Minun maailmankuvassani nuoruus jatkuu 39-vuotiaaksi asti

Olen tuon mainitsemasi 39-vuotias, vielä muutama kuukausi nuoruutta jäljellä. Sitten olen aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No psykologiaa opiskelleena jaan aikuisuuden kolmeen osaan:

varhaisaikuisuus/nuori aikuinen 20-30v

keski-ikä 40-50v

Myöhäisaikuisuus 60-70v

Vanhuus 70+

Nuoruutta on 13-20v ja lapsuus alle 13v

Minusta tämä on aika looginen, aikuisuus on minusta hyvin laaja käsite.

Mikä on 30-40-vuotias? Aikuinen?

Se jäi tuosta listasta 🙈 juu on aikuinen 30-40v ja se olisi mennyt tuohon keski-ikään vähän jaotellusti aikuinen/keski-ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

No psykologiaa opiskelleena jaan aikuisuuden kolmeen osaan:

varhaisaikuisuus/nuori aikuinen 20-30v

keski-ikä 40-50v

Myöhäisaikuisuus 60-70v

Vanhuus 70+

Nuoruutta on 13-20v ja lapsuus alle 13v

Minusta tämä on aika looginen, aikuisuus on minusta hyvin laaja käsite.

Mikäs ikäkausi on kyseessä 30-40-vuotiailla ja 50-60-vuotiailla. Onko silloin ikäkriisi, jolloin etsitään itseään ja pistetään elämää uusiksi?

Ikinuori kirjoitti:

Minusta nuoruus, aikuisuus tai vanhuus on enemmänkin kiinni elämäntilanteesta kuin iästä. Joku elää keski-ikäisen elämää jo parikymppisenä lapsineen ja töineen, toinen opiskelee ja reppureissaa viisikymppisenä.

Minun suhtautumiseeni varmasti vaikuttaakin paljon mm. se, että iso osa tuttavapiiristäni on nörttejä, ja 38-vuotiaat pelaavat videopelejä, keräilevät sarjakuvakrääsää, katsovat animea, kaljoittelevat kavereiden kanssa, elelevät sinkkuyksiöissään, pätkätöitä tehden ja vähät rahavaransa harrastuksiin ja huvituksiin käyttäen siinä missä 22-vuotiaatkin. :D Ap

Vierailija kirjoitti:

Naisen nuoruus loppuu siinä 25-27 paikkeilla, eli jos olet nuorekas niin on sulla vielä pari vuotta nuoruutta jäljellä.

Puhutko nyt ulkonäöstä? 🤔 Itse olen näyttänyt keski-ikäiseltä 14-vuotiaasta lähtien. 😂 Ap

Minulle aikuisuus on positiivinen termi. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on vastuun lisäksi vihdoin jonkin vertaa valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia. Se tuntuu todella hyvältä. Vihdoinkin olen oman elämäni kapellimestari.

Minä olen ikinuori, olen melko vakuuttunut siitä. Ikä on vain numeroita:)

N39

Vierailija kirjoitti:

Ikinuori kirjoitti:

Minusta nuoruus, aikuisuus tai vanhuus on enemmänkin kiinni elämäntilanteesta kuin iästä. Joku elää keski-ikäisen elämää jo parikymppisenä lapsineen ja töineen, toinen opiskelee ja reppureissaa viisikymppisenä.

Minun suhtautumiseeni varmasti vaikuttaakin paljon mm. se, että iso osa tuttavapiiristäni on nörttejä, ja 38-vuotiaat pelaavat videopelejä, keräilevät sarjakuvakrääsää, katsovat animea, kaljoittelevat kavereiden kanssa, elelevät sinkkuyksiöissään, pätkätöitä tehden ja vähät rahavaransa harrastuksiin ja huvituksiin käyttäen siinä missä 22-vuotiaatkin. :D Ap

Minusta tuo jaottelu on aika kimurantti juttu, eikä sitä oikeastaan ole pakko tehdäkään. Minä olin mielestäni nuori asuessani vanhemmillani 20-vuotiaaksi. Toisaalta joku peris ei ole nuori 50-vuotiaana, vaikka miten asuisi äitinsä luona.

