Lue keskustelun säännöt.
Mieheni mustasukkaisuus salikäynneistäni
13.12.2018 |
Aloitin 1,5 vuotta sitten salilla käynnin ja painoharjoittelun. Minulla on miespuolinen henkilökohtainen valmentaja, joka on kahdesti viikossa mukana avustamassa ja pitämässä treeniohjelmaa. Olen käynyt kahvilla miehen kanssa ja pidän häntä ystävänä. Mieheni on nähnyt hänet ja sanoi että "onpa KOMIA!" tapaamisen jälkeen, tietysti sarkastisella äänensävyllä.
Mieheni on yhtään lioottelematta raivona, on pariin otteeseen tullut paikan lähellä olevaan kahvilaan, muka "sattumalta", että näkisi mihin suuntaan kävelen salilta ja kenen kanssa. Seksinharrastus on tyrehtynyt välillämme johtuen siitä, että en suostu antamaan periksi harrastuksistani ja olla kuin jokin koira hänen nuorassaan vain siksi, että hän on mustasukkainen.
Meillä on yhteinen 3-vuotias tyttölapsi. En oikeasti jaksaisi stressata tällaisesta jo töiden ja opiskelujen päälle. Tuntuu oikeasti absurdilta ajoittain... Olen välillä vain nauranut, kun hän kiukuttelee asiasta. Siis aivan suu auki, ihmeissään, niistä syytöksistä joita hän keksii. Tästähän hän on sitten suuttunut vielä kahta kauheammin, ja tavarat lentää, etc... Ei ole satuttanut minua, purkaa esineisiin raivonsa. Toivottomalta silti tuntuu, eikä haluaisi antaa vielä periksi, kun on yhteinen lapsi, perhesuhteet, yms...
Kommentit (399)
Miehesi on varmaan yrittänyt puhua kanssasi parisuhteen säännöistä. Jokaisessa pitkässä suhteessa pitää varmaa joskus puhua niistä. Sulla on varmaan jotkut omat ehdottomat jutut ja sun miehelle se ehdoton juttu on että sä et kahvittele muiden miesten kanssa. Mäkin olen sanonut omalle miehelleni että kahden kesken et mene kahville tai ravintolaan kenenkään naisen kanssa ellei tapaamisen aikana ole tarkoitus tehdä samalla töitä. Tunsin että asia piti ottaa esille uuden työn ja työmatkojen takia. Tuo sääntö takaa sen että mä voin tuntea oloni turvalliseksi meidän suhteessa samalla kun mä hoidan kotona meidän pieniä. Mun ei tarvii miettiä että mitähän siellä Intiassa nyt tapahtuu ja että tuleekohan niistä kahdesta läheisempiä kuin meistä kahdesta. Sullakin on takuulla omat ehdottomat juttusi. Ne on vaan eri kuin miehelläsi.
Mieheni onneksi tajuaa että tällä hetkellä tarvitsen tällaista sopimusta. Liittyi näihin työmatkoihin muitakin sääntöjä kuten että lapsille soitetaan joka päivä jne. Mutta tuskinpa sunkaan miehellä mitään sitä vastaan on että salilla käyt. Se on se mies mikä sitä vaivaa. Ajattele nyt, tapaat tuon personal trainerin kaksi krt viikossa kahden kesken. Kuinka usein sulla ja sun miehellä on tilaisuus tehdä mitään kaksistaan ilman että pitää jotenkin huomioida se lapsi. Totta kai miehesi on mustasukkainen. Sulla ja exällä ei tainnut olla lapsia? Te pystyitte järjestämään kahdenkeskisiä tapaamisia koska vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte "miltä minusta tuntuisi jos hän kahvittelisi tytön kanssa" - vastasin jo tähän yksiselitteisesti. Olen _sanonut_ hänelle, että minulle on täysin ok jos hänellä on naispuolinen ystävä. Luotan mieheeni ja en periaatteesta haluaisi rajoittaa hänen ystäväpiiriään sukupuolen perusteella.
Minulla on edellisessä suhteessa ollut sama tilanne, paitsi silloinen poikaystäväni ei ollut mustasukkainen. Hänellä toisaalta oli myös naispuolisia kavereita, mikä ehkä selittääkin silloisen tilanteen.
