Lue keskustelun säännöt.
Mieheni mustasukkaisuus salikäynneistäni
13.12.2018 |
Aloitin 1,5 vuotta sitten salilla käynnin ja painoharjoittelun. Minulla on miespuolinen henkilökohtainen valmentaja, joka on kahdesti viikossa mukana avustamassa ja pitämässä treeniohjelmaa. Olen käynyt kahvilla miehen kanssa ja pidän häntä ystävänä. Mieheni on nähnyt hänet ja sanoi että "onpa KOMIA!" tapaamisen jälkeen, tietysti sarkastisella äänensävyllä.
Mieheni on yhtään lioottelematta raivona, on pariin otteeseen tullut paikan lähellä olevaan kahvilaan, muka "sattumalta", että näkisi mihin suuntaan kävelen salilta ja kenen kanssa. Seksinharrastus on tyrehtynyt välillämme johtuen siitä, että en suostu antamaan periksi harrastuksistani ja olla kuin jokin koira hänen nuorassaan vain siksi, että hän on mustasukkainen.
Meillä on yhteinen 3-vuotias tyttölapsi. En oikeasti jaksaisi stressata tällaisesta jo töiden ja opiskelujen päälle. Tuntuu oikeasti absurdilta ajoittain... Olen välillä vain nauranut, kun hän kiukuttelee asiasta. Siis aivan suu auki, ihmeissään, niistä syytöksistä joita hän keksii. Tästähän hän on sitten suuttunut vielä kahta kauheammin, ja tavarat lentää, etc... Ei ole satuttanut minua, purkaa esineisiin raivonsa. Toivottomalta silti tuntuu, eikä haluaisi antaa vielä periksi, kun on yhteinen lapsi, perhesuhteet, yms...
Kommentit (399)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on varmaan yrittänyt puhua kanssasi parisuhteen säännöistä. Jokaisessa pitkässä suhteessa pitää varmaa joskus puhua niistä. Sulla on varmaan jotkut omat ehdottomat jutut ja sun miehelle se ehdoton juttu on että sä et kahvittele muiden miesten kanssa. Mäkin olen sanonut omalle miehelleni että kahden kesken et mene kahville tai ravintolaan kenenkään naisen kanssa ellei tapaamisen aikana ole tarkoitus tehdä samalla töitä. Tunsin että asia piti ottaa esille uuden työn ja työmatkojen takia. Tuo sääntö takaa sen että mä voin tuntea oloni turvalliseksi meidän suhteessa samalla kun mä hoidan kotona meidän pieniä. Mun ei tarvii miettiä että mitähän siellä Intiassa nyt tapahtuu ja että tuleekohan niistä kahdesta läheisempiä kuin meistä kahdesta. Sullakin on takuulla omat ehdottomat juttusi. Ne on vaan eri kuin miehelläsi.
Mieheni onneksi tajuaa että tällä hetkellä tarvitsen tällaista sopimusta. Liittyi näihin työmatkoihin muitakin sääntöjä kuten että lapsille soitetaan joka päivä jne. Mutta tuskinpa sunkaan miehellä mitään sitä vastaan on että salilla käyt. Se on se mies mikä sitä vaivaa. Ajattele nyt, tapaat tuon personal trainerin kaksi krt viikossa kahden kesken. Kuinka usein sulla ja sun miehellä on tilaisuus tehdä mitään kaksistaan ilman että pitää jotenkin huomioida se lapsi. Totta kai miehesi on mustasukkainen. Sulla ja exällä ei tainnut olla lapsia? Te pystyitte järjestämään kahdenkeskisiä tapaamisia koska vaan.
Sun mieheni ei saa käydä työmatkalla työkaverin kanssa syömässä?? ymmärrätkö yhtään, kuinka sairaalloista kontrollia tuollainen on? Kohtelet miestäsi todella törkeällä tavalla. Jos mieheni kieltäisi minua käymästä syömässä työkaverin kanssa, kun matkustan, ero olisi väistämätön. Tuo ei ole enää mitään normaalia parisuhteen sääntöjä vaan toisen kontrollointia ja manipulointia. Kiva olla se työporukan ainoa, jonka vaimo ei anna mennä edes syömään. Näitä ihmisiä säälitään työpaikoilla ja naureskellaan sille vaimolle.
