Lue keskustelun säännöt.
Mitä aineita pitäisi kirjoittaa, jos haluaa opiskelemaan kieliä?
13.12.2018 |
Hei! Haluaisin opiskelemaan kieliä yliopistoon ja kiinnostaisi tietää, mitä aineita kannattaisi kirjoittaa. Tietysti äidinkieli on pakollinen, kirjoitan myös ruotsin ja englannin. Aineita täytyy muistaakseni kirjoittaa 4. Mitään uutta kieltä en enää voi aloittaa.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Täytyy parantaa hurjasti jos kieliä aiot opiskella. 10 tuntuu olevan aika yleinen arvosana mistä tahansa kielestä monille ja useimmat taitavat myös matematiikan, jolloin mahdollisuudet ovat paljon paremmat.
Toi äikkä 8 kuulostaa huolestuttavalta.
Kaikkien kieliaineiden opiskelijoilla on syytä olla vankka äidinkielentaito ja horjumaton kielitaju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et siis ole erityisen lahjakas kielissä, hyvä toki voit olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut sun viesteistä nyt välittyy se, ettet tajua, että kysymys ei ole vain vaatimustasosta, vaan siitä, ettei yliopistossa opiskella varsinaisesti kieltä, vaan kielitiedettä ko. kieleen liittyen, kielen historiaa, ko. kielialueen kulttuuria jne.
Tätä minäkin ihmettelen. Ap jankkaa vaan vaatimustasosta. Ei se nyt niin kummoinen ole, normaalijärkiselle.
Öh, Engl.fil. on vieraista kielistä suosituin. Sisään pääsee n. 15% hakijoista. Pääsykoekirja on osattava etuperin ja takaperin.
Ns. normaalijärjellä ja pelkällä kielitaidolla (joskin siitä on hyötyä kirjan lukemisessa ja kokeeseen vastaamisessa) ei ovet avaudu.
Opinnoissa pitää menestyä hyvin, että saa jatkaa tasolta toiselle.
Minä en kokenut, että sisäänpääsy olisi ollut mitenkään vaikea. Eivätkä kyllä opinnotkaan olleet vaikeita, motivaatio oli vaan hukassa esseitä kirjoittaessa.
Jos äidinkieli on 8, kannattaa ihan oikeasti viimeistään nyt alkaa panostaa enemmän. Se on erittäin tärkeä aine minne tahansa hakiessa. Panosta enemmän myös ruotsiin ja englantiin.
Äidinkieli on todella tärkeä kieliä opiskeltaessa. Tämä unohtuu yllättävän monelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Kyllä ainakin vielä perus- ja aineopinnoissa opetellaan kielitaitoa ja valmistuneellakaan kielitaito ei välttämättä ole samalla tasolla kuin natiivilla, vaan on luonnollista, että opettaja unohtelee esim.ruotsin sanoja, jotka jokainen abi tietää englanniksi, sillä useimmat kielet ovat tekohengityksen alla käytön puutteesta johtuen ellei itse asu Ruotsissa, Venäjällä, Espanjassa jne.
Jos haluaa avartaa maailmankuvaa ja ymmärtää erilaisia kieliä eikä ole pakko päästä tiettyyn ammattiin, niin kyllä kansalaisopisto on varmaan se antoisin paikka, sillä kansalaisopistossa ja vastaavissa keskitytään itse asiaan eli kieleen ja tarjontaa on paljon ympäri Suomea. Eiväthän nämä tietenkään sulje toisiaan pois ja moni pitää mielipidettäni tyhmänä ja tiedän sen olevan epätavallinen, mutta näin minä asian näen.
Enkun opettajan ja perusfiksun abin välinen ero englannin kielen taidossa on aika hiuksenhieno, mutta tätä ei tietenkään saisi sanoa ääneen, jotta opettajat voisivat säilyttää asemansa. Kansalaisopistossa pääset kiinni kieliin, joista 99% ihmisillä ei ole mitään hajua etkä jää junnaamaan samaan kieleen puoleksi vuosikymmeneksi.
Sulla ei ainakaan suomen taito ole hallussa.