Kun muutin omilleni, muutuin nuoreksi aikuiseksi. Kun menin 30-vuotiaana naimisiin, en enää ajatellut itseäni nuorena aikuisena vaan aikuisena. Olihan minulla vaimo, työpaikka ja omistusasunto. Kun täytin 40, mielsin itseni keski-ikäiseksi.

Noin 65-vuotiaana jään todennäköisesti eläkkeelle ja nimitän itseäni eläkeläiseksi, en vanhukseksi. Mutta en minä mielestäni 65-vuotiaaksi keski-ikäinenkään ole, vaikka miten eläisin kuin 25-vuotiaana sillä erotuksella, että rahaa on enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen nuoruus loppuu siinä 25-27 paikkeilla, eli jos olet nuorekas niin on sulla vielä pari vuotta nuoruutta jäljellä.

Puhutko nyt ulkonäöstä? 🤔 Itse olen näyttänyt keski-ikäiseltä 14-vuotiaasta lähtien. 😂 Ap

Kävin suitsait ostamassa Alkosta omat viinipulloni 15-vuotiaana. Eli meikki ja pukeutuminen vanhentaa. Tosin piti lainata tädin palttoota.

SEitsemän vuoden sykleissähän ihmiselämä etenee. Ensin varhaislapsuus, sitten lapsuus, nuoruus kestää 21-vuotiaaksi, sitten varhaisaikuisuus, sitten aikuisuus, varhaiskeski-ikä, keski-ikä, myöhäiskeski-ikä, varhaisvanhuus, vanhuus, myöhäisvanhuus, josta kelkka kääntyy taas ikäänkuin uuteen lapsuuteen, ellei kuolema korjaa, kuten luonnollisesti yleensä kävisi. Nykyajan typerä vanhusten lääkitseminen pitkittää turhaan ihmisen viimeisiä elinvuosia ja siitähän seuraa paitsi kärsimystä myös taloudellista taakkaa. Nykyään 60-70-vuotiaat joutuvat pitämään huolta 80-100-vuotiaista vanhemmistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen nuoruus loppuu siinä 25-27 paikkeilla, eli jos olet nuorekas niin on sulla vielä pari vuotta nuoruutta jäljellä.

Puhutko nyt ulkonäöstä? 🤔 Itse olen näyttänyt keski-ikäiseltä 14-vuotiaasta lähtien. 😂 Ap

Kävin suitsait ostamassa Alkosta omat viinipulloni 15-vuotiaana. Eli meikki ja pukeutuminen vanhentaa. Tosin piti lainata tädin palttoota.

Sellainen vanhemman tädin meikki ja hiukset tupeerattu reippaasti, pitkä löysä takki ja vielä autonavaimet heilumaan käteen, niin kukaan ei kysynyt mitään :) Täydestä meni.

Minäkin pidän aikuisuutta positiivisena terminä. Minusta se on esimerkiksi sitä, että on sinut itsensä kanssa ja ylipäätään itsellisiä, kykeneväisiä ihmisiä pitämään huolta itsestään. Nuoruusaikana taasen ollaan riippuvaisempia vanhempien tarjoamasta huolenpidosta, muiden mielipiteistä yms ja yritetään vielä löytää, millainen ihminen oikein on. (Toki aikuisetkin muuttuvat vuosien varrella, eihän kukaan ole koskaan täysin "valmis".)

Nuoruus on ehkä sellaista söpöilyä kun taas aikuisuus on kaunista.

