Lue keskustelun säännöt.
Milloin suomalaiset havahtuvat siihen että tämä on vakavasti mielisairas kansa?
12.12.2018 |
En tiedä pitääkö itkeä vai nauraa. Ihmiset voivat niin huonosti ja verhoavat sitä huonoon käyttäytymiseen, eristämällä muita, juoruiluun.
Tuntuu että terveet ja normaalit ihmiset alkavat olla katoavat luonnonvara. Hyvä käytöksiset ihmiset jotka ottavat työnsä vakavasti ja haluat parhana mukana tukea ovat uhka ja heidän läsnäolo häiritsee.
Kommentit (193)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä pitääkö itkeä vai nauraa. Ihmiset voivat niin huonosti ja verhoavat sitä huonoon käyttäytymiseen, eristämällä muita, juoruiluun.
Tuntuu että terveet ja normaalit ihmiset alkavat olla katoavat luonnonvara. Hyvä käytöksiset ihmiset jotka ottavat työnsä vakavasti ja haluat parhana mukana tukea ovat uhka ja heidän läsnäolo häiritsee.
Pitää paikkansa. Kuka teki tämän meille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tänään juttelin lounaalla erään itäsuomalaisen kanssa, joka on asunut Tampereen seudulla parikymmentä vuotta. Olemme samaa mieltä siitä, että hämäläiset ovat vaikea ihmistyyppi, koska mitään ei täällä voida sanoa suoraan, vaan kaikesta maristaan selän takana ja mistään ei saisi olla näkyvästi iloinen eikä ylipäätään mitään, varsinkaan vaikeaa, asiaa voi sanoa suoraan.
Pohdittiin siinä sitten, että jos lähdettäisiin täältä kotiseudulle Pohjois-Karjalaan, ja havahduttaisiin siellä siihen, että meistä on tullut jähmeitä hämäläisiä ihmisvihaajia. Että me oltais sen työpaikan hirveät tamperelaiset. Jaiks.
Ihan samanlaisia epäsosiaalisia mölliköitä täällä Itä-Suomessa ollaan.
Mutta jotenkin intuitio sanoo, että paljon rennompia ja ystävällisempiä kuin täällä ruuhka Suomessa. Täällä on aika ns kova meno. Pitää olla itsetuntoa että uskaltaa olla menemättä massan mukana, ja olla ystävällinen ja huomaavainen. Sitä kun vieläkin pidetään heikkoutena meillä ja siksi halveksittavana. En tiedä kuulostaako tämä mielisairaalta vai ei, mutta tällasia ajatuksiia taas työpäivän jälkeen.
Saatat olla oikeassa jollain tavalla. Itselläni on vain omasta kotipaikkakunnastani lievästi sanottuna huono kuva, koska minun nuoruudessani täällä oli todella paljon kiusaamista ja muuta. Koen kasvaneeni melko vihamielisessä ympäristössä. Täällä on paljon negatiivisuutta ja pahoinvointia, eivätkä kaikki itäsuomalaiset todellakaan ole hilpeitä tai iloisia. On kuitenkin hyvä, jos koet itäsuomalaisten olevan välittömiä ja rentoja. Itse en oikein osaa vertailla, koska olen elänyt täälläpäin lähes koko ikäni. Omalta osaltani yritän ainakin olla kaikille ystävällinen ja kohtelias.
- 29 (pohjoiskarjalainen)
Kiitos vastauksesta! Varmaan isossa mittakaavassa ollaan kansana aika samanlaista koko maassa. Mutta kyllä mä tuosta sun kirjoituksestakin olin aistivinani lempeyttä ja ystävällisyyttä, sellaista mitä ei täällä Stadissa välttämättä edes päivittäin kohtaa.. semmosta.. inhimillisyyttä ja tyytyväisyyttä, nöyryyttä ihmisenä. Se on kaunista. Mut mä oonkin ehkä yliherkkä ja tulkitsen ihmisiä liian tarkkaan joten älä ota niin vakavasti (vikan lauseen tyyli taas ns hesalainen ) just tällasta et hei oon vähän ylimielinen tässä ja arvotan sua kun sieltä landelta kirjoitat.. hitto vie olisinpa jossain rauhassa poissa kiireen keskeltä itsekin just nyt!
