Lue keskustelun säännöt.
Milloin suomalaiset havahtuvat siihen että tämä on vakavasti mielisairas kansa?
12.12.2018 |
En tiedä pitääkö itkeä vai nauraa. Ihmiset voivat niin huonosti ja verhoavat sitä huonoon käyttäytymiseen, eristämällä muita, juoruiluun.
Tuntuu että terveet ja normaalit ihmiset alkavat olla katoavat luonnonvara. Hyvä käytöksiset ihmiset jotka ottavat työnsä vakavasti ja haluat parhana mukana tukea ovat uhka ja heidän läsnäolo häiritsee.
Kommentit (193)
Suomalaiset - maailman onnellisin kansa 😆
Tämä nostaa aina hymyn huulille ja tuli ensimmäisenä mieleen ap:n väitteestä.
Veikkaan, että niissä tutkimuksissa on kyse vain siitä että ihmiset tietävät miten pitää vastata että näyttää hyvältä ja kunnolliselta ihmiseltä. Tässä maassa ei hyväksytä minkäänlaista heikkoutta.
Jokaisen on pärjättävä yksin, osattava ja pystyttävä tekemään kaikki itse, hankkimaan itsetunto ja onnellisuus vaikka verenmaku suussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on hyvin vahva yksin pärjäämisen kulttuuri. Mitä nuorempana muuttaa pois lapsuudenkodistaan (mieluiten alaikäisenä) , sen parempi. Ja mitä vähemmän koskaan tarvitsee vanhempiensa tai muiden läheistensä apua (mieluiten ei koskaan), sitä kirkkaampi sädekehä. Jos joku pitää tiiviisti yhteyttä lapsuudenperheeseensä, kehotetaan katkaisemaan napanuora.
Muitakaan ei auteta, koska ei olla itsekään tarvittu/saatu muilta apua. Niitä, jotka elävät yhteisöllisessä perheessä tai suvussa, halveksitaan. Tai kadehditaan sitten, kun yhteisöllisellä tyypillä on paljon lastenhoitoapua ja itsellä ei ole. Mutta silloinkin muistetaan aina korostaa, että MINÄ kyllä olen aina hoitanut lapseni IHAN ITSE. Ja sädekehä kirkastuu entisestään.
Onhan se totta, että jokaisen tulee pärjätä viimekädessä itse. Tosin vanhempien ja yhteiskunnan tehtävä on antaa siihen tiedot ja taidot. Mutta kannatan kyllä muuten lämpimiä suhteita ja yhteisöllisyyttä.
Tässähän ongelma tuleekin, että kaikki vanhemmat eivät osaa antaa niitä taitoja. Yhteiskunta sen sijaan tarjoaa paljonkin asioita, joiden vuoksi pärjätään ilman muiden kuin yhteiskunnan apua. Lisäksi on paljon vapaaehtoistyöhön perustuvia järjestöjä. Nämä eivät kuitenkaan riitä, koska sisimässään moni yksin tai yhteiskunnan avulla pärjääväkin kuitenkin kaipaa aitoa välittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on hyvin vahva yksin pärjäämisen kulttuuri. Mitä nuorempana muuttaa pois lapsuudenkodistaan (mieluiten alaikäisenä) , sen parempi. Ja mitä vähemmän koskaan tarvitsee vanhempiensa tai muiden läheistensä apua (mieluiten ei koskaan), sitä kirkkaampi sädekehä. Jos joku pitää tiiviisti yhteyttä lapsuudenperheeseensä, kehotetaan katkaisemaan napanuora.
Muitakaan ei auteta, koska ei olla itsekään tarvittu/saatu muilta apua. Niitä, jotka elävät yhteisöllisessä perheessä tai suvussa, halveksitaan. Tai kadehditaan sitten, kun yhteisöllisellä tyypillä on paljon lastenhoitoapua ja itsellä ei ole. Mutta silloinkin muistetaan aina korostaa, että MINÄ kyllä olen aina hoitanut lapseni IHAN ITSE. Ja sädekehä kirkastuu entisestään.
