Lue keskustelun säännöt.
Voiko olla onnellisempi sinkkuna kuin parisuhteessa?
10.12.2018 |
Itsestäni tuntuu siltä. Toisaalta olen yksinäinen ilman parisuhdetta mutta yksikään ei ole tuntunut oikeasti toimivan.
Onko kenelläkään kokemuksia?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen onnellisempi parisuhteessa kuin voin olla sinkkuna. Tarvitsen seksiä ja fyysistä läheisyyttä paljon, ja koska olen keskimääräisen näköinen heteromies, se edellyttää käytännössä jonkinlaista suhdetta.
Itse en ole ollut koskaan huonossa suhteessa, mutta sellainen on varmasti ikävämpi tilanne kuin sinkkuus. Sinkkuna on ihan OK olla, mutta kyllä elämä on vajaata ilman rakastajaa.
Mistä negatiiviset äänet?
En ennättänyt antamaan inkänlaista "ääntä" sinulle. Mutta olisiko niin, että pohjimmiltasi koet, että oma arvosi on parempi kun sinulla on joku hyvä ja arvostettava kumppani rinnalla, tai ainakin rakastajana. Eli tarvitset yksinkertaitaen huomiota, joltain toiselta kokeaksi itsesi tai oloso täydellisemmäksi. Kun osa tuntee tai kokee, että itseänä on "täydellinen" ja kumppani on vain enempi tai vähempi "bonus" siinä rinnalla. - Yksin pärjäämisen eetos ja usko itsenäiseen yksilön pärjäämiseen on hyvin lujassa; ei saisi näyttää olevasna "heikko" joka nauttii ja iloitsee siitä, että toinen huomioi ja eläisi ja olisi monin tavoin rinnalla, kohti yheisiä päämääriä ja tavoitteita. Kun kyynisesti ajatellaan, että tuo toinen saattaa kadota ja hävitä syystä tai toisesta arvaamatta pois. Mitenkäs sitten suu pannaan, Ja voi, voi, kun sitä ei saisi ripustautua ja luottaa toisen olemassa oloon niin lujasti ja vahvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen onnellisempi parisuhteessa kuin voin olla sinkkuna. Tarvitsen seksiä ja fyysistä läheisyyttä paljon, ja koska olen keskimääräisen näköinen heteromies, se edellyttää käytännössä jonkinlaista suhdetta.
Itse en ole ollut koskaan huonossa suhteessa, mutta sellainen on varmasti ikävämpi tilanne kuin sinkkuus. Sinkkuna on ihan OK olla, mutta kyllä elämä on vajaata ilman rakastajaa.
Mistä negatiiviset äänet?
En ennättänyt antamaan inkänlaista "ääntä" sinulle. Mutta olisiko niin, että pohjimmiltasi koet, että oma arvosi on parempi kun sinulla on joku hyvä ja arvostettava kumppani rinnalla, tai ainakin rakastajana. Eli tarvitset yksinkertaitaen huomiota, joltain toiselta kokeaksi itsesi tai oloso täydellisemmäksi. Kun osa tuntee tai kokee, että itseänä on "täydellinen" ja kumppani on vain enempi tai vähempi "bonus" siinä rinnalla. - Yksin pärjäämisen eetos ja usko itsenäiseen yksilön pärjäämiseen on hyvin lujassa; ei saisi näyttää olevasna "heikko" joka nauttii ja iloitsee siitä, että toinen huomioi ja eläisi ja olisi monin tavoin rinnalla, kohti yheisiä päämääriä ja tavoitteita. Kun kyynisesti ajatellaan, että tuo toinen saattaa kadota ja hävitä syystä tai toisesta arvaamatta pois. Mitenkäs sitten suu pannaan, Ja voi, voi, kun sitä ei saisi ripustautua ja luottaa toisen olemassa oloon niin lujasti ja vahvasti.
Ei, minulla on kyllä omanarvontunto ihan kondiksessa, kiintymyssuhde on turvallinen enkä tarvitse mitään egobuustia. Romantiikka, läheisyys ja seksi nyt sattuvat vain olemaan sellaisia asioita, että vaikka kuinka olisi itsenäinen, niihin liittyviin tarpeisiin ei voi ihminen itse vastata. Sinkkuna on kivaa, mutta jos romantiikka, seksi ja läheisyys puuttuvat, elämästä puuttuu paljon.
