Lue keskustelun säännöt.
Mieheni mustasukkaisuus salikäynneistäni
13.12.2018 |
Aloitin 1,5 vuotta sitten salilla käynnin ja painoharjoittelun. Minulla on miespuolinen henkilökohtainen valmentaja, joka on kahdesti viikossa mukana avustamassa ja pitämässä treeniohjelmaa. Olen käynyt kahvilla miehen kanssa ja pidän häntä ystävänä. Mieheni on nähnyt hänet ja sanoi että "onpa KOMIA!" tapaamisen jälkeen, tietysti sarkastisella äänensävyllä.
Mieheni on yhtään lioottelematta raivona, on pariin otteeseen tullut paikan lähellä olevaan kahvilaan, muka "sattumalta", että näkisi mihin suuntaan kävelen salilta ja kenen kanssa. Seksinharrastus on tyrehtynyt välillämme johtuen siitä, että en suostu antamaan periksi harrastuksistani ja olla kuin jokin koira hänen nuorassaan vain siksi, että hän on mustasukkainen.
Meillä on yhteinen 3-vuotias tyttölapsi. En oikeasti jaksaisi stressata tällaisesta jo töiden ja opiskelujen päälle. Tuntuu oikeasti absurdilta ajoittain... Olen välillä vain nauranut, kun hän kiukuttelee asiasta. Siis aivan suu auki, ihmeissään, niistä syytöksistä joita hän keksii. Tästähän hän on sitten suuttunut vielä kahta kauheammin, ja tavarat lentää, etc... Ei ole satuttanut minua, purkaa esineisiin raivonsa. Toivottomalta silti tuntuu, eikä haluaisi antaa vielä periksi, kun on yhteinen lapsi, perhesuhteet, yms...
Kommentit (399)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuollainen seurailu yms on jo arveluttavaa mutta tuskinpa kukaan mies on täpinöissään siitä että pt:n kanssa aletaan kahvitella.
Vai onko se edes ammattipt? Jos olisi luulisi että pitäisi suhteen ammattimaisena.
On ammatti-pt. Mitä pitäisi sanoa, kun treeniemme jälkeen kävelemme samaa matkaa ja hän ehdottaa että tarjoaa kahvit? "Ei käy kun mieheni ei halua". Käydään samalla läpi ravintosuunnitelmaa, puhutaan treeniohjelmasta ja siinä sivussa elämästä ja sen sellaisesta. Hän on Jenkkiläinen ja siellä päin tällainen sosialisointi on aivan normaalia.
Eikö naisella vuonna 2018 saisi olla miespuolisia ystäviä? Eli takaisin 1800-lukulaisiin viktoriaanisiin etikettisääntöihinkö?
Minulla ei riitä ymmärrys - ja pitihän se arvata että vastaukset ovat tämäntasoisia...
ap
Eikö sinua herätä se, että sinulla ei riitä ymmärrys miestäsi kohtaa, mutta kaikilla muilla riittää.
Voisitko sinä olla väärässä.
Joka tapauksessa kaikki muut ovat eri mieltä kanssasi, millaisen johtopäätöksen tästä voisi vetää?
Olet joko outo ihminen tai olet väärässä.
Mielestäni olet molempia, ja tämän lisäksi vielä empatiakyvytön sekä ilkeä ja ehdottoman kova/kovis. Sellainen kuva sinusta piirtyy.
Miehesi kiemurtelee tuskissaan kuin mato koukussa ja sä et välitä pas*an vertaa, vain naureskelet ääneen (kertomasi mukaan). Miehesi tuska loppuisi yhden kahvien väliin jättämisellä, jonka kuuluisi olla itsestäänselvyys ammattilaisen kanssa työskentelyssä. Ei se ole kaverisuhde.
Toivottavasti miehesi tajuaa erota noin tunteettomasta ihmisestä.
Ihmettelen tätä vihamielisyyttä.
Mistä se kumpuaa?
- ei apOlet loukkaantunut ja sen huomaa. Totuus sattuu.
Ei tässä ole kukaan ollut vihamielinen. Minulla on hyvä olla, toisin kuin sinulla ja miehelläsi.
Kerron vain asiani suoraa, kiertelemättä. Olen tyyni eikä minua haittaa olosi. Mutta miestäsi haittaa.
Projisoitko vihamielisyytesi muihin.
Älä huolestu turhaan, itse olen ok 🤗
edelleenkään AP:n ei tule antaa miehen kontrolloida ja hallita hänen ystävyyssuhteitaan vain koska miehestä "tuntuu siltä". Se, että puoliso vaatii tuollaista jonkin tunteen vuoksi, kertoo itsekkyydestä ja kypsymättömyydestä parisuhteeseen. Parisuhde on ennenkaikkea työtä itsensä kanssa. Sen kanssa, että on tarpeeksi kypsä ja vahva antaa toisen elää hyvää elämää, vailla tarvetta kontrolloida ja manipuloida sitä, vain siksi, ettei pysty yhtään käsittelemään omia epävarmuuksia.
Oma mieheni yritti myös etäännyttää minua miespuoleisista ystävistä omien itsetunto-ongelmiensa vuoksi. Onneksi mieheni hakeutui terapeutille, koska ei ole terve tapa ratkaista tuota itsetuntoa manipuloimalla omaa puolisoa. En ole ikinä pettänyt enkä petä, ja mieheni on vain pystyttävä luottamaan tai lähteä. Samoin minä luotan häneen ja meidän suhteeseemme. Ja voin sanoa, että tuo terapia on todella tehnyt ihmeitä, parisuhde on läheisempi, kypsempi ja huomattavasti tasapainoisempi. Ja nykyään miehenikin tuntee nämä ystävät, kun olen saanut hänet heihin tutustumaan. Tilanne on kaikinpuolin hyvä kaikille osapuolille, toisin kuin jos olisin alistunut noihin alkuperäisiin etäännytysyrityksiin ja menettänyt tärkeitä ystäviä.
