Lue keskustelun säännöt.
Helsingissä vähävaraiset nuoret toivovat kalliita merkkituotteita lahjoiksi!
13.12.2018 |
Kuitenkin Tampereella saman ry:n kautta toivotaan alushousuja, sukkia ja leffalippuja!
https://yle.fi/uutiset/3-10553065
Näin toivomuspuun, jossa lahjatoiveet olivat merkkituotteita! Kalliita laukkuja, talvitakkeja, rannekelloja, kännyköitä, kosmetologilla irtokynsien laittoa yms. toimenpiteitä. Täysin turhia kosmeettisia toimenpiteitä, silloin kun rahat ovat niukalla ja mielestäni muutenkin.
Olisi edes ollut tarpeellista aknen hoitoa! Ei mitään perus vaan aina kalliimpia merkkituotteita, joita osa paremmin toimeen tulevien tai velkarahalla ostavien perheiden nuorista käyttää statussymboleinaan. Köyhät tai köyhinä itseään pitävät tahtoisivat ilmaiseksi samoja tuotteita!
En ottanut yhtään lappua puusta, kun tympi niin nähdä näitä toiveita! Joukossa saattoi olla myös kohtuullisia toiveita. Ehkä käyn kääntämässä niitä esille.
Kommentit (316)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
71, sun ongelma ei ollut kalliiden lahjojen puute vaan yksinkertaisesti paskat vanhemmat. Sossuntuella saa kyllä ostettua menkkasuojat ja dödöt, sai jo 90-luvulla. Tiedän, kun olen itse tämän kokenut.
Tämä on muuten yleinen uskomus, että muuten huono lapsuus muuttuu jotenkin paremmaksi sillä, että joku muu ostaa kerran vuodessa kalliin lahjan. Paras lahja näissä perheissä kun olisi lasten huostaanotto sellaiseen perheeseen, joka huolehtii perusasiat kuntoon.
Tämä. Se että lapsi on täysin laiminlyöty ei Leviksillä parane.
Nähty on kuinka paranee. Se on teineillä pienestä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummipoika toivoi pandaa ja vihreitä kyniä.
Kyllähän tollasen pandan ostaa kuka vaan mutta kynät on kyllä liian kalliita! 😐
Veljentyttö tahtoo prinsessavärityskirjan, kimalleliimaa ja palapelin! Milläs rahalla mä moisia ostelen? Ovat molemmat köyhistä perheistä, aika kalliita toivomuksia noin pienillä lapsilla 😮 Sellaisii ne köyhät on!
Ei maksa paljon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä nettotulot noin 8000e/kk ja isompi teini saa 40e maksavan kylpytakin ja huoneeseensa uuden peilin (19e). Kumpaakin toivoo hartaasti. Että joo. Nuorempi teini saa pelikoneeseensa uuden näytönohjaimen. Se on kyllä kallis, mutta se olisi hankittu muutenkin, joten menkööt joululahjaksi.
Vaahtoat niin kovasti omaa näkemystäsi, ettet edes yritä ymmärtää köyhää nuorta. Juuri tuosta onkin kyse, että hyvätuloisten perheiden lapset eivät tunne tarvitsevansa mitään, joten siksi toiveet ovat tyyliä "yksi peili 19 eur". Totesit itsekin, että lapsi olisi saanut sen näytönohjaimen joka tapauksessa.
Köyhällä nuorella jolla on aina kaikki huonompaa kuin kavereilla, suurimpana unelmana voi olla vaikkapa se megakallis kännykkä, että saisi kerrankin jotain joka olisi parempaa kuin muilla. Vanhempien tulisi tästä keskustella nuoren kanssa, ettei sellaista sovi toivoa, mutta ikävä kyllä kaikki vanhemmat ei näin tee.
Olen itse köyhän perheen lapsi, ja muistan aina sen toiveen, että voisin joulun jälkeen mennä kouluun upouusien ja huippukalliiden korvalappustereoiden kanssa, jotka olisivat Vielä Kalliimmat kuin kenelläkään muulla.
