Miksi olin niin tyhmä etten opiskellut itselleni kunnon ammattia...
Tein aloituksen aiheesta jo aiemmin, mutta se kai poistettiin, koska julkaisun jälkeen sitä ei en'ää löytynyt.
Mutta oikeasti aidosti pohdin sitä miten olin niin tyhmä ja tietämätön, etten opiskellut nuorena. Olin täysin pihalla siitä mitä tai miten voisi opiskella, mikä tuntuu aivan hullulta nyt.
Olen syntynyt v. -75 ja kun ikäiseni kertovat olevansa vaikka lääkäreitä, psykologeja, sairaanhoitajia tms. Niin olen ihmeissäni ja mietin, miten he osasivat nuorena opiskella, mitä he ajattelivat, miten he ymmärsivät hakeutua eteenpäin.
Omat vanhempani eivät ole kansakoulun jälkeen käyneet mitään kouluja, vaan menneeet 15-vuotiaana suoraan töihin. He eivät ikinä olleet kiinnostuneita koulunkäynnistäni, muistan että yriitn pyytää heitä kyselemään kokeisiini tai tarkistamaan läksyjäni, mutta sain vaan naurua osakseni. Olin peruskoulussa ihan hyvä, keskiarvo oli aina yli 8.
Peruskoulun jälkeen menin lukioon ja se olikin vanhemmilleni kova pala, minulta kysyttiin että luulenko olevani herrojen lapsi ja titteleidenkö perässä juoksen.
He eivät maksaneet kirjojani joten kun pääsin sitten eräälle kioskille töihin niin siinä iässä, sen aikaisen fiksuuteni (eli tyhmyyteni) perusteella ajattelin, että on järkevää jättää lukio kesken ja tehdä töitä, kun siitä saa rahaa.
Niin sitten lukio jäi kesken ja tein töitä ja perustin perheen. Isäni vielä moneen otteeseen kehui, että olen fiksu kun olen ottanut sellaisen miehen joka elättää minua.
Eli siinä tosiaan se ajatusmaaailma mihin kasvoin, minun koulutustani ei mitenkään tuettu ja olin niin täydellisen uuvatti etten ymmärtänyt ajatella toisin, ottaa selvää mahdollisuuksistani tms.
Nyt olen matalapalkka-alalla ja haluaisin toki opiskella vihdoin, mutta tuleva eläkkeeni on niin pieni etten tiedä voinko olla 3-4 vuotta pois työelämästä ja olla kerryttämättä eläkettä ja muutenkaan tällä hetkellä, kun omat lapset ovat lukioiässä niin palkkaani tarvitaan siihen, että saan heidän kirjansa maksettua ja heille jotain parempaa mitä itse sain.
Että näin, ei ihan oikeesti täällä ole kaikilla samat mahdollisuudet tai samat lähtökohdat vaikka niin yritetään aina väittää.
Tyhmyydestäänkin saa maksaa, kuten mina eli vaikka olisi ollut mahdollista opiskella niinkuin joku tähänkin ketjun tulee minua sättimään, niin tyhmyydelleni en voinut mitään, en voi sitä infoa jälkikäteen 17-vuotiaan päähäni laittaa ja valitsemaan toisin, kun silloin en muusta tiennyt.
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketä mä nyt syyttelen paitsi itseäni?
Ap
No, minä sanoisin, että syytät n. 80% vanhempiasi. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.
Niin sitten? Mikä pointti tässä nyt on? Kasvatuksella siis ei ole mitään merkitystä vai? Olin tyhmä koska vaan satuin olemaan tyhmä, en siis siksi ettei minulle mitään kerrottu.
Ja en tarvi neuvoa mitä tästä eteenpäin, nykyään tunnen kyllä reitin yliopostoon ja AMK.hon, tiedät avoimet väylät ja tiedät muut, se ei ollut tässä aiheena. Kunhan mietin että miten muut saivat tiedon näisät silloin nuorena.
