Kissan omistajat - onko kissasta iloa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kissa haisee aina.Joo kivoja paskajutttuja on joo. Haisee silti. Aina haisee.

Eikä haise vaan tuoksuu pumpulilta ja auringonkukilta.[/quote]

Aivan ihanasti sanottu, kissat tuoksuvat lämpöiseltä ja hurmaavalta. Parasta maailmassa on nuuskutella kissan pehmoisia masukarvoja. Oi onnea, pelkkää rakkautta on kisun tuoksu.

Meidän kissa on todella sosiaalinen ja haluaa olla kaikessa mukana. Lautapelien pelaaminen ei onnistu, koska kissa heittäytyy makamaan keskelle pelilautaa tai sitten leikkii nappuloilla. Tietokoneen näppäinten päällä on myös mukava maata. Jos katson telkkaria, niin kissa tulee syliin istumaan. Sängyssä on myös samassa läjässä ihmisten kanssa. En tiedä miten pärjäisin ilman meidän höpönassua.❤️

Minun kissa on vähän oman tien kulkija. Leikattu kolli, joka ei hellyyttä paljon harrasta, eikä temppuja tee. Mutta kermaa osaa kerjätä. Päästää hassun krr äänen, kun haluaa kermaa. Ei kelpaa valion laktoositon kahvikerma, vaan pitää olla toista merkkiä. Krrrrmaa, kurisee kissani. Hassu pikku ukko. Nukkuu polvitaipeessa ja kehrää

Hih, minullakin tulee aina tuo katsomaan, kun laulan. Toivottavasti ei sentään kuulosta joltain kuolevalta elukalta, ei kissa ainakaan pahalla luimistele vieressä istuessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kissa haisee aina.Joo kivoja paskajutttuja on joo. Haisee silti. Aina haisee.

Eikä haise vaan tuoksuu pumpulilta ja auringonkukilta.[/quote]

Aivan ihanasti sanottu, kissat tuoksuvat lämpöiseltä ja hurmaavalta. Parasta maailmassa on nuuskutella kissan pehmoisia masukarvoja. Oi onnea, pelkkää rakkautta on kisun tuoksu.

Se on kumma, miten hyvältä kissat tuoksuvatkaan. Lempihaju on nukkuvan kissan vatsa, siellä on saanut hajut muhia oikein kunnolliseksi tuoksuksi. Kuvailen hajua aina aivan unen hajuiseksi.

En itse osaa sanoa, kumpi on parempi hankkia, pentu vai aikuinen. Toisaalta on ihana kokea se suloinen pentuaika kun toinen on niin lapsellinen ja luottavainen ja maailma on sille niin iso ja ihmeitä täynnä ja sinä olet sen emo, johon se turvautuu.

Sitten siitä kasvaa iso itsetietoinen kissanrotjake. Toisaalta, aikuisesta kissasta näkee paremmin minkä luontoinen se on. Toisaalta taas kasvuympäristöllä on suuri vaikutus.

Mielestäni, toisin kuin koirilla, kuka tahansa, normaalilla järjenjuoksulla ja empatiakyvyllä varustettu ihminen voi huoleti hankkia kissan, kunhan tietysti ottaa perusasiat selville kisun hoidosta.

Koirien ottajille on kaavailtu jopa "koira-ajokorttia", koska koira pitää kouluttaa pennusta lähtien, että se tajuaa paikkansa.

Kisu on "valmiiksi koulutettu" jo luonnostaan. Se kouluttaa sinua! Se tulee hienotunteisesti kiehnäämään halutessaan huomiota ja hellyyttä. Se ikään kuin tunnustelee sinun mielentilaasi. Jos vaikutat hajamieliseltä tai uppoutuneelta johonkin "tärkeämpään", se siirtyy pois pahoittamatta mieltään. Samaa kohteliaisuutta se odottaa sinultakin. Näet sen nukkuvan sohvalla ja haluat silittää, se katsoo närkästyneenä, viskasee pari kertaa hännällään ja vaihtaa asentoa. Se viestii että nyt haluan omaa aikaa.

Te opitte vaistomaisesti tulkitsemaan toisianne.

