Kerrotteko ystävienne henkilökohtaiset asiat puolisollenne?
Tapasin eilen kaupungilla sattumalta ystäväni. Minulla on ollut vaikea henkilökohtainen tilanne, josta uskouduin ystävälleni kevyesti (en erityisen paljon vuodattaen, vaan kerroin asian pääpiirteittäin). Ystäväni reippaasti kyseli kuulumisia ja pian ryhtyi tarkemmin kyselemään tästä asiastani, vaikka meidän molempien miehet seisoivat vieressä kuunnellen keskusteluamme.
Tunsin oloni tosi kiusaantuneeksi. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 10 vuotta, niin ei tulisi mieleenikään puhua hänelle (tai kenellekään muulle) ystävieni henkilökohtaisia asioita. Tuli tosi pettynyt olo.
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Mies on paras ystäväni.
Ja ainoa 'ystävä".
Ainoa, jonka puolesta antaisin henkeni, jos tilanne sitä vaatisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Mies on paras ystäväni.
Eroon saakka.
Kaikki ei eroa. Ja vaikka eroaisi, niin uusia löytyy kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Mies on paras ystäväni.
Eroon saakka.
Nekin ovat osa elämää, joten en pitäisi sitä epäonnistumisena. Kaikki kestää oman aikansa. Ihmisistä on opittava päästämään irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä parisuhde sellainen on jossa ei voi jakaa kaikkea avoimesti?
Totta kai voit jakaa omat asiasi, mutta kavereista juoruaminen on selkäänpuukotusta.
Ne asiat jotka on jaettu minulle on minun asioita, kun ne on minun käyttöön annettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Mies on paras ystäväni.
Ja ainoa 'ystävä".
Ainoa, jonka puolesta antaisin henkeni, jos tilanne sitä vaatisi.
Tämä. Mutta tätä ei monet tajua. Ollaan niin kiinni niissä nuoruuden ystävissä.
En kerro. Ystävillä on ollut todella vaikeita tilanteita mutta en ole ikinä kertonut näistä omalle miehelleni. Asiat ei kulu miehelle ja haluan olla luottamuksen arvoinen. En pystyisi tällaiseen ystävään enää täysin luottamaan. Itse olen ollut aina luottamuksen arvoinen ystävä mutta toisinpäin asia on ollut vähän eri. Olen kuullut miten ystävä on juorunnut arkoja asioitani jopa omille kavereilleen. Väkisinkin tällaiseen ystävään välit viilenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Mies on paras ystäväni.
Ja ainoa 'ystävä".
Ainoa, jonka puolesta antaisin henkeni, jos tilanne sitä vaatisi.
Tämä. Mutta tätä ei monet tajua. Ollaan niin kiinni niissä nuoruuden ystävissä.
Ei ole kiinniolemista, jos kunnioittaa toisten yksityisyyttä. Eikä myöskään vähennä miehen arvoa.
Nuorena ei ollut ketään, joiden kanssa muiden kertomista rajuista jutuista olisi voinut keskustella. Silloin ne ahdistivat enemmän. Puolison kanssa keskustelu näistä jutuista on opettanut tekemään tervettä rajaamista ihmissuhteissa. Enää en ole muiden henkinen oksennusämpäri.
Vierailija kirjoitti:
En kerro. Ystävillä on ollut todella vaikeita tilanteita mutta en ole ikinä kertonut näistä omalle miehelleni. Asiat ei kulu miehelle ja haluan olla luottamuksen arvoinen. En pystyisi tällaiseen ystävään enää täysin luottamaan. Itse olen ollut aina luottamuksen arvoinen ystävä mutta toisinpäin asia on ollut vähän eri. Olen kuullut miten ystävä on juorunnut arkoja asioitani jopa omille kavereilleen. Väkisinkin tällaiseen ystävään välit viilenee.
Ystävällillä on tosiaan joskus todella vaikeita tilanteinta käsiteltevänä, että kaipaan niiden käsittelyyn sitä vertaistukea ja näkemyksiä joita ei ohjaa henkinkilökohtaiset tuntee ystävää kohtaan. Tavattoman monta kertaa se "ulkopuolinen" mielipide on johtanut vaikeidenkin tilanteiden kohdalla parempaan lopputulokseen.
Otatko ystäväsi voimavarat huomioon, kun avaudut asioistasi? Välttämättä toisella ei ole valmiutta yksinään käsitellä kuulemaansa. Toisinaan olisi parempi heti hakea ammattiapua.
No en todellakaan kerro. Enkä kerro mieheni henkilökohtaisia asioita muille.
