Lue keskustelun säännöt.
Kerrotteko ystävienne henkilökohtaiset asiat puolisollenne?
harmillista
10.12.2018 |
Tapasin eilen kaupungilla sattumalta ystäväni. Minulla on ollut vaikea henkilökohtainen tilanne, josta uskouduin ystävälleni kevyesti (en erityisen paljon vuodattaen, vaan kerroin asian pääpiirteittäin). Ystäväni reippaasti kyseli kuulumisia ja pian ryhtyi tarkemmin kyselemään tästä asiastani, vaikka meidän molempien miehet seisoivat vieressä kuunnellen keskusteluamme.
Tunsin oloni tosi kiusaantuneeksi. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 10 vuotta, niin ei tulisi mieleenikään puhua hänelle (tai kenellekään muulle) ystävieni henkilökohtaisia asioita. Tuli tosi pettynyt olo.
Kommentit (156)
Minä en kerro ja luotan siihen etteivät parhaat ystävänikään kerro. Toki jos selvästi on mielessä joku mikä painaa, niin voi sanoa että läheisen yksityisasia mietityttää mutta olen luvannut olla kertomatta. Siihen jää utelut. Minusta täysin luonnollista. Ei kyse ole minun ja mieheni välisestä luottamuksesta, kun kyseinen asia ei ole minun salaisuuteni kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kerron miehelleni KAIKEN. Vaikka kaveri vannottaisi että en saa kertoa edes miehelleni, kertoisin silti. Koska luotan mieheeni 100%, meillä ei ole mitään salaisuuksia. Mutta mies on todellakin ainoa jolle kertoisin, en missään nimessä muille!
Miten se sinun luottamisesi tähän liittyy, paitsi siten että oletat ettet jää ystäväsi luottamuksen pettämisestä kiinni? Kyse on siitä, että ystäväsi ei todennäköisesti ole niin läheinen miehesi kanssa että hän luottaisi sataprosenttisesti mieheesi omien salaisuuksiensa kanssa. Silloin on väärin kertoa. Tai ainakin sinun pitäisi kertoa ystävillesi suoraan, ettei sinuun voi luottaa.
Oma mielenterveys on niin heikko, etten kestä itsekseni kuulemieni vaikeiden asioiden kanssa. Sori nyt vain. Jos haluat luottamuksellisesti keskustella anoreksiastasi yms., niin en ole sitä varten oikea ihminen.
Erehdyin kerran kertomaan yhdestä nolosta tilanteesta melko tuoreeltaan, niin ystävä naureskeli seuraavalla tapaamisella, että oli pakko kertoa miehelle kun oli niin hauska juttu. No kiitti vaan.
Harvoin. Jos kerron, puran enemmän omia tunteita, huolia, ajatuksia ja toimintatapoja.
En kerro kertomisen ilosta1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan. Vaikka luottaisin ettei hän kerro asiaa eteenpäin, on silti asia kerrottu vain MINULLE ei miehelleni. Haluan että ystäväni voivat puhua minulle luottamuksellisesti. Minulla on yksi kaveri joka kertoo kaiken miehelleen, siksi en hänelle koskaan kerro mitään pintapuolisia kuulumisia enempää koska en haluaisi niitä hänen miehelleen kertoa, niin en kerro sitten tälle kaverillenikaan ollenkaan. Mun mielestä äärimmäisen törkeää kertoa toisen asioita eteenpäin, edes sille omalle puolisolle. Ja loppujenlopuksi kuinka paljon edes sitä puolisoa kiinnostaa kumppanin kaverin hiivatulehdukset tai kuinka ystävän mies nyt taas kiukutteli kun oli nukkunut yönsä huonosti. Siinä voi punnita onko luottamuksen pettäminen ja mahdollisesti ystävyyden menetys sen arvoista että kertoo asioita eteenpäin. Eikä se ole mikään "mutkun toi mun mussukka on niiiiin luotettava ettei se kerro muille!!!" muttakun kaikkea ei vaan ole tarkoitettu eteenpäin kerrottavaksi. Itse laittaisin välit poikki jos joku läheisistä ystävistäni jäisi kiinni siitä että lörpöttelisi kaikki henkilökohtaisimmat asiani kumppanilleen.
Yleensä olen itsekin samaa mieltä yksityisyydestä, mutta aloituksen kaltaisessa tilanteessa saattaisin itsekin alkaa kyselemään. Lähinnä siksi koska Ap itse on jo avautunut mikä antaa sellaisen viestin että asiasta voisi puhua enemmänkin. Vähän vaikea se on erikseen sanomatta tajuta että haluaako tämä ihminen nyt puhua ja purkaa sydäntään vai ehkä myöhemmin tai kahden kesken. Helpompaa olisi vain lyhyesti todeta että puhutaan siitä myöhemmin tai tämä ja tämä painaa mieltä mutta kerron lisää myöhemmin jne. Minäkin voisin avautua joistain asioista ilman että ystävän puoliso "häiritsee", mutta se riippuu sitten aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro mieheni asioita kavereille, mutta kavereiden asioista voin puhua mieheni kanssa. Suhde mieheen on luottamuksellisempi kuin suhde kavereihin.
Sama juttu, olisi kauheeta jos puolisoon ei voisi luottaa.
Kyllä minä luotan puolisooni täydellisesti, mutta en koe oikeaksi kertoa ystävieni asioita hänelle.
