Voiko olla onnellisempi sinkkuna kuin parisuhteessa?

Toki helpon ihmisen kanssa viihtyisin.

Kavereilla on mukavia miehiä ja kutsun usein kivoja pariskuntia useitakin kerralla syömään, juomaan ja illanviettoon.

Itse olen paskiaismagneetti.

Kaverit ja niiden miehet ihmettelevät ettei mulla ole miestä koska olen kuulemma kaunis ja hauska.

No en tiedä, olen rento ja helppo, en vaan osaa valita oikein. Mulle sattuu aina narkkeja, ruskean reiän ritareita, ylivilkkaita määräilijöitä tai ylimielisiä narisijoita.

Elelen itsekseni ja tapaan ystäviä ja harrastan ties mitä ja matkustelen jenkeissä, mun feivörit. Ehkä löydän ulkomaalaisen miehen jostain.

Olen hyvässä parisuhteessa ja olen aivan varmasti onnelisempi hyvän kumppanin kanssa. Sinkkuna olin myös tavallaan tyytyväinen kunnes tuli mies ketä rakastan ja joka rakastaa minua. Paras fiilis maailmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut onnellinen sinkkuna ja ajattelin etten ota siihen mitään miestä pyörimään.

Vaan löytyikin mies, joka osaa myös olla sinkkuna ja olla parisuhteessa. Hänen kanssaan viihdyn paremmin kuin yksin. Tosin hänen ex-vaimonsa varmaan on yhä sitä mieltä, että onneksi pääsi äijästä eroon.

Eli en tiedä, mitä tuohon vastaisi. Huonossa suhteessa on huono olla. Jos ei tule itsensä kanssa toimeen, on kurja olla yksin. Itsensä kanssa sitä joutuu elämään hautaan saakka.

Se on jetsulleen näin.

Minulle tuo on jotenkin outo ajatus. Miksi jonkun toisen pitäisi haluta olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei tule itsensä kanssa toimeen? Parantajan rooliinko siinä pitää lähteä?

Miten oikein tulkitsit tuon lainaamasi?! Missä siinä väitettiin, että jonkun pitäisi haluta olla parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa? Vaan, että jos ei ole hyvä olla itsensä kanssa, ei ole hyvä olla sen paremmin yksin kuin yhdessäkään. Vaikka kyllähän moni nimenomaan odottaa ja uskoo sen onnen löytyvän parisuhteen ja toisen ihmisen myötä, mikä on vähän kohtuutonta ja epärealististakin.

Riippuu tietysti vähän että minkälaista ongelmaa ihmisellä on, mutta aika moneen asiaan se hyvä suhde auttaisi ja jopa parantaisi, sillä on sellainen vaikutus ihan luonnostaan. Joten minusta tuo ei pidä aina paikkaansa, että pitää ensin olla itsekseen täysin onnellinen jotta voi olla parisuhteessa onnellinen.

Olisin sanonut lähes koko elämäni ajan että sinkkuna voi olla yhtä onnellinen kuin parisuhteessa..

3.vuotta sitten tapasin naisen jollaista en uskonut olevan olemassakaan. Jokaikinen asia vaan napsahti kohdilleen..

Tämän jälkeen ymmärsin elämästä ja itsestäni todella isoja asioita. Parannuin henkisesti. Vanhat haavat sulkeutuivat ja tuntui kuin koko minuus muuttui sellaiseksi kuin oli suunniteltu.

Hurja tunne kun 40v tutustut ensimmäisen kerran itseesi.

Eli vastaus on voit luulla olevasi onnellinen sinkkuna kun et tiedä paremmasta.

Ei voi. Parisuhde päättyi yli 10 vuotta sitten ja sen jälkeen en ole ollut päivääkään onnellinen. m45

Tottakai voi olla. Vapaa valinta.

Minulla on pitkä parisuhde ja asutaan omissa osoitteissa. Ei mitään aikomustakaan mistään yhteen muuttamisista. Meillä tämä tämä toimii tosi hyvin. Ollaan toistemme luona vuorotellen pätkittäin ja välillä omissa oloissa. Tässä järjestelyssä saa parhaat palat parisuhteesta ja itsenäisestä elämästä.