Lue keskustelun säännöt.
Kerrotteko ystävienne henkilökohtaiset asiat puolisollenne?
harmillista
10.12.2018 |
Tapasin eilen kaupungilla sattumalta ystäväni. Minulla on ollut vaikea henkilökohtainen tilanne, josta uskouduin ystävälleni kevyesti (en erityisen paljon vuodattaen, vaan kerroin asian pääpiirteittäin). Ystäväni reippaasti kyseli kuulumisia ja pian ryhtyi tarkemmin kyselemään tästä asiastani, vaikka meidän molempien miehet seisoivat vieressä kuunnellen keskusteluamme.
Tunsin oloni tosi kiusaantuneeksi. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 10 vuotta, niin ei tulisi mieleenikään puhua hänelle (tai kenellekään muulle) ystävieni henkilökohtaisia asioita. Tuli tosi pettynyt olo.
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Mä juttelen aina miehen kanssa asioista jotka syystä tai toisesta vaivaavat minua, tuntuvat erityisen pahalta, tai kaipaan neuvoa. Joskus tällainen asia on se ystävän asia, joten silloin kerron. Paitsi jos ystävä pyytää etten ehdottomasti kerro kenellekään. Silloin en kerro. Toisaalta ystävät eivät pyydä tällaisia, kun mieheni on ollut usein avuksi heille, ja joskus jopa erikseen pyytävät että kysyisin mieheltäni.
Silti olet epäluotettava ystävä. Ja jos asia liittyy jollakin tavalla myös puolisoosi tai kaipaat mielipidettä, niin hyvä ja luotettava ystävä kysyy luvan etukäteen, voiko asian kertoa puolisolle. Eikö tosiaan tämä ole ihan itsestään selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä kerron miehelleni kaiken. Ja hän minulle. Lähtien työasioista. En näe mitään syytä, miksi en kertoisi.
Oletko koskaan kuullun vaitiolovelvollisuudesta ja sen rikkominen on työstä irtisanomisperuste.
Mun työkaveri oli kertonut työhön ja erään asiakkaan liittyviä juttuja vaimolleen ja ei mennyt kauaa kun se oli tullut toisen työkaverin korviin, joka kertoi sen asianomaiselle ja firman johtoryhmälle.
Tyyppi eristettiin työyhteisöstä ja siirrettiin toisiin tehtäväviin, joka näkyi myös palkan alennuksena, kun toinen vaihtoehto olisi ollut työsuhteen päättyminen.
Meillä kotona molemmilla työt jäävät työpaikalle, ei koskaan ole ollut tarvetta keskustella kotona, puoliso ei edes tiedä mitä puuhailen työaikana.
Luulisi tuon olevan kaikille itselleen selvää. Kyllä ap. ystävä on epäluotettava ja juuri hänen kaltaiselle ei pitäisi puhua yksityisasioita mitään.
Ei se ole mikään irtisanomisperuste että joku kertoo työasian puolisolleen, eikä kukaan muu saa siitä koskaan tietää.
Toiset pystyy luottaa siihen omaan puolisoon niin että sille voi kertoa työasioitakin jonkun verran ilman että tarvitsee heti pelätä työpaikan puolesta. Harmi ettei sinun puolisosi lukeudu näihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä kerron miehelleni kaiken. Ja hän minulle. Lähtien työasioista. En näe mitään syytä, miksi en kertoisi.
Oletko koskaan kuullun vaitiolovelvollisuudesta ja sen rikkominen on työstä irtisanomisperuste.
Mun työkaveri oli kertonut työhön ja erään asiakkaan liittyviä juttuja vaimolleen ja ei mennyt kauaa kun se oli tullut toisen työkaverin korviin, joka kertoi sen asianomaiselle ja firman johtoryhmälle.
Tyyppi eristettiin työyhteisöstä ja siirrettiin toisiin tehtäväviin, joka näkyi myös palkan alennuksena, kun toinen vaihtoehto olisi ollut työsuhteen päättyminen.
Meillä kotona molemmilla työt jäävät työpaikalle, ei koskaan ole ollut tarvetta keskustella kotona, puoliso ei edes tiedä mitä puuhailen työaikana.
