Lue keskustelun säännöt.
Mikä on utelua ja mikä small talkia?
15.12.2018 |
Tuossa toisessa ketjussa kehotettiin kysymään mm. onko kauan asunut kaupungissa tai mitä harrastaa tai mistä musiikista tykkää. Nämä kaikki on sellaisia asioita mistä itse en halua kertoa tuntemattomille mitään! Tulisipa vaivaantunut tunnelma pikkujouluissa jos vieraampi työkaveri tulisi kysymään millaista musiikkia kuuntelen.
Itse siis sanoisin älä kysy mitään henkilökohtaista tai utelet.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinusta se, kuinka kauan olet asunut jossain muka henkilökohtainen kysymys? Noh, näinhän se on, että jotkut vain ovat sosiaalisesti niin outoja ja hankalia, ettei mikään käy. Lienet oikea juhlien ilopilleri. On muuten säitä pidellyt!
No kyllä on henkilökohtaisuuksien utelua. Mulla voi olla vaikka millainen lastenkoti- tms. tausta josta en halua kertoa kenellekään. Todellisuudessa olen asunut koko lapsuuteni ulkomailla mutta en halua siitäkään kertoa jollekulle vieraalle joka kokee asuinpaikkani asiakseen udella.
Tuossa on se, missä menet pieleen. Small talk nimenomaan ei tarkoita mitään yksityiskohtaista selvitystä. Eli tuollaiseen kysymyksen "oletko asunut täällä kauan?" vastataan jotain ympäripyöreää ja sitten siirretään aihe johonkin muuhun. Tyyliin "no, jonkun aikaa olen täällä asunut ja täällä on tosi kivoja nämä jutut (esimerkkejä). Entä sinä, oletko asunut täällä pitkään?"
Utelua (ja vastavuoroisesti liian kertomista) on just se, jos mennään heti johonkin pitkiin yksityiskohtaisiin tilityksiin. Small talk on ympäripyöreää, kevyttä, mukavaa. On myös kauheaa olla siinä toisella puolella keskustelussa, jos joku ryhtyy kertomaan tunnin ajan elämänsaagaansa kaikkine yksityiskohtineen tuollaisessa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään, ok. Hiukan haastavia muuten nämä kouluunsaattamiset ja muut, kun hiekoituksesta ei nykyään kamalasti huolehdita. Pitäisikö laittaa palautetta Facebookiin, kun tuo paikallislehden yleisönosastokaan ei oikein enää vedä porukkaa.
Utelu: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään? Minkäs ikäinen sinä olitkaan, kohta tulee kiire. Miten et ole löytänyt hyvää miestä lapsillesi isäksi, nyt hopi hopi toimeen. Vai onko sinulla jo mies? Onhan semmoinen sopivan ikäinen, ettei tarvitse pelätä leskeksi jäämistä?
En ole ap, jota pidän outona, mutta en missään nimessä kysyisi keneltäkään vieraalta tai edes työkaverilta perheestä tai lapsista. Elämä on tässä itselleni opettanut, miten valtavia suruja ja ahdistuksia aiheeseen joskus liittyy. Ei ole hienotunteinen aihevalinta! Yleensä ihminen, joka haluaa puhua perheestään, ottaa sen itse puheeksi. Sitten voi kysyä lisää, muuten ei.
Tuo on totta. Mutta toisaalta: on neutraali asia, onko ihmisellä lapsia vai ei. Tai onko auto tai ei. Tai onko lemmikkieläin vai ei.
Kaikesta saa ongelman aikaiseksi, jos haluaa. Ei sitä omaa ongelmaa saa toisen ihmisen vastuulle vierittää. ” ei minulta saa kysyä, onko minulla autoa, koska autottomuus voi kertoa köyhyydestäni.