Nyt pitäisi sitten tehdä ero sen välille, onko henkilö käytääytynyt aina niin (henkilön ongelma) vai onko suhteessa tapahtunut muutos herättänyt uudenlaisen käytöksen (yhdessä ratkaistava parisuhdeongelma).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tuo nyt mikään suuri rikos ole jos on KERRAN käynyt pt:n kanssa kahvilla. Isompi ongelma on jälleen kerran voimaantuneen naisen hurahtaminen johonkin juttuun jolloin muu elämä saa jäädä. Tällä kertaa se on tämä voimaharjoittelu ja kun siihen vielä yhdistetään vastakkaista sukupuoleta oleva valmentaja eli pt niin soppa on tietenkin valmis. Mihin normaali ihminen ees tarvitsee jotain valmentajaa... mene sinne salille ja treenaa omatoimisesti niinkuin muutkin. Ja lopeta sen lifestylen pakottaminen kotona niin miehesikin rauhoittuu. Tai mikä parempaa menkää miehesi kanssa sinne salille yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte "miltä minusta tuntuisi jos hän kahvittelisi tytön kanssa" - vastasin jo tähän yksiselitteisesti. Olen _sanonut_ hänelle, että minulle on täysin ok jos hänellä on naispuolinen ystävä. Luotan mieheeni ja en periaatteesta haluaisi rajoittaa hänen ystäväpiiriään sukupuolen perusteella.
Minulla on edellisessä suhteessa ollut sama tilanne, paitsi silloinen poikaystäväni ei ollut mustasukkainen. Hänellä toisaalta oli myös naispuolisia kavereita, mikä ehkä selittääkin silloisen tilanteen.
Jokatapauksessa, kivikautista ajattelua mielestäni tämä, että ei voi olla eri sukupuolisia ystävyyssuhteita.
ap
Tätä alapeukuttaa naiset, jotka ovat niin epävarmoja, että mieheltä kiellettään naispuoleiset ystävät. Olisi kammottavaa elää tuollaisen ihmisen kanssa. Ei tulisi mieleenkään kieltää mieheltäni naispuoleisia ystäviä. Olisi varmasti yksinäinen, koska on koti-isänä ja muut kotona olevat ihmiset lähellämme ovat naisia. En ole mustasukkainen, koska luotan mieheeni. Jos mieheni päättäisi pettää, niin sitten pettää, ei elämäni ja maailmani siihen murtuisi ja hajoaisi eikä välttämättä suhteemmekaan, ellei mies sitä halua poikki. Liiallinen omistushaluisuus ja mustasukkaisuus myrkyttää suhteen kuin suhteen, jos toiseen ei voida luottaa itsenäisenä ja aikuisena ihmisenä, joka osaa tehdä omat päätöksensä.
Meillä ei kielletä kenenkään kavereita, oli ne sitten mitä sukupuolta tahansa, ei rajoiteta toistemme menemisiä, eikä olla mustasukkaisia. Se, mitä meidän suhteessa sen sijaan tehdään on että kuunnellaan toisiamme ja otetaan toistemme tunteet huomioon. Meillä ei ihan omaa itsepäisyyttä satuteta toista. Meillä tehdään töitä sen parisuhteen eteen koska se on meille molemmille tärkein ihmissuhde.
Jos se olisi molemille se tärkein ihmissuhde niin ei sitä toista manipuloida, jos susta sattuu tuntumaan joltain. Tunteet ovat vain tunteita, eivät mitään jumalia, joiden mukaan pitää koko ympäristön hyppiä. Aikuinen ja älykäs ihminen osaa myös miettiä, mistä ne tunteet kumpuaa ja onko yhtään tervettä hyppyyttää ja kontrolloida muita ihmisiä niiden perusteella. Hyvänä esimerkkinä se, että jos on epävarma itsestään niin onko se todella toisen syy tai jotain, minkä vuoksi sen toisen pitää rajoittaa elämäänsä vai onko se sinun omalla vastuulla selvittää ja käsitellä. Tunteet ovat tärkeitä, mutta ihmiset, jotka suorastaan pelkäävät niitä ja antavat niiden hallita elämää ja ihmissuhteita ovat melko yksinkertaisia, jo ihan siitä syystä, että ne tunteet käsitellään siellä aivolohkossa, mikä määrittää ihmisen älykkyyttä erittäin paljon.
Joo. Mutta jos ne tunteet syntyvät toisen tekemisistä, tarvitsen hänet mukaan siihen käsittelyyn, jotta varmuus syntyy uudelleen ja katkennut tunneyhteys korjaantuu. Jos sen työn joutuu tekemään yksin, kannattaa olla yksin.
Se, että sulle tulee tunteita toisen tekemisestä, ei tarkoita, että se toinen tekee jotain väärin. Tuleehan joillekin mustasukkaisuuskohtaus jo siitä, että toinen käy ruokakaupassa. Et todellakaan tarvitse ketään toista tunteidesi käsittelyyn ja hallintaan ellei toinen sitten selkeästi toimi moraalisesti tai eettisesti väärin. Ystävyyssuhteiden muodostaminen ei ole missään tilanteissa väärin, eikä puolisoa tule kohdella potentiaalisena pettäjänä, jos kerran mitään pettämistä ei ole edes koskaan tapahtunut.
