Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jollekin voi tulla yllätyksenä että parisuhteessa miellytetään toista?
02.12.2018 |
Eikö olekin ihan päivänselvä asia, että kun ryhdytään suhteeseen niin lähes aina miehen elämä on jokseenkin sitä että pyritään miellyttämään omaa kumppania. Enkä tarkoita mitään takapuolen nuolemista vaan sitä että suhtaudutaan toisen ajatuksiin lähtökohtaisesti hyväksyvästi, sitä että pyritään tekemään naisen elämästä mahdollisimman hyvää.
Eikä tämä ole mikään salaisuus, kyllä meidän suvussa jo lapsille opetettiin sellainen miehen malli, että pyri miellyttämään naistasi vaikket olisikaan kaikessa samaa mieltä.
Niin mua vaan vähän ihmetytti kun exän kanssa päädyttiin eroon. Siitä hetkestä asuttiin vielä hetki eronneina saman katon alla. Exä meni täysin solmuun ja ihmetteli miten olen yhtäkkiä täysin eri ihminen. Minusta oli päivänselvä asia että miellyttäminen loppuu siihen. Hänestä oli jotenkin kaksinaamaista suhtautua häneen eri tavalla.
Kerroin tästä miespuoliselle kaverille ja hänelle oli itsestäänselvää että mies lopettaa miellyttämisen kun suhde loppuu.
Mielipiteitä aiheesta yleisesti?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajattele parisuhteista noin. Mutta olen toki vain itseäni miellyttävien miesten kanssa. Mutta en näe sitä jonain taskina, josta miehen on suoriuduttava. Kaiken on tultava sydämestä ja sitä ei kauheasti voi opettaa. Ellei ala valehdella,
t.nainenHyvässä suhteessa molemmat pyrkivät miellyttämään toisiaan. Vaikka tällä kirjoituksella ehkä haluttiin olla eri mieltä kuin ap, niin ei tässä sanottu mitään mikä todistaisi ap:n ääneen sanoman totuuden vääräksi teoriaksi.
Minkä totuuden ja teorian hän sanoi? Ai siis että on eri ihminen erottuaan? Minulle sellainen mies on kaksinaamainen paska, mutta kukin tyylillään. Nkä siis menisi yhteen sellaisen kanssa. Mua ei tarvitse miellyttää eri tavalla suhteessa ja sen jälkeen. Haluan miehen, joka kykenee kunnioittamaan minua eronkin jälkeen oikein. Ja onkin ollut vain sellaisia.
t.nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ap kaksinaamainen paskiainen. Nainen on varmaan kuvitellut, että olet tehnyt asioita, joista te pidätte. Jos se onkin ollut tuollaista munatonta mielistelyä, niin olet saanut ehkä ansiottakin hänen kiintymyksensä. Hän olisi kaivannut rehellisempää miestä. Eli kiva ja ajattelevainen mies on aina kiva ja ajatteleva, ei vain suhteessa.
t.neinen
Vierailija kirjoitti:
No siksi mun parisuhteet ei onnistu! Tulkitsen suurimman osan miellyttämisyrityksiä feikiksi käytökseksi. Toki arvostan hyvää käytöstä ja rakkauden osoittamista arjen teoilla. Mutta kaikki mauton lipominen ja mielistely on mulle kuin punainen vaate härälle.
N
Tuolla aloituksessa kylläkin erikseen mainittiin ettei nyt puhuta mistään imelästä käytöksestä.
Sellaista suhdetta ei ole olemassakaan missä jompi kumpi tai molemmat eivät aika ajoin pyrkisi miellyttämään toista. Ap
Ihan ok jos "miellyttäminen" tarkoittaa hyviä käytöstapoja ja toisen (tunteiden) huomioonottamista.
Kammottavaa jos menee mielistelyn puolelle eli ollaan "kaikesta" samaa mieltä eikä tuoda esiin omia ajatuksia ja tunteita. En voisi koskaan olla parisuhteessa tällaisen ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Nimettömällä palstalla toivoisi että aiheesta keskusteltaisiin rehellisesti kuten asia on. Kyllä kenen tahansa naisen unelmien mies saattaa tehdä valtavan paljon asioita vain suhteen takia. Ei muusta syystä.
Ei ihminen edes pysty miellyttämään valtavan suurta joukkoa ihmisiä samaan aikaan. Suurin osa keskittyy kumppaninsa miellyttämiseen. Ap
Niin, siksi toivoisinkin sinun olevan rehellinen ja kertovan esimerkkejä siitä, mitä sinä kutsut miellyttämiseksi.