Ei, perhe ja lapset eivät ole koskaan neutraali asia. Ja autottomuus tai köyhyys on eri levelin asia kuin se, että et saanut toivomaasi lasta tai että lapsesi on vankilassa, narkkari, sairastaa kuolemaan johtavaa syöpää tai ettet ole saanut tavata häntä, koska huoltajuuskiista on menossa jnejnejne.
Joitakuita elämä opettaa hienotunteiseksi. Se on niitä harvoja kärsimyksen hyviä puolia.
Vierailija kirjoitti:
Small talk: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään, ok. Hiukan haastavia muuten nämä kouluunsaattamiset ja muut, kun hiekoituksesta ei nykyään kamalasti huolehdita. Pitäisikö laittaa palautetta Facebookiin, kun tuo paikallislehden yleisönosastokaan ei oikein enää vedä porukkaa.
Utelu: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään? Minkäs ikäinen sinä olitkaan, kohta tulee kiire. Miten et ole löytänyt hyvää miestä lapsillesi isäksi, nyt hopi hopi toimeen. Vai onko sinulla jo mies? Onhan semmoinen sopivan ikäinen, ettei tarvitse pelätä leskeksi jäämistä?
Ei ole tuo eka esimerkkikään ollut small talkia vaan utelua. Small talkissa ei kysellä tai kerrota mistään "oikeista" asioista vaan pysytään nimenomaan vain kevyellä, ympäripyöreällä tasolla niin, ettei siitä tule muille tukala olo. Eli kaikki kysymykset lapsista, parisuhteesta, rahasta, politiikasta, yms. ovat sopimattomia small talkiin. Small talkissa ei myöskään koskaan valiteta tai olla negatiivisia. Se on kevyttä, myönteistä, iloista ja helppoa. Siinä myös yleensä ottaen esitetään äärimmäisen vähän kysymyksiä, juuri ettei toiselle tule tukala olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään, ok. Hiukan haastavia muuten nämä kouluunsaattamiset ja muut, kun hiekoituksesta ei nykyään kamalasti huolehdita. Pitäisikö laittaa palautetta Facebookiin, kun tuo paikallislehden yleisönosastokaan ei oikein enää vedä porukkaa.
Utelu: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään? Minkäs ikäinen sinä olitkaan, kohta tulee kiire. Miten et ole löytänyt hyvää miestä lapsillesi isäksi, nyt hopi hopi toimeen. Vai onko sinulla jo mies? Onhan semmoinen sopivan ikäinen, ettei tarvitse pelätä leskeksi jäämistä?
En ole ap, jota pidän outona, mutta en missään nimessä kysyisi keneltäkään vieraalta tai edes työkaverilta perheestä tai lapsista. Elämä on tässä itselleni opettanut, miten valtavia suruja ja ahdistuksia aiheeseen joskus liittyy. Ei ole hienotunteinen aihevalinta! Yleensä ihminen, joka haluaa puhua perheestään, ottaa sen itse puheeksi. Sitten voi kysyä lisää, muuten ei.
Tuo on totta. Mutta toisaalta: on neutraali asia, onko ihmisellä lapsia vai ei. Tai onko auto tai ei. Tai onko lemmikkieläin vai ei.
Kaikesta saa ongelman aikaiseksi, jos haluaa. Ei sitä omaa ongelmaa saa toisen ihmisen vastuulle vierittää. ” ei minulta saa kysyä, onko minulla autoa, koska autottomuus voi kertoa köyhyydestäni.
Ei, perhe ja lapset eivät ole koskaan neutraali asia. Ja autottomuus tai köyhyys on eri levelin asia kuin se, että et saanut toivomaasi lasta tai että lapsesi on vankilassa, narkkari, sairastaa kuolemaan johtavaa syöpää tai ettet ole saanut tavata häntä, koska huoltajuuskiista on menossa jnejnejne.
Joitakuita elämä opettaa hienotunteiseksi. Se on niitä harvoja kärsimyksen hyviä puolia.
