Masennusvaihe (maanis-depressiivisyys)

tasaava kirjoitti:

Erityisesti tämä muuten tasaa maniavaiheessa, jos tulee jotain mieleen. Muistin juuri, ei lusimista.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

A ja P

Children of the world I tell you..........

you must be brave, otherwise you will be the children of the grave 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ainakin heidän kanssaan elävät tietävät, ikävä kyllä masennus tarttuu jos on siihen taipumusta.

Sekin vielä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki lääkitys ja SYÖ ne lääkkeesi.

Mä syön mun lääkkeet aina. Olen jo vuosia syönyt.

Sitten sulla on varmaan lääkärin kanssa mietitty varasuunnitelma, mitä lääkettä lisäät ja mitä vähennät.

Kohta 10 vuotta "oireeton" bipo, eli lääkitys ok.

Syön Keipinoria 200mg ja Lamictalia 200mg.

Pitäisi aloittaa toinenkin epilepsialääke (manianestoon), mutta pitäisi mennä viikon kuluessa labraan, enkä jaksa mennä. Mitkään lääkemuutokset ei auta. Auttaisi jos tämä ei olisi niin nopeasyklinen, mitä on.

En jaksa miettiä lääkitystä nyt. Masennuslääkkeet ei tule kysymykseen.

Ap

No selvästi jotain siinä lääkityksessä täytyy muuttaa, ja vaihtoehtoja on. Älä nyt anna periksi, sinun elämäsi.

Minä olen bipo ilman lääkkeitä, mutta tunnista eri "vaiheet". Tosin minullakin saattaa mennä muutama päivä kunnes tajuan että olen masennusvaiheessa tai maniassa. Saatan tosissani pohtia itsemurhaa ja elämän merkityksettömyyttä ja vasta päivien kuluttua muistan että tosiaan minulla on bipo ja tämä on masennus kausi. Äsken minulla oli maniaa, joka alkaa pikkuhiljaa muuttua sekamuodoksi eli masennus/mania fiilikseksi. Nopeasyklinen on minunkin biponi eli lääkkeillä ei välttämättä pysyisi edes perässä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen bipo ilman lääkkeitä, mutta tunnista eri "vaiheet". Tosin minullakin saattaa mennä muutama päivä kunnes tajuan että olen masennusvaiheessa tai maniassa. Saatan tosissani pohtia itsemurhaa ja elämän merkityksettömyyttä ja vasta päivien kuluttua muistan että tosiaan minulla on bipo ja tämä on masennus kausi. Äsken minulla oli maniaa, joka alkaa pikkuhiljaa muuttua sekamuodoksi eli masennus/mania fiilikseksi. Nopeasyklinen on minunkin biponi eli lääkkeillä ei välttämättä pysyisi edes perässä.

Minulla tempoo niin nopeasti, että ihan tunnissakin saattaa olla useampia sykleja.... Uskomatonta, mutta totta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen bipo ilman lääkkeitä, mutta tunnista eri "vaiheet". Tosin minullakin saattaa mennä muutama päivä kunnes tajuan että olen masennusvaiheessa tai maniassa. Saatan tosissani pohtia itsemurhaa ja elämän merkityksettömyyttä ja vasta päivien kuluttua muistan että tosiaan minulla on bipo ja tämä on masennus kausi. Äsken minulla oli maniaa, joka alkaa pikkuhiljaa muuttua sekamuodoksi eli masennus/mania fiilikseksi. Nopeasyklinen on minunkin biponi eli lääkkeillä ei välttämättä pysyisi edes perässä.

Minulla tempoo niin nopeasti, että ihan tunnissakin saattaa olla useampia sykleja.... Uskomatonta, mutta totta!

Toi viittaa sekamuotoiseen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki lääkitys ja SYÖ ne lääkkeesi.

Mä syön mun lääkkeet aina. Olen jo vuosia syönyt.

Sitten sulla on varmaan lääkärin kanssa mietitty varasuunnitelma, mitä lääkettä lisäät ja mitä vähennät.

Kohta 10 vuotta "oireeton" bipo, eli lääkitys ok.

Syön Keipinoria 200mg ja Lamictalia 200mg.

Pitäisi aloittaa toinenkin epilepsialääke (manianestoon), mutta pitäisi mennä viikon kuluessa labraan, enkä jaksa mennä. Mitkään lääkemuutokset ei auta. Auttaisi jos tämä ei olisi niin nopeasyklinen, mitä on.

En jaksa miettiä lääkitystä nyt. Masennuslääkkeet ei tule kysymykseen.

Ap

No selvästi jotain siinä lääkityksessä täytyy muuttaa, ja vaihtoehtoja on. Älä nyt anna periksi, sinun elämäsi.

On todettu, että masennuslääkkeet ei käy, koska ne aiheuttaa maniaa minulla. Masennuksen estolääke on ja neurolepti. Mitä vielä voisi muuttaa? Litoa en ala syömään. En halua kolmatta lääkettä, kaksi riittää.

Kaikki on täysin turhaa. Turhuus ei poistu lääkkeitä syömällä.

