jaksaa puhua säästä ja uutisotsikoista sen pidempään. Jos pitää tunti olla toisen kanssa, niin keskustelua on pakko syventää, ja se tapahtuu kysymysten avulla.
No mutta eihän small talkia koskaan pidetä yllä saman ihmisen kanssa pidempään kuin tuo max. 10 minuuttia! Small talk kuuluu just esimerkiksi työpaikan pikkujouluihin, jossa kuljetaan ympäri (minglataan) ja jutellaan just tuo max. 10 minuuttia jokaisen kanssa. Tai vaikka työpalaverin alkuun tai työlounaalle, jolloin on muiden ajan hukkaamista jatkaa small talkia yhtään pidempään, koska tarkoitus on keskittyä työasioihin, se small talk on vai kevyttä kuorrutusta. Jos jonkun kanssa puhuu tunnin, niin se on keskustelu, ei small talkia.
Minä tyhöni kuului takavuisina ulkomailla osallistuminen eri lähetytstöjen coctail-kutsuille. Niissä pyöri aina samat naamat, ja keskustelu oli se 10 min, ja sitten seuraavat ihmiset. Ja sama small talk.
Tappavaa. Kertakaikkiesen tappavaa pidemmän päälle. Aina samat kysymykset, koska ei ollut kohteliasta kysyä tyyliin muuta kuin mitä pidättästä maasta?
No mutta sitä se on. Tuollaisethan ovat nimenomaan työtilaisuuksia, joten niissä ei nyt vain voi käyttäytyä miten huvittaa. Muutkin kun ovat niissä pakon edessä.
Ne omat jutut pitää säästää yksityisiin tapaamisiin, joissa ihmiset ovat toistensa kanssa vapaaehtoisesti tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan musiikkikysymykseen, että en oikeastaan kuuntele musiikkia. Mutta kaikista kevyistä keskustelunaiheista tämä on minulle siitä hankalin, että en oikeasti halua kertoa totuutta.
En koskaan kuuntele musiikkia vapaaehtoisesti yhtään. Saatan lähteä kaupasta kesken pois musiikin takia. Juhlatilanteissa alkoholi auttaa sietämään musiikkia. Eli minulla ei luultavasti ole paljonkaan yhteistä musiikkimausta kiinnostuneen kanssa ja on inhottavaa jos joku haluaa, että valitsen spotifystä jonkun biisin. Tilanne on sama kuin kysyttäisiin, että mikä on suosikkimatelijasi ja mikä video niistä katsotaan nyt väkisin youtubesta.
Kyllä, olen asperger ja saa minulta kysyä musiikista. Mutta kun itse teen aika paljon työtä, jotta sosiaalinen vuorovaikutus jotenkin sujuisi, toivoisin myös neurotyypillisiltä tilannetajua. Jos joku keskustelunaihe vaikuttaa keskustelukumppanista vaikealta, vaihda aihetta jos tämä ei osaa tai älä ainakaan jää jankuttamaan asiasta. Olen minäkin joskus kysynyt onko jollain lapsia ja vastaus onkin ollut kiusaantunut. Puhutaan sitten äkkiä jostain muusta.
Se on niin, että sosiaalisesti poikkeava sopeutuu muiden menoon eikä muilta voi vaatia "neurotyyppillistä tilannetajua" :D Vaihda itse aihetta, jos et pysty puhumaan toisen aloittamasta.
Tai laita lappu kaulaan: olen asperger -- älä ota kontaktia tai jos otat tee se neurotyypillisellä tilannetajulla.
Tutustut varmaan mukaviin tyyppeihin näin.