Hei mun miehellä on paljon naispuolisia kavereita ja mulla miespuolisia. Mä en valitse sen kavereita. Mä olen jopa ystävystynyt sen exän kanssa. Mutta meillä on tähänkin mennessä ollut kirjoittamaton sääntö että kahdenkesken ei tavata vastakkaista sukupuolta olevia. Se saa mun puolestani mennä syömään vaikka kahden tai kolmen naisen kanssa. Halusin vain sanoa ensimmäisen kerran suhteemme aikana ääneen tämän säännön ja mieheni reaktio oli että selvähän se. Hänhän olisi voinut sanoa että työmatkalla on tylsää illalla jos ei voi mennä sen Sannan kanssa ravintolaan joka ilta. Mutta hän ottaa tunteeni huomioon ja olisi ottanut ne huomioon ilman sanomistakin. Jos työkaverit nauraa niin siitä vaan. Meille on tärkeintä meidän perhe. Ennen kaikkea lasten onnellisuus. Lapseton voi helposti kai ajatella että ainahan tästä voi lähteä, mutta me tehdään parhaamme että meidän perheessä vallitsee rauha. Olen itse valmis tekemään paljon isompia uhrauksia kuin se mitä pyydän mieheltäni.
Kyllä mulle on opetettu jo teininä että joskus joukkopainostusta esiintyy, mutta sille ei pidä taipua vaan pitää käyttää omaa järkeä ja omaatuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin on se miehen mustasukkaisuus tuomittu perusteettomaksi, niin onhan katsottu ensin itseä peiliin ja sitten vielä tutkailtu sitä ystävyyssuhdetta oman pt:n kanssa, että onko siinä suhteessa oikeasti kaikki niin kuin ystävien välillä kuuluu olla. Se ei tästä keskustelusta oikein selviä.
Olemme vain ystäviä ja olen hänen asiakas. Luulin, että olen tehnyt aika selväksi tämän seikan.
Huvittaa vielä se, että kahvilla käynti on se akilleen kantapää tässä ketjussa kirjoittaneille hysteerikoille. Jos haluaa väen vängällä sitä intiimityttä löytää, niin kyllä sitä on huomattavasti enemmän voimaharjoittelun yhteydessä (jos tällaisen argumentin haluaa siis väen vängällä tehdä), kuin kahvilassa.
ap
Ymmärrän miestäsi täysin. Olet pt:n asiakas. Ja työajan ulkopuolella kahvittelu on jo pt:n puolelta epäammattimaista. Ja kertoo siitäkin että ei ole pelkkä työsuhde.
Käytkö tai käykö miehesi myös esimerkiksi lääkärinsä kanssa kahvilla?
Ei ole ammattietiikka kunnossa kun pyytää perhellistä asiakasta kahville. Eikä sulle perhe tärkein kun menet.Tällaiset kivikautiset uskonnollissiveyseettiset keinotekoiset rajat ja käsitykset, kuten "vai että työajan ulkopuolella?", "vain työsuhde - siinä menee raja" - kuinka ajasta jäljessä oikeasti te olette? Olen välillä aika äimistynyt. Ihmissuhteet eivät ole binäärisiä, vaan levittäytyvät spektrille. Minä tiedän kyllä mistä on milloinkin kyse. Olen aikuinen, kouluttautunut ja itsevarma nainen. Tämän takia nykyisen mieheni kaltainen kiukuttelu ja epätoivo on minulle verrattain uutta. Hän luo väkisin itse pt:n ja itseni välille jotain, mitä ei aidosti edes ollut. Olemme ystävystyneet asiakassuhteen myötä - tämä on yleistä kaikkialla maailmassa.
Ihmiset ovat ihmisiä, eivät mitään sosiaalisen sopimuksen allekirjoittaneita tunnekylmiä robotteja. Kyllä, pidän häntä ystävänä, mutta se ei tarkoita sitä, että menisin oikopäätä rakastelemaan häntä asunnolleen - ja samalla pettämään mieheni ja lapseni kertasukauksella. Minä arvostan sitä mitä miehelläni ja minulla ainakin oli (ja toivottavasti tulee olemaan), siihen ei ystävyyssuhteet vaikuta - vaikka nyt valitettavasti on toisin käynyt. Olen tehnyt kaikkeni kuunnellakseni häntä ja ollakseni empaattinen. En tiedä paljon minun pitää tätä jankata teille.
ap
En minäkään tiedä miksi aloitit tämän ketjun. Tiesit tasan tarkkaan mitä sulle kirjoitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin on se miehen mustasukkaisuus tuomittu perusteettomaksi, niin onhan katsottu ensin itseä peiliin ja sitten vielä tutkailtu sitä ystävyyssuhdetta oman pt:n kanssa, että onko siinä suhteessa oikeasti kaikki niin kuin ystävien välillä kuuluu olla. Se ei tästä keskustelusta oikein selviä.