Kuten tuossa jo analysoinkin, minusta mateleminen ja toisen valintojen epärehellinen komppaaminen ovat todella ärsyttäviä piirteitä kenessä tahansa.
Käytöstavat ja normaali vastavuoroinen huomioiminen taas ovat normaalia elämää, jota toteutan kaikkien ihmisten suhteen, en vain mieheni. Töissä, ystävien ja jopa ventovieraiden kanssa.
N51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siksi mun parisuhteet ei onnistu! Tulkitsen suurimman osan miellyttämisyrityksiä feikiksi käytökseksi. Toki arvostan hyvää käytöstä ja rakkauden osoittamista arjen teoilla. Mutta kaikki mauton lipominen ja mielistely on mulle kuin punainen vaate härälle.
N
Tuolla aloituksessa kylläkin erikseen mainittiin ettei nyt puhuta mistään imelästä käytöksestä.
Sellaista suhdetta ei ole olemassakaan missä jompi kumpi tai molemmat eivät aika ajoin pyrkisi miellyttämään toista. Ap
Niin no sinähän et ole vieläkään antanut mitään esimerkkejä siitä, mitä sinä pidät miellytämisenä. Mitäpä, jos vihdoin avaisit vähän ajatteluasi, että tämä keskustelu pääsisi käyntiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siksi mun parisuhteet ei onnistu! Tulkitsen suurimman osan miellyttämisyrityksiä feikiksi käytökseksi. Toki arvostan hyvää käytöstä ja rakkauden osoittamista arjen teoilla. Mutta kaikki mauton lipominen ja mielistely on mulle kuin punainen vaate härälle.
N
Tuolla aloituksessa kylläkin erikseen mainittiin ettei nyt puhuta mistään imelästä käytöksestä.
Sellaista suhdetta ei ole olemassakaan missä jompi kumpi tai molemmat eivät aika ajoin pyrkisi miellyttämään toista. Ap
En ajattelisi omasta mukaavudesta tinkimistä toisen miellyttämiseksi, vaan välttämättömäksi voiteluksi suhteen toiminnan kannalta. Ongelma mun korvassani oli se, että mietit, mikä aista miellyttäisi. Miksi ihmeessä et sellaista, mistä TE nauttisitte? Köyhä mielikuvitus sanoisin ja itsekäs nainen, joka ottaa vastaan moista palvelua. Se, jos toisinaan miettii, mitä toinen haluaisi, vikkei itse niin haluakaan ei ole mitään miellyttämistä, se vain kuuluu asiaan. Pointti suhteessa on se, mitä kivaa keksitte tehdä yhteisesti. Ette vissiin mitään. Vai olitko hyvä sängyssä?
t.nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuota... yli 30 vuotta kestäneen parisuhteen pohjalta sanon, että uhrautumalla miellyttäminen on tyhmää. Jos sellaista olet harrastanut ap, niin ei ole ihme, jos exä on ihmeissään.
Eli kyllä siinä rakkauden vielä roihutessakin saa ja jopa PITÄÄ sanoa rehellisesti mielipiteensä. Että ei, en halua lomalla Kanarialle vaan Pariisiin. Ei, en pidä tuosta sohvasta, haluan toisenlaisen. Ei, en todellakaan kannata Halla-ahoa vaan vihreitä. Tätä tyyliä. Jos alkaa luopua omista mielipiteistään, alkaa ennen pitkää ahdistaa. Ja sitä paitsi kukaan ei PIDÄ mielistelystä siinä mielessä, että toinen ei osaa muodostaa omaa näkökantaansa ja tarvittaessa perustella/puolustaa sitä! Tai no "kukaan", ehkä joku mutten ainakaan minä. Se, että aina vain myötäilee toisen mielipiteitä on paitsi tylsää, myös asettaa vastuun valinnoista yksin toisen niskoille.
Ja jos nyt miellyttämisellä tarkoitat sitä, että teet normaaleja kotitöitä, se ei ole mitään "miellyttämistä", vaan tavallista työnjakoa. Et sinä töissäkään "miellytä" työkavereita tehdessäsi oman osasi hommista.
Käytöstavatkin ovat vain normaalia ihmismäistä käytöstä. Samoin vastavuoroiset pikku palvelukset. Jos toinen pyytää sinua tuomaan tullessasi keittiöstä kahvia valmiiksi suodatetusta kannusta, onko se sinusta miellyttämistä? Minusta se on normaalia käytöstä, jota harrastan vaikkapa työpaikallakin.