Niin totta. Tähän saa hyvää perspektiiviä kun tutustuu ulkomaalaisiin. Esim. Etelä-Amerikassa on eräs ystäväni ja siellä on ihan päinvastoin. Tuntuu tosi oudolta miksi täällä on näin kovat arvot.
Jokainen on tässä maassa vapaa elämään kovien arvojen vastaisestikin. Mä kuulun yhteisölliseen sukuun enkä edes kaipaa mitään sädekehää. Tämä tapa sopii mulle ja läheisilleni paljon paremmin. Vanhemmistahan se lähtee, miten lapsensa kasvattavat. Jos itse on kovien arvojen vanhempien lapsi, voi silti kasvattaa omat lapsensa toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on hyvin vahva yksin pärjäämisen kulttuuri. Mitä nuorempana muuttaa pois lapsuudenkodistaan (mieluiten alaikäisenä) , sen parempi. Ja mitä vähemmän koskaan tarvitsee vanhempiensa tai muiden läheistensä apua (mieluiten ei koskaan), sitä kirkkaampi sädekehä. Jos joku pitää tiiviisti yhteyttä lapsuudenperheeseensä, kehotetaan katkaisemaan napanuora.
Muitakaan ei auteta, koska ei olla itsekään tarvittu/saatu muilta apua. Niitä, jotka elävät yhteisöllisessä perheessä tai suvussa, halveksitaan. Tai kadehditaan sitten, kun yhteisöllisellä tyypillä on paljon lastenhoitoapua ja itsellä ei ole. Mutta silloinkin muistetaan aina korostaa, että MINÄ kyllä olen aina hoitanut lapseni IHAN ITSE. Ja sädekehä kirkastuu entisestään.
Niin totta. Tähän saa hyvää perspektiiviä kun tutustuu ulkomaalaisiin. Esim. Etelä-Amerikassa on eräs ystäväni ja siellä on ihan päinvastoin. Tuntuu tosi oudolta miksi täällä on näin kovat arvot.
Muuta ihmeessä Meksikoon, se on tunnetusti pehmeiden arvojen paikka, eikä siellä ole rikollisuutta <3
Sieltä tulikin taas yksi suomalainen perinteinen kommentti mukaan.
En muuta Meksikoon. Tässä puhuin perhesuhteista jotka on hyvin erilaiset eri maissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on hyvin vahva yksin pärjäämisen kulttuuri. Mitä nuorempana muuttaa pois lapsuudenkodistaan (mieluiten alaikäisenä) , sen parempi. Ja mitä vähemmän koskaan tarvitsee vanhempiensa tai muiden läheistensä apua (mieluiten ei koskaan), sitä kirkkaampi sädekehä. Jos joku pitää tiiviisti yhteyttä lapsuudenperheeseensä, kehotetaan katkaisemaan napanuora.
Muitakaan ei auteta, koska ei olla itsekään tarvittu/saatu muilta apua. Niitä, jotka elävät yhteisöllisessä perheessä tai suvussa, halveksitaan. Tai kadehditaan sitten, kun yhteisöllisellä tyypillä on paljon lastenhoitoapua ja itsellä ei ole. Mutta silloinkin muistetaan aina korostaa, että MINÄ kyllä olen aina hoitanut lapseni IHAN ITSE. Ja sädekehä kirkastuu entisestään.
Onhan se totta, että jokaisen tulee pärjätä viimekädessä itse. Tosin vanhempien ja yhteiskunnan tehtävä on antaa siihen tiedot ja taidot. Mutta kannatan kyllä muuten lämpimiä suhteita ja yhteisöllisyyttä.
Tässähän ongelma tuleekin, että kaikki vanhemmat eivät osaa antaa niitä taitoja. Yhteiskunta sen sijaan tarjoaa paljonkin asioita, joiden vuoksi pärjätään ilman muiden kuin yhteiskunnan apua. Lisäksi on paljon vapaaehtoistyöhön perustuvia järjestöjä. Nämä eivät kuitenkaan riitä, koska sisimässään moni yksin tai yhteiskunnan avulla pärjääväkin kuitenkin kaipaa aitoa välittämistä.
