Kerrotteko ystävienne henkilökohtaiset asiat puolisollenne?

Olen hyvin yksityinen ihminen, joten minulla ei ole tällaisia tilanteita juurikaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ystävä, joka juoruaa aivan kaiken miehelleen vaikka kuinka erikseen vielä pyytäisi, että älä sitten kerro tätä kenellekään, edes "Pertille". Harmi vaan, että tämä mies sitten ainakin osan asioista lörpöttää eteenpäin yhteisen tuttavapiirimme muille henkilöille. Hiljattain kerroin ystävälleni yhden parikymmentä vuotta sitten tapahtuneen asian nuoruudestani, josta ei tähän mennessä ole tiennyt kuin silloinen poikaystäväni ja vanhempani. Ja vannotin, että jos kerron, ystäväni ei sitten puhu asiasta kenellekään. Meni kymmenen minuuttia, niin ystäväni ihan avoimesti paljasti laittaneensa asiasta tekstarin miehelleen saman tien. Ja tiesihän siitä sitten pian pari muutakin. Voitte uskoa, että puheenaiheet tämän "ystävän" kanssa ovat sen jälkeen pysyneet melko yleisellä tasolla.

Huh huh. "Älä kerro sitten kellekään" - "En en!" -> Äkkiä testaria miehelle. 

Ihana Ulla Taalasmaa. Itselläni oli ystävä, jolla oli toinen "ystävä", jota en tuntenut. Tämä ystävä oli soittanut  ystävälleni eräästä traagisesta ja arasta asiasta, joka hänelle oli tapahtunut. Välittömästi, kun tämä puheli oli loppunut niin ystäväni soitti asiasta minulle huvittuneeseen sävyyn, arvosteli tätä ystävää naureskellen. Samalla kuitenkin esitti hyvää ja luotettavaa ystävää tälle toiselle. 

Vaikka nämä asiat eivät liityneet minuun niin nämä oli yksi syy miksi katkaisin välit tähän ystävään. Mietin vain, että, jos hän muitakin "ystäviä" kohtaan käyttäytyy näin, niin mikä estää tekemästä samoin minulle. Välit kyllä automaattisesti viilenee luottamuspulan jälkeen. 

En kerro minulle uskottuja asioita kenellekään, en edes miehelleni. Samoin jo aikuisten lasten luottamuksella kerrotut jäävät meidän välisiksemme. Kertovat isälleen, jos haluavat. Toisaalta taas välillä sanovat, että kerro sinä tämä isälle vähän nätimmin. Näitä välitystehtäviä pyrin välttämään. Sanon, että on parempi, kun kuulee itseltään.

Uusien ystävien luotettavuus on helppo tarkistaa. Syöttää pienen viattoman jutun ja katsoo leviääkö se. Jos leviää niin sen jälkeen on luottamus ja ystävyys mennyttä. En tuhlaa aikaani ihmisiin, joihin en voi luottaa.

Meillä ei muutenkaan ole tapana kotona pohtia muiden ihmisten asioita. Suosittelen muillekin.

N56

En kerro. En kerro työasioitanikaan, koska  mulla on vaitiolovelvollisuus. Luotettavuus on mulle niin keskeinen osa itseäni, että ei tulisi mieleenkään puhua muiden asioista kenellekään ulkopuoliselle. Omista asioistani en ole kovin avoin, koska tiedostan, että maailma on täynnä hölösuita. 

En tiedä mikä tuossa on sen kummempaa kuin puhua parisuhteen tai miehen asioista ystävälle? Sitä kuitenkin tekevät useat naiset.

Ei kavereiden asioita tarvi puolisolle kertoa. Muissa asioissa toki ollaan avoimia ja puhutaan kaikesta, mutta jos mulle ollan uskouduttu niin en mä sitä ala kertomaan edes puolisolle sit. Eri asia jos kaveri ois vaikka murhannut jonkun ja vannotais olemaan hiljaa, niin saattaisin puolisolta kysyä apua tms. mut muuten ei.

