Miten jollekin voi tulla yllätyksenä että parisuhteessa miellytetään toista?
Eikö olekin ihan päivänselvä asia, että kun ryhdytään suhteeseen niin lähes aina miehen elämä on jokseenkin sitä että pyritään miellyttämään omaa kumppania. Enkä tarkoita mitään takapuolen nuolemista vaan sitä että suhtaudutaan toisen ajatuksiin lähtökohtaisesti hyväksyvästi, sitä että pyritään tekemään naisen elämästä mahdollisimman hyvää.
Eikä tämä ole mikään salaisuus, kyllä meidän suvussa jo lapsille opetettiin sellainen miehen malli, että pyri miellyttämään naistasi vaikket olisikaan kaikessa samaa mieltä.
Niin mua vaan vähän ihmetytti kun exän kanssa päädyttiin eroon. Siitä hetkestä asuttiin vielä hetki eronneina saman katon alla. Exä meni täysin solmuun ja ihmetteli miten olen yhtäkkiä täysin eri ihminen. Minusta oli päivänselvä asia että miellyttäminen loppuu siihen. Hänestä oli jotenkin kaksinaamaista suhtautua häneen eri tavalla.
Kerroin tästä miespuoliselle kaverille ja hänelle oli itsestäänselvää että mies lopettaa miellyttämisen kun suhde loppuu.
Mielipiteitä aiheesta yleisesti?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tuntuu olevan kovin vastenmielinen ajatus monille naisille nykyään. Kovin haluaisin naisen jota palvoa ja miellyttää, mutta kun moni nainen on sillä mentaliteetilla liikenteessä että ei parisuhteessa miellytetä toista, niin kiitos ei sellaiseen en lähde sitten itsekään. Tuntuu että parisuhde naisille on nykyään jonkinlainen vaihtokauppa, vaikkei mitän aineellista vaihdukaan.
Juu, ei haluta epärehellistä matelijaa, halutaan itsenäinen ja fiksu mies, joka on mun kanssani siksi, että hän haluaa sitä olla ja jakaa jotakuinkin samanlaiset arvot ja mieltymykset.
Totta kai parisuhteessa tehdään aina kompromisseja, mutta yhteisestä halusta ja vastavuoroisesti. Sitä ei mielletä MIELLYTÄMISEKSI, kun se tapahtuu yhteisestä halusta ja molemmat tekevät sitä.
No epärehellisen matelian tuolla asenteella saat. Yhteisestä halusta syntyvä kompromissi on oxymoroni.
No enkä saa. Jos toisen maailmankuva ja mieltymykset ovat täysin päinvastaisia, parisuhde ei onnistu alkaa päälle. Se on tärkein puolisonvalintakriteeri, ei kuppikoko tai palkan suuruus.
Ja mikä sanoissa "molemmat tekevät sitä" on sinulle noin vaikeaa ymmärtää? Kumpikaan ei matele, vaan on valmis etsimään yhteistä nimittäjää. Eli ratkaisua, joka sopii molemmille. Ei vain toiselle.
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että molemminpuolinen kompromissin mitätöi alkuperäisen väittämän? Voisit muuten jättää nuo ajatustenlukyyritykset ja piilohalveksunnan pois vastauksistasi, ei tuollaisiin viesteihin nimittäin huvita vastata.
Kuule, SINÄ itse valtisit tuon kommentointityylin jo ekassa kommentissasi. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Mikä olikana alkuperäinen väittämä. Se, että sinä haluaisit palvoa naista, mutta naiset mokomat haluavat itsenäisen ja tasa-arvoisen suhteen.
Siihen sanoin, että juurikin niin. Emme me naiset halua olla jalustalla, koska se on ylistämällä alentamista ja sovinistista.
Sen sijaan olemme valmiita tasa-arvoiseen kompromissien tekoon, jossa molemmat tulevat puolitiehen vastaan ja etsivät molempia yhtä lailla tyydyttäviä ratkaisuja.
Sinusta se ei voi olla ylipäätään mahdollista, vaan aina toinen matelee.
Mikä on hirveää paskapuhetta. Taidat elää yksin tuolla asenteella, ja quite frankly, en ihmettele ollenkaan. Kyllä, tämä oli halveksuntaa, mutta johtuu asenteestasi, jossa ei ole olemassa tasa-arvoisia kantoja, joita voidaan tasapuolisesti lähentää ja etsiä yhteistä nimittäjää.
Parisuhde ei ole eikä sen pidä olla tahtojen taistelua. Väitämättä sitä joskus voi esiintyä, mutta kypsä ja toista arvostava ihminen ei ajattele, että pitäisi jotenkin ostaa rakkautta ja seksiä palvonnalla.
Toisin kuin sinä en projisoinut omia käsityksiäni keskustelukumppanistani argumentoinnissa. En aja näihin keskusteluihin, missä minun tulee jatkuvasti korjata mitä en ole, tai mitä en ole sanonut, enkä jaksa edes lukea tuollaista viestiä loppuun...
