Helsingissä vähävaraiset nuoret toivovat kalliita merkkituotteita lahjoiksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö että Hopen lahjakyselyyn vastaa usein tiukassa taloudellisessa tilanteessa oleva äiti?

Minä toivoin nuorelleni leffalippuja, lahjakorttia Zaraan ja pientä hemmottelua esim Flamingo. Kaikkia toiveita ei välttämättä edes toteuteta.

Itse olen ostanut juuri

17 vuotiaana hoas:n yksiön saaneelle abityttärelleni mm Finlaysonin patakintaat, patalaput ja keittiöpyyhkeet kaikki samaa sarjaa ja sävyä. Lisäksi tyylikäs pinkki keittiöveitsi.

Jotain muutakin tulee mutta odotan nyt ensin mitä Hope toteuttaa.

Minulla on myös leikki-ikäinen poika jolle sai myös esittää kolme lahjatoivetta.

Tuossa on jo tosi paljon lahjoja, reilusti yli sadalla eurolla. En tiennytkään, että yhdelle lapselle voi pyytää lahjakeräyksen kautta jopa kolme (!) lahjaa. Voiko sitten toivoa kolmea kallista lahjaa siten että toiveet vielä toteutuu? Ihan älytöntä törsäämistä.

T. Normaalituloinen äiti, joka ostanut yhden alle 50e lahjan molemmille kouluikäisille lapsilleen ja lisäksi jotain pientä kirpputorilta (!) parilla eurolla.

Moi! Ne jotka saivat Hopen kyselyn sähköpostitse saivat toivoa kolmea lahjaa per lapsi! Minut valittiin tänävuonna enkä usko että kukaan haluaisi elää sitä elämää jota me elimme monta vuotta!

Ei kannata puuttua ellei tiedä mitä kamalaa tapahtui.

Muistan miten teininä toivoin big starin -farkkuja ja nappiverkkareita. Vanhemmat olivat kyllä alkoholisteja ja muutenkin meni huonosti, mutta silti mä toivoin ylitse kaiken näitä vaatteita, joita en tietenkään saanut.

Herkällä korvalla kuuntelen omien teinieni toiveita, kohtuudella tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän nuoria. Vähävaraisessa perheessä heidän ei ole mahdollista saada kalliita Adidaksen vaatteita, "joita kaikilla muillakin on". Jos edes kerran vuodessa saisi, vaikka joululahjaksi toivoa... kun rahaa on vähän niin merkkituotteisiin ei vaan ole varaa. Ja kun sulla ei ole merkkivaatteita, joudut syrjityksi. Laumaan kuuluminen on todella voimakasta. Itse sain myös kärsiä tästä nuorena, kun jouduin halpisräteissä kulkea.

Miksi sitten ei syrjitä kaikkia, joilla ei ole merkkivaatteita? Miksi suosituimpien joukossa on niitäkin, joilla ei ole mitään merkkitavaraa ja syrjittyjen joukossa niitäkin, joille vanhemmat on viimeisillä rahoillaan tai jopa velaksi hankkinut  merkkivaatteet?

Jos olet todella sosiaalinen ja muutenkin mahtava tyyppi niin pelkällä luonteellakin voit päästä suosioon ilman merkkitavaroita, mutta ei se helppoa ole. Sellainen on teinien maailma.

Eli kuten arvelinkin, merkkivaatteilla ei saa kavereita vaan muut ominaisuudet ovat tärkeämpiä. Omilla teineilläni ei ole koskaan ollut merkkitavaroita eivätkä he ole valinneet ystäviään ja kavereitaan sen perusteella, millaisia vaatteita tai tavaroita näillä on. Meillä olisi varaa ostaa vaikka kaikki jotain merkkiä, mutta teinit eivät halua. Silti he ovat kaveripiireissään suosittuja, vaikka ovat aivan tavallisilla sosiaalisilla taidoilla varustettuja. On tietysti mahdollista, että heitä pidetään "muuten mahtavina tyyppeinä", koska eivät edes yritä saavuttaa suosiota merkkivaatteilla. 

