Lue keskustelun säännöt.
Mieheni mustasukkaisuus salikäynneistäni
13.12.2018 |
Aloitin 1,5 vuotta sitten salilla käynnin ja painoharjoittelun. Minulla on miespuolinen henkilökohtainen valmentaja, joka on kahdesti viikossa mukana avustamassa ja pitämässä treeniohjelmaa. Olen käynyt kahvilla miehen kanssa ja pidän häntä ystävänä. Mieheni on nähnyt hänet ja sanoi että "onpa KOMIA!" tapaamisen jälkeen, tietysti sarkastisella äänensävyllä.
Mieheni on yhtään lioottelematta raivona, on pariin otteeseen tullut paikan lähellä olevaan kahvilaan, muka "sattumalta", että näkisi mihin suuntaan kävelen salilta ja kenen kanssa. Seksinharrastus on tyrehtynyt välillämme johtuen siitä, että en suostu antamaan periksi harrastuksistani ja olla kuin jokin koira hänen nuorassaan vain siksi, että hän on mustasukkainen.
Meillä on yhteinen 3-vuotias tyttölapsi. En oikeasti jaksaisi stressata tällaisesta jo töiden ja opiskelujen päälle. Tuntuu oikeasti absurdilta ajoittain... Olen välillä vain nauranut, kun hän kiukuttelee asiasta. Siis aivan suu auki, ihmeissään, niistä syytöksistä joita hän keksii. Tästähän hän on sitten suuttunut vielä kahta kauheammin, ja tavarat lentää, etc... Ei ole satuttanut minua, purkaa esineisiin raivonsa. Toivottomalta silti tuntuu, eikä haluaisi antaa vielä periksi, kun on yhteinen lapsi, perhesuhteet, yms...
Kommentit (399)
Voisinkin kutsua parturini kahville. Voitaisiin yhdessä katsella mun puhelimesta pulisonkeja ja miettiä seuraavaa parturikäyntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitin 1,5 vuotta sitten salilla käynnin ja painoharjoittelun. Minulla on miespuolinen henkilökohtainen valmentaja, joka on kahdesti viikossa mukana avustamassa ja pitämässä treeniohjelmaa. Olen käynyt kahvilla miehen kanssa ja pidän häntä ystävänä. Mieheni on nähnyt hänet ja sanoi että "onpa KOMIA!" tapaamisen jälkeen, tietysti sarkastisella äänensävyllä.
Mieheni on yhtään lioottelematta raivona, on pariin otteeseen tullut paikan lähellä olevaan kahvilaan, muka "sattumalta", että näkisi mihin suuntaan kävelen salilta ja kenen kanssa. Seksinharrastus on tyrehtynyt välillämme johtuen siitä, että en suostu antamaan periksi harrastuksistani ja olla kuin jokin koira hänen nuorassaan vain siksi, että hän on mustasukkainen.
Meillä on yhteinen 3-vuotias tyttölapsi. En oikeasti jaksaisi stressata tällaisesta jo töiden ja opiskelujen päälle. Tuntuu oikeasti absurdilta ajoittain... Olen välillä vain nauranut, kun hän kiukuttelee asiasta. Siis aivan suu auki, ihmeissään, niistä syytöksistä joita hän keksii. Tästähän hän on sitten suuttunut vielä kahta kauheammin, ja tavarat lentää, etc... Ei ole satuttanut minua, purkaa esineisiin raivonsa. Toivottomalta silti tuntuu, eikä haluaisi antaa vielä periksi, kun on yhteinen lapsi, perhesuhteet, yms...
Jos miehesi olisi fiksu, hän hommaisi itselleen nuoren isotissisen blondin kaverikseen jonka kanssa käydä kahvilla. Sehän on vaan kahvilla käynti, ei mitään syytä mustasukkaisuuteen.
Sehän on sinulle OK vai mitä AP?
Valitaanko teillä noin yleensäkin kaverit ja tuttavat ulkonäön mukaan?
Että jos ap:n treineri olisi susiruma, niin kaveruus olisi ok?
Jos puolison kaverit aiheuttavat ulkonäkönsä vuoksi alenmuuskompleksia, niin niiden kaverien häätämisen sijaan kannattaisi keskittyä kohentamaan itsetuntoaan.
Ja en ole ap, mutta vastaan kysymykseen: jos mieheni hankkisi kauniin naiskaverin vain tehdäkseen minut mustasukkaiseksi, niin olisi jo todella kipeää touhua mieheltä. En tiedä, haluaisonko edes olla niin lapsellisen ihmisen kanssa.
Jos taas ovat aidosti kavereita, niin siinähän kävisivät kahvilla. Minä en itse touhuaisi mitään miehen selän takana, olisi kaverimieheni kuinka komea tahansa, joten oletan miehenikin osaavan käyttäytyä.
Sitten jos paljastuu pettämistä, niin se ero. Eli miehellä on tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, en todellakaan ala aikuista ihmistä rajaamaan. Mutta aikuinen ihminen käsittää myös tekojensa seuraukset, ja osaa itse päättää, onko joku vieraspano eron arvoinen. Jos on, niin sille minä en mitään voi, vaikka totta kai kipeää tekisi. Elämä on, siihen kuuluu valitettavasti myös se, ettei aina kaikki mene kuten toivoisi. Mutta ihan turha niitä on etukäteen vatvoa sydänkohtauksen partaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitin 1,5 vuotta sitten salilla käynnin ja painoharjoittelun. Minulla on miespuolinen henkilökohtainen valmentaja, joka on kahdesti viikossa mukana avustamassa ja pitämässä treeniohjelmaa. Olen käynyt kahvilla miehen kanssa ja pidän häntä ystävänä. Mieheni on nähnyt hänet ja sanoi että "onpa KOMIA!" tapaamisen jälkeen, tietysti sarkastisella äänensävyllä.
Mieheni on yhtään lioottelematta raivona, on pariin otteeseen tullut paikan lähellä olevaan kahvilaan, muka "sattumalta", että näkisi mihin suuntaan kävelen salilta ja kenen kanssa. Seksinharrastus on tyrehtynyt välillämme johtuen siitä, että en suostu antamaan periksi harrastuksistani ja olla kuin jokin koira hänen nuorassaan vain siksi, että hän on mustasukkainen.
Meillä on yhteinen 3-vuotias tyttölapsi. En oikeasti jaksaisi stressata tällaisesta jo töiden ja opiskelujen päälle. Tuntuu oikeasti absurdilta ajoittain... Olen välillä vain nauranut, kun hän kiukuttelee asiasta. Siis aivan suu auki, ihmeissään, niistä syytöksistä joita hän keksii. Tästähän hän on sitten suuttunut vielä kahta kauheammin, ja tavarat lentää, etc... Ei ole satuttanut minua, purkaa esineisiin raivonsa. Toivottomalta silti tuntuu, eikä haluaisi antaa vielä periksi, kun on yhteinen lapsi, perhesuhteet, yms...
Jos miehesi olisi fiksu, hän hommaisi itselleen nuoren isotissisen blondin kaverikseen jonka kanssa käydä kahvilla. Sehän on vaan kahvilla käynti, ei mitään syytä mustasukkaisuuteen.
Sehän on sinulle OK vai mitä AP?
Valitaanko teillä noin yleensäkin kaverit ja tuttavat ulkonäön mukaan?
Että jos ap:n treineri olisi susiruma, niin kaveruus olisi ok?
Jos puolison kaverit aiheuttavat ulkonäkönsä vuoksi alenmuuskompleksia, niin niiden kaverien häätämisen sijaan kannattaisi keskittyä kohentamaan itsetuntoaan.
Ja en ole ap, mutta vastaan kysymykseen: jos mieheni hankkisi kauniin naiskaverin vain tehdäkseen minut mustasukkaiseksi, niin olisi jo todella kipeää touhua mieheltä. En tiedä, haluaisonko edes olla niin lapsellisen ihmisen kanssa.
Jos taas ovat aidosti kavereita, niin siinähän kävisivät kahvilla. Minä en itse touhuaisi mitään miehen selän takana, olisi kaverimieheni kuinka komea tahansa, joten oletan miehenikin osaavan käyttäytyä.
Sitten jos paljastuu pettämistä, niin se ero. Eli miehellä on tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, en todellakaan ala aikuista ihmistä rajaamaan. Mutta aikuinen ihminen käsittää myös tekojensa seuraukset, ja osaa itse päättää, onko joku vieraspano eron arvoinen. Jos on, niin sille minä en mitään voi, vaikka totta kai kipeää tekisi. Elämä on, siihen kuuluu valitettavasti myös se, ettei aina kaikki mene kuten toivoisi. Mutta ihan turha niitä on etukäteen vatvoa sydänkohtauksen partaalla.