Totta kai projisoit, heti ekassa kommentissasikin! Jos et ymmärrä, mitä viestit, lienee turhaa jatkaa kommentointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minun mieheni luultavasti haluaisi juosta alasti metsässä kaukana sivilisaatiosta ja juoda kaljaa sekä valvoa yöt ja nukkua päivät. Se ei nyt oikein onnistu kun meillä on huolettavat lapset ja työt millä kustannetaan asuminen, lasten ja aikuisten tarpeet kuten ruoka, vaatteet, vesi, lämpö jne. Eli kyllä koko miehen elämä on kompromisseja. Yritän välillä huomioida mieheni villi-ihmisen hänen sisimmässään ja ojennan hänelle kylmän kaljan kun hän rakentaa vaikka leikkimökkiä tytöille ja sanon "groah" ja meillä on keskinäinen ymmärrys, ehkä pilkahdus huumoriakin. Minä sekä miellytän että ymmärrän miestäni.
Pahottelen, että kirjoituksesi nauratti. Hyvä, että miellytät ja ymmärrät villi-ihmistäsi. Ansallako hänet pyydystit? :D
Groah!
Kesytin, osittain, pikkuhiljaa kuten ketun. Miellyin häneen ja hän minuun heti ensi hetkellä mutta luottamus toisen ihmisen luonteeseen ja hyviin aikeisiin ei herää hetkessä. Tapailtiin, yleensä hyvän ruuan ja juoman merkeissä, joten hän yhdisti minut miellyttäviin tapahtumiin. Puhuin rauhallisesti enkä korottanut ääntäni ja olin kärsivällinen, osoitin teoin, että minuun voi luottaa. Hänen seuransa taas teki hyvää minulle, ja toi parhaat puoleni esiin niin jo tapailu oli palkitsevaa. Tapailu muuttui seurusteluksi, luottamukseksi, rakkaudeksi ja parisuhteeksi. Nyt olemme olleet yhdessä yli kymmenen vuotta ja lisääntyneetkin. Aina kun näen oudon levottomuuden lisääntyvän mieheni käytöksessä vaikka täydenkuun aikaan niin kerron, että meille tulisi ikävä jos villiintyisit metsiin ja hylkäisit meidät mutta olet aina tervetullut takaisin. Yleensä mieheni hymähtää ja kysyy lämmitetäänkö sauna ja mennään alasti uimaan? Groah.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60, tuollaisia kompromisseja tehdään koko ajan muiden ihmisten kanssa. On kyse sitten ystävistä, puolisosta tai perheenjäsenistä. Ei parisuhteen päättyminen tarkoita, etteikö pyrkisi toista ilahduttamaan millään tavoin.
Toinen vaihtoehto on antaa miehen mennä sinne lätkämatsiin ihan itse tai kaveriensa kanssa, ja tehdä itse sillä välin jotain oman maun mukaista. Se on aika yleinen toimintatapa.... parisuhteessa ei toimi sellainen ajattelu kovin pitkään, että kaikki asiat pitää pakosti tehdä yhdessä, käsi kädessä, muuten on "huono ja epäromanttinen suhde". Pieni erillisyys ja oman elämän sfääri on tervettä säilyttää.
Ap ei ole itse koko tässä pitkässä ketjussa halunnut esittää useista pyynnöistä huolimatta mitään konkreettista esimerkkiä. Ilmeisesti pelkää, että sitä kritisoitaisiin. Sen sijaan hän marisee, ettei häntä ymmärretä tai keskustelijat eivät ole "rehellisiä".
Minä epäilen aivan aidosti, että hän on pyrkinyt nimenomaan mielistelemään puolisoaan, ja siksi kokee sen niin vapauttavaksi, että suhteen päättyessä siitä voi luopua. Ehdottomasti siihen vain ei olisi pitänyt KOSKAAN edes alkaakaan, koska ei se useimmista naisistakaan ole kivaa!
Käytöstavat tai kompromissien teko ei ole minusta miellytämistä, tai ainakaan mitään sellaista miellytämistä, joka rajoittuisi vain parisuhteeseen.
N51
Tarkoitit varmaan, että parisuhteen päättyminen ei tarkoita kaikille ihmisille sitä ettei pyrkisi ilahduttamaan toista ihmistä. Toisille se saattaa tarkoittaa juuri sitä. Me ei olla enää me niin en käytä sinuun enää yhtään aikaani, energiaani, vaivaa tai rahaa. Piste mikä piste. Loukkaantuminen voi aiheuttaa tuollaisen reaktion. Varsinkin jos tuntee itsensä petetyksi tai hyväksikäytetyksi, näitä tarinoita on.
Jos ehdotan miehelleni joskus lätkäiltaa niin se ei sulje pois sitä ettei hän menisi joskus lätkämatsiin kavereidensa kanssa ja minä tekisin jotain muuta omien kavereideni kanssa tai että menisimme lätkämatsiin tai teatteriin yhdessä kavereidemme kanssa tai jättäisimme menemättä. Puolisoilla toivottavasti on myös omat harrastuksensa ja ystävänsä. Tosin mieheni on myös paras ystäväni, siksi me sitouduimme toisiimme koska meillä molemmilla on mukavaa yhdessä. Sama huumori, samat arvot, samoja kiinnostuksen kohteita.
