Kissan omistajat - onko kissasta iloa?

Kissoilla on vahvasti eroa persoonallisuuksissa, tai ainakin maatiaiskissoilla, kun niitä ei ole jalostettu mitenkään. Rotukissoista ei kokemusta.

Nykyisin kaksi kissaa, toinen todella hellyyden ja läheisyyden kipeä, aristaa vieraita, sellainen todella herkkiä poika. Toinen on taas ikuinen pentu, aikuinen äijä ja leikkii kuin kakara. Ei anna vieraiden hidastaa, vaan nimenomaan hakeutuu niiden lähelle jotka ei kissoista perusta. Itsevarma ja hurmaava luonne.

Molemmat ikävöivät jos olen poissa kauan ja todella seurallisia tuttujen kesken.

Itse saan kissoista varmaan niitä fiiliksiä joita jotkut saa vauvoista, eli kehräävä kissa sylissä on ihan parasta. Ne ovat vaan jotenkin niin ihania ja sulokkaita. En yhtään ihmettele miksi niitä on joskus palvottu.

Suosittelen kissaa lemmikiksi niille, jotka ei halua harrastuskaveria tai innokasta hännän heiluttajaa tervehtimään kotiovella. Kissa on ennemminkin kämppis kuin lemmikki. Jos teidän luonteet natsaa ja osaatte arvostaa toisianne, suhde voi olla antoisa. Mutta kissa ei koskaan rakasta sinua vain siksi että ruokit sitä tai koska olet sen isäntä, sillä kissalla ei ole isäntää.

Vierailija kirjoitti:

Kissa haisee aina.Joo kivoja paskajutttuja on joo. Haisee silti. Aina haisee.

Eikä haise vaan tuoksuu pumpulilta ja auringonkukilta.

Vierailija kirjoitti:

Kissat kiipeilevät ja repivät ja kävelevät pitkin pöytiä.

Seuraa niistä ei pahemmin ole.

Niitä ei myöskään voi kuljettaa mukana arjessa kuten koiria. Kissan kanssa ei voi harrastaa. Se mitä sanotaan erheellisesti "itsenäisyydeksi" on vain inhimillistämistä, mikä on kissafaneille tyypillistä. Kissa on erakko, siksi sitä ei voi edes kouluttaa, kuten laumaeläimiä. Se on yöaktiivinen.

Loman aikana olet pulassa. Vai onko jotain kissahotelleja?

Minun kissani nukkuu suurimman osan yöstä jalkopäässä ja lämmittää varpaitani, jos välillä käy jossain niin ei kuulu pihaustakaan pehmotassujen ansiosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kissasta lemmikkinä kaveriksi? tuleeko se luo ja sen kanssa voi puuhata?

Riippuu ihan kissasta, jotkut on itsenäisempiä ja haluaa elää omaa elämäänsä jossa omistaja on lähinnä palvelusväkeä joka tuo ruuan ja siivoaa hiekkalaatikon. Sitten on kissoja, jotka ovat hyvin seurallisia, hakevat itse kontaktia omistajaan jne. Meillä on burma, joka on hyvin koiramainen ja seurallinen kissa. Kissamme noutaa leluja, tulee luokse ja pysähtyy käskystä, haluaa puuhata mukana ja nukkuu aina vieressä.

Kuin olisit kuvaillut meidän kahta kisua. Ovat maatiaissisarukset ja löytöeläinkodista

Mun kaksi maatiaskissaa on kanssa persoja huomiolle. Tulevat yöksi viereen nukkumaan ja aamulla leipovat tassuillaan ja pörinä vaan käy 😁 Mun tyttökisu on ihan rakastunut mun veljeen, tykkää olla veljen sylissä ja tuo leluja näytille 😁 Molemmat katit viihtyvät kyllä sylissä ja kaikki vieraat käydään puskemassa ja kerjätään rapsutuksia. Mun veli on mielellään ollut kissavahtina, asuu itte pienessä kämpässä ja ei voi ottaa omaa kattia seuraksi.. Mun porukat on kanssa kissaihmisiä ja ottaa katit mielellään kylään. Ovat säilyttäneet kaikki entisen kisunsa tarvikkeet mun kissakaksikkoa varten 😺

