Lue keskustelun säännöt.
Minun maailmankuvassani nuoruus jatkuu 39-vuotiaaksi asti
04.12.2018 |
Nuoruus 20-39, aikuisuus 40-69, vanhuus 70+
Keskustelua?
N25
Kommentit (78)
faboulous 50 kirjoitti:
Mitä positiivista on olla v..50vuotias?
esimerkkejä:
työmarkkinat:
ulkonäkö:
parisuhdemarkkinat:
ai niin , nuorihan sitä vielä on:)
paitsi miesten ja työnantajien mielestä....
positiivista:
rahaa säästyy: kukaan ei katso perään, voi jättää juhlavaatteet ja meikit ostamatta
Ks ed. ei tarvi vaivaantua baariin.
rahaa menee: herkkuihin ja punkkuun...perse ja maha kasvaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielsin itseni aikuiseksi siinä vaiheessa kun muutin pois kotoa, 19-vuotiaana. Siitä lähtien olen elättänyt itseni. Omassa nuoruudessani aikuisuus oli ylpeyden aihe.
Olivatko housuunkusevat alkkisvanhempasi sinusta ylpeitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuus ja nuoruus: olin hyvin kuormittunut perheeni ongelmien takia. Odotin vain, jotta aika kuluisi ja pääsisin omilleni. Koin, ettei virheisiin ollut varaa, jotta jonain päivänä elämä paranisi. Sitten tuli aikuisuus: vihdoin pääsin päättämään omista asioistani. Miten ihanaa olikaan vapaus! Elämä on nyt paljon parempaa kuin lapsena tai nuorena. Vastuuta on edelleen paljon, mutta ahdistusta paljon vähemmän. En kaipaa takaisin nuoruuteen.
Ootahan i..diootti kun oot 50v
Sama paska odottaa...mies jättää..sinut irtisanotaan..naama rypistyy
JA MITÄÄN NOISTA ET VALINNUT ITSE!
Ei haittaa naaman rypistymiset eikä ole sitäkään ongelmaa, että mies jättäisi, kun on jo nuorena valinnut sinkkuuden. 😊 Duunistakaan irtisanominen ei pelota, kun on jo näin nuorena tottunut olemaan jopa vuosikausia työttömänä.
t. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuus ja nuoruus: olin hyvin kuormittunut perheeni ongelmien takia. Odotin vain, jotta aika kuluisi ja pääsisin omilleni. Koin, ettei virheisiin ollut varaa, jotta jonain päivänä elämä paranisi. Sitten tuli aikuisuus: vihdoin pääsin päättämään omista asioistani. Miten ihanaa olikaan vapaus! Elämä on nyt paljon parempaa kuin lapsena tai nuorena. Vastuuta on edelleen paljon, mutta ahdistusta paljon vähemmän. En kaipaa takaisin nuoruuteen.
Ootahan i..diootti kun oot 50v
Sama paska odottaa...mies jättää..sinut irtisanotaan..naama rypistyy
JA MITÄÄN NOISTA ET VALINNUT ITSE!
Öööh, puoliso teki itsemurhan kotonamme, kun olin 20-vuotias. Jäin asunnottomaksi ja rahattomaksi. Nuoruus meni terapiassa asiaa käsitellessä. Tuostakin selvittiin, joten eiköhän tässä selvitä muistakin eteen tulevista vaikeuksista.
Vierailija kirjoitti:
faboulous 50 kirjoitti:
Mitä positiivista on olla v..50vuotias?
esimerkkejä:
työmarkkinat:
ulkonäkö:
parisuhdemarkkinat:
ai niin , nuorihan sitä vielä on:)
paitsi miesten ja työnantajien mielestä....
positiivista:
rahaa säästyy: kukaan ei katso perään, voi jättää juhlavaatteet ja meikit ostamatta
Ks ed. ei tarvi vaivaantua baariin.rahaa menee: herkkuihin ja punkkuun...perse ja maha kasvaa
Voihan meikit ja mekot jättää ostamatta vaikka jo parikymppisenäkin? 🤔 Eikä omaa kallista vapaa-aikaansakaan tarvitse viettää lenkkipolulla, vaan jo silloin voi valita kotisohvan, punkkupullon ja suklaan.
