Mies, lapset ja isovanhemmat haluaa sukujoulun meillä, minä ainoana en

Törkeää olisi perua nyt, kun joulunvietosta on jo sovittu, jotenkin siitä nyt vaan pitää selvitä kaikkien yhdessä. Aikuisten pitää kestää perumiset, eikä kenenkään tarvitse ottaa vastuuta toisten aikuisten mielipahasta, mutta lapsilta ei pitäisi viedä enää tässä vaiheessa sitä mikä on luvattu ja mitä he odottavat innolla.

Sikäli ketju on kyllä mielenkiintoinen, että näin yleisesti ajatellaan naisen olevan päävastuussa ja organisoijana. Tee lista, pyydä tarvittaessa apua (jopa omalta puolisolta!), soita sukulaisille mitä pitää tuoda, ystävät siivoamaan jne. Ja nimenomaan naisen, koska mies ei vaan osaa eikä miestä voi vaatia opettelamaan asioiden hoitamista. Kannatan sitä, että nyt perheessä kertakaikkiaan pistetään roolit toisinpäin, mies huolehtii kokonaisuudesta ja vaimo auttelee minkä jaksaa, koristelee kuusen lasten kanssa ja sytyttää ne ulkotulet :D Lapsille tuskin on mitään merkitystä, vaikka pöydästä puuttuisikin rosolli ja joululiina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mä lupaan miehelle tai lapsille jotain, niin saa olla aika force majeure että lähden sitä perumaan. Sanon ei, jos se on ei, ehkää voidaan harkita ja kyllä on kyllä ja siihen voi perhe luottaa. Mies luottaa minuun ja lapset luottavat sanaani.

Jos lupaa miehelle tehdä asian x hänen kanssaan niin teen enkä luista hommasta ja sysää hommaa hänelle. Ihan sen takia vaan, ettei huvitakaan ei lähdetä mitään perumaan. Se tehdään mikä on sovittu.

Mielestäni on outoa logiikkaa, että nyt joulun ollessa ovella ap kiukuttelee kun ei nappaakaan ja sysäisi koko homman miehelle. ”Mua ei nyt huvita” -tuuliviiri.

Mitä jos mies tekisi saman ap:lle, lupaisi esim remontoida ap:n kanssa kotia, mutta sanoisikin remontin alkaessa, että ei nappaa ja lähden baariin ja tulen sitten takaisin kun remontti on valmis.

Jos on sovittu, että yhdessä tehdään niin sitten tehdään yhdessä!

Vaan kun tuossa remonttivertauksessasi on ongelmana se, että nyt on mies ollut se joka on ideoinut ja painostaen vaatinut remontin, kuvitellen samalla ap:n hoitavan sen koko remontin yksinään. Eli ollut alunperinkin menossa sinne baariin sillä aikaa kun ap tekee kaikki työt!

No tämä remontti oli kuvitteellinen vertaus, älä ota sitä niin vakavasti.

Tarkoitukseni oli vain tuoda esille sitä, että jos sovitaan joku asia tehtäväksi, niin molemmat osallistuvat eikä toinen luiki karkuun ja jätä toista selviytymään yksin hommasta. Mielestäni tämä on perusjuttuja parisuhteessa, mutta tämän ketjun perusteella ei se niin itsestään selvää taida olla.

Mutta tuohan se ongelma tässä on koko ajan ollutkin, ja syy siihen miksi ap haluaa nyt perua koko homman! Mies, lapset ja muu suku on vaatimalla vaatinut sukujoulua, jota ap ei uupumuksen vuoksi ole halunnut tehdä. Ap on enemmistön sitkeiden vaatimusten ja väsymyksen takia antanut periksi, mutta lopputulos on juuri se mitä hän pelkäsi: ap:n ollaan oletettu yksinään suunnittelevan ja valmistelevan koko höskän, vaikkei edes halunnut sen ollenkaan tapahtuvan. Jännästi mies oli odottanut kaiken vain "tapahtuvan", ja nyt kun ap oli ilmoittanut homman olevan miehen vastuulla olikin se äkisti jotain kamalan työlästä. Helppohan se on julistaa se valmisteluihin liittyvä metatyö ja johtaminen pikkujutuksi, mutta siihen on ihan syynsä miksi työelämässä siitä vastaavat ovat suorittavaa tasoa paremmin palkattuja...