En voisi kuvitella elämää ilman tuota kissaa. Todella seurallinen ja ystävällinen, tässä sairastellessa on kyllä huomannut, kuinka tulee aina viereen nukkumaan, vaikka minä yskin vieressä, eikä kissakaan varmaan unta juuri saa. Utelias on ja aina haluaa katsella/osallistua puuhiin, mutta molemmilla on myös sitä omaa aikaa, ettei sitä nyt aivan 24/7 olla kiinni toisissamme. Mutta jos liikaa keskityn omiin puuhiini, kun herra haluaa huomiota, niin kyllä siitä tullaan kertomaan. Kova myös tekemään temppuja, kun on niin perso herkuille. Todella hyvä puoli nyt, kun pitää lääkkeitä syödä ja saan ne herkuissa alas ilman tappeluita.

Luonne vaikuttaa kovasti. Vaikka oma kissa on minulle, tutulle henkilölle, oikein seurallinen, arastaa yleensä vieraita. Utelias on kyllä, eli tulee sieltä piilostaan haistelemaan ennemmin tai myöhemmin, muttei heti ole se paras kaveri jaloissa kiehnäämässä - tosin joidenkin ihmisten kanssa olen sitäkin nähnyt. Raavi ei, pentuna tein selväksi, ettei ihoon (tai huonekaluihin!) käydä kiinni. Sinulla on tietenkin vastuu olla ärsyttämättä kissaa, eikä kaikkea edes pitäisi yrittää "opettaa pois", kissalla on myös oikeus olla rauhassa ja näyttää se vaikka kynsin, jos muu ei mene perille. Kissa kyllä näyttää aika selvästi, milloin ei halua olla tekemisissä kanssasi, kunhan osaat katsella käyttäytymistä. Se on usein hiljaista, eikä mitään selvää murinaa ja sähinää, joten elekielen opettelu on hyödyllistä, jos et ole kovin tottunut kissoihin. "Se vain yhtäkkiä puri, kun silitin pari kertaa mahaa" on merkki siitä, ettei henkilö todellakaan ymmärrä mitään ja jätti kaikki varoitukset huomioimatta.

Pentunakin jo näkee, millainen kissa on. Omani arasti vieraita jo silloin, kaikki pentueen muut pennut olivat aivan innolla katsomassa. Rotu vaikuttaa myös - mutta ei määrää kaikkea, itselläni rotukissa, jolla tuo arastus on outoa, mutta muuten kyllä osuu luonnekuvaus nappiin. Kissat osaavat olla jääräpäisiä, mutta eivät ole tyhmiä. Oppivat kaikkeen, kunhan haluavat ja siitä saatu hyöty miellyttää. Ensimmäinen kerta valjaissa voi tuntua siltä, että eihän tästä mitään tule, kun kissa esittää halvaantunutta, mutta kyllä se siitä. Ulkona on kissoista monesti mukava käydä valjaissa haistelemassa, joten oppiminen on sen arvoista. Tosiaan, se edellyttää sitä, ettei ulos koskaan päästä ilman valjaita, tai kissa oppii sen tempun helppouden.

Mitä enemmän kissalle antaa, sen enemmän sitä saa vastalahjaksi. Monilta olen kuullut, kuinka kissaa ei heidän seuransa kiinnosta ollenkaan. Siihen kysyn, että menevätkö he koskaan kissan luokse viettääkseen aikaa yhdessä? Vanhempikin kissa, joka ei ole oikein oppinut nauttimaan seurasta voi kyllä oppia, kunhan siitä seurasta tulee miellyttäviä kokemuksia. Kyllä se kissa mieluummin ottaa silityksiä ja rapsutuksia vastaan, kuin istua nököttää yksinään päivän.

