Lue keskustelun säännöt.
Nyt loppuu kummilasten lahjanosto
08.12.2018 |
Tänä jouluna en tuhlaa heihin rahojani. Ikinä ei ole edes korttia lähettäneet tai tekstaria laittaneet kiitokseksi. Synttärilahjan vien jos kutsuvat käymään, muuten en. Vanhemmat, opettakaa lapsenne kiittämään saaduista lahjoista.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Mitä muistamista kummit sitten kaipaisi? Minusta tämä kummihomma on yllättävän monimutkaista. Meillä kummit käy kylässä maks. kerran vuodessa (siskoani lukuunottamatta), eli silloin kun kutsutaan synttäreille. Lahjatoiveita kyselevät jouluna ja synttärinä usein. Poika ei ole nähnyt kummitätiään varmaan 4 vuoteen, jotain lahjoja on tullut ja usein aikuisen kautta (siis ei kummit tuo niitä itse lapselle). Me ei olla lahjoja vailla, toki ne lapsia aina ilahduttaa jos tulee. Toki ymmärrän että ihmiset on kiireisiä, joten ei viitsitä heitä vaivata sen enempää. Lapsilta ei minusta edes voi odottaa kovin kummoista yhteydenpitoa kummeihin päin, toki he on vielä aika pieniäkin, mutta jos aikuinen ei ole alussa ollut tässä asiassa aloitteellinen, ei sitä oikein voi minusta missään kohtaa alkaa lapselta vaatia. Ei ole lapsen tehtävä luoda suhdetta aikuiseen vaan toisinpäin. Oli kyse sitten kummiudesta tai mistä tahansa muusta lapsen ja aikuisen välisestä suhteesta.
Joten käytännössä sitten lähetetään ne kiitostekstarit vaan ja jouluna joulukortit kummeille.
No ap:lle olis varmasti ne kiitostekstarit kelvanneet. Mutta kun ei kertaakaan edes kiitetä. Missä normaalit käytöstavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kummina olin pitkämieleinen ja lahja-automaattina siihen asti, kun kummilapseni aikoinaan valmistui ensimmäiseen ammattiinsa. Ikinä ei kiittänyt tai ottanut yhteyttä oma-aloitteisesti. Siihen loppui mun puolelta yhteydenpito, n. kymmenen vuotta sitten. Eipä tämä kummilapsikaan ole pitänyt aihetta ottaa kummitätiinsä yhteyttä..
Olitko itse omaan kummiisi yhteydessä koskaan? Kiititkö?
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä että jos kummiksi ryhtyy pitää se myös hoitaa siihen saakka ainakin kun lapsi on rippi iässä.
Ilman muuta!
Opetan kummilapselle kotonani Raamatun kertomuksia aina kun on tarvetta. 📖✝
Itse myönnän laiminlyöneen kummivelvollisuuteni. Nuorena (20 v.) seurustelin pojan kanssa, jonka veli pyysi meitä molempia lapsensa kummiksi. Muitakin kummeja lapsella on. Erosimme poikaystävän kanssa noin puolen vuoden päästä tästä ja oma kummiuteni loppui tuohon eroon, kun välit koko sukuun katkesivat. Olisi tuntunut todella oudelle jatkaa kummiutta. Jälkikäteen asia on silloin tällöin vaivannut, mutta lapsen ollessa jo teini-iässä en enää koe, että olisi luonnollista olla yhteyksissä. Eromme jälkeen lapsen vanhemmat eivät koskaan ottaneet minuun mitään yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Itse myönnän laiminlyöneen kummivelvollisuuteni. Nuorena (20 v.) seurustelin pojan kanssa, jonka veli pyysi meitä molempia lapsensa kummiksi. Muitakin kummeja lapsella on. Erosimme poikaystävän kanssa noin puolen vuoden päästä tästä ja oma kummiuteni loppui tuohon eroon, kun välit koko sukuun katkesivat. Olisi tuntunut todella oudelle jatkaa kummiutta. Jälkikäteen asia on silloin tällöin vaivannut, mutta lapsen ollessa jo teini-iässä en enää koe, että olisi luonnollista olla yhteyksissä. Eromme jälkeen lapsen vanhemmat eivät koskaan ottaneet minuun mitään yhteyttä.
Tämä on yllättävän tavallista, että nuoriapareja pyydetään yhdessä kummiksi ja kummitus jää toiselta eron koittaessa. Ymmärrän tämän etenkin, jos kummilapseen ei ole ehtinyt syntyä vielä kunnon suhdetta ja jos välit exän sukuun ovat etäiset.
Vanhemmat, miettikää tarkoin kannattaako pyytää pariskuntia kummeiksi vaan vain toinen heistä. Mistään velvollisuudesta molempia ei kannata pyytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä tämä ettei nykynuoret osaa kiitosta sanoa. Olen törmännyt tähän useasti.