Sinähän se vaadit muita olemaan ei-poikkeavia:
”Neurotyypillinen (tai NT) on autismin kirjon ihmisten käyttämä neologistinen nimitys ihmisille, joilla ei ole neurologista poikkeavuutta.[1] Vaikka termiä käyttivät alun perin autismin kirjon ihmiset,[2] sitä käyttävät nykyisin myös muut neurologisesti poikkeavat ihmiset, heidän läheisensä sekä koulutuksen ja lääketieteen ammattilaiset.[3][4][5] Englannissa kansallinen autismijärjestö National Autistic Society suosittelee neurotypical -termiä käytettäväksi myös tiedotusvälineissä.[6]
Neurotyypillinen ihminen vastaanottaa koko ajan informaatiota kaikkien aistikanaviensa kautta, prosessoi ja pystyy hoitamaan yhtä aikaa useita erilaisia asioita, tiedostaa omat tarpeensa ja huomioi lähistöllä olevien ihmisten toiveet kysymättäkin, sekä pystyy kommunikoimaan ympäristönsä kanssa pelkän katsekontaktin avulla. Neurotyypillisen ei tarvitse miettiä näitä sosiaalisen kanssakäymiseen liittyviä rutiineja, sillä ne sujuvat lähes automaattisesti toisin kuin autismin kirjon ihmisellä, jonka vuorovaikutustaidot voivat olla vajavat.”
Itselle small toolkki on semmoinen,mistä jokainen voi huoletta puhua. Esim sää, uutiset, pyhäpäivät ( joulu, itsenäisyys,pääsiäinen) jos haluaa niin elokuvat tai tv ohjelmat,tosin itsellä tv aina kiinni. Radio tosin niitä en itse kuuntele. Kesä tai talviajaminen,pyöräily tai kävely ym. Sellainen mihin voi osallistua jos pitää kysyä riittää vastaus joi tai ei/ en ite tee semmosta. Taitaa olla liian monimutkasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselle small toolkki on semmoinen,mistä jokainen voi huoletta puhua. Esim sää, uutiset, pyhäpäivät ( joulu, itsenäisyys,pääsiäinen) jos haluaa niin elokuvat tai tv ohjelmat,tosin itsellä tv aina kiinni. Radio tosin niitä en itse kuuntele. Kesä tai talviajaminen,pyöräily tai kävely ym. Sellainen mihin voi osallistua jos pitää kysyä riittää vastaus joi tai ei/ en ite tee semmosta. Taitaa olla liian monimutkasta?
Täydellinen vastaus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään, ok. Hiukan haastavia muuten nämä kouluunsaattamiset ja muut, kun hiekoituksesta ei nykyään kamalasti huolehdita. Pitäisikö laittaa palautetta Facebookiin, kun tuo paikallislehden yleisönosastokaan ei oikein enää vedä porukkaa.
Utelu: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään? Minkäs ikäinen sinä olitkaan, kohta tulee kiire. Miten et ole löytänyt hyvää miestä lapsillesi isäksi, nyt hopi hopi toimeen. Vai onko sinulla jo mies? Onhan semmoinen sopivan ikäinen, ettei tarvitse pelätä leskeksi jäämistä?
Tässäpä juuri loistava esimerkki siitä, mitä mukava small talk ei ole. Ei tuo kivaa tunnelmaa kuunnella jonkun valitusta ja marinaa jostain hiekoituksista. Perhe on ylipäänsä sopimaton aihe. Myöskään arjen pyöritys ei ole aihe, josta ainakaan juhlissa puhutaan tai keskustellaan vieraiden kanssa. Kaikenlaista valittamista on kohteliasta välttää eikä ketään oikeasti kiinnosta kuunnella, miten hait lasta tarhasta.
En ole ylläoleva, eikä minulla ole enää lapsia, mutta kyllä minä pidän luonnollisena alkaa puhumaan siitä, mitä omassa elämässä tapahtuu. Paljon luonnollisempaa kuin puhua uutisista tai säästä.
Jos joku aloittaisi noin, niin minä jatkaisin keskustelua siihen, kuinka moni on tälläkin hetkellä sairaalassa liukastumisen vuoksi tai miten juuri sijaistan työkaveria tämän vuoksi, ja kuinka siksi olen uupunut jne.
Ei small talk tarkoita sitä, että siihen teemaan jäädään jumittamaan.
Huh, et voi olla tosissasi! Siis oikeasti lähtisit heti jossain lyhyessä parin minuutin keskustelussa vieraan ihmisen kanssa vinkumaan jostain sairaalasta ja uuumuksestasi! Eihän tuo ole small talkia! Ei mitään sinne päinkään.