Jokatapauksessa, kivikautista ajattelua mielestäni tämä, että ei voi olla eri sukupuolisia ystävyyssuhteita.
ap
Tätä alapeukuttaa naiset, jotka ovat niin epävarmoja, että mieheltä kiellettään naispuoleiset ystävät. Olisi kammottavaa elää tuollaisen ihmisen kanssa. Ei tulisi mieleenkään kieltää mieheltäni naispuoleisia ystäviä. Olisi varmasti yksinäinen, koska on koti-isänä ja muut kotona olevat ihmiset lähellämme ovat naisia. En ole mustasukkainen, koska luotan mieheeni. Jos mieheni päättäisi pettää, niin sitten pettää, ei elämäni ja maailmani siihen murtuisi ja hajoaisi eikä välttämättä suhteemmekaan, ellei mies sitä halua poikki. Liiallinen omistushaluisuus ja mustasukkaisuus myrkyttää suhteen kuin suhteen, jos toiseen ei voida luottaa itsenäisenä ja aikuisena ihmisenä, joka osaa tehdä omat päätöksensä.
Juuri tätä olen hakenut itsekkin takaa. Kiitos...
ap
Yksi näkökulma on se, ettei ole pyydetty luopumaan vanhoista ystävistä. Pitääkö suhteeseen ottaa mukisematta ja neuvottelematta vastaan kaikki muutokset? Miehen rakastajatar tai välien lähentyminen eksän kanssa tai mies lähtee kiertämään maapalloa kuukausiksi ilman perhettä. Mikä nipo rajoittaja ei suostuisi moiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuollainen seurailu yms on jo arveluttavaa mutta tuskinpa kukaan mies on täpinöissään siitä että pt:n kanssa aletaan kahvitella.
Vai onko se edes ammattipt? Jos olisi luulisi että pitäisi suhteen ammattimaisena.
On ammatti-pt. Mitä pitäisi sanoa, kun treeniemme jälkeen kävelemme samaa matkaa ja hän ehdottaa että tarjoaa kahvit? "Ei käy kun mieheni ei halua". Käydään samalla läpi ravintosuunnitelmaa, puhutaan treeniohjelmasta ja siinä sivussa elämästä ja sen sellaisesta. Hän on Jenkkiläinen ja siellä päin tällainen sosialisointi on aivan normaalia.
Eikö naisella vuonna 2018 saisi olla miespuolisia ystäviä? Eli takaisin 1800-lukulaisiin viktoriaanisiin etikettisääntöihinkö?
Minulla ei riitä ymmärrys - ja pitihän se arvata että vastaukset ovat tämäntasoisia...
ap
Eikö sinua herätä se, että sinulla ei riitä ymmärrys miestäsi kohtaa, mutta kaikilla muilla riittää.
Voisitko sinä olla väärässä.
Joka tapauksessa kaikki muut ovat eri mieltä kanssasi, millaisen johtopäätöksen tästä voisi vetää?
Olet joko outo ihminen tai olet väärässä.
Mielestäni olet molempia, ja tämän lisäksi vielä empatiakyvytön sekä ilkeä ja ehdottoman kova/kovis. Sellainen kuva sinusta piirtyy.
Miehesi kiemurtelee tuskissaan kuin mato koukussa ja sä et välitä pas*an vertaa, vain naureskelet ääneen (kertomasi mukaan). Miehesi tuska loppuisi yhden kahvien väliin jättämisellä, jonka kuuluisi olla itsestäänselvyys ammattilaisen kanssa työskentelyssä. Ei se ole kaverisuhde.
Toivottavasti miehesi tajuaa erota noin tunteettomasta ihmisestä.
Itse en ole mustasukkaista tyyppiä, en ole koskaan ollutkaan, mutta AP toimista tulee inhottava olo. Ällötystyyppi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuollainen seurailu yms on jo arveluttavaa mutta tuskinpa kukaan mies on täpinöissään siitä että pt:n kanssa aletaan kahvitella.
Vai onko se edes ammattipt? Jos olisi luulisi että pitäisi suhteen ammattimaisena.
On ammatti-pt. Mitä pitäisi sanoa, kun treeniemme jälkeen kävelemme samaa matkaa ja hän ehdottaa että tarjoaa kahvit? "Ei käy kun mieheni ei halua". Käydään samalla läpi ravintosuunnitelmaa, puhutaan treeniohjelmasta ja siinä sivussa elämästä ja sen sellaisesta. Hän on Jenkkiläinen ja siellä päin tällainen sosialisointi on aivan normaalia.
Eikö naisella vuonna 2018 saisi olla miespuolisia ystäviä? Eli takaisin 1800-lukulaisiin viktoriaanisiin etikettisääntöihinkö?