No se pt tuntuu olevan joka tapauksessa sinulle tärkeämpi kuin miehesi, joten mitä väliä vaikka eroaisitte. Tosin sitten pt:nkin kiinnostus mahdolliseen flirttailuun kahvittelun lomassa laantuu, kun pelkää että haluat hänestä uuden miehen.
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo nyt mikään suuri rikos ole jos on KERRAN käynyt pt:n kanssa kahvilla. Isompi ongelma on jälleen kerran voimaantuneen naisen hurahtaminen johonkin juttuun jolloin muu elämä saa jäädä. Tällä kertaa se on tämä voimaharjoittelu ja kun siihen vielä yhdistetään vastakkaista sukupuoleta oleva valmentaja eli pt niin soppa on tietenkin valmis. Mihin normaali ihminen ees tarvitsee jotain valmentajaa... mene sinne salille ja treenaa omatoimisesti niinkuin muutkin. Ja lopeta sen lifestylen pakottaminen kotona niin miehesikin rauhoittuu. Tai mikä parempaa menkää miehesi kanssa sinne salille yhdessä.
Huh huh mikä elämänasenne :D kyllä on niin perinteistä suomalaista megajunttiutta kun vaan voi olla. Uudesta harrastuksesta ei saa innostua ja siitä ei saa iloita vaan pitää sekin tehdä mahdollisimman vaatimattomalla ja tylsällä tavalla. Mitäänhän ei missään nimessä ei voi tehdä, siksi että se on hauskaa ja innostavaa (kuten käyttää valmentajaa) vaan ainoastaan, jos sille on ehdoton tarve. Luojan kiitos mieheni on vain iloinen puolestani, jos löydän uusia kivoja juttuja elämään, eikä koe niitä uhkana ja istu kotona naama viturallaan, kuin on paha mieli. Hauskaa tulevaisuutta vaan sinullekin ikuiseen sinkkuuteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte "miltä minusta tuntuisi jos hän kahvittelisi tytön kanssa" - vastasin jo tähän yksiselitteisesti. Olen _sanonut_ hänelle, että minulle on täysin ok jos hänellä on naispuolinen ystävä. Luotan mieheeni ja en periaatteesta haluaisi rajoittaa hänen ystäväpiiriään sukupuolen perusteella.
Minulla on edellisessä suhteessa ollut sama tilanne, paitsi silloinen poikaystäväni ei ollut mustasukkainen. Hänellä toisaalta oli myös naispuolisia kavereita, mikä ehkä selittääkin silloisen tilanteen.
Jokatapauksessa, kivikautista ajattelua mielestäni tämä, että ei voi olla eri sukupuolisia ystävyyssuhteita.
ap
Tätä alapeukuttaa naiset, jotka ovat niin epävarmoja, että mieheltä kiellettään naispuoleiset ystävät. Olisi kammottavaa elää tuollaisen ihmisen kanssa. Ei tulisi mieleenkään kieltää mieheltäni naispuoleisia ystäviä. Olisi varmasti yksinäinen, koska on koti-isänä ja muut kotona olevat ihmiset lähellämme ovat naisia. En ole mustasukkainen, koska luotan mieheeni. Jos mieheni päättäisi pettää, niin sitten pettää, ei elämäni ja maailmani siihen murtuisi ja hajoaisi eikä välttämättä suhteemmekaan, ellei mies sitä halua poikki. Liiallinen omistushaluisuus ja mustasukkaisuus myrkyttää suhteen kuin suhteen, jos toiseen ei voida luottaa itsenäisenä ja aikuisena ihmisenä, joka osaa tehdä omat päätöksensä.
Meillä ei kielletä kenenkään kavereita, oli ne sitten mitä sukupuolta tahansa, ei rajoiteta toistemme menemisiä, eikä olla mustasukkaisia. Se, mitä meidän suhteessa sen sijaan tehdään on että kuunnellaan toisiamme ja otetaan toistemme tunteet huomioon. Meillä ei ihan omaa itsepäisyyttä satuteta toista. Meillä tehdään töitä sen parisuhteen eteen koska se on meille molemmille tärkein ihmissuhde.
Jos se olisi molemille se tärkein ihmissuhde niin ei sitä toista manipuloida, jos susta sattuu tuntumaan joltain. Tunteet ovat vain tunteita, eivät mitään jumalia, joiden mukaan pitää koko ympäristön hyppiä. Aikuinen ja älykäs ihminen osaa myös miettiä, mistä ne tunteet kumpuaa ja onko yhtään tervettä hyppyyttää ja kontrolloida muita ihmisiä niiden perusteella. Hyvänä esimerkkinä se, että jos on epävarma itsestään niin onko se todella toisen syy tai jotain, minkä vuoksi sen toisen pitää rajoittaa elämäänsä vai onko se sinun omalla vastuulla selvittää ja käsitellä. Tunteet ovat tärkeitä, mutta ihmiset, jotka suorastaan pelkäävät niitä ja antavat niiden hallita elämää ja ihmissuhteita ovat melko yksinkertaisia, jo ihan siitä syystä, että ne tunteet käsitellään siellä aivolohkossa, mikä määrittää ihmisen älykkyyttä erittäin paljon.