Heh, kiitos kauniista sanoista. Tyytyväisyydestä en niin tiedä (olen omasta mielestäni varsin pessimistinen ja negatiivinenkin ihminen, valitettavasti), enkä aina ole kovin nöyräkään vaan sorrun ylimielisyyteen. Jos jotain lämpöä kirjoituksestani aistit, ehkä se ei riipu asuinpaikasta? En osaa sanoa... Ehkä kyse on omalla kohdallani lähinnä siitä, että olen kokenut elämässäni vastoinkäymisiä ja niistä jotenkuten selvittyäni olen joutunut vähän miettimään sitä, miten minun tulisi kohdella toisia ihmisiä. Perustan sen hyvin paljon sille, miten haluaisin itseäni kohdeltavan. Tuo ei ole uusi ajatus eikä itäsuomalaista keksintöä vaan ikivanha ja universaali idea. Pyrin myös siihen, että tarkastelen asioita monelta kantilta ja objektiivisesti.
Hyvää joulun odotusta sinulle sinne!
- 29/34
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tänään juttelin lounaalla erään itäsuomalaisen kanssa, joka on asunut Tampereen seudulla parikymmentä vuotta. Olemme samaa mieltä siitä, että hämäläiset ovat vaikea ihmistyyppi, koska mitään ei täällä voida sanoa suoraan, vaan kaikesta maristaan selän takana ja mistään ei saisi olla näkyvästi iloinen eikä ylipäätään mitään, varsinkaan vaikeaa, asiaa voi sanoa suoraan.
Pohdittiin siinä sitten, että jos lähdettäisiin täältä kotiseudulle Pohjois-Karjalaan, ja havahduttaisiin siellä siihen, että meistä on tullut jähmeitä hämäläisiä ihmisvihaajia. Että me oltais sen työpaikan hirveät tamperelaiset. Jaiks.
Ihan samanlaisia epäsosiaalisia mölliköitä täällä Itä-Suomessa ollaan.
Mutta jotenkin intuitio sanoo, että paljon rennompia ja ystävällisempiä kuin täällä ruuhka Suomessa. Täällä on aika ns kova meno. Pitää olla itsetuntoa että uskaltaa olla menemättä massan mukana, ja olla ystävällinen ja huomaavainen. Sitä kun vieläkin pidetään heikkoutena meillä ja siksi halveksittavana. En tiedä kuulostaako tämä mielisairaalta vai ei, mutta tällasia ajatuksiia taas työpäivän jälkeen.
Saatat olla oikeassa jollain tavalla. Itselläni on vain omasta kotipaikkakunnastani lievästi sanottuna huono kuva, koska minun nuoruudessani täällä oli todella paljon kiusaamista ja muuta. Koen kasvaneeni melko vihamielisessä ympäristössä. Täällä on paljon negatiivisuutta ja pahoinvointia, eivätkä kaikki itäsuomalaiset todellakaan ole hilpeitä tai iloisia. On kuitenkin hyvä, jos koet itäsuomalaisten olevan välittömiä ja rentoja. Itse en oikein osaa vertailla, koska olen elänyt täälläpäin lähes koko ikäni. Omalta osaltani yritän ainakin olla kaikille ystävällinen ja kohtelias.
- 29 (pohjoiskarjalainen)
Lisään vielä, että ehkäpä Pohjois-Karjalan ja ruuhka-Suomen välinen ero näkyy esim. siinä, että Joensuun seudulla on tapana kiittää bussikuskia, pääkaupunkiseudulla ilmeisesti ei. Joten kaipa jonkinlaisia eroja ystävällisyydessä on.
- tuo sama (29)
hei! kyllä täälläkin kiitellään kuskia, kun on hiljaisempaa. ruuhkabussissa ei kukaan kehtaa. kyllähän sitä usein junttina pidetään ehkä,mut hei . iloinen juntti ilmottautuu! :)
Minusta taas kiittämättä jättäminen olisi junttia...!
- 29 (pohjoiskarjalainen)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tänään juttelin lounaalla erään itäsuomalaisen kanssa, joka on asunut Tampereen seudulla parikymmentä vuotta. Olemme samaa mieltä siitä, että hämäläiset ovat vaikea ihmistyyppi, koska mitään ei täällä voida sanoa suoraan, vaan kaikesta maristaan selän takana ja mistään ei saisi olla näkyvästi iloinen eikä ylipäätään mitään, varsinkaan vaikeaa, asiaa voi sanoa suoraan.
