Kerrotteko ystävienne henkilökohtaiset asiat puolisollenne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kerro mieheni asioita kavereille, mutta kavereiden asioista voin puhua mieheni kanssa. Suhde mieheen on luottamuksellisempi kuin suhde kavereihin.

Sama juttu, olisi kauheeta jos puolisoon ei voisi luottaa.

Luotatko samalla tavalla myös ystäviesi puolisoihin? Siis kun ystäväsi kertovat sinun asioistasi puolisoilleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kerro mieheni asioita kavereille, mutta kavereiden asioista voin puhua mieheni kanssa. Suhde mieheen on luottamuksellisempi kuin suhde kavereihin.

Sama juttu, olisi kauheeta jos puolisoon ei voisi luottaa.

Niin on. Sun miehellä on sellanen puoliso :/

Kuinka moni oikeasti kertoo ystävälleen, jos kotona lapsuudessa on ollut perheväkivaltaa ja nuorena on tullut raiskatuksi? Omasta mielestäni tällaisista asioista puhuminen vie ystävyyttä liikaa terapiasuhteen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni oikeasti kertoo ystävälleen, jos kotona lapsuudessa on ollut perheväkivaltaa ja nuorena on tullut raiskatuksi? Omasta mielestäni tällaisista asioista puhuminen vie ystävyyttä liikaa terapiasuhteen suuntaan.

Miten tämä liittyy aiheeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni oikeasti kertoo ystävälleen, jos kotona lapsuudessa on ollut perheväkivaltaa ja nuorena on tullut raiskatuksi? Omasta mielestäni tällaisista asioista puhuminen vie ystävyyttä liikaa terapiasuhteen suuntaan.

Miten tämä liittyy aiheeseen?

Eikö tässä ketjussa puhuttu sellaisista asioista, joista ei haluaisi ystävän kuultuaan huutelevan eteenpäin? Nämä ovat mielestäni sellaisia asioita.

En todellakaan kerro miehelleni ystävien arkaluonteisia henkilökohtaisia asioita, joita ystäväni on minulle luottamuksella kertonut. Eikä mieheni kerro minulle samaisia asioita ystävistään. Tiedän kyllä ihmisiä, jotka näin tekevät... Kuitenkin asioilla on tapana tulla lähes aina ilmi kuka on kertonut ja mitä on kertonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni oikeasti kertoo ystävälleen, jos kotona lapsuudessa on ollut perheväkivaltaa ja nuorena on tullut raiskatuksi? Omasta mielestäni tällaisista asioista puhuminen vie ystävyyttä liikaa terapiasuhteen suuntaan.

Miten tämä liittyy aiheeseen?

Eikö tässä ketjussa puhuttu sellaisista asioista, joista ei haluaisi ystävän kuultuaan huutelevan eteenpäin? Nämä ovat mielestäni sellaisia asioita.

Varmasti olisikin sellaisia asioita. Luultavammin tämä ystävä kävisikin terapeutilla.

Onko siis niin, että jos ystävä erehtyisi paljastamaan, että käy läpi tätä traumaa, siitä olisi kerrottava puolisolle?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni oikeasti kertoo ystävälleen, jos kotona lapsuudessa on ollut perheväkivaltaa ja nuorena on tullut raiskatuksi? Omasta mielestäni tällaisista asioista puhuminen vie ystävyyttä liikaa terapiasuhteen suuntaan.

Mulle on kerrottu. Esimerkiksi vanhempien alkoholismi ja siitä seuranneet henkiset tai fyysiset väkivaltatilanteet on varsin usein syynä heidän lapsensa absolutismiin. Tällaisille ihmisille en edes ehdota mitään alkoholiin liittyvää ja ymmärrän, että heillä voi olla lapsuudestaan johtuvia pelkoja yleensäkin tilanteissa, joissa on humalassa olevia ihmisiä. Joku siis voi aivan hyvin olla selvinpäin baarissa, koska ei vaan halua käyttää alkoholia. Toiselle taas baarissa olevat muut ihmiset voivat aiheuttaa ahdistavan  olon eivätkä sen vuoksi halua baariin lainkaan, vaikka me molemmat olisimme siellä vesilinjalla. 