Se että ottaa toisen tunteet huomioon, ei tarkoita sitä että koko maailma pyörisi sen toisen tunteiden mukaan. Jos parisuhde on tärkeä, miksi aiheuttaa toiselle pahaa oloa? Tässä on nyt pelkästään kyse siitä että kumpaa suhdetta aloittaja arvostaa enemmän: parisuhdetta vai sitä suhdetta pt:n kanssa. Jos vähät välittää siitä että toiselle jokin asia tuntuu pahalta, voi se puolisolle tuntua siltä että sinä et arvosta sitä suhdetta tai sitä puolisoa. Tunteet on tunteita, ja niiden ei pidä antaa hallita elämää, mutta kyllä ne on silti otettava huomioon. Itsekästä jättää toisen tunteet huomioimatta vaan sen takia että "mutta kun haluan ja minuahan ei kukaan määräile". Joko tuo jatkuu entisellään ja voit menettää parisuhteesi, tai sitten kuuntelet sitä toista ja teet jonkinlaisen kompromissin. Toisen huomioonottaminen ja kunnioittaminen on eri asia kuin sen tahtoon taipuminen. Luulisi aikuisen älykkään ihmisen ymmärtävän sen.
Vierailija kirjoitti:
No se pt tuntuu olevan joka tapauksessa sinulle tärkeämpi kuin miehesi, joten mitä väliä vaikka eroaisitte. Tosin sitten pt:nkin kiinnostus mahdolliseen flirttailuun kahvittelun lomassa laantuu, kun pelkää että haluat hänestä uuden miehen.
PT tärkeämpi kuin oma mies, jos PT:n kanssa käy kahvilla eikä alistu miehen kiristyksiin esim. perheen erottamisella? Kyse on periaatteesta, mutta epäilen, ettet sitä ymmärrä, kun olet selkeästi emotionaalisesti epävakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte "miltä minusta tuntuisi jos hän kahvittelisi tytön kanssa" - vastasin jo tähän yksiselitteisesti. Olen _sanonut_ hänelle, että minulle on täysin ok jos hänellä on naispuolinen ystävä. Luotan mieheeni ja en periaatteesta haluaisi rajoittaa hänen ystäväpiiriään sukupuolen perusteella.
Minulla on edellisessä suhteessa ollut sama tilanne, paitsi silloinen poikaystäväni ei ollut mustasukkainen. Hänellä toisaalta oli myös naispuolisia kavereita, mikä ehkä selittääkin silloisen tilanteen.
Jokatapauksessa, kivikautista ajattelua mielestäni tämä, että ei voi olla eri sukupuolisia ystävyyssuhteita.
ap
Tätä alapeukuttaa naiset, jotka ovat niin epävarmoja, että mieheltä kiellettään naispuoleiset ystävät. Olisi kammottavaa elää tuollaisen ihmisen kanssa. Ei tulisi mieleenkään kieltää mieheltäni naispuoleisia ystäviä. Olisi varmasti yksinäinen, koska on koti-isänä ja muut kotona olevat ihmiset lähellämme ovat naisia. En ole mustasukkainen, koska luotan mieheeni. Jos mieheni päättäisi pettää, niin sitten pettää, ei elämäni ja maailmani siihen murtuisi ja hajoaisi eikä välttämättä suhteemmekaan, ellei mies sitä halua poikki. Liiallinen omistushaluisuus ja mustasukkaisuus myrkyttää suhteen kuin suhteen, jos toiseen ei voida luottaa itsenäisenä ja aikuisena ihmisenä, joka osaa tehdä omat päätöksensä.
Meillä ei kielletä kenenkään kavereita, oli ne sitten mitä sukupuolta tahansa, ei rajoiteta toistemme menemisiä, eikä olla mustasukkaisia. Se, mitä meidän suhteessa sen sijaan tehdään on että kuunnellaan toisiamme ja otetaan toistemme tunteet huomioon. Meillä ei ihan omaa itsepäisyyttä satuteta toista. Meillä tehdään töitä sen parisuhteen eteen koska se on meille molemmille tärkein ihmissuhde.
Jos se olisi molemille se tärkein ihmissuhde niin ei sitä toista manipuloida, jos susta sattuu tuntumaan joltain. Tunteet ovat vain tunteita, eivät mitään jumalia, joiden mukaan pitää koko ympäristön hyppiä. Aikuinen ja älykäs ihminen osaa myös miettiä, mistä ne tunteet kumpuaa ja onko yhtään tervettä hyppyyttää ja kontrolloida muita ihmisiä niiden perusteella. Hyvänä esimerkkinä se, että jos on epävarma itsestään niin onko se todella toisen syy tai jotain, minkä vuoksi sen toisen pitää rajoittaa elämäänsä vai onko se sinun omalla vastuulla selvittää ja käsitellä. Tunteet ovat tärkeitä, mutta ihmiset, jotka suorastaan pelkäävät niitä ja antavat niiden hallita elämää ja ihmissuhteita ovat melko yksinkertaisia, jo ihan siitä syystä, että ne tunteet käsitellään siellä aivolohkossa, mikä määrittää ihmisen älykkyyttä erittäin paljon.
Se että ottaa toisen tunteet huomioon, ei tarkoita sitä että koko maailma pyörisi sen toisen tunteiden mukaan. Jos parisuhde on tärkeä, miksi aiheuttaa toiselle pahaa oloa? Tässä on nyt pelkästään kyse siitä että kumpaa suhdetta aloittaja arvostaa enemmän: parisuhdetta vai sitä suhdetta pt:n kanssa. Jos vähät välittää siitä että toiselle jokin asia tuntuu pahalta, voi se puolisolle tuntua siltä että sinä et arvosta sitä suhdetta tai sitä puolisoa. Tunteet on tunteita, ja niiden ei pidä antaa hallita elämää, mutta kyllä ne on silti otettava huomioon. Itsekästä jättää toisen tunteet huomioimatta vaan sen takia että "mutta kun haluan ja minuahan ei kukaan määräile". Joko tuo jatkuu entisellään ja voit menettää parisuhteesi, tai sitten kuuntelet sitä toista ja teet jonkinlaisen kompromissin. Toisen huomioonottaminen ja kunnioittaminen on eri asia kuin sen tahtoon taipuminen. Luulisi aikuisen älykkään ihmisen ymmärtävän sen.
