Miten jollekin voi tulla yllätyksenä että parisuhteessa miellytetään toista?

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Ja mitä tuohon miellyttämiseen tulee, niin kyllä minusta suhteen ennuste on huono siinäkin tapauksessa, että kompromisseja tehdään liikaa. Jos aidosti halutaan elämältä ihan eri asioita, suhteesta ei tule mitään. Jompi kumpi tai molemmat joutuvat koko ajan tinkimään omista tarpeistaan liikaa.

Kannattaa valita puoliso, jonka kanssa tarpeet ja toiveet käyvät yksiin, muuten homma kosahtaa omaan mahdottomuuteensa ennen pitkää. Vissiin Ap:lle kävi näin.

Naiset vain luulevat, ettei kompromisseja tehdä vaikka miehen koko elämä on kompromissi.

Jos miehellä on tuollainen tunne omasta elämästään, on jotain mennyt pahasti pieleen. Kyllä jokaisella on oikeus elää oman näköistään elämää. Terapian paikka?

Moni ihminen herää keski-ikäisenä siihen, että on elänyt toisten ihmisten halujen ja tarpeiden kautta, ja vieraantunut itsestään täysin. Yleensä tämän oivalluksen seurauksena on jonkinlainen korjausliike, tai sitten katkeroituminen.

Hyvä, että olet alkanut ajatella näitä asioita, Ap! Älä elä toisten elämää, vaan omaasi.

Ero on sinulle mahtava tilaisuus tutustua oikeasti itseesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota... yli 30 vuotta kestäneen parisuhteen pohjalta sanon, että uhrautumalla miellyttäminen on tyhmää. Jos sellaista olet harrastanut ap, niin ei ole ihme, jos exä on ihmeissään.

Eli kyllä siinä rakkauden vielä roihutessakin saa ja jopa PITÄÄ sanoa rehellisesti mielipiteensä. Että ei, en halua lomalla Kanarialle vaan Pariisiin. Ei, en pidä tuosta sohvasta, haluan toisenlaisen. Ei, en todellakaan kannata Halla-ahoa vaan vihreitä. Tätä tyyliä. Jos alkaa luopua omista mielipiteistään, alkaa ennen pitkää ahdistaa. Ja sitä paitsi kukaan ei PIDÄ mielistelystä siinä mielessä, että toinen ei osaa muodostaa omaa näkökantaansa ja tarvittaessa perustella/puolustaa sitä! Tai no "kukaan", ehkä joku mutten ainakaan minä. Se, että aina vain myötäilee toisen mielipiteitä on paitsi tylsää, myös asettaa vastuun valinnoista yksin toisen niskoille.

Ja jos nyt miellyttämisellä tarkoitat sitä, että teet normaaleja kotitöitä, se ei ole mitään "miellyttämistä", vaan tavallista työnjakoa. Et sinä töissäkään "miellytä" työkavereita tehdessäsi oman osasi hommista.

Käytöstavatkin ovat vain normaalia ihmismäistä käytöstä. Samoin vastavuoroiset pikku palvelukset. Jos toinen pyytää sinua tuomaan tullessasi keittiöstä kahvia valmiiksi suodatetusta kannusta, onko se sinusta miellyttämistä? Minusta se on normaalia käytöstä, jota harrastan vaikkapa työpaikallakin.

Joten voisit nyt vähän avata paremmin sitä, mitä se sinun mielestäsi oli se miellyttäminen? Tassukkamaista juujuu-myötäilyä? Mitä?

N51

Suurin osa tästä kirjoituksesta sekoittaa myötäilyn ja miellyttämisen. Minulla ei ole kokemusta sellaisesta neitimäisestä tyylistä jossa miehellä ei ole omia mielipiteitä. Minulla on omat mielipiteeni jotka sanon ääneen.

Silloin kun Heli Vaaranen julkaisi mielipiteensä siitä miten perheissä tehdään liikaa asioita naisten ehdoilla ja miehet ovat jääneet jalkoihin. Seuraavana päivänä meitä oli harrastusporukassa 15 aikuista perheellistä miestä jotka kaikki hyväksyivät tämän tosiasiana.

