Nainen, oletko iän myötä tullut enemmän tai vähemmän valikoivaksi miesten suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Mies. kirjoitti:

Jännä juttu. Naiset sanovat, että nuorena eivät olleet kranttuja, mutta vanhemmiten ovat tulleet valikoivammaksi. Silti minulla ja monilla kavereillani oli teininä suuria vaikeuksia löytää tyttöystävä. Nyt keski-ikäisenä tarjokkaita tuntuu olevan runsaasti.

Eikä tämä voi johtua siitä, että olisin niin paljon hurmaavammaksi muuttunut iän myötä.

Minkä ikäisiä ne tarjokkaat ovat? Onko niillä lapsia?

Ikäisiäni, 40-50-vuotiaita. Tietysti suurimmalla osalla on lapsia tämän ikäisenä. Itse asiassa huomasin naisten huomattavan kiinnostuksen lisääntymisen noin 30-vuotiaana. Johtui varmaan naisten perheenperustamishaaveista.

Tässä iässä kaikki ovat jo toisella kierroksella, joten syy on eri. Joka tapauksessa naiset tulevat oma-aloitteisesti juttelemaan niin työ- kuin vapaa-ajankuvioissakin. Tuskin tämä kaikki pelkästä juttuseuran puutteeesta johtuu. Varmaan enemmän siitä, että moni ikäiseni mies on ajautunut ulos parisuhdemarkkinoilta viinan, työttömyyden tai talous- ja terveysongelmien vuoksi.

Ei kukaan myönnä olevansa väärässä, varsinkaan nainen. Miksi myöntäisikään, koska tuntuu siltä että on oikeassa.

Miten te mammat sitten selitätte sen että monille (useimmille?) miehille löytyy enemmän tarjontaa sitä mukaa kun ikää tulee lisää? Siis kun kerran te kaikki muututte enemmän valikoiviksi.

Joskus oli jotain yhdenillanjuttuja. Aika keskisnkertaistahan ne oli mutta ei siinä partnerille rima niin korkealla edes ollut, riittä että sillä hetkellä viihtyi seurassa.

Nyt kun on muutaman vuoden harrastanut upeaa parisuhdeseksiä en osaa kuvitella että jos päätyisin sinkuksi kiinnostaisi keskinkertainen seksi.

Parisuhteeseen minulla on ollut vain yksi kriteeri ja se on molemmin puoliset tunteet. Siitä en ikinä ala laskemaan.

Ai kauhea, en edes haluaisi uutta miestä jos tästä ero tulisi tai leskeytyisin. Eläisin täysin palkein itselleni. N43, 25 vuotta parisuhteessa, 19 vuotta aviossa.

Vierailija kirjoitti:

Miten te mammat sitten selitätte sen että monille (useimmille?) miehille löytyy enemmän tarjontaa sitä mukaa kun ikää tulee lisää? Siis kun kerran te kaikki muututte enemmän valikoiviksi.

Mistähän ikäluokista puhut? Ei minua tai sen ajan kavereita kiinnostanut seurustelu 20-vuotiaana, elämässä oli niin paljon kaikkea muuta, ei kukaan sitä etsinyt.

30-vuotiaana taas moni sinkku, niin mies kuin nainen, haluisi löytää vierelleen jonkun jonka kanssa jakaa ne kaikki asiat elämässä.

Enemmän, oon kyllä vasta 22v, mutta kuitenkin. Ja ihan aviomiesmateriaalia pitää olla, muuta en halua.

Paljon valikoivammaksi. Varsinkin sen jälkeen, kun sain lapsen ja olin yh. Entisten kriteerien lisäksi aloin vaatia, että mies on myös hyvä isä. Aiemmin riitti, että on hyvä miehenä. Eli entisten kriteerien lisäksi tuli uusia muita kriteereitä lisää.

Todellakin olen. Saa olla melkoinen satuprinssi, että viitsin enää korvaani lotkauttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Valikoivammaksi, koska itsetunto ja -arvostus on kasvanut. Ennen sitä hengaili minkä tahansa retkun kanssa, joka kohteli huonosti, oli alkkis jne. 

Tällaisen kanssa erehdyin kaksi lastakin tekemään. Erohan siitä sitten tuli. 

Mutta vaikeaa on kuten täällä oli jossain toisessakin ketjussa. Viisikymppisen on tosi vaikea löytää kunnollista miestä omasta ikäluokastaan-- varattuja ovat ne hyvät. Vapautuneet "hyvät" viedään käsistä ja vähän nuoremmat naiset tekevät tämän. 

