Lue keskustelun säännöt.
Päädyin sänkyyn naimisissa olevan miehen kanssa - nyt tapaillaan
05.12.2018 |
Olen tuntenut erään miehen suurinpiirtein vuoden verran. Tutustuimme yhteisten piirien kautta ja tänä aikana olemme ystävystyneet. Meillä on ikäeroa yli 10 vuotta. Miehellä on vaimo ja lapsia.
Päädyimme jokin aika sitten samaan paikkaan viettämään iltaa, juttelimme lasillisien äärellä ja loppuillasta päädyimme luokseni jatkoille. Tässä vaiheessa tilanne oli täysin hallinnassa, tiesin että mies on naimisissa, enkä ajatellutkaan mitään enempää hänen kanssaan.
Parin viinilasillisen jälkeen mies alkoi avautumaan, että hän on ajatellut minua enemmänkin, joka todella yllätti. Päädyimme sänkyyn ja seksi oli aivan ihanaa.
Ajattelin aamulla, että mies on lähtenyt jossain vaiheessa kotiinsa vaimon ja lapsien luo ja että olin satunnainen vaihtelu avioliittoon - sinisilmäinen pedinlämmittäjä.
Mies oli kuitenkin vielä luonani, hän oli laittanut aamupalaa valmiiksi ja tuli viereeni pötköttelemään. Kysyin että kaduttaako häntä, kuulemma ei, ja rakastelimme uudelleen.
Mies vietti koko päivän luonani ja lähti illalla kotiinsa, laittoi hyvänyön viestit ja kertoi että haluaisi olla luonani koko ajan.
Olen älyttömän ihastunut mieheen, mutta tuntuu todella pahalta miehen perheen puolesta. Ollaan kuitenkin tapailtu, ei pelkkää seksiä, vaan yhdessäoloa. Juttelemme todella paljon asioista, nautimme olla yhdessä.
Mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (324)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on vaimo ehdottanut useaan otteeseen että etsisin itselleni uuden naisen. Olemme olleet pitkään naimisissa. Hänellä on myös oma asunto jossa asuu toisinaan. Välitämme silti toisistamme emmekä juuri riitele pikaistuksia lukuunottamatta. Silti suhteemme alkaa olemaan enemmän kaverisuhde vaikka olemme toisillemme läheisiä ja helliä. Olen usein pohtinut vaimon ehdotusta ja tiedän saisin seuraa tuntemistani naista vakavammasikin mielessä. Toistaiseksi menemme näin mutta tilanne voi muuttua. Kaikki parisuhteet ovat erilaisia ja on kypsymätöntä julistaa toisten suhteista yhtään mitään, sillä ette kuitenkaan tiedä mitä siellä on taustalla..
Harvassa suhteessa on kovin paljon intohimoa enää 5-8v jälkeen. Ollaan kämppiksiä.
Ei uskalleta erota.Jotkut harvat ja valitut löytää sen oikean jonka kanssa natsaa läpi elämän, suurin osa ei.
Varmasti väljähtyy jos seksi alun alkaen on perusjyystöä tai seksihalut eivät kohtaa. Jos intohimo on alkujaan kova ja halut kohtaa, en usko että se noin vain terveillä ihmisillä häviäisi. Hyvää seksiä ja kuumaa kumppania kun vain tahtoo enemmän.
Kuinka moni allekirjoittaa tämän että intohimo loppuu 5-8v jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että nykyään ei saisi olla pettämisestäkään loukkaantunut, vaan pitäisi olla onnellinen puolison puolesta kun tämä on löytänyt uuden..? Siis onko ihmiset nykyään oikeasti rakastuneita kumppaniinsa ollenkaan? Minä olen todella rakastunut mieheeni ja jos ilmenisi että hänellä on toinen nainen, olisin todella murtunut ja loukkaantunut, enkä tiedä kauanko menisi että pääsisin siitä yli...eikö se ole täysin inhimillistä?
Väittäisin, että vähintään puolet suomalaisten masennuslääkeresepteistä on särkyneen sydämen hoitoon.
Tietystikään mies ei uudelle naiselleen paljasta, että vaimo on järkytyksestä sekaisin. Selittää, että kyllä se siitä, koska haluaa takaisin vakuuttelua että niin kyllä se ohi menee, hieno juttu että eroatte. Todellisuudessa koko perhe kärsii.
Meidän perheessä koko perusluottamus romahti, kun miehen sivusuhde tuli ilmi. Etenkin teinit reagoivat vahvasti. Teini-iän pitäisi olla heidän kapinansa ja irrottautumisensa. Ei niin, että vanhemmat ottavat ja jättävät. Äitinä on pitänyt työntää omaa surua syvemmälle, jotta selviää arjesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Semmonen provo sitten.
Kertoo paljon palstan mammoista jos "onnelliset" loput ovat heti provoja. Odottaisitte varmaan palasiksi revittyjä sydämiä, eroriitoja, draamaa ja hulluja exiä.