Toki kissa raapii joskus, varsinkin nuori vauhdikas kissa voi innostua liikaa leikkiessä. Kynsien hallinta ei vielä pennulla oikein toimi ja pentukissa on haltioissaan niistä jännistä, liikkuvista "makkaroista" joita me kutsutaan sormiksi. Pentua ei pitäisi leikittää pelkillä sormilla. Kissa voi myös näykkiä käsivartta yms. Ja tulee pieni mustelma. Kissat näykkivät toisiaan ystävyydenosoituksena -ja myös ihmisiä, koska ne ei tajua, että ihmisen iho on paljon ohuempi kuin kissan nahka. Kissa oppii kyllä ihmisen reaktioita seuratessaan tietämään, mikä käytös on toivottua ja mikä ei.

Ei.

Odotan vain että se heittää veivinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kissa haisee aina.Joo kivoja paskajutttuja on joo. Haisee silti. Aina haisee.

Eikä haise vaan tuoksuu pumpulilta ja auringonkukilta.[/quote]

Aivan ihanasti sanottu, kissat tuoksuvat lämpöiseltä ja hurmaavalta. Parasta maailmassa on nuuskutella kissan pehmoisia masukarvoja. Oi onnea, pelkkää rakkautta on kisun tuoksu.

Siihen asti kunnes se viiltää sulta ykskaks naaman auki.

Kissaan ei voi ikinä luottaa.

Ei ole ollut.

Miksi dissataan jos joku ei ole kokenut kissan tuovan iloa?

Käärmeenomistajana en voi ymmärtää mikä niissä raapivissa pölypalloissa viehättää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla eri luonteiset ja rotuiset kissat ovat oppineet seuralliseksi kun niille vain suo reilusti aikaa ja hellyyttä ja etenkin kun niille juttelee ja lässyttää. Ne rakastavat kun niille lässyttää ja laulelee ja ronkeleinkin kissa tulee syliin kun lässyttää. Minulla kissat oppivat ohjeita, sormella kun osoitan ja napsautan, kissa menee siihen suuntaan, ne oppivat myös muutaman sanan esimerkiksi mihin huoneeseen niitä käsken. Mutta ainahan ei löydy halua noudattaa antamiani ohjeita...

Olen laulanut paljon kissoilleni. Laulan lastenlaulujen melodioilla sekä italialaisten aarioiden tai saksalaisten liedien melodioilla mutta keksi päästä sanat osoitettuna kulloisellekin kissalle. Kissat rakastaa sitä ja niiden tassut alkavat tehdä lypsäviä liikkeitä. Naapureista en tosin tiedä mitä he ajattelevat kissa-aarioista

Minulla on se tilanne että ehkä jatkossa en pidä kissoja asumisjärjestelyjen vuoksi, minulla on enää yksi kissa jäljellä. En tiedä miten voi elää ilman kissoja, mitä järkeä on olla tyhjässä kodissa ilman kissaa? Miten kauheaa tulla kotiin jossa ei tule kissa vastaan kehräten ja vaatien syliin, miten kauheaa on köllöttää yksin sängyssä ilman että vatsan päällä on kissa ja toinen kainalossa? Miten ilman kissaa voi elää?

Yksi asia pitää sanoa, täytyy olla varaa eläinlääkäriin tai ottaa vakuutus. Olen köyhtynyt viimeksi menehtyneen kissan vuoksi lähemmäs 10 000 kun oli paljon vaivoja ja onnettomuuksia. Eli uhrauksiin täytyy olla valmis. Mutta se on sen arvoista. Ei elämä olisi elämisen arvoista ilman eläinystäviä. Eläimiin voi aina luottaa. Ikinä, ikinä ei ihmiseen voi luottaa 100 % vaikka olisi kuinka läheinen.

Voooi, kumpa omani arvoistasi hänestä kertovia laulujani hahahah. Lähinnä mulkaisee ja pakenee paikalta, pitänee harrastaa tätä pienemmällä volyymilla jatkossa.

Minä olenkin arvon kissoja varten opiskellut 10 vuotta klassista laulua. Kissat arvostavat koulutettua henkilökuntaa.

Vierailija kirjoitti:

olen harkinnut kissan hankkimista, mutta moni asia mietityttää...