Surullisempaa sellainen minusta on, että pitää kiireellä "ottaa nuoruudesta kaikki irti", treenata ja pynttäytyä ja laittautua vain, jotta sopisi muiden mielikuvaan "nuoresta ja freesistä".
Ja helpommalta tuntuu ikääntyminenkin, kun ei nuoruuden pikkumusta ja korkkarit vaihdu töppösiin ja villatakkiin, vaan villatakki on ollut se lähtötilanne jo silloin "nuoruuden kukoistuksessa". 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rock n Roll pidentää murrosikää.
Ikä tuo varmuutta, finnit tuo epävarmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuus ja nuoruus: olin hyvin kuormittunut perheeni ongelmien takia. Odotin vain, jotta aika kuluisi ja pääsisin omilleni. Koin, ettei virheisiin ollut varaa, jotta jonain päivänä elämä paranisi. Sitten tuli aikuisuus: vihdoin pääsin päättämään omista asioistani. Miten ihanaa olikaan vapaus! Elämä on nyt paljon parempaa kuin lapsena tai nuorena. Vastuuta on edelleen paljon, mutta ahdistusta paljon vähemmän. En kaipaa takaisin nuoruuteen.
Ootahan i..diootti kun oot 50v
Sama paska odottaa...mies jättää..sinut irtisanotaan..naama rypistyy
JA MITÄÄN NOISTA ET VALINNUT ITSE!
Öööh, puoliso teki itsemurhan kotonamme, kun olin 20-vuotias. Jäin asunnottomaksi ja rahattomaksi. Nuoruus meni terapiassa asiaa käsitellessä. Tuostakin selvittiin, joten eiköhän tässä selvitä muistakin eteen tulevista vaikeuksista.
Et selviä , kun arpa kohdallesi kolahtaa seuraavan kerran.
Kukaan ei tule baarissa juttelemaan.
Hoidat yksin pentuasi kaupungin vuokrakasarmissa.
Ei lomaa, ei ystäviä.
vain sinä ja halpa kalja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuus ja nuoruus: olin hyvin kuormittunut perheeni ongelmien takia. Odotin vain, jotta aika kuluisi ja pääsisin omilleni. Koin, ettei virheisiin ollut varaa, jotta jonain päivänä elämä paranisi. Sitten tuli aikuisuus: vihdoin pääsin päättämään omista asioistani. Miten ihanaa olikaan vapaus! Elämä on nyt paljon parempaa kuin lapsena tai nuorena. Vastuuta on edelleen paljon, mutta ahdistusta paljon vähemmän. En kaipaa takaisin nuoruuteen.
Ootahan i..diootti kun oot 50v
Sama paska odottaa...mies jättää..sinut irtisanotaan..naama rypistyy
JA MITÄÄN NOISTA ET VALINNUT ITSE!
Öööh, puoliso teki itsemurhan kotonamme, kun olin 20-vuotias. Jäin asunnottomaksi ja rahattomaksi. Nuoruus meni terapiassa asiaa käsitellessä. Tuostakin selvittiin, joten eiköhän tässä selvitä muistakin eteen tulevista vaikeuksista.
Et selviä , kun arpa kohdallesi kolahtaa seuraavan kerran.
Kukaan ei tule baarissa juttelemaan.
Hoidat yksin pentuasi kaupungin vuokrakasarmissa.
Ei lomaa, ei ystäviä.
vain sinä ja halpa kalja
Minusta tuntuu siltä, että sinulla tässä ne isommat ongelmat on, trollinpentu.
Puoli vuotta ollaan tästä kärsitty, raskaan kokemuksen seurauksena. Lääkärit sanoi että johtuu noista kokemuksista, ei tarvita siis tutkimuksia, menee itekseen ohi.
Joo ei mennyt. Nyt olen sairaslomalla, ystävät ovat hylänneet, ja tämän lisäksi olen masentunut koska en voi tehdä enää mitään. Rakas ratsastusharrastus jäi, siitä sain aina voimaa. Nyt olen kotona päivästä toiseen, kauppareissukin vaatii lukuisat itkut etukäteen.
Mä en varmaankaan ikinä enää parane. Kaikki konstit on kokeiltu, mutta ei. Vielä lääkkeet on kokeilematta, ja pelkään niitä yli kaiken. Vaihtoehtoina kuitenkin on näillä näkymin kärsiä kotona täristen tai sitten ottaa lääkettä ja muuttua tunnottomaksi zombieksi joka ei kykene edes rakastumaan.