Toivottavasti ap:n mahdollinen tuleva mies löytää aloittajasta ihanan ja hyväsydämisen nuoren, ei-katkeroituneen naisystävän itselleen.
Täyttä fiktiota tämä novelli oli. Etkö muka tunnistanut kirjoittajaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen enempää aloittajan tilanteeseen kantaaottamatta, halusin vain tulla sanomaan etten ihmettele yhtään miksi miehet löytää rakastajattaria, mahdollisesti uusia suhteita, jos omien naisten suhtautuminen on tällainen mitä täältä voi lukea.
Avioliitto on ehdottoman kunnioitettava, kahden ihmisen välinen sitoumus, eikä avioliittoa solmita ilman aitoa rakkautta, luottamusta tai halua viettää yhdessä loppuelämäänsä.
Totuus on kuitenkin se, että vuosien saatossa ihmiset, tunteet, elämäntilanteet ja halut muuttuu. Ei kukaan voi olettaa, että koska vannottiin 20 vuotta sitten ikuista rakkautta ja vaihdettiin sormukset, niin tilanne olisi nykypäivänä sama.
Monesti käy niin, että avioliitto rutinoituu. Saadaan perheenlisäystä, unohdetaan että ollaan yhdessä muutakin kuin isä ja äiti. Rakkaudenosoitukset jää liian vähäisiksi, joka ikävä kyllä huomataan liian myöhään.
Naisten on helppo yrittää puhua miesten puolesta, kuinka kaikki miehet unohtaa loogisen ajattelutavan heti kun on sänkyseuraa tarjolla. Ei.
Mies ei tietoisesti hakeudu tilanteisiin, jossa pystyy pettämään vaimoaan, satuttamaan rakkaintaan tai ottamaan tietoisen riskin siitä, että koko rakennettu avioliitto ja perhe hajoaa.
Onhan se vaikea hyväksyä, että toinen saattaa haluta elämässään muutakin kuin elää yhdessä avioliitossa, joka ei tyydytä puolisoiden tarpeita jokaisella osa-alueella. Eikä ole kyse pelkästään seksistä, vaan hellyydenosoituksista, kosketuksesta, kommunikoinnista.Pettäminen on ehdoton vääryys, mutta rakastuminen ei. Ketään ei voi tuomita siitä, että rakastuu toiseen ihmiseen.
Naisten on vain helppo lynkata miehet, jotka kyllästyy ja etsii onneaan muualta. Eikä se tarkoita, että mies haluaisi hylätä lapsensa.Älkää vihatko niin paljoa, elämä ei aina mene niinkuin elokuvissa ja siihen täytyy oppia suhtautumaan.
Tällä ei kuule pettäjien päätä silitellä. Ihan turha tulla aikuisen ihmisen rakastumisista horisemaan. Jos ei ole tyytyväinen parisuhteeseensa eikä se puhumalla paranne niin eroa. Ennen sitä ei sotketa toisia naisia tai miehiä asiaan. Mikä ihme siinä on ettei nämä selkärangattomat luuserit saa erottua jos sitä kerta haluaa. Säästäisivät vaimoiltaankin paljon aikaa vaivaa ja huolta kun ei tarvitsisi paskassa suhteessa olla.
Eikö sen verran ole vielä elämänkokemusta kerennyt tulla, että osaisi ajatella asioita monelta kantilta, tai vaikka ihan kuunnella ihmistä joka kertoo omasta tilanteestaan?
Voi ihan hyvin olla, että henkilö ei ole tiennyt ennen uuden kiinnostavan ihmisen tapaamista, että parisuhde ei ole toiminut enää pitkään aikaan. Se voi olla täysi yllätys myös ulkopuoliseen ihastujalle.
Se ihastuksen kohde ikään kuin näyttää sen kaiken mikä on pielessä, ja yhtäkkiä saattaa tajuta haluavansa elämältä sittenkin jotain muuta kuin 10v parisuhteen, jossa ei ole vuosiin enää ollut mitään yhteistä.
Ihmiset eivät suinkaan pui omaa parisuhdettaan päivittäin, tai edes viikottain mielessään. Kun kaikki on ns hyvin, niin saattaa mennä yllättäen parikin vuotta rutiiinilla, ja sen parin vuoen jälkeen saattaa toinen havahtua siihen että en halua tällaista elämää. Hyvä jos siihen havahtuu ilman uutta ihastusta, mutta monesti se sysäys tulee ulkopuolelta. Tiedän myös monia suhteita joissa on havahduttu, tehty korjausliike (siis alettu tapailemaan sitä omaa kumppania taas treffien ja vklmatkojen, villin seksin merekissä) eikä olekaan erottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette molemmat oksettavia.
Varsin älyllistä argumentointia.
Uskollisuus olisi ihannetila, mutta kaukana todellisuudesta. Sen tietää jokainen, joka käy ravintoloissa, työmatkoilla, koulutuksissa, harrastamassa jne. ja yhtään seuraa mitä ympärillä tapahtuu.