Minulla ei riitä ymmärrys - ja pitihän se arvata että vastaukset ovat tämäntasoisia...
ap
Eikö sinua herätä se, että sinulla ei riitä ymmärrys miestäsi kohtaa, mutta kaikilla muilla riittää.
Voisitko sinä olla väärässä.
Joka tapauksessa kaikki muut ovat eri mieltä kanssasi, millaisen johtopäätöksen tästä voisi vetää?
Olet joko outo ihminen tai olet väärässä.
Mielestäni olet molempia, ja tämän lisäksi vielä empatiakyvytön sekä ilkeä ja ehdottoman kova/kovis. Sellainen kuva sinusta piirtyy.
Miehesi kiemurtelee tuskissaan kuin mato koukussa ja sä et välitä pas*an vertaa, vain naureskelet ääneen (kertomasi mukaan). Miehesi tuska loppuisi yhden kahvien väliin jättämisellä, jonka kuuluisi olla itsestäänselvyys ammattilaisen kanssa työskentelyssä. Ei se ole kaverisuhde.
Toivottavasti miehesi tajuaa erota noin tunteettomasta ihmisestä.
Ihmettelen tätä vihamielisyyttä.
Mistä se kumpuaa?
- ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte "miltä minusta tuntuisi jos hän kahvittelisi tytön kanssa" - vastasin jo tähän yksiselitteisesti. Olen _sanonut_ hänelle, että minulle on täysin ok jos hänellä on naispuolinen ystävä. Luotan mieheeni ja en periaatteesta haluaisi rajoittaa hänen ystäväpiiriään sukupuolen perusteella.
Minulla on edellisessä suhteessa ollut sama tilanne, paitsi silloinen poikaystäväni ei ollut mustasukkainen. Hänellä toisaalta oli myös naispuolisia kavereita, mikä ehkä selittääkin silloisen tilanteen.
Jokatapauksessa, kivikautista ajattelua mielestäni tämä, että ei voi olla eri sukupuolisia ystävyyssuhteita.
ap
Tätä alapeukuttaa naiset, jotka ovat niin epävarmoja, että mieheltä kiellettään naispuoleiset ystävät. Olisi kammottavaa elää tuollaisen ihmisen kanssa. Ei tulisi mieleenkään kieltää mieheltäni naispuoleisia ystäviä. Olisi varmasti yksinäinen, koska on koti-isänä ja muut kotona olevat ihmiset lähellämme ovat naisia. En ole mustasukkainen, koska luotan mieheeni. Jos mieheni päättäisi pettää, niin sitten pettää, ei elämäni ja maailmani siihen murtuisi ja hajoaisi eikä välttämättä suhteemmekaan, ellei mies sitä halua poikki. Liiallinen omistushaluisuus ja mustasukkaisuus myrkyttää suhteen kuin suhteen, jos toiseen ei voida luottaa itsenäisenä ja aikuisena ihmisenä, joka osaa tehdä omat päätöksensä.
Meillä ei kielletä kenenkään kavereita, oli ne sitten mitä sukupuolta tahansa, ei rajoiteta toistemme menemisiä, eikä olla mustasukkaisia. Se, mitä meidän suhteessa sen sijaan tehdään on että kuunnellaan toisiamme ja otetaan toistemme tunteet huomioon. Meillä ei ihan omaa itsepäisyyttä satuteta toista. Meillä tehdään töitä sen parisuhteen eteen koska se on meille molemmille tärkein ihmissuhde.
Ehditkö ap ikinä käydä miehesi kanssa kahvilla kahden kesken? Jos et, syy saattaa löytyä tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksit avauksen luettuasi ketjun siitä, pitääkö miesten kysyä vaimolta lupa omiin harrastuksiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on varmaan yrittänyt puhua kanssasi parisuhteen säännöistä. Jokaisessa pitkässä suhteessa pitää varmaa joskus puhua niistä. Sulla on varmaan jotkut omat ehdottomat jutut ja sun miehelle se ehdoton juttu on että sä et kahvittele muiden miesten kanssa. Mäkin olen sanonut omalle miehelleni että kahden kesken et mene kahville tai ravintolaan kenenkään naisen kanssa ellei tapaamisen aikana ole tarkoitus tehdä samalla töitä. Tunsin että asia piti ottaa esille uuden työn ja työmatkojen takia. Tuo sääntö takaa sen että mä voin tuntea oloni turvalliseksi meidän suhteessa samalla kun mä hoidan kotona meidän pieniä. Mun ei tarvii miettiä että mitähän siellä Intiassa nyt tapahtuu ja että tuleekohan niistä kahdesta läheisempiä kuin meistä kahdesta. Sullakin on takuulla omat ehdottomat juttusi. Ne on vaan eri kuin miehelläsi.