Vierailija kirjoitti:

Jos asia vaivaa minua, juttelen siitä mieheni kanssa. En kaikkia yksityiskohtia myöten, ja jos kontekstista ei arvaa, en kerro ystävän nimeä. Mutta jos joutuu vuodattamaan toiselle rankkoja asioita, miksi kuuntelijan täytyy pyöritellä niitä yksinään? Monesti paremmin pystyy auttamaan, kun on saanut toisenkin näkökulman asiaan.

Mutta siis en puhu tyyliin 'et ikinä arvaa mitä se Veera mulle kerto!!', heti juoruten kaiken mitä kuulen.

Eikö sen ystävän kanssa voisi keskustella asian ns. loppuun ilman, että tarvii puolison kanssa alkaa vaivaamaan asiaa? Ja siinähän sulla on jo kaksi näkökulmaa asiaan. Sun ja ystäväsi. Kenen kanssa puolisosi sitten pyörittelee asioita mitä sä purkaat hänelle, jos sun täytyy itse päästä purkamaan rankkoja asioita hänelle? Jos sä vastaat tähän, että sun kanssa tietysti, niin olettaisin, että säkin vastaisit, että purkaisit niitä rankkoja asioita kyseisen ihmisen kanssa, joka sulle avautuu...

Nuo jotka jakaa kaikkien asiat miestensä kanssa ovat melko nuoria vielä eivätkä ole olleet pitkässä parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tilanteesta. Onko kaveri suoraan sanonut, että ei saa kertoa esim. puolisolle? Onko asia sellaisen luonteinen, että olettaa sen olevan hyvin yksityinen? Olisiko asian tietämisestä puolisolle jotain etua? Tuleeko itselle sellainen olo, että on pakko jakaa asia jonkun kanssa? Tämäntyyppisten asioiden kanssa mietin tilanteen mukaan. Ja toki pitää olla rehellinen, eli ei lupaa olla kertomatta jos kuitenkin aikoo kertoa.

Mielestäni läheisissä ihmissuhteissa ei pitäisi joutua erikseen pyytää toista olemaan juoruamatta.  Mutta riippuu mielestänikin tilanteesta. Jos nyt on esim. mieli maassa sen takia, että ystävä on avautunut huonosta elämäntilanteestaan ym. Niin kai siihen omaan mieheen voi sen verran luottaa, että tälle voi asiasta mainita, jotta oma mies ei esim. ihmettele miksi nyt yhtäkkiä on koko ajan viestittelemässä sen ystävän kanssa. Itse esim. avauduin henkilökohtaisista ongelmista ystävälleni ja jonkun ajan päästä hän kertoi miten oli miettinyt tätä asiaa miehensä kanssa ja ns. keksineet ratkaisuehdotuksia. Kyllä tämä varmasti aika monia olisi loukannut mutta tunnen ystäväni ja hän on mitä herkin ja hyväsydämisin, joten tiedän ettei hän tarkoittanut mitään pahaa, joten en maininnut asiasta mitään. 

Mielestäni eri asia nämä henkilöt, jotka lähes kieli pitkänä odottavat juoruttavaa. Esittävät luotettavaa mutta sitten samantien juoruamassa asiasta muille. Jokainen voi toki puolustatutua, "ihan hyvää vain tarkoitin." Mutta yleensä nämä puhtaat juoruajat kyllä tunnistaa, esim. siitä, että avautuessa kyseiselle henkilölle suoraan omista asioista, vastauksena saattaa tulla vain perusmuminaa mutta sitten kuitenkin selän takana esitetään niin "huolestunutta" ja muka huolestumisen takia asiasta kerrottu muille. 

Vierailija kirjoitti:

Onpas estosta porukkaa :D Ensinnäkin ap varmaan voi sanoo, jos se mies siinä vieressä on, ettei halua asiasta puhua enempää tässä seurassa.