Kyseenalaistan koko ajattelun siitä että ihmisen kuuluisi pärjätä itse. Ihminen on laumasielu, sen ei ole tarkoitettukaan alunperin ”pärjäämään” itse. Individualismi on sairauden tasolla tässä maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tänään juttelin lounaalla erään itäsuomalaisen kanssa, joka on asunut Tampereen seudulla parikymmentä vuotta. Olemme samaa mieltä siitä, että hämäläiset ovat vaikea ihmistyyppi, koska mitään ei täällä voida sanoa suoraan, vaan kaikesta maristaan selän takana ja mistään ei saisi olla näkyvästi iloinen eikä ylipäätään mitään, varsinkaan vaikeaa, asiaa voi sanoa suoraan.
Pohdittiin siinä sitten, että jos lähdettäisiin täältä kotiseudulle Pohjois-Karjalaan, ja havahduttaisiin siellä siihen, että meistä on tullut jähmeitä hämäläisiä ihmisvihaajia. Että me oltais sen työpaikan hirveät tamperelaiset. Jaiks.
Ihan samanlaisia epäsosiaalisia mölliköitä täällä Itä-Suomessa ollaan.
Mutta jotenkin intuitio sanoo, että paljon rennompia ja ystävällisempiä kuin täällä ruuhka Suomessa. Täällä on aika ns kova meno. Pitää olla itsetuntoa että uskaltaa olla menemättä massan mukana, ja olla ystävällinen ja huomaavainen. Sitä kun vieläkin pidetään heikkoutena meillä ja siksi halveksittavana. En tiedä kuulostaako tämä mielisairaalta vai ei, mutta tällasia ajatuksiia taas työpäivän jälkeen.
Saatat olla oikeassa jollain tavalla. Itselläni on vain omasta kotipaikkakunnastani lievästi sanottuna huono kuva, koska minun nuoruudessani täällä oli todella paljon kiusaamista ja muuta. Koen kasvaneeni melko vihamielisessä ympäristössä. Täällä on paljon negatiivisuutta ja pahoinvointia, eivätkä kaikki itäsuomalaiset todellakaan ole hilpeitä tai iloisia. On kuitenkin hyvä, jos koet itäsuomalaisten olevan välittömiä ja rentoja. Itse en oikein osaa vertailla, koska olen elänyt täälläpäin lähes koko ikäni. Omalta osaltani yritän ainakin olla kaikille ystävällinen ja kohtelias.
- 29 (pohjoiskarjalainen)
Kiitos vastauksesta! Varmaan isossa mittakaavassa ollaan kansana aika samanlaista koko maassa. Mutta kyllä mä tuosta sun kirjoituksestakin olin aistivinani lempeyttä ja ystävällisyyttä, sellaista mitä ei täällä Stadissa välttämättä edes päivittäin kohtaa.. semmosta.. inhimillisyyttä ja tyytyväisyyttä, nöyryyttä ihmisenä. Se on kaunista. Mut mä oonkin ehkä yliherkkä ja tulkitsen ihmisiä liian tarkkaan joten älä ota niin vakavasti (vikan lauseen tyyli taas ns hesalainen ) just tällasta et hei oon vähän ylimielinen tässä ja arvotan sua kun sieltä landelta kirjoitat.. hitto vie olisinpa jossain rauhassa poissa kiireen keskeltä itsekin just nyt!
Heh, kiitos kauniista sanoista. Tyytyväisyydestä en niin tiedä (olen omasta mielestäni varsin pessimistinen ja negatiivinenkin ihminen, valitettavasti), enkä aina ole kovin nöyräkään vaan sorrun ylimielisyyteen. Jos jotain lämpöä kirjoituksestani aistit, ehkä se ei riipu asuinpaikasta? En osaa sanoa... Ehkä kyse on omalla kohdallani lähinnä siitä, että olen kokenut elämässäni vastoinkäymisiä ja niistä jotenkuten selvittyäni olen joutunut vähän miettimään sitä, miten minun tulisi kohdella toisia ihmisiä. Perustan sen hyvin paljon sille, miten haluaisin itseäni kohdeltavan. Tuo ei ole uusi ajatus eikä itäsuomalaista keksintöä vaan ikivanha ja universaali idea. Pyrin myös siihen, että tarkastelen asioita monelta kantilta ja objektiivisesti.