Mutta turha täällä palstalla selittää sen enempää kun ihmiset haluaa lytätä ja keskittyä epäolennaisuuksiin. hävetkää. ääliöt
Ei niistä varmaan juuri kellekään vanhemmat kertoneet. Ihan itse piti minunkin avata kirjastossa netti ja tutkia asioita. Nykyäänkin pitää aivan itse selvittää mitä haluaa tehdä ja miten se saavutetaan. Tiesin, että mua kiinnostaa opettajan ammatti. Siispä ysiluokalla menin koulun kirjastoon ja hain tietoa mikä koulutus siihen vaaditaan. Samalla tuli tutkittua kotikaupungin yliopiston muukin tarjonta.
Vierailija kirjoitti:
En usko että oikeesti on vanhempia jotka ovat koulunkäyntiä ja opiskelua vastaan.
No sitten sinä et tiedä todellisesta elämästä mitään.
Tuollaisia vanhempia kuin ap:lla on paljon.
Vierailija kirjoitti:
Lukiohan on turhaa paskaa, jos sitä ei käy täysillä ja ole lahjoja. Kaikki käy nykyään lukion ja ei se taso päätä huimaa.
Lukioon riittää ihan perus”lahjat”. Se on myös kaikille hyvä, yleissivistävä koulu jonka aikana voi mietti mitä tahtoo jatkossa. Vaikkei ikinä edes kirjoittaisi ylioppilaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketä mä nyt syyttelen paitsi itseäni?
Ap
No, minä sanoisin, että syytät n. 80% vanhempiasi. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.
Niin sitten? Mikä pointti tässä nyt on? Kasvatuksella siis ei ole mitään merkitystä vai? Olin tyhmä koska vaan satuin olemaan tyhmä, en siis siksi ettei minulle mitään kerrottu.
Ja en tarvi neuvoa mitä tästä eteenpäin, nykyään tunnen kyllä reitin yliopostoon ja AMK.hon, tiedät avoimet väylät ja tiedät muut, se ei ollut tässä aiheena. Kunhan mietin että miten muut saivat tiedon näisät silloin nuorena.
Mutta turha täällä palstalla selittää sen enempää kun ihmiset haluaa lytätä ja keskittyä epäolennaisuuksiin. hävetkää. ääliöt
Ei niistä varmaan juuri kellekään vanhemmat kertoneet. Ihan itse piti minunkin avata kirjastossa netti ja tutkia asioita. Nykyäänkin pitää aivan itse selvittää mitä haluaa tehdä ja miten se saavutetaan. Tiesin, että mua kiinnostaa opettajan ammatti. Siispä ysiluokalla menin koulun kirjastoon ja hain tietoa mikä koulutus siihen vaaditaan. Samalla tuli tutkittua kotikaupungin yliopiston muukin tarjonta.
Viime kädessä kaikki on itsestä kiinni elämässä. Mutta on valtava etu, jos vanhemmat ovat kiinnostuneet lapsen tulevaisuudesta ja käyvät yhdessä läpi eri koulutusmahdollisuuksia sekä niiden hyviä ja huonoja puolia. Nuoret unohtavat usein etenkin tulevaisuuden työllisyystilanteen ja alan palkkakehityksen. Naiset eivät ehkä uskalla hakeutua matemaattisille ja IT-aloille jne. Kannustavat vanhemmat valavat uskoa ja kasvattavat itsetuntoa.
Tunnistan aloittajan tilanteen ihan täysin. Vanhempiani ei paskaakaan kiinnostanut koulunkäyntini ts. ei kyselty läksyjen perään saatikka, että olisivat antaneet jotain vinkkiä, suuntaa mihin kouluttautua. Lapsella/nuorella on hirvittävä vastuu valinnoista, joita ainakaan itse en ollut kypsä yksin tekemään. Olen käynyt lukion (koska ei ollut hajuakaan mihin kouluttautua), ja sen jälkeen maisteri-tutkinnon. Ala vain ihan täysin väärin valittu, joka harmittaa tietysti edelleen. Perheellisenä suoritin vielä amk-tutkinnon, ja näillä nyt mennään. Olen työelämässä, ja työ on hyvin palkattu, vapaata sekä vastuullista, mutta ei intohimoni. Olen vain tosi pettynyt, että nuorena en tiennyt riittävästi eri vaihtoehdoista, enkä osannut ottaa selvää. Rehellisesti syytän tästä suuremmilta osin vanhempiani, koska eivät jaksaneet asioistani aikanaan kiinnostua.