Olen itse 36-v. ja pitänyt itseäni aikuisena jo 5-10 vuotta. En ole pitkään aikaan luonnehtinut itseäni tytöksi tai nuoreksi, koska minusta se on eräänlaista itseni taannuttamista joksikin holhouksenalaiseksi. En kuitenkaan tunne itseäni kauhean vanhaksi aikuiseksi vaikka alanhan minä tässä kohta keski-ikää kolkutella :D

Niin, ja senkin voisin vielä lisätä, että elän tyytyväisesti sinkkuyksiössäni pelaten aina välillä videopelejä ja toivon saavani vakinaisen työsuhteen lähiaikoina mutta alani työtilanteen huomioiden se ei välttämättä toteudu ihan huomenna. Sinkkuudestani, harrastuksistani ja työtilanteestani huolimatta koen että minulla on elämänhallinta hyvin hanskassa, joten en näe niitä mitenkään "aikuisuudelle" vastakkaisina elementteinä. Ei aikuisuus tarkoita mielestäni jotain 8-16 toimistotyötä, parisuhdetta ja ooppera/puutarhanhoito/golfausharrastuksia tms. T. nro 32

Olen jäänyt elämään nuoruutta. Hoidan kyllä vastuuni ja talous ym. asiat, mutta myös pakoilen vastuuta ja todelliseksi aikuiseksi kasvamista. Välillä tuntuu siltä, että olen niin paljon jäljessä, että ehkä vain kannattaa elää sitä rataa, miten ennenkin olen elänyt.

Mä yritin kerran ottaa stressiä tästä aiheesta, mietin oikein kovasti miten pitäisi minkäkin olla kun 30 alkoi lähestyä. Sitten tajusin ettei sen märehtiminen kyllä oikeesti kiinnosta mua pätkääkään :D eli sillä moodilla mennään loppuelämä mikä sattuu milloinkin tuntumaan omimmalta, ikä on todellakin vaan numero :)

Mielsin itseni aikuiseksi siinä vaiheessa kun muutin pois kotoa, 19-vuotiaana. Siitä lähtien olen elättänyt itseni. Omassa nuoruudessani aikuisuus oli ylpeyden aihe. 

Lapsuus ja nuoruus: olin hyvin kuormittunut perheeni ongelmien takia. Odotin vain, jotta aika kuluisi ja pääsisin omilleni. Koin, ettei virheisiin ollut varaa, jotta jonain päivänä elämä paranisi. Sitten tuli aikuisuus: vihdoin pääsin päättämään omista asioistani. Miten ihanaa olikaan vapaus! Elämä on nyt paljon parempaa kuin lapsena tai nuorena. Vastuuta on edelleen paljon, mutta ahdistusta paljon vähemmän. En kaipaa takaisin nuoruuteen.

Mitä positiivista on olla v..50vuotias?

esimerkkejä:

työmarkkinat:

ulkonäkö:

parisuhdemarkkinat:

ai niin , nuorihan sitä vielä on:)

paitsi miesten ja työnantajien mielestä....

Vierailija kirjoitti:

Mä yritin kerran ottaa stressiä tästä aiheesta, mietin oikein kovasti miten pitäisi minkäkin olla kun 30 alkoi lähestyä. Sitten tajusin ettei sen märehtiminen kyllä oikeesti kiinnosta mua pätkääkään :D eli sillä moodilla mennään loppuelämä mikä sattuu milloinkin tuntumaan omimmalta, ikä on todellakin vaan numero :)

kommentoi uudestaan kun oot faboulous 50 ja mies jättää ja duuni menee...

Vierailija kirjoitti:

Lapsuus ja nuoruus: olin hyvin kuormittunut perheeni ongelmien takia. Odotin vain, jotta aika kuluisi ja pääsisin omilleni. Koin, ettei virheisiin ollut varaa, jotta jonain päivänä elämä paranisi. Sitten tuli aikuisuus: vihdoin pääsin päättämään omista asioistani. Miten ihanaa olikaan vapaus! Elämä on nyt paljon parempaa kuin lapsena tai nuorena. Vastuuta on edelleen paljon, mutta ahdistusta paljon vähemmän. En kaipaa takaisin nuoruuteen.

Ootahan i..diootti kun oot 50v

Sama paska odottaa...mies jättää..sinut irtisanotaan..naama rypistyy

JA MITÄÄN NOISTA ET VALINNUT ITSE!