Olemme vain ystäviä ja olen hänen asiakas. Luulin, että olen tehnyt aika selväksi tämän seikan.
Huvittaa vielä se, että kahvilla käynti on se akilleen kantapää tässä ketjussa kirjoittaneille hysteerikoille. Jos haluaa väen vängällä sitä intiimityttä löytää, niin kyllä sitä on huomattavasti enemmän voimaharjoittelun yhteydessä (jos tällaisen argumentin haluaa siis väen vängällä tehdä), kuin kahvilassa.
ap
Ymmärrän miestäsi täysin. Olet pt:n asiakas. Ja työajan ulkopuolella kahvittelu on jo pt:n puolelta epäammattimaista. Ja kertoo siitäkin että ei ole pelkkä työsuhde.
Käytkö tai käykö miehesi myös esimerkiksi lääkärinsä kanssa kahvilla?
Ei ole ammattietiikka kunnossa kun pyytää perhellistä asiakasta kahville. Eikä sulle perhe tärkein kun menet.Tällaiset kivikautiset uskonnollissiveyseettiset keinotekoiset rajat ja käsitykset, kuten "vai että työajan ulkopuolella?", "vain työsuhde - siinä menee raja" - kuinka ajasta jäljessä oikeasti te olette? Olen välillä aika äimistynyt. Ihmissuhteet eivät ole binäärisiä, vaan levittäytyvät spektrille. Minä tiedän kyllä mistä on milloinkin kyse. Olen aikuinen, kouluttautunut ja itsevarma nainen. Tämän takia nykyisen mieheni kaltainen kiukuttelu ja epätoivo on minulle verrattain uutta. Hän luo väkisin itse pt:n ja itseni välille jotain, mitä ei aidosti edes ollut. Olemme ystävystyneet asiakassuhteen myötä - tämä on yleistä kaikkialla maailmassa.
Ihmiset ovat ihmisiä, eivät mitään sosiaalisen sopimuksen allekirjoittaneita tunnekylmiä robotteja. Kyllä, pidän häntä ystävänä, mutta se ei tarkoita sitä, että menisin oikopäätä rakastelemaan häntä asunnolleen - ja samalla pettämään mieheni ja lapseni kertasukauksella. Minä arvostan sitä mitä miehelläni ja minulla ainakin oli (ja toivottavasti tulee olemaan), siihen ei ystävyyssuhteet vaikuta - vaikka nyt valitettavasti on toisin käynyt. Olen tehnyt kaikkeni kuunnellakseni häntä ja ollakseni empaattinen. En tiedä paljon minun pitää tätä jankata teille.
ap
Älkää enää vastatko ap:lle. Ap senkun käy kahvittelemassa personal trainerinsa kanssa ja vastaa seurauksista. Tulee mitä tulee.
Seuraava ketju!
Itse kunnioitan miestäni ja perhettäni sen verran, että tuo kuvio ei tulisi mieleenkään. Samanlaista kunnioitusta odotan toki mieheltänikin. Sanoisin, että sinun on nyt valittava joko pt:n kanssa treffailu tai perheesi. Minulle valinta olisi itsestäänselvyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin on se miehen mustasukkaisuus tuomittu perusteettomaksi, niin onhan katsottu ensin itseä peiliin ja sitten vielä tutkailtu sitä ystävyyssuhdetta oman pt:n kanssa, että onko siinä suhteessa oikeasti kaikki niin kuin ystävien välillä kuuluu olla. Se ei tästä keskustelusta oikein selviä.
Olemme vain ystäviä ja olen hänen asiakas. Luulin, että olen tehnyt aika selväksi tämän seikan.
Huvittaa vielä se, että kahvilla käynti on se akilleen kantapää tässä ketjussa kirjoittaneille hysteerikoille. Jos haluaa väen vängällä sitä intiimityttä löytää, niin kyllä sitä on huomattavasti enemmän voimaharjoittelun yhteydessä (jos tällaisen argumentin haluaa siis väen vängällä tehdä), kuin kahvilassa.
ap
Ymmärrän miestäsi täysin. Olet pt:n asiakas. Ja työajan ulkopuolella kahvittelu on jo pt:n puolelta epäammattimaista. Ja kertoo siitäkin että ei ole pelkkä työsuhde.