Omat lapseni taas ovat varakkaasta perheestä, ja toiveet on juuri tuota luokkaa "pörrösukat ja suklaata".
Tuo onkin varsin tavallista. Köyhän perheen lapsi ei ole tyytyväinen siihen, että saisi samanarvoisen joululahjan kuin mitä muilla on. Hänen pitää saada hienompi ja kalliimpi kuin kenelläkään muulla. Oman lapseni luokalla kalleimmat älypuhelimet on nimenomaan pienituloisimpien perheiden lapsilla, tavallisten perheiden lapset ovat aivan tyytyväisiä halvempaankin älypuhelimeen. Köyhä siis haluaa kerrankin päästä lesoamaan ja tuntea hetken aikaa olevansa muita parempi. Siinä on vaan sellainen juttu, että eivät ne tavallisten tai varakkaampien perheiden lapset ajattele, että megakalliilla älypuhelimella olisi mitään merkitystä mihinkään. He saavat otettua perheen kanssa tehdyiltä ulkomaanreissuilta tai ratsastusharrastuksessaan valokuvia ihan hyvin halvemmallakin puhelimella. Megakallis puhelin on köyhän lapsellekin vain hetken ilo, koska ei se muuttanut hänen elämäänsä yhtään miksikään. Edelleenkään hänellä ei ole ulkomaanmatkoja eikä ratsastusharrastusta. On vain yksi megakallis esine, jonka hienoilla erityisominaisuuksilla hänellä ei loppujen lopuksi ole mitään käyttöä, ja joka jo vuoden päästä on vanhanaikainen.
On muuten jännä että tosiaan köyhillä on ne kalliimmat puhelimet melkein järjestään.
Eikä ne lapset saa yhtään sen enempää rispektiä vertaisiltaan vaikka niillä olisikin kallis puhelin tai juuri ne muotiverkkarit. Kaikki tietää anyway että se lapsi on köyhä ja ne hyvien perheiden lapset, joille on jo rahankäytöstä opetettu, luultavasti halveksivat entistä enemmän kuin näkevät että köyhän perheessä ei oikeasti osata käyttää rahaa.
Ne vähävaraiset lapset, joilla ei ole tuollaista lesoamisen tarvetta, yleensä pärjäävät kaveripiirissä ihan hyvin vaikka olisikin vääränlaiset verkkarit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että he eivät saisi toivoa hienoja lahjoja. Nehän on niitä samoja , mm itä tavallisten perheiden lapsille pystytään ostamaan.
Niin pystytään, kun säästetään. Pitäisikö kaikkien tavallisten perheiden vanhempien säästää myös muiden lapsia varten?
Eri asia tietysti, jos on niin rikas, että muutenkin pystyy ostamaan ihan kaiken, minkä haluaa. Mutta onko heidänkään velvollisuus ostaa luksustavaroita köyhien lapsille?
Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostaankaan. Jos et halua antaa, älä anna. Hyvää Joulua sinulle myös!
Niin. Antaisi vähästään. Mutta kun kerjääjiltä puuttuu suhteellisuudentaju, eikä sillä vähällä noita toiveita toteuteta.
He eivät ole kerjääjiä, vaan vähävaraisia. Toivoa saa kuka tahansa, köyhäkin, ja toivottavasti he myös jaksavat toivoa näistä ilkeistä kommenteista huolimatta. Liian suuret toiveet eivät tänä jouluna toteudu, sellaista elämä on.
Minäkin toivon lottovoittoa. Voi olla, että sen saan, voi olla, että en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan tavallinen perhe. Ei toivo omat lapset satojen eurojen lahjoja, eikä sellaisia kyllä ostettaisikaan. Enkä toivonut itsekään koskaan. Mistä tulee köyhien perheiden lapsille kuvitelma, että kaikki muutkin saavat, niin heidänkin täytyy.
