Lue keskustelun säännöt.
Helsingissä vähävaraiset nuoret toivovat kalliita merkkituotteita lahjoiksi!
13.12.2018 |
Kuitenkin Tampereella saman ry:n kautta toivotaan alushousuja, sukkia ja leffalippuja!
https://yle.fi/uutiset/3-10553065
Näin toivomuspuun, jossa lahjatoiveet olivat merkkituotteita! Kalliita laukkuja, talvitakkeja, rannekelloja, kännyköitä, kosmetologilla irtokynsien laittoa yms. toimenpiteitä. Täysin turhia kosmeettisia toimenpiteitä, silloin kun rahat ovat niukalla ja mielestäni muutenkin.
Olisi edes ollut tarpeellista aknen hoitoa! Ei mitään perus vaan aina kalliimpia merkkituotteita, joita osa paremmin toimeen tulevien tai velkarahalla ostavien perheiden nuorista käyttää statussymboleinaan. Köyhät tai köyhinä itseään pitävät tahtoisivat ilmaiseksi samoja tuotteita!
En ottanut yhtään lappua puusta, kun tympi niin nähdä näitä toiveita! Joukossa saattoi olla myös kohtuullisia toiveita. Ehkä käyn kääntämässä niitä esille.
Kommentit (316)
Täytyykin tästä lähin lähettää Tamperelaisille loppuun kuluneet kalsarini.
ʒinkkumieʒ
Ottaako ne myös vastaan (vähän)käytettyä vessapaperia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on varmaan hyvin kurjaa olla alituisessa köyhyydessä. Moni joutuu sitä olemaan esim sairauden takia. Opiskeluajan köyhyys on ohi menevää ja normaalia.
Ap puhuu nyt nuorten lahjatoiveista. He paratiisi eivät pysty saamaan köyhiltä vanhemmiltaan yhtä hienoja lahjoja kuin ikätoverinsa ja joutuvat silmätikuksi ja kiusatuksi.
Mikä siinä on, että he eivät saisi toivoa hienoja lahjoja. Nehän on niitä samoja , mm itä tavallisten perheiden lapsille pystytään ostamaan.
Ymmärrän, että nuoret haluavat jotain sellaista, mitä muuten eivät mitenkään voisi saada. Mutta taivaan tähden, ei joku "laumaan sulautuminen" tai kiusaamisen loppuminen onnistu sillä, että saat yhden merkkivaatteen. Niissä perheissä, joihin tässä varmaan halutaan samastua, niitä merkkivaatteita ym. -tavaroita ostetaan pitkin vuotta. En ole ikinä ostanut lapsilleni mitään merkkivaatteita ellei vahingossa kirpparilta. Viidesluokkalaista poikaani kiusattiin koulussa mm. siitä, ettei ole "oikeita" vaatteita, mutta eihän se juttu olisi siihen loppunut, että olisin ostanut jouluksi kaksi Adidaksen vaatetta (jotka täällä ilmeisesti ovat lähes ainoita oikeita). Niitä vaatteita olisi pitänyt ostaa paljon lisää ja jos olisin ostanut, vika olisikin ollut vääränlaisessa kännykässä, pyörässä tai ties missä. Otin yhteyttä opettajaan ja oikeastaan ihan ihmettelen, että kiusaaminen on ilmeisesti loppunut jatkuvalla asiaan puuttumisella.
Kaikkiaan tuntuu jotenkin niin surulliselta, että näille köyhille nuorille ne "oikeat" vaatteet ovat niin tärkeitä, että sellaista, yhtä vaatekappaletta, toivotaan elämään enemmän kuin mitään muuta. Kun ei se edes auta siinä ryhmään kuulumisessa. Minusta tällainen ajattelutapa on jotenkin sairas, mutta en syytä siitä nuoria. Niinhän on kampanjoita ja huolta siitä, että vääränlainen puhelin aiheuttaa kiusaamista ja siksi nyt toivotaan lapsille niitä "oikeita" puhelimia. Siis aikuisten toimesta. Johtuukohan se kiusaaminen oikeasti puhelimesta vai olisiko ihmisillä jotain tekemistä asian kanssa? Jos ns. asiantuntijoidenkin asenne tuntuu olevan se, että on jotenkin luonnollista joutua kiusatuksi vääränlaisen puhelimen takia, miten voisi olettaa, että lapset ja nuoret itse olisivat empaattisempia? Kyllä se kiusaaminen johtuu ihan muusta kuin tavaroista tai niiden puuttumisesta. Veikkaisin syyksi enemmän ajattelemattomuutta tai silkkaa julmuutta. Voisikohan niille tehdä jotain? Ei varmaan, ostetaan vaan uutta merkkikamaa kaikille tasan yhtä paljon ja sitten sitä kiusaamista ei varmaan enää ole, eihän...