Ja muista leikata aina, jos et ole pentuja tekemässä!

Se, joka väittää ettei kissaa voi kouluttaa, ettei sen kanssa voi harrastaa ja että kaikki kissat ovat erakkoja, ei kyllä ole viettänyt kissojen kanssa aikaa kymmeniä minuutteja kauempaa.

Minulla on kolme kissaa, kaikki osaavat nimensä ja tulevat luokse kutsuttaessa, tottelevat Ei-sanaa, nameilla kissoja voi aivan hyvin ohjata esteradan läpi ja minulle on osunut erittäin hellyydenkipeä kissa.

Kissa on paljon sielukkaampi eläin, kuin moni uskoisikaan. Niiden luottamus vain pitää ansaita aivan eri tavalla, kuin vaikka koiran.

Olin 14 kun meille otettiin eka kissa. Kaksi vuotta myöhemmin toinen. Tämä eka varsinkin kiintyi meihin ja minusta varsinkin tuli hänen ihminen. Tämä kissa kävi "nukuttamassa" kaikki mutta tuli viimeisenä minun huoneeseen ja hyppäsi sänkyyn ja kainaloon. Vielä myöhemminkin, ennen kuolemaansa tämä kissa oli ihmisrakas. Tykkäsi olla ihmisten sylissä ja leikkiä ihmisten kanssa.

Eli kyllä. Kissatkin voi olla äärimmäisen ihmisrakkaita.

Meillä kissa on oppinut nimensä ja tulee luokse. Ymmärtää, kun kysytään onko nälkä?

Vastailee maukumalla. Tulee ovelle vastaan, kun perhe saapuu kotiin. Mutta nukkuu paljon. Leikkejä on myös.

Vierailija kirjoitti:

eli käytännössä jos haluaa varmistaa kissan sosiaalisuuden pitäisi ottaa rotukissa?

harmi, maatiaisia olisi kodittomana paljon.

Minulla on kaksi maatiaskissa, hyvin sosiaalisia. Onhan ne välillä pieniä riiviöitä mutten poiskaan vaihtaisi mistään hinnasta. Ovella tulevat vastaan, juttelevat paljon ja leikkivät mielellään vaikka jo 9-vuotiaita molemmat. Joskus kinastelevat parhaasta nukkumapaikasta. Ruoka-aikaan huuto on kova (kissoilla siis) ja laatikon hiekkamyrskyn jäljet siivoan useasti. Toinen on ihan sylivauva ja toinen itsenäisempi.

Kissa on ihana kaveri! Kissa, Tottakai, kiintyy omistajaansa! Itsellä on ollut "aina" kissoja.

Kun kutsut kissaa, se ei välttämättä tule luoksesi, vaan ehkä naukasee, että moi! sullekin tai sitten se vain sirristää/ nikkaa hitaasti silmiään, mikä on kissan tapa "hymyillä". Kannattaa muuten tuntemattoman kisunkin kanssa tehdä tuttavuutta katsomalla sitä silmiin ja sitten hitaasti sulkee ja avaa silmänsä. Sitä pidetään kissojen maailmassa kohteliaana ja kissa yleensä vastaa tähän "hymyyn".

Kissan valjaisiin opettaminen on helppoa. Anna kissan oppia valjaisiin sisätiloissa. Aivan kuten, koiran ulkoituksessa pitää ulkona muistaa se "oikea" energia. Lue vaikka"koirakuiskaaja" kirjoja