On Sairasta kiristää sitä kumppania näillä "Parisuhde vai PT", "parisuhde vai harrastus", "Parisuhde vai se ja se" jne jne jne. Sitähän voi jatkaa loputtomiin ja kehitellä mistä tahansa. Kaikki tuollainen on manipulointia, että kiristetään sillä "eikö tämä parisuhde olle sulle tärkeä, kun et tee niinkun haluan".
Tottakai se parisuhde on tärkeä, mutta tuolla menolla se on entinen hyvin pian. Kyse on aivan selkeästä periaatteesta. Parisuhteessa otetaan toista huomioon tuhansissa eri asioissa, mutta toisen manipulointi ei ole hyväksyttävää missään tilanteissa, etenkään siinä, missä toisen ihmisuhteita kontrolloidaan mustasukkaisuuttaan ja koska ei voi luottaa siihen toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte "miltä minusta tuntuisi jos hän kahvittelisi tytön kanssa" - vastasin jo tähän yksiselitteisesti. Olen _sanonut_ hänelle, että minulle on täysin ok jos hänellä on naispuolinen ystävä. Luotan mieheeni ja en periaatteesta haluaisi rajoittaa hänen ystäväpiiriään sukupuolen perusteella.
Minulla on edellisessä suhteessa ollut sama tilanne, paitsi silloinen poikaystäväni ei ollut mustasukkainen. Hänellä toisaalta oli myös naispuolisia kavereita, mikä ehkä selittääkin silloisen tilanteen.
Jokatapauksessa, kivikautista ajattelua mielestäni tämä, että ei voi olla eri sukupuolisia ystävyyssuhteita.
ap
Tätä alapeukuttaa naiset, jotka ovat niin epävarmoja, että mieheltä kiellettään naispuoleiset ystävät. Olisi kammottavaa elää tuollaisen ihmisen kanssa. Ei tulisi mieleenkään kieltää mieheltäni naispuoleisia ystäviä. Olisi varmasti yksinäinen, koska on koti-isänä ja muut kotona olevat ihmiset lähellämme ovat naisia. En ole mustasukkainen, koska luotan mieheeni. Jos mieheni päättäisi pettää, niin sitten pettää, ei elämäni ja maailmani siihen murtuisi ja hajoaisi eikä välttämättä suhteemmekaan, ellei mies sitä halua poikki. Liiallinen omistushaluisuus ja mustasukkaisuus myrkyttää suhteen kuin suhteen, jos toiseen ei voida luottaa itsenäisenä ja aikuisena ihmisenä, joka osaa tehdä omat päätöksensä.
Meillä ei kielletä kenenkään kavereita, oli ne sitten mitä sukupuolta tahansa, ei rajoiteta toistemme menemisiä, eikä olla mustasukkaisia. Se, mitä meidän suhteessa sen sijaan tehdään on että kuunnellaan toisiamme ja otetaan toistemme tunteet huomioon. Meillä ei ihan omaa itsepäisyyttä satuteta toista. Meillä tehdään töitä sen parisuhteen eteen koska se on meille molemmille tärkein ihmissuhde.
Jos se olisi molemille se tärkein ihmissuhde niin ei sitä toista manipuloida, jos susta sattuu tuntumaan joltain. Tunteet ovat vain tunteita, eivät mitään jumalia, joiden mukaan pitää koko ympäristön hyppiä. Aikuinen ja älykäs ihminen osaa myös miettiä, mistä ne tunteet kumpuaa ja onko yhtään tervettä hyppyyttää ja kontrolloida muita ihmisiä niiden perusteella. Hyvänä esimerkkinä se, että jos on epävarma itsestään niin onko se todella toisen syy tai jotain, minkä vuoksi sen toisen pitää rajoittaa elämäänsä vai onko se sinun omalla vastuulla selvittää ja käsitellä. Tunteet ovat tärkeitä, mutta ihmiset, jotka suorastaan pelkäävät niitä ja antavat niiden hallita elämää ja ihmissuhteita ovat melko yksinkertaisia, jo ihan siitä syystä, että ne tunteet käsitellään siellä aivolohkossa, mikä määrittää ihmisen älykkyyttä erittäin paljon.
Se että ottaa toisen tunteet huomioon, ei tarkoita sitä että koko maailma pyörisi sen toisen tunteiden mukaan. Jos parisuhde on tärkeä, miksi aiheuttaa toiselle pahaa oloa? Tässä on nyt pelkästään kyse siitä että kumpaa suhdetta aloittaja arvostaa enemmän: parisuhdetta vai sitä suhdetta pt:n kanssa. Jos vähät välittää siitä että toiselle jokin asia tuntuu pahalta, voi se puolisolle tuntua siltä että sinä et arvosta sitä suhdetta tai sitä puolisoa. Tunteet on tunteita, ja niiden ei pidä antaa hallita elämää, mutta kyllä ne on silti otettava huomioon. Itsekästä jättää toisen tunteet huomioimatta vaan sen takia että "mutta kun haluan ja minuahan ei kukaan määräile". Joko tuo jatkuu entisellään ja voit menettää parisuhteesi, tai sitten kuuntelet sitä toista ja teet jonkinlaisen kompromissin. Toisen huomioonottaminen ja kunnioittaminen on eri asia kuin sen tahtoon taipuminen. Luulisi aikuisen älykkään ihmisen ymmärtävän sen.