Eli sitä ihan toimivaa remonttivertaustasi yhä vain soveltaen, mies vaikkapa päätti että nythän rakennetaan meille uusi pihagrilli ja kutsutaan kaverit sitten juhlimaan sen valmistumista. Mies kuitenkin kuvittelee oman osuutensa rajoittuvan sohvan nurkasta kalja kourassa huudeltuihin toivomuksiin grillin ominaisuuksista ja tarjottavista, raskaimpien työvaiheiden rajoittuessa valmiin listan kanssa tehtäviin kauppareissuihin sekä valmiin grillin ääressä tapahtuvaan isännöintiin, jossa isäntä suurena ja mahtavana kääntelee grilliherkkuja tuoppi toisessa kourassa. Samaan aikaan näissä kuvitelmissa grillin varsinainen suunnittelu materiaalivalintoja ja mahdollisesti hankintoja myöten jää ap:lle, samoin itse grillin rakentaminen, kutsujen ruokalistan laatiminen kaikkine allergiaselvityksineen ja muineen + tietenkin vieraille soittelu siitä mitä kukakin tuo. Sitten ap:n oletetaan hoitavan kutsujen kaikki muutkin valmistelut siivoamisesta (jossa autetaan vain jos sitä tarpeeksi sinnikkäästi vaaditaan) kattamiseen ja ruuan esivalmisteluihin, sillä onhan siinä hirveä vaiva jos isäntä itse joutuisi itse miettimään ja valmistamaan kaikki marinoinnit sun muut, eikö se nyt riitä että se käy hakemassa viinat? Tämän jälkeen ap:n kuvitellaan vielä iloisesti hymyillen emännöivän kutsut, eli vahtivan kaikilla olevan mukavaa, huolehtivan ettei pöydästä lopu tarjottavat kesken ja lopuksi vielä siivoavan. Raskaalla kädellä kärjistettyä, mutta koko lailla se mistä tässä on kyse. Lisäksi on muistettava, että ap:n mies havahtui joulusuunnitelmiensa ongelmaan edes jollain tasolla vasta, kun ap ilmoitti olevansakin tällä kertaa niin sanotusti se joka jää sohvalle tölkki kourassa huutelemaan. Nyt sitten odotellaan miten ap:n mies ratkaisee tämän pulmansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mä lupaan miehelle tai lapsille jotain, niin saa olla aika force majeure että lähden sitä perumaan. Sanon ei, jos se on ei, ehkää voidaan harkita ja kyllä on kyllä ja siihen voi perhe luottaa. Mies luottaa minuun ja lapset luottavat sanaani.

Jos lupaa miehelle tehdä asian x hänen kanssaan niin teen enkä luista hommasta ja sysää hommaa hänelle. Ihan sen takia vaan, ettei huvitakaan ei lähdetä mitään perumaan. Se tehdään mikä on sovittu.

Mielestäni on outoa logiikkaa, että nyt joulun ollessa ovella ap kiukuttelee kun ei nappaakaan ja sysäisi koko homman miehelle. ”Mua ei nyt huvita” -tuuliviiri.

Mitä jos mies tekisi saman ap:lle, lupaisi esim remontoida ap:n kanssa kotia, mutta sanoisikin remontin alkaessa, että ei nappaa ja lähden baariin ja tulen sitten takaisin kun remontti on valmis.

Jos on sovittu, että yhdessä tehdään niin sitten tehdään yhdessä!

Vaan kun tuossa remonttivertauksessasi on ongelmana se, että nyt on mies ollut se joka on ideoinut ja painostaen vaatinut remontin, kuvitellen samalla ap:n hoitavan sen koko remontin yksinään. Eli ollut alunperinkin menossa sinne baariin sillä aikaa kun ap tekee kaikki työt!

Miksi kuvittelet, että se olisi ollut mies, joka olisi ideoinut ja vaatinut remonttia? Kyllä ainakin meillä minä olen se, joka yleensä huomaa, jos joku paikka täytyy remontoida. Ja näin oikeastaan kaikissa tuttavapariskunnissakin. Nainen suunnittelee ja mies toteuttaa. Nykyään kyllä monet naisetkin toteuttaa itsekin remontteja. Itsekin osallistun aina ja esim saatan tapetoida ihan yksin huoneet. mies kyllä yleensä irroittaa listat ja sitten taas laittaa ne takaisin.

Mitäpä jos lukisit koko viestiketjun, jota lainaat? Tässä ei puhuta oikeasta remontista mitään, vaan verrataan sukujoulun valmistamista remonttiin. Sukujoulusta, jonka tässä tapauksessa on päättänyt ja vaatinut perheen mies aikeenaan jättää varsinaiset valmistelut ap:n vastuulle ja enimmäkseen tehtäväksi -> niin sanotusti keksinyt ja vaatinut remontin, jättäen toteutuksen ap:lle.

Joo, ja tiedän kyllä että varsinaiset remontit menevät yleensä juuri kuten selostit...

Vierailija kirjoitti:

Törkeää olisi perua nyt, kun joulunvietosta on jo sovittu, jotenkin siitä nyt vaan pitää selvitä kaikkien yhdessä. Aikuisten pitää kestää perumiset, eikä kenenkään tarvitse ottaa vastuuta toisten aikuisten mielipahasta, mutta lapsilta ei pitäisi viedä enää tässä vaiheessa sitä mikä on luvattu ja mitä he odottavat innolla.

Sikäli ketju on kyllä mielenkiintoinen, että näin yleisesti ajatellaan naisen olevan päävastuussa ja organisoijana. Tee lista, pyydä tarvittaessa apua (jopa omalta puolisolta!), soita sukulaisille mitä pitää tuoda, ystävät siivoamaan jne. Ja nimenomaan naisen, koska mies ei vaan osaa eikä miestä voi vaatia opettelamaan asioiden hoitamista. Kannatan sitä, että nyt perheessä kertakaikkiaan pistetään roolit toisinpäin, mies huolehtii kokonaisuudesta ja vaimo auttelee minkä jaksaa, koristelee kuusen lasten kanssa ja sytyttää ne ulkotulet :D Lapsille tuskin on mitään merkitystä, vaikka pöydästä puuttuisikin rosolli ja joululiina.