Luulisi tuon olevan kaikille itselleen selvää. Kyllä ap. ystävä on epäluotettava ja juuri hänen kaltaiselle ei pitäisi puhua yksityisasioita mitään.
Ei se ole mikään irtisanomisperuste että joku kertoo työasian puolisolleen, eikä kukaan muu saa siitä koskaan tietää.
Toiset pystyy luottaa siihen omaan puolisoon niin että sille voi kertoa työasioitakin jonkun verran ilman että tarvitsee heti pelätä työpaikan puolesta. Harmi ettei sinun puolisosi lukeudu näihin.
Kyllä on löyhämoraalisia työntekijöitä. Hyi hemmetti.
Ei sitä taida kiinnostaa mitkään mun kaverien mies tvs. huolet. Mieheni henkoht asioita en myöskään kerro eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä juttelen aina miehen kanssa asioista jotka syystä tai toisesta vaivaavat minua, tuntuvat erityisen pahalta, tai kaipaan neuvoa. Joskus tällainen asia on se ystävän asia, joten silloin kerron. Paitsi jos ystävä pyytää etten ehdottomasti kerro kenellekään. Silloin en kerro. Toisaalta ystävät eivät pyydä tällaisia, kun mieheni on ollut usein avuksi heille, ja joskus jopa erikseen pyytävät että kysyisin mieheltäni.
Silti olet epäluotettava ystävä. Ja jos asia liittyy jollakin tavalla myös puolisoosi tai kaipaat mielipidettä, niin hyvä ja luotettava ystävä kysyy luvan etukäteen, voiko asian kertoa puolisolle. Eikö tosiaan tämä ole ihan itsestään selvää.
Sinä nyt voit puhua vain omista ystävistäsi ja omasta tilanteestasi, ihan turha suuttua, polkea jalkaa ja pahoittaa mieltä siitä että joku toinen toimii toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä osan asioista. Esim. jos ystävän mies vaikka jättänyt hänet niin kerron, ettei kysy mitäs Matti yms. Parisuhde, pettämis, työ ym kuvioita muuten en paitsi jos joku tuollainen vakavampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä kerron miehelleni kaiken. Ja hän minulle. Lähtien työasioista. En näe mitään syytä, miksi en kertoisi.
Oletko koskaan kuullun vaitiolovelvollisuudesta ja sen rikkominen on työstä irtisanomisperuste.
Mun työkaveri oli kertonut työhön ja erään asiakkaan liittyviä juttuja vaimolleen ja ei mennyt kauaa kun se oli tullut toisen työkaverin korviin, joka kertoi sen asianomaiselle ja firman johtoryhmälle.
Tyyppi eristettiin työyhteisöstä ja siirrettiin toisiin tehtäväviin, joka näkyi myös palkan alennuksena, kun toinen vaihtoehto olisi ollut työsuhteen päättyminen.
Meillä kotona molemmilla työt jäävät työpaikalle, ei koskaan ole ollut tarvetta keskustella kotona, puoliso ei edes tiedä mitä puuhailen työaikana.
Luulisi tuon olevan kaikille itselleen selvää. Kyllä ap. ystävä on epäluotettava ja juuri hänen kaltaiselle ei pitäisi puhua yksityisasioita mitään.
Ei se ole mikään irtisanomisperuste että joku kertoo työasian puolisolleen, eikä kukaan muu saa siitä koskaan tietää.
Toiset pystyy luottaa siihen omaan puolisoon niin että sille voi kertoa työasioitakin jonkun verran ilman että tarvitsee heti pelätä työpaikan puolesta. Harmi ettei sinun puolisosi lukeudu näihin.
Mutta miten voi arvostaa enää puolisoa, joka kertoo esim. luottamuksellisista terveysasioista? Kieltäytyisin kuuntelemasta tuollaisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä kerron miehelleni kaiken. Ja hän minulle. Lähtien työasioista. En näe mitään syytä, miksi en kertoisi.
Oletko koskaan kuullun vaitiolovelvollisuudesta ja sen rikkominen on työstä irtisanomisperuste.
Mun työkaveri oli kertonut työhön ja erään asiakkaan liittyviä juttuja vaimolleen ja ei mennyt kauaa kun se oli tullut toisen työkaverin korviin, joka kertoi sen asianomaiselle ja firman johtoryhmälle.