Motivaatio itsensä parantamiseen on pieni, kun ei tästä paskasta kuitenkaan parane ikinä. Aiemmin olen pystynyt kaikkeen, nyt 50 vuotiaana en jaksa enää. Anteeksi ruikutukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikinuori kirjoitti:
Minusta nuoruus, aikuisuus tai vanhuus on enemmänkin kiinni elämäntilanteesta kuin iästä. Joku elää keski-ikäisen elämää jo parikymppisenä lapsineen ja töineen, toinen opiskelee ja reppureissaa viisikymppisenä.
Minun suhtautumiseeni varmasti vaikuttaakin paljon mm. se, että iso osa tuttavapiiristäni on nörttejä, ja 38-vuotiaat pelaavat videopelejä, keräilevät sarjakuvakrääsää, katsovat animea, kaljoittelevat kavereiden kanssa, elelevät sinkkuyksiöissään, pätkätöitä tehden ja vähät rahavaransa harrastuksiin ja huvituksiin käyttäen siinä missä 22-vuotiaatkin. :D Ap
Odotatko tyhjentävää vastausta, että miten pitkään saa näin olla ja sitten ei saa? Sellaista vastausta ei ole. Kyllä sellaistakin mieltä ollaan että viimeistaan 20-vuotias on jo niin aikuinen, että ei elä ainakaan montaa vuotta kuten tässä kuvailit. Ja 30 v on se viimeinen rajapyykki. Alkaako sinua ahdistaa että 30 v on jo niin lähellä ja siksi sitä pitää venyttää sitä rajaa 39-vuotiaaksi? Kuule, sinä olet jo aikuinen. Nuo psykologien hopinät ihmisten ryhmittelyistä ikäkausien mukaan vaan rajoittavat sitä tapaa millainen saa olla. Mitä jos olet mitä olet? Se tulee olemaan joskus vaikeaa. Kukaan ei voi tietää milloin itsellä on selvät sävelet ja polut elämässään. Vaikka työasiat olisi selvillä, voi olla paljon sisäistä kasvamista vielä edessä. Jotkut ovat ihanan lapsekkaita vaikka ovat aikuisia. Kuule, jotkut nelikymppiset näyttävät alle kaksikymppisiltä, ilman yrittämistä ja keinotekoisuutta. Hämmästyisit. Tällaista on ollut aina liikkeellä, muinakin vuosikymmeninä. Älä usko markkinointiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuus ja nuoruus: olin hyvin kuormittunut perheeni ongelmien takia. Odotin vain, jotta aika kuluisi ja pääsisin omilleni. Koin, ettei virheisiin ollut varaa, jotta jonain päivänä elämä paranisi. Sitten tuli aikuisuus: vihdoin pääsin päättämään omista asioistani. Miten ihanaa olikaan vapaus! Elämä on nyt paljon parempaa kuin lapsena tai nuorena. Vastuuta on edelleen paljon, mutta ahdistusta paljon vähemmän. En kaipaa takaisin nuoruuteen.
Ootahan i..diootti kun oot 50v
Sama paska odottaa...mies jättää..sinut irtisanotaan..naama rypistyy
JA MITÄÄN NOISTA ET VALINNUT ITSE!
Öööh, puoliso teki itsemurhan kotonamme, kun olin 20-vuotias. Jäin asunnottomaksi ja rahattomaksi. Nuoruus meni terapiassa asiaa käsitellessä. Tuostakin selvittiin, joten eiköhän tässä selvitä muistakin eteen tulevista vaikeuksista.
Et selviä , kun arpa kohdallesi kolahtaa seuraavan kerran.
Kukaan ei tule baarissa juttelemaan.
Hoidat yksin pentuasi kaupungin vuokrakasarmissa.
Ei lomaa, ei ystäviä.
vain sinä ja halpa kalja
Minusta tuntuu siltä, että sinulla tässä ne isommat ongelmat on, trollinpentu.
Kuten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikinuori kirjoitti:
Minusta nuoruus, aikuisuus tai vanhuus on enemmänkin kiinni elämäntilanteesta kuin iästä. Joku elää keski-ikäisen elämää jo parikymppisenä lapsineen ja töineen, toinen opiskelee ja reppureissaa viisikymppisenä.