Usein mietin, että mitä hittoa ne opot oikeasti tekevät. Se on joku pakollinen nimike joka annetaan sille joka vetää lyhimmän tikun. Itse en ainakaan muista heidän antaneen yhtäkään neuvoa juuri minulle. Yhteisesti vaan käytiin läpi miten hakulomakkeet täytetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että oikeesti on vanhempia jotka ovat koulunkäyntiä ja opiskelua vastaan.
No sitten sinä et tiedä todellisesta elämästä mitään.
Tuollaisia vanhempia kuin ap:lla on paljon.
Mistä ihmeen todellisesta elämästä? En usko edelleenkään ettö sellaisia on. Mun elömäni on ihan yhtä todellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että oikeesti on vanhempia jotka ovat koulunkäyntiä ja opiskelua vastaan.
Minun isäni sanoi aikanaan sisarelleni tämän miettiessä opintojen jatkamista lukioon, että tästä tulee sitten herrojen hu**a.
Satua.
Älä laske mitään tulevan eläkkeen varaan, vaikka kuinka nyt eläkemaksuja maksaisit niin mitään et välttämättä saa kun olet itse eläke-iässä :)
Eli mene ihmeessä opiskelemaan, tienaa enemmän, hanki omistusasunto jota vastaan voit vanhana ottaa ns. käänteisen asuntolainan, sijoita ylimääräinen matalan riskin rahastoihin tai sijoitusasuntoihin (jonkun verran omaa asuntolainaa lyhennettyäsi vapautuu siitä vakuuksia niin että saat sijoitusasunnon hankkimista varten lainan jonka vuokralainen käytännössä maksaa pois, kätevää eikö totta)
Näin olen minäkin kouluttamattomien ja pienituloisten lapsi kartuttanut neljäänkymppiin mennessä mukavasti varallisuutta, ja koskaan ei ole liian myöhäistä!
Ap voi tosiaan vielä kouluttautua työn ohella ja/tai osin aikuisopintotuella. Jos kuitenkin tuntuu siltä ettei enää tässä vaiheessa elämää jaksa ryhtyä sellaiseen ponnistukseen, niin vähintä mitä voi tehdä on varmistaa että omien lasten koulunkäyntiä ja ammatinvalintaa tuetaan riittävästi. Jos ei pysty enää itseään pelastamaan, niin kannattaa pelastaa edes lapset.
Vierailija kirjoitti:
En usko että oikeesti on vanhempia jotka ovat koulunkäyntiä ja opiskelua vastaan.
Olen itse syntynyt 1971 ja todellakin tiedän, että ikätovereissa on ihmisiä, jotka olisivat opiskelleet pidemmälle, jos vanhemmat olisivat vähän edes tukeneet. Eräälle kaverilleni äiti sanoi teini-iässä, että koulutetuista naisista ei ole mihinkään, koska he eivät osaa kotitöitä ja heidän kotinsa ovat likaisia. Äiti itse oli tainnut käydä vain kansakoulun. Yhdelle pojalle isä nauroi päin naamaa, kun tämä esitteli lukiohaaveita, ja ilmoitti, että hän ei ainakaan kirjoja maksa. Poika ei mennyt lukioon.
Minulla kävi tuuri ja synnyin koulutetuille vanhemmille, jotka arvostivat opiskelua. Minusta tuli maisteri ja opettaja.
Ap:n kannaisi käydä ammatinvalintapsykologilla ja yrittää etsiä jokin hyvin työllistävä, jolle voisi pätevöityä suht nopeasti. Onhan nelikymppisellä vielä kymmeniä vuosia uraa jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketä mä nyt syyttelen paitsi itseäni?
Ap
No, minä sanoisin, että syytät n. 80% vanhempiasi. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.
Niin sitten? Mikä pointti tässä nyt on? Kasvatuksella siis ei ole mitään merkitystä vai? Olin tyhmä koska vaan satuin olemaan tyhmä, en siis siksi ettei minulle mitään kerrottu.
