Lue keskustelun säännöt.
Miltä tupakanhimo tuntuu?
06.12.2018 |
Ymmärrän useimmat riippuvuudet, koska niiden palkitsevuus on helppo paikallistaa. Esim. peliriippuvainen nauttii voittaessaan pelissä. Lohtusyöjän olo paranee hetkeksi herkuilla.
Tupakkariippuvuutta minun on vaikeampi ymmärtää, koska tupakka haisee pahalta ja on tunnetusti myrkkyä. Miltä tuntuu, kun himoitsee tupakkaa? Mistä vaistoat, että olet juuri tupakkaa vailla ja pakko saada sitä? Millainen hyvä olo savuttelusta tulee?
Kommentit (14)
Kelpaako nuuskaajan kokemus? Kun ei nuuskaa ole, sitä ei tee mieli ja pärjää. Kun alkaa ajatella, alkaa polvet vapusta, päähän on pakko saada pörinää, viina ei riitä, ainakaan yksin. Ylähuulen tykytys, tajunnan laajentuminen, sitä on kuningas kaupungissa, velat ovat saatavia.
Onneksi sen verran kunnian mies olen etten lähde laittomasti sitä tavaraa ostamaan. Tälläkin hetkellä kaksi kuukautta taukoa viimeisestä tornin hankinnasta. Kun ei ajattele, ei ole ongelmia. Arvaa alkoiko tehdä mieli kun kirjoitin aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vaikea kuvailla. Tulee tunne että jotain tosi "tärkeää" puuttuu, se pitää täyttää tupakalla.
Pahin nikkis on ironisesti kyllä sellainen että kun ottaa ensimmäisen henkosen, tuntuu kuin pelastuisi hukkumiselta. Tiedätkö, kun saa happea keuhkot täyteen... Todella ristiriitaista.
- yli 20 vuotta tupakoinut, lukuisia epäonnistuneita lopettamisyritystä
Tupakan tuottama hyvä olohan ei ole kummoinen. Auttaa kuitenkin vitutukseen jonkin verran.
Se miltä vieroitusoireet tuntuvat:
Hyvin paljon sama kuin viinan kanssa. Voisi parhaiten verrata kunnon nälkään tai janoon. Voi käydä ylivoimaiseksi vastustaa.
Samalla lailla sitä tupakkaa voi alkaa himoita kuin ruokaakin. Kaikessa on kyse aivojen palkitsemiskeskuksesta tavalla tai toisella.
Tupakoitsijat sanovat että tupakka rentouttaa heitä. Todellisuudessa eivät toki olisi alunperinkään kireitä ilman niitä vieroitusoireita, joita tupakka sitten taas helpottaa ja saa kuvittelemaan, että tupakka itsessään on jotenkin rentouttavaa vaikka se saa kehon juuri päinvastaiseen tilaan.
Olen siis lopettanut aikaa sitten. Mutta ennenkaikkea nikkikset on sellaiset, etta yksinkertaisesti tekee mieli polttaa ihan mahdottomasti. Ja savu ei haise pahalle, ennemminkin tuoksuu, ehka taytta tuhkista lukuunottamatta, joka kieltamatta haisee vahan pahalle....
Ja sitten kun saa savut, se maistuu hyvalle, tuntuu hyvalle, kaikki aistit kirkastuvat. Kesalla ja auringossa jopa maalima ja maisema nayttaa kauniimmalta, jne. Varien kontasti tulee voimakkaammaksi, ajatukset selkiytyvat, tahtotila voimistuu. Huumorintaju herkistyy, jne. Kaikki siin hyvin positiivisilta tuntuvia vaikutuksia.
Silti se on nikotiinikoukku.....
Lopettaminen ei tosiaan ollut helppoa. Se etta silla lopulta kuitenkin pelastaa terveytensa on varmaan ainoa toimiva ajatus aiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on samanlaista himoa kuin vaikka olo jolloin tekee mieli suklaata.