Se, että sinä koet lapset ja perheen ei-neutraaliksi asiaksi, kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin objektiivisesta totuudesta.
Minä taas en tykkää, että minulta kysytään missä minä asun. Asun lähiössä, jolla on huono maine. Haluaisin asua ns. Paremmassa paikassa. Minulle taas tämän kysyminen on paha asia. Siksi en koskaan kysy ihmiseltä, missä tämä asuu. Ja tämä asia kertoo enemmän minusta itsestäni kuin objektiivisesti oaheksuttavan asian kysymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyn paljon ja voi vaikuttaa uteliaalta. Tai olenkin utelias, minua kiinnostaa tuetää muiden asioita, ja vastaus on minulle merkityksellinen. On ok vastata, että ”en halua puhua siitä”. En minä siitä loukkaannut, vaan tajuan, että kysyn liikaa. Ja alan puhua itsestäni, vaikka se on minusta typerää ja epäkiinnostavaa.
Huhhuh, jos sinulle joudutaan sanomaan, ettei haluta puhua jostain aiheesta, olet kyllä mokannut raskaasti. Pitäisi vähän ymmärtää, mitä voi kysellä ja seurata toisen vinkkejä siitä, miten henkilökohtaisia on valmis puhumaan. Kuvailemasi kysely ei ainakaan small talkia ole vaan jotain muuta.
En ajattele asiaa niin, että joku ”joutuu sanomaan että ei halua puhua asiasta”, vaan sitä, että se on vain yksi tapa vastata ilman, että vastaa ympäripyöreästi. En kysele ihmisiltä mitään sen ihmeempiä asioita kuin aloituksessakaan ole. Toisille ne vain ovat liian henkilökohtaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinusta se, kuinka kauan olet asunut jossain muka henkilökohtainen kysymys? Noh, näinhän se on, että jotkut vain ovat sosiaalisesti niin outoja ja hankalia, ettei mikään käy. Lienet oikea juhlien ilopilleri. On muuten säitä pidellyt!
No kyllä on henkilökohtaisuuksien utelua. Mulla voi olla vaikka millainen lastenkoti- tms. tausta josta en halua kertoa kenellekään. Todellisuudessa olen asunut koko lapsuuteni ulkomailla mutta en halua siitäkään kertoa jollekulle vieraalle joka kokee asuinpaikkani asiakseen udella.
Onko sulla Asperger? Ei sinun tarvitse kertoa kaikkea, mikä liittyy aiheeseen. Jos kertoo asuneensa kaupungissa x, ei tarvitse sanoa, että on asunut kaupungin lastenkodissa. Onpa muuten kauhea salaisuus tuo ulkomailla asuminen. Jos kysytään, oletkos asunut täällä kauan, voinet sanoa, että en ja jatkaa kysymällä toiselta, että entä sinä. Ja kas, keskustelu jatkuu sen toisen ihmisen asioista.
Anna ihmeessä esimerkki neutraalista puheenaiheesta, jos kerran musamakuunkin liittyy sinulla noloja tai salaisia puolia.
En ole tuo jolle vastasit, mutta kaikilla ei vaan leikkaa niin nopeasti,että keksisi jonkun valheen ja sitten menee puihin ja tulee hiljaista ja vaivaantunutta. Eikä siitä sitten oikein tule enää mitään kun aivot on menny lukkoon. Pitääkö kaikkien osata small talkia? En ole kokenut,että hiljaisuus olisi paha asia. Small talkkaajat voisivat opetella toisenlaisen tyylin. Voi puhua yleisistä asioista, eikä henkilökohtaisista asioista.
"Small talkkaajat voisivat opetella toisenlaisen tyylin. Voi puhua yleisistä asioista, eikä henkilökohtaisista asioista."
Mutta juuri kepeää yleisistä asioista puhumista small talk on. Sen tarkoitus on tuottaa hyvää mieltä kummallekin osapuolelle. Nuo henkilökohtaisista asioista utelevat nimenomaan eivät harrasta small talkia, vaan ovat ihan perinteisiä huonokäytöksisiä juoruakkoja.