Ja en tarvi neuvoa mitä tästä eteenpäin, nykyään tunnen kyllä reitin yliopostoon ja AMK.hon, tiedät avoimet väylät ja tiedät muut, se ei ollut tässä aiheena. Kunhan mietin että miten muut saivat tiedon näisät silloin nuorena.
Mutta turha täällä palstalla selittää sen enempää kun ihmiset haluaa lytätä ja keskittyä epäolennaisuuksiin. hävetkää. ääliöt
Ei niistä varmaan juuri kellekään vanhemmat kertoneet. Ihan itse piti minunkin avata kirjastossa netti ja tutkia asioita. Nykyäänkin pitää aivan itse selvittää mitä haluaa tehdä ja miten se saavutetaan. Tiesin, että mua kiinnostaa opettajan ammatti. Siispä ysiluokalla menin koulun kirjastoon ja hain tietoa mikä koulutus siihen vaaditaan. Samalla tuli tutkittua kotikaupungin yliopiston muukin tarjonta.
Hahahah, olisko pitänyt osata mennä sinne nettiin vuonna 1987? Sinun taitaa olla aika vaikea, näköjään mahdoton käsittää, että maailma oli varsin erilainen paikka nykyisten neli-viisikymppisten nuoruudessa. Oppilaanohjauskin oli vähän niin ja näin, oposta riippuen. Jos ei vanhemmilta saanut tietoa ja tukea, niin aika yksin oli. Tiedon hankkiminen oli paljon vaikeampaa kuin nykyään. Lisäksi meidän sukupolvemme kasvatettiin tottelemaan ja olemaan pitämättä meteliä itsestämme. Ei saanut olla olevinaan. Minulle ainakin olisi ollut valtava kynnys lähteä kyselemään, miten minusta voisi tulla jotain.
Eiran aikuislukio! Suosittelen! Voi opiskella etänä vaikkei olisikaan Helsingissä. Minä suoritin töiden ohella, kahden lapsen äitinä.
Lyhyitäkin työllistäviä koulutuksia on tarjolla, mieti AP millaiseen palkkaan tähtäät ja missä olet hyvä (ja mikä työllistää). Etsit sen perusteella sopivan koulutuksen. Sairaanhoitajakoulutus on suht lyhyt jos sen palkkataso riittää. Aalto Yliopisto järjestää 3kk mittaisen kurssin keväällä jonka hyvin arvosanoin suoritettuaan pääsee DI-linjalle opiskelemaan ihan jopa ilman lukiopapereita. Vaihtoehtoja on vaikka mitä :) Tsemppiä ap!
Vierailija kirjoitti:
Usein mietin, että mitä hittoa ne opot oikeasti tekevät. Se on joku pakollinen nimike joka annetaan sille joka vetää lyhimmän tikun. Itse en ainakaan muista heidän antaneen yhtäkään neuvoa juuri minulle. Yhteisesti vaan käytiin läpi miten hakulomakkeet täytetään.
Aivan. Minä en muista, että opon tunneilla olisi koskaan käyty läpi esimerkiksi erilaisia akateemisia aloja. Sen sijaan muistan, miten lukion vikalla opo laittoi pyörimään videon, jolla esiteltiin lihanleikkaajan opintoja. Varmaan joku olikin tullut lukioon mennäkseen sitten lihanleikkaajalinjalle amikseen, jonne pääsee vitosen keskiarvolla suoraan peruskoulusta.
Älysin sitten hakea yliopistoon kuitenkin ja pääsinkin, mutta olin kyllä aivan kuutamolla kaikesta. Sen ajan lukio-opinnot eivät todellakaan valmistaneet yliopistoon eikä siitä oppilaanohjauksesta ollut yhtään mitään apua. Tuskin olisin pitänyt akateemisia opintoja mahdollisina, ellei isäni olisi ollut korkeasti koulutettu. Se sai minut varmaan ajattelemaan, että jotenkin minä pärjään.