On Sairasta kiristää sitä kumppania näillä "Parisuhde vai PT", "parisuhde vai harrastus", "Parisuhde vai se ja se" jne jne jne. Sitähän voi jatkaa loputtomiin ja kehitellä mistä tahansa. Kaikki tuollainen on manipulointia, että kiristetään sillä "eikö tämä parisuhde olle sulle tärkeä, kun et tee niinkun haluan".
Tottakai se parisuhde on tärkeä, mutta tuolla menolla se on entinen hyvin pian. Kyse on aivan selkeästä periaatteesta. Parisuhteessa otetaan toista huomioon tuhansissa eri asioissa, mutta toisen manipulointi ei ole hyväksyttävää missään tilanteissa, etenkään siinä, missä toisen ihmisuhteita kontrolloidaan mustasukkaisuuttaan ja koska ei voi luottaa siihen toiseen.
Jos kumppani on aina ollut tuollainen, olen samaa mieltä. Jotain merkitystä on kuitenkin sillä, että aiemmin erilainen kumppani muuttuu mustasukkaiseksi. Jotain on silloin tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen käynyt kahvilla miehen kanssa ja pidän häntä ystävänä." Minusta olisi tässä tilanteessa järkevää pitää suhde vain valmennussuhteena ja lopettaa tällainen kahvittelu. Sille ei ole kovin järkeviä perusteita, jos haluat pitää perheesi koossa.
Melko sairasta, jos miehen pitää saada oikeus valita puolisonsa ystävät. Omakin mieheni yritti samaa, kun tapasimme, suoraan jopa ehdotti, että jos antaisin välien viilentyä miespuoleisiin kavereihini. En tietenkään suostunut. En ole koskaan miestäni pettänyt, joten koen, että saan vapaasti kaveerata kenen kanssa haluan. Sama koskee toki miestäni.
On miehen tässä törkeää kiristää perheen koossapitämisellä. Eikä se todellakaan ole mikään syy alistua ja suostua siihen kiristykseen. Mieluummin ero kuin elämä toisen määräysvallan alla, oli lapsi tai ei. Joistain perusperiaatteista ei vaan kuulu joustaa.
Meillä on samat ystävät molemmilla mitä oli ennen meidän suhdetta. Niihin ei tietenkään puututa, mutta miksi yhtäkkiä pitäisi hankkia uusia ystäviä. Näissä tällaisissa uusissa ystävissä on se puoli, että niihin ihastutaan ensiksi ja sitten otetaan se toinen askel. Sitten sitä huomaa, että kotona oleva ei kiinnosta pätkääkään ja kaikki sen sanominen ja olemus ärsyttää enemmän koko aika. Se on helppoa olla armoton, kun itsellä on se uusi ystävä ja se toinen riutuu kotona. Eikä sekään ole hieno asenne, että minä päätän nyt että tämä on mun paras ystävä ja sinä et siihen puutu.. Jos kumppani ei saa sanoa mielipidettään ja näyttää tunteitaan, niin se on väärin. Omaa kumppania pitää kuunnella ja se on tasan tärkeämpi, kun uudet ystävät.
Olen ollut tilanteessa mihin tuli tällainen ystävä. Sanoin silloiselle tyttöystävälle yhden kerran mitä olen mieltä asiasta. Se alkoi viettää enemmän aikaa tämän ystävän kanssa ihan harrastusten parissa. Se, että ei edes puhunut siitä asiasta ollenkaan. Huomasin, että minä en merkitse oikeastaa yhtään mitää ja minuun purettiin sitten se paha olo. Kaikki mitä ympärillä tapahtui, niin se purettiin muhun. Pakkasin kamat ja jätin avaimet pöydälle. Sit kun ne avaimet oli pöydälle jätetty ja olin lähtenyt, niin alkoi hätääntyminen ja itkeminen perään. Totesin että sanoin kyllä sinulle asiasta kerran, mutta et antanut vastakaikua.
Ennen kuin on se miehen mustasukkaisuus tuomittu perusteettomaksi, niin onhan katsottu ensin itseä peiliin ja sitten vielä tutkailtu sitä ystävyyssuhdetta oman pt:n kanssa, että onko siinä suhteessa oikeasti kaikki niin kuin ystävien välillä kuuluu olla. Se ei tästä keskustelusta oikein selviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte "miltä minusta tuntuisi jos hän kahvittelisi tytön kanssa" - vastasin jo tähän yksiselitteisesti. Olen _sanonut_ hänelle, että minulle on täysin ok jos hänellä on naispuolinen ystävä. Luotan mieheeni ja en periaatteesta haluaisi rajoittaa hänen ystäväpiiriään sukupuolen perusteella.
Minulla on edellisessä suhteessa ollut sama tilanne, paitsi silloinen poikaystäväni ei ollut mustasukkainen. Hänellä toisaalta oli myös naispuolisia kavereita, mikä ehkä selittääkin silloisen tilanteen.