Ei minua ainakaan haittaa tippaakaan, jos minun kaikki asiat kerrottas myös kavereiden puolisoille. Tai itseasiassa itse puhun asioista ihan samalla tavalla oli mies paikalla tai ei. En ole myöskään nähnyt miehen kavereita haittaavaan, että minä olen kuuntelemassa. Oon saanu kuulla erot ja nikden jälkeiset masennukset yksityiskohtineen.

Täytyy elämän olla vaikeeta, jos joka asiaa pitää salailla..

Oletko huomannut ettet ole ainut ihminen maailmassa? Meitä on täällä aika paljon ja kaikki eivät ole yhtä avoimia kuin sinä ja sitä pitää kunnioittaa. 

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan kerro miehelleni ystävien arkaluonteisia henkilökohtaisia asioita, joita ystäväni on minulle luottamuksella kertonut. Eikä mieheni kerro minulle samaisia asioita ystävistään. Tiedän kyllä ihmisiä, jotka näin tekevät... Kuitenkin asioilla on tapana tulla lähes aina ilmi kuka on kertonut ja mitä on kertonut.

Jep. Varsinkin, jos on yhteinen kaveriporukka niin kyllä sen yleensä aistii, jos toinen tietää. Voi tulla lipsahduksia tai muuten eri tavoin suhtautumista. 

Mun miestä tuskin kiinnostaa mun kavereiden asiat. Omiensa ja yhteisten toki kiinnostaa.

Mieheni on yhtälailla ystävieni ystävä. Eivät ole koskaan kieltäneet kertomasta, enkä kyllä tiedä mikä asia nyt niin henkilökohtainen olisi. Avoimesti puhutaan kun miehetkin paikala. Parempi olla kertomatta kenellekkään jos haluaa olla varma ettei se kulkeudu eteenpäin.

Itse en jaa tietoja eteenpäin jollei erikseen mainita(esim lapsen syntymät jne) mutta olen huomannut että minun "salaiset" asiat tietää kaverin mieskin! Ei hirveämmin tee mieli jutella enää eikä käydä kylässä kun oikeasti hkohtaisetkin asiat tietää kaverin lisäks tämän mies ja kerran jopa tämän kaverin kaveri 😳

muutenkin ihmisten kanssa vaikeaa olla sosiaalinen niin sitten tuommonen elämän levittely tuntemattomille ei oo yhtään kivaa.. jos käyn kamun juhlissa niin vieraat tietävät minut mutta minä en heitä 😂

Vierailija kirjoitti:

Nuo jotka jakaa kaikkien asiat miestensä kanssa ovat melko nuoria vielä eivätkä ole olleet pitkässä parisuhteessa.

Kyllä meillä on ainakin pitkä suhde takana. Alkuun en edes puhunut ystävien jutuista mieheni kanssa, mutta luottamuksen kasvaessa olen jutellut.

Riippuu hiukan tilanteeesta. Useat ystävät on ns. yhteisiä joten usein asioista voidaan puhua vaikka puoliso olisi kuulemassa. Kerron kyllä myös yleensä jos joku ystävä/ystävät ovat vaikka eroamassa tai ero on hyvin todennäköinen tms.

Aika usein ihmiset, jotka kertovat puolisoilleen ystäviensä asiat, eivät itse kerro ystävilleen mitään sellaista, mitä ei saisi kertoa eteenpäin. Joko heidän elämässään ei ole sellaisia asioita tai he eivät puhu sellaisista asioista ystäviensä kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kerro.

Enkä myöskään mieheni henkilökohtaisia asioita ystävälleni.

Sillai kunnioitan heitä molempia.

Tämä taktiikka itellä. Miehen asiat jätän kokonaan laulamatta maailmalle.

Mutta joku hyeena haukkuu mulle silti mun miestä, vaikkei tunne edes äijää yhtään. . O joskus nähnyt sen kyllä : D

Näistä hyeenamallin ystävistä saatan kyllä itsekin juoruta jotain. Ja sori siitä...