Olen itse syntynyt 1971 ja todellakin tiedän, että ikätovereissa on ihmisiä, jotka olisivat opiskelleet pidemmälle, jos vanhemmat olisivat vähän edes tukeneet. Eräälle kaverilleni äiti sanoi teini-iässä, että koulutetuista naisista ei ole mihinkään, koska he eivät osaa kotitöitä ja heidän kotinsa ovat likaisia. Äiti itse oli tainnut käydä vain kansakoulun. Yhdelle pojalle isä nauroi päin naamaa, kun tämä esitteli lukiohaaveita, ja ilmoitti, että hän ei ainakaan kirjoja maksa. Poika ei mennyt lukioon.
Minä olen syntynyt 61 ja en tiedä yhtään ikätoveria jonka lukioon menoa olisi vastustettu.
Missä päin Suomea tuollaisia vanhempia oikeasti on? Enpä ole koskaan törmännyt? Omille vanhemmilleni opiskeluni oli äärettömän tärkeä asia ja he olivat aidosti ylpeitä opiskelustani, koska eivät itse olleet sota-aikana päässeet opiskelemaan haluamaansa ammattiin rahapulan vuoksi. Opintilainojen valtiontakaus-järjestelmä tuli voimaan 1970-luvun lopulla (aiemminkin sai jotakin lainaa), joten varattomuuden vuoksi ei kenenkään tarvitse jättää opintoja suorittamatta. Kesätöitäkin oli ainakin aiemmin ihan kiitettävästi sekä Suomessa että Ruotsissa.
Tottakai opiskelet. Tuttu "pelkän peruskoulun" käynyt opiskeli tuossa 30+ -iässä lähihoitajaksi ja nyt 48-vuotiaana opiskelee sairaanhoitajaksi amk:ssa. Älyssä ei koskaan ole ollut vikaa, mutta kun kotoa ei tuettu ja silloin 80-luvun loppupuoliskolla pääsi johonkin duuniin ihan peruskoulupohjaltakin, niin siihen sitten jäi.
Setäni puoliso oli laitosapulaisena vuosia ja hän opiskeli sairaanhoitajaksi vasta 50+. Toinen tuttu, nelikymppinen, lähti vielä lääkikseen, kun oli aikanaan opiskellut huonosti työllistävän yliopistotutkinnon. Yksi nelikymppinen veijari amispohjalta haki okl:ään ja pääsi tuossa lähempänä 40. On nyt virassa luokanopena.
Kyllä näitä riittää. Nykyihmisten pitää juuri opiskella parikin ammattia ja koulut on täynnä keski-ikääntyviä opiskelijoita.
Vierailija kirjoitti:
En usko että oikeesti on vanhempia jotka ovat koulunkäyntiä ja opiskelua vastaan.
Kyllä niitä löytyy.Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketä mä nyt syyttelen paitsi itseäni?
Ap
No, minä sanoisin, että syytät n. 80% vanhempiasi. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.
Niin sitten? Mikä pointti tässä nyt on? Kasvatuksella siis ei ole mitään merkitystä vai? Olin tyhmä koska vaan satuin olemaan tyhmä, en siis siksi ettei minulle mitään kerrottu.
Ja en tarvi neuvoa mitä tästä eteenpäin, nykyään tunnen kyllä reitin yliopostoon ja AMK.hon, tiedät avoimet väylät ja tiedät muut, se ei ollut tässä aiheena. Kunhan mietin että miten muut saivat tiedon näisät silloin nuorena.
Mutta turha täällä palstalla selittää sen enempää kun ihmiset haluaa lytätä ja keskittyä epäolennaisuuksiin. hävetkää. ääliöt
Internetin ihmeellinen maailma googleineen ovat olleet jo niin kauan olemassa, että viimeiseen viiteentoista vuoteen et ole voinut enää kasvatusta syyttää.. Tiedon olet helposti voinut saada muualta.
Olen samanlaisesta perhetilanteesta kuin sinä ap. Opinto-ohjaajakin yläsasteella oikein suositteli minulle, että ei kannata lukioon mennä (taustani ja käytökseni pienellä paikkakunnalla, maine kiiri edelläni...) ja nyt pian nelikymppisenä olen silti tehnyt lapset, ollut työelämässä, käynyt lukion, amk:n ja yliopistossa gradua vaille maisteri. Eli ota nyt itseäsi niskasta kiinni!
En pysty uskomaan tuota.
Noi Vuittonit ei paljoa kiinnosta. -akateeminen akka