Kysyin neuvosi mukaan millainen on meidän joulu ja riittää, että olemme maaseudulla, pöydässä on sitä sun tätä ja juomana voisi olla vaikka kossua kun se oli joskus 80-luvulla kova sana. Ja sitten me tietysti saunotaan. Kiitos kovasti avustasi! Näin se joulu helkkyen tulevi.

Tässä nyt oli jo aloituksessa se tunteita herättävä näkökulma, että joulu vietosta oli päätetty ”reilusti” enemmistön tahdon mukaan, mutta koko vaivannäkö olisi jäämässä ainoalle sitä vastustaneelle.

Jos jonkun (miehen) on vielä vaikea tätä ymmärtää, niin entäpä seuraava esimerkki: vaimo ja lapset yhdessä päättävät, että on ihana idea mennä koko suvun voimin oikein hyvään ravintolaan syömään. Enemmistön päätöksen mukaan varataan pöytä todella laadukkaasta ravintolasta ja kutsutaan kerrankin ihan koko suku koolle... Mies on tätä vastustanut alusta lähtien, koska hän yksin maksaa laskun. Mutta enemmistö päättää, ja kaikkien muiden mielestä tämä on loistava ajatus ja illasta tulee ihana.

Nyt miehen pitäisi alkaa säästää ja tehdä iltaisin toista työtä, jotta saa kokoon rahat koko suvun ravintolaillallista varten, ja hän kokee asetelman jotenkin epäreiluksi.

Minun miehelleni ei ole niin väliä joulusta ja tunnelmista, saanut siitä tarpeekseen kotonaan kun jouluun liittyi aina äitinsä stressi ja riitely. Meidän kotona joulu laitettiin yhdessä mutta äiti antoi jokaiselle tehtävänsä. Meidän joulu on siis oma kompromissi molempien taustoista, pyritään hyvään tunnelmaan, ruokaan, juomaan ja rauhalliseen oloon ja ei stressata, riidellä mutta ei erityisemmin tehdä joulua pitkän kaavan kautta.

Esim. ei jouluruokia, yksi lahja riittää, ei joulukoristeita tai joulumusiikkia, tunnelma tulee valoilla ja kynttilöillä. Ei joululiinoja, jouluverhoja, joulukukkia, kuka niitä nyt edes kaipaa, ihan oldschool. Siivous on normi viikkosiivous. Ei hautausmaakäyntiä, joulurauhan julistusta. Jouluna pyydetään ystävät käymään syömässä, sukulaisten kanssa soitellaan/viestitellään ne lähimmät. Ruoka on juhlaruokaa mutta ei mitään kinkkua kalkkunaa tai laatikoita. Meillä joulu on rauhoittumista ja hyvää ruokaa, siihen panostetaan. Ja saa tarvittaessa heilua pyjamassa koko viikon jos siltä tuntuu vaikka olisi vieraitakin. Ainakin lapset.

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt oli jo aloituksessa se tunteita herättävä näkökulma, että joulu vietosta oli päätetty ”reilusti” enemmistön tahdon mukaan, mutta koko vaivannäkö olisi jäämässä ainoalle sitä vastustaneelle.

Jos jonkun (miehen) on vielä vaikea tätä ymmärtää, niin entäpä seuraava esimerkki: vaimo ja lapset yhdessä päättävät, että on ihana idea mennä koko suvun voimin oikein hyvään ravintolaan syömään. Enemmistön päätöksen mukaan varataan pöytä todella laadukkaasta ravintolasta ja kutsutaan kerrankin ihan koko suku koolle... Mies on tätä vastustanut alusta lähtien, koska hän yksin maksaa laskun. Mutta enemmistö päättää, ja kaikkien muiden mielestä tämä on loistava ajatus ja illasta tulee ihana.

Nyt miehen pitäisi alkaa säästää ja tehdä iltaisin toista työtä, jotta saa kokoon rahat koko suvun ravintolaillallista varten, ja hän kokee asetelman jotenkin epäreiluksi.

Loistava vertaus :)

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt oli jo aloituksessa se tunteita herättävä näkökulma, että joulu vietosta oli päätetty ”reilusti” enemmistön tahdon mukaan, mutta koko vaivannäkö olisi jäämässä ainoalle sitä vastustaneelle.

Jos jonkun (miehen) on vielä vaikea tätä ymmärtää, niin entäpä seuraava esimerkki: vaimo ja lapset yhdessä päättävät, että on ihana idea mennä koko suvun voimin oikein hyvään ravintolaan syömään. Enemmistön päätöksen mukaan varataan pöytä todella laadukkaasta ravintolasta ja kutsutaan kerrankin ihan koko suku koolle... Mies on tätä vastustanut alusta lähtien, koska hän yksin maksaa laskun. Mutta enemmistö päättää, ja kaikkien muiden mielestä tämä on loistava ajatus ja illasta tulee ihana.

