Mieheni mustasukkaisuus salikäynneistäni

pimpim pimpim.

Joko PAM on tapahtunut vai vasta tulossa?

Mies ei ole raivona saliharrastuksestasi vaan uudesta "ystävästäsi" ja ymmärrän hänen pelkonsa siitä, että teidän suhteenne väliin tulee joku. Uusi ihminen, jonka kanssa jaatte yhteisen mielenkiinnonkohteen. Jos teillä on kolmevuotias niin ei pitäisi kyllä treenin lisäksi riittää aikaa puolituttujen kanssa kahvitteluun. 

Meille kävi noin. Minä olin miehesi ja mieheni sinä. Onneksi emme asu yhdessä eikä meillä ole lasta sillä nyt keräillään suhteenpalasia ja mietitään kannattaako se vai ei. Kumpikin on ollut tavallaan oikeassa, minunkin mieheni piti sinnikkäästi kiinni oikeudestaan tehdä mitä teki, koska siinä ei ole mitään "väärää". Samalla koko case kuitenkin hajotti meidän välisemme tunneyhteyden, kuten teillekin nyt on käynyt. Mies on ahdistunut ja peloissaan ja etsii sinulta vastetta sanoilleen ja tunteilleen ja rauhoittavia signaaleja ja sinä heität asenteellasi bensaa liekkeihin. 

Kumpi sinulle on tärkeämpää, hyvinvoiva perhe vai treenarisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksinharrastus on tyrehtynyt välillämme johtuen siitä, että en suostu antamaan periksi harrastuksistani

Harrastuksiisi kuuluu siis kahvittelu kaikkien miesten kanssa jotka älyävät tarjota sinulle kahvia?

Luuletko, että menen kaikkien miesten kanssa kahville "jotka älyävät tarjota kahvia"? En todellakaan... 

Tässä on kyse vähän eri asiasta. Ja luulin että nykyään ihmiset olisivat avoimempia ja ymmärtäväisempiä sellaisen asian suhteen, että voi olla ystäviä molemmista sukupuolista. Asia, jota olen tähän mennessä pitänyt itsestäänselvyytenä... 

Erohan tässä lopulta tuleekin, jos emme pääse yhteisymmärrykseen - ja olisi valheellista väittää ettenkö ole yrittänyt rauhoitella miestäni. Minua ei haittaisi, jos hänellä olisi naispuolinen kaveri. Olen tämän sanonut myös hänelle. Hänellä vaan ei satu olemaan naispuolisia kavereita, ja sekös tietysti kismittää... Lapsellistahan tällainen on omasta mielestä, ja hiton turhauttavaa.

Jos sinun asenteesi on tuo, niin samalla pyllistät suhteelle mieheesi kun kumarrat uudelle ystävyydellesi. Jos teillä on kotona kaikki kunnossa, saat varmasti pitää ystäviä, mutta nyt teillä ei ole ja sinun pitää valita panostatko kotisuhteesi korjaamiseen vai oikeuksistasi kiinnipitämiseen, mikä rikkoo miehen ja sinun välisen suhteen. Et voi saada molempia. Vapaus syntyy luottamuksesta ja rakkaudesta ja ne eivät välity sinusta nyt. 

Menkää terapiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksinharrastus on tyrehtynyt välillämme johtuen siitä, että en suostu antamaan periksi harrastuksistani

Harrastuksiisi kuuluu siis kahvittelu kaikkien miesten kanssa jotka älyävät tarjota sinulle kahvia?

Luuletko, että menen kaikkien miesten kanssa kahville "jotka älyävät tarjota kahvia"? En todellakaan... 

Tässä on kyse vähän eri asiasta. Ja luulin että nykyään ihmiset olisivat avoimempia ja ymmärtäväisempiä sellaisen asian suhteen, että voi olla ystäviä molemmista sukupuolista. Asia, jota olen tähän mennessä pitänyt itsestäänselvyytenä... 

Erohan tässä lopulta tuleekin, jos emme pääse yhteisymmärrykseen - ja olisi valheellista väittää ettenkö ole yrittänyt rauhoitella miestäni. Minua ei haittaisi, jos hänellä olisi naispuolinen kaveri. Olen tämän sanonut myös hänelle. Hänellä vaan ei satu olemaan naispuolisia kavereita, ja sekös tietysti kismittää... Lapsellistahan tällainen on omasta mielestä, ja hiton turhauttavaa.

Mies kokee että teidän kahden välinen suhde on rikki ja esittää huolensa siitä sinua rasittavalla tavalla. Sinä sitten vastaat, ettei sinua haittaa vaikka hänkin tekisi saman -> vahvistus miehen tunteelle siitä, että teidän suhteenne erityislaatuisuus ja herkkyys on rikki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksinharrastus on tyrehtynyt välillämme johtuen siitä, että en suostu antamaan periksi harrastuksistani

Harrastuksiisi kuuluu siis kahvittelu kaikkien miesten kanssa jotka älyävät tarjota sinulle kahvia?