Pitääkö ystävien kanssa puhua kaikesta? Itse en koe, että he pystyisivät tuomaan kaikkiin murheisiini mitään uusia näkökulmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ystävä, joka juoruaa aivan kaiken miehelleen vaikka kuinka erikseen vielä pyytäisi, että älä sitten kerro tätä kenellekään, edes "Pertille". Harmi vaan, että tämä mies sitten ainakin osan asioista lörpöttää eteenpäin yhteisen tuttavapiirimme muille henkilöille. Hiljattain kerroin ystävälleni yhden parikymmentä vuotta sitten tapahtuneen asian nuoruudestani, josta ei tähän mennessä ole tiennyt kuin silloinen poikaystäväni ja vanhempani. Ja vannotin, että jos kerron, ystäväni ei sitten puhu asiasta kenellekään. Meni kymmenen minuuttia, niin ystäväni ihan avoimesti paljasti laittaneensa asiasta tekstarin miehelleen saman tien. Ja tiesihän siitä sitten pian pari muutakin. Voitte uskoa, että puheenaiheet tämän "ystävän" kanssa ovat sen jälkeen pysyneet melko yleisellä tasolla.

Huh huh. "Älä kerro sitten kellekään" - "En en!" -> Äkkiä testaria miehelle. 

Ihana Ulla Taalasmaa. Itselläni oli ystävä, jolla oli toinen "ystävä", jota en tuntenut. Tämä ystävä oli soittanut  ystävälleni eräästä traagisesta ja arasta asiasta, joka hänelle oli tapahtunut. Välittömästi, kun tämä puheli oli loppunut niin ystäväni soitti asiasta minulle huvittuneeseen sävyyn, arvosteli tätä ystävää naureskellen. Samalla kuitenkin esitti hyvää ja luotettavaa ystävää tälle toiselle. 

Vaikka nämä asiat eivät liityneet minuun niin nämä oli yksi syy miksi katkaisin välit tähän ystävään. Mietin vain, että, jos hän muitakin "ystäviä" kohtaan käyttäytyy näin, niin mikä estää tekemästä samoin minulle. Välit kyllä automaattisesti viilenee luottamuspulan jälkeen. 

Eikä mikään estäkään vaan on jopa todennäköistä, että sinunkin asiasi kerrotaan muille. Kun tutustun uusiin ihmisiin, kiinnitän hyvin paljon huomiota, mistä he puhuvat. Puhuvatko he itsestään ja omista asioistaan vai kertovatko he mulle jonkun muun (puolisonsa, siskonsa, naapurinsa, työkaverinsa jne) asioista. Jälkimmäisten kanssa en koskaan ystävysty vaan pidän suhteen korkeintaan kaverisuhteena enkä kerro heille itsestäni oikeastaan mitään. Heidän kanssaan puhun ajankohtaisista asioista, politiikasta, matkustelusta  yms, mikä ei liity minuun eikä  kehenkään tuntemaani ihmiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Sama trolli yrittää aiheuttaa palstasodan. Keskinkertainen aloitus, johon itse vastaa kärkkäästi ja sitten onkin mammat toistensa kurkussa.

Jep. Tunnistan tämän tyypin. On riehunut aiemmin mm. ketjussa, jossa käsiteltiin ex-kumppaneiden ja hoitojen pitämistä ystävinä sekä siinä, missä puhuttiin vanhojen valokuvien säilyttämisestä somessa. Kirjoittaa lukuisia viestejä esiintyen useina eri ihmisinä. En tiedä mikä diagnoosi hänellä on, mutta kaikki muumit eivät ole laaksossa ja vapaa-aikaa on ihan liian paljon trollaamiseen.

Kyllä kerron. Kerron myös muille tyyliin: naapurin lapset juoksee täällä ja kurkkii ikkunoiden takana. Piti panna ovi lukkoon etteivät pääse. Naapuri pilannut tiemme jne. Serkku tuo lapsensa hoitoon meille sairaanakin. Naapureille taas sanon: Tervetuloa koska tahansa, tämä on teidänkin koti. Olette parhaat naapurit ikinä. Serkun kanssa hengaillaan ja vietetään iltaa. Takanapäin muistan arvostella niiden lapsia, esim: se Lotta on ihme hiihtäjä... Näin mulla on paljon kavereita, olen tosi sosiaalinen ja ihmiset tykkää minusta. Olen heidän mielestään ihana ja tosi positiivinen ihminen.