Nyt miehen pitäisi alkaa säästää ja tehdä iltaisin toista työtä, jotta saa kokoon rahat koko suvun ravintolaillallista varten, ja hän kokee asetelman jotenkin epäreiluksi.

Jos ollaan tarkkoja niin aloitus oli tämä

"Mies lapset ja isovanhemmat haluaa sukujoulun meillä, minä ainoana en. Menin heikkona hetkenä suostumaan ja nyt ahdistaa enemmän ja enemmän ja tekisi mieli perua koko homma. Vieläkö voi? Tekisi vaan mieli sanoa miehelle, että jos hän raahaa sukulaiset meille, niin minä vietän jouluni yksin hotellissa."

Aloituksessa ei ole puhuttu mitään kuka järjestää asiat, tuleeko isovanhempien lisäksi muita sukulaisia tms. ainoastaan, että ap on ensin suostunut mutta viikkoa ennen haluaa perua tai muuten menee hotelliin.

Ja tähän aloitukseen on kommentoitu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt oli jo aloituksessa se tunteita herättävä näkökulma, että joulu vietosta oli päätetty ”reilusti” enemmistön tahdon mukaan, mutta koko vaivannäkö olisi jäämässä ainoalle sitä vastustaneelle.

Jos jonkun (miehen) on vielä vaikea tätä ymmärtää, niin entäpä seuraava esimerkki: vaimo ja lapset yhdessä päättävät, että on ihana idea mennä koko suvun voimin oikein hyvään ravintolaan syömään. Enemmistön päätöksen mukaan varataan pöytä todella laadukkaasta ravintolasta ja kutsutaan kerrankin ihan koko suku koolle... Mies on tätä vastustanut alusta lähtien, koska hän yksin maksaa laskun. Mutta enemmistö päättää, ja kaikkien muiden mielestä tämä on loistava ajatus ja illasta tulee ihana.

Nyt miehen pitäisi alkaa säästää ja tehdä iltaisin toista työtä, jotta saa kokoon rahat koko suvun ravintolaillallista varten, ja hän kokee asetelman jotenkin epäreiluksi.

Jos ollaan tarkkoja niin aloitus oli tämä

"Mies lapset ja isovanhemmat haluaa sukujoulun meillä, minä ainoana en. Menin heikkona hetkenä suostumaan ja nyt ahdistaa enemmän ja enemmän ja tekisi mieli perua koko homma. Vieläkö voi? Tekisi vaan mieli sanoa miehelle, että jos hän raahaa sukulaiset meille, niin minä vietän jouluni yksin hotellissa."

Aloituksessa ei ole puhuttu mitään kuka järjestää asiat, tuleeko isovanhempien lisäksi muita sukulaisia tms. ainoastaan, että ap on ensin suostunut mutta viikkoa ennen haluaa perua tai muuten menee hotelliin.

Ja tähän aloitukseen on kommentoitu.

Miten niin viikkoa ennen? Minun kalenterissani jouluun on edelleen yli viikko aikaa, ja tämä aloitus on pyrinyt jo päiväkausia täällä.

Vierailija kirjoitti:

Jos mä lupaan miehelle tai lapsille jotain, niin saa olla aika force majeure että lähden sitä perumaan. Sanon ei, jos se on ei, ehkää voidaan harkita ja kyllä on kyllä ja siihen voi perhe luottaa. Mies luottaa minuun ja lapset luottavat sanaani.

Jos lupaa miehelle tehdä asian x hänen kanssaan niin teen enkä luista hommasta ja sysää hommaa hänelle. Ihan sen takia vaan, ettei huvitakaan ei lähdetä mitään perumaan. Se tehdään mikä on sovittu.

Mielestäni on outoa logiikkaa, että nyt joulun ollessa ovella ap kiukuttelee kun ei nappaakaan ja sysäisi koko homman miehelle. ”Mua ei nyt huvita” -tuuliviiri.

Mitä jos mies tekisi saman ap:lle, lupaisi esim remontoida ap:n kanssa kotia, mutta sanoisikin remontin alkaessa, että ei nappaa ja lähden baariin ja tulen sitten takaisin kun remontti on valmis.

Jos on sovittu, että yhdessä tehdään niin sitten tehdään yhdessä!

Ap oli suostunut siihen, että heille voi miehen toiveen mukaisesti tulla sukulaisia jouluksi, eihän se tarkoita, että hän olisi suostunut olemaan päävastuussa joulujärjestelyistä, kuten mies oletti. Edelleenkään ap:lle ei varmaan olisi suuri ongelma nuo sukulaiset, jos mies siivoaisi, hakisi ruoat kaupasta ja valmistaisi ne. Mies kuitenkin kieltäytyi tästä, koska siinä on niin "iso työ".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mä lupaan miehelle tai lapsille jotain, niin saa olla aika force majeure että lähden sitä perumaan. Sanon ei, jos se on ei, ehkää voidaan harkita ja kyllä on kyllä ja siihen voi perhe luottaa. Mies luottaa minuun ja lapset luottavat sanaani.