Ja ajatelkaa jos tällaisia pitää päivä kaudesta toiseen opettaa, vaikka kuinka olisikin unelmatyö. Opettaja tarjoaa kahvit oppilailleen eikä yksikään heistä kiitä, vaikka opettaja järjesti omasta pussistaan ja osti paikalle vielä leivonnaiset ja lämmitti ne. Sitten vain kinutaan viikko toisensa jälkeen lisää ja ihmetellään, että miksei se opettaja enää palvele ja ruoki meitä.
Nimimerkki "se opettaja"
Oletko opettanut heille Raamattua? Onko mielestäsi kummius pelkästään lahjan ostamista? Mistä tämän kuvitelman sait? Perusteletko sillä, että "ei muutkaan"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse myönnän laiminlyöneen kummivelvollisuuteni. Nuorena (20 v.) seurustelin pojan kanssa, jonka veli pyysi meitä molempia lapsensa kummiksi. Muitakin kummeja lapsella on. Erosimme poikaystävän kanssa noin puolen vuoden päästä tästä ja oma kummiuteni loppui tuohon eroon, kun välit koko sukuun katkesivat. Olisi tuntunut todella oudelle jatkaa kummiutta. Jälkikäteen asia on silloin tällöin vaivannut, mutta lapsen ollessa jo teini-iässä en enää koe, että olisi luonnollista olla yhteyksissä. Eromme jälkeen lapsen vanhemmat eivät koskaan ottaneet minuun mitään yhteyttä.
Tästä syystä en pyydä pariskuntia kummeiksi. Siis kummi voi olla parisuhteessa mutta se ns. Ulkopuolinen eli ei sukulainen tai lähiystävä siinä parisuhteessa ei automaattisesti tule kummiksi.
Vierailija kirjoitti:
Itse myönnän laiminlyöneen kummivelvollisuuteni. Nuorena (20 v.) seurustelin pojan kanssa, jonka veli pyysi meitä molempia lapsensa kummiksi. Muitakin kummeja lapsella on. Erosimme poikaystävän kanssa noin puolen vuoden päästä tästä ja oma kummiuteni loppui tuohon eroon, kun välit koko sukuun katkesivat. Olisi tuntunut todella oudelle jatkaa kummiutta. Jälkikäteen asia on silloin tällöin vaivannut, mutta lapsen ollessa jo teini-iässä en enää koe, että olisi luonnollista olla yhteyksissä. Eromme jälkeen lapsen vanhemmat eivät koskaan ottaneet minuun mitään yhteyttä.
Minulle on käynyt lähes samalla tavalla. Lisäksi jo kummiksi pyydettäessä oli tunne, että minut pyydetään lähinnä velvollisuudesta, mutta en kieltäytynytkään, kun pyydettiin. Luulen, että kummilapsen vanhemmat olivat vaan tyytyväisiä, se oli ikään kuin itsestään selvä sanaton sopimus, kun ero tuli etten jatka yhteydenpitoa myöskään kummina. Yhteydenpito olisi ollut kaikille osapuolille vaan kiusallista "pakkoa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kait sä nyt bonjaat että ne onkin Pummi-lapsia !
Vierailija kirjoitti:
Lapsellani on kaksi kummia. Kummisetä vie lastani esim.kesällä kalaan ja talvella jääkiekkoa katsomaan ja viettää muutenkin aikaa kun kiireiltään ehtii.
Kummitädin osuus on se että kysyy aina vaan lahjatoiveita.. ei vietä ikinä aikaa kummilapsensa kanssa .. kyläillessä (tulee vuodessa kylään joku 3-5 kertaa vaikka kutsutaan useamminkin niin ei pääse) ei pahemmin edes juttele kummilapsensa kanssa vaan ojentaa aina lahjan(vaikkei ole merkkipäivä mitä en ymmärrä miks silloin lahjoo)
viipyy hetken kahvilla ja kiireessä taas lähtee.. mielestäni olis parempi kun ei tois lahjoja vaan viettäisi ennemmin aikaa kummilapsensa kanssa.
Onko tullut mieöeen, että keski-ikäisillä naisilla on usein aika tukkoinen elämä. Miehet osaavat paremmin livahtaa kalaan ja golfiin.
Todella toivoisin, että elämäni olisi leppoisampaa ja voisin viettää laatuaikaa kummilasteni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä. Sanoin ärsyttää ylikalliiden lahjojen pyytäminen. Meillä on 3 kummilasta. Yhden kummilapsen vanhemmat pyytävät aina lapselle lahjaksi esim.jotain harrastusta. Siis yksi kausi esim.sählyyn maksaa n.150€!!! Olen aina vaan ignoorannut tämän ja antanut jotain muuta. Tämä lapsi on vasta 4v.