Minun suhtautumiseeni varmasti vaikuttaakin paljon mm. se, että iso osa tuttavapiiristäni on nörttejä, ja 38-vuotiaat pelaavat videopelejä, keräilevät sarjakuvakrääsää, katsovat animea, kaljoittelevat kavereiden kanssa, elelevät sinkkuyksiöissään, pätkätöitä tehden ja vähät rahavaransa harrastuksiin ja huvituksiin käyttäen siinä missä 22-vuotiaatkin. :D Ap
Odotatko tyhjentävää vastausta, että miten pitkään saa näin olla ja sitten ei saa? Sellaista vastausta ei ole. Kyllä sellaistakin mieltä ollaan että viimeistaan 20-vuotias on jo niin aikuinen, että ei elä ainakaan montaa vuotta kuten tässä kuvailit. Ja 30 v on se viimeinen rajapyykki. Alkaako sinua ahdistaa että 30 v on jo niin lähellä ja siksi sitä pitää venyttää sitä rajaa 39-vuotiaaksi? Kuule, sinä olet jo aikuinen. Nuo psykologien hopinät ihmisten ryhmittelyistä ikäkausien mukaan vaan rajoittavat sitä tapaa millainen saa olla. Mitä jos olet mitä olet? Se tulee olemaan joskus vaikeaa. Kukaan ei voi tietää milloin itsellä on selvät sävelet ja polut elämässään. Vaikka työasiat olisi selvillä, voi olla paljon sisäistä kasvamista vielä edessä. Jotkut ovat ihanan lapsekkaita vaikka ovat aikuisia. Kuule, jotkut nelikymppiset näyttävät alle kaksikymppisiltä, ilman yrittämistä ja keinotekoisuutta. Hämmästyisit. Tällaista on ollut aina liikkeellä, muinakin vuosikymmeninä. Älä usko markkinointiin.
Minkä ikäisiltä 50 vuotiaat näyttävät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikinuori kirjoitti:
Minusta nuoruus, aikuisuus tai vanhuus on enemmänkin kiinni elämäntilanteesta kuin iästä. Joku elää keski-ikäisen elämää jo parikymppisenä lapsineen ja töineen, toinen opiskelee ja reppureissaa viisikymppisenä.
Minun suhtautumiseeni varmasti vaikuttaakin paljon mm. se, että iso osa tuttavapiiristäni on nörttejä, ja 38-vuotiaat pelaavat videopelejä, keräilevät sarjakuvakrääsää, katsovat animea, kaljoittelevat kavereiden kanssa, elelevät sinkkuyksiöissään, pätkätöitä tehden ja vähät rahavaransa harrastuksiin ja huvituksiin käyttäen siinä missä 22-vuotiaatkin. :D Ap
Odotatko tyhjentävää vastausta, että miten pitkään saa näin olla ja sitten ei saa? Sellaista vastausta ei ole. Kyllä sellaistakin mieltä ollaan että viimeistaan 20-vuotias on jo niin aikuinen, että ei elä ainakaan montaa vuotta kuten tässä kuvailit. Ja 30 v on se viimeinen rajapyykki. Alkaako sinua ahdistaa että 30 v on jo niin lähellä ja siksi sitä pitää venyttää sitä rajaa 39-vuotiaaksi? Kuule, sinä olet jo aikuinen. Nuo psykologien hopinät ihmisten ryhmittelyistä ikäkausien mukaan vaan rajoittavat sitä tapaa millainen saa olla. Mitä jos olet mitä olet? Se tulee olemaan joskus vaikeaa. Kukaan ei voi tietää milloin itsellä on selvät sävelet ja polut elämässään. Vaikka työasiat olisi selvillä, voi olla paljon sisäistä kasvamista vielä edessä. Jotkut ovat ihanan lapsekkaita vaikka ovat aikuisia. Kuule, jotkut nelikymppiset näyttävät alle kaksikymppisiltä, ilman yrittämistä ja keinotekoisuutta. Hämmästyisit. Tällaista on ollut aina liikkeellä, muinakin vuosikymmeninä. Älä usko markkinointiin.
Minkä ikäisiltä 50 vuotiaat näyttävät?
