Mitä et antaisi lapsen harrastaa ja miksi?

Videopelejä

Mitään sellaista en antaisi harrastaa, jota en kykenisi maksamaan.

Jääkiekkoa, koska pää- ja hammasvammat, hinta ja se, ettei laji enää muutenkaan sovi näihin ilmastotalkoisiin. Yhden hallin päästöillä kulkee aika pitkälle henkilöautolla.

Ei ole lapsia, mutta en oikein keksi sellaista harrastusta, mikä ei missään tapauksessa kävisi. Toki taustaksi se, että olen itse kokeillut lajeja aika laidasta laitaan ja harrastanut niin lumilautailua, ratsastusta, tanssia, krav magaa ja potkunyrkkeilyäkin olen kokeillut joitain kursseja, lisäksi sulkapalloa, hiihtoa, juoksua, suunnistusta, boulderointia ja ties mitä höntsäjoukkuepelejä.

Ehkä sellainen, mihin nyt en lasta kannustaisi, on alamäkipyöräily. Kyseisen lajin harrastaja löytyy tuttavapiiristä ja siinä on laji, jossa riskit alkaa olla turhan isot (vaikka maastopyöräilystä tykkäänkin..). Autourheilu olisi hinnan puolesta poissuljettu, enduroa jos haluaisi ajella, niin se vielä olisi ok. Metsästystä en sallisi alaikäiselle, ampumalajit muuten kävisi.

Vierailija kirjoitti:

Itse antaisin lapsen harrastaa mitä vaan tekemistä, mikä ei heti tapa tai aiheuta suunnatonta koulukiusaamista. Riippuu tietenkin ympäristöstä, jossain pikkupaikkakunnalla katsottaisiin nenänvartta pitkin jos poikani harrastaisi tanssia.

Esikoispoika (13v) on löytänyt juttunsa musiikkiopiston bändin parista, siinä missä kuopuspoika (11v) vielä etsii hommaansa. Itse olen aika liberaali toisten tekemiselle, jos joku kokee harrastuksen olevan juttunsa niin feel free.

Nuorin poika haluaisi aloittaa amerikkalaisen jalkapallon, sillä koulukavereiden kautta tykästynyt lajiin. On ollut jo pari kertaa paikallisen seuran tutustumisharjoituksissa ja lapsesta huomasi heti että löysi vihdoin mieluisan ympäristön.

Vaimo taas ei innostu ideasta, koska on pelotellut itsensä pilalle lajin vaaroista. Ei edes suostunut tulemaan näihin harjoituksiin katsomaan, koska häntä "ahdistaa katsoa että omaa poikaa turmellaan". Haluaa että pelaisi tavallista jalkapalloa tai soittaa viulua kuin naapuruston muut pojat. V*tuttaa.

t. isä

Amerikkalainen jalkapallo on ihan oikeasti vaarallinen laji. Tutimusten mukaan käytännössä jokaisella yliopistopelaajalla oli jonkinasteinen aivovamma.

Useat koulut haluaisivat lopettaa koko ohjelman. Nfl- bisnes on vain niin suuri, ettei tuota enää saada millään kouluista pois.

Natsismia, kivääriammuntaa ja kierrepotkuja katuvaloihin.

Motocross. Jos haluaa rikkoa lapsensa selän nuorena, niin sinne vaan.

Lentoja Amerikan Jammujen kanssa, tällaisilla lennoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse antaisin lapsen harrastaa mitä vaan tekemistä, mikä ei heti tapa tai aiheuta suunnatonta koulukiusaamista. Riippuu tietenkin ympäristöstä, jossain pikkupaikkakunnalla katsottaisiin nenänvartta pitkin jos poikani harrastaisi tanssia.

Esikoispoika (13v) on löytänyt juttunsa musiikkiopiston bändin parista, siinä missä kuopuspoika (11v) vielä etsii hommaansa. Itse olen aika liberaali toisten tekemiselle, jos joku kokee harrastuksen olevan juttunsa niin feel free.

Nuorin poika haluaisi aloittaa amerikkalaisen jalkapallon, sillä koulukavereiden kautta tykästynyt lajiin. On ollut jo pari kertaa paikallisen seuran tutustumisharjoituksissa ja lapsesta huomasi heti että löysi vihdoin mieluisan ympäristön.

Vaimo taas ei innostu ideasta, koska on pelotellut itsensä pilalle lajin vaaroista. Ei edes suostunut tulemaan näihin harjoituksiin katsomaan, koska häntä "ahdistaa katsoa että omaa poikaa turmellaan". Haluaa että pelaisi tavallista jalkapalloa tai soittaa viulua kuin naapuruston muut pojat. V*tuttaa.

t. isä

Amerikkalainen jalkapallo on ihan oikeasti vaarallinen laji. Tutimusten mukaan käytännössä jokaisella yliopistopelaajalla oli jonkinasteinen aivovamma.

Useat koulut haluaisivat lopettaa koko ohjelman. Nfl- bisnes on vain niin suuri, ettei tuota enää saada millään kouluista pois.

Varmasti on vaarallinen, se on kontaktilaji muiden joukossa. Jos lapsi kokee löytäneensä urheilulajin ja porukan jossa hän on onnellinen ja hyvä, miksi veisin sen pois? Miten selität lapselle että joudut lopettaaman lajin koska joillain amerikkalaisilla ammattipelaajilla on päävammoja? Hän on kokeillut erilaisia lajeja jotka ovat olleet hänellä mielessä ja tähän mennessä jefu vaan on ollut mieleisintä.