Kysyppä lapsiltasi mitä he toivoisivat, jos saisivat toivoa mitä vain. Ajattelematta vanhempien suhtautumista.
No tämä on kyllä i d i ootti vertaus. Minäkin toivoisin joululahjaksi lottovoittoa, mutta en sitä tule saamaan. En tiedä yhtään perhettä, jossa joululahjaksi voi toivoa ihan mitä vain. Minäkin voin kysyä, että mitä toivoisivat, "jos ihan mitä vain" niin teinit vastaisivat varmaan että 3kk:n Jenkkimatka... Mutta olen kysynyt normaalisti lahjatoiveet ja toinen toivoi piirustuskirjaa ja toinen meikkipalettia.
Jokaisessa perheessä voi toivoa ihan mitä vain, vai joko teillä on ajatuspoliisikin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä nettotulot noin 8000e/kk ja isompi teini saa 40e maksavan kylpytakin ja huoneeseensa uuden peilin (19e). Kumpaakin toivoo hartaasti. Että joo. Nuorempi teini saa pelikoneeseensa uuden näytönohjaimen. Se on kyllä kallis, mutta se olisi hankittu muutenkin, joten menkööt joululahjaksi.
Vaahtoat niin kovasti omaa näkemystäsi, ettet edes yritä ymmärtää köyhää nuorta. Juuri tuosta onkin kyse, että hyvätuloisten perheiden lapset eivät tunne tarvitsevansa mitään, joten siksi toiveet ovat tyyliä "yksi peili 19 eur". Totesit itsekin, että lapsi olisi saanut sen näytönohjaimen joka tapauksessa.
Köyhällä nuorella jolla on aina kaikki huonompaa kuin kavereilla, suurimpana unelmana voi olla vaikkapa se megakallis kännykkä, että saisi kerrankin jotain joka olisi parempaa kuin muilla. Vanhempien tulisi tästä keskustella nuoren kanssa, ettei sellaista sovi toivoa, mutta ikävä kyllä kaikki vanhemmat ei näin tee.
Olen itse köyhän perheen lapsi, ja muistan aina sen toiveen, että voisin joulun jälkeen mennä kouluun upouusien ja huippukalliiden korvalappustereoiden kanssa, jotka olisivat Vielä Kalliimmat kuin kenelläkään muulla.
Omat lapseni taas ovat varakkaasta perheestä, ja toiveet on juuri tuota luokkaa "pörrösukat ja suklaata".
Miksi pitää olla kalliimpaa ja parempaa kuin muilla? Ihan hullu ajatusmalli.
T. Itsekin köyhästä perheestä, nykyään keskituloinen perheellinen, jonka lapsille opetetaan että rahankäyttö on aina valintoja, jos ostaa jotain suurempaa/kalliimpaa, niin se on aina jostain muusta pois.
Lisäys vielä siihen, kun moni kommentoinut että kerrankin köyhä haluaa että hänellä kalliimmat ja hienommat varusteet, sen takia toivotaan merkkilaukkuja ym todella kallista lahjaks, niin ei itselläni ainakaan tällaista tarvetta ole ollut, vaikka olimme suurimman osan lapsuudestani todella köyhiä. Molemmat vanhemmat työttömiä, erityislapsi siskona, jonka hoitoihin ym meni paljon rahaa. Yhtään ylimääräistä ei ollut. Lahjoituksena saatiin paljon käytettyä tavaraa, esim huonekaluja, petivaatteita, vaatteita, leluja ym mihin ei olisi ollut mitenkään itsellä varaa, ja aina opetettiin olemaan kiitollisia. Samoin opetettiin, että materia ei loppupeleissä tuo suurtakaan tyydytystä, eikä ihmisen arvoa mitata sen mukaan, mitä hän omistaa. Joten täysin vieras ajatus tuo minulle, että pitäisi olla jotain kalliimpaa ja hienompaa kuin muilla.