Hyvää joulun odotusta sinulle sinne!
- 29/34
Kiitos samoin sinulle! Oletpas kerrassaan mukava ja ystävällinen nuori herra. Kaikkea hyvää elämääsi!
ps. muistetaan kiittää bussikuskia :)
Olen kyllä 38-vuotias nainen. :D
- se pohjoiskarjalainen
eikä ,nauran täällä, nainen minäkin :D en tiedä mistä tuli mieleeni että käsitin sinun olevan 29vuotias pohjoiskarjalalaismies :D pahoittelut!
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on hyvin vahva yksin pärjäämisen kulttuuri. Mitä nuorempana muuttaa pois lapsuudenkodistaan (mieluiten alaikäisenä) , sen parempi. Ja mitä vähemmän koskaan tarvitsee vanhempiensa tai muiden läheistensä apua (mieluiten ei koskaan), sitä kirkkaampi sädekehä. Jos joku pitää tiiviisti yhteyttä lapsuudenperheeseensä, kehotetaan katkaisemaan napanuora.
Muitakaan ei auteta, koska ei olla itsekään tarvittu/saatu muilta apua. Niitä, jotka elävät yhteisöllisessä perheessä tai suvussa, halveksitaan. Tai kadehditaan sitten, kun yhteisöllisellä tyypillä on paljon lastenhoitoapua ja itsellä ei ole. Mutta silloinkin muistetaan aina korostaa, että MINÄ kyllä olen aina hoitanut lapseni IHAN ITSE. Ja sädekehä kirkastuu entisestään.
KIITOS 10/10
t. kohti terveemmin voivaa kansaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on hyvin vahva yksin pärjäämisen kulttuuri. Mitä nuorempana muuttaa pois lapsuudenkodistaan (mieluiten alaikäisenä) , sen parempi. Ja mitä vähemmän koskaan tarvitsee vanhempiensa tai muiden läheistensä apua (mieluiten ei koskaan), sitä kirkkaampi sädekehä. Jos joku pitää tiiviisti yhteyttä lapsuudenperheeseensä, kehotetaan katkaisemaan napanuora.
Muitakaan ei auteta, koska ei olla itsekään tarvittu/saatu muilta apua. Niitä, jotka elävät yhteisöllisessä perheessä tai suvussa, halveksitaan. Tai kadehditaan sitten, kun yhteisöllisellä tyypillä on paljon lastenhoitoapua ja itsellä ei ole. Mutta silloinkin muistetaan aina korostaa, että MINÄ kyllä olen aina hoitanut lapseni IHAN ITSE. Ja sädekehä kirkastuu entisestään.
Niin totta. Tähän saa hyvää perspektiiviä kun tutustuu ulkomaalaisiin. Esim. Etelä-Amerikassa on eräs ystäväni ja siellä on ihan päinvastoin. Tuntuu tosi oudolta miksi täällä on näin kovat arvot.
Muuta ihmeessä Meksikoon, se on tunnetusti pehmeiden arvojen paikka, eikä siellä ole rikollisuutta <3
Sieltä tulikin taas yksi suomalainen perinteinen kommentti mukaan.
En muuta Meksikoon. Tässä puhuin perhesuhteista jotka on hyvin erilaiset eri maissa.
Et kuitenkaan humaa itsessäsi vikaa kun dissaat Suomea ja ylistät muita maita? Kun ei siellä muissa maissakaan ne asiat ole ihan niin hyvin kuin moni perinteinen kaltaisesi antaa ymmärtää. Jokaisessa maassa on omat ongelmansa ihan niissä perhesuhteissa. Muutenhan noissa maissa kasvaisi vain täydellisiä ihmisiä, eikä siellä olisi mitään ongelmia. Vaikka perhe pitäisi yhtä niin perheensisäisiä ongelmia on silti. Ei ole sellaista kahtiajakoa kuin haluat osoittaa: Suomessa huonosti ja muualla hyvin.