Niin, ei kai kukaan ole väittänyt, että merkkivaatteilla saisi ystäviä? Jos nyt kuitenkin teini sattuu liikkumaan ryhmässä, jossa kaikilla muilla on jotain tiettyä merkkiä niin on melko todennäköistä, että hän sitä toivoo myös itselleen. Koska teinille se joukkoon kuuluminen myös pukeutumisen osalta on niin tärkeää, vaikka sitä monet aikuiset ei ymmärrä.

Ja jos sun teinit ei jotain halua niin joku toinen teini voi silti haluta. Onko siinä sitten jotain pahaa ja väärää? Jos mun teinini ruikuttaa kaksi vuotta Jopoa niin pitääkö mun periaatteellisista syistä se häneltä kieltää?

Tuossa lainaamassani väitettiin, että kun kaikilla muillakin on (no kun ei ole), niin joutuu syrjityksi (no ei joudu), jos ei ole merkkivaatteita. 

Jos sun teinisi haluaa Jopon, hän kulkisi sillä pyörällään koulumatkat ja mahdolliset harrastusmatkatkin (eli pyörälle olisi ihan oikeastikin jotain käyttöä) ja mielestäsi Jopo on ihan hyvälaatuinen pyörä, jollaiseen teidän perheellänne on ihan hyvin varaa ilman, että jää sähkölaskut tai vuokrat sen vuoksi rästiin, niin ei mun mielestä tarvitse odottaa edes kahta vuotta. Mutta jos ostat Jopon vain siksi, että ilman Jopoa lapsesi tulisi syrjityksi, opetat hänelle, että ystäviä ja kavereita saadakseen hänen täytyy aina ostaa jotain kallista. Omana itsenään hän ei ole ystävyyden ja kaveruuden arvoinen vaan ainoastaan sillä, millaisia tavaroita hän voi esitellä muille. Kun hänestä tulee täysi-ikäinen ja lähtee opiskelemaan, hän saattaa edelleen kuvitella, että ostamalla velaksi tietyn puhelimen, tietyn  takin, tietyn läppärin, tietyn tabletin, tietyn repun jne hän pääsee mukaan haluamiinsa opiskelijaporukoihin. Kuitenkin valitettavan usein tällainen itsensä "piireihin ostanut" nuori on nk hangaround eikä kukaan muusta porukasta ole aidosti hänen ystävänsä ja hän tipahtaa ulos porukasta viimeistään sitten, kun opinnot ovat ohi. Ne, jotka ovat alunperinkin olleet porukassa oikeista syistä, oikeita ystäviä keskenään, jatkavat yhteydenpitoa toistensa kanssa myöhemminkin. 

Katselin Helsingissä Kaapelitehtaalla joulukuusta, jossa oli jonkin yhdistyksen tällainen nimetön lahjakeräys. Moni teini toivoi langattomia kuulokkeita, mikä on ihan järkevä toive. 

Paras oli kyllä 2-vuotiaan tytön toivoma tabletti tai iPad. 

Olen itse pienituloisesta yh-perheestä. Äitini työskenteli osa-aikaisena myyjänä maksaen samalla asuntovelkaa. Söimme tosi ankeasti ja äiti ei ostanut itselleen mitään juuri koskaan. Kuitenkin äitini huolehti, että minun ei tarvinnut tuntea itseäni huonommaksi muiden nuorten silmissä ja hankki minulle penniä venyttämällä niitä leviksiä ym., mitkä silloin 90-luvun alussa olivat in. Olen äidilleni kiitollinen tästä vieläkin. Onneksi äiti ymmärsi, kuinka tärkeää teinille on tuntea kuuluvansa joukkoon, eikä yrittänyt karaista luonnettani halpisvaatteilla. Äitini elää nyt pienellä eläkkeellään ja vihdoinkin olen saanut mahdollisuuden ostaa hänelle sellaisia juttuja, joihin hänellä ei ole varaa. Täksi jouluksi olen hankkinut äidille mm. uuden kännykän. Äiti <3

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on, että he eivät saisi toivoa hienoja lahjoja. Nehän on niitä samoja , mm itä tavallisten perheiden lapsille pystytään ostamaan.

Niin pystytään, kun säästetään. Pitäisikö kaikkien tavallisten perheiden vanhempien säästää myös muiden lapsia varten?

