Lue keskustelun säännöt.
Mieheni mustasukkaisuus salikäynneistäni
13.12.2018 |
Aloitin 1,5 vuotta sitten salilla käynnin ja painoharjoittelun. Minulla on miespuolinen henkilökohtainen valmentaja, joka on kahdesti viikossa mukana avustamassa ja pitämässä treeniohjelmaa. Olen käynyt kahvilla miehen kanssa ja pidän häntä ystävänä. Mieheni on nähnyt hänet ja sanoi että "onpa KOMIA!" tapaamisen jälkeen, tietysti sarkastisella äänensävyllä.
Mieheni on yhtään lioottelematta raivona, on pariin otteeseen tullut paikan lähellä olevaan kahvilaan, muka "sattumalta", että näkisi mihin suuntaan kävelen salilta ja kenen kanssa. Seksinharrastus on tyrehtynyt välillämme johtuen siitä, että en suostu antamaan periksi harrastuksistani ja olla kuin jokin koira hänen nuorassaan vain siksi, että hän on mustasukkainen.
Meillä on yhteinen 3-vuotias tyttölapsi. En oikeasti jaksaisi stressata tällaisesta jo töiden ja opiskelujen päälle. Tuntuu oikeasti absurdilta ajoittain... Olen välillä vain nauranut, kun hän kiukuttelee asiasta. Siis aivan suu auki, ihmeissään, niistä syytöksistä joita hän keksii. Tästähän hän on sitten suuttunut vielä kahta kauheammin, ja tavarat lentää, etc... Ei ole satuttanut minua, purkaa esineisiin raivonsa. Toivottomalta silti tuntuu, eikä haluaisi antaa vielä periksi, kun on yhteinen lapsi, perhesuhteet, yms...
Kommentit (399)
Vierailija kirjoitti:
Ap, sanon kaikella rakkaudella, että aikaa on kaikilla rajoitetusti. Se kasvaa, mitä hoidat ja se kuolee, mille sinulla ei ole aikaa ja voimia. Jos sinä kukoistat salilla ja pt:si kanssa, on ihan selvää että perheessäsi voidaan huonommin. Sinun pitää itse miettiä, mikä sinulle on tärkeämpää, mihin panostat. Tässä ei ole kyse mistään kivikautisesta asenteesta tai kontrolloinnista. Et kuulosta siltä, että ansaisitsit edes tällä hetkellä hyvää parisuhdetta. Onneksi mies on herännyt ensin huoleen ja sitten vastarintaan eikä masennu kynnysmattona.
No huhhuh. Ap: lla on otsaa kukoistaa salilla!
Kolmevuotiaan lapsen äidin tulisi tietenkin olla kotona kauhan ja mopin varressa, ja mikä tärkeintä: miehensä valvovan silmän alla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte "miltä minusta tuntuisi jos hän kahvittelisi tytön kanssa" - vastasin jo tähän yksiselitteisesti. Olen _sanonut_ hänelle, että minulle on täysin ok jos hänellä on naispuolinen ystävä. Luotan mieheeni ja en periaatteesta haluaisi rajoittaa hänen ystäväpiiriään sukupuolen perusteella.
Minulla on edellisessä suhteessa ollut sama tilanne, paitsi silloinen poikaystäväni ei ollut mustasukkainen. Hänellä toisaalta oli myös naispuolisia kavereita, mikä ehkä selittääkin silloisen tilanteen.
Jokatapauksessa, kivikautista ajattelua mielestäni tämä, että ei voi olla eri sukupuolisia ystävyyssuhteita.
ap
Se on helppo sanoa kaikenlaista kun kerran miehellä ei ole minkäänlaista naisystävää.
Palataan sitten asiaan kun miehesi kahvittelee sen upeakroppaisen pt-naisen kanssa.
Kuten sanoin jo edellisessä viestissä; aiemmissa parisuhteissani tämä on ollut normi, eikä silloinkaan haitannut.
Minä en ole mustasukkainen luonteeltani. Mieheni on. Tässä on nyt huomattu perustavanlaatuinen ero välillämme, jota en ollut aiemmin suhteessamme tullut edes ajatelleeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte "miltä minusta tuntuisi jos hän kahvittelisi tytön kanssa" - vastasin jo tähän yksiselitteisesti. Olen _sanonut_ hänelle, että minulle on täysin ok jos hänellä on naispuolinen ystävä. Luotan mieheeni ja en periaatteesta haluaisi rajoittaa hänen ystäväpiiriään sukupuolen perusteella.
Minulla on edellisessä suhteessa ollut sama tilanne, paitsi silloinen poikaystäväni ei ollut mustasukkainen. Hänellä toisaalta oli myös naispuolisia kavereita, mikä ehkä selittääkin silloisen tilanteen.