Eli ulkoiluttaessa ole rento, älä säiky tai jännitä, koska kissa vaistoaa tunteesi kuten koirakin. Ajattele mukavia asioita ja ole kuin kissaa ei olisikaan. Näin kissakin rentoutuu. Kissa rakastaa ulkoilua ja opit kyllä olemaan rento ja jopa pitkästynyt, kun kissa väijyy jotain hiirtä tuntikaupalla. Olisi hyvä, jos löytäisit ainakin aluksi rauhallisen häiriöttömän paikan. Muista kissan ulkoilutuksessa että toisin kuin koira, niin kissa on se "pomo", eli kissa haluaa aina kulkea edellä. Jos kissa menee "väärään suuntaan" voit sopuisasti vaihtaa sen kulkusuuntaa kävelemällä määrätietoisesti, kuin pomo, samaan suuntaan ja "törkeästi" ohittaa kissa ja suorastaan vetää sitä hihnasta siihen suuntaan. Näin kissa pysähtyy " kuin seinään" ja kääntyy kannoiltaan takaisin.

Suosittelen kissalle esim. nahkavaljaita. Älä ikinä erehdy ostamaan venyviä kuminaruvaljaita!!! Kissasi karkaa niistä ennen kuin ehdit"kissa" sanoa. Valjaisiin vain samanlainen flexinaru kuin koirilla.

Ihanaa! Jos olet päättänyt ulkoiluttaa kisuasi! Usein kissojen käytöshäiriöt johtuvat sisäkissana olosta. Hoidat kissasi mielenterveyttä kun viet sitä ulos. Kissa antaa sinulle niin paljon hellyyttä ja iloa, että se on vähintä mitä voit tehdä. Mitkään lelut ja virikkeet eivät voi korvata ulkoilua.

Itse pidän ihan tavis-maatiaisista. Esim. Siamilaiset ovat kissamaisen dominoivia mutta koiramaisen "läheisriippuvaisia". Niille pitäisi aina olla toinen kissakaveri seurana. Ihminen ei yksinkertaisesti jaksa yksinäisen siamilaisen huomionkipeyttä ja takertuvuutta. "tavallinenkin" Kisu on ainakin itselleni ihan tarpeeksi hellyyden- ja huomionkipeä otus. Se kömpii syliin silitettäväksi, esittelee lelujaan ja "tapittaa" vaativasti että "heitä!". Kun haluat naputella tietsikkalla jotain tärkeää juttua, niin varmasti se tulee siihen sivuun näpyttelemään omiaan... Ja turha kuvitella että luulet voivasi nukkua kainalo tyhjänä.

Minä olisin kyllä paljon onnettomampi ilman tuota yhtä höpsöä. Aamuisin tulee usein kylkeen kiinni kehräämään. Iltaisin ennen nukkumaanmenoa tekee usein samaa.

Tekee välillä suorastaan absurdeja asioita, kuten tunkee itsensä kaikkiin mahdollisiin koloihin ja pakkauksiin vaikka ei meinaisi mahtuakaan, ja sitten mennään tuhatta ja sataa häntä vinossa ympäri kämppää.

Lähes kaikki vaatteeni ovat nyt enemmän tai vähemmän karvojen peitossa, ja joskus täytyy herätä öisin antamaan ruokaa. Oma lukunsa on jokakesäinen kirppusirkus, mihin onneksi löydettiin tänä vuonna tehokas lääke.

Töistä tullessa ovella tulee vastaan puriseva karvapallero, joka heittää selälleen lattialle. Sohvalle istuessa se kiipeää syliin kehräämään ja nostaa käpälänsä rinnalle. Siinä itsekin rentoutuu ja unohtaa elämän pienet harmit. On vain siinä hetkessä.

Rakastan kissaani, enkä voisi olla ilman. <3

Kyllä kissoista on paljon seuraa! Yksi maatiaiskissani oli yksivuotias kun otin sen "orpokodista" 😂 Myöhemmin sai kaveriksi kaksi ottolasta 😁 Ovat erottamaton kolmikko, kaikki yhtä ihmisraikkaita. Ängetään sänkyyn varastamaan kaikki tila ja kehrätään ja pusketaan vimmatusti 😄 En osaa kuvitella elämää ilman noita katteja, olisin varmaan tosi masentunut ilman päivittäistä kehräystä ❤

Varsinkin nuori kissa kaipaa paljon leikittämistä ja aktivointia eli on siitä kaveriksi. Kyllä varmasti sinnikkyydellä ja pitkäjänteisyydellä saat totutettua kissan valjaisiin, vaikka lenkkeillä sen kanssa ei voi kuten koiran.