Jos joku asia tai tekeminen ärsyttää toisessa ei kannata sanoa sitä suoraan tälle ihmiselle vaan valittaa selän takana muille. Näin muut ehkä puuttuu asiaan ja susta jää positiivinen kuva etkä joudu riitoihin ihmisten kanssa.

Riippuu tilanteesta. Onko kaveri suoraan sanonut, että ei saa kertoa esim. puolisolle? Onko asia sellaisen luonteinen, että olettaa sen olevan hyvin yksityinen? Olisiko asian tietämisestä puolisolle jotain etua? Tuleeko itselle sellainen olo, että on pakko jakaa asia jonkun kanssa? Tämäntyyppisten asioiden kanssa mietin tilanteen mukaan. Ja toki pitää olla rehellinen, eli ei lupaa olla kertomatta jos kuitenkin aikoo kertoa.

En missään tapauksessa, ystävieni henkilökohtaiset asiat ovat henkilökohtaisia ja minulle luottamuksella uskouduttu.

Kumppanini ei tarvitse tietää kaikkea, en minäkään utele mikä se ajoi Pekan juomaan tai miksi Mirva ja Mikko erosivat. Ei kuulu minulle, he kertovat itse minulle mikäli kokevat aiheelliseksi.

Tietenkin kirjoitti:

Kyllä kerron. Kerron myös muille tyyliin: naapurin lapset juoksee täällä ja kurkkii ikkunoiden takana. Piti panna ovi lukkoon etteivät pääse. Naapuri pilannut tiemme jne. Serkku tuo lapsensa hoitoon meille sairaanakin. Naapureille taas sanon: Tervetuloa koska tahansa, tämä on teidänkin koti. Olette parhaat naapurit ikinä. Serkun kanssa hengaillaan ja vietetään iltaa. Takanapäin muistan arvostella niiden lapsia, esim: se Lotta on ihme hiihtäjä... Näin mulla on paljon kavereita, olen tosi sosiaalinen ja ihmiset tykkää minusta. Olen heidän mielestään ihana ja tosi positiivinen ihminen.

Jos joku asia tai tekeminen ärsyttää toisessa ei kannata sanoa sitä suoraan tälle ihmiselle vaan valittaa selän takana muille. Näin muut ehkä puuttuu asiaan ja susta jää positiivinen kuva etkä joudu riitoihin ihmisten kanssa.

Tämä ei ole vitsi. Tiedän muitakin tuollaisia. Ei tosin ole lähipiirissäni, tietenkään. Voit välttyä riidoilta, mutta ei sinusta kukaan oikeasti pidä, koska tuntevat olonsa huonoksi vaikutuspiirissäsi. Paitsi ne muut, jotka ovat samanlaisia, ne viihtyy.

Vierailija kirjoitti:

En kerro. En kerro työasioitanikaan, koska  mulla on vaitiolovelvollisuus. Luotettavuus on mulle niin keskeinen osa itseäni, että ei tulisi mieleenkään puhua muiden asioista kenellekään ulkopuoliselle. Omista asioistani en ole kovin avoin, koska tiedostan,

että maailma on täynnä hölösuita. 

Ihana, että on ihmisiä, jotka noudattavat vaitiolovelvollisuutta.

Olin useampi vuosi sitten psykologisissa tutkimuksissa ja myöhemmin tapasin saman psykologin lastemme kautta. Hän oli kertonut minusta vaimolleen, se oli selvää heti ensi näkemältä. Vaimon oudot kysymykset ja kommentit sekä vaivaantuneisuus alussa kun tutustuttiin. Tiesin, että hänkin tiesi. Heidän lapsikin kyseli koko ajan ihan ihmejuttuja. Toivottavasti eivät olleet hänen kuulleensa puhuneet. Tosi ikävää.

Minulta ainakin on mennyt tämän jälkeen luottamus terveydenhuollon henkilökuntaan.

Jos asia vaivaa minua, juttelen siitä mieheni kanssa. En kaikkia yksityiskohtia myöten, ja jos kontekstista ei arvaa, en kerro ystävän nimeä. Mutta jos joutuu vuodattamaan toiselle rankkoja asioita, miksi kuuntelijan täytyy pyöritellä niitä yksinään? Monesti paremmin pystyy auttamaan, kun on saanut toisenkin näkökulman asiaan.