Suurin osa vieraissa käyvistä on ns. ihan tavallisia ihmisiä; isiä, äitejä, työkavereita, ystäviä. Harvempi on mitenkään oksettava ihminen. Jokaisella on syynsä pettämiseen, ja ne syyt tai moralisointi ei ulkopuolisille kuulu.Mielestäni on aina oksettavaa pettää, erityisesti jos on omia lapsia sekä rakastava puoliso. En tule koskaan ymmärtämään, miten ihminen on niin helposti omien halujensa vietävänä. Pettäjä tuskin kunnioittaa perhettään, jos on kerran luottamuksen päättänyt rikkoa. Ja vaikka kunnioittaisikin, niin miksi sitten on täytynyt ylipäätänsä pettää? Eikö silloin ole keskustelun paikka, jos jokin on vialla? Eniten yleensä ajattelen lapsia, sillä jos he saisivat tietää, niin heidän kuvansa vanhemmastaan särkyisi luultavasti totaalisesti. Mutta pettäjää tämä ei varmaan kiinnosta, vai kiinnostaako? Silloin pettäjän luulisi ymmärtävän lopettaa pelleily. Se onkin sääli, kuinka suuri osa ihmisistä sortuu pettämiseen. Minä moralisoin, koska en nää pettämistä missään tilanteessa oikein.
Minä moralisoin kaltaisiasi mustavalkoisesti ajattelevia toisten moraalinvartijoita. Kertoo paljon ihmisestä, että on ehdottomasti jotain mieltä. Tilanteita ja ihmisiä on erilaisia.
Kertoo kyllä paljon ihmisen moraalista tuollainen seluttely. Pettäminen on aina kaikissa olosuhteissa väärin. Mikään ei oikeuta sitä. Ei vaikka kuinka tekosyitä latelisit. Tottahan petturi yrittää syyttää kaikkia muita ja olosuhteita , jotta kestää aamulla peiliin katsoa. Jos et ole tyytyväinen suhteeseesi eroa reilusti. Sen jälkeen voit vapaasti panna kaikkea mikä liikkuu ja kellään ei ole nokankoputtamusta siihen.
Miten niin ei ole nokankoputtamista? Vastahan tässä sanottiin että aviopuolisoiden välinen petturuus on sen kolmannen osapuolen syy, oli hän sinkku tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen enempää aloittajan tilanteeseen kantaaottamatta, halusin vain tulla sanomaan etten ihmettele yhtään miksi miehet löytää rakastajattaria, mahdollisesti uusia suhteita, jos omien naisten suhtautuminen on tällainen mitä täältä voi lukea.
Avioliitto on ehdottoman kunnioitettava, kahden ihmisen välinen sitoumus, eikä avioliittoa solmita ilman aitoa rakkautta, luottamusta tai halua viettää yhdessä loppuelämäänsä.
Totuus on kuitenkin se, että vuosien saatossa ihmiset, tunteet, elämäntilanteet ja halut muuttuu. Ei kukaan voi olettaa, että koska vannottiin 20 vuotta sitten ikuista rakkautta ja vaihdettiin sormukset, niin tilanne olisi nykypäivänä sama.
Monesti käy niin, että avioliitto rutinoituu. Saadaan perheenlisäystä, unohdetaan että ollaan yhdessä muutakin kuin isä ja äiti. Rakkaudenosoitukset jää liian vähäisiksi, joka ikävä kyllä huomataan liian myöhään.
Naisten on helppo yrittää puhua miesten puolesta, kuinka kaikki miehet unohtaa loogisen ajattelutavan heti kun on sänkyseuraa tarjolla. Ei.
Mies ei tietoisesti hakeudu tilanteisiin, jossa pystyy pettämään vaimoaan, satuttamaan rakkaintaan tai ottamaan tietoisen riskin siitä, että koko rakennettu avioliitto ja perhe hajoaa.
Onhan se vaikea hyväksyä, että toinen saattaa haluta elämässään muutakin kuin elää yhdessä avioliitossa, joka ei tyydytä puolisoiden tarpeita jokaisella osa-alueella. Eikä ole kyse pelkästään seksistä, vaan hellyydenosoituksista, kosketuksesta, kommunikoinnista.Pettäminen on ehdoton vääryys, mutta rakastuminen ei. Ketään ei voi tuomita siitä, että rakastuu toiseen ihmiseen.
Naisten on vain helppo lynkata miehet, jotka kyllästyy ja etsii onneaan muualta. Eikä se tarkoita, että mies haluaisi hylätä lapsensa.Älkää vihatko niin paljoa, elämä ei aina mene niinkuin elokuvissa ja siihen täytyy oppia suhtautumaan.