Pohdittiin siinä sitten, että jos lähdettäisiin täältä kotiseudulle Pohjois-Karjalaan, ja havahduttaisiin siellä siihen, että meistä on tullut jähmeitä hämäläisiä ihmisvihaajia. Että me oltais sen työpaikan hirveät tamperelaiset. Jaiks.
Ihan samanlaisia epäsosiaalisia mölliköitä täällä Itä-Suomessa ollaan.
Mutta jotenkin intuitio sanoo, että paljon rennompia ja ystävällisempiä kuin täällä ruuhka Suomessa. Täällä on aika ns kova meno. Pitää olla itsetuntoa että uskaltaa olla menemättä massan mukana, ja olla ystävällinen ja huomaavainen. Sitä kun vieläkin pidetään heikkoutena meillä ja siksi halveksittavana. En tiedä kuulostaako tämä mielisairaalta vai ei, mutta tällasia ajatuksiia taas työpäivän jälkeen.
Minusta taas täällä pääkaupunkiseudulla voi olla just sellanen kuin on eikä ketään kiinnosta, oletko erilainen vai samanlainen kuin joku toinen.
Vierailija kirjoitti:
NO, suomalaiset on katkeria ja kateellisia. Tyhmä ja vittumainen kansa, näin lyhyesti sanottuna.
Suomalaiseen uppoaa kaikki mitä sille syötetään. On lottovoitto syntyä Suomeen -mantra on yksi hyvä esimerkki siitä että kaikki menee mukisematta alas.
Nykyään vältän liikkumista ihmisissä. Minne tahansa menee tai asioi, saa yleensä kuulla tyhmää valitusta asioista joilla ei ole edes oikeasti mitään merkitystä. Pitää ihan kuin varmuuden vuoksi jotain saada motkottaa, ettei vain unohdu kuinka v**tumainen kuuluu olla.
Olen pitkään seurannut tätä menoa. Ihmiset on nyt erityisesti aivopesty vihaamaan ja syyttämään huono-osaisia, mutta kohta niitä huono-osaisia on paljon enemmän ja kohta niiden mitta täyttyy, sillä jossain kohtaa se suomalaisenkin mittari tulee täyteen, tämän on historiakin osoittanut. Tähän vyyhtiin sekoitetaan vielä suuresti lisääntyvät m a ahanm uu tt ajat joita ei saa edes lausua eikä kirjoittaa.
Heitän arvion, että kymmenen vuoden sisällä koemme asioita mitä ei tulisi nyt mieleenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tänään juttelin lounaalla erään itäsuomalaisen kanssa, joka on asunut Tampereen seudulla parikymmentä vuotta. Olemme samaa mieltä siitä, että hämäläiset ovat vaikea ihmistyyppi, koska mitään ei täällä voida sanoa suoraan, vaan kaikesta maristaan selän takana ja mistään ei saisi olla näkyvästi iloinen eikä ylipäätään mitään, varsinkaan vaikeaa, asiaa voi sanoa suoraan.
Pohdittiin siinä sitten, että jos lähdettäisiin täältä kotiseudulle Pohjois-Karjalaan, ja havahduttaisiin siellä siihen, että meistä on tullut jähmeitä hämäläisiä ihmisvihaajia. Että me oltais sen työpaikan hirveät tamperelaiset. Jaiks.
Ihan samanlaisia epäsosiaalisia mölliköitä täällä Itä-Suomessa ollaan.
Ei se ole kiinni siitä mistä on kotoisin, vaan siitä millainen ihminen haluaa olla. Jokaisessa heimossa on hyvät ja pahat ihmiset ja hyvät ja pahat perheet. Pahasta perheestäkin voi tulla hyviä ihmisiä sikäli kun haluavat itselleen ja omalle tulevalle perheelleen parempaa. Voi lukea ja katsoa ohjelmia ja saada sieltä uutta mallia jos ei lähipiiri satu tarjoamaan muita malleja. Sitten voidaan mennä askel syvemmälle ja siihen, että toisaalla hyväkäytöksiset haluavat kohdella tiettyjä ihmisiä huonosti. Eli vaikka taitoa olisi niin silti valitaan ihmisistä kenelle ollaan kivoja ja kenelle ei. Jolloin tietenkin ihminen ei halua olla täydestä sydämestään hyvä vaan ainoastaan tietyissä piireissä. Tämä periytyy sitten niissä "paremmissa" perheissä lapsille ja lapset oppivat taas tuon kahtiajaon. Perusystävällinen voi kuitenkin olla kaikille, jopa sille haisevalle pulille, joka kaupassa kysyy missä kohti tuotteen hinta on.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaikki hyvin.