Mieheni onneksi tajuaa että tällä hetkellä tarvitsen tällaista sopimusta. Liittyi näihin työmatkoihin muitakin sääntöjä kuten että lapsille soitetaan joka päivä jne. Mutta tuskinpa sunkaan miehellä mitään sitä vastaan on että salilla käyt. Se on se mies mikä sitä vaivaa. Ajattele nyt, tapaat tuon personal trainerin kaksi krt viikossa kahden kesken. Kuinka usein sulla ja sun miehellä on tilaisuus tehdä mitään kaksistaan ilman että pitää jotenkin huomioida se lapsi. Totta kai miehesi on mustasukkainen. Sulla ja exällä ei tainnut olla lapsia? Te pystyitte järjestämään kahdenkeskisiä tapaamisia koska vaan.
Sun mieheni ei saa käydä työmatkalla työkaverin kanssa syömässä?? ymmärrätkö yhtään, kuinka sairaalloista kontrollia tuollainen on? Kohtelet miestäsi todella törkeällä tavalla. Jos mieheni kieltäisi minua käymästä syömässä työkaverin kanssa, kun matkustan, ero olisi väistämätön. Tuo ei ole enää mitään normaalia parisuhteen sääntöjä vaan toisen kontrollointia ja manipulointia. Kiva olla se työporukan ainoa, jonka vaimo ei anna mennä edes syömään. Näitä ihmisiä säälitään työpaikoilla ja naureskellaan sille vaimolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuollainen seurailu yms on jo arveluttavaa mutta tuskinpa kukaan mies on täpinöissään siitä että pt:n kanssa aletaan kahvitella.
Vai onko se edes ammattipt? Jos olisi luulisi että pitäisi suhteen ammattimaisena.
On ammatti-pt. Mitä pitäisi sanoa, kun treeniemme jälkeen kävelemme samaa matkaa ja hän ehdottaa että tarjoaa kahvit? "Ei käy kun mieheni ei halua". Käydään samalla läpi ravintosuunnitelmaa, puhutaan treeniohjelmasta ja siinä sivussa elämästä ja sen sellaisesta. Hän on Jenkkiläinen ja siellä päin tällainen sosialisointi on aivan normaalia.
Eikö naisella vuonna 2018 saisi olla miespuolisia ystäviä? Eli takaisin 1800-lukulaisiin viktoriaanisiin etikettisääntöihinkö?
Minulla ei riitä ymmärrys - ja pitihän se arvata että vastaukset ovat tämäntasoisia...
ap
Eikö sinua herätä se, että sinulla ei riitä ymmärrys miestäsi kohtaa, mutta kaikilla muilla riittää.
Voisitko sinä olla väärässä.
Joka tapauksessa kaikki muut ovat eri mieltä kanssasi, millaisen johtopäätöksen tästä voisi vetää?
Olet joko outo ihminen tai olet väärässä.
Mielestäni olet molempia, ja tämän lisäksi vielä empatiakyvytön sekä ilkeä ja ehdottoman kova/kovis. Sellainen kuva sinusta piirtyy.
Miehesi kiemurtelee tuskissaan kuin mato koukussa ja sä et välitä pas*an vertaa, vain naureskelet ääneen (kertomasi mukaan). Miehesi tuska loppuisi yhden kahvien väliin jättämisellä, jonka kuuluisi olla itsestäänselvyys ammattilaisen kanssa työskentelyssä. Ei se ole kaverisuhde.
Toivottavasti miehesi tajuaa erota noin tunteettomasta ihmisestä.
Ihmettelen tätä vihamielisyyttä.
Mistä se kumpuaa?
- ei ap
Olet loukkaantunut ja sen huomaa. Totuus sattuu.
Ei tässä ole kukaan ollut vihamielinen. Minulla on hyvä olla, toisin kuin sinulla ja miehelläsi.
Kerron vain asiani suoraa, kiertelemättä. Olen tyyni eikä minua haittaa olosi. Mutta miestäsi haittaa.
Projisoitko vihamielisyytesi muihin.
Älä huolestu turhaan, itse olen ok 🤗
Vierailija kirjoitti:
Ehditkö ap ikinä käydä miehesi kanssa kahvilla kahden kesken? Jos et, syy saattaa löytyä tästä.
