Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään pitkäaikaistyötöntä joka olisi työllistynyt?
17.04.2023 |
Miten pitkään olit työtön? Koetko että teit itse jotain eri tavalla kun viimein sait töitä? Muita neuvoja tai kokemuksia?
Kommentit (24)
20 vuotta pätkätöitä ja työttömyyttä takana, siitä asti kun valmistuin yliopistosta. Nyt sain työpaikan, jeee!
En tajua, kun puhutaan työvoimapulasta - pula on kunnon työnantajista ja oikeista työpaikoista, joista maksetaan palkkaa. Olen hakenut tuhansilla hakemuksilla (hakemuksissa ei vikaa). Kun sitten olen joskus päässyt haastatteluun, niin yleensä olen sen paikan saanut. Hakijoita on vain niin helkutin paljon. Useita satoja jopa ja taso heissä kova.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidin itse itseäni aivan toivottomana tapauksena, kun korkeakoulututkinnolla takana vain pätkätöitä ja sitten yli 30 v pari vuotta työttömänä. Kävin sitten yhden lisäkoulutuksen ja olin alan työkokeilussa, jossa minua kohdeltiin ihan luuserina, ja itsetunto oli menossa lopullisesti. Mutta kai siitäkin jotain hyötyä oli, sillä ennen sen loppumista sain kyseiseltä alalta 'oikeita töitä', ja nykyään olen tavoiteltu erityisasiantuntija 😯 Kuitenkin olen sama tyyppi, jota muutama vuosi sitten kohdeltiin kuin vajaavaltaista.
Palkkatuelle vain. Taustat ovat niin huonot ja ikääkin on, että en saa oikeastaan ikinä edes vastausta työnhakuihini.
Koko silloisen elämäni eli 34 vuotta (en laske harjoitteluja työssäoloksi, vaikka työkokemusta se kyllä on). 31 vuotiaana menin opiskeleen insinööriksi ajatuksella, että kaikkeni annan ja uhraan kaiken, jotta voin todeta ainakin yrittäneeni. Tämän päälle lupasin itselleni, että jos en saa töitä, niin sitkeästi pyrin silti kehittymään valitsemallani uralla työttömänä siinä määrin mitä mahdollista ja etsimään aktiivisesti prospekteja ja työnantajia. No, sain töitä kun oli 10 vuoden ajalta työnäytteitä portfoliossa + koulutuksesta 4.5 / 5.0 keskiarvo.
Harmi, että itsellä meni 3 vuosikymmentä löytää oma liekki, mutta löytyipähän. Se on hyvin lähellä sitä inhottavaa epätoivon limaa, joka yrittää tukahduttaa. Pienistäkin takaistuista se lima nuolee jo kengän kerkiä, mutta kun tarpeeksi vituttaa aivan kaikki, jopa se, että ei ole todellisuudessa muuta kuin järjestelmän orja, niin se liekki syttyy ja lima kieriskelee vähän kauemmas.
Työttömänä oli aikaa opetella ihmeellisiä asioita, mutta en kaipaa ollenkaan sitä alemman asteen kansalaisen tunnetta.
Sama havainto että ehti oppia ja opiskella vaikka ja mitä, ja sitten kun pääsi vihdoin töihin niin tarvitsee ehkä 40% kaikesta... ja ympärillä olijat työttöminä on paljon osaavaa, nälkäistä ja motivoitunutta sakkia. Työpaikanvaihtajat tuntuu olevan lähinnä kovemman palkan perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin pimeää työtä. Hyvä lisä tukien päälle kun tässä paskavaltiossa ei oikeaa perustuloa ole, jonka turvin voisi siihen päälle tehdä laillisesti pätkätöitä ilman että siitä seuraa joku 3 kuukauden tarkastelujakso jolloin olet omillasi.
Vierailija kirjoitti:
Löysin pimeää työtä. Hyvä lisä tukien päälle kun tässä paskavaltiossa ei oikeaa perustuloa ole, jonka turvin voisi siihen päälle tehdä laillisesti pätkätöitä ilman että siitä seuraa joku 3 kuukauden tarkastelujakso jolloin olet omillasi.
saahan niitä tehdä, itsekin tein muutama vuosi sitten. Joitain satoja euroja voi tienata ja sitten se rupeaa syömään sitä tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin työttömänä kolme vuotta. Sitten näin lehti-ilmoituksen, jolla etsittiin työntekijöitä viihdelinjalle, ja vastasin siihen.