Meillä on rasskas historia takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset - maailman onnellisin kansa 😆
Tämä nostaa aina hymyn huulille ja tuli ensimmäisenä mieleen ap:n väitteestä.Veikkaan, että niissä tutkimuksissa on kyse vain siitä että ihmiset tietävät miten pitää vastata että näyttää hyvältä ja kunnolliselta ihmiseltä. Tässä maassa ei hyväksytä minkäänlaista heikkoutta.
Jokaisen on pärjättävä yksin, osattava ja pystyttävä tekemään kaikki itse, hankkimaan itsetunto ja onnellisuus vaikka verenmaku suussa.
nyt kun ollaan suoralle linjalle lähdetty, sanon että harvassa on se suomalainen joka ei hyvästä keskustelusta hoivaavan ammattilaisen kanssa höytyisi, viittaan terapeuttisiin keskusteluihin. Tämä rakkaudella kaikille, itsekin terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on hyvin vahva yksin pärjäämisen kulttuuri. Mitä nuorempana muuttaa pois lapsuudenkodistaan (mieluiten alaikäisenä) , sen parempi. Ja mitä vähemmän koskaan tarvitsee vanhempiensa tai muiden läheistensä apua (mieluiten ei koskaan), sitä kirkkaampi sädekehä. Jos joku pitää tiiviisti yhteyttä lapsuudenperheeseensä, kehotetaan katkaisemaan napanuora.
Muitakaan ei auteta, koska ei olla itsekään tarvittu/saatu muilta apua. Niitä, jotka elävät yhteisöllisessä perheessä tai suvussa, halveksitaan. Tai kadehditaan sitten, kun yhteisöllisellä tyypillä on paljon lastenhoitoapua ja itsellä ei ole. Mutta silloinkin muistetaan aina korostaa, että MINÄ kyllä olen aina hoitanut lapseni IHAN ITSE. Ja sädekehä kirkastuu entisestään.
Onhan se totta, että jokaisen tulee pärjätä viimekädessä itse. Tosin vanhempien ja yhteiskunnan tehtävä on antaa siihen tiedot ja taidot. Mutta kannatan kyllä muuten lämpimiä suhteita ja yhteisöllisyyttä.
Tässähän ongelma tuleekin, että kaikki vanhemmat eivät osaa antaa niitä taitoja. Yhteiskunta sen sijaan tarjoaa paljonkin asioita, joiden vuoksi pärjätään ilman muiden kuin yhteiskunnan apua. Lisäksi on paljon vapaaehtoistyöhön perustuvia järjestöjä. Nämä eivät kuitenkaan riitä, koska sisimässään moni yksin tai yhteiskunnan avulla pärjääväkin kuitenkin kaipaa aitoa välittämistä.
Moni on valmis ottamaan apua vastaan, mutta ei antamaan sitä. Mitäpä ehdotat miten aito välittäminen saadaan mukaan kuvioon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on hyvin vahva yksin pärjäämisen kulttuuri. Mitä nuorempana muuttaa pois lapsuudenkodistaan (mieluiten alaikäisenä) , sen parempi. Ja mitä vähemmän koskaan tarvitsee vanhempiensa tai muiden läheistensä apua (mieluiten ei koskaan), sitä kirkkaampi sädekehä. Jos joku pitää tiiviisti yhteyttä lapsuudenperheeseensä, kehotetaan katkaisemaan napanuora.
Muitakaan ei auteta, koska ei olla itsekään tarvittu/saatu muilta apua. Niitä, jotka elävät yhteisöllisessä perheessä tai suvussa, halveksitaan. Tai kadehditaan sitten, kun yhteisöllisellä tyypillä on paljon lastenhoitoapua ja itsellä ei ole. Mutta silloinkin muistetaan aina korostaa, että MINÄ kyllä olen aina hoitanut lapseni IHAN ITSE. Ja sädekehä kirkastuu entisestään.