Minä en ole yhtään varma, että ap on mielistellyt exäänsä mutta ehkä kritiikin pelosta ei yksilöi asioita tai kokee ettei hänen tarvitse. Jos ihminen on oivaltanut jotain elämästään niin hän ei selitä vaan toteaa. No keskustelua se ei kyllä taida herättää ilman, että selventää mitä tarkoittaa. Käytöstavat hän jo mainitsikin ettei tarkoita niitä.
Minun oivallukseni on etten oleta ihmisistä mitään vaan kysyn. Ja että sanoilla on eri merkitys eri ihmisille niin täytyy tarkentaa mitä tarkoittaa. Mutta ei niin, että oletetaan mitä ihminen tarkoittaa, millainen hän on ja miten hän on toiminut oman ajatusmallin mukaan kysymättä ihmiseltä (vastasi hän tai ei) miten asia on. Eikä pidä olettaa asioita niiltä läheisiltäkään ihmisiltä tai lokeroida heitä. Kysyvä ei tieltä eksy.
No viimeisetä kappaleestasi olen aivan samaa mieltä. Tässä ketjussa on kysytty kysymisestä päästyäkin, mutta ap ei vastaa.
Kyllä hän kaiketi lähtökohtaisesti hakee mielipidettä, mutta kun ei kerran selvennä mitään määritelmissään, niihin ei voi ottaa kantaa.
Toistan. Minusta on olemassa oikeastaan vain kahdenlaista käyttäytymismallia. Normaalit käytöstavat ja muiden huomioiminen - jonka ei pitäisi lopahtaa mihinkään, jos sitten tosiaan ei halua epäkypsästi rankaista toista jostakin.
Ja sitten mielistely, joka tosiaan on sellaista yksipuolista toisen tahtoon ja mielihaluisin suuntautumista. Sellainen toki loppuu, kun toisesta ei enää välitä. Sen ei vain olisi koskaan pitänyt edes alkaakaan, koska yksipuolinen miellyttäminen on teeskentelevää ja tähtää loppupelissä johonkin tarkoitusperään, mitä se kenellekäkin onkaan. Eli on rassaavaa myös sitä jalustalle nostettua kohtaan.
Minusta sellainen, että tänä viikonloppuna tehdään jotakin, joka miellyttää enemmän miestä ja ensi viikonloppuna jotakin, joka on enemmän vaimon heiniä, se on edelleen toistaen jotakin, jota normaali, ympäristöään huomioiva ihminen tekee ihan yhtä hyvin ystäviensä kuin puolisonsa suhteen.
N51
Sanotaan ettei rakkauden vastakohta ole viha vaan välinpitämättömyys niin ymmärrän hanat kiinni energian säästömallin ihan hyvin. Se voi olla epäkypsää rankaisua tai se voi olla keino selviytyä, turruttaa tunteet ja päästä irti tunteesta tai tottumuksesta. Käytöstavoista pitäisin kiinni mutta huomioiminen, en ehkä tekisi tulevalle exälleni voileipää siinä missä itsellenikin kun asutaan pakosti saman katon alla vielä hetki mutta erosta on päätetty. Tehköön itse.
Mielistely ja miellyttäminen eivät ole samoja asioita, keskustelussa on tärkeää mitä sanat eri ihmisille tarkoittavat ja miten sanat on määritelty vaikka sanakirjassa.
Miellyttää: aiheuttaa mielihyvää, herättää mieltymystä, olla mieleen, viehättää, ihastuttaa.
Mielistellä: Tavoitella jonkun suosiota (liioittelevasti) kehuen, imarrellen, liehitellä, hännystellä, nuoleskella.
Minä taas hyväksyn sanan miellyttää arjessa ja puolison sekä ystävien kesken enkä näe siinä pahaa, minulle se on ilahduttamista, huomioimista. Siinä ei ole teeskentelyä tai kaksinaamaisuutta, se on miellyttämistä eikä mielistelyä. Mutta en minä lähde viemään aamiaista sänkyyn ystävilleni mutta miehelleni vien ja samoin hän toimii. En hiero ystävieni selkää tai niskoja vaan suosittelen hyvää hierojaa mutta mieheni selkää hieron ja hän minun. En osta ystävilleni matkaa lahjaksi mutta miehelleni ostan ja hän minulle.
Meillä kaikilla on omat käsityksemme ja minä olen herkempi merkityksille, sanoille, vivahteille, nyansseille, pienille asioille käytöksessä, jotka ratkaisevat, esimerkiksi ketä rakastan.
"Kilpailkaa toistenne palvelemisessa", sanoi pappi alttarilla. Tätä neuvoa olemme yrittäneet noudattaa jo 40 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60, tuollaisia kompromisseja tehdään koko ajan muiden ihmisten kanssa. On kyse sitten ystävistä, puolisosta tai perheenjäsenistä. Ei parisuhteen päättyminen tarkoita, etteikö pyrkisi toista ilahduttamaan millään tavoin.