Ei ehkä kannata yleistää ap.
Taisit juuri todistaa pointin. Itsekkyys ja itsekeskeisyys, kun mulla on kaikki hyvin niin turha kenenkään mistään pahoinvoinnista on puhua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tänään juttelin lounaalla erään itäsuomalaisen kanssa, joka on asunut Tampereen seudulla parikymmentä vuotta. Olemme samaa mieltä siitä, että hämäläiset ovat vaikea ihmistyyppi, koska mitään ei täällä voida sanoa suoraan, vaan kaikesta maristaan selän takana ja mistään ei saisi olla näkyvästi iloinen eikä ylipäätään mitään, varsinkaan vaikeaa, asiaa voi sanoa suoraan.
Pohdittiin siinä sitten, että jos lähdettäisiin täältä kotiseudulle Pohjois-Karjalaan, ja havahduttaisiin siellä siihen, että meistä on tullut jähmeitä hämäläisiä ihmisvihaajia. Että me oltais sen työpaikan hirveät tamperelaiset. Jaiks.
Ihan samanlaisia epäsosiaalisia mölliköitä täällä Itä-Suomessa ollaan.
Mutta jotenkin intuitio sanoo, että paljon rennompia ja ystävällisempiä kuin täällä ruuhka Suomessa. Täällä on aika ns kova meno. Pitää olla itsetuntoa että uskaltaa olla menemättä massan mukana, ja olla ystävällinen ja huomaavainen. Sitä kun vieläkin pidetään heikkoutena meillä ja siksi halveksittavana. En tiedä kuulostaako tämä mielisairaalta vai ei, mutta tällasia ajatuksiia taas työpäivän jälkeen.
Saatat olla oikeassa jollain tavalla. Itselläni on vain omasta kotipaikkakunnastani lievästi sanottuna huono kuva, koska minun nuoruudessani täällä oli todella paljon kiusaamista ja muuta. Koen kasvaneeni melko vihamielisessä ympäristössä. Täällä on paljon negatiivisuutta ja pahoinvointia, eivätkä kaikki itäsuomalaiset todellakaan ole hilpeitä tai iloisia. On kuitenkin hyvä, jos koet itäsuomalaisten olevan välittömiä ja rentoja. Itse en oikein osaa vertailla, koska olen elänyt täälläpäin lähes koko ikäni. Omalta osaltani yritän ainakin olla kaikille ystävällinen ja kohtelias.
- 29 (pohjoiskarjalainen)
Kiitos vastauksesta! Varmaan isossa mittakaavassa ollaan kansana aika samanlaista koko maassa. Mutta kyllä mä tuosta sun kirjoituksestakin olin aistivinani lempeyttä ja ystävällisyyttä, sellaista mitä ei täällä Stadissa välttämättä edes päivittäin kohtaa.. semmosta.. inhimillisyyttä ja tyytyväisyyttä, nöyryyttä ihmisenä. Se on kaunista. Mut mä oonkin ehkä yliherkkä ja tulkitsen ihmisiä liian tarkkaan joten älä ota niin vakavasti (vikan lauseen tyyli taas ns hesalainen ) just tällasta et hei oon vähän ylimielinen tässä ja arvotan sua kun sieltä landelta kirjoitat.. hitto vie olisinpa jossain rauhassa poissa kiireen keskeltä itsekin just nyt!
Heh, kiitos kauniista sanoista. Tyytyväisyydestä en niin tiedä (olen omasta mielestäni varsin pessimistinen ja negatiivinenkin ihminen, valitettavasti), enkä aina ole kovin nöyräkään vaan sorrun ylimielisyyteen. Jos jotain lämpöä kirjoituksestani aistit, ehkä se ei riipu asuinpaikasta? En osaa sanoa... Ehkä kyse on omalla kohdallani lähinnä siitä, että olen kokenut elämässäni vastoinkäymisiä ja niistä jotenkuten selvittyäni olen joutunut vähän miettimään sitä, miten minun tulisi kohdella toisia ihmisiä. Perustan sen hyvin paljon sille, miten haluaisin itseäni kohdeltavan. Tuo ei ole uusi ajatus eikä itäsuomalaista keksintöä vaan ikivanha ja universaali idea. Pyrin myös siihen, että tarkastelen asioita monelta kantilta ja objektiivisesti.