Tyyppi eristettiin työyhteisöstä ja siirrettiin toisiin tehtäväviin, joka näkyi myös palkan alennuksena, kun toinen vaihtoehto olisi ollut työsuhteen päättyminen.
Meillä kotona molemmilla työt jäävät työpaikalle, ei koskaan ole ollut tarvetta keskustella kotona, puoliso ei edes tiedä mitä puuhailen työaikana.
Luulisi tuon olevan kaikille itselleen selvää. Kyllä ap. ystävä on epäluotettava ja juuri hänen kaltaiselle ei pitäisi puhua yksityisasioita mitään.
Ei se ole mikään irtisanomisperuste että joku kertoo työasian puolisolleen, eikä kukaan muu saa siitä koskaan tietää.
Toiset pystyy luottaa siihen omaan puolisoon niin että sille voi kertoa työasioitakin jonkun verran ilman että tarvitsee heti pelätä työpaikan puolesta. Harmi ettei sinun puolisosi lukeudu näihin.
En arvostaisi tai kunnioittaisi puolisoani pätkän vertaa, jos minulle puhuisi työ-tai ystäviensä henk.kohtaisia asioita. Eikä moraaliltaan kovin korkealta. Sillä todennäköisesti hän sen tekisi myös meidän asioista, jotka ovat vain meidän kahden.
Ja mihin ihmeeseen minä tarvitsen tai miten se vaikuttaisi elämääni, jonkun työpaikan jutut.
Ja missä on moraali, lojaallisuus ja toisen kunnioitus yksityisyyteen?
Ja eikö sinua haittaisi, jos esim. lääkärit, opettajat jne. vatvoisivat kotonaan teidän asioita?
Kuulen aina naiseltani hänen kavereidensa henkilökohtaiset asiat, seksielämästä lähtien. Erikoinen tunne olla jonkun pariskunnan luona kylässä ja vaihdella kuulumisia leppoisissa tunnelmissa, kun takaraivossa on tieto että miehellä ei seiso.
Tasapuolisuutta onneksi lisää se että muijani on varmasti kertonut miten minä tulen aina liian nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään nimessä. Katsoisin kyllä myös karvaasti jos puolisoni kertoisi kavereidensa asiat minulle. Kertoisi paljon ihmisestä tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä kerron miehelleni kaiken. Ja hän minulle. Lähtien työasioista. En näe mitään syytä, miksi en kertoisi.
Oletko koskaan kuullun vaitiolovelvollisuudesta ja sen rikkominen on työstä irtisanomisperuste.
Mun työkaveri oli kertonut työhön ja erään asiakkaan liittyviä juttuja vaimolleen ja ei mennyt kauaa kun se oli tullut toisen työkaverin korviin, joka kertoi sen asianomaiselle ja firman johtoryhmälle.
Tyyppi eristettiin työyhteisöstä ja siirrettiin toisiin tehtäväviin, joka näkyi myös palkan alennuksena, kun toinen vaihtoehto olisi ollut työsuhteen päättyminen.
Meillä kotona molemmilla työt jäävät työpaikalle, ei koskaan ole ollut tarvetta keskustella kotona, puoliso ei edes tiedä mitä puuhailen työaikana.
Luulisi tuon olevan kaikille itselleen selvää. Kyllä ap. ystävä on epäluotettava ja juuri hänen kaltaiselle ei pitäisi puhua yksityisasioita mitään.
Ei se ole mikään irtisanomisperuste että joku kertoo työasian puolisolleen, eikä kukaan muu saa siitä koskaan tietää.
Toiset pystyy luottaa siihen omaan puolisoon niin että sille voi kertoa työasioitakin jonkun verran ilman että tarvitsee heti pelätä työpaikan puolesta. Harmi ettei sinun puolisosi lukeudu näihin.
Eikö teillä ole puolison kanssa omista asioista puhuttavaa, kun pitää vatvoa työpaikan tai muiden asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni ei edes halua kuulla ystävieni henkilökohtaisia asioita. Hän ymmärtää hienotunteisuuden ja luottamuksellisuuden päälle. Omituisia miehiä ja parisuhteita joillain...