Toinen vaihtoehto on antaa miehen mennä sinne lätkämatsiin ihan itse tai kaveriensa kanssa, ja tehdä itse sillä välin jotain oman maun mukaista. Se on aika yleinen toimintatapa.... parisuhteessa ei toimi sellainen ajattelu kovin pitkään, että kaikki asiat pitää pakosti tehdä yhdessä, käsi kädessä, muuten on "huono ja epäromanttinen suhde". Pieni erillisyys ja oman elämän sfääri on tervettä säilyttää.
Ap ei ole itse koko tässä pitkässä ketjussa halunnut esittää useista pyynnöistä huolimatta mitään konkreettista esimerkkiä. Ilmeisesti pelkää, että sitä kritisoitaisiin. Sen sijaan hän marisee, ettei häntä ymmärretä tai keskustelijat eivät ole "rehellisiä".
Minä epäilen aivan aidosti, että hän on pyrkinyt nimenomaan mielistelemään puolisoaan, ja siksi kokee sen niin vapauttavaksi, että suhteen päättyessä siitä voi luopua. Ehdottomasti siihen vain ei olisi pitänyt KOSKAAN edes alkaakaan, koska ei se useimmista naisistakaan ole kivaa!
Käytöstavat tai kompromissien teko ei ole minusta miellytämistä, tai ainakaan mitään sellaista miellytämistä, joka rajoittuisi vain parisuhteeseen.
N51
Tarkoitit varmaan, että parisuhteen päättyminen ei tarkoita kaikille ihmisille sitä ettei pyrkisi ilahduttamaan toista ihmistä. Toisille se saattaa tarkoittaa juuri sitä. Me ei olla enää me niin en käytä sinuun enää yhtään aikaani, energiaani, vaivaa tai rahaa. Piste mikä piste. Loukkaantuminen voi aiheuttaa tuollaisen reaktion. Varsinkin jos tuntee itsensä petetyksi tai hyväksikäytetyksi, näitä tarinoita on.
Jos ehdotan miehelleni joskus lätkäiltaa niin se ei sulje pois sitä ettei hän menisi joskus lätkämatsiin kavereidensa kanssa ja minä tekisin jotain muuta omien kavereideni kanssa tai että menisimme lätkämatsiin tai teatteriin yhdessä kavereidemme kanssa tai jättäisimme menemättä. Puolisoilla toivottavasti on myös omat harrastuksensa ja ystävänsä. Tosin mieheni on myös paras ystäväni, siksi me sitouduimme toisiimme koska meillä molemmilla on mukavaa yhdessä. Sama huumori, samat arvot, samoja kiinnostuksen kohteita.
Minä en ole yhtään varma, että ap on mielistellyt exäänsä mutta ehkä kritiikin pelosta ei yksilöi asioita tai kokee ettei hänen tarvitse. Jos ihminen on oivaltanut jotain elämästään niin hän ei selitä vaan toteaa. No keskustelua se ei kyllä taida herättää ilman, että selventää mitä tarkoittaa. Käytöstavat hän jo mainitsikin ettei tarkoita niitä.
Minun oivallukseni on etten oleta ihmisistä mitään vaan kysyn. Ja että sanoilla on eri merkitys eri ihmisille niin täytyy tarkentaa mitä tarkoittaa. Mutta ei niin, että oletetaan mitä ihminen tarkoittaa, millainen hän on ja miten hän on toiminut oman ajatusmallin mukaan kysymättä ihmiseltä (vastasi hän tai ei) miten asia on. Eikä pidä olettaa asioita niiltä läheisiltäkään ihmisiltä tai lokeroida heitä. Kysyvä ei tieltä eksy.
No viimeisetä kappaleestasi olen aivan samaa mieltä. Tässä ketjussa on kysytty kysymisestä päästyäkin, mutta ap ei vastaa.
Kyllä hän kaiketi lähtökohtaisesti hakee mielipidettä, mutta kun ei kerran selvennä mitään määritelmissään, niihin ei voi ottaa kantaa.
Toistan. Minusta on olemassa oikeastaan vain kahdenlaista käyttäytymismallia. Normaalit käytöstavat ja muiden huomioiminen - jonka ei pitäisi lopahtaa mihinkään, jos sitten tosiaan ei halua epäkypsästi rankaista toista jostakin.
Ja sitten mielistely, joka tosiaan on sellaista yksipuolista toisen tahtoon ja mielihaluisin suuntautumista. Sellainen toki loppuu, kun toisesta ei enää välitä. Sen ei vain olisi koskaan pitänyt edes alkaakaan, koska yksipuolinen miellyttäminen on teeskentelevää ja tähtää loppupelissä johonkin tarkoitusperään, mitä se kenellekäkin onkaan. Eli on rassaavaa myös sitä jalustalle nostettua kohtaan.
Minusta sellainen, että tänä viikonloppuna tehdään jotakin, joka miellyttää enemmän miestä ja ensi viikonloppuna jotakin, joka on enemmän vaimon heiniä, se on edelleen toistaen jotakin, jota normaali, ympäristöään huomioiva ihminen tekee ihan yhtä hyvin ystäviensä kuin puolisonsa suhteen.