Nykyaikainen suomalainen köyhyys on äärimmäisen harvoin aineellista köyhyyttä. Enimmäkseen se on henkistä köyhyyttä. Kyvyttömyyttä elää tulojen mukaan, tai haluttomuutta. Sitä ajatusta että vain materia tekee onnelliseksi.
Itselläni oli vielä yläasteella iso osa vaatteista sukulaisten vanhoja ja loput jotain Anttilan halpiskamaa. En saanut mitään traumoja, en tullut vaatteiden takia kiusatuksi enkä jäänyt joukon ulkopuolelle. 90-luvulla siis. Meillä ei ollut edes mikrouunia tai videonauhuria ennen kuin ehkä viisi vuotta sen jälkeen kun ne oli jo ollut kaikilla muilla. Silti minulla oli todella hyvä ja onnellinen lapsuus enkä muista että olisin kaivannut yhtään enempää materiaa.
Tietysti ei lasta voi syyttää siitä että sen vanhemmat eivät opeta sille minkäänlaisia arvoja. Mutta ei sitä materialismia pidä ruokkiakaan antamalla mitään överilahjoja.
Itse elän taas muutaman "lihavan vuoden" jälkeen pikkurahalla. Työmarkkinatuella. Pärjäilen ja olen onnellinen. Lähipiirissä asutaan kalliissa taloissa ja väitellään tohtoreiksi, mutta ei se ole minulta pois.
Miksi persaukiset tekee lapsia?? Ei ole muiden velvollisuus elättää näitä mukuloita tai ostaa niille lahjoja.
Eli ei hankita niitä kersoja jos ei ole vara edes lahjaa ostaa. Sit nää ketkä on jääny työttömäksi niin siivousfirmoissa ym. aina hommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö että Hopen lahjakyselyyn vastaa usein tiukassa taloudellisessa tilanteessa oleva äiti?
Minä toivoin nuorelleni leffalippuja, lahjakorttia Zaraan ja pientä hemmottelua esim Flamingo. Kaikkia toiveita ei välttämättä edes toteuteta.
Itse olen ostanut juuri
17 vuotiaana hoas:n yksiön saaneelle abityttärelleni mm Finlaysonin patakintaat, patalaput ja keittiöpyyhkeet kaikki samaa sarjaa ja sävyä. Lisäksi tyylikäs pinkki keittiöveitsi.Jotain muutakin tulee mutta odotan nyt ensin mitä Hope toteuttaa.
Minulla on myös leikki-ikäinen poika jolle sai myös esittää kolme lahjatoivetta.
Mikset ostanut tyttärellesi HYVÄÄ keittiöveistä?
Minä olen 38-vuotias ja hyvätuloinen ja keittiöpyyhkeeni ovat vieläkin jotain mummun vohvelikankaasta itse tekemiä. Paljon parempia keittiökäytössä kuin frotee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä nettotulot noin 8000e/kk ja isompi teini saa 40e maksavan kylpytakin ja huoneeseensa uuden peilin (19e). Kumpaakin toivoo hartaasti. Että joo. Nuorempi teini saa pelikoneeseensa uuden näytönohjaimen. Se on kyllä kallis, mutta se olisi hankittu muutenkin, joten menkööt joululahjaksi.
Vaahtoat niin kovasti omaa näkemystäsi, ettet edes yritä ymmärtää köyhää nuorta. Juuri tuosta onkin kyse, että hyvätuloisten perheiden lapset eivät tunne tarvitsevansa mitään, joten siksi toiveet ovat tyyliä "yksi peili 19 eur". Totesit itsekin, että lapsi olisi saanut sen näytönohjaimen joka tapauksessa.
Köyhällä nuorella jolla on aina kaikki huonompaa kuin kavereilla, suurimpana unelmana voi olla vaikkapa se megakallis kännykkä, että saisi kerrankin jotain joka olisi parempaa kuin muilla. Vanhempien tulisi tästä keskustella nuoren kanssa, ettei sellaista sovi toivoa, mutta ikävä kyllä kaikki vanhemmat ei näin tee.