Olethan paljon kotona seuraavat 20 vuotta? Kissa ei viihdy yksikseen koko päivää ja jos sinulla on yön yli menoja, kissalla on oltava tuttu hoitopaikka tai seuralainen kodissasi.

Meillä on kolme kissaa, yksi narttu joka on kahdelle muulle nuoremmalle emo. Ovat kaikki todella seurallisia, hakeutuvat aina samaan huoneeseen meidän kanssamme, lukuun ottamatta tietysti silloin kun leikkivät ja touhuavat omiaan. Tulevat viereen nukkumaan ja juttelevat. Tykkäävät myös vieraista, mitä nyt vähän alkuun arastelevat ja heistä huomaa, että tunnistavat kyllä meidät "omikseen". :) 

Tietysti ovat persoonia ja yksilöitä, jotkut arempia ja viihtyvät enemmän omissa oloissaan kuin toiset. Jos otat aikuisen kissan vaikka löytöeläinkodista (mitä suosittelen, koska kodittomia kissoja on niin paljon), voit kertoa heille millaista kissaa etsit ja he osaavat etsiä sinulle oikeanlaisen kaverin. :) 

Minulla eri luonteiset ja rotuiset kissat ovat oppineet seuralliseksi kun niille vain suo reilusti aikaa ja hellyyttä ja etenkin kun niille juttelee ja lässyttää. Ne rakastavat kun niille lässyttää ja laulelee ja ronkeleinkin kissa tulee syliin kun lässyttää. Minulla kissat oppivat ohjeita, sormella kun osoitan ja napsautan, kissa menee siihen suuntaan, ne oppivat myös muutaman sanan esimerkiksi mihin huoneeseen niitä käsken. Mutta ainahan ei löydy halua noudattaa antamiani ohjeita...

Olen laulanut paljon kissoilleni. Laulan lastenlaulujen melodioilla sekä italialaisten aarioiden tai saksalaisten liedien melodioilla mutta keksi päästä sanat osoitettuna kulloisellekin kissalle. Kissat rakastaa sitä ja niiden tassut alkavat tehdä lypsäviä liikkeitä. Naapureista en tosin tiedä mitä he ajattelevat kissa-aarioistani.

Minulla on se tilanne että ehkä jatkossa en pidä kissoja asumisjärjestelyjen vuoksi, minulla on enää yksi kissa jäljellä. En tiedä miten voi elää ilman kissoja, mitä järkeä on olla tyhjässä kodissa ilman kissaa? Miten kauheaa tulla kotiin jossa ei tule kissa vastaan kehräten ja vaatien syliin, miten kauheaa on köllöttää yksin sängyssä ilman että vatsan päällä on kissa ja toinen kainalossa? Miten ilman kissaa voi elää?

Yksi asia pitää sanoa, täytyy olla varaa eläinlääkäriin tai ottaa vakuutus. Olen köyhtynyt viimeksi menehtyneen kissan vuoksi lähemmäs 10 000 kun oli paljon vaivoja ja onnettomuuksia. Eli uhrauksiin täytyy olla valmis. Mutta se on sen arvoista. Ei elämä olisi elämisen arvoista ilman eläinystäviä. Eläimiin voi aina luottaa. Ikinä, ikinä ei ihmiseen voi luottaa 100 % vaikka olisi kuinka läheinen.