Kiusaaminen valitettavasti yleensä vain yltyy, jos köyhällä lapsella merkkituotteita hopesta tai uffilta. Juoruilevat äidit (samat kuin täällä palstalla välittävät) leimaavat perheen vanhemmat sitten varkaiksi. Kokemusta on (valitettavasti omekohtaista). Kateellisuudella ei ole rajaa. Suomessa on 150 000 köyhää lasta ja heistä sekä heidän läheisistään kirjoitetaan täällä hyvin rumasti. Miltä tuntuisi, jos olisitte esim. sairauden takia samassa tilanteessa kuin nämä vähävaraiset perheet?
Uskon, että köyhien lasten kiusaaminen lähtee koulukavereiden vanhemmista - kuten tämäkin keskustelu jo osoittaa.
Todella surullista lukea.
Niin on. Surullista.
Käykö sukka jossa on reikä ja toinen pari hukassa? Mulla olis muutama semmoinenkin lähettää.
ʒinkkumieʒ
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö että Hopen lahjakyselyyn vastaa usein tiukassa taloudellisessa tilanteessa oleva äiti?
Minä toivoin nuorelleni leffalippuja, lahjakorttia Zaraan ja pientä hemmottelua esim Flamingo. Kaikkia toiveita ei välttämättä edes toteuteta.
Itse olen ostanut juuri
17 vuotiaana hoas:n yksiön saaneelle abityttärelleni mm Finlaysonin patakintaat, patalaput ja keittiöpyyhkeet kaikki samaa sarjaa ja sävyä. Lisäksi tyylikäs pinkki keittiöveitsi.Jotain muutakin tulee mutta odotan nyt ensin mitä Hope toteuttaa.
Minulla on myös leikki-ikäinen poika jolle sai myös esittää kolme lahjatoivetta.
Nyt tyhmä kysyy, miksi osallistutte Hopen keräykseen? Eihän normaali perheessä lapsille tuon enempää lahjoja anneta. Todella kivat lahjat siis. Miksi pyydätte vielä ulkopuolisten apua?
Kysyy äiti, jonka lapset harrastavat ja pääsevät lomilla Kreikan matkalle. :D:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö että Hopen lahjakyselyyn vastaa usein tiukassa taloudellisessa tilanteessa oleva äiti?
Minä toivoin nuorelleni leffalippuja, lahjakorttia Zaraan ja pientä hemmottelua esim Flamingo. Kaikkia toiveita ei välttämättä edes toteuteta.
Itse olen ostanut juuri
17 vuotiaana hoas:n yksiön saaneelle abityttärelleni mm Finlaysonin patakintaat, patalaput ja keittiöpyyhkeet kaikki samaa sarjaa ja sävyä. Lisäksi tyylikäs pinkki keittiöveitsi.Jotain muutakin tulee mutta odotan nyt ensin mitä Hope toteuttaa.
Minulla on myös leikki-ikäinen poika jolle sai myös esittää kolme lahjatoivetta.
Nyt tyhmä kysyy, miksi osallistutte Hopen keräykseen? Eihän normaali perheessä lapsille tuon enempää lahjoja anneta. Todella kivat lahjat siis. Miksi pyydätte vielä ulkopuolisten apua?
Kysyy äiti, jonka lapset harrastavat ja pääsevät lomilla Kreikan matkalle. :D:D
Tyhmä kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on varmaan hyvin kurjaa olla alituisessa köyhyydessä. Moni joutuu sitä olemaan esim sairauden takia. Opiskeluajan köyhyys on ohi menevää ja normaalia.
Ap puhuu nyt nuorten lahjatoiveista. He paratiisi eivät pysty saamaan köyhiltä vanhemmiltaan yhtä hienoja lahjoja kuin ikätoverinsa ja joutuvat silmätikuksi ja kiusatuksi.
Mikä siinä on, että he eivät saisi toivoa hienoja lahjoja. Nehän on niitä samoja , mm itä tavallisten perheiden lapsille pystytään ostamaan.
Saahan sitä toivoa. Saahan sitä toivoa parempaa palkkaakin, mutta ei sitä saa. Koko ajan vain alenee.
Älkää antako mitään!!!!!!
Kukaan ei kaipaa lahjojanne.
Vierailija kirjoitti:
Käykö sukka jossa on reikä ja toinen pari hukassa? Mulla olis muutama semmoinenkin lähettää.
ʒinkkumieʒ
Tyhmyytesi vain syvenee kaljaa lipittäessäsi. Toivottavasti sammut pian tai kaadat kaljasi näppäimistölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on varmaan hyvin kurjaa olla alituisessa köyhyydessä. Moni joutuu sitä olemaan esim sairauden takia. Opiskeluajan köyhyys on ohi menevää ja normaalia.
