Nyt loppuu kummilasten lahjanosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse myönnän laiminlyöneen kummivelvollisuuteni. Nuorena (20 v.) seurustelin pojan kanssa, jonka veli pyysi meitä molempia lapsensa kummiksi. Muitakin kummeja lapsella on. Erosimme poikaystävän kanssa noin puolen vuoden päästä tästä ja oma kummiuteni loppui tuohon eroon, kun välit koko sukuun katkesivat. Olisi tuntunut todella oudelle jatkaa kummiutta. Jälkikäteen asia on silloin tällöin vaivannut, mutta lapsen ollessa jo teini-iässä en enää koe, että olisi luonnollista olla yhteyksissä. Eromme jälkeen lapsen vanhemmat eivät koskaan ottaneet minuun mitään yhteyttä.

Tämä on yllättävän tavallista, että nuoriapareja pyydetään yhdessä kummiksi ja kummitus jää toiselta eron koittaessa. Ymmärrän tämän etenkin, jos kummilapseen ei ole ehtinyt syntyä vielä kunnon suhdetta ja jos välit exän sukuun ovat etäiset.

Vanhemmat, miettikää tarkoin kannattaako pyytää pariskuntia kummeiksi vaan vain toinen heistä. Mistään velvollisuudesta molempia ei kannata pyytää.

Samaa mieltä. Miksi kuitenkin on aika yleinen tapa pyytää pariskuntia kummeiksi? Pelätäänkö siinä loukkaavan vai miksi näin? Minusta kummius on henkilökohtainen tehtävä ja suhde lapseen, en koskaan pyytäisi pariskuntaa yksikkönä kummeiksi.

Minäkään en koskaan saa kiitosta kummilapselta/vanhemmilta. Kysyn lahjatoiveen ja ostan mitä pyydetään. Meillä on välimatkaa joten pidän yhteyttä videopuheluilla ja silloin tällöin laitan kortin.

Omien lasten kummeihin pidän yhteyttä. Jos lahjatoivetta kysytään, kerron jonkun pienen toiveen. Ja jokaisesta lahjasta kiitetään. Jouluksi kummit saa lasten tekemän lahjan. Viime jouluna painettiin patalaput,tänä vuonna piirrettiin kangaskasseihin.

Joulupukki ne lahjat tuo. Pölvästi!

Mitäs se kenellekään kuuluu, tämä kummilasten lahjojen osto. Ostavat mitä ostavat ja kenelle haluavat.

Vanhempien pitää opettaa sanomaan mm kiitos. Eli kun saat niin kiität.

Ongelmahan kummiuden ylläidossa on yleensä aikuisten. Vauva ja lapsi ei päätä milloin tavataan tai miten yhteyttä pidetään. Kummilapsen ollessa vanhempi on enää vaikea yhteyttä löytää, jos sitä eivät aikuiset alunperin hoitaneet.

On luonnollista, että aikuisillakin jotkut ihmissuhteet laimenevat vuosien saatossa ja ystäväkummit jäävät siten helposti perheen ulkopuolelle. Siksi olisikin vanhempien vastuulla alunperin edes yrittää miettiä tarkemmin keiden kanssa todennäköisesti yhteyttä pidetään.

Lahjoista: Itse kysyn lahjatoiveita, jos en keksi mitään itse. Läheisimmälle kummilapselle ostettu yhteistä tekemistäkin, kaukaisemmille loppupeleissä lähti postissa lahjakorttia 15v saakka. Oman lapsen kohdalla yritän antaa edullisia ideoita lapsen lahjaan (ja yleensä jotain lapsen mielestä silti specialia kivaa eikä niin hyötylahjaa, mitä voi sitten saada kotoa ;)).

Vierestä tekee pahaa katsoa, kun eräällä kaverillani on kolme kummilasta,, joista kaksi samasta perheestä. Tänäkin jouluna kaverini on kysellyt kummilapsiltaan ja niiden vanhemilta mitä toivovat lahjaksi. Vastaus on RAHAA ja viitteellinen summakin kuulemma ilmoitettu! Summaa kaverini ei suostunut kertomaan minulle, joten luulen ettei mistään pikkuhiluista ole kyse. Tuntuu hullulta, sillä kummilasten vanhemmilla on hyvä taloudellinen tilanne ja lapset saavat kuulemma myös viikko/kuukausirahaa omaan käyttöön. Ymmärtäisin tuon rahan, jos kummilasten perheet olisivat pienituloisia ja rahoilla mentäisiin uudenvuoden alennusmyynteihin ostamaan tärkeitä vaatteita yms. tavaraa, mutta tässä tapauksessa ei ole siitä kyse.