Oikealla asenteella elävä ihminen on onnellinen kaikissa olotiloissaan koska on hankkinut pään sisään sen millä pärjää eikä hae sitä ulkopuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen onnellisempi parisuhteessa kuin voin olla sinkkuna. Tarvitsen seksiä ja fyysistä läheisyyttä paljon, ja koska olen keskimääräisen näköinen heteromies, se edellyttää käytännössä jonkinlaista suhdetta.
Itse en ole ollut koskaan huonossa suhteessa, mutta sellainen on varmasti ikävämpi tilanne kuin sinkkuus. Sinkkuna on ihan OK olla, mutta kyllä elämä on vajaata ilman rakastajaa.
Mistä negatiiviset äänet?
En ennättänyt antamaan inkänlaista "ääntä" sinulle. Mutta olisiko niin, että pohjimmiltasi koet, että oma arvosi on parempi kun sinulla on joku hyvä ja arvostettava kumppani rinnalla, tai ainakin rakastajana. Eli tarvitset yksinkertaitaen huomiota, joltain toiselta kokeaksi itsesi tai oloso täydellisemmäksi. Kun osa tuntee tai kokee, että itseänä on "täydellinen" ja kumppani on vain enempi tai vähempi "bonus" siinä rinnalla. - Yksin pärjäämisen eetos ja usko itsenäiseen yksilön pärjäämiseen on hyvin lujassa; ei saisi näyttää olevasna "heikko" joka nauttii ja iloitsee siitä, että toinen huomioi ja eläisi ja olisi monin tavoin rinnalla, kohti yheisiä päämääriä ja tavoitteita. Kun kyynisesti ajatellaan, että tuo toinen saattaa kadota ja hävitä syystä tai toisesta arvaamatta pois. Mitenkäs sitten suu pannaan, Ja voi, voi, kun sitä ei saisi ripustautua ja luottaa toisen olemassa oloon niin lujasti ja vahvasti.
Ei, minulla on kyllä omanarvontunto ihan kondiksessa, kiintymyssuhde on turvallinen enkä tarvitse mitään egobuustia. Romantiikka, läheisyys ja seksi nyt sattuvat vain olemaan sellaisia asioita, että vaikka kuinka olisi itsenäinen, niihin liittyviin tarpeisiin ei voi ihminen itse vastata. Sinkkuna on kivaa, mutta jos romantiikka, seksi ja läheisyys puuttuvat, elämästä puuttuu paljon.
Ymmärrän täysin, mitä tarkoitat. Itse olen sitä mieltä, että ihmiset tarvitsevat ihmisiä. Toisten läheisyys parantaa elämänlaatua.
- eri
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se ikisinkkuus kostautuu kun ikää tulee ja joutuu elämään koko loppu elämänsä yksin. Onhan se kiva olla parikymppinen sinkkunainen kun saa huomiota enemmän kuin ehtii ottaa vastaan
En saa ollenkaan huomiota, mutta tämä on silti mukavaa. Parisuhteista puhuttaessa pitäisi määritellä aina tarkoitetaanko hyvää vai huonoa suhdetta. Sinkkuus on yksiselitteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut onnellinen sinkkuna ja ajattelin etten ota siihen mitään miestä pyörimään.
Vaan löytyikin mies, joka osaa myös olla sinkkuna ja olla parisuhteessa. Hänen kanssaan viihdyn paremmin kuin yksin. Tosin hänen ex-vaimonsa varmaan on yhä sitä mieltä, että onneksi pääsi äijästä eroon.
Eli en tiedä, mitä tuohon vastaisi. Huonossa suhteessa on huono olla. Jos ei tule itsensä kanssa toimeen, on kurja olla yksin. Itsensä kanssa sitä joutuu elämään hautaan saakka.
Se on jetsulleen näin.
Minulle tuo on jotenkin outo ajatus. Miksi jonkun toisen pitäisi haluta olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei tule itsensä kanssa toimeen? Parantajan rooliinko siinä pitää lähteä?