N51
Sanotaan ettei rakkauden vastakohta ole viha vaan välinpitämättömyys niin ymmärrän hanat kiinni energian säästömallin ihan hyvin. Se voi olla epäkypsää rankaisua tai se voi olla keino selviytyä, turruttaa tunteet ja päästä irti tunteesta tai tottumuksesta. Käytöstavoista pitäisin kiinni mutta huomioiminen, en ehkä tekisi tulevalle exälleni voileipää siinä missä itsellenikin kun asutaan pakosti saman katon alla vielä hetki mutta erosta on päätetty. Tehköön itse.
Mielistely ja miellyttäminen eivät ole samoja asioita, keskustelussa on tärkeää mitä sanat eri ihmisille tarkoittavat ja miten sanat on määritelty vaikka sanakirjassa.
Minä taas hyväksyn sanan miellyttää arjessa ja puolison sekä ystävien kesken enkä näe siinä pahaa, minulle se on ilahduttamista, huomioimista. Siinä ei ole teeskentelyä tai kaksinaamaisuutta, se on miellyttämistä eikä mielistelyä. Mutta en minä lähde viemään aamiaista sänkyyn ystävilleni mutta miehelleni vien ja samoin hän toimii. En hiero ystävieni selkää tai niskoja vaan suosittelen hyvää hierojaa mutta mieheni selkää hieron ja hän minun. En osta ystävilleni matkaa lahjaksi mutta miehelleni ostan ja hän minulle.
Meillä kaikilla on omat käsityksemme ja minä olen herkempi merkityksille, sanoille, vivahteille, nyansseille, pienille asioille käytöksessä, jotka ratkaisevat, esimerkiksi ketä rakastan.
Et sinä sen herkempi ole, vaan sinä vaan määrittelet sanat eri lailla. Minustakaan mielistely ei ole mitään positiivista, mutta ap:n määritelmä miellyttämisestä taas minusta on juurikin mielistelyä.
Ja syy tuolle on juurikin se, että miellytäminen on normaalia kanssakäymistä, eikä se rajoitu puolisoon.
Miellyttämisen KEINOT tietysti vaihtelevat, en anna suuseksiä kavereille, mutta toisaalta saatan vaikkapa tsempata heitä parisuhdepyrinnöissä.
Se on silti normaalia, empatiaan ja vastavuoroisuuteen perustuvaa käytöstä, ja siksi en edes näe kovin järkeväksi käyttää siitä sanaa miellyttäminen, koska miellyttämiseen sisältyy aina tietty positiivisen palautteen hakemisen motiivi.
Ap:n mielestä se on juuri jotakin parisuhteeseen ja nimenomaan miesten käytökseen kuuluvaa, koska "naisilta se käy luonnostaan" (!!! Näin hän tosiaan väitti ketjun alussa, toivon mukaan ironisesti!)
Kielitoimistom sanakirja tosiaan määrittelee miellytämisen niin, että kyse on ihastuksen ja mielihyvän herättämisestä.
miellyttää=
1. aiheuttaa mielihyvää, herättää mieltymystä, olla mieleen, viehättää, ihastuttaa. Muoto, joka miellyttää silmää. Ehdotus ei miellyttänyt kaikkia.
2. haluttaa, huvittaa. Tee mitä sinua miellyttää. Sai nukkua niin kauan kuin miellytti."
Toisin sanoen, jos joku pyrkii herättämään toisessa mielihyvää ja ihastusta, se saattaa olla hyvinkin lähellä sitä, että överiksi vetäen lakataan olemasta ollenkaan eri mieltä tai mielipiteissä ja mieltymyksissä itsenäinen. Tämä vaihtelee, mutta suhteelle se ei todellakaan ole hyväksi.
mielistellä= tavoitella jkn suosiota (liioittelevasti) kehuen, imarrellen, liehitellä, hännystellä, nuoleskella.
N51
Ap siten, että
1) asiaa ei mielletä "miellytämiseksi", vaan normaaliksi, mihin tahansa läheiseen ihmissuhteeseen liittyväksi huomioimiseksi ja kompromissien hakemiseksi.
2) sikäli mikäli se "miellyttäminen" ylittää tuon ykköskohdan tason, sitä eivät kaikki harrasta, koska se menee jo mielistelyn puolelle, eikä sitä haluta tasa-arvoisessa, kahden itsenäisen ihmisen suhteessa tehdä.
Tässä sulle kattava vastaus. Turha vängätä vastaan, tuo kattaa kaikki mahdolliset variaatiot. Paitsi tietysti sen, jota sinä haluaisit vastaukseksi eli että "miehet on vaan niin naisten alistamia, ettei ne uskalla myöntää tätä rehellisesti".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60, tuollaisia kompromisseja tehdään koko ajan muiden ihmisten kanssa. On kyse sitten ystävistä, puolisosta tai perheenjäsenistä. Ei parisuhteen päättyminen tarkoita, etteikö pyrkisi toista ilahduttamaan millään tavoin.
Toinen vaihtoehto on antaa miehen mennä sinne lätkämatsiin ihan itse tai kaveriensa kanssa, ja tehdä itse sillä välin jotain oman maun mukaista. Se on aika yleinen toimintatapa.... parisuhteessa ei toimi sellainen ajattelu kovin pitkään, että kaikki asiat pitää pakosti tehdä yhdessä, käsi kädessä, muuten on "huono ja epäromanttinen suhde". Pieni erillisyys ja oman elämän sfääri on tervettä säilyttää.