Ap puhuu nyt nuorten lahjatoiveista. He paratiisi eivät pysty saamaan köyhiltä vanhemmiltaan yhtä hienoja lahjoja kuin ikätoverinsa ja joutuvat silmätikuksi ja kiusatuksi.
Mikä siinä on, että he eivät saisi toivoa hienoja lahjoja. Nehän on niitä samoja , mm itä tavallisten perheiden lapsille pystytään ostamaan.
Ymmärrän, että nuoret haluavat jotain sellaista, mitä muuten eivät mitenkään voisi saada. Mutta taivaan tähden, ei joku "laumaan sulautuminen" tai kiusaamisen loppuminen onnistu sillä, että saat yhden merkkivaatteen. Niissä perheissä, joihin tässä varmaan halutaan samastua, niitä merkkivaatteita ym. -tavaroita ostetaan pitkin vuotta. En ole ikinä ostanut lapsilleni mitään merkkivaatteita ellei vahingossa kirpparilta. Viidesluokkalaista poikaani kiusattiin koulussa mm. siitä, ettei ole "oikeita" vaatteita, mutta eihän se juttu olisi siihen loppunut, että olisin ostanut jouluksi kaksi Adidaksen vaatetta (jotka täällä ilmeisesti ovat lähes ainoita oikeita). Niitä vaatteita olisi pitänyt ostaa paljon lisää ja jos olisin ostanut, vika olisikin ollut vääränlaisessa kännykässä, pyörässä tai ties missä. Otin yhteyttä opettajaan ja oikeastaan ihan ihmettelen, että kiusaaminen on ilmeisesti loppunut jatkuvalla asiaan puuttumisella.
Kaikkiaan tuntuu jotenkin niin surulliselta, että näille köyhille nuorille ne "oikeat" vaatteet ovat niin tärkeitä, että sellaista, yhtä vaatekappaletta, toivotaan elämään enemmän kuin mitään muuta. Kun ei se edes auta siinä ryhmään kuulumisessa. Minusta tällainen ajattelutapa on jotenkin sairas, mutta en syytä siitä nuoria. Niinhän on kampanjoita ja huolta siitä, että vääränlainen puhelin aiheuttaa kiusaamista ja siksi nyt toivotaan lapsille niitä "oikeita" puhelimia. Siis aikuisten toimesta. Johtuukohan se kiusaaminen oikeasti puhelimesta vai olisiko ihmisillä jotain tekemistä asian kanssa? Jos ns. asiantuntijoidenkin asenne tuntuu olevan se, että on jotenkin luonnollista joutua kiusatuksi vääränlaisen puhelimen takia, miten voisi olettaa, että lapset ja nuoret itse olisivat empaattisempia? Kyllä se kiusaaminen johtuu ihan muusta kuin tavaroista tai niiden puuttumisesta. Veikkaisin syyksi enemmän ajattelemattomuutta tai silkkaa julmuutta. Voisikohan niille tehdä jotain? Ei varmaan, ostetaan vaan uutta merkkikamaa kaikille tasan yhtä paljon ja sitten sitä kiusaamista ei varmaan enää ole, eihän...
Oletko itse julma? Mistä tämä julmuus ja köyhien kiusaaminen on lähtöisin?
Hallituksesta?
Eduskunnasta?
Perheistä?Lapset kuulevat ja näkevät kaiken. Aikuiset, lopettakaa kiusaaminen!
Tätä nimenomaan tarkoitin: kiusaaminen on ihmisistä lähtöisin ja usein juuri aikuiset esimerkillään opettavat lapsensa kiusaamaan. Toisista ihmisistä voidaan puhua tosi rumasti vaikkapa ulkonäön osalta ja totta kai lapset oppivat tästä mallin, että on ihan ok haukkua muita. Tai vaikkei haukuttaisi, suhtaudutaan täysin passiivisesti "sellaista se elämä vain on, julmaa" ja hankitaan omille lapsille kaikki pelit ja vehkeet, etteivät tulisi kiusatuiksi.