Kokemus puhuu, että tiettyjen naishenkilöiden kohdalla on pakko valvoa ja pidettävä tarkkaa silmää menoista ja käyttäytymisestä. Sen verran monen "voimaantuneen" yksilön olen kohdannut tässä elämässä, että silmäni eivät karta sekunniksikaan, kun kyse on epäilyttävän kaltaisesta naisesta. Tämä näkyy jo kadulla kävellessä, katsooko paljon vastaantulevia ja millä silmällä, ravintolassa syömisessä, onko se tietynlainen flirtti päällä miestarjoilijan palvellessa pöytäämme, jne...
Nämä merkit olen oppinut vuosien varrella tunnistamaan, puhumattakaan puhelintsekistä jne. Salasanat on tiedossa, enkä näe siinä yhtään mitään väärää. Se yhdessäolo perustuu tietoon ja varmuuteen siitä, että kumppan on ehdoton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitin 1,5 vuotta sitten salilla käynnin ja painoharjoittelun. Minulla on miespuolinen henkilökohtainen valmentaja, joka on kahdesti viikossa mukana avustamassa ja pitämässä treeniohjelmaa. Olen käynyt kahvilla miehen kanssa ja pidän häntä ystävänä. Mieheni on nähnyt hänet ja sanoi että "onpa KOMIA!" tapaamisen jälkeen, tietysti sarkastisella äänensävyllä.
Mieheni on yhtään lioottelematta raivona, on pariin otteeseen tullut paikan lähellä olevaan kahvilaan, muka "sattumalta", että näkisi mihin suuntaan kävelen salilta ja kenen kanssa. Seksinharrastus on tyrehtynyt välillämme johtuen siitä, että en suostu antamaan periksi harrastuksistani ja olla kuin jokin koira hänen nuorassaan vain siksi, että hän on mustasukkainen.
Meillä on yhteinen 3-vuotias tyttölapsi. En oikeasti jaksaisi stressata tällaisesta jo töiden ja opiskelujen päälle. Tuntuu oikeasti absurdilta ajoittain... Olen välillä vain nauranut, kun hän kiukuttelee asiasta. Siis aivan suu auki, ihmeissään, niistä syytöksistä joita hän keksii. Tästähän hän on sitten suuttunut vielä kahta kauheammin, ja tavarat lentää, etc... Ei ole satuttanut minua, purkaa esineisiin raivonsa. Toivottomalta silti tuntuu, eikä haluaisi antaa vielä periksi, kun on yhteinen lapsi, perhesuhteet, yms...
Jos miehesi olisi fiksu, hän hommaisi itselleen nuoren isotissisen blondin kaverikseen jonka kanssa käydä kahvilla. Sehän on vaan kahvilla käynti, ei mitään syytä mustasukkaisuuteen.
Sehän on sinulle OK vai mitä AP?
Valitaanko teillä noin yleensäkin kaverit ja tuttavat ulkonäön mukaan?
Että jos ap:n treineri olisi susiruma, niin kaveruus olisi ok?
Jos puolison kaverit aiheuttavat ulkonäkönsä vuoksi alenmuuskompleksia, niin niiden kaverien häätämisen sijaan kannattaisi keskittyä kohentamaan itsetuntoaan.
Ja en ole ap, mutta vastaan kysymykseen: jos mieheni hankkisi kauniin naiskaverin vain tehdäkseen minut mustasukkaiseksi, niin olisi jo todella kipeää touhua mieheltä. En tiedä, haluaisonko edes olla niin lapsellisen ihmisen kanssa.
Jos taas ovat aidosti kavereita, niin siinähän kävisivät kahvilla. Minä en itse touhuaisi mitään miehen selän takana, olisi kaverimieheni kuinka komea tahansa, joten oletan miehenikin osaavan käyttäytyä.
Sitten jos paljastuu pettämistä, niin se ero. Eli miehellä on tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, en todellakaan ala aikuista ihmistä rajaamaan. Mutta aikuinen ihminen käsittää myös tekojensa seuraukset, ja osaa itse päättää, onko joku vieraspano eron arvoinen. Jos on, niin sille minä en mitään voi, vaikka totta kai kipeää tekisi. Elämä on, siihen kuuluu valitettavasti myös se, ettei aina kaikki mene kuten toivoisi. Mutta ihan turha niitä on etukäteen vatvoa sydänkohtauksen partaalla.
Kokemus puhuu, että tiettyjen naishenkilöiden kohdalla on pakko valvoa ja pidettävä tarkkaa silmää menoista ja käyttäytymisestä. Sen verran monen "voimaantuneen" yksilön olen kohdannut tässä elämässä, että silmäni eivät karta sekunniksikaan, kun kyse on epäilyttävän kaltaisesta naisesta. Tämä näkyy jo kadulla kävellessä, katsooko paljon vastaantulevia ja millä silmällä, ravintolassa syömisessä, onko se tietynlainen flirtti päällä miestarjoilijan palvellessa pöytäämme, jne...
Nämä merkit olen oppinut vuosien varrella tunnistamaan, puhumattakaan puhelintsekistä jne. Salasanat on tiedossa, enkä näe siinä yhtään mitään väärää. Se yhdessäolo perustuu tietoon ja varmuuteen siitä, että kumppan on ehdoton.
No minkä ihmeen takia sinä olet tällaisten "epäilyttävien naishenkilöiden" kanssa?
Jos tunnistat heidät jo pitkältä, niin minkä ihmeen takia menet heidän kanssaan parisuhteeseen?
Todellakaan ei ole sinun pakko valvoa yhtään ketään, vaan älä ala suhteeseen, jossa koet että kumppania pitäisi valvoa silmä kovana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitin 1,5 vuotta sitten salilla käynnin ja painoharjoittelun. Minulla on miespuolinen henkilökohtainen valmentaja, joka on kahdesti viikossa mukana avustamassa ja pitämässä treeniohjelmaa. Olen käynyt kahvilla miehen kanssa ja pidän häntä ystävänä. Mieheni on nähnyt hänet ja sanoi että "onpa KOMIA!" tapaamisen jälkeen, tietysti sarkastisella äänensävyllä.
Mieheni on yhtään lioottelematta raivona, on pariin otteeseen tullut paikan lähellä olevaan kahvilaan, muka "sattumalta", että näkisi mihin suuntaan kävelen salilta ja kenen kanssa. Seksinharrastus on tyrehtynyt välillämme johtuen siitä, että en suostu antamaan periksi harrastuksistani ja olla kuin jokin koira hänen nuorassaan vain siksi, että hän on mustasukkainen.
Meillä on yhteinen 3-vuotias tyttölapsi. En oikeasti jaksaisi stressata tällaisesta jo töiden ja opiskelujen päälle. Tuntuu oikeasti absurdilta ajoittain... Olen välillä vain nauranut, kun hän kiukuttelee asiasta. Siis aivan suu auki, ihmeissään, niistä syytöksistä joita hän keksii. Tästähän hän on sitten suuttunut vielä kahta kauheammin, ja tavarat lentää, etc... Ei ole satuttanut minua, purkaa esineisiin raivonsa. Toivottomalta silti tuntuu, eikä haluaisi antaa vielä periksi, kun on yhteinen lapsi, perhesuhteet, yms...
Jos miehesi olisi fiksu, hän hommaisi itselleen nuoren isotissisen blondin kaverikseen jonka kanssa käydä kahvilla. Sehän on vaan kahvilla käynti, ei mitään syytä mustasukkaisuuteen.
Sehän on sinulle OK vai mitä AP?
Valitaanko teillä noin yleensäkin kaverit ja tuttavat ulkonäön mukaan?
Että jos ap:n treineri olisi susiruma, niin kaveruus olisi ok?
Jos puolison kaverit aiheuttavat ulkonäkönsä vuoksi alenmuuskompleksia, niin niiden kaverien häätämisen sijaan kannattaisi keskittyä kohentamaan itsetuntoaan.
Ja en ole ap, mutta vastaan kysymykseen: jos mieheni hankkisi kauniin naiskaverin vain tehdäkseen minut mustasukkaiseksi, niin olisi jo todella kipeää touhua mieheltä. En tiedä, haluaisonko edes olla niin lapsellisen ihmisen kanssa.
Jos taas ovat aidosti kavereita, niin siinähän kävisivät kahvilla. Minä en itse touhuaisi mitään miehen selän takana, olisi kaverimieheni kuinka komea tahansa, joten oletan miehenikin osaavan käyttäytyä.