Tekstisi vilisee virheitä.Oikea paikka syventää vieraan kielen taitoa on tietysti kys. kieltä puhuvan kansan ja kulttuurin parissa oleskelu. Lisäksi natiiviopettajilta saa arvokasta tietoa.
Tätä pääomaa kielen ammattilainen kartuttaa koko ikänsä. Kielen ja kulttuurin osaajana ei tule koskaan valmiiksi eikä saavuta natiivin tasoa. Sen voi hyväksyä heti ja rentoutua.
Kyllä minulla oli jo lapsena suomen taito hallussa kuten muillakin ja kirjoitan sellaista tekstiä mitä muutkin ammattilaiset, jossa mitään häiritseviä virheitä ei ole käytännössä koskaan, vaan pitää sinun tapaasi tihrustaa silmiä ja etsiä etsimällä jotain saivarreltavaa, jonka ainoastaan äikän ope tai kaunaa kantava tyyppi näkee huomauttamisen arvoiseksi.
Ja kirjallisuusopinnot on sitten kans vähän hevimpää settiä mitä äkkiseltään luulisi. Pitää mennä rakenteisiin ja opiskella kirjallisuuden tutkimuksen teoriaa. Googlaa vaikka Tzvetan Todorov aluksi, Julia Kristeva, ym... kannattaa kyllä katsoa, että kiinnostaako yhtään, ennen kuin hakee. Monella menee vuosi tai pari hukkaan, kun luulee, että kielten opiskelu yliopistossa on yhtään samaa kuin lukiossa. Ne ei tosiaan muistuta toisiaan yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut sun viesteistä nyt välittyy se, ettet tajua, että kysymys ei ole vain vaatimustasosta, vaan siitä, ettei yliopistossa opiskella varsinaisesti kieltä, vaan kielitiedettä ko. kieleen liittyen, kielen historiaa, ko. kielialueen kulttuuria jne.
Tätä minäkin ihmettelen. Ap jankkaa vaan vaatimustasosta. Ei se nyt niin kummoinen ole, normaalijärkiselle.
Öh, Engl.fil. on vieraista kielistä suosituin. Sisään pääsee n. 15% hakijoista. Pääsykoekirja on osattava etuperin ja takaperin.
Ns. normaalijärjellä ja pelkällä kielitaidolla (joskin siitä on hyötyä kirjan lukemisessa ja kokeeseen vastaamisessa) ei ovet avaudu.
Opinnoissa pitää menestyä hyvin, että saa jatkaa tasolta toiselle.Minä en kokenut, että sisäänpääsy olisi ollut mitenkään vaikea. Eivätkä kyllä opinnotkaan olleet vaikeita, motivaatio oli vaan hukassa esseitä kirjoittaessa.
Ehkäpä koevaatimukset on muuttuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy parantaa hurjasti jos kieliä aiot opiskella. 10 tuntuu olevan aika yleinen arvosana mistä tahansa kielestä monille ja useimmat taitavat myös matematiikan, jolloin mahdollisuudet ovat paljon paremmat.
Toi äikkä 8 kuulostaa huolestuttavalta.
Kaikkien kieliaineiden opiskelijoilla on syytä olla vankka äidinkielentaito ja horjumaton kielitaju.
Voiko 'horjumatonta kielitajua' määritellä? Horjumatonta tanssijaa ja taitoluistelijaa ei ole olemassa edes huipputasolla.
Koulunumerot eivät heijasta suoraan ainakaan sanavarastoa, kokonaistietomäärää ja sen sellaista, vaan aika monta muuta asiaa, joihin kuuluvat ainakin seuraavat:
-opettajan ja opiskelijan käsitysten yhtenevyys kokeen tai kurssin vaatimuksista ja raja-alueista
-tietyllä kurssilla tai kokeessa painottuvat kysymykset ja tehtävät
-tyyliseikat
Yksittäisessä esim.vieraan kielen kokeessa opiskelija ei hyödynnä koko sanavarastoaan, vaan joutuu keskittymään kokeen alueeseen, joka voi olla hänen kannaltaan edullinen tai epäedullinen. Puheessa ei taas ole pilkkuja ja yhdyssanavirheitä, mutta vaikka tietäisi miten paljon hienoja sanoja ja osaisi kirjoittaa miten hienoja ja lukijaa kiehtovia tekstejä tahansa, voi numero laskea muotoseikkojen takia.