Jos lupaa miehelle tehdä asian x hänen kanssaan niin teen enkä luista hommasta ja sysää hommaa hänelle. Ihan sen takia vaan, ettei huvitakaan ei lähdetä mitään perumaan. Se tehdään mikä on sovittu.

Mielestäni on outoa logiikkaa, että nyt joulun ollessa ovella ap kiukuttelee kun ei nappaakaan ja sysäisi koko homman miehelle. ”Mua ei nyt huvita” -tuuliviiri.

Mitä jos mies tekisi saman ap:lle, lupaisi esim remontoida ap:n kanssa kotia, mutta sanoisikin remontin alkaessa, että ei nappaa ja lähden baariin ja tulen sitten takaisin kun remontti on valmis.

Jos on sovittu, että yhdessä tehdään niin sitten tehdään yhdessä!

Vaan kun tuossa remonttivertauksessasi on ongelmana se, että nyt on mies ollut se joka on ideoinut ja painostaen vaatinut remontin, kuvitellen samalla ap:n hoitavan sen koko remontin yksinään. Eli ollut alunperinkin menossa sinne baariin sillä aikaa kun ap tekee kaikki työt!

Miksi kuvittelet, että se olisi ollut mies, joka olisi ideoinut ja vaatinut remonttia? Kyllä ainakin meillä minä olen se, joka yleensä huomaa, jos joku paikka täytyy remontoida. Ja näin oikeastaan kaikissa tuttavapariskunnissakin. Nainen suunnittelee ja mies toteuttaa. Nykyään kyllä monet naisetkin toteuttaa itsekin remontteja. Itsekin osallistun aina ja esim saatan tapetoida ihan yksin huoneet. mies kyllä yleensä irroittaa listat ja sitten taas laittaa ne takaisin.

Mitäpä jos lukisit koko viestiketjun, jota lainaat? Tässä ei puhuta oikeasta remontista mitään, vaan verrataan sukujoulun valmistamista remonttiin. Sukujoulusta, jonka tässä tapauksessa on päättänyt ja vaatinut perheen mies aikeenaan jättää varsinaiset valmistelut ap:n vastuulle ja enimmäkseen tehtäväksi -> niin sanotusti keksinyt ja vaatinut remontin, jättäen toteutuksen ap:lle.

Joo, ja tiedän kyllä että varsinaiset remontit menevät yleensä juuri kuten selostit...

Ai anteeksi, en todellakaan lukenut koko 22 sivuista ketjua. Enkä nyt aio lukeakaan. Menee koko päivä ja täytyy tehdä muutakin. Niitä joulusiivouksia nimenomaan :D. 

luen koko ketjun ehkä sitten joulunpyhinä kun on aikaa.  Tämä on varmaan viihdyttävä ketju.

Toivottavasti ap tulee kertomaan, miten mies ratkaisee ongelman.

Lukekaapa vähän aloitusviestiä pidemmälle, tästä siis kyse:

"Minä en halua enkä jaksa ja silti minun pitäisi kantaa päävastuu järjestelyistä.

ap"

"Mies ilmeisestikin kuvittelee, että kaikki järjestyy itsestään. Ehkä jätän hänelle kaikki, ihmetelkööt sitten että eikö olekaan mitään ruokaa ja missä yövieraat mahtuu nukkumaan.

ap"

Vierailija kirjoitti:

Lukekaapa vähän aloitusviestiä pidemmälle, tästä siis kyse:

"Minä en halua enkä jaksa ja silti minun pitäisi kantaa päävastuu järjestelyistä.

ap"

"Mies ilmeisestikin kuvittelee, että kaikki järjestyy itsestään. Ehkä jätän hänelle kaikki, ihmetelkööt sitten että eikö olekaan mitään ruokaa ja missä yövieraat mahtuu nukkumaan.

ap"

Tämä siis vastauksena sinulle, joka kirjoitit näin:

"Jos ollaan tarkkoja niin aloitus oli tämä

"Mies lapset ja isovanhemmat haluaa sukujoulun meillä, minä ainoana en. Menin heikkona hetkenä suostumaan ja nyt ahdistaa enemmän ja enemmän ja tekisi mieli perua koko homma. Vieläkö voi? Tekisi vaan mieli sanoa miehelle, että jos hän raahaa sukulaiset meille, niin minä vietän jouluni yksin hotellissa."

Aloituksessa ei ole puhuttu mitään kuka järjestää asiat, tuleeko isovanhempien lisäksi muita sukulaisia tms. ainoastaan, että ap on ensin suostunut mutta viikkoa ennen haluaa perua tai muuten menee hotelliin.

Ja tähän aloitukseen on kommentoitu."