Ei niille mitään tarvitse ostaa. Otat katekismuksen mukaan ja pakotat lukemaan sitä. Se on kummien tehtävä, ei lahjominen.

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä että jos kummiksi ryhtyy pitää se myös hoitaa siihen saakka ainakin kun lapsi on rippi iässä.

Meidän 18v teini ois murtunut jos kummi ois rippikoulun jälkeen sanonut heipat. Lahjontaan ei heidän suhde perustu... Ap ole tekemisissä niiden lasten kanssa. Kummikin voi kasvattaa

Vierailija kirjoitti:

Minkäikäisiä kummilapsia? Pienemmille ainakin meilläpäin paketit tulevat joulupukilta eikä silloin erityisiä kiitoksia tule.

Laitamme aina lasten kummeille pienet joulumuistamiset. Toivottavasti se lämmittää mieltä. Omat kummilapset muistavat kiittää tai eivät muista. En jää tuota murehtimaan. Ovat minulle tärkeitä kuitenkin.

Minä en ole joulupukki vaan kummi, eli lahja kyllä tulee minulta.

Toi kiitoksen puute on ihan yleistä. Oma äitini opetti minut sanomaan kiitos ja esim mummoni on kertonut äidilleni minun olevan ainoa lapsenlapsi joka kiittää. Järkyttävää. 

Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Kyllä lahjoista pitää aina kiittää. Nykyään se on varsin helppoakin esim. Whatsapp-viestillä. Olisi myös mukavaa, että kummikin saisi vastavuoroisesti lapsilta jouluna vaikka kortin tai pienen lahjan. Monet vanhemmat eivät opeta lapsilleen kauniita käytöstapoja, mikä kostautuu näille myöhemmin opiskelu- ja työelämässä, jossa sosiaalisesti taidokkaat pärjäävät.

Monet kummit eivät tajua sitä että jos lapsi ei käy rippikoulua lahjojen ostelua pitää jatkaa .

Koska lahjoja "pitää" ostaa niinkauan kunnes lapsi on käynyt rippikoulun.

Hääparit ne vasta kamalia ovatkin. Juhlissa on velaksi ostettuna kolme valokuvaajaa, mutta yhtään kuvaa ei ole vara lähettää kiitokseksi useiden satojen eurojen häälahjojen lähettäjälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani on kaksi kummia. Kummisetä vie lastani esim.kesällä kalaan ja talvella jääkiekkoa katsomaan ja viettää muutenkin aikaa kun kiireiltään ehtii.

Kummitädin osuus on se että kysyy aina vaan lahjatoiveita.. ei vietä ikinä aikaa kummilapsensa kanssa .. kyläillessä (tulee vuodessa kylään joku 3-5 kertaa vaikka kutsutaan useamminkin niin ei pääse) ei pahemmin edes juttele kummilapsensa kanssa vaan ojentaa aina lahjan(vaikkei ole merkkipäivä mitä en ymmärrä miks silloin lahjoo)

viipyy hetken kahvilla ja kiireessä taas lähtee.. mielestäni olis parempi kun ei tois lahjoja vaan viettäisi ennemmin aikaa kummilapsensa kanssa.

Onko tullut mieöeen, että keski-ikäisillä naisilla on usein aika tukkoinen elämä. Miehet osaavat paremmin livahtaa kalaan ja golfiin.

Todella toivoisin, että elämäni olisi leppoisampaa ja voisin viettää laatuaikaa kummilasteni kanssa.

No jos 28 vuotias nainen on keski ikäinen niin..

Vierailija kirjoitti:

Ongelmahan kummiuden ylläidossa on yleensä aikuisten. Vauva ja lapsi ei päätä milloin tavataan tai miten yhteyttä pidetään. Kummilapsen ollessa vanhempi on enää vaikea yhteyttä löytää, jos sitä eivät aikuiset alunperin hoitaneet.