Tällä ei kuule pettäjien päätä silitellä. Ihan turha tulla aikuisen ihmisen rakastumisista horisemaan. Jos ei ole tyytyväinen parisuhteeseensa eikä se puhumalla paranne niin eroa. Ennen sitä ei sotketa toisia naisia tai miehiä asiaan. Mikä ihme siinä on ettei nämä selkärangattomat luuserit saa erottua jos sitä kerta haluaa. Säästäisivät vaimoiltaankin paljon aikaa vaivaa ja huolta kun ei tarvitsisi paskassa suhteessa olla.
Eikö sen verran ole vielä elämänkokemusta kerennyt tulla, että osaisi ajatella asioita monelta kantilta, tai vaikka ihan kuunnella ihmistä joka kertoo omasta tilanteestaan?
Voi ihan hyvin olla, että henkilö ei ole tiennyt ennen uuden kiinnostavan ihmisen tapaamista, että parisuhde ei ole toiminut enää pitkään aikaan. Se voi olla täysi yllätys myös ulkopuoliseen ihastujalle.
Se ihastuksen kohde ikään kuin näyttää sen kaiken mikä on pielessä, ja yhtäkkiä saattaa tajuta haluavansa elämältä sittenkin jotain muuta kuin 10v parisuhteen, jossa ei ole vuosiin enää ollut mitään yhteistä.
Ihmiset eivät suinkaan pui omaa parisuhdettaan päivittäin, tai edes viikottain mielessään. Kun kaikki on ns hyvin, niin saattaa mennä yllättäen parikin vuotta rutiiinilla, ja sen parin vuoen jälkeen saattaa toinen havahtua siihen että en halua tällaista elämää. Hyvä jos siihen havahtuu ilman uutta ihastusta, mutta monesti se sysäys tulee ulkopuolelta. Tiedän myös monia suhteita joissa on havahduttu, tehty korjausliike (siis alettu tapailemaan sitä omaa kumppania taas treffien ja vklmatkojen, villin seksin merekissä) eikä olekaan erottu.
Silti ei ole pakko pettää. Se on aina yksiselitteisesti väärin. Kaikissa tapauksissa. Vaikka naama sinisenä tekosyitä keksisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette molemmat oksettavia.
Varsin älyllistä argumentointia.
Uskollisuus olisi ihannetila, mutta kaukana todellisuudesta. Sen tietää jokainen, joka käy ravintoloissa, työmatkoilla, koulutuksissa, harrastamassa jne. ja yhtään seuraa mitä ympärillä tapahtuu.
Suurin osa vieraissa käyvistä on ns. ihan tavallisia ihmisiä; isiä, äitejä, työkavereita, ystäviä. Harvempi on mitenkään oksettava ihminen. Jokaisella on syynsä pettämiseen, ja ne syyt tai moralisointi ei ulkopuolisille kuulu.Mielestäni on aina oksettavaa pettää, erityisesti jos on omia lapsia sekä rakastava puoliso. En tule koskaan ymmärtämään, miten ihminen on niin helposti omien halujensa vietävänä. Pettäjä tuskin kunnioittaa perhettään, jos on kerran luottamuksen päättänyt rikkoa. Ja vaikka kunnioittaisikin, niin miksi sitten on täytynyt ylipäätänsä pettää? Eikö silloin ole keskustelun paikka, jos jokin on vialla? Eniten yleensä ajattelen lapsia, sillä jos he saisivat tietää, niin heidän kuvansa vanhemmastaan särkyisi luultavasti totaalisesti. Mutta pettäjää tämä ei varmaan kiinnosta, vai kiinnostaako? Silloin pettäjän luulisi ymmärtävän lopettaa pelleily. Se onkin sääli, kuinka suuri osa ihmisistä sortuu pettämiseen. Minä moralisoin, koska en nää pettämistä missään tilanteessa oikein.
Minä moralisoin kaltaisiasi mustavalkoisesti ajattelevia toisten moraalinvartijoita. Kertoo paljon ihmisestä, että on ehdottomasti jotain mieltä. Tilanteita ja ihmisiä on erilaisia.
Kertoo kyllä paljon ihmisen moraalista tuollainen seluttely. Pettäminen on aina kaikissa olosuhteissa väärin. Mikään ei oikeuta sitä. Ei vaikka kuinka tekosyitä latelisit. Tottahan petturi yrittää syyttää kaikkia muita ja olosuhteita , jotta kestää aamulla peiliin katsoa. Jos et ole tyytyväinen suhteeseesi eroa reilusti. Sen jälkeen voit vapaasti panna kaikkea mikä liikkuu ja kellään ei ole nokankoputtamusta siihen.
Miten niin ei ole nokankoputtamista? Vastahan tässä sanottiin että aviopuolisoiden välinen petturuus on sen kolmannen osapuolen syy, oli hän sinkku tai ei.
Eikö eronnut ole mielestäsi vapaa tekemään mitä haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a. Eihän se oikein ole, jos mies ei viitsi kotona olla vaimon ja lasten luona. Huono isä ja puoliso. Hänen pitäisi ehdottomasti erota. Jos ei kiinnosta perhe-elämä, niin ratkaisu vaan kerralla.