Tuntuu ihan käsittämättömältä, millaisena luonnonvoimana kiusaamiseen suhtaudutaan. Siinä maailma ei ole ehkä muuttunut pahemmaksi, sillä itse olin aikanaan koulukiusattu ja silloin suhtautuminen oli myös täysin avutonta. Vuosikausia tunsin olevani se surkein tampio luokalla ja tietysti se jätti jäljet. Nykyisin edes joskus pyritään puuttumaan kuten poikani tapauksessa oli. Mutta näissä kiusaamiskuvioissa se uuden tavaran ostaminen ei tosiaan pidemmän päälle auta yhtään mitään. Siksi toivoisin, että nämä vähävaraiset nuoret osaisivat toivoa jotain kivaa tekemistä, jotain, mikä on heistä hauskaa ja antaa onnistumisen elämyksiä tms. Ei se mielestäni osoita mitään ymmärtämättömyyttä heidän tilannettaan kohtaan, vaan voin ihan hyvin samastua siihen, että ei vaan pääse porukkaan mukaan, vaikka haluaisi. Jälkeen päin olen toivonut, että itselläni olisi ollut jokin tosi kiinnostava harrastus, tavoite tms., jotta energiani ei tuolloin olisi mennyt itseni säälittelyyn vaan olisin kehittänyt normaalin ylpeyden itsestäni. Sen sijaan jotenkin ihailin näitä kiusaajiani ja olisin halunnut olla kuten he :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä nettotulot noin 8000e/kk ja isompi teini saa 40e maksavan kylpytakin ja huoneeseensa uuden peilin (19e). Kumpaakin toivoo hartaasti. Että joo. Nuorempi teini saa pelikoneeseensa uuden näytönohjaimen. Se on kyllä kallis, mutta se olisi hankittu muutenkin, joten menkööt joululahjaksi.
Vaahtoat niin kovasti omaa näkemystäsi, ettet edes yritä ymmärtää köyhää nuorta. Juuri tuosta onkin kyse, että hyvätuloisten perheiden lapset eivät tunne tarvitsevansa mitään, joten siksi toiveet ovat tyyliä "yksi peili 19 eur". Totesit itsekin, että lapsi olisi saanut sen näytönohjaimen joka tapauksessa.
Köyhällä nuorella jolla on aina kaikki huonompaa kuin kavereilla, suurimpana unelmana voi olla vaikkapa se megakallis kännykkä, että saisi kerrankin jotain joka olisi parempaa kuin muilla. Vanhempien tulisi tästä keskustella nuoren kanssa, ettei sellaista sovi toivoa, mutta ikävä kyllä kaikki vanhemmat ei näin tee.
Olen itse köyhän perheen lapsi, ja muistan aina sen toiveen, että voisin joulun jälkeen mennä kouluun upouusien ja huippukalliiden korvalappustereoiden kanssa, jotka olisivat Vielä Kalliimmat kuin kenelläkään muulla.
Omat lapseni taas ovat varakkaasta perheestä, ja toiveet on juuri tuota luokkaa "pörrösukat ja suklaata".
Tuo onkin varsin tavallista. Köyhän perheen lapsi ei ole tyytyväinen siihen, että saisi samanarvoisen joululahjan kuin mitä muilla on. Hänen pitää saada hienompi ja kalliimpi kuin kenelläkään muulla. Oman lapseni luokalla kalleimmat älypuhelimet on nimenomaan pienituloisimpien perheiden lapsilla, tavallisten perheiden lapset ovat aivan tyytyväisiä halvempaankin älypuhelimeen. Köyhä siis haluaa kerrankin päästä lesoamaan ja tuntea hetken aikaa olevansa muita parempi. Siinä on vaan sellainen juttu, että eivät ne tavallisten tai varakkaampien perheiden lapset ajattele, että megakalliilla älypuhelimella olisi mitään merkitystä mihinkään. He saavat otettua perheen kanssa tehdyiltä ulkomaanreissuilta tai ratsastusharrastuksessaan valokuvia ihan hyvin halvemmallakin puhelimella. Megakallis puhelin on köyhän lapsellekin vain hetken ilo, koska ei se muuttanut hänen elämäänsä yhtään miksikään. Edelleenkään hänellä ei ole ulkomaanmatkoja eikä ratsastusharrastusta. On vain yksi megakallis esine, jonka hienoilla erityisominaisuuksilla hänellä ei loppujen lopuksi ole mitään käyttöä, ja joka jo vuoden päästä on vanhanaikainen.
Näinhän tämä asia ytimeltään juuri on. Hyvin kirjoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun noin 40 000 asukkaan kaupungissa. Viime vuonna eräs ystäväni pyysi minua osallistumaan vähävaraisille lapsille tarkoitettuun keräykseen: lupasin ostaa leffalippuja ja uimahalliin 10 kerran kortin. EIVÄT KELVANNEET, KUN OLIVAT LIIAN "pieniä" lahjoja. En osallistu tänä vuonna (kaan)
opetar kirjoitti:
Asun noin 40 000 asukkaan kaupungissa. Viime vuonna eräs ystäväni pyysi minua osallistumaan vähävaraisille lapsille tarkoitettuun keräykseen: lupasin ostaa leffalippuja ja uimahalliin 10 kerran kortin. EIVÄT KELVANNEET, KUN OLIVAT LIIAN "pieniä" lahjoja. En osallistu tänä vuonna (kaan)
Kaverisiko noin sanoi? Vaihda kaveria. Kaikkiin keräyksiin nuo kelpaa kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on täysin normaalia että köyhän perheen lapsi haluaisi jotain sellaista, jota näkee muilla ikätovereillaan olevan mutta josta jää itse paitsi. On myös todella rumaa leimata lapsi/nuori sanomalla että "eihän nyt köyhän perheen lapsi saa toivoa" jotakin luksusta itselleen. Että kyllähän köyhän perheen lapsen täytyy haluta villasukat tai vaikka hammasharja, jotakin tarpeellista! Kyllä uskon näiden lapsien olevan iloinen aikalailla kaikesta mitä saisivat, mutta jos kysytään toiveita niin miksi niitä ei saa kertoa?