Luuletko, että menen kaikkien miesten kanssa kahville "jotka älyävät tarjota kahvia"? En todellakaan... 

Tässä on kyse vähän eri asiasta. Ja luulin että nykyään ihmiset olisivat avoimempia ja ymmärtäväisempiä sellaisen asian suhteen, että voi olla ystäviä molemmista sukupuolista. Asia, jota olen tähän mennessä pitänyt itsestäänselvyytenä... 

Erohan tässä lopulta tuleekin, jos emme pääse yhteisymmärrykseen - ja olisi valheellista väittää ettenkö ole yrittänyt rauhoitella miestäni. Minua ei haittaisi, jos hänellä olisi naispuolinen kaveri. Olen tämän sanonut myös hänelle. Hänellä vaan ei satu olemaan naispuolisia kavereita, ja sekös tietysti kismittää... Lapsellistahan tällainen on omasta mielestä, ja hiton turhauttavaa.

Lapsellinen olet sinä jonka pitää ehdottomasti sisällyttää "salitreeneihin" kahvittelyhetkiä pt:n kanssa.

Hauistako treenaatte siinä kuppia nostellessa?

Samaa kysyn, mikä sinulle on tärkeää? Sä haet täältä tukea tekemisillesi sen sijaan että puhuisit miehesi kanssa ja yrittäisit saada syntyneen epäluulon reilusti korjatuksi. Kyse on sinun ja miehesi suhteesta. Sinä rakennat sitä myös teoillasi, tai hajotat.

Itse voisit olla samassa tilanteessa, miehesi treffailisi ja veisi kahville nättiä pt tyttöä. Olisitko itse rauhallisella mielin? Treenaamisessa ei ole mitään pahaa.

Pystyt itse korjaamaan tilanteen jos haluat, ja ymmärrät. Vika ei nyt ole miehessä. Terv. Nainen

Mieti jos mies kävisi salilla, ja hänellä olisi timmi nais-pt jonka kanssa käy kahvilla kahdestaan. Mitä ajatuksia ja tunteita herättäisi? Ehkä hieman mustasukkaisuutta, veikkaisin.

Jos aloittaja olisi mies, vaadittaisiinko häntä hylkäämään naispuoliset kaverit?

Veikkaan että aloittajan kumppania( naista) pidettäisiin siinä tapauksessa nipottajana ja vapaudenriistäjänä jos olisi asetelmasta loukkaantunut.

Tuntuu että naisille ei anneta yhtä paljon vapautta kuin miehille tällaisissa asioissa.

Minukin on-off eksäni veti esiin mustasukkaisuuskortin, harrastukset, oman ajan, oikeuden ystäviin, ei pahaa kahvitella muiden kanssa jne. 

Nyt, kun olen oikeasti poissa hänen elämästään, on silmät alkaneet kummasti avautua. En tiedä, tuleeko tästä enää mitään vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksinharrastus on tyrehtynyt välillämme johtuen siitä, että en suostu antamaan periksi harrastuksistani

Harrastuksiisi kuuluu siis kahvittelu kaikkien miesten kanssa jotka älyävät tarjota sinulle kahvia?

Luuletko, että menen kaikkien miesten kanssa kahville "jotka älyävät tarjota kahvia"? En todellakaan... 

Tässä on kyse vähän eri asiasta. Ja luulin että nykyään ihmiset olisivat avoimempia ja ymmärtäväisempiä sellaisen asian suhteen, että voi olla ystäviä molemmista sukupuolista. Asia, jota olen tähän mennessä pitänyt itsestäänselvyytenä... 

Erohan tässä lopulta tuleekin, jos emme pääse yhteisymmärrykseen - ja olisi valheellista väittää ettenkö ole yrittänyt rauhoitella miestäni. Minua ei haittaisi, jos hänellä olisi naispuolinen kaveri. Olen tämän sanonut myös hänelle. Hänellä vaan ei satu olemaan naispuolisia kavereita, ja sekös tietysti kismittää... Lapsellistahan tällainen on omasta mielestä, ja hiton turhauttavaa.

Mies kokee että teidän kahden välinen suhde on rikki ja esittää huolensa siitä sinua rasittavalla tavalla. Sinä sitten vastaat, ettei sinua haittaa vaikka hänkin tekisi saman -> vahvistus miehen tunteelle siitä, että teidän suhteenne erityislaatuisuus ja herkkyys on rikki. 