Hyvää joulun odotusta sinulle sinne!
- 29/34
Kiitos samoin sinulle! Oletpas kerrassaan mukava ja ystävällinen nuori herra. Kaikkea hyvää elämääsi!
ps. muistetaan kiittää bussikuskia :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tänään juttelin lounaalla erään itäsuomalaisen kanssa, joka on asunut Tampereen seudulla parikymmentä vuotta. Olemme samaa mieltä siitä, että hämäläiset ovat vaikea ihmistyyppi, koska mitään ei täällä voida sanoa suoraan, vaan kaikesta maristaan selän takana ja mistään ei saisi olla näkyvästi iloinen eikä ylipäätään mitään, varsinkaan vaikeaa, asiaa voi sanoa suoraan.
Pohdittiin siinä sitten, että jos lähdettäisiin täältä kotiseudulle Pohjois-Karjalaan, ja havahduttaisiin siellä siihen, että meistä on tullut jähmeitä hämäläisiä ihmisvihaajia. Että me oltais sen työpaikan hirveät tamperelaiset. Jaiks.
Ihan samanlaisia epäsosiaalisia mölliköitä täällä Itä-Suomessa ollaan.
Mutta jotenkin intuitio sanoo, että paljon rennompia ja ystävällisempiä kuin täällä ruuhka Suomessa. Täällä on aika ns kova meno. Pitää olla itsetuntoa että uskaltaa olla menemättä massan mukana, ja olla ystävällinen ja huomaavainen. Sitä kun vieläkin pidetään heikkoutena meillä ja siksi halveksittavana. En tiedä kuulostaako tämä mielisairaalta vai ei, mutta tällasia ajatuksiia taas työpäivän jälkeen.
Saatat olla oikeassa jollain tavalla. Itselläni on vain omasta kotipaikkakunnastani lievästi sanottuna huono kuva, koska minun nuoruudessani täällä oli todella paljon kiusaamista ja muuta. Koen kasvaneeni melko vihamielisessä ympäristössä. Täällä on paljon negatiivisuutta ja pahoinvointia, eivätkä kaikki itäsuomalaiset todellakaan ole hilpeitä tai iloisia. On kuitenkin hyvä, jos koet itäsuomalaisten olevan välittömiä ja rentoja. Itse en oikein osaa vertailla, koska olen elänyt täälläpäin lähes koko ikäni. Omalta osaltani yritän ainakin olla kaikille ystävällinen ja kohtelias.
- 29 (pohjoiskarjalainen)
Kiitos vastauksesta! Varmaan isossa mittakaavassa ollaan kansana aika samanlaista koko maassa. Mutta kyllä mä tuosta sun kirjoituksestakin olin aistivinani lempeyttä ja ystävällisyyttä, sellaista mitä ei täällä Stadissa välttämättä edes päivittäin kohtaa.. semmosta.. inhimillisyyttä ja tyytyväisyyttä, nöyryyttä ihmisenä. Se on kaunista. Mut mä oonkin ehkä yliherkkä ja tulkitsen ihmisiä liian tarkkaan joten älä ota niin vakavasti (vikan lauseen tyyli taas ns hesalainen ) just tällasta et hei oon vähän ylimielinen tässä ja arvotan sua kun sieltä landelta kirjoitat.. hitto vie olisinpa jossain rauhassa poissa kiireen keskeltä itsekin just nyt!
Heh, kiitos kauniista sanoista. Tyytyväisyydestä en niin tiedä (olen omasta mielestäni varsin pessimistinen ja negatiivinenkin ihminen, valitettavasti), enkä aina ole kovin nöyräkään vaan sorrun ylimielisyyteen. Jos jotain lämpöä kirjoituksestani aistit, ehkä se ei riipu asuinpaikasta? En osaa sanoa... Ehkä kyse on omalla kohdallani lähinnä siitä, että olen kokenut elämässäni vastoinkäymisiä ja niistä jotenkuten selvittyäni olen joutunut vähän miettimään sitä, miten minun tulisi kohdella toisia ihmisiä. Perustan sen hyvin paljon sille, miten haluaisin itseäni kohdeltavan. Tuo ei ole uusi ajatus eikä itäsuomalaista keksintöä vaan ikivanha ja universaali idea. Pyrin myös siihen, että tarkastelen asioita monelta kantilta ja objektiivisesti.