Jokatapauksessa, kivikautista ajattelua mielestäni tämä, että ei voi olla eri sukupuolisia ystävyyssuhteita.
ap
Tätä alapeukuttaa naiset, jotka ovat niin epävarmoja, että mieheltä kiellettään naispuoleiset ystävät. Olisi kammottavaa elää tuollaisen ihmisen kanssa. Ei tulisi mieleenkään kieltää mieheltäni naispuoleisia ystäviä. Olisi varmasti yksinäinen, koska on koti-isänä ja muut kotona olevat ihmiset lähellämme ovat naisia. En ole mustasukkainen, koska luotan mieheeni. Jos mieheni päättäisi pettää, niin sitten pettää, ei elämäni ja maailmani siihen murtuisi ja hajoaisi eikä välttämättä suhteemmekaan, ellei mies sitä halua poikki. Liiallinen omistushaluisuus ja mustasukkaisuus myrkyttää suhteen kuin suhteen, jos toiseen ei voida luottaa itsenäisenä ja aikuisena ihmisenä, joka osaa tehdä omat päätöksensä.
Meillä ei kielletä kenenkään kavereita, oli ne sitten mitä sukupuolta tahansa, ei rajoiteta toistemme menemisiä, eikä olla mustasukkaisia. Se, mitä meidän suhteessa sen sijaan tehdään on että kuunnellaan toisiamme ja otetaan toistemme tunteet huomioon. Meillä ei ihan omaa itsepäisyyttä satuteta toista. Meillä tehdään töitä sen parisuhteen eteen koska se on meille molemmille tärkein ihmissuhde.
Jos se olisi molemille se tärkein ihmissuhde niin ei sitä toista manipuloida, jos susta sattuu tuntumaan joltain. Tunteet ovat vain tunteita, eivät mitään jumalia, joiden mukaan pitää koko ympäristön hyppiä. Aikuinen ja älykäs ihminen osaa myös miettiä, mistä ne tunteet kumpuaa ja onko yhtään tervettä hyppyyttää ja kontrolloida muita ihmisiä niiden perusteella. Hyvänä esimerkkinä se, että jos on epävarma itsestään niin onko se todella toisen syy tai jotain, minkä vuoksi sen toisen pitää rajoittaa elämäänsä vai onko se sinun omalla vastuulla selvittää ja käsitellä. Tunteet ovat tärkeitä, mutta ihmiset, jotka suorastaan pelkäävät niitä ja antavat niiden hallita elämää ja ihmissuhteita ovat melko yksinkertaisia, jo ihan siitä syystä, että ne tunteet käsitellään siellä aivolohkossa, mikä määrittää ihmisen älykkyyttä erittäin paljon.
Se että ottaa toisen tunteet huomioon, ei tarkoita sitä että koko maailma pyörisi sen toisen tunteiden mukaan. Jos parisuhde on tärkeä, miksi aiheuttaa toiselle pahaa oloa? Tässä on nyt pelkästään kyse siitä että kumpaa suhdetta aloittaja arvostaa enemmän: parisuhdetta vai sitä suhdetta pt:n kanssa. Jos vähät välittää siitä että toiselle jokin asia tuntuu pahalta, voi se puolisolle tuntua siltä että sinä et arvosta sitä suhdetta tai sitä puolisoa. Tunteet on tunteita, ja niiden ei pidä antaa hallita elämää, mutta kyllä ne on silti otettava huomioon. Itsekästä jättää toisen tunteet huomioimatta vaan sen takia että "mutta kun haluan ja minuahan ei kukaan määräile". Joko tuo jatkuu entisellään ja voit menettää parisuhteesi, tai sitten kuuntelet sitä toista ja teet jonkinlaisen kompromissin. Toisen huomioonottaminen ja kunnioittaminen on eri asia kuin sen tahtoon taipuminen. Luulisi aikuisen älykkään ihmisen ymmärtävän sen.
On Sairasta kiristää sitä kumppania näillä "Parisuhde vai PT", "parisuhde vai harrastus", "Parisuhde vai se ja se" jne jne jne. Sitähän voi jatkaa loputtomiin ja kehitellä mistä tahansa. Kaikki tuollainen on manipulointia, että kiristetään sillä "eikö tämä parisuhde olle sulle tärkeä, kun et tee niinkun haluan".
Tottakai se parisuhde on tärkeä, mutta tuolla menolla se on entinen hyvin pian. Kyse on aivan selkeästä periaatteesta. Parisuhteessa otetaan toista huomioon tuhansissa eri asioissa, mutta toisen manipulointi ei ole hyväksyttävää missään tilanteissa, etenkään siinä, missä toisen ihmisuhteita kontrolloidaan mustasukkaisuuttaan ja koska ei voi luottaa siihen toiseen.
En minäkään missään nimessä hyväksy mitään kiristämistä tai manipulointi, mutta se ei muuta sitä että kyllä parisuhteessa molemmat osapuolet tulee ottaa huomioon. Kenenkään tunteita ei myös pidä mennä väheksymään tai sivuuttaa. Pitääkö sen miehen taipua sitten ap:n tahtoon jos toi tilanne selkeästi sitä satuttaa? Miten se on parempi ratkaisu? Jos haluaa periaatteesta erota niin mikäs siinä sitten. Onko se mies aikaisemmin ollut mustasukkanen vai onko tuo joku uusi juttu?
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin on se miehen mustasukkaisuus tuomittu perusteettomaksi, niin onhan katsottu ensin itseä peiliin ja sitten vielä tutkailtu sitä ystävyyssuhdetta oman pt:n kanssa, että onko siinä suhteessa oikeasti kaikki niin kuin ystävien välillä kuuluu olla. Se ei tästä keskustelusta oikein selviä.
Olemme vain ystäviä ja olen hänen asiakas. Luulin, että olen tehnyt aika selväksi tämän seikan.