Ap ei ole itse koko tässä pitkässä ketjussa halunnut esittää useista pyynnöistä huolimatta mitään konkreettista esimerkkiä. Ilmeisesti pelkää, että sitä kritisoitaisiin. Sen sijaan hän marisee, ettei häntä ymmärretä tai keskustelijat eivät ole "rehellisiä".
Minä epäilen aivan aidosti, että hän on pyrkinyt nimenomaan mielistelemään puolisoaan, ja siksi kokee sen niin vapauttavaksi, että suhteen päättyessä siitä voi luopua. Ehdottomasti siihen vain ei olisi pitänyt KOSKAAN edes alkaakaan, koska ei se useimmista naisistakaan ole kivaa!
Käytöstavat tai kompromissien teko ei ole minusta miellytämistä, tai ainakaan mitään sellaista miellytämistä, joka rajoittuisi vain parisuhteeseen.
N51
Tarkoitit varmaan, että parisuhteen päättyminen ei tarkoita kaikille ihmisille sitä ettei pyrkisi ilahduttamaan toista ihmistä. Toisille se saattaa tarkoittaa juuri sitä. Me ei olla enää me niin en käytä sinuun enää yhtään aikaani, energiaani, vaivaa tai rahaa. Piste mikä piste. Loukkaantuminen voi aiheuttaa tuollaisen reaktion. Varsinkin jos tuntee itsensä petetyksi tai hyväksikäytetyksi, näitä tarinoita on.
Jos ehdotan miehelleni joskus lätkäiltaa niin se ei sulje pois sitä ettei hän menisi joskus lätkämatsiin kavereidensa kanssa ja minä tekisin jotain muuta omien kavereideni kanssa tai että menisimme lätkämatsiin tai teatteriin yhdessä kavereidemme kanssa tai jättäisimme menemättä. Puolisoilla toivottavasti on myös omat harrastuksensa ja ystävänsä. Tosin mieheni on myös paras ystäväni, siksi me sitouduimme toisiimme koska meillä molemmilla on mukavaa yhdessä. Sama huumori, samat arvot, samoja kiinnostuksen kohteita.
Minä en ole yhtään varma, että ap on mielistellyt exäänsä mutta ehkä kritiikin pelosta ei yksilöi asioita tai kokee ettei hänen tarvitse. Jos ihminen on oivaltanut jotain elämästään niin hän ei selitä vaan toteaa. No keskustelua se ei kyllä taida herättää ilman, että selventää mitä tarkoittaa. Käytöstavat hän jo mainitsikin ettei tarkoita niitä.
Minun oivallukseni on etten oleta ihmisistä mitään vaan kysyn. Ja että sanoilla on eri merkitys eri ihmisille niin täytyy tarkentaa mitä tarkoittaa. Mutta ei niin, että oletetaan mitä ihminen tarkoittaa, millainen hän on ja miten hän on toiminut oman ajatusmallin mukaan kysymättä ihmiseltä (vastasi hän tai ei) miten asia on. Eikä pidä olettaa asioita niiltä läheisiltäkään ihmisiltä tai lokeroida heitä. Kysyvä ei tieltä eksy.
No viimeisetä kappaleestasi olen aivan samaa mieltä. Tässä ketjussa on kysytty kysymisestä päästyäkin, mutta ap ei vastaa.
Kyllä hän kaiketi lähtökohtaisesti hakee mielipidettä, mutta kun ei kerran selvennä mitään määritelmissään, niihin ei voi ottaa kantaa.
Toistan. Minusta on olemassa oikeastaan vain kahdenlaista käyttäytymismallia. Normaalit käytöstavat ja muiden huomioiminen - jonka ei pitäisi lopahtaa mihinkään, jos sitten tosiaan ei halua epäkypsästi rankaista toista jostakin.
Ja sitten mielistely, joka tosiaan on sellaista yksipuolista toisen tahtoon ja mielihaluisin suuntautumista. Sellainen toki loppuu, kun toisesta ei enää välitä. Sen ei vain olisi koskaan pitänyt edes alkaakaan, koska yksipuolinen miellyttäminen on teeskentelevää ja tähtää loppupelissä johonkin tarkoitusperään, mitä se kenellekäkin onkaan. Eli on rassaavaa myös sitä jalustalle nostettua kohtaan.
Minusta sellainen, että tänä viikonloppuna tehdään jotakin, joka miellyttää enemmän miestä ja ensi viikonloppuna jotakin, joka on enemmän vaimon heiniä, se on edelleen toistaen jotakin, jota normaali, ympäristöään huomioiva ihminen tekee ihan yhtä hyvin ystäviensä kuin puolisonsa suhteen.
N51
Sanotaan ettei rakkauden vastakohta ole viha vaan välinpitämättömyys niin ymmärrän hanat kiinni energian säästömallin ihan hyvin. Se voi olla epäkypsää rankaisua tai se voi olla keino selviytyä, turruttaa tunteet ja päästä irti tunteesta tai tottumuksesta. Käytöstavoista pitäisin kiinni mutta huomioiminen, en ehkä tekisi tulevalle exälleni voileipää siinä missä itsellenikin kun asutaan pakosti saman katon alla vielä hetki mutta erosta on päätetty. Tehköön itse.