Olen itse aikoinaan ollut petetty osapuoli. Loukkaavinta oli se, että avomieheni oli pitänyt minua ’varalla’ useamman kuukauden. Hänellä oli toinen rakas, josta olisi pitänyt kertoa heti. Jälkikäteen hän sanoi, että ei pystynyt jättämään minua, kun pelkäsi loukkaavansa. Että niinkin kauaskantoinen suunnitelma: en kerro avovaimolle tänään, ettei sille tule paha mieli. Sen sijaan salaan asian pari, kolme kuukautta ja kerron, sitten ei varmaan tule paha mieli. Minä sanoisin, että se jos mikä on loukkaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on vaimo ehdottanut useaan otteeseen että etsisin itselleni uuden naisen. Olemme olleet pitkään naimisissa. Hänellä on myös oma asunto jossa asuu toisinaan. Välitämme silti toisistamme emmekä juuri riitele pikaistuksia lukuunottamatta. Silti suhteemme alkaa olemaan enemmän kaverisuhde vaikka olemme toisillemme läheisiä ja helliä. Olen usein pohtinut vaimon ehdotusta ja tiedän saisin seuraa tuntemistani naista vakavammasikin mielessä. Toistaiseksi menemme näin mutta tilanne voi muuttua. Kaikki parisuhteet ovat erilaisia ja on kypsymätöntä julistaa toisten suhteista yhtään mitään, sillä ette kuitenkaan tiedä mitä siellä on taustalla..
Harvassa suhteessa on kovin paljon intohimoa enää 5-8v jälkeen. Ollaan kämppiksiä.
Ei uskalleta erota.Jotkut harvat ja valitut löytää sen oikean jonka kanssa natsaa läpi elämän, suurin osa ei.
NIIIIN totta!
Muistatteko ketjun siitä teetkö parisuhtteen eteen töitä?
Moni ilmoitti ettei tietenkään tee, ei hänen tarvitse tehdä mitään parisuhteen eteen! No, guess what? Juuri tämän lainaamani kommentin takia niitä töitä kannattaisi tehdä. Ellei sitten ole tyytyväinen siihen että tulee aina petetyksi ja jätetyksi. Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä tuon 7 vuotta, ja löytyy edelleen intohimoa, kun on tullut tehtyä sitä (hirveän raskasta työtä ja puurtamista) tämän suhteen eteen.
Kylläpä onkin ollut vaikeaa, se puhuminen, toisesta huolen pitäminen, hotelliviikonloput kahdestaan, mökkireissut rakastelun merkeissä, huhhuh kun on ollutkin rankkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saman itse 18-20-vuotiaana kokeneena, voin kertoa että olin aivan hajalla suhteen lopussa ja vuosia sen jälkeen. Oikeastaan luulen että teini-iässä itseäni lähes 20 vuotta itseäni vanhempien ihmisten suhdekiemuroissa riepoteltavana olo jätti pysyvät arvet ja kolhut itsetuntoon. Olin järjettömän rakastunut ja naiivi, mutta mitäs uskoin hölmönä miehen juttuihin..
Olen pahoillani puolestasi. Ei todellakaan ole kukaan noin nuori valmis suoraan omasta nuoruudestaan hyppäämään keski-ikäisten ksuhdekiemuroihin :(
Mies oli törkeä sinua kohtaan, valehteli ja huijasii, ja olo on varmasti kamala edelleen, että se sinun suuri rakastumisesi olikin toiselle vain huijausta ja teatteria, ja hyväksikäyttöä.
Olen todella pahoillani, tsemppiä kuitenkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen enempää aloittajan tilanteeseen kantaaottamatta, halusin vain tulla sanomaan etten ihmettele yhtään miksi miehet löytää rakastajattaria, mahdollisesti uusia suhteita, jos omien naisten suhtautuminen on tällainen mitä täältä voi lukea.
Avioliitto on ehdottoman kunnioitettava, kahden ihmisen välinen sitoumus, eikä avioliittoa solmita ilman aitoa rakkautta, luottamusta tai halua viettää yhdessä loppuelämäänsä.
Totuus on kuitenkin se, että vuosien saatossa ihmiset, tunteet, elämäntilanteet ja halut muuttuu. Ei kukaan voi olettaa, että koska vannottiin 20 vuotta sitten ikuista rakkautta ja vaihdettiin sormukset, niin tilanne olisi nykypäivänä sama.
Monesti käy niin, että avioliitto rutinoituu. Saadaan perheenlisäystä, unohdetaan että ollaan yhdessä muutakin kuin isä ja äiti. Rakkaudenosoitukset jää liian vähäisiksi, joka ikävä kyllä huomataan liian myöhään.
Naisten on helppo yrittää puhua miesten puolesta, kuinka kaikki miehet unohtaa loogisen ajattelutavan heti kun on sänkyseuraa tarjolla. Ei.