Käytkö tai käykö miehesi myös esimerkiksi lääkärinsä kanssa kahvilla?
Ei ole ammattietiikka kunnossa kun pyytää perhellistä asiakasta kahville. Eikä sulle perhe tärkein kun menet.Tällaiset kivikautiset uskonnollissiveyseettiset keinotekoiset rajat ja käsitykset, kuten "vai että työajan ulkopuolella?", "vain työsuhde - siinä menee raja" - kuinka ajasta jäljessä oikeasti te olette? Olen välillä aika äimistynyt. Ihmissuhteet eivät ole binäärisiä, vaan levittäytyvät spektrille. Minä tiedän kyllä mistä on milloinkin kyse. Olen aikuinen, kouluttautunut ja itsevarma nainen. Tämän takia nykyisen mieheni kaltainen kiukuttelu ja epätoivo on minulle verrattain uutta. Hän luo väkisin itse pt:n ja itseni välille jotain, mitä ei aidosti edes ollut. Olemme ystävystyneet asiakassuhteen myötä - tämä on yleistä kaikkialla maailmassa.
Ihmiset ovat ihmisiä, eivät mitään sosiaalisen sopimuksen allekirjoittaneita tunnekylmiä robotteja. Kyllä, pidän häntä ystävänä, mutta se ei tarkoita sitä, että menisin oikopäätä rakastelemaan häntä asunnolleen - ja samalla pettämään mieheni ja lapseni kertasukauksella. Minä arvostan sitä mitä miehelläni ja minulla ainakin oli (ja toivottavasti tulee olemaan), siihen ei ystävyyssuhteet vaikuta - vaikka nyt valitettavasti on toisin käynyt. Olen tehnyt kaikkeni kuunnellakseni häntä ja ollakseni empaattinen. En tiedä paljon minun pitää tätä jankata teille.
ap
Ei sinun pidä jankata meille yhtään mitään. Itsehän tämän aloituksen teit.
Jos oikeasti olisit älykäs, kouluttautunut niin ymmärtäisit että on muitakin mielipiteitä kuin omasi.
Myös älykkäänä ihmisenä luulisi sinun ymmärtävän että on tiettyjä käyttäytymissääntöjä joita yleisesti noudatetaan.
Puhut miehestäsi nykyisenä miehenä, siitä saa kuvan että tullee vielä seuraava. Tuskin olette toisillene sopivat jos olet vapaamielinen ja miehesi ei. Et anna yhtään periksi, etkä edes (lukemani perusteella) keskustele kunnolla aiheesta.
Sinusta saa kylmän ja itsekkään vaikutelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin on se miehen mustasukkaisuus tuomittu perusteettomaksi, niin onhan katsottu ensin itseä peiliin ja sitten vielä tutkailtu sitä ystävyyssuhdetta oman pt:n kanssa, että onko siinä suhteessa oikeasti kaikki niin kuin ystävien välillä kuuluu olla. Se ei tästä keskustelusta oikein selviä.
Olemme vain ystäviä ja olen hänen asiakas. Luulin, että olen tehnyt aika selväksi tämän seikan.
Huvittaa vielä se, että kahvilla käynti on se akilleen kantapää tässä ketjussa kirjoittaneille hysteerikoille. Jos haluaa väen vängällä sitä intiimityttä löytää, niin kyllä sitä on huomattavasti enemmän voimaharjoittelun yhteydessä (jos tällaisen argumentin haluaa siis väen vängällä tehdä), kuin kahvilassa.
ap
Ymmärrän miestäsi täysin. Olet pt:n asiakas. Ja työajan ulkopuolella kahvittelu on jo pt:n puolelta epäammattimaista. Ja kertoo siitäkin että ei ole pelkkä työsuhde.
Käytkö tai käykö miehesi myös esimerkiksi lääkärinsä kanssa kahvilla?