Olen itse köyhän perheen lapsi, ja muistan aina sen toiveen, että voisin joulun jälkeen mennä kouluun upouusien ja huippukalliiden korvalappustereoiden kanssa, jotka olisivat Vielä Kalliimmat kuin kenelläkään muulla.
Omat lapseni taas ovat varakkaasta perheestä, ja toiveet on juuri tuota luokkaa "pörrösukat ja suklaata".
Tuo onkin varsin tavallista. Köyhän perheen lapsi ei ole tyytyväinen siihen, että saisi samanarvoisen joululahjan kuin mitä muilla on. Hänen pitää saada hienompi ja kalliimpi kuin kenelläkään muulla. Oman lapseni luokalla kalleimmat älypuhelimet on nimenomaan pienituloisimpien perheiden lapsilla, tavallisten perheiden lapset ovat aivan tyytyväisiä halvempaankin älypuhelimeen. Köyhä siis haluaa kerrankin päästä lesoamaan ja tuntea hetken aikaa olevansa muita parempi. Siinä on vaan sellainen juttu, että eivät ne tavallisten tai varakkaampien perheiden lapset ajattele, että megakalliilla älypuhelimella olisi mitään merkitystä mihinkään. He saavat otettua perheen kanssa tehdyiltä ulkomaanreissuilta tai ratsastusharrastuksessaan valokuvia ihan hyvin halvemmallakin puhelimella. Megakallis puhelin on köyhän lapsellekin vain hetken ilo, koska ei se muuttanut hänen elämäänsä yhtään miksikään. Edelleenkään hänellä ei ole ulkomaanmatkoja eikä ratsastusharrastusta. On vain yksi megakallis esine, jonka hienoilla erityisominaisuuksilla hänellä ei loppujen lopuksi ole mitään käyttöä, ja joka jo vuoden päästä on vanhanaikainen.
On muuten jännä että tosiaan köyhillä on ne kalliimmat puhelimet melkein järjestään.
Eikä ne lapset saa yhtään sen enempää rispektiä vertaisiltaan vaikka niillä olisikin kallis puhelin tai juuri ne muotiverkkarit. Kaikki tietää anyway että se lapsi on köyhä ja ne hyvien perheiden lapset, joille on jo rahankäytöstä opetettu, luultavasti halveksivat entistä enemmän kuin näkevät että köyhän perheessä ei oikeasti osata käyttää rahaa.
Ne vähävaraiset lapset, joilla ei ole tuollaista lesoamisen tarvetta, yleensä pärjäävät kaveripiirissä ihan hyvin vaikka olisikin vääränlaiset verkkarit.
Minun puhelimeni maksoi 39 euroa, sinun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvoisat kansalaiset. Jouluaattoon on enää vain 10 päivää aikaa. Kaikkien ei ole pakko osallistua lahjakeräyksiin, mutta voisitteko lopettaa nämä köyhien haukkumisketjut nyt ja antaa joulumielen vallata myös köyhien perheiden sydämet.
JOULUMIELI!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän nuoria. Vähävaraisessa perheessä heidän ei ole mahdollista saada kalliita Adidaksen vaatteita, "joita kaikilla muillakin on". Jos edes kerran vuodessa saisi, vaikka joululahjaksi toivoa... kun rahaa on vähän niin merkkituotteisiin ei vaan ole varaa. Ja kun sulla ei ole merkkivaatteita, joudut syrjityksi. Laumaan kuuluminen on todella voimakasta. Itse sain myös kärsiä tästä nuorena, kun jouduin halpisräteissä kulkea.
Miksi sitten ei syrjitä kaikkia, joilla ei ole merkkivaatteita? Miksi suosituimpien joukossa on niitäkin, joilla ei ole mitään merkkitavaraa ja syrjittyjen joukossa niitäkin, joille vanhemmat on viimeisillä rahoillaan tai jopa velaksi hankkinut merkkivaatteet?