Ja muistetaan nyt se tietosuoja, työkaverin terveydentilasta ei kerrota juhlissa, somessa tai missään. Tuollaiselle ihmiselle en varmasti puhuisi mitään henkilökohtaista,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään, ok. Hiukan haastavia muuten nämä kouluunsaattamiset ja muut, kun hiekoituksesta ei nykyään kamalasti huolehdita. Pitäisikö laittaa palautetta Facebookiin, kun tuo paikallislehden yleisönosastokaan ei oikein enää vedä porukkaa.
Utelu: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään? Minkäs ikäinen sinä olitkaan, kohta tulee kiire. Miten et ole löytänyt hyvää miestä lapsillesi isäksi, nyt hopi hopi toimeen. Vai onko sinulla jo mies? Onhan semmoinen sopivan ikäinen, ettei tarvitse pelätä leskeksi jäämistä?
Tässäpä juuri loistava esimerkki siitä, mitä mukava small talk ei ole. Ei tuo kivaa tunnelmaa kuunnella jonkun valitusta ja marinaa jostain hiekoituksista. Perhe on ylipäänsä sopimaton aihe. Myöskään arjen pyöritys ei ole aihe, josta ainakaan juhlissa puhutaan tai keskustellaan vieraiden kanssa. Kaikenlaista valittamista on kohteliasta välttää eikä ketään oikeasti kiinnosta kuunnella, miten hait lasta tarhasta.
En ole ylläoleva, eikä minulla ole enää lapsia, mutta kyllä minä pidän luonnollisena alkaa puhumaan siitä, mitä omassa elämässä tapahtuu. Paljon luonnollisempaa kuin puhua uutisista tai säästä.
Jos joku aloittaisi noin, niin minä jatkaisin keskustelua siihen, kuinka moni on tälläkin hetkellä sairaalassa liukastumisen vuoksi tai miten juuri sijaistan työkaveria tämän vuoksi, ja kuinka siksi olen uupunut jne.
Ei small talk tarkoita sitä, että siihen teemaan jäädään jumittamaan.
Huh, et voi olla tosissasi! Siis oikeasti lähtisit heti jossain lyhyessä parin minuutin keskustelussa vieraan ihmisen kanssa vinkumaan jostain sairaalasta ja uuumuksestasi! Eihän tuo ole small talkia! Ei mitään sinne päinkään.
Ja muistetaan nyt se tietosuoja, työkaverin terveydentilasta ei kerrota juhlissa, somessa tai missään. Tuollaiselle ihmiselle en varmasti puhuisi mitään henkilökohtaista,
Off topic: ei kai tietosuoja koske yksityisihmisiä. Esimies ei saa kertoa, miksi työkaveri on sairaalassa, mutta jos tämä sen minulle kertoo, niin en riko mitään lakia, vaikka tekisin STT:lle otsikon siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään, ok. Hiukan haastavia muuten nämä kouluunsaattamiset ja muut, kun hiekoituksesta ei nykyään kamalasti huolehdita. Pitäisikö laittaa palautetta Facebookiin, kun tuo paikallislehden yleisönosastokaan ei oikein enää vedä porukkaa.
Utelu: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään? Minkäs ikäinen sinä olitkaan, kohta tulee kiire. Miten et ole löytänyt hyvää miestä lapsillesi isäksi, nyt hopi hopi toimeen. Vai onko sinulla jo mies? Onhan semmoinen sopivan ikäinen, ettei tarvitse pelätä leskeksi jäämistä?
Tässäpä juuri loistava esimerkki siitä, mitä mukava small talk ei ole. Ei tuo kivaa tunnelmaa kuunnella jonkun valitusta ja marinaa jostain hiekoituksista. Perhe on ylipäänsä sopimaton aihe. Myöskään arjen pyöritys ei ole aihe, josta ainakaan juhlissa puhutaan tai keskustellaan vieraiden kanssa. Kaikenlaista valittamista on kohteliasta välttää eikä ketään oikeasti kiinnosta kuunnella, miten hait lasta tarhasta.