Sitten jos paljastuu pettämistä, niin se ero. Eli miehellä on tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, en todellakaan ala aikuista ihmistä rajaamaan. Mutta aikuinen ihminen käsittää myös tekojensa seuraukset, ja osaa itse päättää, onko joku vieraspano eron arvoinen. Jos on, niin sille minä en mitään voi, vaikka totta kai kipeää tekisi. Elämä on, siihen kuuluu valitettavasti myös se, ettei aina kaikki mene kuten toivoisi. Mutta ihan turha niitä on etukäteen vatvoa sydänkohtauksen partaalla.
Kokemus puhuu, että tiettyjen naishenkilöiden kohdalla on pakko valvoa ja pidettävä tarkkaa silmää menoista ja käyttäytymisestä. Sen verran monen "voimaantuneen" yksilön olen kohdannut tässä elämässä, että silmäni eivät karta sekunniksikaan, kun kyse on epäilyttävän kaltaisesta naisesta. Tämä näkyy jo kadulla kävellessä, katsooko paljon vastaantulevia ja millä silmällä, ravintolassa syömisessä, onko se tietynlainen flirtti päällä miestarjoilijan palvellessa pöytäämme, jne...
Nämä merkit olen oppinut vuosien varrella tunnistamaan, puhumattakaan puhelintsekistä jne. Salasanat on tiedossa, enkä näe siinä yhtään mitään väärää. Se yhdessäolo perustuu tietoon ja varmuuteen siitä, että kumppan on ehdoton.
No minkä ihmeen takia sinä olet tällaisten "epäilyttävien naishenkilöiden" kanssa?
Jos tunnistat heidät jo pitkältä, niin minkä ihmeen takia menet heidän kanssaan parisuhteeseen?
Todellakaan ei ole sinun pakko valvoa yhtään ketään, vaan älä ala suhteeseen, jossa koet että kumppania pitäisi valvoa silmä kovana.
Sehän selviää aina siinä vaiheessa, kun olen jo sopinut parisuhteesta naisen kanssa. Neropatti... Ei se heti ole aivan ilmiselvää.
Ja siinä vaiheessa onneksi itsellä on työkalut tarkkailla naista. Tiedän tasan tarkkaan missä naisen silmät menevät ja mitä hänen menonsa tarkoittavat. Aivan tasan tarkkaan. Kuten sanoin, "voimaantunutta" naista on lopulta helvetin helppo lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitin 1,5 vuotta sitten salilla käynnin ja painoharjoittelun. Minulla on miespuolinen henkilökohtainen valmentaja, joka on kahdesti viikossa mukana avustamassa ja pitämässä treeniohjelmaa. Olen käynyt kahvilla miehen kanssa ja pidän häntä ystävänä. Mieheni on nähnyt hänet ja sanoi että "onpa KOMIA!" tapaamisen jälkeen, tietysti sarkastisella äänensävyllä.
Mieheni on yhtään lioottelematta raivona, on pariin otteeseen tullut paikan lähellä olevaan kahvilaan, muka "sattumalta", että näkisi mihin suuntaan kävelen salilta ja kenen kanssa. Seksinharrastus on tyrehtynyt välillämme johtuen siitä, että en suostu antamaan periksi harrastuksistani ja olla kuin jokin koira hänen nuorassaan vain siksi, että hän on mustasukkainen.
Meillä on yhteinen 3-vuotias tyttölapsi. En oikeasti jaksaisi stressata tällaisesta jo töiden ja opiskelujen päälle. Tuntuu oikeasti absurdilta ajoittain... Olen välillä vain nauranut, kun hän kiukuttelee asiasta. Siis aivan suu auki, ihmeissään, niistä syytöksistä joita hän keksii. Tästähän hän on sitten suuttunut vielä kahta kauheammin, ja tavarat lentää, etc... Ei ole satuttanut minua, purkaa esineisiin raivonsa. Toivottomalta silti tuntuu, eikä haluaisi antaa vielä periksi, kun on yhteinen lapsi, perhesuhteet, yms...
Jos miehesi olisi fiksu, hän hommaisi itselleen nuoren isotissisen blondin kaverikseen jonka kanssa käydä kahvilla. Sehän on vaan kahvilla käynti, ei mitään syytä mustasukkaisuuteen.
Sehän on sinulle OK vai mitä AP?
Valitaanko teillä noin yleensäkin kaverit ja tuttavat ulkonäön mukaan?
Että jos ap:n treineri olisi susiruma, niin kaveruus olisi ok?
Jos puolison kaverit aiheuttavat ulkonäkönsä vuoksi alenmuuskompleksia, niin niiden kaverien häätämisen sijaan kannattaisi keskittyä kohentamaan itsetuntoaan.
Ja en ole ap, mutta vastaan kysymykseen: jos mieheni hankkisi kauniin naiskaverin vain tehdäkseen minut mustasukkaiseksi, niin olisi jo todella kipeää touhua mieheltä. En tiedä, haluaisonko edes olla niin lapsellisen ihmisen kanssa.
Jos taas ovat aidosti kavereita, niin siinähän kävisivät kahvilla. Minä en itse touhuaisi mitään miehen selän takana, olisi kaverimieheni kuinka komea tahansa, joten oletan miehenikin osaavan käyttäytyä.
Sitten jos paljastuu pettämistä, niin se ero. Eli miehellä on tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, en todellakaan ala aikuista ihmistä rajaamaan. Mutta aikuinen ihminen käsittää myös tekojensa seuraukset, ja osaa itse päättää, onko joku vieraspano eron arvoinen. Jos on, niin sille minä en mitään voi, vaikka totta kai kipeää tekisi. Elämä on, siihen kuuluu valitettavasti myös se, ettei aina kaikki mene kuten toivoisi. Mutta ihan turha niitä on etukäteen vatvoa sydänkohtauksen partaalla.
Kokemus puhuu, että tiettyjen naishenkilöiden kohdalla on pakko valvoa ja pidettävä tarkkaa silmää menoista ja käyttäytymisestä. Sen verran monen "voimaantuneen" yksilön olen kohdannut tässä elämässä, että silmäni eivät karta sekunniksikaan, kun kyse on epäilyttävän kaltaisesta naisesta. Tämä näkyy jo kadulla kävellessä, katsooko paljon vastaantulevia ja millä silmällä, ravintolassa syömisessä, onko se tietynlainen flirtti päällä miestarjoilijan palvellessa pöytäämme, jne...
Nämä merkit olen oppinut vuosien varrella tunnistamaan, puhumattakaan puhelintsekistä jne. Salasanat on tiedossa, enkä näe siinä yhtään mitään väärää. Se yhdessäolo perustuu tietoon ja varmuuteen siitä, että kumppan on ehdoton.
No minkä ihmeen takia sinä olet tällaisten "epäilyttävien naishenkilöiden" kanssa?
Jos tunnistat heidät jo pitkältä, niin minkä ihmeen takia menet heidän kanssaan parisuhteeseen?
Todellakaan ei ole sinun pakko valvoa yhtään ketään, vaan älä ala suhteeseen, jossa koet että kumppania pitäisi valvoa silmä kovana.
Sehän selviää aina siinä vaiheessa, kun olen jo sopinut parisuhteesta naisen kanssa. Neropatti... Ei se heti ole aivan ilmiselvää.
Ja siinä vaiheessa onneksi itsellä on työkalut tarkkailla naista. Tiedän tasan tarkkaan missä naisen silmät menevät ja mitä hänen menonsa tarkoittavat. Aivan tasan tarkkaan. Kuten sanoin, "voimaantunutta" naista on lopulta helvetin helppo lukea.
Ja minkä ihmeen takia haluat olla yhdessä ihmisen kanssa, jonka oletat pettävän sinua heti kun silmä välttää?
En itse todellakaan olisi ihmisen kanssa, jota minun olisi vahdittava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitin 1,5 vuotta sitten salilla käynnin ja painoharjoittelun. Minulla on miespuolinen henkilökohtainen valmentaja, joka on kahdesti viikossa mukana avustamassa ja pitämässä treeniohjelmaa. Olen käynyt kahvilla miehen kanssa ja pidän häntä ystävänä. Mieheni on nähnyt hänet ja sanoi että "onpa KOMIA!" tapaamisen jälkeen, tietysti sarkastisella äänensävyllä.
Mieheni on yhtään lioottelematta raivona, on pariin otteeseen tullut paikan lähellä olevaan kahvilaan, muka "sattumalta", että näkisi mihin suuntaan kävelen salilta ja kenen kanssa. Seksinharrastus on tyrehtynyt välillämme johtuen siitä, että en suostu antamaan periksi harrastuksistani ja olla kuin jokin koira hänen nuorassaan vain siksi, että hän on mustasukkainen.