Eri asia tietysti, jos on niin rikas, että muutenkin pystyy ostamaan ihan kaiken, minkä haluaa. Mutta onko heidänkään velvollisuus ostaa luksustavaroita köyhien lapsille? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on, että he eivät saisi toivoa hienoja lahjoja. Nehän on niitä samoja , mm itä tavallisten perheiden lapsille pystytään ostamaan.

Niin pystytään, kun säästetään. Pitäisikö kaikkien tavallisten perheiden vanhempien säästää myös muiden lapsia varten?

Eri asia tietysti, jos on niin rikas, että muutenkin pystyy ostamaan ihan kaiken, minkä haluaa. Mutta onko heidänkään velvollisuus ostaa luksustavaroita köyhien lapsille? 

Monet köyhät kuvittelevat, että tavallisissa perheissä kaikki jouluun liittyvä ostetaan yhden kuukauden palkalla. Että palkka on aina niin suuri, että siitä asuntolainanlyhennysten, yhtiövastikkeiden, sähkölaskujen, autovakuutusten, ruuan yms jälkeen jää niin paljon rahaa, että se riittää vaikka minkälaisiin joululahjoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos mun teinini ruikuttaa kaksi vuotta Jopoa niin pitääkö mun periaatteellisista syistä se häneltä kieltää?

Ei tietenkään pidä. Riittää, että laitatte joulupuutoiveen ja samaan aikaan ruikutatte netissä kuinka kamalaa elämä on ilman Jopoa. Kyllä sillä keinolla toivottu pyörä lapsellesi pian saadaan. 

Oma vanhempi tyttäreni on puhunut eräästä poskettoman kalliista harrastusvälineestä, hänellä on syntymäpäivät joulun tietämillä ja säästi itse tähän rahaa 200 ja kummi/mummi/äiti/isä  sponsorina loput, ja ennen tätä hankintaa tiukka keskustelu siitä ettei juuri muuta ole odotettavissa osallistuvilta tahoilta jouluna eikä syntymäpäivänäkään ja tämän hyväksyi.  PIkkusiskolle on tulossa muutama paketti enemmän, mutta toivottua ja käytännöllistä tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö että Hopen lahjakyselyyn vastaa usein tiukassa taloudellisessa tilanteessa oleva äiti?

Minä toivoin nuorelleni leffalippuja, lahjakorttia Zaraan ja pientä hemmottelua esim Flamingo. Kaikkia toiveita ei välttämättä edes toteuteta.

Itse olen ostanut juuri

17 vuotiaana hoas:n yksiön saaneelle abityttärelleni mm Finlaysonin patakintaat, patalaput ja keittiöpyyhkeet kaikki samaa sarjaa ja sävyä. Lisäksi tyylikäs pinkki keittiöveitsi.

Jotain muutakin tulee mutta odotan nyt ensin mitä Hope toteuttaa.

Minulla on myös leikki-ikäinen poika jolle sai myös esittää kolme lahjatoivetta.

Hienoa, että vastasit suoraan, miten toimii toisesta suunnasta.

Tämä herättää miettimään, eikö teillä tai muilla vastaavilla ole yksikään kummi tai mummi varoissaan ja kaikki toiveet kohdistetaan tuonne? Minulla on kummilapsi, joka saa niukasti lahjoja kotoa, joten yritän antaa jotain kivaa aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on, että he eivät saisi toivoa hienoja lahjoja. Nehän on niitä samoja , mm itä tavallisten perheiden lapsille pystytään ostamaan.

Niin pystytään, kun säästetään. Pitäisikö kaikkien tavallisten perheiden vanhempien säästää myös muiden lapsia varten?

Eri asia tietysti, jos on niin rikas, että muutenkin pystyy ostamaan ihan kaiken, minkä haluaa. Mutta onko heidänkään velvollisuus ostaa luksustavaroita köyhien lapsille? 

Monet köyhät kuvittelevat, että tavallisissa perheissä kaikki jouluun liittyvä ostetaan yhden kuukauden palkalla. Että palkka on aina niin suuri, että siitä asuntolainanlyhennysten, yhtiövastikkeiden, sähkölaskujen, autovakuutusten, ruuan yms jälkeen jää niin paljon rahaa, että se riittää vaikka minkälaisiin joululahjoihin. 