Oikein ahdaspipoisesta varmaan jopa kysymys, mitä kuuluu, on liian uteleva. Se on kuitenkin small talkin "äiti", johon vastataan yleensä neutraalisti, että hyvää kuuluu, entä itsellesi. Ja siitä sitten jatketaan vaikka säätilaan tai johonkin muuhun liki kaikkia koskettavaan asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä sitten ole ihmisten kanssa missään tekemisissä.
Small talkia, jossa ollaan kiinnostuneita pinnallisella tasolla toisesta, pidetään siis normaalien ihmisten keskuudessa kohteliaana.
Ei hölötetä jatkuvasti omista asioista tai täysin yhdentekevistä yleisistä asioista. Kuinka kauan olet asunut paikkakunnalla on täysin korrekti kysymys, jonka vastaaminen on täysin luontevaa normaalille ihmisele.
Musiikkimaku on jo hieman henkilökohtaisempi, mutta jos musiikkimaku on salaisuus, niin voihan tuon kiertää: "olen lähes kaikkiruokainen" tms.
Small talkkia tilanteesta riippuen:
-” Moi, miten menee?” (vastataan ihan okei, kävin juuri viemässä lapsen päiväkotiin, entä sinulla, minä olen uusi tällä paikkakunnalla joten kävin tutustumassa tähän kaupunkiin)
- ”Tunnetko tämän juhlien järjestäjän/synttärisankarin mistä?” (okei, hän on minun vanha koulukaverini, jännä että olet tuntenut noin kauan, minä vasta tutustuin)
- ”Missäs työpaikassa olet nykyään? Minä vieläkin opettajana, mukava että olet löytänyt uuden työpaikan” (Ei nyt tuntemattomalle mutta vaikka tutulle johon törmää kaupassa pitkästäaikaa)
Utelua nyt on esimerkiksi kysyä lasten nimet, iät, sukupuolet, ammatit, miten menee koulussa, onko seurustelusuhteita. Small talkkia taas esimerkiksi ”Onko sulla lapsia, okei, mullakin”
Ja jos vaikka kysyy että ”miten menee?” niin utelua on lähteä kysymään väkisin miksi menee huonosti ja pakottaa kertomaan syy. Kohteliaasti voi kysyä miksi menee huonosti ja sanoa että kerro jos haluat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään, ok. Hiukan haastavia muuten nämä kouluunsaattamiset ja muut, kun hiekoituksesta ei nykyään kamalasti huolehdita. Pitäisikö laittaa palautetta Facebookiin, kun tuo paikallislehden yleisönosastokaan ei oikein enää vedä porukkaa.
Utelu: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään? Minkäs ikäinen sinä olitkaan, kohta tulee kiire. Miten et ole löytänyt hyvää miestä lapsillesi isäksi, nyt hopi hopi toimeen. Vai onko sinulla jo mies? Onhan semmoinen sopivan ikäinen, ettei tarvitse pelätä leskeksi jäämistä?
Ei ole tuo eka esimerkkikään ollut small talkia vaan utelua. Small talkissa ei kysellä tai kerrota mistään "oikeista" asioista vaan pysytään nimenomaan vain kevyellä, ympäripyöreällä tasolla niin, ettei siitä tule muille tukala olo. Eli kaikki kysymykset lapsista, parisuhteesta, rahasta, politiikasta, yms. ovat sopimattomia small talkiin. Small talkissa ei myöskään koskaan valiteta tai olla negatiivisia. Se on kevyttä, myönteistä, iloista ja helppoa. Siinä myös yleensä ottaen esitetään äärimmäisen vähän kysymyksiä, juuri ettei toiselle tule tukala olo.