Hyvää joulun odotusta sinulle sinne!
- 29/34
Kiitos samoin sinulle! Oletpas kerrassaan mukava ja ystävällinen nuori herra. Kaikkea hyvää elämääsi!
ps. muistetaan kiittää bussikuskia :)
Olen kyllä 38-vuotias nainen. :D
- se pohjoiskarjalainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitteko todellakin elää sen asian kanssa että työpaikkakiusaaminen ja systemaattinen ulkopuolelle jättäminen on OK? Jätetään ulkopuolelle ne jotka eivät juoruile? Ymmärrettekö tämän asian vakavuus?
vakavuuden
Näillä kirjoittajilla on alle 500 e Android-lelut korjaa sanoja ja sijamuotoja päin vittua. Reklamaatio Googlen gboard-tiimiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tänään juttelin lounaalla erään itäsuomalaisen kanssa, joka on asunut Tampereen seudulla parikymmentä vuotta. Olemme samaa mieltä siitä, että hämäläiset ovat vaikea ihmistyyppi, koska mitään ei täällä voida sanoa suoraan, vaan kaikesta maristaan selän takana ja mistään ei saisi olla näkyvästi iloinen eikä ylipäätään mitään, varsinkaan vaikeaa, asiaa voi sanoa suoraan.
Pohdittiin siinä sitten, että jos lähdettäisiin täältä kotiseudulle Pohjois-Karjalaan, ja havahduttaisiin siellä siihen, että meistä on tullut jähmeitä hämäläisiä ihmisvihaajia. Että me oltais sen työpaikan hirveät tamperelaiset. Jaiks.
Ihan samanlaisia epäsosiaalisia mölliköitä täällä Itä-Suomessa ollaan.
Mutta jotenkin intuitio sanoo, että paljon rennompia ja ystävällisempiä kuin täällä ruuhka Suomessa. Täällä on aika ns kova meno. Pitää olla itsetuntoa että uskaltaa olla menemättä massan mukana, ja olla ystävällinen ja huomaavainen. Sitä kun vieläkin pidetään heikkoutena meillä ja siksi halveksittavana. En tiedä kuulostaako tämä mielisairaalta vai ei, mutta tällasia ajatuksiia taas työpäivän jälkeen.
Saatat olla oikeassa jollain tavalla. Itselläni on vain omasta kotipaikkakunnastani lievästi sanottuna huono kuva, koska minun nuoruudessani täällä oli todella paljon kiusaamista ja muuta. Koen kasvaneeni melko vihamielisessä ympäristössä. Täällä on paljon negatiivisuutta ja pahoinvointia, eivätkä kaikki itäsuomalaiset todellakaan ole hilpeitä tai iloisia. On kuitenkin hyvä, jos koet itäsuomalaisten olevan välittömiä ja rentoja. Itse en oikein osaa vertailla, koska olen elänyt täälläpäin lähes koko ikäni. Omalta osaltani yritän ainakin olla kaikille ystävällinen ja kohtelias.
- 29 (pohjoiskarjalainen)
Lisään vielä, että ehkäpä Pohjois-Karjalan ja ruuhka-Suomen välinen ero näkyy esim. siinä, että Joensuun seudulla on tapana kiittää bussikuskia, pääkaupunkiseudulla ilmeisesti ei. Joten kaipa jonkinlaisia eroja ystävällisyydessä on.
- tuo sama (29)
hei! kyllä täälläkin kiitellään kuskia, kun on hiljaisempaa. ruuhkabussissa ei kukaan kehtaa. kyllähän sitä usein junttina pidetään ehkä,mut hei . iloinen juntti ilmottautuu! :)
Minusta taas kiittämättä jättäminen olisi junttia...!