Mies ei tietoisesti hakeudu tilanteisiin, jossa pystyy pettämään vaimoaan, satuttamaan rakkaintaan tai ottamaan tietoisen riskin siitä, että koko rakennettu avioliitto ja perhe hajoaa.
Onhan se vaikea hyväksyä, että toinen saattaa haluta elämässään muutakin kuin elää yhdessä avioliitossa, joka ei tyydytä puolisoiden tarpeita jokaisella osa-alueella. Eikä ole kyse pelkästään seksistä, vaan hellyydenosoituksista, kosketuksesta, kommunikoinnista.Pettäminen on ehdoton vääryys, mutta rakastuminen ei. Ketään ei voi tuomita siitä, että rakastuu toiseen ihmiseen.
Naisten on vain helppo lynkata miehet, jotka kyllästyy ja etsii onneaan muualta. Eikä se tarkoita, että mies haluaisi hylätä lapsensa.Älkää vihatko niin paljoa, elämä ei aina mene niinkuin elokuvissa ja siihen täytyy oppia suhtautumaan.
Tällä ei kuule pettäjien päätä silitellä. Ihan turha tulla aikuisen ihmisen rakastumisista horisemaan. Jos ei ole tyytyväinen parisuhteeseensa eikä se puhumalla paranne niin eroa. Ennen sitä ei sotketa toisia naisia tai miehiä asiaan. Mikä ihme siinä on ettei nämä selkärangattomat luuserit saa erottua jos sitä kerta haluaa. Säästäisivät vaimoiltaankin paljon aikaa vaivaa ja huolta kun ei tarvitsisi paskassa suhteessa olla.
Eikö sen verran ole vielä elämänkokemusta kerennyt tulla, että osaisi ajatella asioita monelta kantilta, tai vaikka ihan kuunnella ihmistä joka kertoo omasta tilanteestaan?
Voi ihan hyvin olla, että henkilö ei ole tiennyt ennen uuden kiinnostavan ihmisen tapaamista, että parisuhde ei ole toiminut enää pitkään aikaan. Se voi olla täysi yllätys myös ulkopuoliseen ihastujalle.
Se ihastuksen kohde ikään kuin näyttää sen kaiken mikä on pielessä, ja yhtäkkiä saattaa tajuta haluavansa elämältä sittenkin jotain muuta kuin 10v parisuhteen, jossa ei ole vuosiin enää ollut mitään yhteistä.
Ihmiset eivät suinkaan pui omaa parisuhdettaan päivittäin, tai edes viikottain mielessään. Kun kaikki on ns hyvin, niin saattaa mennä yllättäen parikin vuotta rutiiinilla, ja sen parin vuoen jälkeen saattaa toinen havahtua siihen että en halua tällaista elämää. Hyvä jos siihen havahtuu ilman uutta ihastusta, mutta monesti se sysäys tulee ulkopuolelta. Tiedän myös monia suhteita joissa on havahduttu, tehty korjausliike (siis alettu tapailemaan sitä omaa kumppania taas treffien ja vklmatkojen, villin seksin merekissä) eikä olekaan erottu.
Silti ei ole pakko pettää. Se on aina yksiselitteisesti väärin. Kaikissa tapauksissa. Vaikka naama sinisenä tekosyitä keksisit.
Sinulle yritetään selittää miksi ei voi erota sillä sekunnilla kun huomaa ettei parisuhde ole kunnossa, mutta ei sitten. Petturuudessa pahinta itselleni on ollut se, että miehellä on tunteita toista kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaudu pettymykseen. Kuulostat hieman yksinäiseltä. Ehkä olet vain rakastunut ihastumisen tunteeseen.
Voin olla täysin väärässäkin. Minulla ei ole kokemusta toisena naisena olemisesta. Minun mies sensijaan on joskus käynyt vieraissa. Nyt vanhana ukkona on sairaalloisen mustasukkainen. Voi mitenkä joskus toivonkaan, että joku tyttönen tulis ja veis koko äijän muille maille.
Ja miten minä haluaisinkaan uskoa, että vielä joskus löytäisin oikean parisuhteen. Sellaisen, jossa voi hyväksyä toisen omana itsenään. Hyvän kumppanin. Tasavertaisen. Tai no, kyllä minä tykkään vähäsen olla sellainen heikompikin astia. Muutenhan sitä tuntuis niinkuin olisin äiti täysi-ikäiselle miehelle. Niin, ja oikeaa seksiä eikä mitään yksipuolista itsetyydytystä vaginassa. Hyi olkoon. Sellaista seksiä, mikä vaan paranee kokemuksen myötä. Vaikka vaan ihan tavallista, kunhan siinä välillä ei ole niitä iänikuisia loukkauksia, joita en ole koskaan unohtanut. Vai olenkohan minä itse rakastunut rakastumisen tunteeseen... No tsemppiä sulle joka tapauksessa.
Kannattaa ottaa huomioon, että usein vaakakupissa painaa moni muukin asia kuin tunteet.