Ihan hyvä pointti toisaalta. Ei minun kommunikaationi tietystikään ideaalista ole ollut tässä vaiheessa konfliktia, mutta sehän on edennyt vaiheissa ja pikkuhiljaa. Jossain vaiheessa on vaikea olla sovitteleva, kun tavarat lentää seinään ja asunto kaikuu huutavan miehen äänestä. Olen yrittänyt olla aiemmin aloitteellinen seksin suhteen ja jopa ehdottanut että hän tulisi joskus oluelle porukalla, missä pt olisi mukana. He voisivat tutustua toisiinsa lasin äärellä ja jutella silmästä silmään. Ei missään nimessä. 

Tässä vaiheessa itsellä on vain rehellisesti sanottuna lentänyt pyyhe kehään. Arki jatkuu normaalisti, mies pitää mykkäkoulua ja lapsi yhdistää meitä. Muuta ei juurikaan ole, paitsi palava mustasukkaisuus ja lapsellinen passiivis-agressiivinen käytös. Alkanut vain väsyttämään tämä tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Mieti jos mies kävisi salilla, ja hänellä olisi timmi nais-pt jonka kanssa käy kahvilla kahdestaan. Mitä ajatuksia ja tunteita herättäisi? Ehkä hieman mustasukkaisuutta, veikkaisin.

Samalla ap on himassa tahtoikäisen lapsen kanssa taistelemassa iltaruuan syömisestä, kokkaa ja tiskaa ja laitta pyykkiä. Mies treenaa ja sitten kahvittelee söpön pt:n kanssa. Kuka ihmeen pt edes kahvittelee perheellisen asiakkaansa kanssa!? 

Olen sitä mieltä, että ilmassa on jonkinlaista ihastusta, vaikkei ap ehkä myönnä sitä edes itselleen. Koska mistäpä sitä muuten vetäisi esiin mustasukkaisuusaspektia...

T. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksinharrastus on tyrehtynyt välillämme johtuen siitä, että en suostu antamaan periksi harrastuksistani

Harrastuksiisi kuuluu siis kahvittelu kaikkien miesten kanssa jotka älyävät tarjota sinulle kahvia?

Luuletko, että menen kaikkien miesten kanssa kahville "jotka älyävät tarjota kahvia"? En todellakaan... 

Tässä on kyse vähän eri asiasta. Ja luulin että nykyään ihmiset olisivat avoimempia ja ymmärtäväisempiä sellaisen asian suhteen, että voi olla ystäviä molemmista sukupuolista. Asia, jota olen tähän mennessä pitänyt itsestäänselvyytenä... 

Erohan tässä lopulta tuleekin, jos emme pääse yhteisymmärrykseen - ja olisi valheellista väittää ettenkö ole yrittänyt rauhoitella miestäni. Minua ei haittaisi, jos hänellä olisi naispuolinen kaveri. Olen tämän sanonut myös hänelle. Hänellä vaan ei satu olemaan naispuolisia kavereita, ja sekös tietysti kismittää... Lapsellistahan tällainen on omasta mielestä, ja hiton turhauttavaa.

Mies kokee että teidän kahden välinen suhde on rikki ja esittää huolensa siitä sinua rasittavalla tavalla. Sinä sitten vastaat, ettei sinua haittaa vaikka hänkin tekisi saman -> vahvistus miehen tunteelle siitä, että teidän suhteenne erityislaatuisuus ja herkkyys on rikki. 

Ihan hyvä pointti toisaalta. Ei minun kommunikaationi tietystikään ideaalista ole ollut tässä vaiheessa konfliktia, mutta sehän on edennyt vaiheissa ja pikkuhiljaa. Jossain vaiheessa on vaikea olla sovitteleva, kun tavarat lentää seinään ja asunto kaikuu huutavan miehen äänestä. Olen yrittänyt olla aiemmin aloitteellinen seksin suhteen ja jopa ehdottanut että hän tulisi joskus oluelle porukalla, missä pt olisi mukana. He voisivat tutustua toisiinsa lasin äärellä ja jutella silmästä silmään. Ei missään nimessä. 

Tässä vaiheessa itsellä on vain rehellisesti sanottuna lentänyt pyyhe kehään. Arki jatkuu normaalisti, mies pitää mykkäkoulua ja lapsi yhdistää meitä. Muuta ei juurikaan ole, paitsi palava mustasukkaisuus ja lapsellinen passiivis-agressiivinen käytös. Alkanut vain väsyttämään tämä tilanne.

Sanon tuoreella kokemuksella tuosta miehenäsi olosta. Sinun miestäsi ei kiinnosta paskaakaan se sinun pt eikä tulla hänen kanssaan oluelle. Hän ei halua riidellä siitä vaan hän haluaa sen yhteyden sinuun, mikä teillä oli ennen tuota pt:tä. Minua rasitti, kun mies jauhoi asiasta x, kuten sinäkin tunnut nyt tekevän, kun yrität pakolla luoda jotain kolmiota. 