Joten voisit nyt vähän avata paremmin sitä, mitä se sinun mielestäsi oli se miellyttäminen? Tassukkamaista juujuu-myötäilyä? Mitä?
N51
Suurin osa tästä kirjoituksesta sekoittaa myötäilyn ja miellyttämisen. Minulla ei ole kokemusta sellaisesta neitimäisestä tyylistä jossa miehellä ei ole omia mielipiteitä. Minulla on omat mielipiteeni jotka sanon ääneen.
Silloin kun Heli Vaaranen julkaisi mielipiteensä siitä miten perheissä tehdään liikaa asioita naisten ehdoilla ja miehet ovat jääneet jalkoihin. Seuraavana päivänä meitä oli harrastusporukassa 15 aikuista perheellistä miestä jotka kaikki hyväksyivät tämän tosiasiana.
Ja mun mielestä siinä ei ole mitään väärää että haluaa miellyttää toista. Hyvässä suhteessa niin tekee molemmat toisilleen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuota... yli 30 vuotta kestäneen parisuhteen pohjalta sanon, että uhrautumalla miellyttäminen on tyhmää. Jos sellaista olet harrastanut ap, niin ei ole ihme, jos exä on ihmeissään.
Eli kyllä siinä rakkauden vielä roihutessakin saa ja jopa PITÄÄ sanoa rehellisesti mielipiteensä. Että ei, en halua lomalla Kanarialle vaan Pariisiin. Ei, en pidä tuosta sohvasta, haluan toisenlaisen. Ei, en todellakaan kannata Halla-ahoa vaan vihreitä. Tätä tyyliä. Jos alkaa luopua omista mielipiteistään, alkaa ennen pitkää ahdistaa. Ja sitä paitsi kukaan ei PIDÄ mielistelystä siinä mielessä, että toinen ei osaa muodostaa omaa näkökantaansa ja tarvittaessa perustella/puolustaa sitä! Tai no "kukaan", ehkä joku mutten ainakaan minä. Se, että aina vain myötäilee toisen mielipiteitä on paitsi tylsää, myös asettaa vastuun valinnoista yksin toisen niskoille.
Ja jos nyt miellyttämisellä tarkoitat sitä, että teet normaaleja kotitöitä, se ei ole mitään "miellyttämistä", vaan tavallista työnjakoa. Et sinä töissäkään "miellytä" työkavereita tehdessäsi oman osasi hommista.
Käytöstavatkin ovat vain normaalia ihmismäistä käytöstä. Samoin vastavuoroiset pikku palvelukset. Jos toinen pyytää sinua tuomaan tullessasi keittiöstä kahvia valmiiksi suodatetusta kannusta, onko se sinusta miellyttämistä? Minusta se on normaalia käytöstä, jota harrastan vaikkapa työpaikallakin.
Joten voisit nyt vähän avata paremmin sitä, mitä se sinun mielestäsi oli se miellyttäminen? Tassukkamaista juujuu-myötäilyä? Mitä?
N51
Loistava kirjoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota... yli 30 vuotta kestäneen parisuhteen pohjalta sanon, että uhrautumalla miellyttäminen on tyhmää. Jos sellaista olet harrastanut ap, niin ei ole ihme, jos exä on ihmeissään.
Eli kyllä siinä rakkauden vielä roihutessakin saa ja jopa PITÄÄ sanoa rehellisesti mielipiteensä. Että ei, en halua lomalla Kanarialle vaan Pariisiin. Ei, en pidä tuosta sohvasta, haluan toisenlaisen. Ei, en todellakaan kannata Halla-ahoa vaan vihreitä. Tätä tyyliä. Jos alkaa luopua omista mielipiteistään, alkaa ennen pitkää ahdistaa. Ja sitä paitsi kukaan ei PIDÄ mielistelystä siinä mielessä, että toinen ei osaa muodostaa omaa näkökantaansa ja tarvittaessa perustella/puolustaa sitä! Tai no "kukaan", ehkä joku mutten ainakaan minä. Se, että aina vain myötäilee toisen mielipiteitä on paitsi tylsää, myös asettaa vastuun valinnoista yksin toisen niskoille.