Jos olet todella sosiaalinen ja muutenkin mahtava tyyppi niin pelkällä luonteellakin voit päästä suosioon ilman merkkitavaroita, mutta ei se helppoa ole. Sellainen on teinien maailma.
Eli kuten arvelinkin, merkkivaatteilla ei saa kavereita vaan muut ominaisuudet ovat tärkeämpiä. Omilla teineilläni ei ole koskaan ollut merkkitavaroita eivätkä he ole valinneet ystäviään ja kavereitaan sen perusteella, millaisia vaatteita tai tavaroita näillä on. Meillä olisi varaa ostaa vaikka kaikki jotain merkkiä, mutta teinit eivät halua. Silti he ovat kaveripiireissään suosittuja, vaikka ovat aivan tavallisilla sosiaalisilla taidoilla varustettuja. On tietysti mahdollista, että heitä pidetään "muuten mahtavina tyyppeinä", koska eivät edes yritä saavuttaa suosiota merkkivaatteilla.
Niin, ei kai kukaan ole väittänyt, että merkkivaatteilla saisi ystäviä? Jos nyt kuitenkin teini sattuu liikkumaan ryhmässä, jossa kaikilla muilla on jotain tiettyä merkkiä niin on melko todennäköistä, että hän sitä toivoo myös itselleen. Koska teinille se joukkoon kuuluminen myös pukeutumisen osalta on niin tärkeää, vaikka sitä monet aikuiset ei ymmärrä.
Ja jos sun teinit ei jotain halua niin joku toinen teini voi silti haluta. Onko siinä sitten jotain pahaa ja väärää? Jos mun teinini ruikuttaa kaksi vuotta Jopoa niin pitääkö mun periaatteellisista syistä se häneltä kieltää?
Ennemmin siksi, että paska, ruma ja vaihteeton massapyörä jonka hinnassa on aivan älyttömästi ilmaa. Ei todellakaan ostamisen arvoinen, eikä se "kaikilla muillakin" ruikutus ole mikään syy.
Tämä. Jos lapseni haluaisi kymppitonnin hiilikuitupyörän, voisimme keskustella aiheesta. Mutta Jopoa en ostaisi ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hirveää tämä kulutuskeskeisyys muutenkin, en todellakaan aio tukea sitä tai opettaa kellekään teinille et sellainen on jotain mitä pitäisi havitella. Eikös näiden pitäisi juuri olla tulevaisuuden toivomme?
Miksi pitää ensinnäkin ostaa lahjoja? Ja jos ostaa, niin aivan hullua että niiden pitäisi olla aina uusia. Eikö ketään kiinnosta tämän maapallon tila?
Vierailija kirjoitti:
Olemme keskituloinen perhe, mutta joka vuosi lapsille on max 5 pakettia per nenä. Olen huomannut että kaikista köyhimmät ostavat yleensä eniten ja yli tarpeen.