Meillä on yhteinen 3-vuotias tyttölapsi. En oikeasti jaksaisi stressata tällaisesta jo töiden ja opiskelujen päälle. Tuntuu oikeasti absurdilta ajoittain... Olen välillä vain nauranut, kun hän kiukuttelee asiasta. Siis aivan suu auki, ihmeissään, niistä syytöksistä joita hän keksii. Tästähän hän on sitten suuttunut vielä kahta kauheammin, ja tavarat lentää, etc... Ei ole satuttanut minua, purkaa esineisiin raivonsa. Toivottomalta silti tuntuu, eikä haluaisi antaa vielä periksi, kun on yhteinen lapsi, perhesuhteet, yms...
Jos miehesi olisi fiksu, hän hommaisi itselleen nuoren isotissisen blondin kaverikseen jonka kanssa käydä kahvilla. Sehän on vaan kahvilla käynti, ei mitään syytä mustasukkaisuuteen.
Sehän on sinulle OK vai mitä AP?
Valitaanko teillä noin yleensäkin kaverit ja tuttavat ulkonäön mukaan?
Että jos ap:n treineri olisi susiruma, niin kaveruus olisi ok?
Jos puolison kaverit aiheuttavat ulkonäkönsä vuoksi alenmuuskompleksia, niin niiden kaverien häätämisen sijaan kannattaisi keskittyä kohentamaan itsetuntoaan.
Ja en ole ap, mutta vastaan kysymykseen: jos mieheni hankkisi kauniin naiskaverin vain tehdäkseen minut mustasukkaiseksi, niin olisi jo todella kipeää touhua mieheltä. En tiedä, haluaisonko edes olla niin lapsellisen ihmisen kanssa.
Jos taas ovat aidosti kavereita, niin siinähän kävisivät kahvilla. Minä en itse touhuaisi mitään miehen selän takana, olisi kaverimieheni kuinka komea tahansa, joten oletan miehenikin osaavan käyttäytyä.
Sitten jos paljastuu pettämistä, niin se ero. Eli miehellä on tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, en todellakaan ala aikuista ihmistä rajaamaan. Mutta aikuinen ihminen käsittää myös tekojensa seuraukset, ja osaa itse päättää, onko joku vieraspano eron arvoinen. Jos on, niin sille minä en mitään voi, vaikka totta kai kipeää tekisi. Elämä on, siihen kuuluu valitettavasti myös se, ettei aina kaikki mene kuten toivoisi. Mutta ihan turha niitä on etukäteen vatvoa sydänkohtauksen partaalla.
Kokemus puhuu, että tiettyjen naishenkilöiden kohdalla on pakko valvoa ja pidettävä tarkkaa silmää menoista ja käyttäytymisestä. Sen verran monen "voimaantuneen" yksilön olen kohdannut tässä elämässä, että silmäni eivät karta sekunniksikaan, kun kyse on epäilyttävän kaltaisesta naisesta. Tämä näkyy jo kadulla kävellessä, katsooko paljon vastaantulevia ja millä silmällä, ravintolassa syömisessä, onko se tietynlainen flirtti päällä miestarjoilijan palvellessa pöytäämme, jne...
Nämä merkit olen oppinut vuosien varrella tunnistamaan, puhumattakaan puhelintsekistä jne. Salasanat on tiedossa, enkä näe siinä yhtään mitään väärää. Se yhdessäolo perustuu tietoon ja varmuuteen siitä, että kumppan on ehdoton.
Ensinnäkin teet rikoksen noilla "puhelintsekeillä", samoin jos tsekkaat sähköpostit jne. Kirjesalaisuus ja oikeus yksityisyyteen kannattaa tsekata laista.
Toisekseen, juttusi täyttävät sairaalloisen mustasukkaisuuden tunnusmerkit.
Jos toiseen ei voi luottaa, niin silloin erotaan, eikä aleta vaania toisen puhelinta, tehdä tulkintoja toisen ilmeistå jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitin 1,5 vuotta sitten salilla käynnin ja painoharjoittelun. Minulla on miespuolinen henkilökohtainen valmentaja, joka on kahdesti viikossa mukana avustamassa ja pitämässä treeniohjelmaa. Olen käynyt kahvilla miehen kanssa ja pidän häntä ystävänä. Mieheni on nähnyt hänet ja sanoi että "onpa KOMIA!" tapaamisen jälkeen, tietysti sarkastisella äänensävyllä.
Mieheni on yhtään lioottelematta raivona, on pariin otteeseen tullut paikan lähellä olevaan kahvilaan, muka "sattumalta", että näkisi mihin suuntaan kävelen salilta ja kenen kanssa. Seksinharrastus on tyrehtynyt välillämme johtuen siitä, että en suostu antamaan periksi harrastuksistani ja olla kuin jokin koira hänen nuorassaan vain siksi, että hän on mustasukkainen.
Meillä on yhteinen 3-vuotias tyttölapsi. En oikeasti jaksaisi stressata tällaisesta jo töiden ja opiskelujen päälle. Tuntuu oikeasti absurdilta ajoittain... Olen välillä vain nauranut, kun hän kiukuttelee asiasta. Siis aivan suu auki, ihmeissään, niistä syytöksistä joita hän keksii. Tästähän hän on sitten suuttunut vielä kahta kauheammin, ja tavarat lentää, etc... Ei ole satuttanut minua, purkaa esineisiin raivonsa. Toivottomalta silti tuntuu, eikä haluaisi antaa vielä periksi, kun on yhteinen lapsi, perhesuhteet, yms...
Jos miehesi olisi fiksu, hän hommaisi itselleen nuoren isotissisen blondin kaverikseen jonka kanssa käydä kahvilla. Sehän on vaan kahvilla käynti, ei mitään syytä mustasukkaisuuteen.
Sehän on sinulle OK vai mitä AP?
Valitaanko teillä noin yleensäkin kaverit ja tuttavat ulkonäön mukaan?
Että jos ap:n treineri olisi susiruma, niin kaveruus olisi ok?
Jos puolison kaverit aiheuttavat ulkonäkönsä vuoksi alenmuuskompleksia, niin niiden kaverien häätämisen sijaan kannattaisi keskittyä kohentamaan itsetuntoaan.
Ja en ole ap, mutta vastaan kysymykseen: jos mieheni hankkisi kauniin naiskaverin vain tehdäkseen minut mustasukkaiseksi, niin olisi jo todella kipeää touhua mieheltä. En tiedä, haluaisonko edes olla niin lapsellisen ihmisen kanssa.
Jos taas ovat aidosti kavereita, niin siinähän kävisivät kahvilla. Minä en itse touhuaisi mitään miehen selän takana, olisi kaverimieheni kuinka komea tahansa, joten oletan miehenikin osaavan käyttäytyä.
Sitten jos paljastuu pettämistä, niin se ero. Eli miehellä on tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, en todellakaan ala aikuista ihmistä rajaamaan. Mutta aikuinen ihminen käsittää myös tekojensa seuraukset, ja osaa itse päättää, onko joku vieraspano eron arvoinen. Jos on, niin sille minä en mitään voi, vaikka totta kai kipeää tekisi. Elämä on, siihen kuuluu valitettavasti myös se, ettei aina kaikki mene kuten toivoisi. Mutta ihan turha niitä on etukäteen vatvoa sydänkohtauksen partaalla.
Kokemus puhuu, että tiettyjen naishenkilöiden kohdalla on pakko valvoa ja pidettävä tarkkaa silmää menoista ja käyttäytymisestä. Sen verran monen "voimaantuneen" yksilön olen kohdannut tässä elämässä, että silmäni eivät karta sekunniksikaan, kun kyse on epäilyttävän kaltaisesta naisesta. Tämä näkyy jo kadulla kävellessä, katsooko paljon vastaantulevia ja millä silmällä, ravintolassa syömisessä, onko se tietynlainen flirtti päällä miestarjoilijan palvellessa pöytäämme, jne...
Nämä merkit olen oppinut vuosien varrella tunnistamaan, puhumattakaan puhelintsekistä jne. Salasanat on tiedossa, enkä näe siinä yhtään mitään väärää. Se yhdessäolo perustuu tietoon ja varmuuteen siitä, että kumppan on ehdoton.
Ensinnäkin teet rikoksen noilla "puhelintsekeillä", samoin jos tsekkaat sähköpostit jne. Kirjesalaisuus ja oikeus yksityisyyteen kannattaa tsekata laista.