Jokatapauksessa, kivikautista ajattelua mielestäni tämä, että ei voi olla eri sukupuolisia ystävyyssuhteita.
ap
Se on helppo sanoa kaikenlaista kun kerran miehellä ei ole minkäänlaista naisystävää.
Palataan sitten asiaan kun miehesi kahvittelee sen upeakroppaisen pt-naisen kanssa.
Kuten sanoin jo edellisessä viestissä; aiemmissa parisuhteissani tämä on ollut normi, eikä silloinkaan haitannut.
Ovatko edellistenkin parisuhteiden miehet kyllästyneet normeihisi missä aletaan kahvitella pt:den kanssa.
Vierailija kirjoitti:
"Olen käynyt kahvilla miehen kanssa ja pidän häntä ystävänä." Minusta olisi tässä tilanteessa järkevää pitää suhde vain valmennussuhteena ja lopettaa tällainen kahvittelu. Sille ei ole kovin järkeviä perusteita, jos haluat pitää perheesi koossa.
Melko sairasta, jos miehen pitää saada oikeus valita puolisonsa ystävät. Omakin mieheni yritti samaa, kun tapasimme, suoraan jopa ehdotti, että jos antaisin välien viilentyä miespuoleisiin kavereihini. En tietenkään suostunut. En ole koskaan miestäni pettänyt, joten koen, että saan vapaasti kaveerata kenen kanssa haluan. Sama koskee toki miestäni.
On miehen tässä törkeää kiristää perheen koossapitämisellä. Eikä se todellakaan ole mikään syy alistua ja suostua siihen kiristykseen. Mieluummin ero kuin elämä toisen määräysvallan alla, oli lapsi tai ei. Joistain perusperiaatteista ei vaan kuulu joustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa tässä kuviossa myös ajan- ja rahankäyttö. Oletteko jotenkin sikarikkaita osa-aikatyöläisiä vai mistä aika ja raha näin intensiiviseen hommaan? Ei ihme, jos toista alkaa kyrsiä.
Mieheni on varakkaasta perheestä, hänellä on omaisuutta. Hän tekee kotoa käsin istumatyötä suurimman osan ajasta. Lapsenvahtiin meillä on siis rahalliset resurssit, silloin kun siihen tarvetta. Minä opiskelen arkena ja käyn viikonloppuisin tekemässä työvuoroja.
Minä en ole mustasukkainen, mutta silti minut on saatu reagoimaan kuten miehesi. Ja tuskin miehesikään on oikeasti mustasukkainen, jos kerran vasta nyt epäilet olevan. Miksi et ole eksäsi kanssa yhdessä, jos siinä oli niin paljon paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti jos mies kävisi salilla, ja hänellä olisi timmi nais-pt jonka kanssa käy kahvilla kahdestaan. Mitä ajatuksia ja tunteita herättäisi? Ehkä hieman mustasukkaisuutta, veikkaisin.
Samalla ap on himassa tahtoikäisen lapsen kanssa taistelemassa iltaruuan syömisestä, kokkaa ja tiskaa ja laitta pyykkiä. Mies treenaa ja sitten kahvittelee söpön pt:n kanssa. Kuka ihmeen pt edes kahvittelee perheellisen asiakkaansa kanssa!?
Olen sitä mieltä, että ilmassa on jonkinlaista ihastusta, vaikkei ap ehkä myönnä sitä edes itselleen. Koska mistäpä sitä muuten vetäisi esiin mustasukkaisuusaspektia...[/quote}
Ptni kanssa kahvitellessa tämä mukava tunne vatsanpohjassa on vain agape-rakkautta ja kosteus jalkovälissäni on saliharjoittelun hikiä!
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä taitaa olla sen yhden lehtijutun perusteella kehitelty trollaus. Siinä jutussa oli jotenkin ilmaistu, että "päästäkää vaimonne salille", ja tyhmät heti ymmärsivät tahallaan väärin.
Kysehän oli vain siitä, että vaimollakin pitää olla AIKAA HARRASTAA, ei pelkästään miehellä. Kotivastuut jaettava tasan, jotta kumpikin ehtii. Ja vanhemmuus...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa tässä kuviossa myös ajan- ja rahankäyttö. Oletteko jotenkin sikarikkaita osa-aikatyöläisiä vai mistä aika ja raha näin intensiiviseen hommaan? Ei ihme, jos toista alkaa kyrsiä.
Mieheni on varakkaasta perheestä, hänellä on omaisuutta. Hän tekee kotoa käsin istumatyötä suurimman osan ajasta. Lapsenvahtiin meillä on siis rahalliset resurssit, silloin kun siihen tarvetta. Minä opiskelen arkena ja käyn viikonloppuisin tekemässä työvuoroja.