Minä suostuin siihen. Eihän tämä kolmas henkilö bondautunut minun kanssani ja pahemmaksi meni. 

Lisäksi koin, että mies pitää häntä ykkösenä, koska hän keskittyy siihen, miten x:stä saadaan osa meidän yhteistä elämää eikä korjaamaan meidän kahden välejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnon fiksu nainen lopettaisi moisen pelleilyn

Pelleilyn? Ai sen, että en ole kyökin ja raudan välissä 24/7, ja hoidan omaa kehoani harrastamalla liikuntaa? "Kunnon fiksu nainen" - joka on mitä tarkalleen ottaen? : D 

Että tällaista taas... 

ap

Itse käyn salilla ja aluksi oli pt. EI minulle olisi tullut mieleenkään, että lähtisin kahville vielä.

Te jotka sanotte "miltä minusta tuntuisi jos hän kahvittelisi tytön kanssa" - vastasin jo tähän yksiselitteisesti. Olen _sanonut_ hänelle, että minulle on täysin ok jos hänellä on naispuolinen ystävä. Luotan mieheeni ja en periaatteesta haluaisi rajoittaa hänen ystäväpiiriään sukupuolen perusteella. 

Minulla on edellisessä suhteessa ollut sama tilanne, paitsi silloinen poikaystäväni ei ollut mustasukkainen. Hänellä toisaalta oli myös naispuolisia kavereita, mikä ehkä selittääkin silloisen tilanteen. 

Jokatapauksessa, kivikautista ajattelua mielestäni tämä, että ei voi olla eri sukupuolisia ystävyyssuhteita. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä ymmärrä tota että miksi ihan tahallaan täytyy tehdä jotain mikä kumppania vaivaa tosi paljon? Eihän se nyt tietenkään niinkään mene että kumppani sanelee mitä tehdään mutta jos mun kumppani sanois että joku asia vaivaa sitä niin kyllä pyrkisin sitten asiaan jotenkin vaikuttamaan. Aika omituista mun mielestä muutenkin että kaveerataan ja käydään kahvilla oman pt:n kanssa.

Joo en minäkään tajua... Mun tyttöystävä kävi sen pt kanssa kahvilla jne... Sanoin siitä sille, että miksi ammattilainen lähtee asiakkaan kansssa kahvittelee. Sit päätin näyttää sille kuinka vttumaista se on. Otin oman pt joka oli nainen. Sehän ei sit käynyt ollenkaan. Hirveä raivoominen ja selittely, että tein sen ihan tahalteen.. Joo niin teinkin, että se tietää miltä tuntuu kun yhtäkkiä peeteet pyörii jaloisssa muuallakin kuin salilla.

Ap, sanon kaikella rakkaudella, että aikaa on kaikilla rajoitetusti. Se kasvaa, mitä hoidat ja se kuolee, mille sinulla ei ole aikaa ja voimia. Jos sinä kukoistat salilla ja pt:si kanssa, on ihan selvää että perheessäsi voidaan huonommin. Sinun pitää itse miettiä, mikä sinulle on tärkeämpää, mihin panostat. Tässä ei ole kyse mistään kivikautisesta asenteesta tai kontrolloinnista. Et kuulosta siltä, että ansaisitsit edes tällä hetkellä hyvää parisuhdetta. Onneksi mies on herännyt ensin huoleen ja sitten vastarintaan eikä masennu kynnysmattona. 

Mielenkiintoinen tuo pt:n ammatti...

Vierailija kirjoitti:

Te jotka sanotte "miltä minusta tuntuisi jos hän kahvittelisi tytön kanssa" - vastasin jo tähän yksiselitteisesti. Olen _sanonut_ hänelle, että minulle on täysin ok jos hänellä on naispuolinen ystävä. Luotan mieheeni ja en periaatteesta haluaisi rajoittaa hänen ystäväpiiriään sukupuolen perusteella. 

Minulla on edellisessä suhteessa ollut sama tilanne, paitsi silloinen poikaystäväni ei ollut mustasukkainen. Hänellä toisaalta oli myös naispuolisia kavereita, mikä ehkä selittääkin silloisen tilanteen. 

Jokatapauksessa, kivikautista ajattelua mielestäni tämä, että ei voi olla eri sukupuolisia ystävyyssuhteita. 

ap

Se on helppo sanoa kaikenlaista kun kerran miehellä ei ole minkäänlaista naisystävää.

Palataan sitten asiaan kun miehesi kahvittelee sen upeakroppaisen pt-naisen kanssa.