Meillä meni marraskuun palkat (eikä ihan riittänytkään) laskuihin ym. pakollisiin maksuihin, kun sattui käymään niin, että erääntyi yhtäaikaa sähköt, vedet, vakuutukset, osa lasten harrastuksista jne. No joulu tulee ja syödäkin pitää ennen seuraavaa tilipäivää. Jos ei koskaan säästäisi, niin eihän tästä elämästä mitään tulisi normaalilla hyvintoimeentulevalla palkansaajaperheellä(kään).

Kyllä näitä epärealistisia pissiksiä löytyy myös kemistä.

Vierailija kirjoitti:

Se on varmaan hyvin kurjaa olla alituisessa köyhyydessä. Moni joutuu sitä olemaan esim sairauden takia. Opiskeluajan köyhyys on ohi menevää ja normaalia.

Ap puhuu nyt nuorten lahjatoiveista. He paratiisi eivät pysty saamaan köyhiltä vanhemmiltaan yhtä hienoja lahjoja kuin ikätoverinsa ja joutuvat silmätikuksi ja kiusatuksi.

Mikä siinä on, että he eivät saisi toivoa hienoja lahjoja. Nehän on niitä samoja , mm itä tavallisten perheiden lapsille pystytään ostamaan.

Saahan sitä toivoa. Saahan sitä toivoa parempaa palkkaakin, mutta ei sitä saa. Koko ajan vain alenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on, että he eivät saisi toivoa hienoja lahjoja. Nehän on niitä samoja , mm itä tavallisten perheiden lapsille pystytään ostamaan.

Niin pystytään, kun säästetään. Pitäisikö kaikkien tavallisten perheiden vanhempien säästää myös muiden lapsia varten?

Eri asia tietysti, jos on niin rikas, että muutenkin pystyy ostamaan ihan kaiken, minkä haluaa. Mutta onko heidänkään velvollisuus ostaa luksustavaroita köyhien lapsille? 

Monet köyhät kuvittelevat, että tavallisissa perheissä kaikki jouluun liittyvä ostetaan yhden kuukauden palkalla. Että palkka on aina niin suuri, että siitä asuntolainanlyhennysten, yhtiövastikkeiden, sähkölaskujen, autovakuutusten, ruuan yms jälkeen jää niin paljon rahaa, että se riittää vaikka minkälaisiin joululahjoihin. 

Meillä meni marraskuun palkat (eikä ihan riittänytkään) laskuihin ym. pakollisiin maksuihin, kun sattui käymään niin, että erääntyi yhtäaikaa sähköt, vedet, vakuutukset, osa lasten harrastuksista jne. No joulu tulee ja syödäkin pitää ennen seuraavaa tilipäivää. Jos ei koskaan säästäisi, niin eihän tästä elämästä mitään tulisi normaalilla hyvintoimeentulevalla palkansaajaperheellä(kään).

Hei!

Sinä voit pyytää apua Hopesta

Hyvää Joulua

Nimim. "more presence or presents?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö että Hopen lahjakyselyyn vastaa usein tiukassa taloudellisessa tilanteessa oleva äiti?

Minä toivoin nuorelleni leffalippuja, lahjakorttia Zaraan ja pientä hemmottelua esim Flamingo. Kaikkia toiveita ei välttämättä edes toteuteta.

Itse olen ostanut juuri

17 vuotiaana hoas:n yksiön saaneelle abityttärelleni mm Finlaysonin patakintaat, patalaput ja keittiöpyyhkeet kaikki samaa sarjaa ja sävyä. Lisäksi tyylikäs pinkki keittiöveitsi.

Jotain muutakin tulee mutta odotan nyt ensin mitä Hope toteuttaa.

Minulla on myös leikki-ikäinen poika jolle sai myös esittää kolme lahjatoivetta.

Tuossa on jo tosi paljon lahjoja, reilusti yli sadalla eurolla. En tiennytkään, että yhdelle lapselle voi pyytää lahjakeräyksen kautta jopa kolme (!) lahjaa. Voiko sitten toivoa kolmea kallista lahjaa siten että toiveet vielä toteutuu? Ihan älytöntä törsäämistä.

