Lue keskustelun säännöt.
Voiko olla onnellisempi sinkkuna kuin parisuhteessa?
10.12.2018 |
Itsestäni tuntuu siltä. Toisaalta olen yksinäinen ilman parisuhdetta mutta yksikään ei ole tuntunut oikeasti toimivan.
Onko kenelläkään kokemuksia?
Kommentit (67)
Onhan se ihan faktaa että yksin ei ole ihmisen hyvä olla, olemme sosiaalisia eläimiä. Yksinäisyyden poistamiseen ei toki tarvita parisuhdetta, jos on muita merkittäviä ihmissuhteita. Mutta kuten täällä on jo mainittukin, parisuhde taas antaa myös sellaisia asioita joita ei voi korvata muiden ihmisten kautta.
Jos on ollut huonossa parisuhteessa, niin tietää että yksin voi todellakin olla onnellisempi. Yllättävän moni ei tajua, että eroaminen nostaisi elämänlaatua vaikka se äkkiseltään tuntuisi pelottavalta ajatukselta. Paskassa suhteessa ei kannata vuosia heittää viemäriin.
Jos taas on ollut hyvässä suhteessa ja oikean ihmisen kanssa, tietää että siinä on kyllä onnellisempi kuin yksin. Maailma aukeaa ihan eri tavalla. Minä olen introvertti ja erakoituva luonne, pärjään yksin erittäin hyvin mutta nyt kun olen löytänyt mahtavan kumppanin niin parisuhde tekee minut paljon onnellisemmaksi kuin mitä olin yksin ollessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen onnellisempi parisuhteessa kuin voin olla sinkkuna. Tarvitsen seksiä ja fyysistä läheisyyttä paljon, ja koska olen keskimääräisen näköinen heteromies, se edellyttää käytännössä jonkinlaista suhdetta.
Itse en ole ollut koskaan huonossa suhteessa, mutta sellainen on varmasti ikävämpi tilanne kuin sinkkuus. Sinkkuna on ihan OK olla, mutta kyllä elämä on vajaata ilman rakastajaa.
Mistä negatiiviset äänet?
En ennättänyt antamaan inkänlaista "ääntä" sinulle. Mutta olisiko niin, että pohjimmiltasi koet, että oma arvosi on parempi kun sinulla on joku hyvä ja arvostettava kumppani rinnalla, tai ainakin rakastajana. Eli tarvitset yksinkertaitaen huomiota, joltain toiselta kokeaksi itsesi tai oloso täydellisemmäksi. Kun osa tuntee tai kokee, että itseänä on "täydellinen" ja kumppani on vain enempi tai vähempi "bonus" siinä rinnalla. - Yksin pärjäämisen eetos ja usko itsenäiseen yksilön pärjäämiseen on hyvin lujassa; ei saisi näyttää olevasna "heikko" joka nauttii ja iloitsee siitä, että toinen huomioi ja eläisi ja olisi monin tavoin rinnalla, kohti yheisiä päämääriä ja tavoitteita. Kun kyynisesti ajatellaan, että tuo toinen saattaa kadota ja hävitä syystä tai toisesta arvaamatta pois. Mitenkäs sitten suu pannaan, Ja voi, voi, kun sitä ei saisi ripustautua ja luottaa toisen olemassa oloon niin lujasti ja vahvasti.
Ei, minulla on kyllä omanarvontunto ihan kondiksessa, kiintymyssuhde on turvallinen enkä tarvitse mitään egobuustia. Romantiikka, läheisyys ja seksi nyt sattuvat vain olemaan sellaisia asioita, että vaikka kuinka olisi itsenäinen, niihin liittyviin tarpeisiin ei voi ihminen itse vastata. Sinkkuna on kivaa, mutta jos romantiikka, seksi ja läheisyys puuttuvat, elämästä puuttuu paljon.
Ymmärrän täysin, mitä tarkoitat. Itse olen sitä mieltä, että ihmiset tarvitsevat ihmisiä. Toisten läheisyys parantaa elämänlaatua.