Ei. Vuosikausia jo olet työpaikkaa odottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin pitkäaikaistyötön ja työllistyin kun aloin hakemaan työtä eri paikkakunnalta.
Vierailija kirjoitti:
Olin pitkäaikaistyötön ja työllistyin kun aloin hakemaan työtä eri paikkakunnalta.
Muutit työn perässä? Oliko tuntematon paikkakunta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä lasketaan pitkäaikaistyöttömäksi? TE-toimiston mukaan se on kolme kuukautta, mutta minusta tuo aika on melko tavallinen nykyään esimerkiksi vastavalmistuneelle tai paikkakuntaa vaihtaneelle.
Itse olin pari vuotta työtön yliopistosta valmistumisen jälkeen. Hain kyllä koko ajan töitä ja teinkin keikkatöitä aina kun niitä oli. Lopulta pääsin oman alan hommiin ja sen jälkeen niitä on riittänyt enemmän kuin ehdin tehdä.
Pitkäaikaistyöttömyyden raja 3 kk?! Ennen se oli vuosi...
Totta on kuitenkin, että 3 kk työttömyyden jälkeen työn saanti käy vaikeammaksi. Itse olen tehnyt vaan pätkiä koko aikuisikäni, olen nyt 32-vuotias. Pisin työttömyysjakso kesti päivälleen tasan vuoden, lyhin viikon. Nyt tätä viimeisintä työttömyysjaksoa on kestänyt 5 kk, hakemuksia olen lähettänyt kymmeniä ja yhteenkään haastatteluun en ole päässyt.
Kaltaiseni, yli 30-vuotias maisterikoulutettu nainen ei ole haluttua työvoimaa: hän on toisaalta lapsentekoiässä ja toisaalta jo liian vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut kahdesti 1.5-2 vuotta työttömänä ja sitten saanut työtä, ensimmäistä kertaa 27-vuotiaana insinöörinä ja toisella kerralla 37-vuotiaana tohtorina. Molemmilla kerroilla vähitellen lyhyillä määräaikaisilla tai huonoilla tuntityösopimuksilla kokoaikatyöhön, jo olemassa olevilla kontakteilla.
Työnhaku oli ihan yhtä haastavaa kummallakin kerralla. Jos on jotain oppinut niin ehkä sen, että itsestään on helpompi tehdä korvaamaton kun on valmiina jossain vähän sisällä, mutta en nyt tällä tarkoita sitä että kaikkeen kannattaa suostua. Työnhaku itsessään on tuntunut ihan tuuripeliltä ja en kyllä moiti ketään siitä että motivaatio jää johonkin matkan varrelle.
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta pätkätöitä ja työttömyyttä takana, siitä asti kun valmistuin yliopistosta. Nyt sain työpaikan, jeee!
En tajua, kun puhutaan työvoimapulasta - pula on kunnon työnantajista ja oikeista työpaikoista, joista maksetaan palkkaa. Olen hakenut tuhansilla hakemuksilla (hakemuksissa ei vikaa). Kun sitten olen joskus päässyt haastatteluun, niin yleensä olen sen paikan saanut. Hakijoita on vain niin helkutin paljon. Useita satoja jopa ja taso heissä kova.
Vähän sama juttu, mutta 'uraputki' oli kaksivaiheinen. Ensimmäiseen ammattiin valmistuin 1980-luvulla, ja silloin olin työttömänä enintään puoli vuotta kerralla, mutta sen alan työt vähenivät ja vaihdoin alaa. Nelikymppisenä valmistuin maisteriksi, ja sen jälkeen voisin kirjoittaa saman kuin lainauksessa, eli pari vuosikymmentä meni ennen kuin sain vakipaikan, eläkeiän kynnyksellä. Olin se toiseksi paras hakija ensimmäisellä kierroksella ja sitten pääsin sijaiseksi, kun hän lähti pikaisesti pois. Silloin suurin ansioni olikin se, että olin työtön ja pystyin heti aloittamaan työkokeilijana.