Jep, itse olisin ehkä enemmän huolissani jos köyhä lapsi toivoisi joululahjaksi deodoranttipurkkia tai alusvaatteita. Eikö vanhempien pitäisi tuollaiset perustarpeet kustantaa ihan joulun ulkopuolellakin eikä lapsen pitäisi toivoa niitä joululahjaksi? Jos köyhän teini toivoo joululahjaksi jotain kallista (eli palstan mukaan yli 10e maksavaa) niin toivokoot, ei sitä ole pakko ostaa. Härskeimpiä ovat ne vanhemmat jotka kirjoittelevat 1-vuotiaan vauvan toivelistaan lahjakorttia S-ryhmään ja Vallilan pussilakanoita parisänkykoossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän nuoria. Vähävaraisessa perheessä heidän ei ole mahdollista saada kalliita Adidaksen vaatteita, "joita kaikilla muillakin on". Jos edes kerran vuodessa saisi, vaikka joululahjaksi toivoa... kun rahaa on vähän niin merkkituotteisiin ei vaan ole varaa. Ja kun sulla ei ole merkkivaatteita, joudut syrjityksi. Laumaan kuuluminen on todella voimakasta. Itse sain myös kärsiä tästä nuorena, kun jouduin halpisräteissä kulkea.
Miksi sitten ei syrjitä kaikkia, joilla ei ole merkkivaatteita? Miksi suosituimpien joukossa on niitäkin, joilla ei ole mitään merkkitavaraa ja syrjittyjen joukossa niitäkin, joille vanhemmat on viimeisillä rahoillaan tai jopa velaksi hankkinut merkkivaatteet?
Jos olet todella sosiaalinen ja muutenkin mahtava tyyppi niin pelkällä luonteellakin voit päästä suosioon ilman merkkitavaroita, mutta ei se helppoa ole. Sellainen on teinien maailma.
Eli kuten arvelinkin, merkkivaatteilla ei saa kavereita vaan muut ominaisuudet ovat tärkeämpiä. Omilla teineilläni ei ole koskaan ollut merkkitavaroita eivätkä he ole valinneet ystäviään ja kavereitaan sen perusteella, millaisia vaatteita tai tavaroita näillä on. Meillä olisi varaa ostaa vaikka kaikki jotain merkkiä, mutta teinit eivät halua. Silti he ovat kaveripiireissään suosittuja, vaikka ovat aivan tavallisilla sosiaalisilla taidoilla varustettuja. On tietysti mahdollista, että heitä pidetään "muuten mahtavina tyyppeinä", koska eivät edes yritä saavuttaa suosiota merkkivaatteilla.
Niin, ei kai kukaan ole väittänyt, että merkkivaatteilla saisi ystäviä? Jos nyt kuitenkin teini sattuu liikkumaan ryhmässä, jossa kaikilla muilla on jotain tiettyä merkkiä niin on melko todennäköistä, että hän sitä toivoo myös itselleen. Koska teinille se joukkoon kuuluminen myös pukeutumisen osalta on niin tärkeää, vaikka sitä monet aikuiset ei ymmärrä.
Ja jos sun teinit ei jotain halua niin joku toinen teini voi silti haluta. Onko siinä sitten jotain pahaa ja väärää? Jos mun teinini ruikuttaa kaksi vuotta Jopoa niin pitääkö mun periaatteellisista syistä se häneltä kieltää?
Tuossa lainaamassani väitettiin, että kun kaikilla muillakin on (no kun ei ole), niin joutuu syrjityksi (no ei joudu), jos ei ole merkkivaatteita.