Mutta siis en puhu tyyliin 'et ikinä arvaa mitä se Veera mulle kerto!!', heti juoruten kaiken mitä kuulen.

Onpas estosta porukkaa :D Ensinnäkin ap varmaan voi sanoo, jos se mies siinä vieressä on, ettei halua asiasta puhua enempää tässä seurassa.

Ei minua ainakaan haittaa tippaakaan, jos minun kaikki asiat kerrottas myös kavereiden puolisoille. Tai itseasiassa itse puhun asioista ihan samalla tavalla oli mies paikalla tai ei. En ole myöskään nähnyt miehen kavereita haittaavaan, että minä olen kuuntelemassa. Oon saanu kuulla erot ja nikden jälkeiset masennukset yksityiskohtineen.

Täytyy elämän olla vaikeeta, jos joka asiaa pitää salailla..

Siis kertooko joku oikeasti henkilökohtaisia asioita parisuhteessa oleville?? Sehän on selvä asia että juttu menee heti puolisolle ja sitä kautta puolison kavereille, kun ei se aina tajua ettei sitä saisi kertoa eteenpäin, jne.

Vierailija kirjoitti:

En kerro mieheni asioita kavereille, mutta kavereiden asioista voin puhua mieheni kanssa. Suhde mieheen on luottamuksellisempi kuin suhde kavereihin.

Sama juttu, olisi kauheeta jos puolisoon ei voisi luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kerro. En kerro työasioitanikaan, koska  mulla on vaitiolovelvollisuus. Luotettavuus on mulle niin keskeinen osa itseäni, että ei tulisi mieleenkään puhua muiden asioista kenellekään ulkopuoliselle. Omista asioistani en ole kovin avoin, koska tiedostan,

että maailma on täynnä hölösuita. 

Ihana, että on ihmisiä, jotka noudattavat vaitiolovelvollisuutta.

Olin useampi vuosi sitten psykologisissa tutkimuksissa ja myöhemmin tapasin saman psykologin lastemme kautta. Hän oli kertonut minusta vaimolleen, se oli selvää heti ensi näkemältä. Vaimon oudot kysymykset ja kommentit sekä vaivaantuneisuus alussa kun tutustuttiin. Tiesin, että hänkin tiesi. Heidän lapsikin kyseli koko ajan ihan ihmejuttuja. Toivottavasti eivät olleet hänen kuulleensa puhuneet. Tosi ikävää.

Minulta ainakin on mennyt tämän jälkeen luottamus terveydenhuollon henkilökuntaan.

Olen "vanhan kansan" sairaanhoitaja. Opiskellut aikana, jolloin tutkinto oli vielä opistotasoinen. Meille iskostettiin jo varhain päähän, että vaitiolovelvollisuus on ehdoton. Ei voi itse päättää, milloin sitä noudattaa ja milloin ei, vaan sitä noudatetaan aina. Ihan aina. Optettiin myös, että vaikka empatia onkin tärkeä osa työtä, on osattava pitää potilaalle tapahtuneet asiat tarpeeksi etäällä omista asioista ja omista tunteista. Ammatillisuuteen siis kuuluu, että potilaan ongelmat ja vaikeudet eivät vie yönia häntä hoitaneelta sairaanhoitajalta. Samalla tavalla suhtaudun vapaa-ajallakin muiden ihmisten tilanteisiin. Kuuntelen, myötäelän ja annan tarvittaessa neuvoja, mutta en ahdistu muiden asioista siten, että minun pitäisi puhua niistä jollekin kolmannelle osapuolelle. 

En kerro puolisolle mitään tuttavien minulle luottamuksellisesti kertomaa tai sellaista, jonka olen kuullut/nähnyt sattumalta ja jonka arvelen olevan asia, jonka leviäminen yleiseen tietoisuuteen ei ole arvioni mukaan heidän intressinsä.

Tämä on periaate, josta en tinkki.

Mitä ap:n avauksessa kuvaavaan tilanteeseen tulee, minulla on suuta sanoa kyselijälle, että jutellaan näistä joskus kahden kesken, nyt ei sovi.

Tosi paljon on miehiäkin, jotka jakavat kaiken vaimonsa kanssa. En pidä näitä miehiä luotettavina. Osa tekee sen kiillottaakseen omaa kilpeään, nämä tyypit ovat erityisen halveksittavia.291