Ja jos nyt miellyttämisellä tarkoitat sitä, että teet normaaleja kotitöitä, se ei ole mitään "miellyttämistä", vaan tavallista työnjakoa. Et sinä töissäkään "miellytä" työkavereita tehdessäsi oman osasi hommista.
Käytöstavatkin ovat vain normaalia ihmismäistä käytöstä. Samoin vastavuoroiset pikku palvelukset. Jos toinen pyytää sinua tuomaan tullessasi keittiöstä kahvia valmiiksi suodatetusta kannusta, onko se sinusta miellyttämistä? Minusta se on normaalia käytöstä, jota harrastan vaikkapa työpaikallakin.
Joten voisit nyt vähän avata paremmin sitä, mitä se sinun mielestäsi oli se miellyttäminen? Tassukkamaista juujuu-myötäilyä? Mitä?
N51
Suurin osa tästä kirjoituksesta sekoittaa myötäilyn ja miellyttämisen. Minulla ei ole kokemusta sellaisesta neitimäisestä tyylistä jossa miehellä ei ole omia mielipiteitä. Minulla on omat mielipiteeni jotka sanon ääneen.
Silloin kun Heli Vaaranen julkaisi mielipiteensä siitä miten perheissä tehdään liikaa asioita naisten ehdoilla ja miehet ovat jääneet jalkoihin. Seuraavana päivänä meitä oli harrastusporukassa 15 aikuista perheellistä miestä jotka kaikki hyväksyivät tämän tosiasiana.
Ja mun mielestä siinä ei ole mitään väärää että haluaa miellyttää toista. Hyvässä suhteessa niin tekee molemmat toisilleen. Ap
No millä sä sitten tiedät, että se nainen haluaa miellyttää sua? Eikö se ole hiukan itsekästä? Ei toisen ole mikään pakko tehdä vain sinusta kivoja juttuja, jos voi keksiä yteisiä kivoja tekemisiä. Etkö löydä kumppania, jonka kanssa tehdä yhteisesti mieluisia asioita?
t.nainen
Vierailija kirjoitti:
Tuota... yli 30 vuotta kestäneen parisuhteen pohjalta sanon, että uhrautumalla miellyttäminen on tyhmää. Jos sellaista olet harrastanut ap, niin ei ole ihme, jos exä on ihmeissään.
Eli kyllä siinä rakkauden vielä roihutessakin saa ja jopa PITÄÄ sanoa rehellisesti mielipiteensä. Että ei, en halua lomalla Kanarialle vaan Pariisiin. Ei, en pidä tuosta sohvasta, haluan toisenlaisen. Ei, en todellakaan kannata Halla-ahoa vaan vihreitä. Tätä tyyliä. Jos alkaa luopua omista mielipiteistään, alkaa ennen pitkää ahdistaa. Ja sitä paitsi kukaan ei PIDÄ mielistelystä siinä mielessä, että toinen ei osaa muodostaa omaa näkökantaansa ja tarvittaessa perustella/puolustaa sitä! Tai no "kukaan", ehkä joku mutten ainakaan minä. Se, että aina vain myötäilee toisen mielipiteitä on paitsi tylsää, myös asettaa vastuun valinnoista yksin toisen niskoille.
Ja jos nyt miellyttämisellä tarkoitat sitä, että teet normaaleja kotitöitä, se ei ole mitään "miellyttämistä", vaan tavallista työnjakoa. Et sinä töissäkään "miellytä" työkavereita tehdessäsi oman osasi hommista.
Käytöstavatkin ovat vain normaalia ihmismäistä käytöstä. Samoin vastavuoroiset pikku palvelukset. Jos toinen pyytää sinua tuomaan tullessasi keittiöstä kahvia valmiiksi suodatetusta kannusta, onko se sinusta miellyttämistä? Minusta se on normaalia käytöstä, jota harrastan vaikkapa työpaikallakin.
Joten voisit nyt vähän avata paremmin sitä, mitä se sinun mielestäsi oli se miellyttäminen? Tassukkamaista juujuu-myötäilyä? Mitä?
N51
Samaa mieltä.
Minä itse asiassa vähän luulen, että miehet kestää naisilta paljon huonommin sellaista eri mieltä oloa, ja siksi he kuvittelevat naisten tykkäävän siitä, että he jättävät valinnat naisten vastuulle. Mikä on useimmista tuntemistani naisista ihan helv.tin ärsyttävää "sama sen väliä, päätä sä!" -tyyppinen reagointi todellisuudessa jättää valinnan vaikeudet naisen vastuulle.