Ei ole ammattietiikka kunnossa kun pyytää perhellistä asiakasta kahville. Eikä sulle perhe tärkein kun menet.Tällaiset kivikautiset uskonnollissiveyseettiset keinotekoiset rajat ja käsitykset, kuten "vai että työajan ulkopuolella?", "vain työsuhde - siinä menee raja" - kuinka ajasta jäljessä oikeasti te olette? Olen välillä aika äimistynyt. Ihmissuhteet eivät ole binäärisiä, vaan levittäytyvät spektrille. Minä tiedän kyllä mistä on milloinkin kyse. Olen aikuinen, kouluttautunut ja itsevarma nainen. Tämän takia nykyisen mieheni kaltainen kiukuttelu ja epätoivo on minulle verrattain uutta. Hän luo väkisin itse pt:n ja itseni välille jotain, mitä ei aidosti edes ollut. Olemme ystävystyneet asiakassuhteen myötä - tämä on yleistä kaikkialla maailmassa.
Ihmiset ovat ihmisiä, eivät mitään sosiaalisen sopimuksen allekirjoittaneita tunnekylmiä robotteja. Kyllä, pidän häntä ystävänä, mutta se ei tarkoita sitä, että menisin oikopäätä rakastelemaan häntä asunnolleen - ja samalla pettämään mieheni ja lapseni kertasukauksella. Minä arvostan sitä mitä miehelläni ja minulla ainakin oli (ja toivottavasti tulee olemaan), siihen ei ystävyyssuhteet vaikuta - vaikka nyt valitettavasti on toisin käynyt. Olen tehnyt kaikkeni kuunnellakseni häntä ja ollakseni empaattinen. En tiedä paljon minun pitää tätä jankata teille.
ap
En minäkään tiedä miksi aloitit tämän ketjun. Tiesit tasan tarkkaan mitä sulle kirjoitetaan.
Kyllä täällä on onneksi ollut kourallinen ihmisiä, jotka ovat ymmärtäneet kolikon kääntöpuolen. Asiat eivät ole aina kivenkovan mustavalkoisia. Ja minä olen aina osannut olla ystävyyssuhteessa sekä miesten, että naisten kanssa. Tämä sovinistinen käsitys naisista jonain avuttomina prinsessoina on jotain niin tyypillistä suomalaiselle Juntti-maailmankuvalle, joka täälläkin selvästi kukoistaa liki huolestuttavassa mittakaavassa.
Sun pitäisi selvittää ystävyyssuhdettasi treenaajasi kanssa miehellesi tälläkin hetkellä, ei meille tuntemattomille. Et ole meille selittelyn velkaa. Sinun tehtäväsi on hoitaa parisuhdettasi niin hyvin kuin voit, ei halveksia ja moittia täällä miehesi sinänsä varsin ymmärrettäviä tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin on se miehen mustasukkaisuus tuomittu perusteettomaksi, niin onhan katsottu ensin itseä peiliin ja sitten vielä tutkailtu sitä ystävyyssuhdetta oman pt:n kanssa, että onko siinä suhteessa oikeasti kaikki niin kuin ystävien välillä kuuluu olla. Se ei tästä keskustelusta oikein selviä.
Olemme vain ystäviä ja olen hänen asiakas. Luulin, että olen tehnyt aika selväksi tämän seikan.
Huvittaa vielä se, että kahvilla käynti on se akilleen kantapää tässä ketjussa kirjoittaneille hysteerikoille. Jos haluaa väen vängällä sitä intiimityttä löytää, niin kyllä sitä on huomattavasti enemmän voimaharjoittelun yhteydessä (jos tällaisen argumentin haluaa siis väen vängällä tehdä), kuin kahvilassa.
ap
Ymmärrän miestäsi täysin. Olet pt:n asiakas. Ja työajan ulkopuolella kahvittelu on jo pt:n puolelta epäammattimaista. Ja kertoo siitäkin että ei ole pelkkä työsuhde.
Käytkö tai käykö miehesi myös esimerkiksi lääkärinsä kanssa kahvilla?
Ei ole ammattietiikka kunnossa kun pyytää perhellistä asiakasta kahville. Eikä sulle perhe tärkein kun menet.Tällaiset kivikautiset uskonnollissiveyseettiset keinotekoiset rajat ja käsitykset, kuten "vai että työajan ulkopuolella?", "vain työsuhde - siinä menee raja" - kuinka ajasta jäljessä oikeasti te olette? Olen välillä aika äimistynyt. Ihmissuhteet eivät ole binäärisiä, vaan levittäytyvät spektrille. Minä tiedän kyllä mistä on milloinkin kyse. Olen aikuinen, kouluttautunut ja itsevarma nainen. Tämän takia nykyisen mieheni kaltainen kiukuttelu ja epätoivo on minulle verrattain uutta. Hän luo väkisin itse pt:n ja itseni välille jotain, mitä ei aidosti edes ollut. Olemme ystävystyneet asiakassuhteen myötä - tämä on yleistä kaikkialla maailmassa.