Poika on aina ollut ylienergisempi, ehkä astetta aggressiivinen ja fyysisesti hieman isokokoisempi jolloinka koen että tälläinen todella fyysinen laji johon voi purkaa fiiliksensä on parempi kuin esimerkiksi tavallinen jalkapallo.

Olen tavannut muita lajia pelanneita nuoria ja ihan hyvässä kunnossa he ovat koska he ovat varovaisia. Taktiikkaa ja liikkumisasentoja on hiottu kunnolla ja kentältä pysytään kaukana kunnes ollaan oikeasti kunnossa. Jääkiekossa ja amerikassa jenkkifudiksessa tahti on vaan niin kovaa, että moni menee toipumisvaiheessa takaisin pelaamaan koska muutaman viikon stoppi tiputtaa kehityksessä muista jälkeen. Suomessa jenkkifudiksessa vielä tavoitteena on vain urheilla, siinä missä muissa lajeissa tähdätään pienestä pitäen huipulle, etenkin jääkiekossa.

Ylipäätänsä on mielestäni ihan typerää vältellä urheilulajeja niiden vahingollisuuden mukaan, koska elämässä välillä vaan sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Itse antaisin lapsen harrastaa mitä vaan tekemistä, mikä ei heti tapa tai aiheuta suunnatonta koulukiusaamista. Riippuu tietenkin ympäristöstä, jossain pikkupaikkakunnalla katsottaisiin nenänvartta pitkin jos poikani harrastaisi tanssia.

Esikoispoika (13v) on löytänyt juttunsa musiikkiopiston bändin parista, siinä missä kuopuspoika (11v) vielä etsii hommaansa. Itse olen aika liberaali toisten tekemiselle, jos joku kokee harrastuksen olevan juttunsa niin feel free.

Nuorin poika haluaisi aloittaa amerikkalaisen jalkapallon, sillä koulukavereiden kautta tykästynyt lajiin. On ollut jo pari kertaa paikallisen seuran tutustumisharjoituksissa ja lapsesta huomasi heti että löysi vihdoin mieluisan ympäristön.

Vaimo taas ei innostu ideasta, koska on pelotellut itsensä pilalle lajin vaaroista. Ei edes suostunut tulemaan näihin harjoituksiin katsomaan, koska häntä "ahdistaa katsoa että omaa poikaa turmellaan". Haluaa että pelaisi tavallista jalkapalloa tai soittaa viulua kuin naapuruston muut pojat. V*tuttaa.

t. isä

Tuttu mies on pelannut jefua lapsesta -> kolmekymppiseksi ja kertoi, että taju on mennyt peleissä 2 kertaa ja aivotärähdyksiä käynyt läpi useita. Kun muitakin, turvallisempia joukkuelajeja on, niin en olisi ensimmäisenä lastani sinne laittamassa.

Jääkiekkoa. Kallista, vanhempien pitää osallistua, haisevia varusteita joka paikassa, jääkiekkoa ympäröivä kulttuuri tekee pelaajista helposti kusipäisiä lampaita.

Vierailija kirjoitti:

Vapaaottelua, nyrkkeilyä, koska päävammat.

Jääkiekkoa, taitoluistelua, ratsastusta, koska hinnat.

Onhan myös noissa kolmessa viimeksimainitussa aikamoinen loukkaantumisriski. Taitoluistelu lisäksi ulkonäkökeskeinen, syömishäiriöiden kehittymiselle otollinen laji.

En tiedä onko mitään, minkä kieltäisin. Ehkä ratsastaminen juurikin rahan takia. Tai hyönteisten keräily koska se on ällöä.

Onneksi olen vela, koska löytäisin varmaan lähes harrastuksesta kuin harrastuksesta jotain huolestuttavaa ja arveluttavaa😆Moottoriurheilu ja kontaktilajit nyt kiellettäisiin ensimmäisinä. Hevosharrastuksistakaan en iloitsisi riskien vuoksi. Tanssilajit ja taitoluistelu: painon ja ulkonäön kyttäämistä, ei, ei! Mikä tahansa liian tosissaan ja liian tavoitteellisesti harjoitettava asia tuntuisi vahingolliselta.

En mitään. Menkööt metsään kävelylle.

AV-palstan lukemista.

Lukemista, menee silmät pilalle.

Onneksi temperamentti aika pitkälti periytyy, eli jos lisääntyisin, se tapahtuisi todennäköisesti itseni kaltaisen introvertin kanssa, jolla ei myöskään ole suurta tarvetta tavoitella adrenaliiniryöppyjä vaarallisten, vauhdikkaiden harrastusten kautta. Täten jälkikasvummekaan ei toivon mukaan olisi kiinnostunut niistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole lapsia, mutta en oikein keksi sellaista harrastusta, mikä ei missään tapauksessa kävisi. Toki taustaksi se, että olen itse kokeillut lajeja aika laidasta laitaan ja harrastanut niin lumilautailua, ratsastusta, tanssia, krav magaa ja potkunyrkkeilyäkin olen kokeillut joitain kursseja, lisäksi sulkapalloa, hiihtoa, juoksua, suunnistusta, boulderointia ja ties mitä höntsäjoukkuepelejä.

Ehkä sellainen, mihin nyt en lasta kannustaisi, on alamäkipyöräily. Kyseisen lajin harrastaja löytyy tuttavapiiristä ja siinä on laji, jossa riskit alkaa olla turhan isot (vaikka maastopyöräilystä tykkäänkin..). Autourheilu olisi hinnan puolesta poissuljettu, enduroa jos haluaisi ajella, niin se vielä olisi ok. Metsästystä en sallisi alaikäiselle, ampumalajit muuten kävisi.

Miksi?

Jääkiekkoa sen jälkeen kun luin Tommi Kovasen Kuolemanlaakso -kirjan.