Vierailija kirjoitti:
Kuulen aina naiseltani hänen kavereidensa henkilökohtaiset asiat, seksielämästä lähtien. Erikoinen tunne olla jonkun pariskunnan luona kylässä ja vaihdella kuulumisia leppoisissa tunnelmissa, kun takaraivossa on tieto että miehellä ei seiso.
Tasapuolisuutta onneksi lisää se että muijani on varmasti kertonut miten minä tulen aina liian nopeasti.
Kaveri on kertonut avio-ongelmistaan, mutta en ole koskaan kertonut niistä puolisolleni, joka on kaverini miehen hyvä ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä kerron miehelleni kaiken. Ja hän minulle. Lähtien työasioista. En näe mitään syytä, miksi en kertoisi.
Eli jos miehesi olisi vaikka lääkäri hän lörpöttelisi sinulle potilassalaisuuksia? Sepä mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä kerron miehelleni kaiken. Ja hän minulle. Lähtien työasioista. En näe mitään syytä, miksi en kertoisi.
Juoruat sitten kaikki kavereittesi jutut ukollesi myös? En kyllä luottaisi sinuun ystävänä.
Ei haittaa. En kaipaa mitään ystävien luottamusta.
Sama. Jos ystävä ei tätä hyväksy en kaipaa sellaista ystävää joka ei hyväksy, että mies tulee ensin myös luottamuksellisessa asioissa.
Toivottavasti kerrot tämän myös ystävillesi etukäteen, että he tietävät olla uskomatta sinulle luottamuksellisia asioitaan? Kyllä, pidän sinua ja kaltaisiasi idiootteina.
Vierailija kirjoitti:
Kuulen aina naiseltani hänen kavereidensa henkilökohtaiset asiat, seksielämästä lähtien. Erikoinen tunne olla jonkun pariskunnan luona kylässä ja vaihdella kuulumisia leppoisissa tunnelmissa, kun takaraivossa on tieto että miehellä ei seiso.
Tasapuolisuutta onneksi lisää se että muijani on varmasti kertonut miten minä tulen aina liian nopeasti.
Seurustelin joskus tuollaisen tyypin kanssa, joka oli ihan kiva, mutta puhui enemmän muiden asioista kuin itsestään tai meistä.
Oli tosi kiusallista ja tunsin kuinka itse "valehtelen" kun tutustuin hänen ystäviin ja perheeseen, kun he esittelivät itseään ja kertoivat juttujaan, kun tiesin ne etukäteen ja tarina usein vielä poikkesi kaverini tarinasta.
Lopetin suhteen, kun tarinaa tuli jo korvista ulos, eikä paljon kiinnistanut jonkun työpaikka tai sänkyjutut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä kerron miehelleni kaiken. Ja hän minulle. Lähtien työasioista. En näe mitään syytä, miksi en kertoisi.
Juoruat sitten kaikki kavereittesi jutut ukollesi myös? En kyllä luottaisi sinuun ystävänä.
Ei haittaa. En kaipaa mitään ystävien luottamusta.
Ethän sinä mikään ystävä olekaan.
En ainakaan sinun. :D
Tuskinpa kenenkään ystävä.
Arvostaisitko sinä, jos ystäväsi kertoisi sinun asioitasi eteenpäin muille?
ohis
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele suuria avioerolukuja. Kun pidetään ystäviä tärkeämpinä kuin miestä ja miehestä puhutaan ystävänä sitaateissa...
Meinaatko, että jos en kerro miehelleni ystäväni terveysasioita, ystäväni veljen terveyasioita, ystäväni taloushuolia jne. niin pidän häntä tärkeämpänä kuin miestäni? Miksi ihmeessä mieheni pitäisi tietää ko. asioista? Koska periaate vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä parisuhde sellainen on jossa ei voi jakaa kaikkea avoimesti?
Totta kai voit jakaa omat asiasi, mutta kavereista juoruaminen on selkäänpuukotusta.
Ne asiat jotka on jaettu minulle on minun asioita, kun ne on minun käyttöön annettu.
Eivät todellakaan sinun asioita ole! Typeräkö oletko? Meinaatko, että esim. potilastiedot ovat sinun asioita, jos ne on sinulle kerrottui?
Mutta eihän hän enää ollut ystäväsi. Ei ystävä käytä alibina lupaa kysymättä.