Lue keskustelun säännöt.
Nyt loppuu kummilasten lahjanosto
08.12.2018 |
Tänä jouluna en tuhlaa heihin rahojani. Ikinä ei ole edes korttia lähettäneet tai tekstaria laittaneet kiitokseksi. Synttärilahjan vien jos kutsuvat käymään, muuten en. Vanhemmat, opettakaa lapsenne kiittämään saaduista lahjoista.
Kommentit (99)
Kaverini pistää lapset soittamaan kiittääkseen lahjasta ja kortista kiittävät tekstarilla. Kyläillään puolin ja toisin ja autetaan toisiamme. Toinen perhe ei kiittänyt ikinä lahjoista joten siirryin korttilinjalle, yhtään kuvaa en saanut paitsi lasten isoäidiltä ja isoäidin kautta myös tuli kautta rantain toiveita että voisi joskus käydä tms. Jos ei itse pysty pitämään yhteyttä niin mitä turhaan kummejakaan hankkimaan. Synttäreille ei kutsuta jne, rippijuhliin kutsu tuli tekstarilla vähää ennen. Arvatkaa kumpaan perheeseen pidän yhteyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä tämä ettei nykynuoret osaa kiitosta sanoa. Olen törmännyt tähän useasti.
Ja ajatelkaa jos tällaisia pitää päivä kaudesta toiseen opettaa, vaikka kuinka olisikin unelmatyö. Opettaja tarjoaa kahvit oppilailleen eikä yksikään heistä kiitä, vaikka opettaja järjesti omasta pussistaan ja osti paikalle vielä leivonnaiset ja lämmitti ne. Sitten vain kinutaan viikko toisensa jälkeen lisää ja ihmetellään, että miksei se opettaja enää palvele ja ruoki meitä.
Nimimerkki "se opettaja"
Eikö nykyään opettajan tehtäviin kuulu lasten/nuorten kasvatus ja muistuttaminen käytöstavoista?
Luulisi sen olevan itsestään selvyys ja ammattiylpeyttäkin.
Olen keittiössä töissä, ja kyllä avaan suuni ja kysyn, mitäs sanotaan, jos ei kiitosta kuulu.
Lasten kasvatusvastuu ei mielestäni ole ainoastaan vanhemmilla, vaan kaikilla niillä, jotka ovat lapsen kanssa tekemisissä, erityisesti opettajat ja koulun henkilökunta.
Siirrä vaan opettajaparalle vastuu lastesi kasvattamisesta. Miten voi olla noin pihalla ihminen. Vastuu on kodin, muualla voidaan täydentää ja maailma kyllä opettaa sitten isona. Sitäpaitsi vanhemmathan käyvät nykyään opettajien silmille jos mitään kritiikkiä tulee
Meillä siihen liittyy kyllä tapaaminen. Eli samalla kun annetaan lahja, niin saatetaan kahvitella ja vaihtaa kuulumisia. Kummit ovat esim. sisaruksiamme eli on luontevaa istua iltaa joulunpyhinä.
Kummihan voi vaikka askarrella joka vuosi uudenlaisen kirjanmerkin Katekismukseen!
Onneksi en ole kummi kenellekään, elämä on paljon helpompaa näin.
Omalla lapsella on yksi kummi, jonka piti päästä väkisin kummiksi, koska oli jo yli 20v ilman yhtään kummilasta.
Itsekäs narsisti, taisi yhden kerran ostaa lahjan kummilapselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummilapset, kaverin lapset, sisarpuolet.
Jos eivät osaa kiittää, niin heidät on kasvatettu huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en ole kummi kenellekään, elämä on paljon helpompaa näin.
Omalla lapsella on yksi kummi, jonka piti päästä väkisin kummiksi, koska oli jo yli 20v ilman yhtään kummilasta.
Itsekäs narsisti, taisi yhden kerran ostaa lahjan kummilapselleen.
Valtaosa kummeista tai entisistä avo- tai aviopuolisoista on tietenkin narsisteja.
Tärkeintä on AINA lahjanostoaminen tai käteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä että jos kummiksi ryhtyy pitää se myös hoitaa siihen saakka ainakin kun lapsi on rippi iässä.