Vähän ohis mutta missään muualla ei ole tämmöistä äitimyyttiä kuin Suomessa ja Venäjällä. Meillä isien ja isähahmojen läsnäoloa pidetään vahingollisena jopa psykiatriassa (onneksi Jari Sinkkonen puhuu järkeä). Myös oma isäni on saanut kuulla paljon p-skaa myös naistyökavereiltaan siitä, kun mm. kuskasi minua lapsena harrastuksiin ja lääkäriin, ja myöhemmin avitti mua muutoissa. Kuulemma äidin hommia nämä kaikki, jopa taloudellinen auttaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on hyvin vahva yksin pärjäämisen kulttuuri. Mitä nuorempana muuttaa pois lapsuudenkodistaan (mieluiten alaikäisenä) , sen parempi. Ja mitä vähemmän koskaan tarvitsee vanhempiensa tai muiden läheistensä apua (mieluiten ei koskaan), sitä kirkkaampi sädekehä. Jos joku pitää tiiviisti yhteyttä lapsuudenperheeseensä, kehotetaan katkaisemaan napanuora.
Muitakaan ei auteta, koska ei olla itsekään tarvittu/saatu muilta apua. Niitä, jotka elävät yhteisöllisessä perheessä tai suvussa, halveksitaan. Tai kadehditaan sitten, kun yhteisöllisellä tyypillä on paljon lastenhoitoapua ja itsellä ei ole. Mutta silloinkin muistetaan aina korostaa, että MINÄ kyllä olen aina hoitanut lapseni IHAN ITSE. Ja sädekehä kirkastuu entisestään.
Niin totta. Tähän saa hyvää perspektiiviä kun tutustuu ulkomaalaisiin. Esim. Etelä-Amerikassa on eräs ystäväni ja siellä on ihan päinvastoin. Tuntuu tosi oudolta miksi täällä on näin kovat arvot.
Muuta ihmeessä Meksikoon, se on tunnetusti pehmeiden arvojen paikka, eikä siellä ole rikollisuutta <3
Sieltä tulikin taas yksi suomalainen perinteinen kommentti mukaan.
En muuta Meksikoon. Tässä puhuin perhesuhteista jotka on hyvin erilaiset eri maissa.Et kuitenkaan humaa itsessäsi vikaa kun dissaat Suomea ja ylistät muita maita? Kun ei siellä muissa maissakaan ne asiat ole ihan niin hyvin kuin moni perinteinen kaltaisesi antaa ymmärtää. Jokaisessa maassa on omat ongelmansa ihan niissä perhesuhteissa. Muutenhan noissa maissa kasvaisi vain täydellisiä ihmisiä, eikä siellä olisi mitään ongelmia. Vaikka perhe pitäisi yhtä niin perheensisäisiä ongelmia on silti. Ei ole sellaista kahtiajakoa kuin haluat osoittaa: Suomessa huonosti ja muualla hyvin.
Ei puheeni ollutkaan kuin siitä miten maassa suhtaudutaan siihen jos lapset on kotona pidempään tai että pidetään aikuisena tiiviisti yhtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset - maailman onnellisin kansa 😆
Tämä nostaa aina hymyn huulille ja tuli ensimmäisenä mieleen ap:n väitteestä.Veikkaan, että niissä tutkimuksissa on kyse vain siitä että ihmiset tietävät miten pitää vastata että näyttää hyvältä ja kunnolliselta ihmiseltä. Tässä maassa ei hyväksytä minkäänlaista heikkoutta.
Jokaisen on pärjättävä yksin, osattava ja pystyttävä tekemään kaikki itse, hankkimaan itsetunto ja onnellisuus vaikka verenmaku suussa.
nyt kun ollaan suoralle linjalle lähdetty, sanon että harvassa on se suomalainen joka ei hyvästä keskustelusta hoivaavan ammattilaisen kanssa höytyisi, viittaan terapeuttisiin keskusteluihin. Tämä rakkaudella kaikille, itsekin terapiassa.