Jos vastaukset ovat liian korkealentoisia tai opettajan ja opiskelijan käsitykset hyvästä vastauksesta erilaisia huonojen ohjeiden tms. takia, numero tietysti laskee. Vapaassa kirjoitelmassa opiskelija voi myös ennustella toivottavan hienoa kikkailua hienoilla rakenteilla, jolloin virheiden riski kasvaa, vaikka samanaikaisesti opiskelija esittelee omaavansa ymmärrystä erilaisista rakenteista. Joku toinen taas pelaa varman päälle ja kirjoittaa kirvesvarsityyppistä perustekstiä virheettä.
Ihmisten pitäisi pystyä vapautumaan negatiivisista uskomuksista, jotka rajoittavat omaa menestymistä ja haaveita; jokainen läpäisty koe on hieno saavutus riippumatta arvosanasta ja missä tahansa asiassa voi kehittyä hirveän paljon. Jos ihmistä kiinnostaa joku asia todella paljon, se on aika vahva merkki siitä, että menestystä on luvassa tavalla tai toisella jos vain luopuu esteiden asettamisesta itselleen ja niitä esteitä voivat olla myös näköalattomien ihmisten arvostelut.
Jos ap:lla on tunne siitä, että kielten opiskelu todella kiinnostaa, niin on hän jo aika vahvassa etulyöntiasemassa useimpiin ihmisiin verrattuna, joilla ei ole vahvaa kiinnostusta mihinkään asiaan (enkä tällä tarkoita laittaa ihmisiä paremmuusjärjestykseen). Kiinnostus on paljon tärkeämpää kuin hemmottelevat lähtökohdat, sillä ainakaan vielä nykymaailmassa tieto ja kokemus ei tule päähän itsestään, vaikka olisi omasta tai jonkun muun mielestä miten lahjakas tahansa.
Kaikki eivät ehkä voi olla ns.lahjakkaita, mutta kaikki voivat ansioitua ja ainoastaan ne, jotka näkevät vaivaa, tulevat ansioitumaan riippumatta lähtökohdista. On tavallaan turhaa pohdintaa miettiä mahtaako olla lahjakas vai ei, jos asia siis kiinnostaa, vaan on parempi vain tehdä hommia ja uudet ansiot tulevat siinä kuin itsestään. Kun ansioita on tarpeeksi paljon, ei ketään edes kiinnosta miettiä mitään lahjakkuuksia, sillä oikeasti merkitykselliset näytöt on jo annettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Kyllä ainakin vielä perus- ja aineopinnoissa opetellaan kielitaitoa ja valmistuneellakaan kielitaito ei välttämättä ole samalla tasolla kuin natiivilla, vaan on luonnollista, että opettaja unohtelee esim.ruotsin sanoja, jotka jokainen abi tietää englanniksi, sillä useimmat kielet ovat tekohengityksen alla käytön puutteesta johtuen ellei itse asu Ruotsissa, Venäjällä, Espanjassa jne.
Jos haluaa avartaa maailmankuvaa ja ymmärtää erilaisia kieliä eikä ole pakko päästä tiettyyn ammattiin, niin kyllä kansalaisopisto on varmaan se antoisin paikka, sillä kansalaisopistossa ja vastaavissa keskitytään itse asiaan eli kieleen ja tarjontaa on paljon ympäri Suomea. Eiväthän nämä tietenkään sulje toisiaan pois ja moni pitää mielipidettäni tyhmänä ja tiedän sen olevan epätavallinen, mutta näin minä asian näen.
Enkun opettajan ja perusfiksun abin välinen ero englannin kielen taidossa on aika hiuksenhieno, mutta tätä ei tietenkään saisi sanoa ääneen, jotta opettajat voisivat säilyttää asemansa. Kansalaisopistossa pääset kiinni kieliin, joista 99% ihmisillä ei ole mitään hajua etkä jää junnaamaan samaan kieleen puoleksi vuosikymmeneksi.
Sulla ei ainakaan suomen taito ole hallussa.
Tekstisi vilisee virheitä.Oikea paikka syventää vieraan kielen taitoa on tietysti kys. kieltä puhuvan kansan ja kulttuurin parissa oleskelu. Lisäksi natiiviopettajilta saa arvokasta tietoa.