Kummin tehtävät
toimii todistajana kastetilaisuudessa. Jos vähintään kaksi kummeista ei ole ristiäisissä mukana, tarvitaan kaksi muuta henkilöä todistamaan kastetoimitusta.
on kummilapsensa aikuinen ystävä
huolehtii lapsen kristillisestä kasvatuksesta yhdessä vanhempien kanssa. Hän voi esimerkiksi osallistua kummilapsen kanssa seurakunnan toimintaan, viedä messuun tai vaikkapa pyhäkouluun. Lapsen puolesta rukoileminen on myös kummin etuoikeutettu tehtävä.Missä kohtaa mainitaan lahjojen ostaminen?
Meidän lapsia ei todellakaan viedä messuihin tai pyhäkouluun. Ei haluta kasvattaa lapsista tiukkisuskovaisia, vaikka kirkkoon kuulutaankin.
Laittelin kummipojalle viestejä, ihan kuulumisia kyselin. Vastasi n. 3 kk kuluttua. Syykin löytyi nopeasti, rippijuhlat on tuloillaan, piti muistaa ottaa lompakko mukaan 😂 Rahaa oli vailla ainakin 100€, kerroin että rahani ovat menneet sairaalamaksuihin joten niin paljon en voi lahjaksi antaa. Kysyin että riittääkö 40€, ei kuulemma riitä. Jätin sitten kokonaan menemättä, mun lompakkohan sinne kutsuttiin eikä minua 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en halua kummi- ja muita lapsia joita pitää sitten lahjoa jouluina ja synttäreinä. Mikään ei kuitenkaan riitä eikä kiitosta saa, tämän tiedän jo etukäteen joten en tuohon hommaan ryhdy. Ostakoot itse lapsilleen lahjat.
Siis voi hyvää päivää, aikuiset ihmiset.
Jos ette halua ostaa lahjoja, älkää ostako. Jos ette halua olla tekemisissä lasten kanssa, älkää olko.
Minulla ei ole kummilapsia, mutta mieheni perheen kautta on elämässämme kaksi alle kymmenvuotiasta. En ole millään tavalla vastuullinen lahjomaan lapsia, mutta arvatkaa mitä: minä rakastan heitä silti ja muistan syntymäpäivinä ja jouluna. Saanko kiitosta aina? En, koska kyseessä on lapset, jotka innostuvat heti avaamaan paketin. Ja minä olen se tylsimys joka ostaa vain pehmeitä paketteja, koska vaatteita tuon ikäisillä kuluu.
Summasummarum, on teillä rankka elämä. Kannattaa lopettaa se kiitosvelan odottaminen ja keskittyä muihin asioihon. Antaminen on ihanaa, itse nautin jo siitä. Kaikki eivät ole toki samanlaisia, mutta antakaa vain sitten olla ja jättäkää perheet ja kummilapsenne omaan arvoon :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon kummi 8v kaksospojista toiselle ja muistan häntä aina pienellä lahjalla synttäreinä ja jouluna. Toisen pojan kummi muistaa myös kummilastaan, mutta aina paljon avokätisemmin. Viimeksi antoi synttärilahjaksi 100€ käteistä ja jonkun tavaralahjan, siinä missä itse annoin 25 euron arvoisen lahjan. En tiedä paljonko pojat vertailee keskenään kummeiltaan saamia lahjoja, mutta musta tuntuu kurjalta. Ei ole kuitenkaan varaa noin suuriin lahjoihin. Rippilahjaksi tuon satkun voisin säästää.
En tiedä miksi tämän tähän keskusteluun kerroin, teki mieli purnata, vaikkei aihe ihan sama olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis voi hyvää päivää, aikuiset ihmiset.
Jos ette halua ostaa lahjoja, älkää ostako. Jos ette halua olla tekemisissä lasten kanssa, älkää olko.
Minulla ei ole kummilapsia, mutta mieheni perheen kautta on elämässämme kaksi alle kymmenvuotiasta. En ole millään tavalla vastuullinen lahjomaan lapsia, mutta arvatkaa mitä: minä rakastan heitä silti ja muistan syntymäpäivinä ja jouluna. Saanko kiitosta aina? En, koska kyseessä on lapset, jotka innostuvat heti avaamaan paketin. Ja minä olen se tylsimys joka ostaa vain pehmeitä paketteja, koska vaatteita tuon ikäisillä kuluu.