Viikonloput ovat tavanomaisesti ollut meillä yhteistä aikaa. Ennen suhteemme tulehtumista, kävimme syömässä ulkona, elokuvissa, kävelyillä ja ties missä. Tätä ei ole n. 3 kuukauteen ollut sattuneista syistä. Ja on turha väittää, että en itse ole yrittänyt. Jossain vaiheessa vain halu hiipuu, kun toinen murjottaa ja ei näytä mitään lähentymisen elettä omalta osaltaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuollainen seurailu yms on jo arveluttavaa mutta tuskinpa kukaan mies on täpinöissään siitä että pt:n kanssa aletaan kahvitella.
Vai onko se edes ammattipt? Jos olisi luulisi että pitäisi suhteen ammattimaisena.
On ammatti-pt. Mitä pitäisi sanoa, kun treeniemme jälkeen kävelemme samaa matkaa ja hän ehdottaa että tarjoaa kahvit? "Ei käy kun mieheni ei halua". Käydään samalla läpi ravintosuunnitelmaa, puhutaan treeniohjelmasta ja siinä sivussa elämästä ja sen sellaisesta. Hän on Jenkkiläinen ja siellä päin tällainen sosialisointi on aivan normaalia.
Eikö naisella vuonna 2018 saisi olla miespuolisia ystäviä? Eli takaisin 1800-lukulaisiin viktoriaanisiin etikettisääntöihinkö?
Minulla ei riitä ymmärrys - ja pitihän se arvata että vastaukset ovat tämäntasoisia...
ap
Eikö sinua herätä se, että sinulla ei riitä ymmärrys miestäsi kohtaa, mutta kaikilla muilla riittää.
Voisitko sinä olla väärässä.
Joka tapauksessa kaikki muut ovat eri mieltä kanssasi, millaisen johtopäätöksen tästä voisi vetää?
Olet joko outo ihminen tai olet väärässä.
Mielestäni olet molempia, ja tämän lisäksi vielä empatiakyvytön sekä ilkeä ja ehdottoman kova/kovis. Sellainen kuva sinusta piirtyy.
Miehesi kiemurtelee tuskissaan kuin mato koukussa ja sä et välitä pas*an vertaa, vain naureskelet ääneen (kertomasi mukaan). Miehesi tuska loppuisi yhden kahvien väliin jättämisellä, jonka kuuluisi olla itsestäänselvyys ammattilaisen kanssa työskentelyssä. Ei se ole kaverisuhde.
Toivottavasti miehesi tajuaa erota noin tunteettomasta ihmisestä.
Ihmettelen tätä vihamielisyyttä.
Mistä se kumpuaa?
- ap
Siis häh?? Näet omiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuollainen seurailu yms on jo arveluttavaa mutta tuskinpa kukaan mies on täpinöissään siitä että pt:n kanssa aletaan kahvitella.
Vai onko se edes ammattipt? Jos olisi luulisi että pitäisi suhteen ammattimaisena.
On ammatti-pt. Mitä pitäisi sanoa, kun treeniemme jälkeen kävelemme samaa matkaa ja hän ehdottaa että tarjoaa kahvit? "Ei käy kun mieheni ei halua". Käydään samalla läpi ravintosuunnitelmaa, puhutaan treeniohjelmasta ja siinä sivussa elämästä ja sen sellaisesta. Hän on Jenkkiläinen ja siellä päin tällainen sosialisointi on aivan normaalia.
Eikö naisella vuonna 2018 saisi olla miespuolisia ystäviä? Eli takaisin 1800-lukulaisiin viktoriaanisiin etikettisääntöihinkö?
Minulla ei riitä ymmärrys - ja pitihän se arvata että vastaukset ovat tämäntasoisia...
ap
Eikö sinua herätä se, että sinulla ei riitä ymmärrys miestäsi kohtaa, mutta kaikilla muilla riittää.
Voisitko sinä olla väärässä.
Joka tapauksessa kaikki muut ovat eri mieltä kanssasi, millaisen johtopäätöksen tästä voisi vetää?
Olet joko outo ihminen tai olet väärässä.
Mielestäni olet molempia, ja tämän lisäksi vielä empatiakyvytön sekä ilkeä ja ehdottoman kova/kovis. Sellainen kuva sinusta piirtyy.
Miehesi kiemurtelee tuskissaan kuin mato koukussa ja sä et välitä pas*an vertaa, vain naureskelet ääneen (kertomasi mukaan). Miehesi tuska loppuisi yhden kahvien väliin jättämisellä, jonka kuuluisi olla itsestäänselvyys ammattilaisen kanssa työskentelyssä. Ei se ole kaverisuhde.