- 29 (pohjoiskarjalainen)
Junttia on olla ymmärtämättä syitä miksi kaikki eivät kiitä. Sosiaalisten tilanteiden pelko, puhevika jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin suomalaiset tajuavat että jos haluaa maailmasta kiltimmän paikan, sellaista pitää alkaa rakentamaan itse ja antaa selkeästi tukea niille joiden näkee yrittävän?
Ei voida odottaa että joku muu tulee ja korjaa meille maailman valmiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tänään juttelin lounaalla erään itäsuomalaisen kanssa, joka on asunut Tampereen seudulla parikymmentä vuotta. Olemme samaa mieltä siitä, että hämäläiset ovat vaikea ihmistyyppi, koska mitään ei täällä voida sanoa suoraan, vaan kaikesta maristaan selän takana ja mistään ei saisi olla näkyvästi iloinen eikä ylipäätään mitään, varsinkaan vaikeaa, asiaa voi sanoa suoraan.
Pohdittiin siinä sitten, että jos lähdettäisiin täältä kotiseudulle Pohjois-Karjalaan, ja havahduttaisiin siellä siihen, että meistä on tullut jähmeitä hämäläisiä ihmisvihaajia. Että me oltais sen työpaikan hirveät tamperelaiset. Jaiks.
Ihan samanlaisia epäsosiaalisia mölliköitä täällä Itä-Suomessa ollaan.
Mutta jotenkin intuitio sanoo, että paljon rennompia ja ystävällisempiä kuin täällä ruuhka Suomessa. Täällä on aika ns kova meno. Pitää olla itsetuntoa että uskaltaa olla menemättä massan mukana, ja olla ystävällinen ja huomaavainen. Sitä kun vieläkin pidetään heikkoutena meillä ja siksi halveksittavana. En tiedä kuulostaako tämä mielisairaalta vai ei, mutta tällasia ajatuksiia taas työpäivän jälkeen.
Saatat olla oikeassa jollain tavalla. Itselläni on vain omasta kotipaikkakunnastani lievästi sanottuna huono kuva, koska minun nuoruudessani täällä oli todella paljon kiusaamista ja muuta. Koen kasvaneeni melko vihamielisessä ympäristössä. Täällä on paljon negatiivisuutta ja pahoinvointia, eivätkä kaikki itäsuomalaiset todellakaan ole hilpeitä tai iloisia. On kuitenkin hyvä, jos koet itäsuomalaisten olevan välittömiä ja rentoja. Itse en oikein osaa vertailla, koska olen elänyt täälläpäin lähes koko ikäni. Omalta osaltani yritän ainakin olla kaikille ystävällinen ja kohtelias.
- 29 (pohjoiskarjalainen)
Lisään vielä, että ehkäpä Pohjois-Karjalan ja ruuhka-Suomen välinen ero näkyy esim. siinä, että Joensuun seudulla on tapana kiittää bussikuskia, pääkaupunkiseudulla ilmeisesti ei. Joten kaipa jonkinlaisia eroja ystävällisyydessä on.
- tuo sama (29)
hei! kyllä täälläkin kiitellään kuskia, kun on hiljaisempaa. ruuhkabussissa ei kukaan kehtaa. kyllähän sitä usein junttina pidetään ehkä,mut hei . iloinen juntti ilmottautuu! :)
Jonnet kiittää tavallaan. Esim. Sanoi kuskille nasevasti. Vittu mikä läskimaha mä vedän sua kohta pataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hulluja on aivan älyttömästi. Siis täysin seinähulluja, suljetun laitoksen hoivaa tarvitsevia ihmisiä tapaan joka päivä!
Töissä on jokaikinen päivä kymmeniä wtf hetkiä ja luulen olevani piilokamerassa.
Suomessa on hyvin vahva yksin pärjäämisen kulttuuri. Mitä nuorempana muuttaa pois lapsuudenkodistaan (mieluiten alaikäisenä) , sen parempi. Ja mitä vähemmän koskaan tarvitsee vanhempiensa tai muiden läheistensä apua (mieluiten ei koskaan), sitä kirkkaampi sädekehä. Jos joku pitää tiiviisti yhteyttä lapsuudenperheeseensä, kehotetaan katkaisemaan napanuora.