Summasummarum, on teillä rankka elämä. Kannattaa lopettaa se kiitosvelan odottaminen ja keskittyä muihin asioihon. Antaminen on ihanaa, itse nautin jo siitä. Kaikki eivät ole toki samanlaisia, mutta antakaa vain sitten olla ja jättäkää perheet ja kummilapsenne omaan arvoon :D
Vaikutat ihanalta ihmiseltä! Oikeasti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon kummi 8v kaksospojista toiselle ja muistan häntä aina pienellä lahjalla synttäreinä ja jouluna. Toisen pojan kummi muistaa myös kummilastaan, mutta aina paljon avokätisemmin. Viimeksi antoi synttärilahjaksi 100€ käteistä ja jonkun tavaralahjan, siinä missä itse annoin 25 euron arvoisen lahjan. En tiedä paljonko pojat vertailee keskenään kummeiltaan saamia lahjoja, mutta musta tuntuu kurjalta. Ei ole kuitenkaan varaa noin suuriin lahjoihin. Rippilahjaksi tuon satkun voisin säästää.
En tiedä miksi tämän tähän keskusteluun kerroin, teki mieli purnata, vaikkei aihe ihan sama olekaan.
Yritä olla murehtimatta. Jokainen osallistuu ja antaa sen verran kuin pystyy.
Mitä tehdä, jos ei haluaisi mennä edes syntymäpäiville, kun tietää kutsun tulevan lahjan takia? Muuten kummilapsi tai hänen perhe eivät pidä yhteyttä
Vierailija kirjoitti:
Siis voi hyvää päivää, aikuiset ihmiset.
Jos ette halua ostaa lahjoja, älkää ostako. Jos ette halua olla tekemisissä lasten kanssa, älkää olko.
Minulla ei ole kummilapsia, mutta mieheni perheen kautta on elämässämme kaksi alle kymmenvuotiasta. En ole millään tavalla vastuullinen lahjomaan lapsia, mutta arvatkaa mitä: minä rakastan heitä silti ja muistan syntymäpäivinä ja jouluna. Saanko kiitosta aina? En, koska kyseessä on lapset, jotka innostuvat heti avaamaan paketin. Ja minä olen se tylsimys joka ostaa vain pehmeitä paketteja, koska vaatteita tuon ikäisillä kuluu.
Summasummarum, on teillä rankka elämä. Kannattaa lopettaa se kiitosvelan odottaminen ja keskittyä muihin asioihon. Antaminen on ihanaa, itse nautin jo siitä. Kaikki eivät ole toki samanlaisia, mutta antakaa vain sitten olla ja jättäkää perheet ja kummilapsenne omaan arvoon :D
Kyllä sinä sitten olet hyvä ihminen! Ja aivan varmasti muistat korostaa sitä joka käänteessä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä, jos ei haluaisi mennä edes syntymäpäiville, kun tietää kutsun tulevan lahjan takia? Muuten kummilapsi tai hänen perhe eivät pidä yhteyttä
Älä mene?
Älkää viekö lasten iloa.
Kolmen tytön ylpeä kummitäti
Itse kaduin todella kummiksi alkamista. Lupauduin kummiksi lapselle jonka äidin kanssa olimme jonkinlaisia ystäviä nuorina. Elämä sitten vei kauemmas eikä yhteyttä olisi muuten varmaan pidetty mutta tää kummivelvollisuus oli riippana viime kesään jolloin lapsi pääsi ripille.
Onhan se älytöntä että mitään muuta kontaksta ei oikein ole kuin lahjojen lähettäminen jouluna ja syntymäpäivinä.
Tiedän tunteen. En ymmärrä, miksi minut on edes pyydetty kummiksi, kun aina minä olen se, joka ehdottaa tapaamista ym. Ostan aina lahjat, mutta en saa kiitosta. En saanut edes kummityttöni 1v kuvaa, mutta siitä teetettiin kyllä isotädeille ym vaikka millaisia versioita?! Hohhoijaa.