No eikö näistä viidestä lahjasta sitten kerry se sata euroa, jonka maksavat esim. merkkivaate tai Adidaksen lenkkarit, jota täällä taivastellaan? Tulee kyllä surullinen olo, tässä nähdään ihmisten empatiakyky, vaikka kuin tuomitsisi köyhät, jotka ovat oman tiensä valinneet, niin lapset... joita teinitkin ovat.Ja kyllä, teinit haluavat merkkituotteita, ja sitä mitä muillakin, se on selvä, näin myös oma, hyvän itsetunnon ja kavereita omaava kympin-tyttöni. Omalle teinille ostan suht pienestä palkastani kallista tuoksua, rannekorun ja korvikset, merkkipaidan ja laatusuklaata. Noin 300e mennyt lahjoihin ja todellakin sen arvoista. Lapseni on fiksu ja pärjäävä ja haluan hemmotella häntä kerran vuodessa. Näitä olemme varakkaita ja ostamme lapsille 20euron lahjan-tyyppejä en tajua ollenkaan. Lapsille voi opettaa kitsastelua, mutta myös anteliaisuutta. Tai vaihtoehtoisesti lapsille on jo kaikkea, mitä ikinä tarvitsevat tai haluavat, tällaisille ihmisille minunkin on vaikeaa keksiä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osallistuin Tampereen Hopen joululahjakeräykseen ja kallein teinin toivoma lahja oli varmaankin suoristusrauta, ostin sen, ajattelin ettei kukaan sitä raaski ostaa. Suuri osa toivoi vaatelahjakortteja, elokuvia, kosmetiikkaa yms. Nämä kaikki toiveet Ratinan toivepuissa. Otin muitakin toiveita ja toivon niistä olevan iloa. Itse ostin ne ilolla, että pystyn edes jotenkin auttamaan. Eikä nuo toiveet tuntuneet kalliilta tai kohtuuttomalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä nettotulot noin 8000e/kk ja isompi teini saa 40e maksavan kylpytakin ja huoneeseensa uuden peilin (19e). Kumpaakin toivoo hartaasti. Että joo. Nuorempi teini saa pelikoneeseensa uuden näytönohjaimen. Se on kyllä kallis, mutta se olisi hankittu muutenkin, joten menkööt joululahjaksi.
Vaahtoat niin kovasti omaa näkemystäsi, ettet edes yritä ymmärtää köyhää nuorta. Juuri tuosta onkin kyse, että hyvätuloisten perheiden lapset eivät tunne tarvitsevansa mitään, joten siksi toiveet ovat tyyliä "yksi peili 19 eur". Totesit itsekin, että lapsi olisi saanut sen näytönohjaimen joka tapauksessa.
Köyhällä nuorella jolla on aina kaikki huonompaa kuin kavereilla, suurimpana unelmana voi olla vaikkapa se megakallis kännykkä, että saisi kerrankin jotain joka olisi parempaa kuin muilla. Vanhempien tulisi tästä keskustella nuoren kanssa, ettei sellaista sovi toivoa, mutta ikävä kyllä kaikki vanhemmat ei näin tee.
Olen itse köyhän perheen lapsi, ja muistan aina sen toiveen, että voisin joulun jälkeen mennä kouluun upouusien ja huippukalliiden korvalappustereoiden kanssa, jotka olisivat Vielä Kalliimmat kuin kenelläkään muulla.
Omat lapseni taas ovat varakkaasta perheestä, ja toiveet on juuri tuota luokkaa "pörrösukat ja suklaata".
Tuo onkin varsin tavallista. Köyhän perheen lapsi ei ole tyytyväinen siihen, että saisi samanarvoisen joululahjan kuin mitä muilla on. Hänen pitää saada hienompi ja kalliimpi kuin kenelläkään muulla. Oman lapseni luokalla kalleimmat älypuhelimet on nimenomaan pienituloisimpien perheiden lapsilla, tavallisten perheiden lapset ovat aivan tyytyväisiä halvempaankin älypuhelimeen. Köyhä siis haluaa kerrankin päästä lesoamaan ja tuntea hetken aikaa olevansa muita parempi. Siinä on vaan sellainen juttu, että eivät ne tavallisten tai varakkaampien perheiden lapset ajattele, että megakalliilla älypuhelimella olisi mitään merkitystä mihinkään. He saavat otettua perheen kanssa tehdyiltä ulkomaanreissuilta tai ratsastusharrastuksessaan valokuvia ihan hyvin halvemmallakin puhelimella. Megakallis puhelin on köyhän lapsellekin vain hetken ilo, koska ei se muuttanut hänen elämäänsä yhtään miksikään. Edelleenkään hänellä ei ole ulkomaanmatkoja eikä ratsastusharrastusta. On vain yksi megakallis esine, jonka hienoilla erityisominaisuuksilla hänellä ei loppujen lopuksi ole mitään käyttöä, ja joka jo vuoden päästä on vanhanaikainen.