- eri
Juu, oli minullakin sellainen etsikkoaika eron jälkeen, että koetin olla täysin onnellinen sinkkuna ennen deittailua. No, parissa vuodessa selvisi että pääsen kyllä aika lähelle mutta se viimeinen silaus tulee siitä läheisyydestä ja sitä ei voi oikein millään korvata.
Hmm. Saattaa ja varmastin noin voi hyvinkin olla. Toisinaan pelkään,että olemalla ja elämällä hyvin pitkään sinkkuna, että osaanko oikeasti löytää itsestäni myös sen tai ne piirteet ja asiat, joita toinen odottaa ja perrutellusti vaatii parisuhteeseen. Rehellinen ja vastuullinen kyllä Mutta miten olla oikealla tapaa romanttinen ja tosita huomoiva, olematta ällö ja haaveksija. Tai miten sovittaa seksuaaliset tarpeet. Tai yleisemmin mikä on oikea määrä läheisyyttä, ettei se tunnu liian raskaalta ja ahditstavalata; ei hyvä parisuhde ole ainakaan itseleni, että koko ajan on toisen vierellä ja läsnä samanmielisesti ja suuntaisesti. Mutta ei näihin ole onneksi yhtä oikeaa (tai väärää) vastausta / vastauksia ja ehkä ajattelen liikaa. Sen sijaan. että uskaltaisin ja osaisin heittäytyä ja antaisin vain ajan selvittää. edeten hetki ja tilanne kerrallaan.
Kaikki lähtee yhteensopivuudesta kumppanin kanssa. Pitkään ajattelin, että rakkaus on tärkeintä, mutta yhteensopivuus on vielä tärkeämpää. Ilman sitä rakkaus kantaa ehkä sen pari vuotta, sitten joko erotaan tai riidellään ja hakataan päätä seinään koko loppuikä.
Oikean ihmisen kanssa nuo kaikki asiat loksahtavat luonnostaan kohdilleen, ei niitä tarvitse miettiä. Ongelmakohdat voidaan keskustella reilusti ja avoimesti ja kumpikin haluaa rakentaa eikä vain voittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen onnellisempi parisuhteessa kuin voin olla sinkkuna. Tarvitsen seksiä ja fyysistä läheisyyttä paljon, ja koska olen keskimääräisen näköinen heteromies, se edellyttää käytännössä jonkinlaista suhdetta.
Itse en ole ollut koskaan huonossa suhteessa, mutta sellainen on varmasti ikävämpi tilanne kuin sinkkuus. Sinkkuna on ihan OK olla, mutta kyllä elämä on vajaata ilman rakastajaa.
Mistä negatiiviset äänet?
Koska ilmaiset asian niinkuin seksi olisi suhteen itsetarkoitus. "Pitää olla suhteessa, koska haluan seksiä, enkä saa sitä muuten." tältä viestisi kuulostaa.
Sinkkuna elämä on tasaista ilman isompia tunneryöppyjä suuntaan tai toiseen. Suhteessa taas on helposti onnellisempi mutta myös surullisempi.
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuna elämä on tasaista ilman isompia tunneryöppyjä suuntaan tai toiseen. Suhteessa taas on helposti onnellisempi mutta myös surullisempi.
Tämä on erittäin totta. Miten löytyisi tasainen, arkinen, rauhallinen suhde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinkuin joku muu on sanonut (suurinpiirtein): yksin on tosi paljon kivempaa kuin huonossa parisuhteessa, mutta hyvässä parisuhteessa on tosi paljon kivempaa kuin yksin. n46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin itse olen huomattavasti kokonaisvaltaisemmin onnellinen sinkkuna. Ei ole jatkuvasti jotain epäselvää/epävarmaa päässä pyörimässä ja pohdittavana vaan elämä on mukavan helppoa, rauhallista ja turvallista. Tietää varmaksi, että huomenna on yhtä hyvä päivä kuin tänäänkin, kukaan ei tee ohareita viimeisellä minuutilla tai kehitä tikusta tappelua. Parisuhteet on siis olleet ihania kyllä, mutta samaan aikaan ihan liian raskaita ja hankalia, se epävarmuus ja jatkuva varpaillaan olo on todella kuluttavaa kun mihinkään ei voi luottaa eikä yhteisiä suunnitelmia ole ollut järkevää tehdä. Ainakaan niiden varaan ei ole voinut mitään laskea, joten näin sinkkuna tulevaisuus on paljon varmempi ja suunnitelmat toteutuu,
Ei ikinä enää.