Onko kissasta lemmikkinä kaveriksi? tuleeko se luo ja sen kanssa voi puuhata? tottuvatko kaikki kissat valjaisiin jos vaan pitkään ja pieni askel kerrallaan totuttaa?

haluaisin lemmikin mutta sisäkissat ahdistaa, haluaisin viedä uloskin.

Kaikki kissat joita olen tavannut lymyilevät itsekseen jossain piilossa vierailta ja ovat arvaamattomia raapimisen suhtee... Onko av:n kissan tällaisia?

Kissan sosiaalisuus riippuu sekä rodusta että yksilöstä. Jos haluat mahdollisimman varmasti sosiaalisen kissan, jonka kanssa voit puuhastella, valitset tunnetusti sosiaalisen rodun luotettavalta kasvattajalta, jonka tiedät sosiaalistavan pennut hyvin ennen luovutusta. Sosiaalisia rotuja ovat mm. Ragdoll, Maine Coon, Abessinialainen, Burma, Bengali ja miksei myös Eurooppalainenkin, vaikkei se ihan niin ihmiseen liimautuva olekaan kuin nuo muut. Kissaliiton sivuilta lyödät lisätietoa roduista ja rotuyhdistysten sivuilta sitten vielä tarkemmin. https://www.kissaliitto.fi/kissarodut. Myös maatiainen voi olla hyvinkin sosiaalinen ja osallistuva, mutta maatiaisen kanssa luonne on huomattavasti enemmän vielä arpapeliä ja riippuu ihan yksilöstä ja lähtökohdista (eli onko navetan ylisiltä vai sisätiloissa kasvanut ja onko sosiaalistettu vai ei). Mikä ei tarkoita sitä, etteikö navetan ylisisltä kotoisin oleva kissakin voisi olla todella sosiaalinen. Mutta sosiaalisesta kissasta on todellakin kaveriksi ja sen kanssa voi puuhastella vaikka mitä - agillityä, ulkoilua, temppukoulua tai ihan perinteistä leikkimistä.

Kaikki kissat eivät välttämättä opi valjaisiin, mutta jos aloitat opetuksen jo ihan pentuna, on todennäköisyyys todella suuri, että kissa tottuu valjaisiin. Omat kaksi kissaani on opetettu valjastelemaan noin 15 viikkoisesta asti, ja nyt molemmat odottavat kiltisti ovella ja työntävät itse pään valjaiden lenkin läpi, kun tietävät, että ollaan menossa ulos. Toisella kesti hetki tottua valjaisiin, mutta jännitys unohtui, kun pääsi ulos, toinen ei ollut moksiskaan alusta asti, vaan tuntui, että ei edes ensimmäisellä kerralla huomannut valjaita päällään, kun oli niin kiva päästä ulkoilemaan. Nyt noiden kanssa tehdään 1-2 km lenkkejä (30-60 min) pari kertaa päivässä, jos ei sada kunnolla tai ole hirveän tuulista. Välillä mennään vauhdilla eteenpäin, välillä tuijotellaan lintuja, välillä kiivetään puuhun ja välillä vaan istutaan ja nuuhkitaan. Nämä ovat muutenkin todella sosiaalisia ja hakeutuvat ihmisten seuraan - myös silloin, kun meillä on vieraita. Nukkuvat vieressä sängyssä ja osallistuvat siivoukseen ja muihin arkisiin puuhiin, mutta eivät ole liian ripustautuvia eli eivät vaadi koko ajan huomiota, vaan viihtyvät myös ihan vain keskenään ja välillä yksikseenkin.

Parhaimmillaan kissa siis on todella hauskaa seuraa ja sosiaalienn, mutta jos kohdalle sattuu epäsosiaalinen yksilö, jonka omistaja ei vielä sitten itsekään oikein osaa sitä kissaa niin kohdella, että se oppisii sosiaaliseksi, voi kissa "pahimmillaan" olla juurikin sellainen piilossa nököttäjä ruoka-aikoja lukuunottamatta. Mutta silloin on kyllä vikaa jo omistajassakin ja kissalle ei  ole edes tarjottu mahdollisuutta kasvaa sosiaaliseksi.