Juttu kehittyy hyvin. 5/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti jos mies kävisi salilla, ja hänellä olisi timmi nais-pt jonka kanssa käy kahvilla kahdestaan. Mitä ajatuksia ja tunteita herättäisi? Ehkä hieman mustasukkaisuutta, veikkaisin.
Samalla ap on himassa tahtoikäisen lapsen kanssa taistelemassa iltaruuan syömisestä, kokkaa ja tiskaa ja laitta pyykkiä. Mies treenaa ja sitten kahvittelee söpön pt:n kanssa. Kuka ihmeen pt edes kahvittelee perheellisen asiakkaansa kanssa!?
Olen sitä mieltä, että ilmassa on jonkinlaista ihastusta, vaikkei ap ehkä myönnä sitä edes itselleen. Koska mistäpä sitä muuten vetäisi esiin mustasukkaisuusaspektia...
Miten ihmeessä kenenkään perheellisyys liittyy suuntaan tai toiseen? Perheellinen ihminen on kuin rutto, jota muiden tulee vältellä? Vai niin iso riski pettää, jos sille antaa vaan tilaisuuden?
Perheellinen nainen olen eikä se liity mitenkään siihen, kenen kanssa saan ja voin käydä kahvilla. Pitäisin todella loukkaavana, jos minua välteltäisiin sen takia, olisin jonkun silmissä jollekin "varattu". Sairasta. Olen parisuhteessa kyllä, mutta ihan itse päätän asioistani.
Veikkaan, että miestä ei kiinnostaisi ap:n kahvittelut ollenkaan niin paljon, jos kyseessä olisi ylipainoinen, kaljuuntuva Perus-Pena 55-v...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alalla pääseekin pukille tosi hyvin. Helpommin kuin "tanssi"malla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti jos mies kävisi salilla, ja hänellä olisi timmi nais-pt jonka kanssa käy kahvilla kahdestaan. Mitä ajatuksia ja tunteita herättäisi? Ehkä hieman mustasukkaisuutta, veikkaisin.
Samalla ap on himassa tahtoikäisen lapsen kanssa taistelemassa iltaruuan syömisestä, kokkaa ja tiskaa ja laitta pyykkiä. Mies treenaa ja sitten kahvittelee söpön pt:n kanssa. Kuka ihmeen pt edes kahvittelee perheellisen asiakkaansa kanssa!?
Olen sitä mieltä, että ilmassa on jonkinlaista ihastusta, vaikkei ap ehkä myönnä sitä edes itselleen. Koska mistäpä sitä muuten vetäisi esiin mustasukkaisuusaspektia...
Miten ihmeessä kenenkään perheellisyys liittyy suuntaan tai toiseen? Perheellinen ihminen on kuin rutto, jota muiden tulee vältellä? Vai niin iso riski pettää, jos sille antaa vaan tilaisuuden?
Perheellinen nainen olen eikä se liity mitenkään siihen, kenen kanssa saan ja voin käydä kahvilla. Pitäisin todella loukkaavana, jos minua välteltäisiin sen takia, olisin jonkun silmissä jollekin "varattu". Sairasta. Olen parisuhteessa kyllä, mutta ihan itse päätän asioistani.
Veit sanat suustani. En vain viitsi näin suoraan sitä ilmaista, kun täällä ilmapiiri on sen verran negatiivinen ja suorastaan hyökkäävä edellämainittua mielipidettä kohtaan. Kiitos, että sanoit tämän.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen käynyt kahvilla miehen kanssa ja pidän häntä ystävänä." Minusta olisi tässä tilanteessa järkevää pitää suhde vain valmennussuhteena ja lopettaa tällainen kahvittelu. Sille ei ole kovin järkeviä perusteita, jos haluat pitää perheesi koossa.
Melko sairasta, jos miehen pitää saada oikeus valita puolisonsa ystävät. Omakin mieheni yritti samaa, kun tapasimme, suoraan jopa ehdotti, että jos antaisin välien viilentyä miespuoleisiin kavereihini. En tietenkään suostunut. En ole koskaan miestäni pettänyt, joten koen, että saan vapaasti kaveerata kenen kanssa haluan. Sama koskee toki miestäni.
On miehen tässä törkeää kiristää perheen koossapitämisellä. Eikä se todellakaan ole mikään syy alistua ja suostua siihen kiristykseen. Mieluummin ero kuin elämä toisen määräysvallan alla, oli lapsi tai ei. Joistain perusperiaatteista ei vaan kuulu joustaa.
Olen samoilla linjoilla. Jos ap lähtee siihen, että alkaa luopumaan ystävyyssuhteista miehen vuoksi, mihin se johtaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa tässä kuviossa myös ajan- ja rahankäyttö. Oletteko jotenkin sikarikkaita osa-aikatyöläisiä vai mistä aika ja raha näin intensiiviseen hommaan? Ei ihme, jos toista alkaa kyrsiä.