Huvittaa vielä se, että kahvilla käynti on se akilleen kantapää tässä ketjussa kirjoittaneille hysteerikoille. Jos haluaa väen vängällä sitä intiimityttä löytää, niin kyllä sitä on huomattavasti enemmän voimaharjoittelun yhteydessä (jos tällaisen argumentin haluaa siis väen vängällä tehdä), kuin kahvilassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli ap välittää puolisostaan niin vaihtaa salia sekä traineria, ja ennen kaikkea lopettaa kahvitteluhetket ventovieraan trainerin kanssa. Mä en haluaisi omaa kumppania tollasella kiusata, kun kerran näen miten tekee miehelle pahaa, ja tiedän että mies ottaisi samalla tavalla minutkin huomioon. Tosin me välitetään toisistamme ja kunnioitetaan toisiamme, toisin kuin ap. En usko että mies kauan jaksaa ap:n menoa katsoa.
Mä olen miettinyt myös oman pt:n hankkimista ja olen tullu siihen tulokseen, että ottaisin naispt:n ihan oman mieheni tunteita säästääkseni. Minulle se ei ole periaatekysymys, voin kyllä tuollaisessa asiassa joustaa. Eli ei ole pakko ottaa miespuolista pt:tä ihan vain sen takia että voin. Tiedän, että miespt häiritsisi miestäni, vaikka ei siitä välttämättä mitään sanoisi vaan kärsisi vain nahoissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin on se miehen mustasukkaisuus tuomittu perusteettomaksi, niin onhan katsottu ensin itseä peiliin ja sitten vielä tutkailtu sitä ystävyyssuhdetta oman pt:n kanssa, että onko siinä suhteessa oikeasti kaikki niin kuin ystävien välillä kuuluu olla. Se ei tästä keskustelusta oikein selviä.
Olemme vain ystäviä ja olen hänen asiakas. Luulin, että olen tehnyt aika selväksi tämän seikan.
Huvittaa vielä se, että kahvilla käynti on se akilleen kantapää tässä ketjussa kirjoittaneille hysteerikoille. Jos haluaa väen vängällä sitä intiimityttä löytää, niin kyllä sitä on huomattavasti enemmän voimaharjoittelun yhteydessä (jos tällaisen argumentin haluaa siis väen vängällä tehdä), kuin kahvilassa.
ap
Ymmärrän miestäsi täysin. Olet pt:n asiakas. Ja työajan ulkopuolella kahvittelu on jo pt:n puolelta epäammattimaista. Ja kertoo siitäkin että ei ole pelkkä työsuhde.
Käytkö tai käykö miehesi myös esimerkiksi lääkärinsä kanssa kahvilla?
Ei ole ammattietiikka kunnossa kun pyytää perhellistä asiakasta kahville. Eikä sulle perhe tärkein kun menet.
Jos mies on sinusta hysteerinen ja oma suhtautumisesi asiaan ok, te ette ole sopiva pari. Sinulle löytyy niitä löyhempiä parisuhteita ja miehelle empaattisempi nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksinharrastus on tyrehtynyt välillämme johtuen siitä, että en suostu antamaan periksi harrastuksistani
Harrastuksiisi kuuluu siis kahvittelu kaikkien miesten kanssa jotka älyävät tarjota sinulle kahvia?
Minua ei haittaisi, jos hänellä olisi naispuolinen kaveri. Olen tämän sanonut myös hänelle. Hänellä vaan ei satu olemaan naispuolisia kavereita, ja sekös tietysti kismittää... Lapsellistahan tällainen on omasta mielestä, ja hiton turhauttavaa.
Taidat vaan toivoa että miehesi löytää myös jonkun naisystävän jonka kanssa käydä kahvilla. Sitten saat syyn mennä pt:n kanssa pidemmällekin koska onhan se nyt selvää että mieskin sitä tekee...
Huomaa että ap on trolli kun yrittää kirjoittaa kirjakielellä 😂😂
edelleenkään AP:n ei tule antaa miehen kontrolloida ja hallita hänen ystävyyssuhteitaan vain koska miehestä "tuntuu siltä". Se, että puoliso vaatii tuollaista jonkin tunteen vuoksi, kertoo itsekkyydestä ja kypsymättömyydestä parisuhteeseen. Parisuhde on ennenkaikkea työtä itsensä kanssa. Sen kanssa, että on tarpeeksi kypsä ja vahva antaa toisen elää hyvää elämää, vailla tarvetta kontrolloida ja manipuloida sitä, vain siksi, ettei pysty yhtään käsittelemään omia epävarmuuksia.
Oma mieheni yritti myös etäännyttää minua miespuoleisista ystävistä omien itsetunto-ongelmiensa vuoksi. Onneksi mieheni hakeutui terapeutille, koska ei ole terve tapa ratkaista tuota itsetuntoa manipuloimalla omaa puolisoa. En ole ikinä pettänyt enkä petä, ja mieheni on vain pystyttävä luottamaan tai lähteä. Samoin minä luotan häneen ja meidän suhteeseemme. Ja voin sanoa, että tuo terapia on todella tehnyt ihmeitä, parisuhde on läheisempi, kypsempi ja huomattavasti tasapainoisempi. Ja nykyään miehenikin tuntee nämä ystävät, kun olen saanut hänet heihin tutustumaan. Tilanne on kaikinpuolin hyvä kaikille osapuolille, toisin kuin jos olisin alistunut noihin alkuperäisiin etäännytysyrityksiin ja menettänyt tärkeitä ystäviä.