Huonossa parisuhteessa jossa oli paljon itsekkyyttä, välinpitämättömyyttä ja riitoja voin 100krt huonommin kuin sinkkuna. Sinkkuna tunsin oloni pitkästä aikaa onnelliseksi.
Nyt taas hyvässä parisuhteessa tunnen itseni onnellisemmaksi, kuin olin sinkkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen onnellisempi parisuhteessa kuin voin olla sinkkuna. Tarvitsen seksiä ja fyysistä läheisyyttä paljon, ja koska olen keskimääräisen näköinen heteromies, se edellyttää käytännössä jonkinlaista suhdetta.
Itse en ole ollut koskaan huonossa suhteessa, mutta sellainen on varmasti ikävämpi tilanne kuin sinkkuus. Sinkkuna on ihan OK olla, mutta kyllä elämä on vajaata ilman rakastajaa.
Mistä negatiiviset äänet?
En ennättänyt antamaan inkänlaista "ääntä" sinulle. Mutta olisiko niin, että pohjimmiltasi koet, että oma arvosi on parempi kun sinulla on joku hyvä ja arvostettava kumppani rinnalla, tai ainakin rakastajana. Eli tarvitset yksinkertaitaen huomiota, joltain toiselta kokeaksi itsesi tai oloso täydellisemmäksi. Kun osa tuntee tai kokee, että itseänä on "täydellinen" ja kumppani on vain enempi tai vähempi "bonus" siinä rinnalla. - Yksin pärjäämisen eetos ja usko itsenäiseen yksilön pärjäämiseen on hyvin lujassa; ei saisi näyttää olevasna "heikko" joka nauttii ja iloitsee siitä, että toinen huomioi ja eläisi ja olisi monin tavoin rinnalla, kohti yheisiä päämääriä ja tavoitteita. Kun kyynisesti ajatellaan, että tuo toinen saattaa kadota ja hävitä syystä tai toisesta arvaamatta pois. Mitenkäs sitten suu pannaan, Ja voi, voi, kun sitä ei saisi ripustautua ja luottaa toisen olemassa oloon niin lujasti ja vahvasti.
Ei, minulla on kyllä omanarvontunto ihan kondiksessa, kiintymyssuhde on turvallinen enkä tarvitse mitään egobuustia. Romantiikka, läheisyys ja seksi nyt sattuvat vain olemaan sellaisia asioita, että vaikka kuinka olisi itsenäinen, niihin liittyviin tarpeisiin ei voi ihminen itse vastata. Sinkkuna on kivaa, mutta jos romantiikka, seksi ja läheisyys puuttuvat, elämästä puuttuu paljon.
Ymmärrän täysin, mitä tarkoitat. Itse olen sitä mieltä, että ihmiset tarvitsevat ihmisiä. Toisten läheisyys parantaa elämänlaatua.
- eri
Juu, oli minullakin sellainen etsikkoaika eron jälkeen, että koetin olla täysin onnellinen sinkkuna ennen deittailua. No, parissa vuodessa selvisi että pääsen kyllä aika lähelle mutta se viimeinen silaus tulee siitä läheisyydestä ja sitä ei voi oikein millään korvata.
No ihan helvetin varmasti.
Pari kaveria on yksinäisiä liitoissaan.
Lasten saannin jälkeen ovat olleet vain vaimonsa käveleviä pankkiautomaatteja ilman intohimoa.
Ukot hakee läheisyyden ja seksinj muualta ku kotoa ei saa kuin haukkuja ja syyllistämistä.
M40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se ikisinkkuus kostautuu kun ikää tulee ja joutuu elämään koko loppu elämänsä yksin. Onhan se kiva olla parikymppinen sinkkunainen kun saa huomiota enemmän kuin ehtii ottaa vastaan
En saa ollenkaan huomiota, mutta tämä on silti mukavaa. Parisuhteista puhuttaessa pitäisi määritellä aina tarkoitetaanko hyvää vai huonoa suhdetta. Sinkkuus on yksiselitteistä.