Ovat ihania. Vieraita kohtaan moni kissa voi olla ujo, mutta ainakin pentuna asti kotikissoina elelleet kiintyvät omistajiin ja ovat tosi hauskoja kavereita. Omani nukkuu usein vieressäni tyytyväisenä ja juttelee päivisin maukumalla. Yöllä ei pidä ääntä kun on tottunut siihen, että ihmiset nukkuu. Hyvin sopeutuvaisia siis ovat. Vaativat myös paljon virikkeitä, ainakin pentuina. Jos tylsistyvät, syövät koko ajan. Tämä kissa tuli minulle "vahingossa", kun sukulaiseni ei enää pystynyt pitämään. Yllätyin positiivisesti, ennen olin vain koiraihminen.

On!

Puhkun iloa jo pelkästään tuon hömpän katselemisesta.

Meidän kissa ei valjaisiin parin yrityksen jälkeen tottunu, mutta ehkä olisi, jos oltaisiin jatkettu harjoittelua.

Tämä tapaus haluaa koko ajan syliin tai paijauksia ja huomiota. Tämä kaikki kissan ehdoilla, en voi napata kainaloon ja viedä sohvalle. Joskus jos vaikka laulan tai jotain muuta rääyn (heh), tai esim. en paijaa hetkeen, aika helposti lähtee kauemmas. Mutta onneksi hän itse aina tulee läheisyyden perässä luoksemme uudestaan ja uudestaan.

Äsken minun vieressä sohvalla torkahteli ja nyr miehen viekussa sängyssä.

Jos kissaa potuttaa, voi tulla tassusta, mutta ei tätä usein käy ja sen kyllä huomaa, kun kissa ei halua häntä koskettavan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla eri luonteiset ja rotuiset kissat ovat oppineet seuralliseksi kun niille vain suo reilusti aikaa ja hellyyttä ja etenkin kun niille juttelee ja lässyttää. Ne rakastavat kun niille lässyttää ja laulelee ja ronkeleinkin kissa tulee syliin kun lässyttää. Minulla kissat oppivat ohjeita, sormella kun osoitan ja napsautan, kissa menee siihen suuntaan, ne oppivat myös muutaman sanan esimerkiksi mihin huoneeseen niitä käsken. Mutta ainahan ei löydy halua noudattaa antamiani ohjeita...

Olen laulanut paljon kissoilleni. Laulan lastenlaulujen melodioilla sekä italialaisten aarioiden tai saksalaisten liedien melodioilla mutta keksi päästä sanat osoitettuna kulloisellekin kissalle. Kissat rakastaa sitä ja niiden tassut alkavat tehdä lypsäviä liikkeitä. Naapureista en tosin tiedä mitä he ajattelevat kissa-aarioista

Minulla on se tilanne että ehkä jatkossa en pidä kissoja asumisjärjestelyjen vuoksi, minulla on enää yksi kissa jäljellä. En tiedä miten voi elää ilman kissoja, mitä järkeä on olla tyhjässä kodissa ilman kissaa? Miten kauheaa tulla kotiin jossa ei tule kissa vastaan kehräten ja vaatien syliin, miten kauheaa on köllöttää yksin sängyssä ilman että vatsan päällä on kissa ja toinen kainalossa? Miten ilman kissaa voi elää?

Yksi asia pitää sanoa, täytyy olla varaa eläinlääkäriin tai ottaa vakuutus. Olen köyhtynyt viimeksi menehtyneen kissan vuoksi lähemmäs 10 000 kun oli paljon vaivoja ja onnettomuuksia. Eli uhrauksiin täytyy olla valmis. Mutta se on sen arvoista. Ei elämä olisi elämisen arvoista ilman eläinystäviä. Eläimiin voi aina luottaa. Ikinä, ikinä ei ihmiseen voi luottaa 100 % vaikka olisi kuinka läheinen.

Voooi, kumpa omani arvoistasi hänestä kertovia laulujani hahahah. Lähinnä mulkaisee ja pakenee paikalta, pitänee harrastaa tätä pienemmällä volyymilla jatkossa.