N42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse ollut sinkku lähes koko elämäni, mutta en usko että sinkkuna voisi olla onnellisempi. Tai siis totta kai sinkkuna voi olla onnellisempi kuin huonossa parisuhteessa, se nyt on selvää. Oman elämäni onnellisin aika oli silloin kun aikoinani olin parisuhteessa. Elämässä on ollut muitakin onnellisia hetkiä, mutta se parisuhdeonni oli jotain aivan käsittämättömän valtavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se ikisinkkuus kostautuu kun ikää tulee ja joutuu elämään koko loppu elämänsä yksin. Onhan se kiva olla parikymppinen sinkkunainen kun saa huomiota enemmän kuin ehtii ottaa vastaan
No sehän huomio oli rasittavin asia siinä parikymppisenä sinkkunaisena olemisessa. Kun huomio vähenee, elämä on parempaa. Itsellä se tosin johti siihen et +40 iässä solmin parisuhteen. Usko miehiin jotenkin parani kun ei enää linanuljaskoita tarvinnut tieltä potkia ja kunnollisemmat uskalsi lähestyä.
Mulla päinvastainen kokemus. Kun olin parikymppinen, en saanut miehiltä huomiota ollenkaan (paitsi jossain baarissa). Sitten 30-40-vuotiaana yllätyin, kun miehet alkoivat piirittää. En tiedä mistä johtui, tuskin olin ainakaan kaunistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin itse olen huomattavasti kokonaisvaltaisemmin onnellinen sinkkuna. Ei ole jatkuvasti jotain epäselvää/epävarmaa päässä pyörimässä ja pohdittavana vaan elämä on mukavan helppoa, rauhallista ja turvallista. Tietää varmaksi, että huomenna on yhtä hyvä päivä kuin tänäänkin, kukaan ei tee ohareita viimeisellä minuutilla tai kehitä tikusta tappelua. Parisuhteet on siis olleet ihania kyllä, mutta samaan aikaan ihan liian raskaita ja hankalia, se epävarmuus ja jatkuva varpaillaan olo on todella kuluttavaa kun mihinkään ei voi luottaa eikä yhteisiä suunnitelmia ole ollut järkevää tehdä. Ainakaan niiden varaan ei ole voinut mitään laskea, joten näin sinkkuna tulevaisuus on paljon varmempi ja suunnitelmat toteutuu,
Ei ikinä enää.
N42
Kertomuksesi mukaan et siis ole kokenut *hyvää* parisuhdetta. Ei sellaiseen kuulu mikään noista mainitsemistasi asioista.
Kuinkahan monella on sama kokemus, luullaan että parisuhde on ihan perseestä koska ei ole ikinä löytynyt sitä oikeaa kumppania?
uiyutui kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin itse olen huomattavasti kokonaisvaltaisemmin onnellinen sinkkuna. Ei ole jatkuvasti jotain epäselvää/epävarmaa päässä pyörimässä ja pohdittavana vaan elämä on mukavan helppoa, rauhallista ja turvallista. Tietää varmaksi, että huomenna on yhtä hyvä päivä kuin tänäänkin, kukaan ei tee ohareita viimeisellä minuutilla tai kehitä tikusta tappelua. Parisuhteet on siis olleet ihania kyllä, mutta samaan aikaan ihan liian raskaita ja hankalia, se epävarmuus ja jatkuva varpaillaan olo on todella kuluttavaa kun mihinkään ei voi luottaa eikä yhteisiä suunnitelmia ole ollut järkevää tehdä. Ainakaan niiden varaan ei ole voinut mitään laskea, joten näin sinkkuna tulevaisuus on paljon varmempi ja suunnitelmat toteutuu,
Ei ikinä enää.
N42
Kertomuksesi mukaan et siis ole kokenut *hyvää* parisuhdetta. Ei sellaiseen kuulu mikään noista mainitsemistasi asioista.