Ap

^ Teen töitä käsillä (nyt saikulla 3kk) ja monet lääkkeet aiheuttaa vapinaa ja on poissuljettuja siksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen bipo ilman lääkkeitä, mutta tunnista eri "vaiheet". Tosin minullakin saattaa mennä muutama päivä kunnes tajuan että olen masennusvaiheessa tai maniassa. Saatan tosissani pohtia itsemurhaa ja elämän merkityksettömyyttä ja vasta päivien kuluttua muistan että tosiaan minulla on bipo ja tämä on masennus kausi. Äsken minulla oli maniaa, joka alkaa pikkuhiljaa muuttua sekamuodoksi eli masennus/mania fiilikseksi. Nopeasyklinen on minunkin biponi eli lääkkeillä ei välttämättä pysyisi edes perässä.

Miksi olet lääkevastainen?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen bipo ilman lääkkeitä, mutta tunnista eri "vaiheet". Tosin minullakin saattaa mennä muutama päivä kunnes tajuan että olen masennusvaiheessa tai maniassa. Saatan tosissani pohtia itsemurhaa ja elämän merkityksettömyyttä ja vasta päivien kuluttua muistan että tosiaan minulla on bipo ja tämä on masennus kausi. Äsken minulla oli maniaa, joka alkaa pikkuhiljaa muuttua sekamuodoksi eli masennus/mania fiilikseksi. Nopeasyklinen on minunkin biponi eli lääkkeillä ei välttämättä pysyisi edes perässä.

Miksi olet lääkevastainen?

Ap

Koska bipoon ei oikeasti ole täysin toimivia lääkkeitä keksitty. Monilla se on jönglööraamista monen lääkkeen kanssa. Toisaalta olen hyvin luova ihminen - rakastan taiteita ja olen kummin kaiman kissan kautta kuullut että tuo bipoon yleisimmin käytetty lääke eli litium vähentää sitä luovuutta ja hidastaa luovuusprosessia. Vaikka muuten tasoittaisikin. Joten olen tehnyt valinnan että pyrin itse hallitsemaan stressiä, joka on muuten suurin triggeri eri jaksoille, ja opettelen tunnistamaan itse milloin olen missäkin tilassa.

Teen toita ja olen nyt saikulla, kadet tarvitsevat "vapinaa", siita syysta en voi ottaa laaketta, koska ei sovi tyohon.

Nopea vibra kirjoitti:

Teen toita ja olen nyt saikulla, kadet tarvitsevat "vapinaa", siita syysta en voi ottaa laaketta, koska ei sovi tyohon.

Sekamuotoinen hullu olen ollut nuoresta asti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen bipo ilman lääkkeitä, mutta tunnista eri "vaiheet". Tosin minullakin saattaa mennä muutama päivä kunnes tajuan että olen masennusvaiheessa tai maniassa. Saatan tosissani pohtia itsemurhaa ja elämän merkityksettömyyttä ja vasta päivien kuluttua muistan että tosiaan minulla on bipo ja tämä on masennus kausi. Äsken minulla oli maniaa, joka alkaa pikkuhiljaa muuttua sekamuodoksi eli masennus/mania fiilikseksi. Nopeasyklinen on minunkin biponi eli lääkkeillä ei välttämättä pysyisi edes perässä.

Miksi olet lääkevastainen?

Ap

Koska bipoon ei oikeasti ole täysin toimivia lääkkeitä keksitty. Monilla se on jönglööraamista monen lääkkeen kanssa. Toisaalta olen hyvin luova ihminen - rakastan taiteita ja olen kummin kaiman kissan kautta kuullut että tuo bipoon yleisimmin käytetty lääke eli litium vähentää sitä luovuutta ja hidastaa luovuusprosessia. Vaikka muuten tasoittaisikin. Joten olen tehnyt valinnan että pyrin itse hallitsemaan stressiä, joka on muuten suurin triggeri eri jaksoille, ja opettelen tunnistamaan itse milloin olen missäkin tilassa.

Mä olen myöskin taiteellinen ja luova. Nykyinen lääkitys ei haittaa luovuuttani mitenkään, masennus kylläkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen bipo ilman lääkkeitä, mutta tunnista eri "vaiheet". Tosin minullakin saattaa mennä muutama päivä kunnes tajuan että olen masennusvaiheessa tai maniassa. Saatan tosissani pohtia itsemurhaa ja elämän merkityksettömyyttä ja vasta päivien kuluttua muistan että tosiaan minulla on bipo ja tämä on masennus kausi. Äsken minulla oli maniaa, joka alkaa pikkuhiljaa muuttua sekamuodoksi eli masennus/mania fiilikseksi. Nopeasyklinen on minunkin biponi eli lääkkeillä ei välttämättä pysyisi edes perässä.

Miksi olet lääkevastainen?