Sinä puhut small talkista sillä keveimmällä tasolla. Tuo riittää kymmenen minuutin keskusteluun. Harva jaksaa puhua säästä ja uutisotsikoista sen pidempään. Jos pitää tunti olla toisen kanssa, niin keskustelua on pakko syventää, ja se tapahtuu kysymysten avulla.
Mä taas en halua että kysytään töistä koska olen työtön. Ja kun sellainen kysymys tulee niin mitä siihen vastata? - En ole juuri nyt työssä? (... tun luuseri) - olen keskittynyt
nyt lapsieni hoitoon (lapset jo koulussa), -olen kotirouva? (miehes rahoilla loisiva) - kato lintu! (katoaa paikalta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en halua että kysytään töistä koska olen työtön. Ja kun sellainen kysymys tulee niin mitä siihen vastata? - En ole juuri nyt työssä? (... tun luuseri) - olen keskittynyt
nyt lapsieni hoitoon (lapset jo koulussa), -olen kotirouva? (miehes rahoilla loisiva) - kato lintu! (katoaa paikalta)
Niin, ei se ole kysyjän ongelma, että kysyy, vaan sinun ongelmasi.
Amerikassa taas, ja se jos mikä on small talkkaamisen paikka, kysytään tuntemattomaltakin what do you do for living?
Vastaan musiikkikysymykseen, että en oikeastaan kuuntele musiikkia. Mutta kaikista kevyistä keskustelunaiheista tämä on minulle siitä hankalin, että en oikeasti halua kertoa totuutta.
En koskaan kuuntele musiikkia vapaaehtoisesti yhtään. Saatan lähteä kaupasta kesken pois musiikin takia. Juhlatilanteissa alkoholi auttaa sietämään musiikkia. Eli minulla ei luultavasti ole paljonkaan yhteistä musiikkimausta kiinnostuneen kanssa ja on inhottavaa jos joku haluaa, että valitsen spotifystä jonkun biisin. Tilanne on sama kuin kysyttäisiin, että mikä on suosikkimatelijasi ja mikä video niistä katsotaan nyt väkisin youtubesta.
Kyllä, olen asperger ja saa minulta kysyä musiikista. Mutta kun itse teen aika paljon työtä, jotta sosiaalinen vuorovaikutus jotenkin sujuisi, toivoisin myös neurotyypillisiltä tilannetajua. Jos joku keskustelunaihe vaikuttaa keskustelukumppanista vaikealta, vaihda aihetta jos tämä ei osaa tai älä ainakaan jää jankuttamaan asiasta. Olen minäkin joskus kysynyt onko jollain lapsia ja vastaus onkin ollut kiusaantunut. Puhutaan sitten äkkiä jostain muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haudaassa oleva luu kirjoitti:
Small talkkia tilanteesta riippuen:
-” Moi, miten menee?” (vastataan ihan okei, kävin juuri viemässä lapsen päiväkotiin, entä sinulla, minä olen uusi tällä paikkakunnalla joten kävin tutustumassa tähän kaupunkiin)
- ”Tunnetko tämän juhlien järjestäjän/synttärisankarin mistä?” (okei, hän on minun vanha koulukaverini, jännä että olet tuntenut noin kauan, minä vasta tutustuin)
- ”Missäs työpaikassa olet nykyään? Minä vieläkin opettajana, mukava että olet löytänyt uuden työpaikan” (Ei nyt tuntemattomalle mutta vaikka tutulle johon törmää kaupassa pitkästäaikaa)Utelua nyt on esimerkiksi kysyä lasten nimet, iät, sukupuolet, ammatit, miten menee koulussa, onko seurustelusuhteita. Small talkkia taas esimerkiksi ”Onko sulla lapsia, okei, mullakin”
Ja jos vaikka kysyy että ”miten menee?” niin utelua on lähteä kysymään väkisin miksi menee huonosti ja pakottaa kertomaan syy. Kohteliaasti voi kysyä miksi menee huonosti ja sanoa että kerro jos haluat
Small talkissa kysymykseen "miten menee?" on vain yksi ainoa vastaus ja se on "hyvin". Kukaan ei halua kuulla yhtään sen enempää, sillä kysymys "miten menee?" on small talkissa tervehdys, ei kysymys. Siihen ei ole tarkoitus oikeasti kertoa mitään ja on pahin moka jos niin tekee. Tuo mitä kuvasit, on rupattelua tuttujen kesken, ei small talkia.