Lihavilta elämäänkyllästyneiltä rillipäiltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuus ja nuoruus: olin hyvin kuormittunut perheeni ongelmien takia. Odotin vain, jotta aika kuluisi ja pääsisin omilleni. Koin, ettei virheisiin ollut varaa, jotta jonain päivänä elämä paranisi. Sitten tuli aikuisuus: vihdoin pääsin päättämään omista asioistani. Miten ihanaa olikaan vapaus! Elämä on nyt paljon parempaa kuin lapsena tai nuorena. Vastuuta on edelleen paljon, mutta ahdistusta paljon vähemmän. En kaipaa takaisin nuoruuteen.
Ootahan i..diootti kun oot 50v
Sama paska odottaa...mies jättää..sinut irtisanotaan..naama rypistyy
JA MITÄÄN NOISTA ET VALINNUT ITSE!
Öööh, puoliso teki itsemurhan kotonamme, kun olin 20-vuotias. Jäin asunnottomaksi ja rahattomaksi. Nuoruus meni terapiassa asiaa käsitellessä. Tuostakin selvittiin, joten eiköhän tässä selvitä muistakin eteen tulevista vaikeuksista.
Et selviä , kun arpa kohdallesi kolahtaa seuraavan kerran.
Kukaan ei tule baarissa juttelemaan.
Hoidat yksin pentuasi kaupungin vuokrakasarmissa.
Ei lomaa, ei ystäviä.
vain sinä ja halpa kalja
Minusta tuntuu siltä, että sinulla tässä ne isommat ongelmat on, trollinpentu.
Kuten?
Tiedät itsekin: ilkeä luonne näkyy käytöksessä. Tasapainoinen ihminen ei heittele tuollaisia kommentteja. Hae apua.
Mulla on 39-vuotiaana täysi-ikäinen tyttö. Joten minun maailmankuvassani olen ollut aikuinen jo aika pitkän aikaa. Pian minulla alkaa toisenlainen aikuisuus, kun tytär muuttaa pois kotoa. Aikuisuus on ihmisen parasta aikaa=)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuus ja nuoruus: olin hyvin kuormittunut perheeni ongelmien takia. Odotin vain, jotta aika kuluisi ja pääsisin omilleni. Koin, ettei virheisiin ollut varaa, jotta jonain päivänä elämä paranisi. Sitten tuli aikuisuus: vihdoin pääsin päättämään omista asioistani. Miten ihanaa olikaan vapaus! Elämä on nyt paljon parempaa kuin lapsena tai nuorena. Vastuuta on edelleen paljon, mutta ahdistusta paljon vähemmän. En kaipaa takaisin nuoruuteen.
Ootahan i..diootti kun oot 50v
Sama paska odottaa...mies jättää..sinut irtisanotaan..naama rypistyy
JA MITÄÄN NOISTA ET VALINNUT ITSE!
Olen 50v nainen.
Tapahtuma, joka laukaisi masennukseni , oli siis avioero ja tärkeän työpaikan menetys.
Kuinka suurelta kriisiltä nämä kuulostavat? Itse oletin oikeasti selviäväni niistä ilman mitään, mutta näemmä en. Elänkö tästä lähin sellaista elämää, että kun kissani vaikka sairastuu/kuolee niin tarvitsen heti lääkityksen kun paniikki iskee päälle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuus ja nuoruus: olin hyvin kuormittunut perheeni ongelmien takia. Odotin vain, jotta aika kuluisi ja pääsisin omilleni. Koin, ettei virheisiin ollut varaa, jotta jonain päivänä elämä paranisi. Sitten tuli aikuisuus: vihdoin pääsin päättämään omista asioistani. Miten ihanaa olikaan vapaus! Elämä on nyt paljon parempaa kuin lapsena tai nuorena. Vastuuta on edelleen paljon, mutta ahdistusta paljon vähemmän. En kaipaa takaisin nuoruuteen.
Ootahan i..diootti kun oot 50v
Sama paska odottaa...mies jättää..sinut irtisanotaan..naama rypistyy
JA MITÄÄN NOISTA ET VALINNUT ITSE!
Olen 50v nainen.
Tapahtuma, joka laukaisi masennukseni , oli siis avioero ja tärkeän työpaikan menetys.
Kuinka suurelta kriisiltä nämä kuulostavat? Itse oletin oikeasti selviäväni niistä ilman mitään, mutta näemmä en. Elänkö tästä lähin sellaista elämää, että kun kissani vaikka sairastuu/kuolee niin tarvitsen heti lääkityksen kun paniikki iskee päälle?