Jos meidän lasten kummit kyselevät lahjatoiveita niin olmoitan tyyliin "pikkuauto" tai "värikynät". Tai esim.tänä vuonna meidän 6v.poika on puhunut usein sellaisesta aikuisten sisäänkelautuvasta mitasta. Kerroin sitten tämän toiveen, sellaisen saa jo Prismastakin parilla eurolla. Terkkuja kummeille! Ja meidän lapset on opetettu myös siihen että jos jokin lahja ei miellytä niin silti hymyillään ja kiitetään. Tämän asian meillä osaa jo 2 vuotias joten mahdotonta tämä ei ole.
Teini-ikäinen (17v.) kummityttöni toivoo joulu-ja synttärilahjoiksi aina kalliitta designerlaukkuja, vaatteita, kännyköitä, läppäriä tms. Muutaman kerran olen taipunutkin tähän, vaikka omat tuloni eivät kovin suuret ole. Vanhempansa ovat sitä mieltä, että lapsettomana minulla on varaa ostella tytölle kaikkea sitä mitä he eivät voi tarjota. On alkanut tämä tilanne nyppimään jo niin pahasti ja mulla on niin hyväksikäytetty olo, että lahjoja ei ole enää tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä tämä ettei nykynuoret osaa kiitosta sanoa. Olen törmännyt tähän useasti.
No eipä heidän vanhemmatkaan sitä sanaa osaa sanoa joten oppi on sieltä saatu. Itselläni on 6 kummilasta ja yhdeltä on aina tullut kiitokset lahjasta (vanhemmalta tosin), muista ei ole koskaan kuulunut yhtään mitään joten lopetin kaiken muistamisen jo vuosia vuosia sitten. Eipä ole mitään yhteyttä pitäneet sen jälkeenkään. Kaikki vastuu jää aina kummille.
Vierailija kirjoitti:
Teini-ikäinen (17v.) kummityttöni toivoo joulu-ja synttärilahjoiksi aina kalliitta designerlaukkuja, vaatteita, kännyköitä, läppäriä tms. Muutaman kerran olen taipunutkin tähän, vaikka omat tuloni eivät kovin suuret ole. Vanhempansa ovat sitä mieltä, että lapsettomana minulla on varaa ostella tytölle kaikkea sitä mitä he eivät voi tarjota. On alkanut tämä tilanne nyppimään jo niin pahasti ja mulla on niin hyväksikäytetty olo, että lahjoja ei ole enää tulossa.
Ihan rasittavaa tuollainen. Oma kummilapseni toivoo noin 20-30 euron juttuja, joten olen tosi mielelläni antanut satasen lahjoja ja molemmat saavat hyvän mielen. Kerran ostin useamman satasen lahjan, koska teini itse oli sitä mieltä ettei voi pyytää niin kallista lahjaa.
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä tämä ettei nykynuoret osaa kiitosta sanoa. Olen törmännyt tähän useasti.
Ei kannattaisi yleistää. Tunnen useamman nuoren, jotka kiittävät aina ja lisäksi tarjoavat apuaan. Myös pahimman murkkuiän keskellä. Sekä tyttöjä että poikia.
Kodin malli. Se kasvattaa implisiittisesti.
Minut on kerran kutsuttu kummilapsen synttäreille. Ensi vuonna on konfirmaatio, katsotaan, kutsutaanko sinnekään. En ole ainoa kummi, ja aikoinaan lapsen ollessa pieni lähettelin kortteja ja pieniä lahjoja, mutta en kuullut koskaan että oliko ne mielisiä tai edes sitä kiitosta.
Sinun tehtäväsi ei ole ostella lahjoja vaan rukoilla kummilapsesi puolesta ja jos vanhemmat antavat luvan, voit viedä hänet käymään messussa.
t. teologian opiskelija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkäikäisiä kummilapsia? Pienemmille ainakin meilläpäin paketit tulevat joulupukilta eikä silloin erityisiä kiitoksia tule.
Laitamme aina lasten kummeille pienet joulumuistamiset. Toivottavasti se lämmittää mieltä. Omat kummilapset muistavat kiittää tai eivät muista. En jää tuota murehtimaan. Ovat minulle tärkeitä kuitenkin.
10-17v välillä. 4 kpl. Ei nuo enää joulupukkiin usko. Vaikka uskoisivatkin, voi edes vanhemmat kiittää lapsensa puolesta.
Ap
Mä kiitän aina, kun lahjat mulle annetaan ennen joulua.
Pitääkö siis kiittää vielä uudestaan jouluaattonakin?
Mä olisin samanlainen kuin tuo kummitäti, koska en vain osaa olla lasten kanssa. Vaikkei ole mitään heitä vastaan.