Ap

Koska bipoon ei oikeasti ole täysin toimivia lääkkeitä keksitty. Monilla se on jönglööraamista monen lääkkeen kanssa. Toisaalta olen hyvin luova ihminen - rakastan taiteita ja olen kummin kaiman kissan kautta kuullut että tuo bipoon yleisimmin käytetty lääke eli litium vähentää sitä luovuutta ja hidastaa luovuusprosessia. Vaikka muuten tasoittaisikin. Joten olen tehnyt valinnan että pyrin itse hallitsemaan stressiä, joka on muuten suurin triggeri eri jaksoille, ja opettelen tunnistamaan itse milloin olen missäkin tilassa.

Mä olen myöskin taiteellinen ja luova. Nykyinen lääkitys ei haittaa luovuuttani mitenkään, masennus kylläkin.

Ap

Vedan pamia masennukseen, ei haittaa luovuutta! 

Ja ylpeena voin kertoo saan taydet satsit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen bipo ilman lääkkeitä, mutta tunnista eri "vaiheet". Tosin minullakin saattaa mennä muutama päivä kunnes tajuan että olen masennusvaiheessa tai maniassa. Saatan tosissani pohtia itsemurhaa ja elämän merkityksettömyyttä ja vasta päivien kuluttua muistan että tosiaan minulla on bipo ja tämä on masennus kausi. Äsken minulla oli maniaa, joka alkaa pikkuhiljaa muuttua sekamuodoksi eli masennus/mania fiilikseksi. Nopeasyklinen on minunkin biponi eli lääkkeillä ei välttämättä pysyisi edes perässä.

Miksi olet lääkevastainen?

Ap

Koska bipoon ei oikeasti ole täysin toimivia lääkkeitä keksitty. Monilla se on jönglööraamista monen lääkkeen kanssa. Toisaalta olen hyvin luova ihminen - rakastan taiteita ja olen kummin kaiman kissan kautta kuullut että tuo bipoon yleisimmin käytetty lääke eli litium vähentää sitä luovuutta ja hidastaa luovuusprosessia. Vaikka muuten tasoittaisikin. Joten olen tehnyt valinnan että pyrin itse hallitsemaan stressiä, joka on muuten suurin triggeri eri jaksoille, ja opettelen tunnistamaan itse milloin olen missäkin tilassa.

Mä olen myöskin taiteellinen ja luova. Nykyinen lääkitys ei haittaa luovuuttani mitenkään, masennus kylläkin.

Ap

Vedan pamia masennukseen, ei haittaa luovuutta! 

Ja ylpeena voin kertoo saan taydet satsit.

Prozac menee tasaajana! Ja Ehveksoori

Eihän teillä ole lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Eihän teillä ole lapsia?

Minä olen ainakin Vela. Olen itsekin kokeillut aikaisemmin masennus ym. lääkkeitä, mutta olen tuntenut oloni aika tunteettomaksi ja lakoniseksi niiden kanssa ja omasta mielestäni vähemmän luovaksi. Tosin kommentissani toin esiin vain Litiumin, mutta en muistanutkaan enää että minulla on kokemuksia muista lääkkeistä. Kaiken kaikkiaan olen kokenut että lääkkeettömyys sopii minulle paremmin. Se nostattaa itsetuntoa kun minun ei tarvitse nojata siihen ulkopuoliseen tukikeppiin ja toisaalta olen omasta mielestäni hallinnut itseäni aika hyvin. T.se joka kirjoitti kummin kaiman kissan kommentin

Vierailija kirjoitti:

Eihän teillä ole lapsia?

Ajatella, että molemmat vanhempani ovat täysin terveitä ja itse silti olen sairas. Aivan kuin sinä ja sinun lapsesi! Koskaan ei voi tietää...

Katsos se jos dissaa mt-ongelmia ja -ongelmaisia, ei suojaa omaa pilttiä sairastumasta :-)

Aina ei voi voittaa...

Ap

Ne jotka pitää mt-ongelmia häpeällisinä ovat omaksuneet asenteen perheestään ja suvustaan, toistaa opittua asennetta ja mallia.

Ja kappas! Juuri näistä suvuista löytyy joku isoisoisän veli joka oli hullu tai äidin pikkuserkku... kenties molemmat, mutta sopivan etäältä...

KUNNES se oma penska sairastuu ja on pakko myöntää se, että mt-häiriöt (bipo, skitsofr.) kulkevat SUVUITTAIN.

Siinä sitten voi miettiä, että onko minulla edes mitään valmiuksia kohdata asiaa?

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka pitää mt-ongelmia häpeällisinä ovat omaksuneet asenteen perheestään ja suvustaan, toistaa opittua asennetta ja mallia.

Ja kappas! Juuri näistä suvuista löytyy joku isoisoisän veli joka oli hullu tai äidin pikkuserkku... kenties molemmat, mutta sopivan etäältä...

KUNNES se oma penska sairastuu ja on pakko myöntää se, että mt-häiriöt (bipo, skitsofr.) kulkevat SUVUITTAIN.

Siinä sitten voi miettiä, että onko minulla edes mitään valmiuksia kohdata asiaa?

Tämä on muuten täysin totta! Asenteet vaihtelee ja noissa suvuissa, missä häpeä on voimakkainta, on myös isoimmat riskit sairastua. Paradoksaalista.