En ole ylläoleva, eikä minulla ole enää lapsia, mutta kyllä minä pidän luonnollisena alkaa puhumaan siitä, mitä omassa elämässä tapahtuu. Paljon luonnollisempaa kuin puhua uutisista tai säästä.
Jos joku aloittaisi noin, niin minä jatkaisin keskustelua siihen, kuinka moni on tälläkin hetkellä sairaalassa liukastumisen vuoksi tai miten juuri sijaistan työkaveria tämän vuoksi, ja kuinka siksi olen uupunut jne.
Ei small talk tarkoita sitä, että siihen teemaan jäädään jumittamaan.
Huh, et voi olla tosissasi! Siis oikeasti lähtisit heti jossain lyhyessä parin minuutin keskustelussa vieraan ihmisen kanssa vinkumaan jostain sairaalasta ja uuumuksestasi! Eihän tuo ole small talkia! Ei mitään sinne päinkään.
Ja muistetaan nyt se tietosuoja, työkaverin terveydentilasta ei kerrota juhlissa, somessa tai missään. Tuollaiselle ihmiselle en varmasti puhuisi mitään henkilökohtaista,
Off topic: ei kai tietosuoja koske yksityisihmisiä. Esimies ei saa kertoa, miksi työkaveri on sairaalassa, mutta jos tämä sen minulle kertoo, niin en riko mitään lakia, vaikka tekisin STT:lle otsikon siitä.
Jos olet sivullisenakin saanut tällaisia asioita tietoosi, vaitiolovelvollisuutesi jatkuu vielä työsuhteen päättymisen jälkeenkin.
Kokonaan toinen juttu on, että moni pitää hyvin ikävystyttävinä ja raskaina tällaisia vieraiden ihmisten henkilökohtaisia asioita selostavia ihmisiä eli juorutätejä ja -setiä. Todennäköisesti triviaaleja henkilötietojasi kertoillaan innokkaasti eteenpäin toiseen suuntaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään, ok. Hiukan haastavia muuten nämä kouluunsaattamiset ja muut, kun hiekoituksesta ei nykyään kamalasti huolehdita. Pitäisikö laittaa palautetta Facebookiin, kun tuo paikallislehden yleisönosastokaan ei oikein enää vedä porukkaa.
Utelu: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään? Minkäs ikäinen sinä olitkaan, kohta tulee kiire. Miten et ole löytänyt hyvää miestä lapsillesi isäksi, nyt hopi hopi toimeen. Vai onko sinulla jo mies? Onhan semmoinen sopivan ikäinen, ettei tarvitse pelätä leskeksi jäämistä?
Tässäpä juuri loistava esimerkki siitä, mitä mukava small talk ei ole. Ei tuo kivaa tunnelmaa kuunnella jonkun valitusta ja marinaa jostain hiekoituksista. Perhe on ylipäänsä sopimaton aihe. Myöskään arjen pyöritys ei ole aihe, josta ainakaan juhlissa puhutaan tai keskustellaan vieraiden kanssa. Kaikenlaista valittamista on kohteliasta välttää eikä ketään oikeasti kiinnosta kuunnella, miten hait lasta tarhasta.
En ole ylläoleva, eikä minulla ole enää lapsia, mutta kyllä minä pidän luonnollisena alkaa puhumaan siitä, mitä omassa elämässä tapahtuu. Paljon luonnollisempaa kuin puhua uutisista tai säästä.
Jos joku aloittaisi noin, niin minä jatkaisin keskustelua siihen, kuinka moni on tälläkin hetkellä sairaalassa liukastumisen vuoksi tai miten juuri sijaistan työkaveria tämän vuoksi, ja kuinka siksi olen uupunut jne.
Ei small talk tarkoita sitä, että siihen teemaan jäädään jumittamaan.
Huh, et voi olla tosissasi! Siis oikeasti lähtisit heti jossain lyhyessä parin minuutin keskustelussa vieraan ihmisen kanssa vinkumaan jostain sairaalasta ja uuumuksestasi! Eihän tuo ole small talkia! Ei mitään sinne päinkään.