No kai kaikilla on oletuksena, että parisuhteessa olisi hyvä. Mielenkiintoinen kysymys sitten on, onko osa ihmisistä sellaisia, että he lähtökohtaisesti viihtyvät paremmin yksin, esimerkiksi introverttiuden takia.
Hyvässäkin parisuhteessa on aina myös ne huonot puolet. Ja rakastaminen on valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut aina onnellinen sinkku. En tosin pidä termistä, sillä mielestäni sinkku haluaa parisuhteen.. Minä taas en missään nimessä halua moista 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen onnellisempi parisuhteessa kuin voin olla sinkkuna. Tarvitsen seksiä ja fyysistä läheisyyttä paljon, ja koska olen keskimääräisen näköinen heteromies, se edellyttää käytännössä jonkinlaista suhdetta.
Itse en ole ollut koskaan huonossa suhteessa, mutta sellainen on varmasti ikävämpi tilanne kuin sinkkuus. Sinkkuna on ihan OK olla, mutta kyllä elämä on vajaata ilman rakastajaa.
Mistä negatiiviset äänet?
En ennättänyt antamaan inkänlaista "ääntä" sinulle. Mutta olisiko niin, että pohjimmiltasi koet, että oma arvosi on parempi kun sinulla on joku hyvä ja arvostettava kumppani rinnalla, tai ainakin rakastajana. Eli tarvitset yksinkertaitaen huomiota, joltain toiselta kokeaksi itsesi tai oloso täydellisemmäksi. Kun osa tuntee tai kokee, että itseänä on "täydellinen" ja kumppani on vain enempi tai vähempi "bonus" siinä rinnalla. - Yksin pärjäämisen eetos ja usko itsenäiseen yksilön pärjäämiseen on hyvin lujassa; ei saisi näyttää olevasna "heikko" joka nauttii ja iloitsee siitä, että toinen huomioi ja eläisi ja olisi monin tavoin rinnalla, kohti yheisiä päämääriä ja tavoitteita. Kun kyynisesti ajatellaan, että tuo toinen saattaa kadota ja hävitä syystä tai toisesta arvaamatta pois. Mitenkäs sitten suu pannaan, Ja voi, voi, kun sitä ei saisi ripustautua ja luottaa toisen olemassa oloon niin lujasti ja vahvasti.
Ei, minulla on kyllä omanarvontunto ihan kondiksessa, kiintymyssuhde on turvallinen enkä tarvitse mitään egobuustia. Romantiikka, läheisyys ja seksi nyt sattuvat vain olemaan sellaisia asioita, että vaikka kuinka olisi itsenäinen, niihin liittyviin tarpeisiin ei voi ihminen itse vastata. Sinkkuna on kivaa, mutta jos romantiikka, seksi ja läheisyys puuttuvat, elämästä puuttuu paljon.
Ymmärrän täysin, mitä tarkoitat. Itse olen sitä mieltä, että ihmiset tarvitsevat ihmisiä. Toisten läheisyys parantaa elämänlaatua.
- eri
Juu, oli minullakin sellainen etsikkoaika eron jälkeen, että koetin olla täysin onnellinen sinkkuna ennen deittailua. No, parissa vuodessa selvisi että pääsen kyllä aika lähelle mutta se viimeinen silaus tulee siitä läheisyydestä ja sitä ei voi oikein millään korvata.
Hmm. Saattaa ja varmastin noin voi hyvinkin olla. Toisinaan pelkään,että olemalla ja elämällä hyvin pitkään sinkkuna, että osaanko oikeasti löytää itsestäni myös sen tai ne piirteet ja asiat, joita toinen odottaa ja perrutellusti vaatii parisuhteeseen. Rehellinen ja vastuullinen kyllä Mutta miten olla oikealla tapaa romanttinen ja tosita huomoiva, olematta ällö ja haaveksija. Tai miten sovittaa seksuaaliset tarpeet. Tai yleisemmin mikä on oikea määrä läheisyyttä, ettei se tunnu liian raskaalta ja ahditstavalata; ei hyvä parisuhde ole ainakaan itseleni, että koko ajan on toisen vierellä ja läsnä samanmielisesti ja suuntaisesti. Mutta ei näihin ole onneksi yhtä oikeaa (tai väärää) vastausta / vastauksia ja ehkä ajattelen liikaa. Sen sijaan. että uskaltaisin ja osaisin heittäytyä ja antaisin vain ajan selvittää. edeten hetki ja tilanne kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut onnellinen sinkkuna ja ajattelin etten ota siihen mitään miestä pyörimään.