Tätä pääomaa kielen ammattilainen kartuttaa koko ikänsä. Kielen ja kulttuurin osaajana ei tule koskaan valmiiksi eikä saavuta natiivin tasoa. Sen voi hyväksyä heti ja rentoutua.Kyllä minulla oli jo lapsena suomen taito hallussa kuten muillakin ja kirjoitan sellaista tekstiä mitä muutkin ammattilaiset, jossa mitään häiritseviä virheitä ei ole käytännössä koskaan, vaan pitää sinun tapaasi tihrustaa silmiä ja etsiä etsimällä jotain saivarreltavaa, jonka ainoastaan äikän ope tai kaunaa kantava tyyppi näkee huomauttamisen arvoiseksi.
Pullistele vapaasti, jos haluat.
Kirjoituksestasi huomaa ensi silmäyksellä että kielitaitosi on keskinkertainen. Teet rakennevirheitä ja kuvakieli onnahtelee.
Ammattilainen voit olla, mutta et kielen.
Minä tiedän mitä se opiskelu on uskokaa jo. Tätini on opiskellut englantia yliopistossa ja on kääntäjä joten tiedän asiasta. Äidinkielessä on mennyt huonosti ainekirjoitukset yleensä mutta niitähän ei lukiossa enää ole.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut sun viesteistä nyt välittyy se, ettet tajua, että kysymys ei ole vain vaatimustasosta, vaan siitä, ettei yliopistossa opiskella varsinaisesti kieltä, vaan kielitiedettä ko. kieleen liittyen, kielen historiaa, ko. kielialueen kulttuuria jne.
Tätä minäkin ihmettelen. Ap jankkaa vaan vaatimustasosta. Ei se nyt niin kummoinen ole, normaalijärkiselle.
Öh, Engl.fil. on vieraista kielistä suosituin. Sisään pääsee n. 15% hakijoista. Pääsykoekirja on osattava etuperin ja takaperin.
Ns. normaalijärjellä ja pelkällä kielitaidolla (joskin siitä on hyötyä kirjan lukemisessa ja kokeeseen vastaamisessa) ei ovet avaudu.
Opinnoissa pitää menestyä hyvin, että saa jatkaa tasolta toiselle.Minä en kokenut, että sisäänpääsy olisi ollut mitenkään vaikea. Eivätkä kyllä opinnotkaan olleet vaikeita, motivaatio oli vaan hukassa esseitä kirjoittaessa.
Ehkäpä koevaatimukset on muuttuneet.
Todennäköisesti, jos sisäänpääsyprosentti on nykyään niinkin korkea kuin 15 prosenttia. 90-luvun loppupuolella se oli pahimmillaan reippaasti alle 10.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy parantaa hurjasti jos kieliä aiot opiskella. 10 tuntuu olevan aika yleinen arvosana mistä tahansa kielestä monille ja useimmat taitavat myös matematiikan, jolloin mahdollisuudet ovat paljon paremmat.
Toi äikkä 8 kuulostaa huolestuttavalta.
Kaikkien kieliaineiden opiskelijoilla on syytä olla vankka äidinkielentaito ja horjumaton kielitaju.Voiko 'horjumatonta kielitajua' määritellä? Horjumatonta tanssijaa ja taitoluistelijaa ei ole olemassa edes huipputasolla.
Koulunumerot eivät heijasta suoraan ainakaan sanavarastoa, kokonaistietomäärää ja sen sellaista, vaan aika monta muuta asiaa, joihin kuuluvat ainakin seuraavat:
-opettajan ja opiskelijan käsitysten yhtenevyys kokeen tai kurssin vaatimuksista ja raja-alueista
-tietyllä kurssilla tai kokeessa painottuvat kysymykset ja tehtävät
-tyyliseikat
Yksittäisessä esim.vieraan kielen kokeessa opiskelija ei hyödynnä koko sanavarastoaan, vaan joutuu keskittymään kokeen alueeseen, joka voi olla hänen kannaltaan edullinen tai epäedullinen. Puheessa ei taas ole pilkkuja ja yhdyssanavirheitä, mutta vaikka tietäisi miten paljon hienoja sanoja ja osaisi kirjoittaa miten hienoja ja lukijaa kiehtovia tekstejä tahansa, voi numero laskea muotoseikkojen takia.