Lapsuus ja nuoruus: olin hyvin kuormittunut perheeni ongelmien takia. Odotin vain, jotta aika kuluisi ja pääsisin omilleni. Koin, ettei virheisiin ollut varaa, jotta jonain päivänä elämä paranisi. Sitten tuli aikuisuus: vihdoin pääsin päättämään omista asioistani. Miten ihanaa olikaan vapaus! Elämä on nyt paljon parempaa kuin lapsena tai nuorena. Vastuuta on edelleen paljon, mutta ahdistusta paljon vähemmän. En kaipaa takaisin nuoruuteen.
backtothefuture kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuus ja nuoruus: olin hyvin kuormittunut perheeni ongelmien takia. Odotin vain, jotta aika kuluisi ja pääsisin omilleni. Koin, ettei virheisiin ollut varaa, jotta jonain päivänä elämä paranisi. Sitten tuli aikuisuus: vihdoin pääsin päättämään omista asioistani. Miten ihanaa olikaan vapaus! Elämä on nyt paljon parempaa kuin lapsena tai nuorena. Vastuuta on edelleen paljon, mutta ahdistusta paljon vähemmän. En kaipaa takaisin nuoruuteen.
Ootahan i..diootti kun oot 50v
Sama paska odottaa...mies jättää..sinut irtisanotaan..naama rypistyy
JA MITÄÄN NOISTA ET VALINNUT ITSE!
Olen 50v nainen.
Tapahtuma, joka laukaisi masennukseni , oli siis avioero ja tärkeän työpaikan menetys.
Kuinka suurelta kriisiltä nämä kuulostavat? Itse oletin oikeasti selviäväni niistä ilman mitään, mutta näemmä en. Elänkö tästä lähin sellaista elämää, että kun kissani vaikka sairastuu/kuolee niin tarvitsen heti lääkityksen kun paniikki iskee päälle?Lapsuus ja nuoruus: olin hyvin kuormittunut perheeni ongelmien takia. Odotin vain, jotta aika kuluisi ja pääsisin omilleni. Koin, ettei virheisiin ollut varaa, jotta jonain päivänä elämä paranisi. Sitten tuli aikuisuus: vihdoin pääsin päättämään omista asioistani. Miten ihanaa olikaan vapaus! Elämä on nyt paljon parempaa kuin lapsena tai nuorena. Vastuuta on edelleen paljon, mutta ahdistusta paljon vähemmän. En kaipaa takaisin nuoruuteen.
et kaipaa keski-ikäänkään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuus ja nuoruus: olin hyvin kuormittunut perheeni ongelmien takia. Odotin vain, jotta aika kuluisi ja pääsisin omilleni. Koin, ettei virheisiin ollut varaa, jotta jonain päivänä elämä paranisi. Sitten tuli aikuisuus: vihdoin pääsin päättämään omista asioistani. Miten ihanaa olikaan vapaus! Elämä on nyt paljon parempaa kuin lapsena tai nuorena. Vastuuta on edelleen paljon, mutta ahdistusta paljon vähemmän. En kaipaa takaisin nuoruuteen.
Ootahan i..diootti kun oot 50v
Sama paska odottaa...mies jättää..sinut irtisanotaan..naama rypistyy
JA MITÄÄN NOISTA ET VALINNUT ITSE!
Öööh, puoliso teki itsemurhan kotonamme, kun olin 20-vuotias. Jäin asunnottomaksi ja rahattomaksi. Nuoruus meni terapiassa asiaa käsitellessä. Tuostakin selvittiin, joten eiköhän tässä selvitä muistakin eteen tulevista vaikeuksista.
Et selviä , kun arpa kohdallesi kolahtaa seuraavan kerran.
Kukaan ei tule baarissa juttelemaan.
Hoidat yksin pentuasi kaupungin vuokrakasarmissa.
Ei lomaa, ei ystäviä.
vain sinä ja halpa kalja
Minusta tuntuu siltä, että sinulla tässä ne isommat ongelmat on, trollinpentu.
Kuten?
Tiedät itsekin: ilkeä luonne näkyy käytöksessä. Tasapainoinen ihminen ei heittele tuollaisia kommentteja. Hae apua.
Herkästi mielensäpahoittavalla on yleensä psyykenlääkitys
taidat olla työtön
Sitten tuli aikuisuus: vihdoin pääsin päättämään omista asioistani.