Toisekseen, juttusi täyttävät sairaalloisen mustasukkaisuuden tunnusmerkit.
Jos toiseen ei voi luottaa, niin silloin erotaan, eikä aleta vaania toisen puhelinta, tehdä tulkintoja toisen ilmeistå jne.
"Rikos" ja "rikos". Onnea oikeusjuttuun. Minun silmissä pieni kirjesalaisuuden "rikkominen" on aika helvetin pieni rikos, kun vastassa on potentiaalinen aviorikos.
Kuten sanoin, onnea oikeusjuttuun! Näin on tähän mennessä toimittu, ja hyvin on toiminut. Vastauksena siihen, miksi valitsen pettäviä naisia, niin vastauksena voin vaan antaa että kun näytät minulle naisen joka ei petä, niin näytän sinulle jumalan lihassa ja veressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitin 1,5 vuotta sitten salilla käynnin ja painoharjoittelun. Minulla on miespuolinen henkilökohtainen valmentaja, joka on kahdesti viikossa mukana avustamassa ja pitämässä treeniohjelmaa. Olen käynyt kahvilla miehen kanssa ja pidän häntä ystävänä. Mieheni on nähnyt hänet ja sanoi että "onpa KOMIA!" tapaamisen jälkeen, tietysti sarkastisella äänensävyllä.
Mieheni on yhtään lioottelematta raivona, on pariin otteeseen tullut paikan lähellä olevaan kahvilaan, muka "sattumalta", että näkisi mihin suuntaan kävelen salilta ja kenen kanssa. Seksinharrastus on tyrehtynyt välillämme johtuen siitä, että en suostu antamaan periksi harrastuksistani ja olla kuin jokin koira hänen nuorassaan vain siksi, että hän on mustasukkainen.
Meillä on yhteinen 3-vuotias tyttölapsi. En oikeasti jaksaisi stressata tällaisesta jo töiden ja opiskelujen päälle. Tuntuu oikeasti absurdilta ajoittain... Olen välillä vain nauranut, kun hän kiukuttelee asiasta. Siis aivan suu auki, ihmeissään, niistä syytöksistä joita hän keksii. Tästähän hän on sitten suuttunut vielä kahta kauheammin, ja tavarat lentää, etc... Ei ole satuttanut minua, purkaa esineisiin raivonsa. Toivottomalta silti tuntuu, eikä haluaisi antaa vielä periksi, kun on yhteinen lapsi, perhesuhteet, yms...
Jos miehesi olisi fiksu, hän hommaisi itselleen nuoren isotissisen blondin kaverikseen jonka kanssa käydä kahvilla. Sehän on vaan kahvilla käynti, ei mitään syytä mustasukkaisuuteen.
Sehän on sinulle OK vai mitä AP?
Valitaanko teillä noin yleensäkin kaverit ja tuttavat ulkonäön mukaan?
Että jos ap:n treineri olisi susiruma, niin kaveruus olisi ok?
Jos puolison kaverit aiheuttavat ulkonäkönsä vuoksi alenmuuskompleksia, niin niiden kaverien häätämisen sijaan kannattaisi keskittyä kohentamaan itsetuntoaan.
Ja en ole ap, mutta vastaan kysymykseen: jos mieheni hankkisi kauniin naiskaverin vain tehdäkseen minut mustasukkaiseksi, niin olisi jo todella kipeää touhua mieheltä. En tiedä, haluaisonko edes olla niin lapsellisen ihmisen kanssa.
Jos taas ovat aidosti kavereita, niin siinähän kävisivät kahvilla. Minä en itse touhuaisi mitään miehen selän takana, olisi kaverimieheni kuinka komea tahansa, joten oletan miehenikin osaavan käyttäytyä.
Sitten jos paljastuu pettämistä, niin se ero. Eli miehellä on tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, en todellakaan ala aikuista ihmistä rajaamaan. Mutta aikuinen ihminen käsittää myös tekojensa seuraukset, ja osaa itse päättää, onko joku vieraspano eron arvoinen. Jos on, niin sille minä en mitään voi, vaikka totta kai kipeää tekisi. Elämä on, siihen kuuluu valitettavasti myös se, ettei aina kaikki mene kuten toivoisi. Mutta ihan turha niitä on etukäteen vatvoa sydänkohtauksen partaalla.
Kokemus puhuu, että tiettyjen naishenkilöiden kohdalla on pakko valvoa ja pidettävä tarkkaa silmää menoista ja käyttäytymisestä. Sen verran monen "voimaantuneen" yksilön olen kohdannut tässä elämässä, että silmäni eivät karta sekunniksikaan, kun kyse on epäilyttävän kaltaisesta naisesta. Tämä näkyy jo kadulla kävellessä, katsooko paljon vastaantulevia ja millä silmällä, ravintolassa syömisessä, onko se tietynlainen flirtti päällä miestarjoilijan palvellessa pöytäämme, jne...
Nämä merkit olen oppinut vuosien varrella tunnistamaan, puhumattakaan puhelintsekistä jne. Salasanat on tiedossa, enkä näe siinä yhtään mitään väärää. Se yhdessäolo perustuu tietoon ja varmuuteen siitä, että kumppan on ehdoton.
Ensinnäkin teet rikoksen noilla "puhelintsekeillä", samoin jos tsekkaat sähköpostit jne. Kirjesalaisuus ja oikeus yksityisyyteen kannattaa tsekata laista.
Toisekseen, juttusi täyttävät sairaalloisen mustasukkaisuuden tunnusmerkit.
Jos toiseen ei voi luottaa, niin silloin erotaan, eikä aleta vaania toisen puhelinta, tehdä tulkintoja toisen ilmeistå jne."Rikos" ja "rikos". Onnea oikeusjuttuun. Minun silmissä pieni kirjesalaisuuden "rikkominen" on aika helvetin pieni rikos, kun vastassa on potentiaalinen aviorikos.
Kuten sanoin, onnea oikeusjuttuun! Näin on tähän mennessä toimittu, ja hyvin on toiminut. Vastauksena siihen, miksi valitsen pettäviä naisia, niin vastauksena voin vaan antaa että kun näytät minulle naisen joka ei petä, niin näytän sinulle jumalan lihassa ja veressä.
Noh, esimerkiksi itse en ole pettänyt miestä liki kymmenvuotisen liittomme aikana. Sen sijaan äärimmäisen mustasukkainen exäni itse piti sivusuhdetta, samalla kun syytteli minua milloin mistäkin aiheetta.
Sinun ongelmasi kyllä ihan muualla, kuin naisissa ja pettämisissä. Jos itse en voisi luottaa toisiin pätkäkään, niin en kyllä parisuhteeseenkaan menisi.
Eli miksi aloitat aina uuden suhteen, kerta kaikki naiset sinusta pettävät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitin 1,5 vuotta sitten salilla käynnin ja painoharjoittelun. Minulla on miespuolinen henkilökohtainen valmentaja, joka on kahdesti viikossa mukana avustamassa ja pitämässä treeniohjelmaa. Olen käynyt kahvilla miehen kanssa ja pidän häntä ystävänä. Mieheni on nähnyt hänet ja sanoi että "onpa KOMIA!" tapaamisen jälkeen, tietysti sarkastisella äänensävyllä.
Mieheni on yhtään lioottelematta raivona, on pariin otteeseen tullut paikan lähellä olevaan kahvilaan, muka "sattumalta", että näkisi mihin suuntaan kävelen salilta ja kenen kanssa. Seksinharrastus on tyrehtynyt välillämme johtuen siitä, että en suostu antamaan periksi harrastuksistani ja olla kuin jokin koira hänen nuorassaan vain siksi, että hän on mustasukkainen.
Meillä on yhteinen 3-vuotias tyttölapsi. En oikeasti jaksaisi stressata tällaisesta jo töiden ja opiskelujen päälle. Tuntuu oikeasti absurdilta ajoittain... Olen välillä vain nauranut, kun hän kiukuttelee asiasta. Siis aivan suu auki, ihmeissään, niistä syytöksistä joita hän keksii. Tästähän hän on sitten suuttunut vielä kahta kauheammin, ja tavarat lentää, etc... Ei ole satuttanut minua, purkaa esineisiin raivonsa. Toivottomalta silti tuntuu, eikä haluaisi antaa vielä periksi, kun on yhteinen lapsi, perhesuhteet, yms...
Jos miehesi olisi fiksu, hän hommaisi itselleen nuoren isotissisen blondin kaverikseen jonka kanssa käydä kahvilla. Sehän on vaan kahvilla käynti, ei mitään syytä mustasukkaisuuteen.