Vierailija kirjoitti:
Tupakan tuottama hyvä olohan ei ole kummoinen. Auttaa kuitenkin vitutukseen jonkin verran.
Se miltä vieroitusoireet tuntuvat:
Hyvin paljon sama kuin viinan kanssa. Voisi parhaiten verrata kunnon nälkään tai janoon. Voi käydä ylivoimaiseksi vastustaa.
"tupakan tuoma hyva olohan ei ole kummoinen"
En allekirjoita. Toki tupakalla saa huononkin olon aikaan, kun jos savustaa ketjussa. Mutta muistan vielakin sen, ja ne todella autuaat hetket, kun tietyn saunan jalkeen sytytti savukkeen jota oli itseasiassa odottanut useita tunteja. Hetki oli lisaksi sopiva, silla en polttanut julkisesti aivan kaikkien nahden.
Silti en kaipaa sita, koska hyvin muistan minkalainen koettelmus oli paasta eroon. Eroon tervakaaryleesta joka kuitenkin lopulta tuhoaa keuhkot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samalta kun tekee mieli imee krpää. Imuaddiktiohan se röökaaminen on.
Itselläni se tuntui siltä, että jonkun sanoessa jotain sinällään harmitonta, siitä keräytyi kupru. teki melkein mieli paukuttaa sitä toista päin näköä. Ja olen oikeasti ihan rauhallinen tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihinkään vitutuksen se ei auta yhtään. Stressitasokin on aivan sama ennen ja jälkeen tupakan.
Nikotiiniriippuvuus fyysisellä tasolla on käytännössä melko ohut. Paljon vahvempi on tupakkaan tapariippuvuus. Jos olet 20 vuotta polttanut tupakan töissä aamukahvin jälkeen se on must, mutta siitä huolimatta voit lauantaiaamuna kotona juoda kahvit ja lähtä tekemään kahdeksi tunniksi jotakin, ilman että tupakka käy edes mielessä.
Itse olen polttanut enemmän tai vähemmän 25 vuotta, viimeisen pari vuotta vähemmän ja välillä en ollenkaan. Itse olen päättänyt pian lopettaa ja mietin totaalilopettamista päivittäin, enkä polta yhtäkään tupakkaa jos se ei "kuulu tilanteeseen" tai en oikeasti halua sitä todella.
Minun tupakanhimo syntyy tietynlaisissa tilanteissa. Voi olla että en edes ajattele tupakkaa koko päivänä, mutta jos esim. onnistun yllättävällä tavalla jossakin työhön liittyvässä asiassa ja tilanne on ohi, usein tulee pakottava tarve päästä tupakalle.
Jotenkin tekisi mieli väittää, että nikotiiniriippuvuus on suurelta osin mentaalipuolen juttuja?
M40
Ei välttämättä haluaisi mennä toteuttamaan sitä tupakoimisen aktia, mutta koko ajan se on mielessäni ja tietää, että helpoiten siitä pääsisi eroon, kun kävisi polttamassa yhden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuttisuu kirjoitti:
Ihan samalta kun tekee mieli imee krpää. Imuaddiktiohan se röökaaminen on.
Kirjoita nyt kuitenkin suomeksi. Kyynärpää. Kranaatinheitinpataljoonankärkipää
Minä olen myös onnistunut nyt olemaan puoli vuotta tupakoimatta ja toivon että en sorru enää.
Minulla se tupakan kaipuu liittyy tiettyihin tilanteisiin missä olen tottunut polttamaan. Kuukausi kuukaudelta on kuitenkin ollut helpompi sivuuttaa mielestä se tupakka näissä hetkissä. Ainut mikä tuottaa enemmän tahdon voimaa on silloin kun joskus hermo kireällä.
En tiedä onko muilla lopettaneilla tupakoitsijoilla tätä että se tupakka tuoksuu edelleen hyvälle. Odottelen sitä päivää kun se alkaa häistä pahalle :D
Hermo alkaa kiristymään niksoissa. Ja kun saa savut, hermopinne katoaa.