Ihan riittää itsehoito-oppaatkin niin ei tarvitse maksaa terapiasta. Oppaissa on paljon itsetutkiskelua ja uusia ajatusmalleja. En sanoisi, että jokainen suomalainen hötyisi vaan, että jokainen ihminen tällä maapallolla hyötyisi. Ei pidä syyllistää vain suomalaisia. Lisäksi Amerikkalaiset totesivat, että amerikkalainen terapiamalli ei sovi aasialaisille kulttuurierojen ja ajattelutavan erilaisuuden vuoksi. Ihmiset siis todella ovat hieman erilaisia ympäri maapalloa, mutta se ei tarkoita, että toinen kulttuuri olisi mielisairas vain siksi, että kulttuuri ja tavat ovat muodostuneet erilaisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on hyvin vahva yksin pärjäämisen kulttuuri. Mitä nuorempana muuttaa pois lapsuudenkodistaan (mieluiten alaikäisenä) , sen parempi. Ja mitä vähemmän koskaan tarvitsee vanhempiensa tai muiden läheistensä apua (mieluiten ei koskaan), sitä kirkkaampi sädekehä. Jos joku pitää tiiviisti yhteyttä lapsuudenperheeseensä, kehotetaan katkaisemaan napanuora.
Muitakaan ei auteta, koska ei olla itsekään tarvittu/saatu muilta apua. Niitä, jotka elävät yhteisöllisessä perheessä tai suvussa, halveksitaan. Tai kadehditaan sitten, kun yhteisöllisellä tyypillä on paljon lastenhoitoapua ja itsellä ei ole. Mutta silloinkin muistetaan aina korostaa, että MINÄ kyllä olen aina hoitanut lapseni IHAN ITSE. Ja sädekehä kirkastuu entisestään.
Onhan se totta, että jokaisen tulee pärjätä viimekädessä itse. Tosin vanhempien ja yhteiskunnan tehtävä on antaa siihen tiedot ja taidot. Mutta kannatan kyllä muuten lämpimiä suhteita ja yhteisöllisyyttä.
Tässähän ongelma tuleekin, että kaikki vanhemmat eivät osaa antaa niitä taitoja. Yhteiskunta sen sijaan tarjoaa paljonkin asioita, joiden vuoksi pärjätään ilman muiden kuin yhteiskunnan apua. Lisäksi on paljon vapaaehtoistyöhön perustuvia järjestöjä. Nämä eivät kuitenkaan riitä, koska sisimässään moni yksin tai yhteiskunnan avulla pärjääväkin kuitenkin kaipaa aitoa välittämistä.
Kyseenalaistan koko ajattelun siitä että ihmisen kuuluisi pärjätä itse. Ihminen on laumasielu, sen ei ole tarkoitettukaan alunperin ”pärjäämään” itse. Individualismi on sairauden tasolla tässä maassa.
Monet suomalaiset pärjäävät ja haluavatkin pärjätä. Meille on tyypillistä, että haluaisimme asua siten, ettei naapureita olisi edes näköpiirissä. Muut ihmiset koetaan lähinnä rasitteena. Viihdymme hyvin yksinkin tai korkeintaan ydinperheen kanssa. Emme ole ihmissuhdemielessä kovin tarvitsevia. Ehkä meissä on muihin kansoihin verrattuna enemmän introverttejä, en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on hyvin vahva yksin pärjäämisen kulttuuri. Mitä nuorempana muuttaa pois lapsuudenkodistaan (mieluiten alaikäisenä) , sen parempi. Ja mitä vähemmän koskaan tarvitsee vanhempiensa tai muiden läheistensä apua (mieluiten ei koskaan), sitä kirkkaampi sädekehä. Jos joku pitää tiiviisti yhteyttä lapsuudenperheeseensä, kehotetaan katkaisemaan napanuora.