Ihmiset ovat ihmisiä, eivät mitään sosiaalisen sopimuksen allekirjoittaneita tunnekylmiä robotteja. Kyllä, pidän häntä ystävänä, mutta se ei tarkoita sitä, että menisin oikopäätä rakastelemaan häntä asunnolleen - ja samalla pettämään mieheni ja lapseni kertasukauksella. Minä arvostan sitä mitä miehelläni ja minulla ainakin oli (ja toivottavasti tulee olemaan), siihen ei ystävyyssuhteet vaikuta - vaikka nyt valitettavasti on toisin käynyt. Olen tehnyt kaikkeni kuunnellakseni häntä ja ollakseni empaattinen. En tiedä paljon minun pitää tätä jankata teille.
ap
En kyllä sanoisi kaikkialla maailmassa. Olen itsekin asunut neljässä eri maassa, mutta kyllä kaikissa niissä maissa on mun mielestä ollut tarkka asiakas-työntekijä suhde. Esim. lääkäri kysyi multa että mitä kuuluu? Kun kysyin häneltä samaa, hän muuttui vaivaantuneeksi sen sijaan että olisi vastannut lyhyesti hyvää ja jatkanut sitten työtään. Tämä oli toisessa EU maassa, ei Saudeissa. Voi olla että on normaalia USA: ssa ja Ausseissa, mutta ei todellakaan kaikkialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun pitäisi selvittää ystävyyssuhdettasi treenaajasi kanssa miehellesi tälläkin hetkellä, ei meille tuntemattomille. Et ole meille selittelyn velkaa. Sinun tehtäväsi on hoitaa parisuhdettasi niin hyvin kuin voit, ei halveksia ja moittia täällä miehesi sinänsä varsin ymmärrettäviä tunteita.
En kyllä keskittyisi sen ystävyyssuhteen selittelyyn vaan parisuhteen korjaamiseen. Ja jos se ystävyyssuhteen selittely on tärkeämpää, parisuhde tulee kakkosena, joten miehen pahoinvoinnin syy ja aihe on selvä. Mies ei ole vaatinut ap:ta valitsemaan ja siksi kärsii ja kärsimys purskahtelee raivona ja epätoivona. Ja tuo ap:n tyyli vaan pahentaa asiaa.
Missä vaiheessa tuosta ystävyydestä tuli sinulle miehesi tunteita tärkeämpi? Kohta alat tuntea miehesi kontrolloivan sinua. Kyse on kuitenkin siitä, että sinä kasvoit irti miehestäsi eikä mies vielä sinusta ja tilanne on hänelle shokki. Teillä on pieni lapsi ja hän on panostanut teihin, jopa maksanut tämän sinun perseilyharrastuksesi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on miespuolinen henkilökohtainen valmentaja, joka on kahdesti viikossa mukana avustamassa ja pitämässä treeniohjelmaa. Olen käynyt kahvilla miehen kanssa ja pidän häntä ystävänä.
/ Seksinharrastus on tyrehtynyt välillämme / Olen välillä vain nauranut, kun hän kiukuttelee asiasta./quote]Siinähän nuo tulivatkin syyt olla mustasukkainen ja pettynyt ja epäileväinen. Ja ihan aiheesta.
Tapaat ja vietät mukavaa aikaa toisen miehen kanssa useasti viikossa. Ehkä hän on hauska ja näyttävä(mpi kin miehesi) Nautit seurasta ja saat huomiota. Ei ihme, että halut heräävät ja itseäsikin kiinnostaa. Siitä se lähtee.Nauraessasi miehen huomioille aliarvioit ja vähättelit hänen huoltaan asiasta.
Vaimoni toimi samalla tavalla.
"ystävä", "kahvittelu", "lounaita".