Ja muistetaan nyt se tietosuoja, työkaverin terveydentilasta ei kerrota juhlissa, somessa tai missään. Tuollaiselle ihmiselle en varmasti puhuisi mitään henkilökohtaista,
Off topic: ei kai tietosuoja koske yksityisihmisiä. Esimies ei saa kertoa, miksi työkaveri on sairaalassa, mutta jos tämä sen minulle kertoo, niin en riko mitään lakia, vaikka tekisin STT:lle otsikon siitä.
Meinaat, että jos pomosi vaikka lähettää vahingossa myös sinulle liikesalaisuuksia ja henkilötietoja sisältävän viestin, voit kertoa sisällön vaikka kilpailijalle tai STT:lle, koska tietosuoja ”ei koske yksityisiä ihmisiä”?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään, ok. Hiukan haastavia muuten nämä kouluunsaattamiset ja muut, kun hiekoituksesta ei nykyään kamalasti huolehdita. Pitäisikö laittaa palautetta Facebookiin, kun tuo paikallislehden yleisönosastokaan ei oikein enää vedä porukkaa.
Utelu: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään? Minkäs ikäinen sinä olitkaan, kohta tulee kiire. Miten et ole löytänyt hyvää miestä lapsillesi isäksi, nyt hopi hopi toimeen. Vai onko sinulla jo mies? Onhan semmoinen sopivan ikäinen, ettei tarvitse pelätä leskeksi jäämistä?
Tässäpä juuri loistava esimerkki siitä, mitä mukava small talk ei ole. Ei tuo kivaa tunnelmaa kuunnella jonkun valitusta ja marinaa jostain hiekoituksista. Perhe on ylipäänsä sopimaton aihe. Myöskään arjen pyöritys ei ole aihe, josta ainakaan juhlissa puhutaan tai keskustellaan vieraiden kanssa. Kaikenlaista valittamista on kohteliasta välttää eikä ketään oikeasti kiinnosta kuunnella, miten hait lasta tarhasta.
En ole ylläoleva, eikä minulla ole enää lapsia, mutta kyllä minä pidän luonnollisena alkaa puhumaan siitä, mitä omassa elämässä tapahtuu. Paljon luonnollisempaa kuin puhua uutisista tai säästä.
Jos joku aloittaisi noin, niin minä jatkaisin keskustelua siihen, kuinka moni on tälläkin hetkellä sairaalassa liukastumisen vuoksi tai miten juuri sijaistan työkaveria tämän vuoksi, ja kuinka siksi olen uupunut jne.
Ei small talk tarkoita sitä, että siihen teemaan jäädään jumittamaan.
Huh, et voi olla tosissasi! Siis oikeasti lähtisit heti jossain lyhyessä parin minuutin keskustelussa vieraan ihmisen kanssa vinkumaan jostain sairaalasta ja uuumuksestasi! Eihän tuo ole small talkia! Ei mitään sinne päinkään.
Ja muistetaan nyt se tietosuoja, työkaverin terveydentilasta ei kerrota juhlissa, somessa tai missään. Tuollaiselle ihmiselle en varmasti puhuisi mitään henkilökohtaista,
Off topic: ei kai tietosuoja koske yksityisihmisiä. Esimies ei saa kertoa, miksi työkaveri on sairaalassa, mutta jos tämä sen minulle kertoo, niin en riko mitään lakia, vaikka tekisin STT:lle otsikon siitä.
Jos olet sivullisenakin saanut tällaisia asioita tietoosi, vaitiolovelvollisuutesi jatkuu vielä työsuhteen päättymisen jälkeenkin.
Kokonaan toinen juttu on, että moni pitää hyvin ikävystyttävinä ja raskaina tällaisia vieraiden ihmisten henkilökohtaisia asioita selostavia ihmisiä eli juorutätejä ja -setiä. Todennäköisesti triviaaleja henkilötietojasi kertoillaan innokkaasti eteenpäin toiseen suuntaankin.
Miten olen sivullinen, jos joku kaveri kertoo omat asiansa?
En ole koskaan tajunnut, miten kenenkään mielestä on ok udella muilta lapsista!