Minulla on ystävä, joka juoruaa aivan kaiken miehelleen vaikka kuinka erikseen vielä pyytäisi, että älä sitten kerro tätä kenellekään, edes "Pertille". Harmi vaan, että tämä mies sitten ainakin osan asioista lörpöttää eteenpäin yhteisen tuttavapiirimme muille henkilöille. Hiljattain kerroin ystävälleni yhden parikymmentä vuotta sitten tapahtuneen asian nuoruudestani, josta ei tähän mennessä ole tiennyt kuin silloinen poikaystäväni ja vanhempani. Ja vannotin, että jos kerron, ystäväni ei sitten puhu asiasta kenellekään. Meni kymmenen minuuttia, niin ystäväni ihan avoimesti paljasti laittaneensa asiasta tekstarin miehelleen saman tien. Ja tiesihän siitä sitten pian pari muutakin. Voitte uskoa, että puheenaiheet tämän "ystävän" kanssa ovat sen jälkeen pysyneet melko yleisellä tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävä, joka juoruaa aivan kaiken miehelleen vaikka kuinka erikseen vielä pyytäisi, että älä sitten kerro tätä kenellekään, edes "Pertille". Harmi vaan, että tämä mies sitten ainakin osan asioista lörpöttää eteenpäin yhteisen tuttavapiirimme muille henkilöille. Hiljattain kerroin ystävälleni yhden parikymmentä vuotta sitten tapahtuneen asian nuoruudestani, josta ei tähän mennessä ole tiennyt kuin silloinen poikaystäväni ja vanhempani. Ja vannotin, että jos kerron, ystäväni ei sitten puhu asiasta kenellekään. Meni kymmenen minuuttia, niin ystäväni ihan avoimesti paljasti laittaneensa asiasta tekstarin miehelleen saman tien. Ja tiesihän siitä sitten pian pari muutakin. Voitte uskoa, että puheenaiheet tämän "ystävän" kanssa ovat sen jälkeen pysyneet melko yleisellä tasolla.
Tästä syystä kannattaisi turvautua ammattiapuun ystävien sijasta. Liian kovat odotukset ihmisten suhteen tuottavat pettymyksiä.
Jos tunnen voimattomuutta auttaa sitä ystävääni totta kai puhun siitä miehelleni. Sitähän varten ne ystävät on ja mies on se paras ystäväni.
Eikä ap:kaan sitten vastannut että jutellaan siitä sitten kahden ja vaihtanut puheenaihetta....
Sama trolli yrittää aiheuttaa palstasodan. Keskinkertainen aloitus, johon itse vastaa kärkkäästi ja sitten onkin mammat toistensa kurkussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro. Ystävillä on ollut todella vaikeita tilanteita mutta en ole ikinä kertonut näistä omalle miehelleni. Asiat ei kulu miehelle ja haluan olla luottamuksen arvoinen. En pystyisi tällaiseen ystävään enää täysin luottamaan. Itse olen ollut aina luottamuksen arvoinen ystävä mutta toisinpäin asia on ollut vähän eri. Olen kuullut miten ystävä on juorunnut arkoja asioitani jopa omille kavereilleen. Väkisinkin tällaiseen ystävään välit viilenee.
Ystävällillä on tosiaan joskus todella vaikeita tilanteinta käsiteltevänä, että kaipaan niiden käsittelyyn sitä vertaistukea ja näkemyksiä joita ei ohjaa henkinkilökohtaiset tuntee ystävää kohtaan. Tavattoman monta kertaa se "ulkopuolinen" mielipide on johtanut vaikeidenkin tilanteiden kohdalla parempaan lopputulokseen.
Juorokello on juorukello, vaikka miten asiaa yrittäisi selitellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävä, joka juoruaa aivan kaiken miehelleen vaikka kuinka erikseen vielä pyytäisi, että älä sitten kerro tätä kenellekään, edes "Pertille". Harmi vaan, että tämä mies sitten ainakin osan asioista lörpöttää eteenpäin yhteisen tuttavapiirimme muille henkilöille. Hiljattain kerroin ystävälleni yhden parikymmentä vuotta sitten tapahtuneen asian nuoruudestani, josta ei tähän mennessä ole tiennyt kuin silloinen poikaystäväni ja vanhempani. Ja vannotin, että jos kerron, ystäväni ei sitten puhu asiasta kenellekään. Meni kymmenen minuuttia, niin ystäväni ihan avoimesti paljasti laittaneensa asiasta tekstarin miehelleen saman tien. Ja tiesihän siitä sitten pian pari muutakin. Voitte uskoa, että puheenaiheet tämän "ystävän" kanssa ovat sen jälkeen pysyneet melko yleisellä tasolla.
Tästä syystä kannattaisi turvautua ammattiapuun ystävien sijasta. Liian kovat odotukset ihmisten suhteen tuottavat pettymyksiä.
En tarvitse ammattiapua, kiitos vaan. Enpä ole tiennyt, että on liian kova odotus ystävälle, että hänen kanssaan voisi normaaleista elämäntapahtumista puhua luottamuksellisesti, kun itseltäni se onnistuu helposti.
Kyseessä ei siis ollut mikään vaikea tai dramaattinen asia nuoruudestani, vaan enemmänkin vähän nolo juttu, jonka olin itse jo unohtanut, enkä halua että sille ihmiset alkavat nykyhetkessä naureskella. Sama jos kerron tälle tyypille, että olen pari kertaa tapaillut jotain uutta miestä, niin seuraavaksi kuulen asiasta piruilua ja kysymyksiä uudesta miesystävästä tältä ystävän mieheltä, vaikka tapailu ei olisi edes johtanut mihinkään. Kaikki tieto elämästäni menee siis suoraan myös miehen tietoon.
Itse tiedän hyvän ystäväni puhuvan miehensä kanssa monista asioista eikä se minua häiritse. Elämässäni ei ole sellaisia salaisuuksia, joiden paljastuminen tuntuisi vaikealta. Jos taas miellän ettei joku asia kuuluu muille, niin en puhu siitä ystävillekään.
Eroon saakka.