Olen itse naiseksi sanavalmis tapaus. Osaa miehistä se ärsyttää tavattomasti, ja joko he heittäytyvät mansplainingin turviin tai suuttuvat. Enkä nyt siis tarkoita, että minä käyttäytyisin huonosti tai lyttäisin kanssakeskustelijoita, olen vaan eri mieltä ja osaan myös perustella mielipiteeni.
Mutta sitten on kyllä luojan kiitos olemassa pieni mutta fiksu miesjoukko, jotka tykkäävät siitä, että heitä haastetaan. Parhaat kaverini ja puolisoni ovat juuri tuollaisia miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai mies pyrkii miellyttämään naistaan saadakseen enemmän ja parempaa seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole vähän itsestäänselvyys, että ihmistä, johon on rakastunut, haluaa miellyttää? Tokikaan se ei tarkoita ovimattona olemista.
Ei tietenkään kuulu olla ovimatto. Mutta minulla oli exän kanssa halu tehdä joka päivä valintoja joista hän voisi ilahtua. Halusin suhtautua hänen ehdotuksiin hyväksyvästi. Mutta kyllä nuo halut loppuvat kun suhde päättyy. Eikä tämä liity käytöstapoihin. Ap
No jos se ei liity käytöstapoihin niin ei liene ongelmaa kuin tietysti exäsi mielestä. Toki jos sinun kyydillä ei pääse kauppaan tai töihin vaikka ennen ne on hoidettu yhdessä niin pitäisin sitä idioottimaisena käytöksenä ja mielenosoituksena niin kauan kuin asutaan saman katon alla. Tai käy kaupassa vain itselleen, tilaa pitzaa vain itselleen, ei ilmoita milloin tulee ja milloin menee vaikka asunnossa asuu kaksi ihmistä.
Moni alkaa mielenosoittamaan ja ilkeilemään kun erosta on päätös, se on vain oman pahan mielen purkua ja sen alleviivaamista, että näetkös, tästä kaikesta sinä luovut kun minusta luovut ja sen erillisyyden, eron korostamista. Tarvitseeko suolaa hieroa silmiin jos ero on jo päätetty?
Minä käyttäytyisin ja käyttäydyin normaalisti mutta tietenkin pakotetut hillitysti exääni kohtaan, en halunnut raivota, huutaa, ilkeillä. Hieman oli ikävää katsella hänen kiukutteluaan (vaikka se oli toisaalta ymmärrettävää) kun isäni oli kuollut saman kuukauden aikana. Yhden kerran jouduin karjaisemaan hänelle, että ei se ole helppoa minullekaan mutta yritän hoitaa homman ihmismäisesti, voisitko perkele soikoon sinäkin yrittää - niin exmieheni oivalsi ettei kumpikaan siinä niin helpoilla ollut ja toinen kuukausi meni huomattavasti paremmin (asunto myynnissä).
Meillä oli elämä muuten ihan normaalia loppuun asti. Ei ollut mitään kiusantekoa. Yhteisiä kauppaostoksia, auton käytöstä saatiin sovittua. Ihan rentoa ja normaalia arkea. Mutta mun sisällä ei ollut enää sitä paloa miettiä miten mun ja hänen elämä rakentuisi päivä päivältä paremmaksi. En enää käyttänyt siihen energiaa. Eikä varmasti ole sellainen asia mikä ei kävisi kaikille muillekin tässä tilanteessa.
Exä siis ei voinut käsittää että meidän asiat ei enää olleet mun prioriteettilistan kärjessä.
Ja musta oli jokseenkin jopa loukkaavaa hänen olettaa että mitenkään muuten voisi ollakaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole vähän itsestäänselvyys, että ihmistä, johon on rakastunut, haluaa miellyttää? Tokikaan se ei tarkoita ovimattona olemista.
Ei tietenkään kuulu olla ovimatto. Mutta minulla oli exän kanssa halu tehdä joka päivä valintoja joista hän voisi ilahtua. Halusin suhtautua hänen ehdotuksiin hyväksyvästi. Mutta kyllä nuo halut loppuvat kun suhde päättyy. Eikä tämä liity käytöstapoihin. Ap
No jos se ei liity käytöstapoihin niin ei liene ongelmaa kuin tietysti exäsi mielestä. Toki jos sinun kyydillä ei pääse kauppaan tai töihin vaikka ennen ne on hoidettu yhdessä niin pitäisin sitä idioottimaisena käytöksenä ja mielenosoituksena niin kauan kuin asutaan saman katon alla. Tai käy kaupassa vain itselleen, tilaa pitzaa vain itselleen, ei ilmoita milloin tulee ja milloin menee vaikka asunnossa asuu kaksi ihmistä.