Juuri ennen sitä olin ensimmäisen kerran sitten teinivuosien pudonnut ansiosidonnaiselta työmarkkinatuelle.
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaistyöttömyyden raja 3 kk?! Ennen se oli vuosi...
Totta on kuitenkin, että 3 kk työttömyyden jälkeen työn saanti käy vaikeammaksi. Itse olen tehnyt vaan pätkiä koko aikuisikäni, olen nyt 32-vuotias. Pisin työttömyysjakso kesti päivälleen tasan vuoden, lyhin viikon. Nyt tätä viimeisintä työttömyysjaksoa on kestänyt 5 kk, hakemuksia olen lähettänyt kymmeniä ja yhteenkään haastatteluun en ole päässyt.
Kaltaiseni, yli 30-vuotias maisterikoulutettu nainen ei ole haluttua työvoimaa: hän on toisaalta lapsentekoiässä ja toisaalta jo liian vanha.
Ja kaiken lisäksi on vielä ylikoulutettu niihin töihin, joihin olisi muuten sopiva toisaalta liian kokematon vaativampiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin pitkäaikaistyötön ja työllistyin kun aloin hakemaan työtä eri paikkakunnalta.
Muutit työn perässä? Oliko tuntematon paikkakunta?
Espoo-Kauniainen
Vierailija kirjoitti:
Mikä lasketaan pitkäaikaistyöttömäksi? TE-toimiston mukaan se on kolme kuukautta, mutta minusta tuo aika on melko tavallinen nykyään esimerkiksi vastavalmistuneelle tai paikkakuntaa vaihtaneelle.
Itse olin pari vuotta työtön yliopistosta valmistumisen jälkeen. Hain kyllä koko ajan töitä ja teinkin keikkatöitä aina kun niitä oli. Lopulta pääsin oman alan hommiin ja sen jälkeen niitä on riittänyt enemmän kuin ehdin tehdä.
Pitkäaikaistyötön on, kun työttömyys on jatkunut yhtäjaksoissti yli vuoden.
Helmikuun lopussa yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita
pitkäaikaistyöttömiä oli 85 100, mikä on 18 700 vähemmän kuin vuotta
aikaisemmin. Pitkäaikaistyöttömistä oli miehiä 51 900 ja naisia 33 200.
Miesten määrä väheni edellisestä vuodesta 10 500:lla (17 %) ja naisten 8
200:lla (20 %). Yli kaksi vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä olleita
pitkäaikaistyöttömistä oli 50 000, mikä on 2 200 vähemmän kuin vuosi sitten.
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164742/TKAT_…
Joku parin viikon cv-kurssi katkaisee työttömyyskierteen ja tilastot näyttävät nätimmiltä.
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaistyöttömyyden raja 3 kk?! Ennen se oli vuosi...
Olen päälle 50vee ja ollut yhteensä kuusi vuotta töissä. Kyllä pitkäaikaistyöttömyyden raja on minusta vuosia, ei kuukausia. Töitä hain viimeksi 2002. Kymmenisen vuotta sitä jaksoi.
Jos pitkäaikaistyöttömyyden raja on 3kk, niin mikä on virallisesti ihminen joka on ollut työttömänä 30 vuotta sitten? 3kk ja 30vee työtön ovat kuitenkin täysin eri kategoriassa ja todellisuudessa.
Työttömyyttä noin puolet siitä ajasta kun olen ollut ns täysi-ikäinen (lähestyn 40v). Välillä työelämässä. Välillä sairaslomalla (tai kokonaan työkyvytön) mm vakavan masennuksen johdosta. Tällä hetkellä työssä. Ensin piti saada lääkitys kohdalleen (säädetty muutamaan kertaan), nukkuminen riittävälle tasolle (+ nukahtamista edesauttava lääke, ei varsinaisesti unilääke), koska stressaan herkästi (huonot unet paha yhdistelmä alentuneen stressinsietokyvyn kanssa). Runsaasti aikaa. Psykoterapiaa. Kuntoutusta. Mutta (tuskallisen hitaasti) pikku hiljaa alkaa (ehkä) pientä toivoa olla tulevaisuuden suhteen. Vieläkään ei uskalla suunnitella tulevaisuutta sen enempää, koska edelleen takaraivossa tunne, että voi matto lähteä alta minä hetkenä hyvänsä.