Oletko katkera nuoremmille naisille? Eipä noita miehiä viedä, jos eivät ole itse vietävissä.

Vierailija kirjoitti:

Miten te mammat sitten selitätte sen että monille (useimmille?) miehille löytyy enemmän tarjontaa sitä mukaa kun ikää tulee lisää? Siis kun kerran te kaikki muututte enemmän valikoiviksi.

Miehet kuolevat pois ja osa syrjäytyy kokonaan kuvioista, kun taas naiset pysyvät pelikunnossa pidempään. Joten viisikymppisissä naisissa on suhteessa miesten määrään niitä vähemmän kranttuja enemmän, vaikka absoluuttisesti heitä olisi vähemmän kuin nuorena.

Miten te jotka tulette niin valikoiviksi ettei sitä miestä noin vain löydy hoidatte seksipuolen? Selibaatti, fwb, vai satunnaispanoja tinderistä/baarista?

Ehdottomasti enemmän valikoivaksi. Parikymppisenä (20 vuotta sitten) kelpasi lähes kuka vaan, nykyään olen mieluummin yksin kuin "ihan ookoon" kumppanin kanssa. Tämä oli myös tavoitteeni kun vapauduin taas sinkkumarkkinoille tämän vuoden alussa (16 vuoden suhteen jälkeen): jos ei natsaa täysillä niin olkoon. 

Kummallista kyllä, tämä "valikoivuuteni" ikäänkuin itsestään filtteröi kaikki perseilijät ja pelurit pois - huomasivat kai että minuun on turha tuhlata aikaansa, kun en viitsi olla mielin kielin ja itsetuntoni on "liian" vahva. 

Ja joukosta valikoitui sitten lopulta ehkä maailman ihanin kumppani! <3 

Vierailija kirjoitti:

Valikoivammaksi, koska itsetunto ja -arvostus on kasvanut. Ennen sitä hengaili minkä tahansa retkun kanssa, joka kohteli huonosti, oli alkkis jne. 

Tällaisen kanssa erehdyin kaksi lastakin tekemään. Erohan siitä sitten tuli. 

Mutta vaikeaa on kuten täällä oli jossain toisessakin ketjussa. Viisikymppisen on tosi vaikea löytää kunnollista miestä omasta ikäluokastaan-- varattuja ovat ne hyvät. Vapautuneet "hyvät" viedään käsistä ja vähän nuoremmat naiset tekevät tämän. 

Entä jos SINÄ oletkin se huono

Hyvät naiset ovat varattuja

Vierailija kirjoitti:

Miten te jotka tulette niin valikoiviksi ettei sitä miestä noin vain löydy hoidatte seksipuolen? Selibaatti, fwb, vai satunnaispanoja tinderistä/baarista?

Ihan kuule perinteisesti masturboimalla - joka muuten päihittää yhden illan jutut 6-0. 

Todellinen kysymys kuuluukin, mikä saa naiset kokemaan itsesnä näin ylivertaisina?

Vierailija kirjoitti:

Todellinen kysymys kuuluukin, mikä saa naiset kokemaan itsesnä näin ylivertaisina?

Miten niin ylivertaisiksi? Sekö ettei halua olla suhteessa ihmisen kanssa joka ei itselle sovi on ylivertaisuutta? Kokemuksesta oppii minksi on täysin luonnollista että kokeneempana tietää paremmin mikä sopii ja mikä ei.

Toisaalta joo, toisaalta en. Valikoivampi olen yhteensopivuuden ja kemioiden kanssa, niissä en tyydy ”ihan kivaan mieheen”, joka ei oikein täysillä sytytä. Mutta ulkonäön suhteen olen armollisempi, kuin nuorempana. Ulkonäkö ei merkkaa mitään, luonne ratkaisee.

N28

Olen ainakin huomannut kelpaavani naisille paremmin vähän vanhempana. Hiljainen perusjamppa oli ennen kolmeakymmentä pelkkää ilmaa, mutta nyt lähempänä neljääkymmentä suosittu jopa parikymppisten keskuudessa. Omanikäisestä seurasta ei ole pulaa, mutta suosin nuorempia. Elän ikäänkuin kadotettua nuoruutta ja se on parasta mitä minulle on tapahtunut. Myös tasa-arvo on tuonut minulle oikeuden olla itsekäästi minä.

Enemmän.

Ilman miestä on helppo elää, paskan miehen kanssa vaikea.