Sehän on sinulle OK vai mitä AP?
Valitaanko teillä noin yleensäkin kaverit ja tuttavat ulkonäön mukaan?
Että jos ap:n treineri olisi susiruma, niin kaveruus olisi ok?
Jos puolison kaverit aiheuttavat ulkonäkönsä vuoksi alenmuuskompleksia, niin niiden kaverien häätämisen sijaan kannattaisi keskittyä kohentamaan itsetuntoaan.
Ja en ole ap, mutta vastaan kysymykseen: jos mieheni hankkisi kauniin naiskaverin vain tehdäkseen minut mustasukkaiseksi, niin olisi jo todella kipeää touhua mieheltä. En tiedä, haluaisonko edes olla niin lapsellisen ihmisen kanssa.
Jos taas ovat aidosti kavereita, niin siinähän kävisivät kahvilla. Minä en itse touhuaisi mitään miehen selän takana, olisi kaverimieheni kuinka komea tahansa, joten oletan miehenikin osaavan käyttäytyä.
Sitten jos paljastuu pettämistä, niin se ero. Eli miehellä on tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, en todellakaan ala aikuista ihmistä rajaamaan. Mutta aikuinen ihminen käsittää myös tekojensa seuraukset, ja osaa itse päättää, onko joku vieraspano eron arvoinen. Jos on, niin sille minä en mitään voi, vaikka totta kai kipeää tekisi. Elämä on, siihen kuuluu valitettavasti myös se, ettei aina kaikki mene kuten toivoisi. Mutta ihan turha niitä on etukäteen vatvoa sydänkohtauksen partaalla.
Kokemus puhuu, että tiettyjen naishenkilöiden kohdalla on pakko valvoa ja pidettävä tarkkaa silmää menoista ja käyttäytymisestä. Sen verran monen "voimaantuneen" yksilön olen kohdannut tässä elämässä, että silmäni eivät karta sekunniksikaan, kun kyse on epäilyttävän kaltaisesta naisesta. Tämä näkyy jo kadulla kävellessä, katsooko paljon vastaantulevia ja millä silmällä, ravintolassa syömisessä, onko se tietynlainen flirtti päällä miestarjoilijan palvellessa pöytäämme, jne...
Nämä merkit olen oppinut vuosien varrella tunnistamaan, puhumattakaan puhelintsekistä jne. Salasanat on tiedossa, enkä näe siinä yhtään mitään väärää. Se yhdessäolo perustuu tietoon ja varmuuteen siitä, että kumppan on ehdoton.
Ensinnäkin teet rikoksen noilla "puhelintsekeillä", samoin jos tsekkaat sähköpostit jne. Kirjesalaisuus ja oikeus yksityisyyteen kannattaa tsekata laista.
Toisekseen, juttusi täyttävät sairaalloisen mustasukkaisuuden tunnusmerkit.
Jos toiseen ei voi luottaa, niin silloin erotaan, eikä aleta vaania toisen puhelinta, tehdä tulkintoja toisen ilmeistå jne."Rikos" ja "rikos". Onnea oikeusjuttuun. Minun silmissä pieni kirjesalaisuuden "rikkominen" on aika helvetin pieni rikos, kun vastassa on potentiaalinen aviorikos.
Kuten sanoin, onnea oikeusjuttuun! Näin on tähän mennessä toimittu, ja hyvin on toiminut. Vastauksena siihen, miksi valitsen pettäviä naisia, niin vastauksena voin vaan antaa että kun näytät minulle naisen joka ei petä, niin näytän sinulle jumalan lihassa ja veressä.
Voin kyllä sanoa, että jos minulla olisi tuollainen mies, joka käyttäytyy näin niin varmastikin ajautuisin pettämään. Onneksi oma mieheni on itsevarma, eikä todellakaan tsekkaile laitteitani (olen tarkistanut tämän iPhonen ja iPadin lokeista) eikä koe mitään ”voimaantumisia” - kuten häntä huomattavasti parempaa tulotasoa ja työmatkojani - uhkana. Ei tulisi mieleenkään häntä pettää, en ikinä riskeeraisi hänen menettämistä. Sinä taas vaikutat vainoharhaisen heikolta ja melko sairaan mustasukkaiselta, joka kyllä ajaa naisen kun naisen toisen syliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitin 1,5 vuotta sitten salilla käynnin ja painoharjoittelun. Minulla on miespuolinen henkilökohtainen valmentaja, joka on kahdesti viikossa mukana avustamassa ja pitämässä treeniohjelmaa. Olen käynyt kahvilla miehen kanssa ja pidän häntä ystävänä. Mieheni on nähnyt hänet ja sanoi että "onpa KOMIA!" tapaamisen jälkeen, tietysti sarkastisella äänensävyllä.
Mieheni on yhtään lioottelematta raivona, on pariin otteeseen tullut paikan lähellä olevaan kahvilaan, muka "sattumalta", että näkisi mihin suuntaan kävelen salilta ja kenen kanssa. Seksinharrastus on tyrehtynyt välillämme johtuen siitä, että en suostu antamaan periksi harrastuksistani ja olla kuin jokin koira hänen nuorassaan vain siksi, että hän on mustasukkainen.
Meillä on yhteinen 3-vuotias tyttölapsi. En oikeasti jaksaisi stressata tällaisesta jo töiden ja opiskelujen päälle. Tuntuu oikeasti absurdilta ajoittain... Olen välillä vain nauranut, kun hän kiukuttelee asiasta. Siis aivan suu auki, ihmeissään, niistä syytöksistä joita hän keksii. Tästähän hän on sitten suuttunut vielä kahta kauheammin, ja tavarat lentää, etc... Ei ole satuttanut minua, purkaa esineisiin raivonsa. Toivottomalta silti tuntuu, eikä haluaisi antaa vielä periksi, kun on yhteinen lapsi, perhesuhteet, yms...
Jos miehesi olisi fiksu, hän hommaisi itselleen nuoren isotissisen blondin kaverikseen jonka kanssa käydä kahvilla. Sehän on vaan kahvilla käynti, ei mitään syytä mustasukkaisuuteen.
Sehän on sinulle OK vai mitä AP?
Valitaanko teillä noin yleensäkin kaverit ja tuttavat ulkonäön mukaan?
Että jos ap:n treineri olisi susiruma, niin kaveruus olisi ok?
Jos puolison kaverit aiheuttavat ulkonäkönsä vuoksi alenmuuskompleksia, niin niiden kaverien häätämisen sijaan kannattaisi keskittyä kohentamaan itsetuntoaan.
Ja en ole ap, mutta vastaan kysymykseen: jos mieheni hankkisi kauniin naiskaverin vain tehdäkseen minut mustasukkaiseksi, niin olisi jo todella kipeää touhua mieheltä. En tiedä, haluaisonko edes olla niin lapsellisen ihmisen kanssa.
Jos taas ovat aidosti kavereita, niin siinähän kävisivät kahvilla. Minä en itse touhuaisi mitään miehen selän takana, olisi kaverimieheni kuinka komea tahansa, joten oletan miehenikin osaavan käyttäytyä.
Sitten jos paljastuu pettämistä, niin se ero. Eli miehellä on tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, en todellakaan ala aikuista ihmistä rajaamaan. Mutta aikuinen ihminen käsittää myös tekojensa seuraukset, ja osaa itse päättää, onko joku vieraspano eron arvoinen. Jos on, niin sille minä en mitään voi, vaikka totta kai kipeää tekisi. Elämä on, siihen kuuluu valitettavasti myös se, ettei aina kaikki mene kuten toivoisi. Mutta ihan turha niitä on etukäteen vatvoa sydänkohtauksen partaalla.
Kokemus puhuu, että tiettyjen naishenkilöiden kohdalla on pakko valvoa ja pidettävä tarkkaa silmää menoista ja käyttäytymisestä. Sen verran monen "voimaantuneen" yksilön olen kohdannut tässä elämässä, että silmäni eivät karta sekunniksikaan, kun kyse on epäilyttävän kaltaisesta naisesta. Tämä näkyy jo kadulla kävellessä, katsooko paljon vastaantulevia ja millä silmällä, ravintolassa syömisessä, onko se tietynlainen flirtti päällä miestarjoilijan palvellessa pöytäämme, jne...
Nämä merkit olen oppinut vuosien varrella tunnistamaan, puhumattakaan puhelintsekistä jne. Salasanat on tiedossa, enkä näe siinä yhtään mitään väärää. Se yhdessäolo perustuu tietoon ja varmuuteen siitä, että kumppan on ehdoton.