Mielistely ja miellyttäminen eivät ole samoja asioita, keskustelussa on tärkeää mitä sanat eri ihmisille tarkoittavat ja miten sanat on määritelty vaikka sanakirjassa.
Minä taas hyväksyn sanan miellyttää arjessa ja puolison sekä ystävien kesken enkä näe siinä pahaa, minulle se on ilahduttamista, huomioimista. Siinä ei ole teeskentelyä tai kaksinaamaisuutta, se on miellyttämistä eikä mielistelyä. Mutta en minä lähde viemään aamiaista sänkyyn ystävilleni mutta miehelleni vien ja samoin hän toimii. En hiero ystävieni selkää tai niskoja vaan suosittelen hyvää hierojaa mutta mieheni selkää hieron ja hän minun. En osta ystävilleni matkaa lahjaksi mutta miehelleni ostan ja hän minulle.
Meillä kaikilla on omat käsityksemme ja minä olen herkempi merkityksille, sanoille, vivahteille, nyansseille, pienille asioille käytöksessä, jotka ratkaisevat, esimerkiksi ketä rakastan.
Et sinä sen herkempi ole, vaan sinä vaan määrittelet sanat eri lailla. Minustakaan mielistely ei ole mitään positiivista, mutta ap:n määritelmä miellyttämisestä taas minusta on juurikin mielistelyä.
Ja syy tuolle on juurikin se, että miellytäminen on normaalia kanssakäymistä, eikä se rajoitu puolisoon.
Miellyttämisen KEINOT tietysti vaihtelevat, en anna suuseksiä kavereille, mutta toisaalta saatan vaikkapa tsempata heitä parisuhdepyrinnöissä.
Se on silti normaalia, empatiaan ja vastavuoroisuuteen perustuvaa käytöstä, ja siksi en edes näe kovin järkeväksi käyttää siitä sanaa miellyttäminen, koska miellyttämiseen sisältyy aina tietty positiivisen palautteen hakemisen motiivi.
Ap:n mielestä se on juuri jotakin parisuhteeseen ja nimenomaan miesten käytökseen kuuluvaa, koska "naisilta se käy luonnostaan" (!!! Näin hän tosiaan väitti ketjun alussa, toivon mukaan ironisesti!)
Kielitoimistom sanakirja tosiaan määrittelee miellytämisen niin, että kyse on ihastuksen ja mielihyvän herättämisestä.
miellyttää=
1. aiheuttaa mielihyvää, herättää mieltymystä, olla mieleen, viehättää, ihastuttaa. Muoto, joka miellyttää silmää. Ehdotus ei miellyttänyt kaikkia.
2. haluttaa, huvittaa. Tee mitä sinua miellyttää. Sai nukkua niin kauan kuin miellytti."Toisin sanoen, jos joku pyrkii herättämään toisessa mielihyvää ja ihastusta, se saattaa olla hyvinkin lähellä sitä, että överiksi vetäen lakataan olemasta ollenkaan eri mieltä tai mielipiteissä ja mieltymyksissä itsenäinen. Tämä vaihtelee, mutta suhteelle se ei todellakaan ole hyväksi.
mielistellä= tavoitella jkn suosiota (liioittelevasti) kehuen, imarrellen, liehitellä, hännystellä, nuoleskella.
N51
Toista ihmistä et voi määritellä "et sinä sen herkempi ole", jos sanon, että olen herkempi huomaamaan pieniä asioita käytöksessä niin sitten olen ja sinun sanomasi ei kumoa sitä mitä minä sanon tai olen, asiat eivät mene tai toimi niin. Maapallokin on pyöreä ja jo sana "maa" ja "pallo" viittaa siihen.
Sanoille on merkitys määritelty sanakirjassa niin siinä on turvallista pysyä ja vedota sanakirjaan auktoriteettina niin on sitten faktaa eikä mielipiteitä. Ei jaksaisi niistä makuasioista kiistellä.
Positiivinen ja rakentava kommunikointi on toimivan parisuhteen kulmakivi ja siihen liittyy palaute sanovat parisuhdeterapeutit. Minusta ei ollenkaan huono ajatus. Toki ihmiset venyvät uskomattomiin suorituksiin tavoitellessaan rakkautta niin hyvässä kuin pahassa mutta ap itse tietää parhaiten mitä miellyttämisellä tarkoitti.
Näin hän kertoi "lähes aina miehen elämä on jokseenkin sitä että pyritään miellyttämään omaa kumppania. Enkä tarkoita mitään takapuolen nuolemista vaan sitä että suhtaudutaan toisen ajatuksiin lähtökohtaisesti hyväksyvästi, sitä että pyritään tekemään naisen elämästä mahdollisimman hyvää."
Kysyin omalta mieheltäni niin hän sanoi, että jaahas, mihinkä tämä taas johtaa, pitääkö lähteä hakemaan jotakin ja kun sanoin, että kysymys on puhtaasti filosofinen eikä johda toimintaan niin hän sanoi, että njaaa-aaaaaa-aaa tasapuolisesti sitä ja mitä nyt kesken elokuvan kyselet tuommoisia.