On luonnollista, että aikuisillakin jotkut ihmissuhteet laimenevat vuosien saatossa ja ystäväkummit jäävät siten helposti perheen ulkopuolelle. Siksi olisikin vanhempien vastuulla alunperin edes yrittää miettiä tarkemmin keiden kanssa todennäköisesti yhteyttä pidetään.

Lahjoista: Itse kysyn lahjatoiveita, jos en keksi mitään itse. Läheisimmälle kummilapselle ostettu yhteistä tekemistäkin, kaukaisemmille loppupeleissä lähti postissa lahjakorttia 15v saakka. Oman lapsen kohdalla yritän antaa edullisia ideoita lapsen lahjaan (ja yleensä jotain lapsen mielestä silti specialia kivaa eikä niin hyötylahjaa, mitä voi sitten saada kotoa ;)).

Vastuuta kummin ja lapsen suhteesta pitää ottaa kaikkien aikuisten, niin kummien kuin vanhempienkin. Se on tietysti harmi, jos joku yksipuolisesti päättää, että kummi jää lahja-automaatiksi.

Kummit ovat "padres y madres spirituales", eli hengelliset vanhemmat - ei lahja-automaatti.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat, miettikää tarkoin kannattaako pyytää pariskuntia kummeiksi vaan vain toinen heistä. Mistään velvollisuudesta molempia ei kannata pyytää.

Minun kummajainen ovat enoni ja hänen vaimonsa. Kun minä synnyin, enoni oli seurustellut nyk. Vaimonsa kanssa vasta vähän aikaa ja vaimo oli 17-vuotias. He ovat myös nuoremman serkkuni kummeja, mutta silloin he olivat jo menneet naimisiin.

Kun enoni ja hänen vaimonsa sitten saivat oman lapsen, he pyysivät tätiäni eli enoni pyysi siskoaan lapsensa kummiksi, mutta ei siskonsa avomiestä, vaikka he olivat olleet avoliitossa/kihloissa jo 1-2 vuoden ajan.

Kristiina xx kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat, miettikää tarkoin kannattaako pyytää pariskuntia kummeiksi vaan vain toinen heistä. Mistään velvollisuudesta molempia ei kannata pyytää.

Minun kummajainen ovat enoni ja hänen vaimonsa. Kun minä synnyin, enoni oli seurustellut nyk. Vaimonsa kanssa vasta vähän aikaa ja vaimo oli 17-vuotias. He ovat myös nuoremman serkkuni kummeja, mutta silloin he olivat jo menneet naimisiin.

Kun enoni ja hänen vaimonsa sitten saivat oman lapsen, he pyysivät tätiäni eli enoni pyysi siskoaan lapsensa kummiksi, mutta ei siskonsa avomiestä, vaikka he olivat olleet avoliitossa/kihloissa jo 1-2 vuoden ajan.

Niin..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätöntä tämä ettei nykynuoret osaa kiitosta sanoa. Olen törmännyt tähän useasti.

Ja ajatelkaa jos tällaisia pitää päivä kaudesta toiseen opettaa, vaikka kuinka olisikin unelmatyö. Opettaja tarjoaa kahvit oppilailleen eikä yksikään heistä kiitä, vaikka opettaja järjesti omasta pussistaan ja osti paikalle vielä leivonnaiset ja lämmitti ne. Sitten vain kinutaan viikko toisensa jälkeen lisää ja ihmetellään, että miksei se opettaja enää palvele ja ruoki meitä.

Nimimerkki "se opettaja"

Eikö nykyään opettajan tehtäviin kuulu lasten/nuorten kasvatus ja muistuttaminen käytöstavoista?

Luulisi sen olevan itsestään selvyys ja ammattiylpeyttäkin.

Olen keittiössä töissä, ja kyllä avaan suuni ja kysyn, mitäs sanotaan, jos ei kiitosta kuulu.

Lasten kasvatusvastuu ei mielestäni ole ainoastaan vanhemmilla, vaan kaikilla niillä, jotka ovat lapsen kanssa tekemisissä, erityisesti opettajat ja koulun henkilökunta.