Ensinnäkin teet rikoksen noilla "puhelintsekeillä", samoin jos tsekkaat sähköpostit jne. Kirjesalaisuus ja oikeus yksityisyyteen kannattaa tsekata laista.
Toisekseen, juttusi täyttävät sairaalloisen mustasukkaisuuden tunnusmerkit.
Jos toiseen ei voi luottaa, niin silloin erotaan, eikä aleta vaania toisen puhelinta, tehdä tulkintoja toisen ilmeistå jne."Rikos" ja "rikos". Onnea oikeusjuttuun. Minun silmissä pieni kirjesalaisuuden "rikkominen" on aika helvetin pieni rikos, kun vastassa on potentiaalinen aviorikos.
Kuten sanoin, onnea oikeusjuttuun! Näin on tähän mennessä toimittu, ja hyvin on toiminut. Vastauksena siihen, miksi valitsen pettäviä naisia, niin vastauksena voin vaan antaa että kun näytät minulle naisen joka ei petä, niin näytän sinulle jumalan lihassa ja veressä.
Voin kyllä sanoa, että jos minulla olisi tuollainen mies, joka käyttäytyy näin niin varmastikin ajautuisin pettämään. Onneksi oma mieheni on itsevarma, eikä todellakaan tsekkaile laitteitani (olen tarkistanut tämän iPhonen ja iPadin lokeista) eikä koe mitään ”voimaantumisia” - kuten häntä huomattavasti parempaa tulotasoa ja työmatkojani - uhkana. Ei tulisi mieleenkään häntä pettää, en ikinä riskeeraisi hänen menettämistä. Sinä taas vaikutat vainoharhaisen heikolta ja melko sairaan mustasukkaiselta, joka kyllä ajaa naisen kun naisen toisen syliin.
Jep. Samahan se olisi pettää, kun kerran syytellään jokatapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitin 1,5 vuotta sitten salilla käynnin ja painoharjoittelun. Minulla on miespuolinen henkilökohtainen valmentaja, joka on kahdesti viikossa mukana avustamassa ja pitämässä treeniohjelmaa. Olen käynyt kahvilla miehen kanssa ja pidän häntä ystävänä. Mieheni on nähnyt hänet ja sanoi että "onpa KOMIA!" tapaamisen jälkeen, tietysti sarkastisella äänensävyllä.
Mieheni on yhtään lioottelematta raivona, on pariin otteeseen tullut paikan lähellä olevaan kahvilaan, muka "sattumalta", että näkisi mihin suuntaan kävelen salilta ja kenen kanssa. Seksinharrastus on tyrehtynyt välillämme johtuen siitä, että en suostu antamaan periksi harrastuksistani ja olla kuin jokin koira hänen nuorassaan vain siksi, että hän on mustasukkainen.
Meillä on yhteinen 3-vuotias tyttölapsi. En oikeasti jaksaisi stressata tällaisesta jo töiden ja opiskelujen päälle. Tuntuu oikeasti absurdilta ajoittain... Olen välillä vain nauranut, kun hän kiukuttelee asiasta. Siis aivan suu auki, ihmeissään, niistä syytöksistä joita hän keksii. Tästähän hän on sitten suuttunut vielä kahta kauheammin, ja tavarat lentää, etc... Ei ole satuttanut minua, purkaa esineisiin raivonsa. Toivottomalta silti tuntuu, eikä haluaisi antaa vielä periksi, kun on yhteinen lapsi, perhesuhteet, yms...
Jos miehesi olisi fiksu, hän hommaisi itselleen nuoren isotissisen blondin kaverikseen jonka kanssa käydä kahvilla. Sehän on vaan kahvilla käynti, ei mitään syytä mustasukkaisuuteen.
Sehän on sinulle OK vai mitä AP?
Valitaanko teillä noin yleensäkin kaverit ja tuttavat ulkonäön mukaan?
Että jos ap:n treineri olisi susiruma, niin kaveruus olisi ok?
Jos puolison kaverit aiheuttavat ulkonäkönsä vuoksi alenmuuskompleksia, niin niiden kaverien häätämisen sijaan kannattaisi keskittyä kohentamaan itsetuntoaan.
Ja en ole ap, mutta vastaan kysymykseen: jos mieheni hankkisi kauniin naiskaverin vain tehdäkseen minut mustasukkaiseksi, niin olisi jo todella kipeää touhua mieheltä. En tiedä, haluaisonko edes olla niin lapsellisen ihmisen kanssa.
Jos taas ovat aidosti kavereita, niin siinähän kävisivät kahvilla. Minä en itse touhuaisi mitään miehen selän takana, olisi kaverimieheni kuinka komea tahansa, joten oletan miehenikin osaavan käyttäytyä.
Sitten jos paljastuu pettämistä, niin se ero. Eli miehellä on tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, en todellakaan ala aikuista ihmistä rajaamaan. Mutta aikuinen ihminen käsittää myös tekojensa seuraukset, ja osaa itse päättää, onko joku vieraspano eron arvoinen. Jos on, niin sille minä en mitään voi, vaikka totta kai kipeää tekisi. Elämä on, siihen kuuluu valitettavasti myös se, ettei aina kaikki mene kuten toivoisi. Mutta ihan turha niitä on etukäteen vatvoa sydänkohtauksen partaalla.
Kokemus puhuu, että tiettyjen naishenkilöiden kohdalla on pakko valvoa ja pidettävä tarkkaa silmää menoista ja käyttäytymisestä. Sen verran monen "voimaantuneen" yksilön olen kohdannut tässä elämässä, että silmäni eivät karta sekunniksikaan, kun kyse on epäilyttävän kaltaisesta naisesta. Tämä näkyy jo kadulla kävellessä, katsooko paljon vastaantulevia ja millä silmällä, ravintolassa syömisessä, onko se tietynlainen flirtti päällä miestarjoilijan palvellessa pöytäämme, jne...
Nämä merkit olen oppinut vuosien varrella tunnistamaan, puhumattakaan puhelintsekistä jne. Salasanat on tiedossa, enkä näe siinä yhtään mitään väärää. Se yhdessäolo perustuu tietoon ja varmuuteen siitä, että kumppan on ehdoton.
No minkä ihmeen takia sinä olet tällaisten "epäilyttävien naishenkilöiden" kanssa?
Jos tunnistat heidät jo pitkältä, niin minkä ihmeen takia menet heidän kanssaan parisuhteeseen?
Todellakaan ei ole sinun pakko valvoa yhtään ketään, vaan älä ala suhteeseen, jossa koet että kumppania pitäisi valvoa silmä kovana.
Sehän selviää aina siinä vaiheessa, kun olen jo sopinut parisuhteesta naisen kanssa. Neropatti... Ei se heti ole aivan ilmiselvää.
Ja siinä vaiheessa onneksi itsellä on työkalut tarkkailla naista. Tiedän tasan tarkkaan missä naisen silmät menevät ja mitä hänen menonsa tarkoittavat. Aivan tasan tarkkaan. Kuten sanoin, "voimaantunutta" naista on lopulta helvetin helppo lukea.
Ja minkä ihmeen takia haluat olla yhdessä ihmisen kanssa, jonka oletat pettävän sinua heti kun silmä välttää?
En itse todellakaan olisi ihmisen kanssa, jota minun olisi vahdittava.
jep. Mutta itse epäilen ettei tästä maailmasta löydy tuolle kaiken kyttääjälle ja tasan tarkkaan joka katseen ja menemisen "tietäjälle" sellaista naista, joka ei hänen "tietävään silmäänsä" olisi epäilyttävä ja mikä hetki tahansa mahdollinen petturi.. Se on tosi surullista miten nämä kyttääjät tulkitsevat joka pään liikkeen ja silmän räpäyksen petturuudeksi.. Miten voi vain kuvitella millaista pahoinvointia tuollainen sairas kyttäys ja mustasukkaisuus tuo suhteeseen ja lopulta tuhoaa sen ja ajaa naisen pois siitä vankilasta.
Alistaja joka halveksii naisensa voimaa ja haluaa tallata hänet valtansa alle. Täyden kontrollin alle. Ihan järkyttävää. Mikään ei kuitenkaan tule riittämään. Vaikka kuinka "kunnollisesti" nainen käyttäytyisi. Mutta kun taas näit miten naisesi katsoi sitä vastaantulevaa miestä kadulla!.. voi taivas. varmaan hirveää elää jatkuvasti tuollaisissa vainoharhoissa.
-eri
Ota naispuolinen valmentaja? Ero? Pariterapautti? Pyydä salilta treeniohjelma ja tee itseksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet itsekeskeinen narsisti. Jos olisin miehesi, heittäisin sut saman tien pihalle.