Kuinkahan monella on sama kokemus, luullaan että parisuhde on ihan perseestä koska ei ole ikinä löytynyt sitä oikeaa kumppania?
No, itse en ole löytänyt kuin yhden hyvän suhteen ja tosiaan parempi ilman kuin huonossa.
Myös N42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen avioliitossa jossa kaikki on niin pielessä että paluu sinkuksi tuntuu olevan ainoa vaihtoehto.
Ja joo, kaikki perhe-ynnä parisuhdeterapiat kokeiltu.
Sinkkuna on parempi kuin olla jonkun kanssa ilman erittäin vahvaa kemiaa. Ex, jota rakastin jätti enkä sen jälkeen ole huolinut ketään kuin kaveriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se ikisinkkuus kostautuu kun ikää tulee ja joutuu elämään koko loppu elämänsä yksin. Onhan se kiva olla parikymppinen sinkkunainen kun saa huomiota enemmän kuin ehtii ottaa vastaan
No sehän huomio oli rasittavin asia siinä parikymppisenä sinkkunaisena olemisessa. Kun huomio vähenee, elämä on parempaa. Itsellä se tosin johti siihen et +40 iässä solmin parisuhteen. Usko miehiin jotenkin parani kun ei enää linanuljaskoita tarvinnut tieltä potkia ja kunnollisemmat uskalsi lähestyä.
lue: seikkailut oli seikkailtu, aika vakiintua.
Mut on luotu rakastamaan täysillä jotakin ihmistä. Nyt vaan ei ole sellaista ihmistä näköpiirissä ollut sen jälkeen kun tuli ero. Sinkkuna en haluaisi olla, mutta haluaisin miehen, joka rakastaa ja haluaa olla rakastettu. N49
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut onnellinen sinkkuna ja ajattelin etten ota siihen mitään miestä pyörimään.
Vaan löytyikin mies, joka osaa myös olla sinkkuna ja olla parisuhteessa. Hänen kanssaan viihdyn paremmin kuin yksin. Tosin hänen ex-vaimonsa varmaan on yhä sitä mieltä, että onneksi pääsi äijästä eroon.
Eli en tiedä, mitä tuohon vastaisi. Huonossa suhteessa on huono olla. Jos ei tule itsensä kanssa toimeen, on kurja olla yksin. Itsensä kanssa sitä joutuu elämään hautaan saakka.
Se on jetsulleen näin.
Minulle tuo on jotenkin outo ajatus. Miksi jonkun toisen pitäisi haluta olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei tule itsensä kanssa toimeen? Parantajan rooliinko siinä pitää lähteä?
Miten oikein tulkitsit tuon lainaamasi?! Missä siinä väitettiin, että jonkun pitäisi haluta olla parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa? Vaan, että jos ei ole hyvä olla itsensä kanssa, ei ole hyvä olla sen paremmin yksin kuin yhdessäkään. Vaikka kyllähän moni nimenomaan odottaa ja uskoo sen onnen löytyvän parisuhteen ja toisen ihmisen myötä, mikä on vähän kohtuutonta ja epärealististakin.
Itse olen parisuhteessa onnellisempi kuin koskaan, mutta olenkin kärsinyt eristyneisyydestä ja yksinäisyydestä pitkään kouluajoilta lähtien, eikä minulla ole yhtään perheen ulkopuolista ystävää. Se että joku hyväksyy, rakastaa ja arvostaa sua just sellaisenaan kuin olet on parasta maailmassa. Ennen olin suurimman osan vapaa-ajasta kotona mutta poikaystävän kanssa on voinut tehdä ja kokea vaikka mitä kivaa ulkomaailmassa, jota yksin ei ole halunnut tai uskaltanut tehdä.
Ymmärrän hyvin näitä huolia, mutta oman kokemukseni mukaan oikean partnerin kanssa asiat rullaavat helposti ja luontevasti. Meillä on seksiä ja läheisyyttä monta kertaa viikossa ja kummallakin on samanlaiset tarpeet tässä asiassa. Minä annan sitten vähän enemmän tukea ja tyttöystäväni antaa minulle omaa aikaa. Hyvin toimii ja kumpikin saa olla oma itsensä.