Jos sun teinisi haluaa Jopon, hän kulkisi sillä pyörällään koulumatkat ja mahdolliset harrastusmatkatkin (eli pyörälle olisi ihan oikeastikin jotain käyttöä) ja mielestäsi Jopo on ihan hyvälaatuinen pyörä, jollaiseen teidän perheellänne on ihan hyvin varaa ilman, että jää sähkölaskut tai vuokrat sen vuoksi rästiin, niin ei mun mielestä tarvitse odottaa edes kahta vuotta. Mutta jos ostat Jopon vain siksi, että ilman Jopoa lapsesi tulisi syrjityksi, opetat hänelle, että ystäviä ja kavereita saadakseen hänen täytyy aina ostaa jotain kallista. Omana itsenään hän ei ole ystävyyden ja kaveruuden arvoinen vaan ainoastaan sillä, millaisia tavaroita hän voi esitellä muille. Kun hänestä tulee täysi-ikäinen ja lähtee opiskelemaan, hän saattaa edelleen kuvitella, että ostamalla velaksi tietyn puhelimen, tietyn takin, tietyn läppärin, tietyn tabletin, tietyn repun jne hän pääsee mukaan haluamiinsa opiskelijaporukoihin. Kuitenkin valitettavan usein tällainen itsensä "piireihin ostanut" nuori on nk hangaround eikä kukaan muusta porukasta ole aidosti hänen ystävänsä ja hän tipahtaa ulos porukasta viimeistään sitten, kun opinnot ovat ohi. Ne, jotka ovat alunperinkin olleet porukassa oikeista syistä, oikeita ystäviä keskenään, jatkavat yhteydenpitoa toistensa kanssa myöhemminkin.
Etköhän vedä nyt hieman mutkia suoriksi?
Useimmista tavaranhimoisista teineistä kasvaa ihan normaaleja aikuisia, kun se laumavaihe menee ohi. Se kuuluu normaaliin kehitykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että he eivät saisi toivoa hienoja lahjoja. Nehän on niitä samoja , mm itä tavallisten perheiden lapsille pystytään ostamaan.
Niin pystytään, kun säästetään. Pitäisikö kaikkien tavallisten perheiden vanhempien säästää myös muiden lapsia varten?
Eri asia tietysti, jos on niin rikas, että muutenkin pystyy ostamaan ihan kaiken, minkä haluaa. Mutta onko heidänkään velvollisuus ostaa luksustavaroita köyhien lapsille?
Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostaankaan. Jos et halua antaa, älä anna. Hyvää Joulua sinulle myös!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän nuoria. Vähävaraisessa perheessä heidän ei ole mahdollista saada kalliita Adidaksen vaatteita, "joita kaikilla muillakin on". Jos edes kerran vuodessa saisi, vaikka joululahjaksi toivoa... kun rahaa on vähän niin merkkituotteisiin ei vaan ole varaa. Ja kun sulla ei ole merkkivaatteita, joudut syrjityksi. Laumaan kuuluminen on todella voimakasta. Itse sain myös kärsiä tästä nuorena, kun jouduin halpisräteissä kulkea.
Miksi sitten ei syrjitä kaikkia, joilla ei ole merkkivaatteita? Miksi suosituimpien joukossa on niitäkin, joilla ei ole mitään merkkitavaraa ja syrjittyjen joukossa niitäkin, joille vanhemmat on viimeisillä rahoillaan tai jopa velaksi hankkinut merkkivaatteet?
Jos olet todella sosiaalinen ja muutenkin mahtava tyyppi niin pelkällä luonteellakin voit päästä suosioon ilman merkkitavaroita, mutta ei se helppoa ole. Sellainen on teinien maailma.
Eli kuten arvelinkin, merkkivaatteilla ei saa kavereita vaan muut ominaisuudet ovat tärkeämpiä. Omilla teineilläni ei ole koskaan ollut merkkitavaroita eivätkä he ole valinneet ystäviään ja kavereitaan sen perusteella, millaisia vaatteita tai tavaroita näillä on. Meillä olisi varaa ostaa vaikka kaikki jotain merkkiä, mutta teinit eivät halua. Silti he ovat kaveripiireissään suosittuja, vaikka ovat aivan tavallisilla sosiaalisilla taidoilla varustettuja. On tietysti mahdollista, että heitä pidetään "muuten mahtavina tyyppeinä", koska eivät edes yritä saavuttaa suosiota merkkivaatteilla.
Niin, ei kai kukaan ole väittänyt, että merkkivaatteilla saisi ystäviä? Jos nyt kuitenkin teini sattuu liikkumaan ryhmässä, jossa kaikilla muilla on jotain tiettyä merkkiä niin on melko todennäköistä, että hän sitä toivoo myös itselleen. Koska teinille se joukkoon kuuluminen myös pukeutumisen osalta on niin tärkeää, vaikka sitä monet aikuiset ei ymmärrä.
Ja jos sun teinit ei jotain halua niin joku toinen teini voi silti haluta. Onko siinä sitten jotain pahaa ja väärää? Jos mun teinini ruikuttaa kaksi vuotta Jopoa niin pitääkö mun periaatteellisista syistä se häneltä kieltää?