(Pahoittelut hassuista lainauksista.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, sainpa kahlattua koko ketjun läpi. Luulette väärin, tulossa on muitakin kuin miehen vanhemmat. Tai oletan että on tulossa, koska mies ei ole sanonut peruneensakaan kutsua. Ei olla puhuttu joulusta sanaakaan sen jälkeen, kun sanoin että mies saa järjestää sen mitä pitää tarpeellisena, minä en järjestä mitään.

ap

Mitä mies siihen? Tsemppiä ap :)

Tämä on ollut todella hyvä ketju ja paljastanut monia ajatusvääristymiä (naisen kuuluu delegoida, pyytää apua yms). Ensi vuonna muistetaan kaikki ne ulkotulet! Tai miksei jo nyt, asetelmat päälaelleen ;)

Mies sanoi, että siinä on niin hirveästi työtä. Silloin ei ollut hirveästi työtä kun vaati minua tekemään valmistelut. Tämän jälkeen ei ole tosiaan mainittu joulusta sanaakaan. Hylkäsin ajatuksen hotellista, mutta en myöskään aio tehdä mitään sukujoulun eteen.

ap

Jännä kyllä tuo "miehen logiikka" :D Toisen tekemänä se vain on isompi homma?

Jos on ruoanlaittotumpula, niin jouluruokailun järjestäminen on isompi homma. Toisaalta ei se ole pikkuhomma perheen äidillekään, etenkin jos sen joutuu tekemään töissäkäynnin ohessa. Oma äitini valmisti aikoinaan aina runsaan ja maukkaan jouluruoan. Kaikki leivottiin itse, piparkakkuraikinan teosta lähtien kuten myös voitaikinat tehtiin itse. Joulusiivous oli tarkkaa. Näitä tehtiin jo viikkoja ennen joulua ja tahti kiihtyi joulua kohden. Kaikki tämä vuorotyön ohessa.

Minä ja veljeni autettiin jonkin verran, kuten isäkin. Mutta päävastuun kantoi äiti. Yleensä äiti kilahti jouluaattona pelkästä väsymyksestä, ei ollut erityisen kivaa.

Oman perheen jouluni on huomattavasti vaatimattomampi ruoan ja siivouksen suhteen. Ruokia ostetaan valmiina tai puolivalmiina soseena, eikä jouluruokavalikoima ole kovinkaan suuri. Joulusiivous on normaali imurointi.

En halua olla jouluna burnout, enkä olekaan, meillä mies tekee keittiöhommia ihan sujuvasti ja jopa enemmän kuin minä.

Meillä joulu vietetään oman perheen kesken noin 300 km päässä sukulaisista.

Muuten hyvä kommentti, mutta aina ihmettelen, jos "normaali"(viikkosiivous?) siivous on pelkkä imurointi. Meillä ainakin imuroidaan montakertaa viikossa, eikä sitä edes lasketa siivoukseksi.  Viikkosiivouksena pestään lattiat, vessat ja pyyhitään pinnoilta pölyä, jota kertyy viikossa kunnioitettava määrä. (se jaksaa aina ihmetyttää, että mistä sitä ilmestyy). Toki meillä on muutama lemmikki, joista irtoaa karvaa jne. joka ehkä vaikuttaa asiaan. Mutta jos viivous viikosta toiseen on pelkkä imurointi, niin missähän kunnossa koko huusholli on vaikkapa puolen vuoden kuluttua?

Tämä on taattua AV-palstaa. Jos joku uskaltaa sanoa, että siivoaminen on muutakin, kuin pelkkä imurointi, alapeukkuja rapisee :D

Toki jos talo on pesty viikko ennen joulua, voi ajatella, että juhlasiivous on pelkkä imurointi, mutta jos koko vuosi on siivottu vain imuroimalla, niin voisi kuvitella, että jotakin pesemistäkin voisi löytyä. Vaikkapa ihan vaan ne vessanpöntöt. Vai imuroimallako nekin nykyään pestään? Joskus on ihan oikeasti siivottava, vaikka sitä ei juuri mihinkään juhlaan tekisikään. 

Aika moni ajattelee, että osa juhlantuntua tulee juurikin puhtaasta kodista. Mutta sitä siivoamista ei tietenkään tarvitse jättää aatonaattoon.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, sainpa kahlattua koko ketjun läpi. Luulette väärin, tulossa on muitakin kuin miehen vanhemmat. Tai oletan että on tulossa, koska mies ei ole sanonut peruneensakaan kutsua. Ei olla puhuttu joulusta sanaakaan sen jälkeen, kun sanoin että mies saa järjestää sen mitä pitää tarpeellisena, minä en järjestä mitään.

ap

Mitä mies siihen? Tsemppiä ap :)

Tämä on ollut todella hyvä ketju ja paljastanut monia ajatusvääristymiä (naisen kuuluu delegoida, pyytää apua yms). Ensi vuonna muistetaan kaikki ne ulkotulet! Tai miksei jo nyt, asetelmat päälaelleen ;)

Mies sanoi, että siinä on niin hirveästi työtä. Silloin ei ollut hirveästi työtä kun vaati minua tekemään valmistelut. Tämän jälkeen ei ole tosiaan mainittu joulusta sanaakaan. Hylkäsin ajatuksen hotellista, mutta en myöskään aio tehdä mitään sukujoulun eteen.

ap

Jännä kyllä tuo "miehen logiikka" :D Toisen tekemänä se vain on isompi homma?