Toivottavasti miehesi tajuaa erota noin tunteettomasta ihmisestä.
Ihmettelen tätä vihamielisyyttä.
Mistä se kumpuaa?
- ap
Ei voisi enempää pieleen mennä tuo vihamielisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte "miltä minusta tuntuisi jos hän kahvittelisi tytön kanssa" - vastasin jo tähän yksiselitteisesti. Olen _sanonut_ hänelle, että minulle on täysin ok jos hänellä on naispuolinen ystävä. Luotan mieheeni ja en periaatteesta haluaisi rajoittaa hänen ystäväpiiriään sukupuolen perusteella.
Minulla on edellisessä suhteessa ollut sama tilanne, paitsi silloinen poikaystäväni ei ollut mustasukkainen. Hänellä toisaalta oli myös naispuolisia kavereita, mikä ehkä selittääkin silloisen tilanteen.
Jokatapauksessa, kivikautista ajattelua mielestäni tämä, että ei voi olla eri sukupuolisia ystävyyssuhteita.
ap
Tätä alapeukuttaa naiset, jotka ovat niin epävarmoja, että mieheltä kiellettään naispuoleiset ystävät. Olisi kammottavaa elää tuollaisen ihmisen kanssa. Ei tulisi mieleenkään kieltää mieheltäni naispuoleisia ystäviä. Olisi varmasti yksinäinen, koska on koti-isänä ja muut kotona olevat ihmiset lähellämme ovat naisia. En ole mustasukkainen, koska luotan mieheeni. Jos mieheni päättäisi pettää, niin sitten pettää, ei elämäni ja maailmani siihen murtuisi ja hajoaisi eikä välttämättä suhteemmekaan, ellei mies sitä halua poikki. Liiallinen omistushaluisuus ja mustasukkaisuus myrkyttää suhteen kuin suhteen, jos toiseen ei voida luottaa itsenäisenä ja aikuisena ihmisenä, joka osaa tehdä omat päätöksensä.
Meillä ei kielletä kenenkään kavereita, oli ne sitten mitä sukupuolta tahansa, ei rajoiteta toistemme menemisiä, eikä olla mustasukkaisia. Se, mitä meidän suhteessa sen sijaan tehdään on että kuunnellaan toisiamme ja otetaan toistemme tunteet huomioon. Meillä ei ihan omaa itsepäisyyttä satuteta toista. Meillä tehdään töitä sen parisuhteen eteen koska se on meille molemmille tärkein ihmissuhde.
Jos se olisi molemille se tärkein ihmissuhde niin ei sitä toista manipuloida, jos susta sattuu tuntumaan joltain. Tunteet ovat vain tunteita, eivät mitään jumalia, joiden mukaan pitää koko ympäristön hyppiä. Aikuinen ja älykäs ihminen osaa myös miettiä, mistä ne tunteet kumpuaa ja onko yhtään tervettä hyppyyttää ja kontrolloida muita ihmisiä niiden perusteella. Hyvänä esimerkkinä se, että jos on epävarma itsestään niin onko se todella toisen syy tai jotain, minkä vuoksi sen toisen pitää rajoittaa elämäänsä vai onko se sinun omalla vastuulla selvittää ja käsitellä. Tunteet ovat tärkeitä, mutta ihmiset, jotka suorastaan pelkäävät niitä ja antavat niiden hallita elämää ja ihmissuhteita ovat melko yksinkertaisia, jo ihan siitä syystä, että ne tunteet käsitellään siellä aivolohkossa, mikä määrittää ihmisen älykkyyttä erittäin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehditkö ap ikinä käydä miehesi kanssa kahvilla kahden kesken? Jos et, syy saattaa löytyä tästä.
Viikonloput ovat tavanomaisesti ollut meillä yhteistä aikaa. Ennen suhteemme tulehtumista, kävimme syömässä ulkona, elokuvissa, kävelyillä ja ties missä. Tätä ei ole n. 3 kuukauteen ollut sattuneista syistä. Ja on turha väittää, että en itse ole yrittänyt. Jossain vaiheessa vain halu hiipuu, kun toinen murjottaa ja ei näytä mitään lähentymisen elettä omalta osaltaan.
ap
Näyttäähän. Se huuto ja raivoaminen on sitä ahdistusta, että olette ajautuneet erillenne ja hätähuuto. Sitten kun se raivo ja huuto lakkaa, teidän suhde on miehen osalta ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte "miltä minusta tuntuisi jos hän kahvittelisi tytön kanssa" - vastasin jo tähän yksiselitteisesti. Olen _sanonut_ hänelle, että minulle on täysin ok jos hänellä on naispuolinen ystävä. Luotan mieheeni ja en periaatteesta haluaisi rajoittaa hänen ystäväpiiriään sukupuolen perusteella.