Ystävät kertovat minulle asioita luottamuksellisesti, mutta eivät puolisolleni.
Eikö teillä ole mitään lojaalisuutta ystäviänne kohtaan? Milloin teistä on tullut puolison kanssa yksi ja sama henkilö? En voi ymmärtää tällaista, että kaikki asiat juorutaan puolisolle.
Vierailija kirjoitti:
Itse en keskustelen vaikeista asioista yleensä terapeuttini kanssa. Ystäviä ahdistukseni kuormittaisi eikä siihen osattaisi suhtautua. Yritän pitää masennuksesta huolimatta ystävyyssuhteeni mukavina ja miellyttävinä kummallekin. Kaikki taakat eivät ole jaettavaksi.
Minusta hyvät ystävät ovat juuri sitä varten, että voi joskus puhua myös niistä vaikeista asioista.
Ei tarvitse esittää aina vain niitä mukavia ja miellyttäviä asioita. Sitä varten tosi ystävät ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, en miehelle tai kenellekään muullekaan. Muutama ystävä on kertonut minulle, mitä heidän äitinsä ajattelevat minun yksityiselämänongelmistani, en vaan voi ymmärtää tyyppejä joiden on pakko jakaa toisten asioita omien läheistensä kanssa.
Kun kerroin vaikean eron taustoista lähimmille ystäville, ja todella avoimesti kerroinkin, pyysin heitä kertomaan myös puolisoilleen, koska tiesin että exä levitteli omaa väritettyä versiotaan myös yhteisille ystäville. Mutta muuten on ihan itsestäänselvää, että toisten luottamuksella kerrotuista asioista ei juoruta eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele suuria avioerolukuja. Kun pidetään ystäviä tärkeämpinä kuin miestä ja miehestä puhutaan ystävänä sitaateissa...
Mieheni arvostaa minua, koska en juoruile hänelle ystävieni asioita. On sanonut minun olevan harvinaisen luotettava ihminen. Sen takia hän uskaltaa kertoa minulle luottamuksellisia asioita menneisyydestään.
Meillä ainakin tällainen luottamus lujittaa suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin ex-tyttöystävän kanssa kaveripariskunnalla istumassa iltaa, kun pariskunnan mies toteaa sivulauseessa, "niin kun tekinhän olette yrittäneet sitä lasta...."
Tosta alkoi riitasuma jonka johdosta erosin silloisesta tyttöystävästäni. Ei yritetty enää - niinsanotusti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kerron miehelleni KAIKEN. Vaikka kaveri vannottaisi että en saa kertoa edes miehelleni, kertoisin silti. Koska luotan mieheeni 100%, meillä ei ole mitään salaisuuksia. Mutta mies on todellakin ainoa jolle kertoisin, en missään nimessä muille!
Minä taas en luottaisi sinunlaiseen puolisoon. Tuollaisesta lavertelijasta eroaisin aika nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä kerron miehelleni kaiken. Ja hän minulle. Lähtien työasioista. En näe mitään syytä, miksi en kertoisi.
Oletko koskaan kuullun vaitiolovelvollisuudesta ja sen rikkominen on työstä irtisanomisperuste.
Mun työkaveri oli kertonut työhön ja erään asiakkaan liittyviä juttuja vaimolleen ja ei mennyt kauaa kun se oli tullut toisen työkaverin korviin, joka kertoi sen asianomaiselle ja firman johtoryhmälle.
Tyyppi eristettiin työyhteisöstä ja siirrettiin toisiin tehtäväviin, joka näkyi myös palkan alennuksena, kun toinen vaihtoehto olisi ollut työsuhteen päättyminen.
Meillä kotona molemmilla työt jäävät työpaikalle, ei koskaan ole ollut tarvetta keskustella kotona, puoliso ei edes tiedä mitä puuhailen työaikana.
Luulisi tuon olevan kaikille itselleen selvää. Kyllä ap. ystävä on epäluotettava ja juuri hänen kaltaiselle ei pitäisi puhua yksityisasioita mitään.
Mä juttelen aina miehen kanssa asioista jotka syystä tai toisesta vaivaavat minua, tuntuvat erityisen pahalta, tai kaipaan neuvoa. Joskus tällainen asia on se ystävän asia, joten silloin kerron. Paitsi jos ystävä pyytää etten ehdottomasti kerro kenellekään. Silloin en kerro. Toisaalta ystävät eivät pyydä tällaisia, kun mieheni on ollut usein avuksi heille, ja joskus jopa erikseen pyytävät että kysyisin mieheltäni.
Silloin kerroin, kun ystävä alkoi pettää miestään, ja asia vaivasi minua paljon. Käytti minua kysymättä alibina, ja myös tunteidensa tulkkina ja terapeuttina.
Ei kuulosta ap. sun ystävältä, korkeintain epäluotettavalta sellaiselta ja juuri tuonkaltaisille ei kannata puhua henk.kohtaisia asioita, vaan säästä yms.
Itse en keskustelen vaikeista asioista yleensä terapeuttini kanssa. Ystäviä ahdistukseni kuormittaisi eikä siihen osattaisi suhtautua. Yritän pitää masennuksesta huolimatta ystävyyssuhteeni mukavina ja miellyttävinä kummallekin. Kaikki taakat eivät ole jaettavaksi.