T. Normaalituloinen äiti, joka ostanut yhden alle 50e lahjan molemmille kouluikäisille lapsilleen ja lisäksi jotain pientä kirpputorilta (!) parilla eurolla.

Toiveista toteutetaan vain yksi (kolme toivetta juuri siksi kun kalliita ei voida toteuttaa ). Itse sain pojalleni lahjaksi varastolle tuodun käytetyn puhelimen. Vanha malli, mutta hänelle unelma lahja. Kiitos lahjoittajalle, jos lukee tätä ketjua.

Perheessämme on sairaudesta johtuvaa työttömyyttä, eikä kummeja ja mummeja. Ei turvaverkkoa. Itselläni ei ole rahaa kuin pieniin lahjoihin, kuten kirja antikvariaatista, sukat, suklaata. Olen todella kiitollinen hopen avusta! Kiitos, kiitos, kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Se on varmaan hyvin kurjaa olla alituisessa köyhyydessä. Moni joutuu sitä olemaan esim sairauden takia. Opiskeluajan köyhyys on ohi menevää ja normaalia.

Ap puhuu nyt nuorten lahjatoiveista. He paratiisi eivät pysty saamaan köyhiltä vanhemmiltaan yhtä hienoja lahjoja kuin ikätoverinsa ja joutuvat silmätikuksi ja kiusatuksi.

Mikä siinä on, että he eivät saisi toivoa hienoja lahjoja. Nehän on niitä samoja , mm itä tavallisten perheiden lapsille pystytään ostamaan.

Ymmärrän, että nuoret haluavat jotain sellaista, mitä muuten eivät mitenkään voisi saada. Mutta taivaan tähden, ei joku "laumaan sulautuminen" tai kiusaamisen loppuminen onnistu sillä, että saat yhden merkkivaatteen. Niissä perheissä, joihin tässä varmaan halutaan samastua, niitä merkkivaatteita ym. -tavaroita ostetaan pitkin vuotta. En ole ikinä ostanut lapsilleni mitään merkkivaatteita ellei vahingossa kirpparilta. Viidesluokkalaista poikaani kiusattiin koulussa mm. siitä, ettei ole "oikeita" vaatteita, mutta eihän se juttu olisi siihen loppunut, että olisin ostanut jouluksi kaksi Adidaksen vaatetta (jotka täällä ilmeisesti ovat lähes ainoita oikeita). Niitä vaatteita olisi pitänyt ostaa paljon lisää ja jos olisin ostanut, vika olisikin ollut vääränlaisessa kännykässä, pyörässä tai ties missä. Otin yhteyttä opettajaan ja oikeastaan ihan ihmettelen, että kiusaaminen on ilmeisesti loppunut jatkuvalla asiaan puuttumisella.

Kaikkiaan tuntuu jotenkin niin surulliselta, että näille köyhille nuorille ne "oikeat" vaatteet ovat niin tärkeitä, että sellaista, yhtä vaatekappaletta, toivotaan elämään enemmän kuin mitään muuta. Kun ei se edes auta siinä ryhmään kuulumisessa. Minusta tällainen ajattelutapa on jotenkin sairas, mutta en syytä siitä nuoria. Niinhän on kampanjoita ja huolta siitä, että vääränlainen puhelin aiheuttaa kiusaamista ja siksi nyt toivotaan lapsille niitä "oikeita" puhelimia. Siis aikuisten toimesta. Johtuukohan se kiusaaminen oikeasti puhelimesta vai olisiko ihmisillä jotain tekemistä asian kanssa? Jos ns. asiantuntijoidenkin asenne tuntuu olevan se, että on jotenkin luonnollista joutua kiusatuksi vääränlaisen puhelimen takia, miten voisi olettaa, että lapset ja nuoret itse olisivat empaattisempia? Kyllä se kiusaaminen johtuu ihan muusta kuin tavaroista tai niiden puuttumisesta. Veikkaisin syyksi enemmän ajattelemattomuutta tai silkkaa julmuutta. Voisikohan niille tehdä jotain? Ei varmaan, ostetaan vaan uutta merkkikamaa kaikille tasan yhtä paljon ja sitten sitä kiusaamista ei varmaan enää ole, eihän... 