Yhteydenpito lisääntyi "ihan muka vain ystävänä". Samalla kotielämä ei maisunut ja oma mies ahdisti, seksistä ei puhettakaan. "Ruoho oli vihreämpää aidan toisella puolella" Suhde oli päällä pitkään ja todennäköisesti vieläkin ainakin kiinnostuksen tasolla. Kaikki omat asian esiintuomisyritykseni kiellettiin ap:n tapauksen tapaan, mutta lopulta totuus selvisi. Ja suhdetta oli jatkunut jo pitkään. Vaimo oli jo miettinyt asumiskuviotkin uusiksi.Neuvoni sinulle
Lopeta tapaamiset samantien ja palauta seksi suhteeseenne. Muistathan, että pt:t saavat rahaa vain asiakkaista, jotka saavat pidettyä. Varmasti antavat huomioita kaikille muillekin. Et ole heille millään tavalla erikoinen.
Työt, mm. nuo ravinto-ohjelmat yms. kuuluu tehdä työpaikalla, ei missään kahviloissa. Touhustasi on vain pieni hyppäys eteenpäin. Miehesi kyllä näkee ja tuntee tällaiset muutokset suhteessa.Joulu lähestyy. Ostapa miehellesi personal trainer tapaamisia tai esim. hierontalahjakortti (vaikkapa thaihierontapaikasta) ja huolehdithan siitä, että valitset sen omasta mielestäsi (tai hänen mielestään) kaikkein timmimmän ja näteimmän ohjaajan? Luulen, että itse et tätä hyväksyisi. (omalta kohdalta toki senkin itsellesi sallisit).
Ymmärrän hyvin miestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon fiksu nainen lopettaisi moisen pelleilyn
Pelleilyn? Ai sen, että en ole kyökin ja raudan välissä 24/7, ja hoidan omaa kehoani harrastamalla liikuntaa? "Kunnon fiksu nainen" - joka on mitä tarkalleen ottaen? : D
Että tällaista taas...
ap
Se kahvittelu ei ole osa kehosi hoitamista eikä liikuntaharrastusta. Sen voisit jättää pois. Miksi sun pitää päästä kahvittelemaan sen ohjaajan kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon fiksu nainen lopettaisi moisen pelleilyn
Pelleilyn? Ai sen, että en ole kyökin ja raudan välissä 24/7, ja hoidan omaa kehoani harrastamalla liikuntaa? "Kunnon fiksu nainen" - joka on mitä tarkalleen ottaen? : D
Että tällaista taas...
ap
Ei vaan voit hyvin vaihtaa pt:n naiseen. Muutenkin kahvilla käymiset toisen sukupuolen kanssa ei mun mielestä kuulu suhteeseen (paitsi jos oikeasti ystäviä mitkä miehesikin tuntee). Minä naisena ymmärrän miestäsi oikein hyvin.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla kommentoijat nuoria ja kokemattomia... Minä paljon elämää nähneenä ja kokeneena voin todeta vain että pidä kiinni harrastuksestasi ja kahvihetkistäsi! Suhteella ei tulevaisuutta jos oikeasti noista asioista on kiinni parisuhteen tila. Todellakin voi olla sekä mies että naispuolisia ystäviä, jos on noin mustasukkainen mies niin mieti tarkasti kannattaako jatkaa. Avoin keskustelu aiheesta auttaa selvittämään asian: kerrot rehellisesti että harrastus on sinulle tärkeä ja pt vain kaveri ja miehesi on edelleen ykkönen, jos tätä ei usko niin sitten on mahikset aika vähissä.
Minua ei vastaavassa tilanteessa niinkään haitannut se, mitä tapahtui vaan pahempaa oli se, miten hän suhtautui siihen, että nostin asian esille - ei mitään empatiaa vaan tuota samaa kylmää itseoikeuttavaa liturgiaa. Aivan sama käytös ja argumentit kuin ap:lla.
Tasa-arvo ja luottamus kirjoitti:
Taitaa olla kommentoijat nuoria ja kokemattomia... Minä paljon elämää nähneenä ja kokeneena voin todeta vain että pidä kiinni harrastuksestasi ja kahvihetkistäsi! Suhteella ei tulevaisuutta jos oikeasti noista asioista on kiinni parisuhteen tila. Todellakin voi olla sekä mies että naispuolisia ystäviä, jos on noin mustasukkainen mies niin mieti tarkasti kannattaako jatkaa. Avoin keskustelu aiheesta auttaa selvittämään asian: kerrot rehellisesti että harrastus on sinulle tärkeä ja pt vain kaveri ja miehesi on edelleen ykkönen, jos tätä ei usko niin sitten on mahikset aika vähissä.