Yksi rajanveto on ainakin "miksi"-kysymykset.
Minusta on aivan ok, kysyä milloin on muuttanut paikkakunnalle X, mutta ei ole korrektia kysyä miksi.
Sen sitten ihminen itse sanoo (miehen työ veti tänne tms. )
Sitten on tietysti kysymyksiä, jotka varmasti jakavat mielipiteitä. Olen joskus erehtynyt kysymään liki tuntemattomalta onko hänellä lapsia ja huomannut tietyn vaivaantuneisuuden vastatessaan kielteisesti. Jälkikäteen sain kuulla, että hänellä oli ollut kyllä lapsi, joka kuoli.
Otin opikseni.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en halua että kysytään töistä koska olen työtön. Ja kun sellainen kysymys tulee niin mitä siihen vastata? - En ole juuri nyt työssä? (... tun luuseri) - olen keskittynyt
nyt lapsieni hoitoon (lapset jo koulussa), -olen kotirouva? (miehes rahoilla loisiva) - kato lintu! (katoaa paikalta)
Minulla juuri loppui xx työt ja nyt haen uusia.
Mietin, millaisia töitä haluaisin tehdä.
Mietin mitä haluan elämässäni tehdä
Olen juuri hakenut xxx työtä.
Olen juuri hakenut opiskelemaan.
Opiskelen xxx (ei tarvitse sanoa, ettei ole kokopäiväistä)
Klisheet
Haen uusia haasteita
Between two jobs
Vierailija kirjoitti:
Small talk: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään, ok. Hiukan haastavia muuten nämä kouluunsaattamiset ja muut, kun hiekoituksesta ei nykyään kamalasti huolehdita. Pitäisikö laittaa palautetta Facebookiin, kun tuo paikallislehden yleisönosastokaan ei oikein enää vedä porukkaa.
Utelu: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään? Minkäs ikäinen sinä olitkaan, kohta tulee kiire. Miten et ole löytänyt hyvää miestä lapsillesi isäksi, nyt hopi hopi toimeen. Vai onko sinulla jo mies? Onhan semmoinen sopivan ikäinen, ettei tarvitse pelätä leskeksi jäämistä?
Tässäpä juuri loistava esimerkki siitä, mitä mukava small talk ei ole. Ei tuo kivaa tunnelmaa kuunnella jonkun valitusta ja marinaa jostain hiekoituksista. Perhe on ylipäänsä sopimaton aihe. Myöskään arjen pyöritys ei ole aihe, josta ainakaan juhlissa puhutaan tai keskustellaan vieraiden kanssa. Kaikenlaista valittamista on kohteliasta välttää eikä ketään oikeasti kiinnosta kuunnella, miten hait lasta tarhasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään, ok. Hiukan haastavia muuten nämä kouluunsaattamiset ja muut, kun hiekoituksesta ei nykyään kamalasti huolehdita. Pitäisikö laittaa palautetta Facebookiin, kun tuo paikallislehden yleisönosastokaan ei oikein enää vedä porukkaa.
Utelu: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään? Minkäs ikäinen sinä olitkaan, kohta tulee kiire. Miten et ole löytänyt hyvää miestä lapsillesi isäksi, nyt hopi hopi toimeen. Vai onko sinulla jo mies? Onhan semmoinen sopivan ikäinen, ettei tarvitse pelätä leskeksi jäämistä?