Jos vastaukset ovat liian korkealentoisia tai opettajan ja opiskelijan käsitykset hyvästä vastauksesta erilaisia huonojen ohjeiden tms. takia, numero tietysti laskee. Vapaassa kirjoitelmassa opiskelija voi myös ennustella toivottavan hienoa kikkailua hienoilla rakenteilla, jolloin virheiden riski kasvaa, vaikka samanaikaisesti opiskelija esittelee omaavansa ymmärrystä erilaisista rakenteista. Joku toinen taas pelaa varman päälle ja kirjoittaa kirvesvarsityyppistä perustekstiä virheettä.
Ihmisten pitäisi pystyä vapautumaan negatiivisista uskomuksista, jotka rajoittavat omaa menestymistä ja haaveita; jokainen läpäisty koe on hieno saavutus riippumatta arvosanasta ja missä tahansa asiassa voi kehittyä hirveän paljon. Jos ihmistä kiinnostaa joku asia todella paljon, se on aika vahva merkki siitä, että menestystä on luvassa tavalla tai toisella jos vain luopuu esteiden asettamisesta itselleen ja niitä esteitä voivat olla myös näköalattomien ihmisten arvostelut.
Jos ap:lla on tunne siitä, että kielten opiskelu todella kiinnostaa, niin on hän jo aika vahvassa etulyöntiasemassa useimpiin ihmisiin verrattuna, joilla ei ole vahvaa kiinnostusta mihinkään asiaan (enkä tällä tarkoita laittaa ihmisiä paremmuusjärjestykseen). Kiinnostus on paljon tärkeämpää kuin hemmottelevat lähtökohdat, sillä ainakaan vielä nykymaailmassa tieto ja kokemus ei tule päähän itsestään, vaikka olisi omasta tai jonkun muun mielestä miten lahjakas tahansa.
Kaikki eivät ehkä voi olla ns.lahjakkaita, mutta kaikki voivat ansioitua ja ainoastaan ne, jotka näkevät vaivaa, tulevat ansioitumaan riippumatta lähtökohdista. On tavallaan turhaa pohdintaa miettiä mahtaako olla lahjakas vai ei, jos asia siis kiinnostaa, vaan on parempi vain tehdä hommia ja uudet ansiot tulevat siinä kuin itsestään. Kun ansioita on tarpeeksi paljon, ei ketään edes kiinnosta miettiä mitään lahjakkuuksia, sillä oikeasti merkitykselliset näytöt on jo annettu.
Et ole varmaan käynyt edes lukiota. 😂
Aina yhtä hupaisaa, kun joku kehuu sinnikkäästi itseään, mutta ei ole näyttää mitään.
Pääasia, että pääsee paasaamaan, pätemään ja yrittelemään asiantuntijana esiintymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Kyllä ainakin vielä perus- ja aineopinnoissa opetellaan kielitaitoa ja valmistuneellakaan kielitaito ei välttämättä ole samalla tasolla kuin natiivilla, vaan on luonnollista, että opettaja unohtelee esim.ruotsin sanoja, jotka jokainen abi tietää englanniksi, sillä useimmat kielet ovat tekohengityksen alla käytön puutteesta johtuen ellei itse asu Ruotsissa, Venäjällä, Espanjassa jne.
Jos haluaa avartaa maailmankuvaa ja ymmärtää erilaisia kieliä eikä ole pakko päästä tiettyyn ammattiin, niin kyllä kansalaisopisto on varmaan se antoisin paikka, sillä kansalaisopistossa ja vastaavissa keskitytään itse asiaan eli kieleen ja tarjontaa on paljon ympäri Suomea. Eiväthän nämä tietenkään sulje toisiaan pois ja moni pitää mielipidettäni tyhmänä ja tiedän sen olevan epätavallinen, mutta näin minä asian näen.