Sanat ovat vain sanoja, jos teot eivät tue niitä.
Tasa-arvo ja luottamus kirjoitti:
Taitaa olla kommentoijat nuoria ja kokemattomia... Minä paljon elämää nähneenä ja kokeneena voin todeta vain että pidä kiinni harrastuksestasi ja kahvihetkistäsi! Suhteella ei tulevaisuutta jos oikeasti noista asioista on kiinni parisuhteen tila. Todellakin voi olla sekä mies että naispuolisia ystäviä, jos on noin mustasukkainen mies niin mieti tarkasti kannattaako jatkaa. Avoin keskustelu aiheesta auttaa selvittämään asian: kerrot rehellisesti että harrastus on sinulle tärkeä ja pt vain kaveri ja miehesi on edelleen ykkönen, jos tätä ei usko niin sitten on mahikset aika vähissä.
Taidat itse olla hyvin naiivi.
Näistä "kahvitteluhetkistä" ne syrjähypyt syntyy.
Kotona on tylsä arki, se tylsä tuttu mies, "kahvitteluhetkissä" on se kiva mies joka on läsnä vain kehoasi hipsuttelemassa ja kahvikupin ääressä.
Tasa-arvo ja luottamus kirjoitti:
Taitaa olla kommentoijat nuoria ja kokemattomia... Minä paljon elämää nähneenä ja kokeneena voin todeta vain että pidä kiinni harrastuksestasi ja kahvihetkistäsi! Suhteella ei tulevaisuutta jos oikeasti noista asioista on kiinni parisuhteen tila. Todellakin voi olla sekä mies että naispuolisia ystäviä, jos on noin mustasukkainen mies niin mieti tarkasti kannattaako jatkaa. Avoin keskustelu aiheesta auttaa selvittämään asian: kerrot rehellisesti että harrastus on sinulle tärkeä ja pt vain kaveri ja miehesi on edelleen ykkönen, jos tätä ei usko niin sitten on mahikset aika vähissä.
Kiitos. Alkaa pikku hiljaa olla vakavan mietinnän paikka, tästä samaa mieltä.
Ja kaikki mitä loppuvirkkeessäsi mainitsit on osaltani kerrottu ja niin moneen kertaan, iät ja ajat sitten. Mieheni ei ole kuunnellut tai antanut mitään arvoa näille viesteille. Hän kuulemma tietää "tasan tarkkaan mitä siellä tapahtuu". Voit kuvitella millainen ahdinko tuollaisesta tulee...
Ja samalla varmuus siitä, että en todellakaan anna periksi omasta elämästäni ja itsemääräysoikeudestani. En ole mikään h*lvetin lammas joka riutuu miehen käskyjen alla hellan äärellä. Tämän opin jo äidiltäni vuosia sitten.
Tällaiset kivikautiset uskonnollissiveyseettiset keinotekoiset rajat ja käsitykset, kuten "vai että työajan ulkopuolella?", "vain työsuhde - siinä menee raja" - kuinka ajasta jäljessä oikeasti te olette? Olen välillä aika äimistynyt. Ihmissuhteet eivät ole binäärisiä, vaan levittäytyvät spektrille. Minä tiedän kyllä mistä on milloinkin kyse. Olen aikuinen, kouluttautunut ja itsevarma nainen. Tämän takia nykyisen mieheni kaltainen kiukuttelu ja epätoivo on minulle verrattain uutta. Hän luo väkisin itse pt:n ja itseni välille jotain, mitä ei aidosti edes ollut. Olemme ystävystyneet asiakassuhteen myötä - tämä on yleistä kaikkialla maailmassa.
Ihmiset ovat ihmisiä, eivät mitään sosiaalisen sopimuksen allekirjoittaneita tunnekylmiä robotteja. Kyllä, pidän häntä ystävänä, mutta se ei tarkoita sitä, että menisin oikopäätä rakastelemaan häntä asunnolleen - ja samalla pettämään mieheni ja lapseni kertasukauksella. Minä arvostan sitä mitä miehelläni ja minulla ainakin oli (ja toivottavasti tulee olemaan), siihen ei ystävyyssuhteet vaikuta - vaikka nyt valitettavasti on toisin käynyt. Olen tehnyt kaikkeni kuunnellakseni häntä ja ollakseni empaattinen. En tiedä paljon minun pitää tätä jankata teille.
ap