Vierailija kirjoitti:

Maakunnissa etenkin köyhän/duunarin tunnistaa merkkivaatteista, tekoripsistä ja mahdollisimman "rikkaan" näköisestä ulkonäöstä.

Vähän sama kuin instassa/blogeissa: sitä näyttävämpää mitä vähemmän varallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on varmaan hyvin kurjaa olla alituisessa köyhyydessä. Moni joutuu sitä olemaan esim sairauden takia. Opiskeluajan köyhyys on ohi menevää ja normaalia.

Ap puhuu nyt nuorten lahjatoiveista. He paratiisi eivät pysty saamaan köyhiltä vanhemmiltaan yhtä hienoja lahjoja kuin ikätoverinsa ja joutuvat silmätikuksi ja kiusatuksi.

Mikä siinä on, että he eivät saisi toivoa hienoja lahjoja. Nehän on niitä samoja , mm itä tavallisten perheiden lapsille pystytään ostamaan.

Ymmärrän, että nuoret haluavat jotain sellaista, mitä muuten eivät mitenkään voisi saada. Mutta taivaan tähden, ei joku "laumaan sulautuminen" tai kiusaamisen loppuminen onnistu sillä, että saat yhden merkkivaatteen. Niissä perheissä, joihin tässä varmaan halutaan samastua, niitä merkkivaatteita ym. -tavaroita ostetaan pitkin vuotta. En ole ikinä ostanut lapsilleni mitään merkkivaatteita ellei vahingossa kirpparilta. Viidesluokkalaista poikaani kiusattiin koulussa mm. siitä, ettei ole "oikeita" vaatteita, mutta eihän se juttu olisi siihen loppunut, että olisin ostanut jouluksi kaksi Adidaksen vaatetta (jotka täällä ilmeisesti ovat lähes ainoita oikeita). Niitä vaatteita olisi pitänyt ostaa paljon lisää ja jos olisin ostanut, vika olisikin ollut vääränlaisessa kännykässä, pyörässä tai ties missä. Otin yhteyttä opettajaan ja oikeastaan ihan ihmettelen, että kiusaaminen on ilmeisesti loppunut jatkuvalla asiaan puuttumisella.

Kaikkiaan tuntuu jotenkin niin surulliselta, että näille köyhille nuorille ne "oikeat" vaatteet ovat niin tärkeitä, että sellaista, yhtä vaatekappaletta, toivotaan elämään enemmän kuin mitään muuta. Kun ei se edes auta siinä ryhmään kuulumisessa. Minusta tällainen ajattelutapa on jotenkin sairas, mutta en syytä siitä nuoria. Niinhän on kampanjoita ja huolta siitä, että vääränlainen puhelin aiheuttaa kiusaamista ja siksi nyt toivotaan lapsille niitä "oikeita" puhelimia. Siis aikuisten toimesta. Johtuukohan se kiusaaminen oikeasti puhelimesta vai olisiko ihmisillä jotain tekemistä asian kanssa? Jos ns. asiantuntijoidenkin asenne tuntuu olevan se, että on jotenkin luonnollista joutua kiusatuksi vääränlaisen puhelimen takia, miten voisi olettaa, että lapset ja nuoret itse olisivat empaattisempia? Kyllä se kiusaaminen johtuu ihan muusta kuin tavaroista tai niiden puuttumisesta. Veikkaisin syyksi enemmän ajattelemattomuutta tai silkkaa julmuutta. Voisikohan niille tehdä jotain? Ei varmaan, ostetaan vaan uutta merkkikamaa kaikille tasan yhtä paljon ja sitten sitä kiusaamista ei varmaan enää ole, eihän... 

Kiusaaminen valitettavasti yleensä vain yltyy, jos köyhällä lapsella merkkituotteita hopesta tai uffilta. Juoruilevat äidit (samat kuin täällä palstalla välittävät) leimaavat perheen vanhemmat sitten varkaiksi. Kokemusta on (valitettavasti omekohtaista). Kateellisuudella ei ole rajaa. Suomessa on 150 000 köyhää lasta ja heistä sekä heidän läheisistään kirjoitetaan täällä hyvin rumasti. Miltä tuntuisi, jos olisitte esim. sairauden takia samassa tilanteessa kuin nämä vähävaraiset perheet?