Muitakaan ei auteta, koska ei olla itsekään tarvittu/saatu muilta apua. Niitä, jotka elävät yhteisöllisessä perheessä tai suvussa, halveksitaan. Tai kadehditaan sitten, kun yhteisöllisellä tyypillä on paljon lastenhoitoapua ja itsellä ei ole. Mutta silloinkin muistetaan aina korostaa, että MINÄ kyllä olen aina hoitanut lapseni IHAN ITSE. Ja sädekehä kirkastuu entisestään.
Putinin trollipaja yrittää taas.
Vierailija kirjoitti:
Milloin suomalaiset tajuavat että jos haluaa maailmasta kiltimmän paikan, sellaista pitää alkaa rakentamaan itse ja antaa selkeästi tukea niille joiden näkee yrittävän?
Ei voida odottaa että joku muu tulee ja korjaa meille maailman valmiiksi.
Joka päivä on useita hetkiä, jolloin jokainen valitsee puolensa. Kuinka vastaan tässä tilanteessa ja tässä hetkessä? Täytyykö sen oman tuskan ja pahan olon välittyä tuolle kellon kysyjälle? Tarvitseeko tuo ohikulkeva todellakin tietää, että pidän häntä rumana? Ja olenko ylipäätään koskaan kyseenalaistanut sitä miksi pidän jotain ihmistä rumana? Olenko tuomitseva ja siten syy omaan pahaan olooni? Ja todellakin, miksi haluan tuhota ympäriltäni kaiken kauniin?
Miksi en halua rakentaa sitä kaunista oloa sisälleni, ulos ja jakaa sitä kaikille? Enkö nauti siitä? Enkö uskalla pois tuskastani? Sallinko itselleni vain kärsimystä onnen sijaan? Mikä minua estää? Mikä minua estää rakstamasta itseäni ja koko maailmaa? Miksi valitsen kurjuuden maksimoinnin?
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on hyvin vahva yksin pärjäämisen kulttuuri. Mitä nuorempana muuttaa pois lapsuudenkodistaan (mieluiten alaikäisenä) , sen parempi. Ja mitä vähemmän koskaan tarvitsee vanhempiensa tai muiden läheistensä apua (mieluiten ei koskaan), sitä kirkkaampi sädekehä. Jos joku pitää tiiviisti yhteyttä lapsuudenperheeseensä, kehotetaan katkaisemaan napanuora.
Muitakaan ei auteta, koska ei olla itsekään tarvittu/saatu muilta apua. Niitä, jotka elävät yhteisöllisessä perheessä tai suvussa, halveksitaan. Tai kadehditaan sitten, kun yhteisöllisellä tyypillä on paljon lastenhoitoapua ja itsellä ei ole. Mutta silloinkin muistetaan aina korostaa, että MINÄ kyllä olen aina hoitanut lapseni IHAN ITSE. Ja sädekehä kirkastuu entisestään.
Niin totta. Tähän saa hyvää perspektiiviä kun tutustuu ulkomaalaisiin. Esim. Etelä-Amerikassa on eräs ystäväni ja siellä on ihan päinvastoin. Tuntuu tosi oudolta miksi täällä on näin kovat arvot.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on hyvin vahva yksin pärjäämisen kulttuuri. Mitä nuorempana muuttaa pois lapsuudenkodistaan (mieluiten alaikäisenä) , sen parempi. Ja mitä vähemmän koskaan tarvitsee vanhempiensa tai muiden läheistensä apua (mieluiten ei koskaan), sitä kirkkaampi sädekehä. Jos joku pitää tiiviisti yhteyttä lapsuudenperheeseensä, kehotetaan katkaisemaan napanuora.
Muitakaan ei auteta, koska ei olla itsekään tarvittu/saatu muilta apua. Niitä, jotka elävät yhteisöllisessä perheessä tai suvussa, halveksitaan. Tai kadehditaan sitten, kun yhteisöllisellä tyypillä on paljon lastenhoitoapua ja itsellä ei ole. Mutta silloinkin muistetaan aina korostaa, että MINÄ kyllä olen aina hoitanut lapseni IHAN ITSE. Ja sädekehä kirkastuu entisestään.
Onhan se totta, että jokaisen tulee pärjätä viimekädessä itse. Tosin vanhempien ja yhteiskunnan tehtävä on antaa siihen tiedot ja taidot. Mutta kannatan kyllä muuten lämpimiä suhteita ja yhteisöllisyyttä.
hyviä huomioita, kiitos.
Miksi suomalaisella on paha olla?