Jos on ruoanlaittotumpula, niin jouluruokailun järjestäminen on isompi homma. Toisaalta ei se ole pikkuhomma perheen äidillekään, etenkin jos sen joutuu tekemään töissäkäynnin ohessa. Oma äitini valmisti aikoinaan aina runsaan ja maukkaan jouluruoan. Kaikki leivottiin itse, piparkakkuraikinan teosta lähtien kuten myös voitaikinat tehtiin itse. Joulusiivous oli tarkkaa. Näitä tehtiin jo viikkoja ennen joulua ja tahti kiihtyi joulua kohden. Kaikki tämä vuorotyön ohessa.

Minä ja veljeni autettiin jonkin verran, kuten isäkin. Mutta päävastuun kantoi äiti. Yleensä äiti kilahti jouluaattona pelkästä väsymyksestä, ei ollut erityisen kivaa.

Oman perheen jouluni on huomattavasti vaatimattomampi ruoan ja siivouksen suhteen. Ruokia ostetaan valmiina tai puolivalmiina soseena, eikä jouluruokavalikoima ole kovinkaan suuri. Joulusiivous on normaali imurointi.

En halua olla jouluna burnout, enkä olekaan, meillä mies tekee keittiöhommia ihan sujuvasti ja jopa enemmän kuin minä.

Meillä joulu vietetään oman perheen kesken noin 300 km päässä sukulaisista.

Muuten hyvä kommentti, mutta aina ihmettelen, jos "normaali"(viikkosiivous?) siivous on pelkkä imurointi. Meillä ainakin imuroidaan montakertaa viikossa, eikä sitä edes lasketa siivoukseksi.  Viikkosiivouksena pestään lattiat, vessat ja pyyhitään pinnoilta pölyä, jota kertyy viikossa kunnioitettava määrä. (se jaksaa aina ihmetyttää, että mistä sitä ilmestyy). Toki meillä on muutama lemmikki, joista irtoaa karvaa jne. joka ehkä vaikuttaa asiaan. Mutta jos viivous viikosta toiseen on pelkkä imurointi, niin missähän kunnossa koko huusholli on vaikkapa puolen vuoden kuluttua?

Tämä on taattua AV-palstaa. Jos joku uskaltaa sanoa, että siivoaminen on muutakin, kuin pelkkä imurointi, alapeukkuja rapisee :D

Toki jos talo on pesty viikko ennen joulua, voi ajatella, että juhlasiivous on pelkkä imurointi, mutta jos koko vuosi on siivottu vain imuroimalla, niin voisi kuvitella, että jotakin pesemistäkin voisi löytyä. Vaikkapa ihan vaan ne vessanpöntöt. Vai imuroimallako nekin nykyään pestään? Joskus on ihan oikeasti siivottava, vaikka sitä ei juuri mihinkään juhlaan tekisikään. 

Aika moni ajattelee, että osa juhlantuntua tulee juurikin puhtaasta kodista. Mutta sitä siivoamista ei tietenkään tarvitse jättää aatonaattoon.

Ohis

Voin kuvitella, miltä imurointitalouksien keittiöt näyttävät. Rasvaista pölyä paikat täynnä, uunissa vuosikausien kiinni palaneet roiskeet, hyi.

Meillä enimmäkseen juuri imurointisiivotaan, ihan tietoinen ratkaisu ruuhkavuosien puristuksessa. Ja kyllä, joulusiivous on sitten aika iso urakka, vaikkei mitään perfektionisteja olla siinäkään. Se isompi siivous vaan sopii hyvin juuri joulun alle, kun sitten saa levätä pyhät siistissä kodissa. Joulun aikaan säätkin ovat niin ankeat, ettei aika mene sillä lailla hukkaan siivotessa. Kesällä on parempi jättää vaan sotkut takseen ja lähteä ulos.

Ainakaan meillä ei ole liian siistiä, sehän on tunnettu terveysriski. Ja kemikaalialtistuskin on ihanan vähäistä, kun ei jynssätä paikkoja alvariinsa kaiken maailman puhdistusaineilla. Se joulusiivouskin menee pitkälti etikan ja astianpesuaineen ym. vähämyrkkyisten aineiden voimin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukekaapa vähän aloitusviestiä pidemmälle, tästä siis kyse:

"Minä en halua enkä jaksa ja silti minun pitäisi kantaa päävastuu järjestelyistä.

ap"

"Mies ilmeisestikin kuvittelee, että kaikki järjestyy itsestään. Ehkä jätän hänelle kaikki, ihmetelkööt sitten että eikö olekaan mitään ruokaa ja missä yövieraat mahtuu nukkumaan.

ap"

Tämä siis vastauksena sinulle, joka kirjoitit näin:

"Jos ollaan tarkkoja niin aloitus oli tämä

"Mies lapset ja isovanhemmat haluaa sukujoulun meillä, minä ainoana en. Menin heikkona hetkenä suostumaan ja nyt ahdistaa enemmän ja enemmän ja tekisi mieli perua koko homma. Vieläkö voi? Tekisi vaan mieli sanoa miehelle, että jos hän raahaa sukulaiset meille, niin minä vietän jouluni yksin hotellissa."