Muitakaan ei auteta, koska ei olla itsekään tarvittu/saatu muilta apua. Niitä, jotka elävät yhteisöllisessä perheessä tai suvussa, halveksitaan. Tai kadehditaan sitten, kun yhteisöllisellä tyypillä on paljon lastenhoitoapua ja itsellä ei ole. Mutta silloinkin muistetaan aina korostaa, että MINÄ kyllä olen aina hoitanut lapseni IHAN ITSE. Ja sädekehä kirkastuu entisestään.
Onhan se totta, että jokaisen tulee pärjätä viimekädessä itse. Tosin vanhempien ja yhteiskunnan tehtävä on antaa siihen tiedot ja taidot. Mutta kannatan kyllä muuten lämpimiä suhteita ja yhteisöllisyyttä.
Tässähän ongelma tuleekin, että kaikki vanhemmat eivät osaa antaa niitä taitoja. Yhteiskunta sen sijaan tarjoaa paljonkin asioita, joiden vuoksi pärjätään ilman muiden kuin yhteiskunnan apua. Lisäksi on paljon vapaaehtoistyöhön perustuvia järjestöjä. Nämä eivät kuitenkaan riitä, koska sisimässään moni yksin tai yhteiskunnan avulla pärjääväkin kuitenkin kaipaa aitoa välittämistä.
Kyseenalaistan koko ajattelun siitä että ihmisen kuuluisi pärjätä itse. Ihminen on laumasielu, sen ei ole tarkoitettukaan alunperin ”pärjäämään” itse. Individualismi on sairauden tasolla tässä maassa.
Monet suomalaiset pärjäävät ja haluavatkin pärjätä. Meille on tyypillistä, että haluaisimme asua siten, ettei naapureita olisi edes näköpiirissä. Muut ihmiset koetaan lähinnä rasitteena. Viihdymme hyvin yksinkin tai korkeintaan ydinperheen kanssa. Emme ole ihmissuhdemielessä kovin tarvitsevia. Ehkä meissä on muihin kansoihin verrattuna enemmän introverttejä, en tiedä.
En sanoisi ihan noin. Olen itsekin yksin viihtyvä enkä edes pidä ihmisistä, mutta se suomalainen asenne että yksin pitää pärjätä ja apua tarvitseva on heikko on väärä. Kai lähes jokaselle tulee jossain kohtaa elämää vaihe että tarvii muiden ihmisten tukea ja apua. Siinä sitten olet yksin kun kukaan ei edes välitä.
Valon puute. Eristäytynyt kansa. Alkoholia jumaloidaan. Pelätään esiintyä rohkeasti. Ei osata puhua englantia. Maailman paras maa. Maailman paras koulutus. Saunahulluus. Urheiluhulluus. Torilla Tavataan. Kaikki ovat jo kokeilleet peppuseksiä. Vieläkö joku keksii muuta?
Vierailija kirjoitti:
Voitteko todellakin elää sen asian kanssa että työpaikkakiusaaminen ja systemaattinen ulkopuolelle jättäminen on OK? Jätetään ulkopuolelle ne jotka eivät juoruile? Ymmärrettekö tämän asian vakavuus?
Ihmiset on ihan samanlaisia muualla maailmassa. Jos jossakin eletään kuplan ulkopuolella, niin kenties yhteishenki ja luonnonmukaisuus tekee ihmisistä ystävällisempiä ja rauhallisempia, mutta heti kun he siirtyvät kapitalismiin, niin tulee näistä vapaista kansoista ihan samanlaisia mulkvisteja.
Ihminen on sympatiaa tunteva petoeläin esitti se ihan mitä tahansa pumpuliprinssiä-prinsessaa.
Kuulkaas enot: Ruotsilla ja Norjalla on Skavlan ohjelma. se on nyt niin, että kai tässä pitää meidän naapurin kanssa pistää keskusteluohjelma pystyyn. Kuuleeko Pietari, iltaa? Nyt puhutaan, mitäs tuumaat Sergei?
Vähänkö olis kova veto. Ja tässähän on pointtina eristäytymisestä eristäytyminen, maailmaan tutustuminen...
No jos aluksi
Muuta ihmeessä Meksikoon, se on tunnetusti pehmeiden arvojen paikka, eikä siellä ole rikollisuutta <3