Vaan löytyikin mies, joka osaa myös olla sinkkuna ja olla parisuhteessa. Hänen kanssaan viihdyn paremmin kuin yksin. Tosin hänen ex-vaimonsa varmaan on yhä sitä mieltä, että onneksi pääsi äijästä eroon.
Eli en tiedä, mitä tuohon vastaisi. Huonossa suhteessa on huono olla. Jos ei tule itsensä kanssa toimeen, on kurja olla yksin. Itsensä kanssa sitä joutuu elämään hautaan saakka.
Se on jetsulleen näin.
Minulle tuo on jotenkin outo ajatus. Miksi jonkun toisen pitäisi haluta olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei tule itsensä kanssa toimeen? Parantajan rooliinko siinä pitää lähteä?
Ei, mutta parantuminen voi tulla sivutuotteena jos kumppani on muuten sinulle oikea.
Vierailija kirjoitti:
Oikealla asenteella elävä ihminen on onnellinen kaikissa olotiloissaan koska on hankkinut pään sisään sen millä pärjää eikä hae sitä ulkopuolelta.
Ymmärrän tämän ajatuksen, minustakin onni lähtee eniten omien korvien välistä, itsensä hyväksymisestä ja elämisestä omien arvojensa mukaisesti. Onnellisuus tuskin on jatkuvaa hypeä, vaan niitä hetkiä jolloin on syvän tyytyväinen elämäänsä. Olen kokenut noita sekä sinkkuna että parisuhteessa. Elän onellisessa parisuhteessa, onnellisena varmaan siksi, että emme kumpikaan kaada liikaa odotuksia toisen niskaan, kumpikin vastuussa omasta onnellisuudesta, yhdessäolo on bonusta päälle. ja se miksi koen hyvän parisuhteen bonukseksi hyvään sinkkuelämään verrattuna lähtee varmastikin persoonastani ja arvoistani: haluan olla vuorovaikutuksessa läheisten kanssa, jakaa arkea, antaa ja saada vastavuoroisesti, saan siitä enemmän kuin kokisin menettäväni omassa yksityisyydessä tai kompromissien tekotarpeessa.
Ilman muuta on palon parempi olla yksin kuin parisuhteessa. t. kahden avioliiton ex
Vierailija kirjoitti:
No ihan helvetin varmasti.
Pari kaveria on yksinäisiä liitoissaan.
Lasten saannin jälkeen ovat olleet vain vaimonsa käveleviä pankkiautomaatteja ilman intohimoa.
Ukot hakee läheisyyden ja seksinj muualta ku kotoa ei saa kuin haukkuja ja syyllistämistä.
M40
Mutteivät kuitenkaan halua sinkuiksi? Mikseivät?
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta on palon parempi olla yksin kuin parisuhteessa. t. kahden avioliiton ex
Mitkä ovat hyviä ja huonoja puolia kummassakin, eli parisuhteessa tai yksinolossa?
Silloin kun parisuhde toimii, niin olen siinä onnellisin. Toimivuudella tarkoitan tavallista arjen jakamista. Mutta jos arki ei toimi, niin on parempi olla yksin.
Mä uskon, ehkä jonkun mielestä harhaisesti, että kokemalla ja tuntemalla voivani hyvin sinkkuna, niin saatan tai saattaisin olla olla vielä mahdollsiesti, ehkä joskus parempi kumppani, jollekin toiselle, kuin ajattelemalla, että vasta toisen kautta elämäni olisi jotenkin merkittävästi onnellisempaa ja parempaa. Ehkä se, että viihdyn ja nautn elostani näin hyvin sinkkuna on -ainakin pienessä mielessäni- yksi syy, miksi olen sinkku ja olen ollut sinkkuna jo hyvin kauan.