Moni alkaa mielenosoittamaan ja ilkeilemään kun erosta on päätös, se on vain oman pahan mielen purkua ja sen alleviivaamista, että näetkös, tästä kaikesta sinä luovut kun minusta luovut ja sen erillisyyden, eron korostamista. Tarvitseeko suolaa hieroa silmiin jos ero on jo päätetty?
Minä käyttäytyisin ja käyttäydyin normaalisti mutta tietenkin pakotetut hillitysti exääni kohtaan, en halunnut raivota, huutaa, ilkeillä. Hieman oli ikävää katsella hänen kiukutteluaan (vaikka se oli toisaalta ymmärrettävää) kun isäni oli kuollut saman kuukauden aikana. Yhden kerran jouduin karjaisemaan hänelle, että ei se ole helppoa minullekaan mutta yritän hoitaa homman ihmismäisesti, voisitko perkele soikoon sinäkin yrittää - niin exmieheni oivalsi ettei kumpikaan siinä niin helpoilla ollut ja toinen kuukausi meni huomattavasti paremmin (asunto myynnissä).
Meillä oli elämä muuten ihan normaalia loppuun asti. Ei ollut mitään kiusantekoa. Yhteisiä kauppaostoksia, auton käytöstä saatiin sovittua. Ihan rentoa ja normaalia arkea. Mutta mun sisällä ei ollut enää sitä paloa miettiä miten mun ja hänen elämä rakentuisi päivä päivältä paremmaksi. En enää käyttänyt siihen energiaa. Eikä varmasti ole sellainen asia mikä ei kävisi kaikille muillekin tässä tilanteessa.
Exä siis ei voinut käsittää että meidän asiat ei enää olleet mun prioriteettilistan kärjessä.
Ja musta oli jokseenkin jopa loukkaavaa hänen olettaa että mitenkään muuten voisi ollakaan. Ap
Minkkinen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja toistan vielä että tarkoittamani miellyttäminen ei liity käytöstapoihin mitenkään.
Kyseessä on ajattelumalli: esim. mietin lauantai-aamuna että mitäköhän sitä keksisi että kumppanillani olisi hauska la-ilta. Toivon keksiväni siihen jotain hauskaa. Mutta sitten jos en ole suhteessa tämän ihmisen kanssa niin minulle on melko yhdentekevää miten hän la-iltansa viettää. Ja tämä ei kerro ilkeydestäni vaan siitä olenko suhteessa tämän naisen kanssa vai en . ApNo, mikäs siinä. Mutta jos minulta tuolla odottaa että mäkin mietin, miten toisella ois hauska la-ilta, niin siinähän odottaa.
Mä itseasiassa miettisin, mikä ois meistä tai meille kiva ilta. Ois kamalan rasittavaa, jos se ois vain toisesta kiva.
t.nainen
Tossa on jo aika hyvä peruste miksi puhutaan exästä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja toistan vielä että tarkoittamani miellyttäminen ei liity käytöstapoihin mitenkään.
Kyseessä on ajattelumalli: esim. mietin lauantai-aamuna että mitäköhän sitä keksisi että kumppanillani olisi hauska la-ilta. Toivon keksiväni siihen jotain hauskaa. Mutta sitten jos en ole suhteessa tämän ihmisen kanssa niin minulle on melko yhdentekevää miten hän la-iltansa viettää. Ja tämä ei kerro ilkeydestäni vaan siitä olenko suhteessa tämän naisen kanssa vai en . ApNo, mikäs siinä. Mutta jos minulta tuolla odottaa että mäkin mietin, miten toisella ois hauska la-ilta, niin siinähän odottaa.
Mä itseasiassa miettisin, mikä ois meistä tai meille kiva ilta. Ois kamalan rasittavaa, jos se ois vain toisesta kiva.
t.nainenTossa on jo aika hyvä peruste miksi puhutaan exästä. Ap
Joo, jos mun kumppani ei ajattelis itseään suhteessa, käyttäisin sit vain hyväksi. En mä ala arvailla, mistä toinen pitää. Se pitää itse sanoa. Ja silti jos itse en siitä pidä, niin minkälainen rakas mun haluaa sitä tekevän? :) Yhteiset asiat on parhaita :)
t.nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota... yli 30 vuotta kestäneen parisuhteen pohjalta sanon, että uhrautumalla miellyttäminen on tyhmää. Jos sellaista olet harrastanut ap, niin ei ole ihme, jos exä on ihmeissään.