Enkun opettajan ja perusfiksun abin välinen ero englannin kielen taidossa on aika hiuksenhieno, mutta tätä ei tietenkään saisi sanoa ääneen, jotta opettajat voisivat säilyttää asemansa. Kansalaisopistossa pääset kiinni kieliin, joista 99% ihmisillä ei ole mitään hajua etkä jää junnaamaan samaan kieleen puoleksi vuosikymmeneksi.
Sulla ei ainakaan suomen taito ole hallussa.
Tekstisi vilisee virheitä.Oikea paikka syventää vieraan kielen taitoa on tietysti kys. kieltä puhuvan kansan ja kulttuurin parissa oleskelu. Lisäksi natiiviopettajilta saa arvokasta tietoa.
Tätä pääomaa kielen ammattilainen kartuttaa koko ikänsä. Kielen ja kulttuurin osaajana ei tule koskaan valmiiksi eikä saavuta natiivin tasoa. Sen voi hyväksyä heti ja rentoutua.Kyllä minulla oli jo lapsena suomen taito hallussa kuten muillakin ja kirjoitan sellaista tekstiä mitä muutkin ammattilaiset, jossa mitään häiritseviä virheitä ei ole käytännössä koskaan, vaan pitää sinun tapaasi tihrustaa silmiä ja etsiä etsimällä jotain saivarreltavaa, jonka ainoastaan äikän ope tai kaunaa kantava tyyppi näkee huomauttamisen arvoiseksi.
Pullistele vapaasti, jos haluat.
Kirjoituksestasi huomaa ensi silmäyksellä että kielitaitosi on keskinkertainen. Teet rakennevirheitä ja kuvakieli onnahtelee.
Ammattilainen voit olla, mutta et kielen.
Niin se on helppoa tehdä anonyyminä kaikenlaisia väitöksiä ja vielä kuvitella tuntevansa toisia anonyymejä ihmisiä ja heidän taustojaan. Ihan samalla tavalla voisin peilata nuo sanasi takaisin sinne ja samalla tavalla vaatia sinua todistamaan minun olevan väärässä, vaikka en olisi edes todistanut mitään virheitä olevan olemassa. Mutta sehän olisi aivan absurdi asetelma, joten en alennu sellaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Minä tiedän mitä se opiskelu on uskokaa jo. Tätini on opiskellut englantia yliopistossa ja on kääntäjä joten tiedän asiasta.
Ap
Where's the logic?
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy parantaa hurjasti jos kieliä aiot opiskella. 10 tuntuu olevan aika yleinen arvosana mistä tahansa kielestä monille ja useimmat taitavat myös matematiikan, jolloin mahdollisuudet ovat paljon paremmat.
Toi äikkä 8 kuulostaa huolestuttavalta.
Kaikkien kieliaineiden opiskelijoilla on syytä olla vankka äidinkielentaito ja horjumaton kielitaju.Voiko 'horjumatonta kielitajua' määritellä? Horjumatonta tanssijaa ja taitoluistelijaa ei ole olemassa edes huipputasolla.
Koulunumerot eivät heijasta suoraan ainakaan sanavarastoa, kokonaistietomäärää ja sen sellaista, vaan aika monta muuta asiaa, joihin kuuluvat ainakin seuraavat:
-opettajan ja opiskelijan käsitysten yhtenevyys kokeen tai kurssin vaatimuksista ja raja-alueista
-tietyllä kurssilla tai kokeessa painottuvat kysymykset ja tehtävät
-tyyliseikat
Yksittäisessä esim.vieraan kielen kokeessa opiskelija ei hyödynnä koko sanavarastoaan, vaan joutuu keskittymään kokeen alueeseen, joka voi olla hänen kannaltaan edullinen tai epäedullinen. Puheessa ei taas ole pilkkuja ja yhdyssanavirheitä, mutta vaikka tietäisi miten paljon hienoja sanoja ja osaisi kirjoittaa miten hienoja ja lukijaa kiehtovia tekstejä tahansa, voi numero laskea muotoseikkojen takia.
Jos vastaukset ovat liian korkealentoisia tai opettajan ja opiskelijan käsitykset hyvästä vastauksesta erilaisia huonojen ohjeiden tms. takia, numero tietysti laskee. Vapaassa kirjoitelmassa opiskelija voi myös ennustella toivottavan hienoa kikkailua hienoilla rakenteilla, jolloin virheiden riski kasvaa, vaikka samanaikaisesti opiskelija esittelee omaavansa ymmärrystä erilaisista rakenteista. Joku toinen taas pelaa varman päälle ja kirjoittaa kirvesvarsityyppistä perustekstiä virheettä.