Minulla on edellisessä suhteessa ollut sama tilanne, paitsi silloinen poikaystäväni ei ollut mustasukkainen. Hänellä toisaalta oli myös naispuolisia kavereita, mikä ehkä selittääkin silloisen tilanteen.
Jokatapauksessa, kivikautista ajattelua mielestäni tämä, että ei voi olla eri sukupuolisia ystävyyssuhteita.
ap
Tätä alapeukuttaa naiset, jotka ovat niin epävarmoja, että mieheltä kiellettään naispuoleiset ystävät. Olisi kammottavaa elää tuollaisen ihmisen kanssa. Ei tulisi mieleenkään kieltää mieheltäni naispuoleisia ystäviä. Olisi varmasti yksinäinen, koska on koti-isänä ja muut kotona olevat ihmiset lähellämme ovat naisia. En ole mustasukkainen, koska luotan mieheeni. Jos mieheni päättäisi pettää, niin sitten pettää, ei elämäni ja maailmani siihen murtuisi ja hajoaisi eikä välttämättä suhteemmekaan, ellei mies sitä halua poikki. Liiallinen omistushaluisuus ja mustasukkaisuus myrkyttää suhteen kuin suhteen, jos toiseen ei voida luottaa itsenäisenä ja aikuisena ihmisenä, joka osaa tehdä omat päätöksensä.
Meillä ei kielletä kenenkään kavereita, oli ne sitten mitä sukupuolta tahansa, ei rajoiteta toistemme menemisiä, eikä olla mustasukkaisia. Se, mitä meidän suhteessa sen sijaan tehdään on että kuunnellaan toisiamme ja otetaan toistemme tunteet huomioon. Meillä ei ihan omaa itsepäisyyttä satuteta toista. Meillä tehdään töitä sen parisuhteen eteen koska se on meille molemmille tärkein ihmissuhde.
Jos se olisi molemille se tärkein ihmissuhde niin ei sitä toista manipuloida, jos susta sattuu tuntumaan joltain. Tunteet ovat vain tunteita, eivät mitään jumalia, joiden mukaan pitää koko ympäristön hyppiä. Aikuinen ja älykäs ihminen osaa myös miettiä, mistä ne tunteet kumpuaa ja onko yhtään tervettä hyppyyttää ja kontrolloida muita ihmisiä niiden perusteella. Hyvänä esimerkkinä se, että jos on epävarma itsestään niin onko se todella toisen syy tai jotain, minkä vuoksi sen toisen pitää rajoittaa elämäänsä vai onko se sinun omalla vastuulla selvittää ja käsitellä. Tunteet ovat tärkeitä, mutta ihmiset, jotka suorastaan pelkäävät niitä ja antavat niiden hallita elämää ja ihmissuhteita ovat melko yksinkertaisia, jo ihan siitä syystä, että ne tunteet käsitellään siellä aivolohkossa, mikä määrittää ihmisen älykkyyttä erittäin paljon.
Tässä kiteytit jotain niin erinomaisesti, että tekisi antaa suukko poskelle. Kiitos...
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte "miltä minusta tuntuisi jos hän kahvittelisi tytön kanssa" - vastasin jo tähän yksiselitteisesti. Olen _sanonut_ hänelle, että minulle on täysin ok jos hänellä on naispuolinen ystävä. Luotan mieheeni ja en periaatteesta haluaisi rajoittaa hänen ystäväpiiriään sukupuolen perusteella.
Minulla on edellisessä suhteessa ollut sama tilanne, paitsi silloinen poikaystäväni ei ollut mustasukkainen. Hänellä toisaalta oli myös naispuolisia kavereita, mikä ehkä selittääkin silloisen tilanteen.