Ihastumisia tulee jokaisessa pitkässä liitossa, se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Moni aviossa olevista kaipaa alkuhuumaa, jännitystä ja kipinöintiä, ja se on ihan ymmärrettävää.
Kuitenkin suosittelen selvittämään miehen kanssa asiat kunnolla ennen syvempää ihastumista, olisiko todella valmis lähtemään perheen luota jos ihastumisenne jatkuu?
Miehellä todennäköisesti asuntolaina, yhteinen talous vaimon kanssa sekä useampi lapsi. Harva haluaa lopulta oikeasti lähteä perheen luota ja tuntea jatkuvaa ikävää lapsia kohtaan.
Toki jos mies oikeasti haluaa erota, niin mikäs siinä. En näe asiassa mitään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laitan popparit uuniin ja jään odottelemaan muiden vastauksia.
Uunissako niitä nykyisin valmistetaan?
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Eihän se oikein ole, jos mies ei viitsi kotona olla vaimon ja lasten luona. Huono isä ja puoliso. Hänen pitäisi ehdottomasti erota. Jos ei kiinnosta perhe-elämä, niin ratkaisu vaan kerralla.
Olen itse aikoinaan ollut petetty osapuoli. Loukkaavinta oli se, että avomieheni oli pitänyt minua ’varalla’ useamman kuukauden. Hänellä oli toinen rakas, josta olisi pitänyt kertoa heti. Jälkikäteen hän sanoi, että ei pystynyt jättämään minua, kun pelkäsi loukkaavansa. Että niinkin kauaskantoinen suunnitelma: en kerro avovaimolle tänään, ettei sille tule paha mieli. Sen sijaan salaan asian pari, kolme kuukautta ja kerron, sitten ei varmaan tule paha mieli. Minä sanoisin, että se jos mikä on loukkaavaa.
Oletko kuitenkin sellainen ihminen, jolle voi ylipäätään puhua? Että et ala huutamaan, vedä mitään itkukohtausta tai tantrumia, jos avaa suunsa ja puhuu ja kertoo vaikeista asioista? Koska tiedän kyllä naisia ihan omasta lähipiiristä, joiden käytös on sellaista, ettei heille edes voi puhua ilman jotain älytöntä kohtausta, mitä siitä seuraa ja itkeskelyä. Siksi siitä puhumisesta ei ole mitään hyötyäkään kunnolla ja sitä välttelee viimeiseen asti, koska siitä ei seuraa mitään rakentavaa eikä hyvää. Asioilla on kuitenkin kaksi puolta.
Vierailija kirjoitti:
Varaudu pettymykseen. Kuulostat hieman yksinäiseltä. Ehkä olet vain rakastunut ihastumisen tunteeseen.
Voin olla täysin väärässäkin. Minulla ei ole kokemusta toisena naisena olemisesta. Minun mies sensijaan on joskus käynyt vieraissa. Nyt vanhana ukkona on sairaalloisen mustasukkainen. Voi mitenkä joskus toivonkaan, että joku tyttönen tulis ja veis koko äijän muille maille.
Ja miten minä haluaisinkaan uskoa, että vielä joskus löytäisin oikean parisuhteen. Sellaisen, jossa voi hyväksyä toisen omana itsenään. Hyvän kumppanin. Tasavertaisen. Tai no, kyllä minä tykkään vähäsen olla sellainen heikompikin astia. Muutenhan sitä tuntuis niinkuin olisin äiti täysi-ikäiselle miehelle. Niin, ja oikeaa seksiä eikä mitään yksipuolista itsetyydytystä vaginassa. Hyi olkoon. Sellaista seksiä, mikä vaan paranee kokemuksen myötä. Vaikka vaan ihan tavallista, kunhan siinä välillä ei ole niitä iänikuisia loukkauksia, joita en ole koskaan unohtanut. Vai olenkohan minä itse rakastunut rakastumisen tunteeseen... No tsemppiä sulle joka tapauksessa.
Miten olet noin passiivinen ihminen? toivot, että joku nainen tulee ja vie miehen, ettei vaan itse tarvitse tehdä eroppäätöstä ja saada sitä eroa aikaiseksi? Etsiä itse aktiivisesti itsellesi se parisuhde eikä vaan odotella, että josko joskus sellainen kävelee vastaan ja hoituu itsestään. Ja sitten elellä surkean seksin kanssa ja kuunnella loukkauksia, kun ei tässä nyt mitään voi asialle tehdä... mikä saa ihmisen luovuttamaan omassa elämässä noin pahasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen enempää aloittajan tilanteeseen kantaaottamatta, halusin vain tulla sanomaan etten ihmettele yhtään miksi miehet löytää rakastajattaria, mahdollisesti uusia suhteita, jos omien naisten suhtautuminen on tällainen mitä täältä voi lukea.
Avioliitto on ehdottoman kunnioitettava, kahden ihmisen välinen sitoumus, eikä avioliittoa solmita ilman aitoa rakkautta, luottamusta tai halua viettää yhdessä loppuelämäänsä.