On muuten jännä että tosiaan köyhillä on ne kalliimmat puhelimet melkein järjestään.
Eikä ne lapset saa yhtään sen enempää rispektiä vertaisiltaan vaikka niillä olisikin kallis puhelin tai juuri ne muotiverkkarit. Kaikki tietää anyway että se lapsi on köyhä ja ne hyvien perheiden lapset, joille on jo rahankäytöstä opetettu, luultavasti halveksivat entistä enemmän kuin näkevät että köyhän perheessä ei oikeasti osata käyttää rahaa.
Ne vähävaraiset lapset, joilla ei ole tuollaista lesoamisen tarvetta, yleensä pärjäävät kaveripiirissä ihan hyvin vaikka olisikin vääränlaiset verkkarit.
Niin vaikka köyhä kuinka yrittää, niin rikkaammat halveksivat. Tuo kirjoitus on oikein sen henkilöitymä.
Olisi hienoa että toiveilla olisi jokin hintaraja, esim. 50 euroa max. Jos uutta tahtoo. Toki käytetty kännykkä yms. Sitten voisi olla poikkeus ja nille erillinen keräys pitkin vuotta ja jako joulu/synttärilahjoiksi. Kyllä esim. Kummilasten lahjasta mulla on hintamielikuva 20-50 euroa, ei enempää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme keskituloinen perhe, mutta joka vuosi lapsille on max 5 pakettia per nenä. Olen huomannut että kaikista köyhimmät ostavat yleensä eniten ja yli tarpeen.
No eikö näistä viidestä lahjasta sitten kerry se sata euroa, jonka maksavat esim. merkkivaate tai Adidaksen lenkkarit, jota täällä taivastellaan? Tulee kyllä surullinen olo, tässä nähdään ihmisten empatiakyky, vaikka kuin tuomitsisi köyhät, jotka ovat oman tiensä valinneet, niin lapset... joita teinitkin ovat.Ja kyllä, teinit haluavat merkkituotteita, ja sitä mitä muillakin, se on selvä, näin myös oma, hyvän itsetunnon ja kavereita omaava kympin-tyttöni. Omalle teinille ostan suht pienestä palkastani kallista tuoksua, rannekorun ja korvikset, merkkipaidan ja laatusuklaata. Noin 300e mennyt lahjoihin ja todellakin sen arvoista. Lapseni on fiksu ja pärjäävä ja haluan hemmotella häntä kerran vuodessa. Näitä olemme varakkaita ja ostamme lapsille 20euron lahjan-tyyppejä en tajua ollenkaan. Lapsille voi opettaa kitsastelua, mutta myös anteliaisuutta. Tai vaihtoehtoisesti lapsille on jo kaikkea, mitä ikinä tarvitsevat tai haluavat, tällaisille ihmisille minunkin on vaikeaa keksiä mitään.
Ei tässä osteta omalle lapselle vaan tässä saaja on ikäänkuin kummilapsen tms asemassa. Silloin käytetään vähän vähemmän lähes aina, vaikka jotain kivaa hankitaankin.
Kannatettava idea tuo euro-raja. Itse en enää käy katsomassa noita Joulupuu-toiveita, kun alkoivat esim. Itäkeskuksessa olla tosi kalliita. Ei ole varaa sellaisia ostella.
Eipä oo paljon Suomessa niitä jotka ostelee pleikkareita ja ipädejä tuntemattomille. Ja isot jutut Hope voisi toteuttaa opintostipendeinä vaikka niin että kerää rahastoon rahat joilla ostaa vaikka tietokoneita. Sitten voisi myöntää läppäreitä opintostipendeinä tulotrajojen mukaan. Ei rikkaille eikä ilman omaa yritystä.
Ja näin se menee normiperheissäkin, yritystä ja ponnisteluja pitää olla ainakin meillä ennen kuin jotain kallista saa
Juuri näin.