Jokatapauksessa, kivikautista ajattelua mielestäni tämä, että ei voi olla eri sukupuolisia ystävyyssuhteita.
ap
Tätä alapeukuttaa naiset, jotka ovat niin epävarmoja, että mieheltä kiellettään naispuoleiset ystävät. Olisi kammottavaa elää tuollaisen ihmisen kanssa. Ei tulisi mieleenkään kieltää mieheltäni naispuoleisia ystäviä. Olisi varmasti yksinäinen, koska on koti-isänä ja muut kotona olevat ihmiset lähellämme ovat naisia. En ole mustasukkainen, koska luotan mieheeni. Jos mieheni päättäisi pettää, niin sitten pettää, ei elämäni ja maailmani siihen murtuisi ja hajoaisi eikä välttämättä suhteemmekaan, ellei mies sitä halua poikki. Liiallinen omistushaluisuus ja mustasukkaisuus myrkyttää suhteen kuin suhteen, jos toiseen ei voida luottaa itsenäisenä ja aikuisena ihmisenä, joka osaa tehdä omat päätöksensä.
Meillä ei kielletä kenenkään kavereita, oli ne sitten mitä sukupuolta tahansa, ei rajoiteta toistemme menemisiä, eikä olla mustasukkaisia. Se, mitä meidän suhteessa sen sijaan tehdään on että kuunnellaan toisiamme ja otetaan toistemme tunteet huomioon. Meillä ei ihan omaa itsepäisyyttä satuteta toista. Meillä tehdään töitä sen parisuhteen eteen koska se on meille molemmille tärkein ihmissuhde.
Jos se olisi molemille se tärkein ihmissuhde niin ei sitä toista manipuloida, jos susta sattuu tuntumaan joltain. Tunteet ovat vain tunteita, eivät mitään jumalia, joiden mukaan pitää koko ympäristön hyppiä. Aikuinen ja älykäs ihminen osaa myös miettiä, mistä ne tunteet kumpuaa ja onko yhtään tervettä hyppyyttää ja kontrolloida muita ihmisiä niiden perusteella. Hyvänä esimerkkinä se, että jos on epävarma itsestään niin onko se todella toisen syy tai jotain, minkä vuoksi sen toisen pitää rajoittaa elämäänsä vai onko se sinun omalla vastuulla selvittää ja käsitellä. Tunteet ovat tärkeitä, mutta ihmiset, jotka suorastaan pelkäävät niitä ja antavat niiden hallita elämää ja ihmissuhteita ovat melko yksinkertaisia, jo ihan siitä syystä, että ne tunteet käsitellään siellä aivolohkossa, mikä määrittää ihmisen älykkyyttä erittäin paljon.
Joo. Mutta jos ne tunteet syntyvät toisen tekemisistä, tarvitsen hänet mukaan siihen käsittelyyn, jotta varmuus syntyy uudelleen ja katkennut tunneyhteys korjaantuu. Jos sen työn joutuu tekemään yksin, kannattaa olla yksin.
Eri asia on mielestäni ne ystävät, jotka ovat elämässä ennen suhdetta. Eli ne ovat edelleen ystäviä. Minun mieheni harrastukseen liittyy naisia, mutta vain silloin kun kyse on siitä harrastukseen liittyvästä toiminnasta. En hyväksyisi, että sen ulkopuolella kahviteltaisiin tmv. Nämä ovat minun sääntöni parisuhteessa. Keskustelin mieheni kanssa myös asiasta ja hän oli samoilla linjoilla eli ei pitäisi siitä, jos kahvittelisin miespuolisten harrastekavereiden kanssa. Minusta on hienoa, että olemme voineet yhdessä keskustella asiasta ja olemme samaa mieltä. Olemme myös olleet jostain asiasta eri mieltä ja silloin olemme kunnoittaneet toisen tunteita ja emme pidä kiinni vaan omista mielipiteistämme.
Minusta ap sinä voisit kunnioittaa sen verran miestäsi, että hyväksyisit sen, että miehellesi asia ei ole ok. Pienempi paha on, että et enää kahvittele tmv.
Vierailija kirjoitti:
---- miespuolinen --- kahdesti viikossa--- Olen käynyt kahvilla miehen kanssa ----
Meillä on yhteinen 3-vuotias tyttölapsi.
Lapsihan on nykyään vain sometykkäyksien keräilyä varten. Ei tuo isäänsä kaivanne, eikä perheenne toista asuntolainan lyhentäjää.
Laitathan vielä irtoripset ja joogapöksyt näille kahvittelu ja jutustelutreffeille? Pysyy kaikilla varmasti tiedossa mitä sieltä salilta ollaan hakemassa.
Ainakin se johtaa sellaiseen parisuhteeseen, jossa toinen määrää toisen asioista ja toinen alistuu. Sellainen suhde ei ole terve eikä se ole terve malli myöskään lapselle. Ero olisi ainoa ratkaisu, kun mies kiristää perheen koossapitämisellä, jos nainen ei taivu miehen tahtoon. En voisi ikinä enää niin.