Totuus on kuitenkin se, että vuosien saatossa ihmiset, tunteet, elämäntilanteet ja halut muuttuu. Ei kukaan voi olettaa, että koska vannottiin 20 vuotta sitten ikuista rakkautta ja vaihdettiin sormukset, niin tilanne olisi nykypäivänä sama.
Monesti käy niin, että avioliitto rutinoituu. Saadaan perheenlisäystä, unohdetaan että ollaan yhdessä muutakin kuin isä ja äiti. Rakkaudenosoitukset jää liian vähäisiksi, joka ikävä kyllä huomataan liian myöhään.
Naisten on helppo yrittää puhua miesten puolesta, kuinka kaikki miehet unohtaa loogisen ajattelutavan heti kun on sänkyseuraa tarjolla. Ei.
Mies ei tietoisesti hakeudu tilanteisiin, jossa pystyy pettämään vaimoaan, satuttamaan rakkaintaan tai ottamaan tietoisen riskin siitä, että koko rakennettu avioliitto ja perhe hajoaa.
Onhan se vaikea hyväksyä, että toinen saattaa haluta elämässään muutakin kuin elää yhdessä avioliitossa, joka ei tyydytä puolisoiden tarpeita jokaisella osa-alueella. Eikä ole kyse pelkästään seksistä, vaan hellyydenosoituksista, kosketuksesta, kommunikoinnista.Pettäminen on ehdoton vääryys, mutta rakastuminen ei. Ketään ei voi tuomita siitä, että rakastuu toiseen ihmiseen.
Naisten on vain helppo lynkata miehet, jotka kyllästyy ja etsii onneaan muualta. Eikä se tarkoita, että mies haluaisi hylätä lapsensa.Älkää vihatko niin paljoa, elämä ei aina mene niinkuin elokuvissa ja siihen täytyy oppia suhtautumaan.
Tällä ei kuule pettäjien päätä silitellä. Ihan turha tulla aikuisen ihmisen rakastumisista horisemaan. Jos ei ole tyytyväinen parisuhteeseensa eikä se puhumalla paranne niin eroa. Ennen sitä ei sotketa toisia naisia tai miehiä asiaan. Mikä ihme siinä on ettei nämä selkärangattomat luuserit saa erottua jos sitä kerta haluaa. Säästäisivät vaimoiltaankin paljon aikaa vaivaa ja huolta kun ei tarvitsisi paskassa suhteessa olla.
Eikö sen verran ole vielä elämänkokemusta kerennyt tulla, että osaisi ajatella asioita monelta kantilta, tai vaikka ihan kuunnella ihmistä joka kertoo omasta tilanteestaan?
Voi ihan hyvin olla, että henkilö ei ole tiennyt ennen uuden kiinnostavan ihmisen tapaamista, että parisuhde ei ole toiminut enää pitkään aikaan. Se voi olla täysi yllätys myös ulkopuoliseen ihastujalle.
Se ihastuksen kohde ikään kuin näyttää sen kaiken mikä on pielessä, ja yhtäkkiä saattaa tajuta haluavansa elämältä sittenkin jotain muuta kuin 10v parisuhteen, jossa ei ole vuosiin enää ollut mitään yhteistä.
Ihmiset eivät suinkaan pui omaa parisuhdettaan päivittäin, tai edes viikottain mielessään. Kun kaikki on ns hyvin, niin saattaa mennä yllättäen parikin vuotta rutiiinilla, ja sen parin vuoen jälkeen saattaa toinen havahtua siihen että en halua tällaista elämää. Hyvä jos siihen havahtuu ilman uutta ihastusta, mutta monesti se sysäys tulee ulkopuolelta. Tiedän myös monia suhteita joissa on havahduttu, tehty korjausliike (siis alettu tapailemaan sitä omaa kumppania taas treffien ja vklmatkojen, villin seksin merekissä) eikä olekaan erottu.
Silti ei ole pakko pettää. Se on aina yksiselitteisesti väärin. Kaikissa tapauksissa. Vaikka naama sinisenä tekosyitä keksisit.
Huh, mikä musta, hapokas katkeruus huokuu vastauksesta.
Oletko muutenkin ajautuja, ajelehtija?
Mitä pitäisi tehdä?
Jatkaa Harkekiinin lukemista...
Juuri näin nämä monesti menevät. Lisäksi miehelle saattaa tulla hätä, jos tämä vaivalla hommattu sivusuhdenainen alkaakin vihjailemaan siitä ettei jaksa tällaista säätöä enää. Silloin mies on "heti kertomassa vaimolle, ja ottamassa se n vuosia puhutun eron" koska ei halua menettää tätä ihanaa ja niin kaunista naista(tai siis etsiä uutta sivupanoa, koska se on aika vaivalloista kuitenkin)
Tosiasiassa mies ei puhu vaimolle mitään, vaan puhuu uhrille pehmoisia, eikä eroa tule ikipävänä.