Ihmisten pitäisi pystyä vapautumaan negatiivisista uskomuksista, jotka rajoittavat omaa menestymistä ja haaveita; jokainen läpäisty koe on hieno saavutus riippumatta arvosanasta ja missä tahansa asiassa voi kehittyä hirveän paljon. Jos ihmistä kiinnostaa joku asia todella paljon, se on aika vahva merkki siitä, että menestystä on luvassa tavalla tai toisella jos vain luopuu esteiden asettamisesta itselleen ja niitä esteitä voivat olla myös näköalattomien ihmisten arvostelut.
Jos ap:lla on tunne siitä, että kielten opiskelu todella kiinnostaa, niin on hän jo aika vahvassa etulyöntiasemassa useimpiin ihmisiin verrattuna, joilla ei ole vahvaa kiinnostusta mihinkään asiaan (enkä tällä tarkoita laittaa ihmisiä paremmuusjärjestykseen). Kiinnostus on paljon tärkeämpää kuin hemmottelevat lähtökohdat, sillä ainakaan vielä nykymaailmassa tieto ja kokemus ei tule päähän itsestään, vaikka olisi omasta tai jonkun muun mielestä miten lahjakas tahansa.
Kaikki eivät ehkä voi olla ns.lahjakkaita, mutta kaikki voivat ansioitua ja ainoastaan ne, jotka näkevät vaivaa, tulevat ansioitumaan riippumatta lähtökohdista. On tavallaan turhaa pohdintaa miettiä mahtaako olla lahjakas vai ei, jos asia siis kiinnostaa, vaan on parempi vain tehdä hommia ja uudet ansiot tulevat siinä kuin itsestään. Kun ansioita on tarpeeksi paljon, ei ketään edes kiinnosta miettiä mitään lahjakkuuksia, sillä oikeasti merkitykselliset näytöt on jo annettu.
Et ole varmaan käynyt edes lukiota. 😂
Aina yhtä hupaisaa, kun joku kehuu sinnikkäästi itseään, mutta ei ole näyttää mitään.
Pääasia, että pääsee paasaamaan, pätemään ja yrittelemään asiantuntijana esiintymistä.
Missään en ole itseäni kehunut, vaan yritin kannustaa aloittajaa.
Täällä kuka tahansa voi olla mitä tahansa (nettipalsta), joten annan asioiden keskustella tittelien ja todistusten sijaan. Näetkö itse tekstini asiasiällössä jotain väärää? Oman pitkän pohdiskelun pohjalta olen tullut noihin ajatuksiin ja varmaan moni muu myös.
Olen lukenut kandiksi pääaineena saksan kieli. Mukavaa oli.
Nykynuorten kielitaito on niin hyvä, että on varmaan vaikea perus kaseilla ja yseillä päästä yhtään minnekään.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut kandiksi pääaineena saksan kieli. Mukavaa oli.
Ai germaaninen filologia?
Kun yliopistossa ei ole saksan kielen laitosta eikä saksan kielestä opiskella arvosanoja.
Sanon vielä kerran. Siellä ei opiskella kieltä niin kuin sinä tällä hetkellä kielenopiskelun ymmärrät. Kysymys ei ole siitä, että opiskellaan myös kirjallisuutta ja kulttuuria, vaan siitä, että se ihan oikeasti on ihan erilaista kuin esim. lukion kieltenopiskelu.
Itse kyllä viihdyin erittäin hyvin kieltä opiskelemassa yliopistossa, että lähde ihmeessä, jos kielet kiinnostaa syvemmin. Kielitaito jos kiinnostaa, niin sitä voi tosiaan opiskella muuallakin.
Lisäksi yliopistossa opiskellessa sivuaineilla on suuri merkitys, ei vain pääaineella, että siinä mielessä peli ei edelleenkään (opinto-oikeuksiin on tullut hirveästi muutoksia sitten omien opiskeluaikojen) taida olla menetetty, kun pääaineen valitsee.