Eli kyllä siinä rakkauden vielä roihutessakin saa ja jopa PITÄÄ sanoa rehellisesti mielipiteensä. Että ei, en halua lomalla Kanarialle vaan Pariisiin. Ei, en pidä tuosta sohvasta, haluan toisenlaisen. Ei, en todellakaan kannata Halla-ahoa vaan vihreitä. Tätä tyyliä. Jos alkaa luopua omista mielipiteistään, alkaa ennen pitkää ahdistaa. Ja sitä paitsi kukaan ei PIDÄ mielistelystä siinä mielessä, että toinen ei osaa muodostaa omaa näkökantaansa ja tarvittaessa perustella/puolustaa sitä! Tai no "kukaan", ehkä joku mutten ainakaan minä. Se, että aina vain myötäilee toisen mielipiteitä on paitsi tylsää, myös asettaa vastuun valinnoista yksin toisen niskoille.
Ja jos nyt miellyttämisellä tarkoitat sitä, että teet normaaleja kotitöitä, se ei ole mitään "miellyttämistä", vaan tavallista työnjakoa. Et sinä töissäkään "miellytä" työkavereita tehdessäsi oman osasi hommista.
Käytöstavatkin ovat vain normaalia ihmismäistä käytöstä. Samoin vastavuoroiset pikku palvelukset. Jos toinen pyytää sinua tuomaan tullessasi keittiöstä kahvia valmiiksi suodatetusta kannusta, onko se sinusta miellyttämistä? Minusta se on normaalia käytöstä, jota harrastan vaikkapa työpaikallakin.
Joten voisit nyt vähän avata paremmin sitä, mitä se sinun mielestäsi oli se miellyttäminen? Tassukkamaista juujuu-myötäilyä? Mitä?
N51
Suurin osa tästä kirjoituksesta sekoittaa myötäilyn ja miellyttämisen. Minulla ei ole kokemusta sellaisesta neitimäisestä tyylistä jossa miehellä ei ole omia mielipiteitä. Minulla on omat mielipiteeni jotka sanon ääneen.
Silloin kun Heli Vaaranen julkaisi mielipiteensä siitä miten perheissä tehdään liikaa asioita naisten ehdoilla ja miehet ovat jääneet jalkoihin. Seuraavana päivänä meitä oli harrastusporukassa 15 aikuista perheellistä miestä jotka kaikki hyväksyivät tämän tosiasiana.
Ja mun mielestä siinä ei ole mitään väärää että haluaa miellyttää toista. Hyvässä suhteessa niin tekee molemmat toisilleen. Ap
Sinä itse olet kykenemätön lertomaan, mitä sinä tarkoitat miellyttämisellä.
Kerro_nyt_jo_vihdoin_esimerkkejä!
Se, että lauantaita suunnitellessaan kertoo asuinkumppanille - on se sitten puoliso tai kämppäkaveri - suunnittelevansa vieraan kutsumista tai lähtevänsä viikonlopuksi pois, on normaalia käytöstä, ei miellyttämistä.
Tuo oli ainoa konkreettinen esimerkki, mitä olet ketjussa kertonut, eikä se ollut mitään miellytämistä. Vaan kunnollisen käytöksen puutetta sinun osaltasi.
Heli Vaaranen on piilosovinistinen idi.otti. Niitä ikävä kyllä on naisissa, jotka yrittävät miellyttää miessukupuolta haukkumalla siskoja. Ei luulisi olevan mikään uutinen kenellekään, samaa ilmiötä löytyy kaikissa ihmisryhmissä, jotka ovat yhteiskunnallisen vallanjaon suhteen heikommassa asemassa.
N51
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota... yli 30 vuotta kestäneen parisuhteen pohjalta sanon, että uhrautumalla miellyttäminen on tyhmää. Jos sellaista olet harrastanut ap, niin ei ole ihme, jos exä on ihmeissään.