Tuossa lainaamassani väitettiin, että kun kaikilla muillakin on (no kun ei ole), niin joutuu syrjityksi (no ei joudu), jos ei ole merkkivaatteita.
Jos sun teinisi haluaa Jopon, hän kulkisi sillä pyörällään koulumatkat ja mahdolliset harrastusmatkatkin (eli pyörälle olisi ihan oikeastikin jotain käyttöä) ja mielestäsi Jopo on ihan hyvälaatuinen pyörä, jollaiseen teidän perheellänne on ihan hyvin varaa ilman, että jää sähkölaskut tai vuokrat sen vuoksi rästiin, niin ei mun mielestä tarvitse odottaa edes kahta vuotta. Mutta jos ostat Jopon vain siksi, että ilman Jopoa lapsesi tulisi syrjityksi, opetat hänelle, että ystäviä ja kavereita saadakseen hänen täytyy aina ostaa jotain kallista. Omana itsenään hän ei ole ystävyyden ja kaveruuden arvoinen vaan ainoastaan sillä, millaisia tavaroita hän voi esitellä muille. Kun hänestä tulee täysi-ikäinen ja lähtee opiskelemaan, hän saattaa edelleen kuvitella, että ostamalla velaksi tietyn puhelimen, tietyn takin, tietyn läppärin, tietyn tabletin, tietyn repun jne hän pääsee mukaan haluamiinsa opiskelijaporukoihin. Kuitenkin valitettavan usein tällainen itsensä "piireihin ostanut" nuori on nk hangaround eikä kukaan muusta porukasta ole aidosti hänen ystävänsä ja hän tipahtaa ulos porukasta viimeistään sitten, kun opinnot ovat ohi. Ne, jotka ovat alunperinkin olleet porukassa oikeista syistä, oikeita ystäviä keskenään, jatkavat yhteydenpitoa toistensa kanssa myöhemminkin.
Etköhän vedä nyt hieman mutkia suoriksi?
Useimmista tavaranhimoisista teineistä kasvaa ihan normaaleja aikuisia, kun se laumavaihe menee ohi. Se kuuluu normaaliin kehitykseen.
Tämä laumavaihekin on yksi keskiluokan lasten merkki.
Oikeasti rikkaiden lapset kulkevat kamppeissa, joihin ei ole kellään muulla varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän nuoria. Vähävaraisessa perheessä heidän ei ole mahdollista saada kalliita Adidaksen vaatteita, "joita kaikilla muillakin on". Jos edes kerran vuodessa saisi, vaikka joululahjaksi toivoa... kun rahaa on vähän niin merkkituotteisiin ei vaan ole varaa. Ja kun sulla ei ole merkkivaatteita, joudut syrjityksi. Laumaan kuuluminen on todella voimakasta. Itse sain myös kärsiä tästä nuorena, kun jouduin halpisräteissä kulkea.
Miksi sitten ei syrjitä kaikkia, joilla ei ole merkkivaatteita? Miksi suosituimpien joukossa on niitäkin, joilla ei ole mitään merkkitavaraa ja syrjittyjen joukossa niitäkin, joille vanhemmat on viimeisillä rahoillaan tai jopa velaksi hankkinut merkkivaatteet?
Jos olet todella sosiaalinen ja muutenkin mahtava tyyppi niin pelkällä luonteellakin voit päästä suosioon ilman merkkitavaroita, mutta ei se helppoa ole. Sellainen on teinien maailma.
Eli kuten arvelinkin, merkkivaatteilla ei saa kavereita vaan muut ominaisuudet ovat tärkeämpiä. Omilla teineilläni ei ole koskaan ollut merkkitavaroita eivätkä he ole valinneet ystäviään ja kavereitaan sen perusteella, millaisia vaatteita tai tavaroita näillä on. Meillä olisi varaa ostaa vaikka kaikki jotain merkkiä, mutta teinit eivät halua. Silti he ovat kaveripiireissään suosittuja, vaikka ovat aivan tavallisilla sosiaalisilla taidoilla varustettuja. On tietysti mahdollista, että heitä pidetään "muuten mahtavina tyyppeinä", koska eivät edes yritä saavuttaa suosiota merkkivaatteilla.
Niin, ei kai kukaan ole väittänyt, että merkkivaatteilla saisi ystäviä? Jos nyt kuitenkin teini sattuu liikkumaan ryhmässä, jossa kaikilla muilla on jotain tiettyä merkkiä niin on melko todennäköistä, että hän sitä toivoo myös itselleen. Koska teinille se joukkoon kuuluminen myös pukeutumisen osalta on niin tärkeää, vaikka sitä monet aikuiset ei ymmärrä.