Mieheni on varakkaasta perheestä, hänellä on omaisuutta. Hän tekee kotoa käsin istumatyötä suurimman osan ajasta. Lapsenvahtiin meillä on siis rahalliset resurssit, silloin kun siihen tarvetta. Minä opiskelen arkena ja käyn viikonloppuisin tekemässä työvuoroja.
Teillä on.. miehesi mahdollistaa sinulle tuon kaiken. Kuulostat lapselliselta. Minun kaveripiirissäni saatiin lapset myöhään eikä olisi tullut vastaava mieleenkään äideille tai isille.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte "miltä minusta tuntuisi jos hän kahvittelisi tytön kanssa" - vastasin jo tähän yksiselitteisesti. Olen _sanonut_ hänelle, että minulle on täysin ok jos hänellä on naispuolinen ystävä. Luotan mieheeni ja en periaatteesta haluaisi rajoittaa hänen ystäväpiiriään sukupuolen perusteella.
Minulla on edellisessä suhteessa ollut sama tilanne, paitsi silloinen poikaystäväni ei ollut mustasukkainen. Hänellä toisaalta oli myös naispuolisia kavereita, mikä ehkä selittääkin silloisen tilanteen.
Jokatapauksessa, kivikautista ajattelua mielestäni tämä, että ei voi olla eri sukupuolisia ystävyyssuhteita.
ap
Tätä alapeukuttaa naiset, jotka ovat niin epävarmoja, että mieheltä kiellettään naispuoleiset ystävät. Olisi kammottavaa elää tuollaisen ihmisen kanssa. Ei tulisi mieleenkään kieltää mieheltäni naispuoleisia ystäviä. Olisi varmasti yksinäinen, koska on koti-isänä ja muut kotona olevat ihmiset lähellämme ovat naisia. En ole mustasukkainen, koska luotan mieheeni. Jos mieheni päättäisi pettää, niin sitten pettää, ei elämäni ja maailmani siihen murtuisi ja hajoaisi eikä välttämättä suhteemmekaan, ellei mies sitä halua poikki. Liiallinen omistushaluisuus ja mustasukkaisuus myrkyttää suhteen kuin suhteen, jos toiseen ei voida luottaa itsenäisenä ja aikuisena ihmisenä, joka osaa tehdä omat päätöksensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuollainen seurailu yms on jo arveluttavaa mutta tuskinpa kukaan mies on täpinöissään siitä että pt:n kanssa aletaan kahvitella.
Vai onko se edes ammattipt? Jos olisi luulisi että pitäisi suhteen ammattimaisena.
On ammatti-pt. Mitä pitäisi sanoa, kun treeniemme jälkeen kävelemme samaa matkaa ja hän ehdottaa että tarjoaa kahvit? "Ei käy kun mieheni ei halua". Käydään samalla läpi ravintosuunnitelmaa, puhutaan treeniohjelmasta ja siinä sivussa elämästä ja sen sellaisesta. Hän on Jenkkiläinen ja siellä päin tällainen sosialisointi on aivan normaalia.
Eikö naisella vuonna 2018 saisi olla miespuolisia ystäviä? Eli takaisin 1800-lukulaisiin viktoriaanisiin etikettisääntöihinkö?
Minulla ei riitä ymmärrys - ja pitihän se arvata että vastaukset ovat tämäntasoisia...
ap
Eikö sinua herätä se, että sinulla ei riitä ymmärrys miestäsi kohtaa, mutta kaikilla muilla riittää.
Voisitko sinä olla väärässä.
Joka tapauksessa kaikki muut ovat eri mieltä kanssasi, millaisen johtopäätöksen tästä voisi vetää?
Olet joko outo ihminen tai olet väärässä.
Mielestäni olet molempia, ja tämän lisäksi vielä empatiakyvytön sekä ilkeä ja ehdottoman kova/kovis. Sellainen kuva sinusta piirtyy.
Miehesi kiemurtelee tuskissaan kuin mato koukussa ja sä et välitä pas*an vertaa, vain naureskelet ääneen (kertomasi mukaan). Miehesi tuska loppuisi yhden kahvien väliin jättämisellä, jonka kuuluisi olla itsestäänselvyys ammattilaisen kanssa työskentelyssä. Ei se ole kaverisuhde.
Toivottavasti miehesi tajuaa erota noin tunteettomasta ihmisestä.
Minua kiinnostaa tässä kuviossa myös ajan- ja rahankäyttö. Oletteko jotenkin sikarikkaita osa-aikatyöläisiä vai mistä aika ja raha näin intensiiviseen hommaan? Ei ihme, jos toista alkaa kyrsiä.