Jos tuntuu että antaa enemmän kuin saa, on huonossa suhteessa.
Eikä asia ratkea sillä, että antaa vähemmän. Silloin se suhde vasta huonoksi muuttuukin.
Hyvässä suhteessa haluaa antaa kaikkensa, ja silti tuntuu, että jää voiton puolelle.
🇺🇦🇮🇱
Kaffepulla kirjoitti:
Jos tuntuu että antaa enemmän kuin saa, on huonossa suhteessa.
Eikä asia ratkea sillä, että antaa vähemmän. Silloin se suhde vasta huonoksi muuttuukin.
Hyvässä suhteessa haluaa antaa kaikkensa, ja silti tuntuu, että jää voiton puolelle.
Eli kahden realistisen suhte on aina huono.
Mulle miellyttäminen parisuhteessa tarkoittaa sitä että kumpikin pitää itsestään huolta (paino, ulkonäkö, puhtaus jne)
Onhan sitä paljon mukavampi olla suhteessa hyväntuoksuisen ja tyylikkään miehen kanssa kuin ylipainoisen vetelän sohvaperunan. Kotona toki rennommin mutta aina puhtaissa vaatteissa, suihkunraikkaana ja hiukset siististi laitettuna. Hyväntuoksuinen mies on kiihottavinta mitä tiedän, ehkä siksi meidän suhteessa on seksiä ja ylpeyttä puolisosta vielä yli 20v jälkeenkin.
Teemme myös pieniä asioita vain toisen mieliksi, pientä arjen huomaavaisuutta. Tänäänkin mies jätti minut nukkumaan aamulla, laittoi takkaan tulen ja teki kauniisti katetun aamiaisen.
Ei mitään feikkiä tuossa, vain puhdasta ilahduttamisen halua.
Vierailija kirjoitti:
Miellyttäminen on molemminpuolista, tai on tasaveroisessa suhteessa. Kun eron tullen miellyttäminen loppuu, kumpikin ihmettelee, kenen kanssa oikein on ollut.
Tämä pitää kutinsa. Ihmiset inhimillistävät lemmikkinsä siinä missä liittävät rakastettuunsa hyviä ominaisuuksia, joita heissä todellisuudessa ei ole ja jakavat elämänsä osittain mielikuvitusolennon kanssa.
Jos olet eri mieltä niin tsekkaa onko sinulle koira "se" vai "hän" ja mitä puolisosi vastaa kun kysyt uskotko meidän kahden ikuiseen rakkauteen.
Suhde,joka perustuu toisen miellyttämiseen ei ole aito.Jokaisen aikuisen pitää tietää mitä tahtoo ja mitä ei.Eikä pidä alkaa tekee asioita puolison mieliksi.Oli se sitten sukulointi,seksi,leffaan menoa tms.Siitä pitää nauttia kummankin!
Vierailija kirjoitti:
Suhde,joka perustuu toisen miellyttämiseen ei ole aito.Jokaisen aikuisen pitää tietää mitä tahtoo ja mitä ei.Eikä pidä alkaa tekee asioita puolison mieliksi.Oli se sitten sukulointi,seksi,leffaan menoa tms.Siitä pitää nauttia kummankin!
Tuota tuota en minä nauti kun käydään puolison sukulaisilla tai edes omillakaan, kyllä se on lasten takia ja velvollisuus. Eikä tuo sukulointi, seksi, leffa homma helpota silläkään tai lisää nautintoa, että sukulaisissa kateltaisiin pornoleffa.
No viimeisetä kappaleestasi olen aivan samaa mieltä. Tässä ketjussa on kysytty kysymisestä päästyäkin, mutta ap ei vastaa.
Kyllä hän kaiketi lähtökohtaisesti hakee mielipidettä, mutta kun ei kerran selvennä mitään määritelmissään, niihin ei voi ottaa kantaa.
Toistan. Minusta on olemassa oikeastaan vain kahdenlaista käyttäytymismallia. Normaalit käytöstavat ja muiden huomioiminen - jonka ei pitäisi lopahtaa mihinkään, jos sitten tosiaan ei halua epäkypsästi rankaista toista jostakin.
Ja sitten mielistely, joka tosiaan on sellaista yksipuolista toisen tahtoon ja mielihaluisin suuntautumista. Sellainen toki loppuu, kun toisesta ei enää välitä. Sen ei vain olisi koskaan pitänyt edes alkaakaan, koska yksipuolinen miellyttäminen on teeskentelevää ja tähtää loppupelissä johonkin tarkoitusperään, mitä se kenellekäkin onkaan. Eli on rassaavaa myös sitä jalustalle nostettua kohtaan.
Minusta sellainen, että tänä viikonloppuna tehdään jotakin, joka miellyttää enemmän miestä ja ensi viikonloppuna jotakin, joka on enemmän vaimon heiniä, se on edelleen toistaen jotakin, jota normaali, ympäristöään huomioiva ihminen tekee ihan yhtä hyvin ystäviensä kuin puolisonsa suhteen.
N51