Uskon, että köyhien lasten kiusaaminen lähtee koulukavereiden vanhemmista - kuten tämäkin keskustelu jo osoittaa.

Todella surullista lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on varmaan hyvin kurjaa olla alituisessa köyhyydessä. Moni joutuu sitä olemaan esim sairauden takia. Opiskeluajan köyhyys on ohi menevää ja normaalia.

Ap puhuu nyt nuorten lahjatoiveista. He paratiisi eivät pysty saamaan köyhiltä vanhemmiltaan yhtä hienoja lahjoja kuin ikätoverinsa ja joutuvat silmätikuksi ja kiusatuksi.

Mikä siinä on, että he eivät saisi toivoa hienoja lahjoja. Nehän on niitä samoja , mm itä tavallisten perheiden lapsille pystytään ostamaan.

Ymmärrän, että nuoret haluavat jotain sellaista, mitä muuten eivät mitenkään voisi saada. Mutta taivaan tähden, ei joku "laumaan sulautuminen" tai kiusaamisen loppuminen onnistu sillä, että saat yhden merkkivaatteen. Niissä perheissä, joihin tässä varmaan halutaan samastua, niitä merkkivaatteita ym. -tavaroita ostetaan pitkin vuotta. En ole ikinä ostanut lapsilleni mitään merkkivaatteita ellei vahingossa kirpparilta. Viidesluokkalaista poikaani kiusattiin koulussa mm. siitä, ettei ole "oikeita" vaatteita, mutta eihän se juttu olisi siihen loppunut, että olisin ostanut jouluksi kaksi Adidaksen vaatetta (jotka täällä ilmeisesti ovat lähes ainoita oikeita). Niitä vaatteita olisi pitänyt ostaa paljon lisää ja jos olisin ostanut, vika olisikin ollut vääränlaisessa kännykässä, pyörässä tai ties missä. Otin yhteyttä opettajaan ja oikeastaan ihan ihmettelen, että kiusaaminen on ilmeisesti loppunut jatkuvalla asiaan puuttumisella.

Kaikkiaan tuntuu jotenkin niin surulliselta, että näille köyhille nuorille ne "oikeat" vaatteet ovat niin tärkeitä, että sellaista, yhtä vaatekappaletta, toivotaan elämään enemmän kuin mitään muuta. Kun ei se edes auta siinä ryhmään kuulumisessa. Minusta tällainen ajattelutapa on jotenkin sairas, mutta en syytä siitä nuoria. Niinhän on kampanjoita ja huolta siitä, että vääränlainen puhelin aiheuttaa kiusaamista ja siksi nyt toivotaan lapsille niitä "oikeita" puhelimia. Siis aikuisten toimesta. Johtuukohan se kiusaaminen oikeasti puhelimesta vai olisiko ihmisillä jotain tekemistä asian kanssa? Jos ns. asiantuntijoidenkin asenne tuntuu olevan se, että on jotenkin luonnollista joutua kiusatuksi vääränlaisen puhelimen takia, miten voisi olettaa, että lapset ja nuoret itse olisivat empaattisempia? Kyllä se kiusaaminen johtuu ihan muusta kuin tavaroista tai niiden puuttumisesta. Veikkaisin syyksi enemmän ajattelemattomuutta tai silkkaa julmuutta. Voisikohan niille tehdä jotain? Ei varmaan, ostetaan vaan uutta merkkikamaa kaikille tasan yhtä paljon ja sitten sitä kiusaamista ei varmaan enää ole, eihän... 

Oletko itse julma? Mistä tämä julmuus ja köyhien kiusaaminen on lähtöisin?

Hallituksesta?

Eduskunnasta?

Perheistä?

Lapset kuulevat ja näkevät kaiken. Aikuiset, lopettakaa kiusaaminen!

Oikeasti,

Lopettakaa kiusaaminen, koska muuten lapsistanne tulee samanlaisia kiusaajia.

Surullista, mihin ollaan menty.