Sanoisin, että ymmärrän teitä molempia ja kumpikaan ei mielestäni ole sen enenpää oikeassa tai väärässä. Tietysti sinulla on oikeus harrastaa ja valita ystäväsi, mutta toisaalta ihan ymmärrettävästi miehesi on tästä harmissaan ja ahdistunut. Pattitilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisuutta on tervettä ja sairasta ja tähän asti annettujen tietojen valossa miehessä ei ole sairaalloista mustasukkaisuutta.
"Terve" mustasukkaisuus on vain askel kohti sairaalloista.
Niinhän minullakin ex oli ensin vain "vähän huolissaan". Lopulta kaupassakäyntejäni kellotettiin ja piti todistaa kuiteista, että kävin oikeasti kaupassa enkä "salarakkaalla".
Paitsi kun huomaakin jossain vaiheessa "sairaalloista mukkasukkaisuudestaan" huolimatta olleensa oikeassa. Itse sain vaimoni kiinni sivusuhteesta juuri em. tavalla. Ihmettelin, kun oli käynyt treenaamassa kaverinsa kanssa. No tämä kaveri sattui olemaan myös oma tuttuni ja sillä hetkellä loukkaantuneena.
Muka hyvä suunnitelma, mutta onneksi sentään paskempi toteutus vaiko toisin päin.
Treenejä liikuntakiellossa olevan kanssa
Kokouksia päivinä ja paikoissa, joissa ei ollut kokouksia
Ja kymmeniä muita juttuja, joita ei voinut olla huomaamatta, kuiteista puhumattakaan.
" no sairaalloista mustasukkaisuuttahan tämä vain".
On helppoa väittää toisen olevan väärässä. Valitettavasti yleensä ei ole savua ilman tulta.
Niin. Mitä tämmöisistä jutuista opimme? Kaikkea ei voi välttää eikä ennustaa, eikä kontrollointi ole vastaus siihen ettei mitään pahaa vain tapahdu. Miksi pitäisi hankkia uusia ystäviä ja kahvitteluseuraa, kysyi joku. Mielestäni hyvin pöyristyttävä kysymys ylipäätään. Aika harvalla on ystäviä liikaa ja entiset voivat lähteä kävelemään ihan samalla tavalla kuin se puoliso. Olen vähän ihmeissäni tämän ketjun jyrkistä viesteistä ap:lle. Pettämistä voi tapahtua vaikka missä tilanteissa, mutta ei tosiaan tunteita ja elämää voi pelätä, että kaikki vähän ikävältä tuntuva pitäisi kieltää.
Ja kyllä, minun entiseni jätti minut jonkun kivan "ystävättären" takia, vaikkei siinä pitänyt olla mitään. Epäilyksiä oli, jotka osottautuivat oikeiksi, ja olen ollut hyvinkin rikki tapauksen takia, mutta enhän minä nyt voi nykyiseltäni kieltää kavereita ja elämää vain siksi, että minulla on tuollainen kokemus taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisuutta on tervettä ja sairasta ja tähän asti annettujen tietojen valossa miehessä ei ole sairaalloista mustasukkaisuutta.
"Terve" mustasukkaisuus on vain askel kohti sairaalloista.
Niinhän minullakin ex oli ensin vain "vähän huolissaan". Lopulta kaupassakäyntejäni kellotettiin ja piti todistaa kuiteista, että kävin oikeasti kaupassa enkä "salarakkaalla".
Paitsi kun huomaakin jossain vaiheessa "sairaalloista mukkasukkaisuudestaan" huolimatta olleensa oikeassa. Itse sain vaimoni kiinni sivusuhteesta juuri em. tavalla. Ihmettelin, kun oli käynyt treenaamassa kaverinsa kanssa. No tämä kaveri sattui olemaan myös oma tuttuni ja sillä hetkellä loukkaantuneena.
Muka hyvä suunnitelma, mutta onneksi sentään paskempi toteutus vaiko toisin päin.Treenejä liikuntakiellossa olevan kanssa
Kokouksia päivinä ja paikoissa, joissa ei ollut kokouksia
Ja kymmeniä muita juttuja, joita ei voinut olla huomaamatta, kuiteista puhumattakaan." no sairaalloista mustasukkaisuuttahan tämä vain".
On helppoa väittää toisen olevan väärässä. Valitettavasti yleensä ei ole savua ilman tulta.
Ja olisiko mustasukkainen käytös kieltoineen estänyt tätä?
Tympeitä ihmisiä on aina, sille ei vaan voi mitään. Mutta kyttääminen ja kieltäminen ei vaan toimi, kyllä se pettäjä löytää jonkin keinon touhuilleen vaikka kuinka kieltäisit.
Syytön kunnes toisin todistetaan. Jos todistetaan, niin iittalat jakoon. Tällä mennään meillä.
No mennään tällä.
Syyllisyydestä ei täällä epäselvää jäänyt. Eikä lusikoiden jakaminen ole mikään helppo ratkaisu.
Itselleni tuo ei olisi missään tapauksessa ollut oikea ratkaisu. Mutta minä jouduin luopumaan perheestäni. Kaikki meni ja siitä kaikesta "ilosta" pitää vielä maksaa.
Äidin ja isän asema näissä asioissa on kovin erilainen.
Ei ole kyse siitä, kuka oli oikeassa, kuka väärässä tai jotain siltä väliltä. Muuta väärin hän mielestän teki ja johti siihen, että lapsemme kärsii äitinsä hairahduksesta.Niin. Nainen teki väärin, mutta pointtini olikin, ettei mikään kyttäys olisi tuota estänyt.
Eli sikäli koko mustasukkainen käytös on turhaa, koska aiheellisessa tapauksessa se ei lopputulosta muuta, aiheettomassa taas ajaa toisen karkuun jatkuvia aiheettomia syyttelyjä.
Itkukin on turhaa, kun joku läheinen kuolee? Eikä hymyillä tai naurakaan kannata? Yleensä ihmisellä on tunteita läheistään kohtaan ja tuollainen pettymys nyt vaan aiheuttaa tunnepurkauksia, etenkin kun tapahtuma on sille mustasukkaiselle osapuolelle ei-toivottu ja mahdollinen käänne kohti suhteen loppua.
No mitä helvettiä nyt. Miten tuo höpötys liittyy mitenkään aiheeseen? Tietenkin saa olla surullinen tai iloinnen, jos puoliso pettää, kuolee tai jättää tai mitä vaan. Mutta sen manaaminen nyt ei vain auta yhtään mitään eikä asiaan voi vaikuttaa, kuten ei voi siihenkään, että joku läheinen kuolee.
Siis mistä kumpuaa tämä ajatusmalli että toisen sukupuolen tapaaminen on automaattisesti joku riski ja kiusaus??
Että jos on kaveripiirissä vastakkaista sukupuolta, niihin aina heti ihastuu ja haluaa pettää? Kai aikuinen ihminen osaa käyttää aivojaan... Ja vaikka pettämistapauksia on paljon, niin väitän että enemmän on niitä joissa mitään pettämistä ei tapahdu.
En tajua, jos ”riski” on koko ajan ilmassa niin miksi olla sitten sellaisen tyypin kanssa yhdessä. Tai jos riskiä ei oikeasti ole, niin miksi sellainen tyyppi sitten siihen suhteeseen jää.
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä kumpuaa tämä ajatusmalli että toisen sukupuolen tapaaminen on automaattisesti joku riski ja kiusaus??
Että jos on kaveripiirissä vastakkaista sukupuolta, niihin aina heti ihastuu ja haluaa pettää? Kai aikuinen ihminen osaa käyttää aivojaan... Ja vaikka pettämistapauksia on paljon, niin väitän että enemmän on niitä joissa mitään pettämistä ei tapahdu.En tajua, jos ”riski” on koko ajan ilmassa niin miksi olla sitten sellaisen tyypin kanssa yhdessä. Tai jos riskiä ei oikeasti ole, niin miksi sellainen tyyppi sitten siihen suhteeseen jää.
Kokemusta on. Näin siinä on aika usein tupannut lopulta käymään... "se on mun FRENDI!". Niin, frendi jonka annat dipata kikkeliään syvälle pimppaasi. Käsitys "frendistä" on siinä vaiheessa hiukan eri... Aina lopulta päätyy epäilyttäville vesille.
Nimim. 4 naista karannut frendin luo omassa par.suhd. historiassa.
Kuulostat aika kuvottavalta etkä miltään helmeltä itsekään. Noita suhteessa välinpitämättömiä on kyllä paljon myös miehissä.