Eli kyllä siinä rakkauden vielä roihutessakin saa ja jopa PITÄÄ sanoa rehellisesti mielipiteensä. Että ei, en halua lomalla Kanarialle vaan Pariisiin. Ei, en pidä tuosta sohvasta, haluan toisenlaisen. Ei, en todellakaan kannata Halla-ahoa vaan vihreitä. Tätä tyyliä. Jos alkaa luopua omista mielipiteistään, alkaa ennen pitkää ahdistaa. Ja sitä paitsi kukaan ei PIDÄ mielistelystä siinä mielessä, että toinen ei osaa muodostaa omaa näkökantaansa ja tarvittaessa perustella/puolustaa sitä! Tai no "kukaan", ehkä joku mutten ainakaan minä. Se, että aina vain myötäilee toisen mielipiteitä on paitsi tylsää, myös asettaa vastuun valinnoista yksin toisen niskoille.
Ja jos nyt miellyttämisellä tarkoitat sitä, että teet normaaleja kotitöitä, se ei ole mitään "miellyttämistä", vaan tavallista työnjakoa. Et sinä töissäkään "miellytä" työkavereita tehdessäsi oman osasi hommista.
Käytöstavatkin ovat vain normaalia ihmismäistä käytöstä. Samoin vastavuoroiset pikku palvelukset. Jos toinen pyytää sinua tuomaan tullessasi keittiöstä kahvia valmiiksi suodatetusta kannusta, onko se sinusta miellyttämistä? Minusta se on normaalia käytöstä, jota harrastan vaikkapa työpaikallakin.
Joten voisit nyt vähän avata paremmin sitä, mitä se sinun mielestäsi oli se miellyttäminen? Tassukkamaista juujuu-myötäilyä? Mitä?
N51
Suurin osa tästä kirjoituksesta sekoittaa myötäilyn ja miellyttämisen. Minulla ei ole kokemusta sellaisesta neitimäisestä tyylistä jossa miehellä ei ole omia mielipiteitä. Minulla on omat mielipiteeni jotka sanon ääneen.
Silloin kun Heli Vaaranen julkaisi mielipiteensä siitä miten perheissä tehdään liikaa asioita naisten ehdoilla ja miehet ovat jääneet jalkoihin. Seuraavana päivänä meitä oli harrastusporukassa 15 aikuista perheellistä miestä jotka kaikki hyväksyivät tämän tosiasiana.
Ja mun mielestä siinä ei ole mitään väärää että haluaa miellyttää toista. Hyvässä suhteessa niin tekee molemmat toisilleen. Ap
Onko sitten niin, että sinä kyllä sanot mielipiteesi, mutta silti annat toistuvasti periksi? Eli jos sinä haluat esim. lomalle paikkaan A ja vaimosi paikkaan B, niin sinä lähdet sinne paikkaan B, vaikka hammasta purren, koska haluat tehdä vaimosi mieliksi. Ja toistuvasti näin ja monissa eri asioissa?
Vai mitä ihmettä sinä tarkoitat sillä miellyttämisellä? Ei suhde voi toimia, jos koko ajan luopuu omista toiveistaan ja tarpeistaan toisen hyväksi.
-ei edellinen kirjoittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajattele parisuhteista noin. Mutta olen toki vain itseäni miellyttävien miesten kanssa. Mutta en näe sitä jonain taskina, josta miehen on suoriuduttava. Kaiken on tultava sydämestä ja sitä ei kauheasti voi opettaa. Ellei ala valehdella,
t.nainenHyvässä suhteessa molemmat pyrkivät miellyttämään toisiaan. Vaikka tällä kirjoituksella ehkä haluttiin olla eri mieltä kuin ap, niin ei tässä sanottu mitään mikä todistaisi ap:n ääneen sanoman totuuden vääräksi teoriaksi.
Minkä totuuden ja teorian hän sanoi? Ai siis että on eri ihminen erottuaan? Minulle sellainen mies on kaksinaamainen paska, mutta kukin tyylillään. Nkä siis menisi yhteen sellaisen kanssa. Mua ei tarvitse miellyttää eri tavalla suhteessa ja sen jälkeen. Haluan miehen, joka kykenee kunnioittamaan minua eronkin jälkeen oikein. Ja onkin ollut vain sellaisia.
t.nainen
Ei kukaan ole kieltänyt kunnioittamasta muita ihmisiä. Mutta tässäkö siis tarkoitetaan sitä että muka mikään ei muuttuisi teidän välillä kun suhde päättyy. Se jos jokin on mielenkiintoinen teoria. Ap
Alue: Aihe vapaa
Tämä oli loistavasti sanottu!
Niin täyttä totta!