Aloituksessa ei ole puhuttu mitään kuka järjestää asiat, tuleeko isovanhempien lisäksi muita sukulaisia tms. ainoastaan, että ap on ensin suostunut mutta viikkoa ennen haluaa perua tai muuten menee hotelliin.

Ja tähän aloitukseen on kommentoitu."

(Pahoittelut hassuista lainauksista.)

Ap:lla tuo oli tiedossa ennen aloitustaan, joten ihmettelen miksi hän ei aloituksessaan sitä kertonut. Joko hän ei osaa jäsennellä asioita missä se ongelma oikeastaan on (ja siksi suostuu ajattelematta mihin suostuu) tai sitten höystää sopivissa kohdissa tarinaa, joka on siis potaskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukekaapa vähän aloitusviestiä pidemmälle, tästä siis kyse:

"Minä en halua enkä jaksa ja silti minun pitäisi kantaa päävastuu järjestelyistä.

ap"

"Mies ilmeisestikin kuvittelee, että kaikki järjestyy itsestään. Ehkä jätän hänelle kaikki, ihmetelkööt sitten että eikö olekaan mitään ruokaa ja missä yövieraat mahtuu nukkumaan.

ap"

Tämä siis vastauksena sinulle, joka kirjoitit näin:

"Jos ollaan tarkkoja niin aloitus oli tämä

"Mies lapset ja isovanhemmat haluaa sukujoulun meillä, minä ainoana en. Menin heikkona hetkenä suostumaan ja nyt ahdistaa enemmän ja enemmän ja tekisi mieli perua koko homma. Vieläkö voi? Tekisi vaan mieli sanoa miehelle, että jos hän raahaa sukulaiset meille, niin minä vietän jouluni yksin hotellissa."

Aloituksessa ei ole puhuttu mitään kuka järjestää asiat, tuleeko isovanhempien lisäksi muita sukulaisia tms. ainoastaan, että ap on ensin suostunut mutta viikkoa ennen haluaa perua tai muuten menee hotelliin.

Ja tähän aloitukseen on kommentoitu."

(Pahoittelut hassuista lainauksista.)

Ap:lla tuo oli tiedossa ennen aloitustaan, joten ihmettelen miksi hän ei aloituksessaan sitä kertonut. Joko hän ei osaa jäsennellä asioita missä se ongelma oikeastaan on (ja siksi suostuu ajattelematta mihin suostuu) tai sitten höystää sopivissa kohdissa tarinaa, joka on siis potaskaa.

Liian hyvin jäsennelty ja kaiken kertova aloitus tietysti olisi myös potaskaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukekaapa vähän aloitusviestiä pidemmälle, tästä siis kyse:

"Minä en halua enkä jaksa ja silti minun pitäisi kantaa päävastuu järjestelyistä.

ap"

"Mies ilmeisestikin kuvittelee, että kaikki järjestyy itsestään. Ehkä jätän hänelle kaikki, ihmetelkööt sitten että eikö olekaan mitään ruokaa ja missä yövieraat mahtuu nukkumaan.

ap"

Tämä siis vastauksena sinulle, joka kirjoitit näin:

"Jos ollaan tarkkoja niin aloitus oli tämä

"Mies lapset ja isovanhemmat haluaa sukujoulun meillä, minä ainoana en. Menin heikkona hetkenä suostumaan ja nyt ahdistaa enemmän ja enemmän ja tekisi mieli perua koko homma. Vieläkö voi? Tekisi vaan mieli sanoa miehelle, että jos hän raahaa sukulaiset meille, niin minä vietän jouluni yksin hotellissa."

Aloituksessa ei ole puhuttu mitään kuka järjestää asiat, tuleeko isovanhempien lisäksi muita sukulaisia tms. ainoastaan, että ap on ensin suostunut mutta viikkoa ennen haluaa perua tai muuten menee hotelliin.

Ja tähän aloitukseen on kommentoitu."

(Pahoittelut hassuista lainauksista.)

Ap:lla tuo oli tiedossa ennen aloitustaan, joten ihmettelen miksi hän ei aloituksessaan sitä kertonut. Joko hän ei osaa jäsennellä asioita missä se ongelma oikeastaan on (ja siksi suostuu ajattelematta mihin suostuu) tai sitten höystää sopivissa kohdissa tarinaa, joka on siis potaskaa.

Liian hyvin jäsennelty ja kaiken kertova aloitus tietysti olisi myös potaskaa

No miten ilmaisisit itse mistä kenkä puristaa? Ahdistaa ja tekee mieli perua, menen hotelliin jos mies raahaa sukulaiset tänne. Vai etten jaksa yksin järjestää mitään sukujoulua kun mies ei auta yhtään. Ja mikä "sukujoulu" jos kyse on kahdesta sukulaisista.. onko taas vähän draamaa, hohhoijjaa näitä ongelmia. Jos on noin huono ilmaisu kuin ap:lla on niin on kyllä vaikea elämä, myönnän.