Ja jos sun teinit ei jotain halua niin joku toinen teini voi silti haluta. Onko siinä sitten jotain pahaa ja väärää? Jos mun teinini ruikuttaa kaksi vuotta Jopoa niin pitääkö mun periaatteellisista syistä se häneltä kieltää?
Ennemmin siksi, että paska, ruma ja vaihteeton massapyörä jonka hinnassa on aivan älyttömästi ilmaa. Ei todellakaan ostamisen arvoinen, eikä se "kaikilla muillakin" ruikutus ole mikään syy.
Itse olen perheestä, jossa oli tiukkaa. Tai ei olisi ollut, ellei isä olisi juonut palkkaansa. Elettiin siis äidin tuloilla, jotka ei olleet suuret. Kivoja vaatteita sai kuitenkin ihan edullisesti. En koskaan haaveillut tietyistä kalliista merkeistä. Riitti aivan hyvin se, mihin oli varaa. Meillä oli rikkaita sukulaisia, enkä silti verrannut itseäni serkkuihini. Tuo on kummallinen ajatus, että kun kerrankin voi saada sellaista, mitä kaikilla muillakin on. K-a-i-k-i-l-l-a muilla ei ole niitä monen sadan laukkuja. Joillain on.
Nykyään on vaan monilla tuilla elävillä sellainen ihmeellinen käsitys, että heillä on OIKEUS kaikkeen siihen, mitä työssäkäyvällä naapurillakin on. Ja muiden pitäisi se heille kustantaa. Lapsille opetetaan tätä samaa ajattelua. Aikaisemmin moni tajusi, että pitää itse tehdä asioita sen eteen, että elämässä menisi paremmin kuin lapsuudenperheessä. Nykyään opetetaan kerjäämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että he eivät saisi toivoa hienoja lahjoja. Nehän on niitä samoja , mm itä tavallisten perheiden lapsille pystytään ostamaan.
Niin pystytään, kun säästetään. Pitäisikö kaikkien tavallisten perheiden vanhempien säästää myös muiden lapsia varten?
Eri asia tietysti, jos on niin rikas, että muutenkin pystyy ostamaan ihan kaiken, minkä haluaa. Mutta onko heidänkään velvollisuus ostaa luksustavaroita köyhien lapsille?
Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostaankaan. Jos et halua antaa, älä anna. Hyvää Joulua sinulle myös!
Niin. Antaisi vähästään. Mutta kun kerjääjiltä puuttuu suhteellisuudentaju, eikä sillä vähällä noita toiveita toteuteta.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen perheestä, jossa oli tiukkaa. Tai ei olisi ollut, ellei isä olisi juonut palkkaansa. Elettiin siis äidin tuloilla, jotka ei olleet suuret. Kivoja vaatteita sai kuitenkin ihan edullisesti. En koskaan haaveillut tietyistä kalliista merkeistä. Riitti aivan hyvin se, mihin oli varaa. Meillä oli rikkaita sukulaisia, enkä silti verrannut itseäni serkkuihini. Tuo on kummallinen ajatus, että kun kerrankin voi saada sellaista, mitä kaikilla muillakin on. K-a-i-k-i-l-l-a muilla ei ole niitä monen sadan laukkuja. Joillain on.
Nykyään on vaan monilla tuilla elävillä sellainen ihmeellinen käsitys, että heillä on OIKEUS kaikkeen siihen, mitä työssäkäyvällä naapurillakin on. Ja muiden pitäisi se heille kustantaa. Lapsille opetetaan tätä samaa ajattelua. Aikaisemmin moni tajusi, että pitää itse tehdä asioita sen eteen, että elämässä menisi paremmin kuin lapsuudenperheessä. Nykyään opetetaan kerjäämään.
Juuri näin! Oma menneisyys kuulostaa juuri tältä. Muistan kuitenkin, että oli kiva kun sain äidiltä ulkomaan työmatkalta Leviksen farkut. Ne oli silloin muodissa. Olin ylpeä kun äiti oli ollut oikein ulkomailla ja toi sieltä nuo housut. Oman äidin esimerkki köyhästä maatalontytöstä, joka lähti aikoinaan Helsinkiin opiskelemaan ja hankki koulutuksen ja myöhemmin työn teollisuuden alalta on aina ollut ohjenuorana omassa elämässäni. Olj itsestään selvyys, että hankin itselleni vähintään yhtä hyvän koulutuksen ja työpaikan.
Nyt tyhmä kysyy, miksi osallistutte Hopen keräykseen? Eihän normaali perheessä lapsille tuon enempää lahjoja anneta. Todella kivat lahjat siis. Miksi pyydätte vielä ulkopuolisten apua?