Ei ole tuo eka esimerkkikään ollut small talkia vaan utelua. Small talkissa ei kysellä tai kerrota mistään "oikeista" asioista vaan pysytään nimenomaan vain kevyellä, ympäripyöreällä tasolla niin, ettei siitä tule muille tukala olo. Eli kaikki kysymykset lapsista, parisuhteesta, rahasta, politiikasta, yms. ovat sopimattomia small talkiin. Small talkissa ei myöskään koskaan valiteta tai olla negatiivisia. Se on kevyttä, myönteistä, iloista ja helppoa. Siinä myös yleensä ottaen esitetään äärimmäisen vähän kysymyksiä, juuri ettei toiselle tule tukala olo.
Sinä puhut small talkista sillä keveimmällä tasolla. Tuo riittää kymmenen minuutin keskusteluun. Harva jaksaa puhua säästä ja uutisotsikoista sen pidempään. Jos pitää tunti olla toisen kanssa, niin keskustelua on pakko syventää, ja se tapahtuu kysymysten avulla.
No mutta eihän small talkia koskaan pidetä yllä saman ihmisen kanssa pidempään kuin tuo max. 10 minuuttia! Small talk kuuluu just esimerkiksi työpaikan pikkujouluihin, jossa kuljetaan ympäri (minglataan) ja jutellaan just tuo max. 10 minuuttia jokaisen kanssa. Tai vaikka työpalaverin alkuun tai työlounaalle, jolloin on muiden ajan hukkaamista jatkaa small talkia yhtään pidempään, koska tarkoitus on keskittyä työasioihin, se small talk on vai kevyttä kuorrutusta. Jos jonkun kanssa puhuu tunnin, niin se on keskustelu, ei small talkia.
Vierailija kirjoitti:
Vastaan musiikkikysymykseen, että en oikeastaan kuuntele musiikkia. Mutta kaikista kevyistä keskustelunaiheista tämä on minulle siitä hankalin, että en oikeasti halua kertoa totuutta.
En koskaan kuuntele musiikkia vapaaehtoisesti yhtään. Saatan lähteä kaupasta kesken pois musiikin takia. Juhlatilanteissa alkoholi auttaa sietämään musiikkia. Eli minulla ei luultavasti ole paljonkaan yhteistä musiikkimausta kiinnostuneen kanssa ja on inhottavaa jos joku haluaa, että valitsen spotifystä jonkun biisin. Tilanne on sama kuin kysyttäisiin, että mikä on suosikkimatelijasi ja mikä video niistä katsotaan nyt väkisin youtubesta.
Kyllä, olen asperger ja saa minulta kysyä musiikista. Mutta kun itse teen aika paljon työtä, jotta sosiaalinen vuorovaikutus jotenkin sujuisi, toivoisin myös neurotyypillisiltä tilannetajua. Jos joku keskustelunaihe vaikuttaa keskustelukumppanista vaikealta, vaihda aihetta jos tämä ei osaa tai älä ainakaan jää jankuttamaan asiasta. Olen minäkin joskus kysynyt onko jollain lapsia ja vastaus onkin ollut kiusaantunut. Puhutaan sitten äkkiä jostain muusta.
Se on niin, että sosiaalisesti poikkeava sopeutuu muiden menoon eikä muilta voi vaatia "neurotyyppillistä tilannetajua" :D Vaihda itse aihetta, jos et pysty puhumaan toisen aloittamasta.
Tai laita lappu kaulaan: olen asperger -- älä ota kontaktia tai jos otat tee se neurotyypillisellä tilannetajulla.
Tutustut varmaan mukaviin tyyppeihin näin.
Huhhuh, jos sinulle joudutaan sanomaan, ettei haluta puhua jostain aiheesta, olet kyllä mokannut raskaasti. Pitäisi vähän ymmärtää, mitä voi kysellä ja seurata toisen vinkkejä siitä, miten henkilökohtaisia on valmis puhumaan. Kuvailemasi kysely ei ainakaan small talkia ole vaan jotain muuta.