Ja mun mielestä siinä ei ole mitään väärää että haluaa miellyttää toista. Hyvässä suhteessa niin tekee molemmat toisilleen. Ap

Sinä itse olet kykenemätön lertomaan, mitä sinä tarkoitat miellyttämisellä.

Kerro_nyt_jo_vihdoin_esimerkkejä!

Se, että lauantaita suunnitellessaan kertoo asuinkumppanille - on se sitten puoliso tai kämppäkaveri - suunnittelevansa vieraan kutsumista tai lähtevänsä viikonlopuksi pois, on normaalia käytöstä, ei miellyttämistä.

Tuo oli ainoa konkreettinen esimerkki, mitä olet ketjussa kertonut, eikä se ollut mitään miellytämistä. Vaan kunnollisen käytöksen puutetta sinun osaltasi.

Heli Vaaranen on piilosovinistinen idi.otti. Niitä ikävä kyllä on naisissa, jotka yrittävät miellyttää miessukupuolta haukkumalla siskoja. Ei luulisi olevan mikään uutinen kenellekään, samaa ilmiötä löytyy kaikissa ihmisryhmissä, jotka ovat yhteiskunnallisen vallanjaon suhteen heikommassa asemassa.

N51

Nyt on kyllä sanottava, että ei tuo Vaaranen välttämättä ihan väärillä jäljillä ole. Ja olen siis itse nainen. Tuttavapariskunnissa lähes poikkeuksetta nainen on määräväämpi osapuoli suhteessa. Jotkut ovat sellaisia käskyttäjiä ja kritisoijia, että en miehenä taatusti ottaisi sellaista vastaan (enkä tietysti naisenakaan). Muissa suhteissaan, esim. ystävinä ja kavereina nämä naiset voivat olla, ja yleensä ovatkin, ihan toisenlaisia.

Jos mietin omaa perhettä ja sukua, niin se on vääräällän sellaisia tomeria matriarkkatyyppejä. Sellaisia, joita usein ehkä harhaanjohtavastikin kutsutaan "vahvoiksi naisiksi". Miehiä paljon ihan tossun alla. Jossain vaiheessa huomasin, että pientä taipumusta on itsellänikin (ylläripylläri), mutta ymmärsin onneksi aika nopeasti, että en sillä tavalla toimivaa ja onnellista parisuhdetta tule löytämään.

Aika kuvaavaa on myös, että joissain yhteyksissä, esim. naisten (yleensä keski-ikäisten tai vanhempien) deittiprofiileissa yllättävän usein lukee jotain sellaista kuin että ei halua "ketään perässä vedettävää". 

Se on muuten totta. Tahdottomasta miellyttäjämiehestä tulee perässä vedettävä, jota nainen ei arvosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuntuu olevan kovin vastenmielinen ajatus monille naisille nykyään. Kovin haluaisin naisen jota palvoa ja miellyttää, mutta kun moni nainen on sillä mentaliteetilla liikenteessä että ei parisuhteessa miellytetä toista, niin kiitos ei sellaiseen en lähde sitten itsekään. Tuntuu että parisuhde naisille on nykyään jonkinlainen vaihtokauppa, vaikkei mitän aineellista vaihdukaan.

Juu, ei haluta epärehellistä matelijaa, halutaan itsenäinen ja fiksu mies, joka on mun kanssani siksi, että hän haluaa sitä olla ja jakaa jotakuinkin samanlaiset arvot ja mieltymykset.

Totta kai parisuhteessa tehdään aina kompromisseja, mutta yhteisestä halusta ja vastavuoroisesti. Sitä ei mielletä MIELLYTÄMISEKSI, kun se tapahtuu yhteisestä halusta ja molemmat tekevät sitä.

No epärehellisen matelian tuolla asenteella saat. Yhteisestä halusta syntyvä kompromissi on oxymoroni.

No enkä saa. Jos toisen maailmankuva ja mieltymykset ovat täysin päinvastaisia, parisuhde ei onnistu alkaa päälle. Se on tärkein puolisonvalintakriteeri, ei kuppikoko tai palkan suuruus.

Ja mikä sanoissa "molemmat tekevät sitä" on sinulle noin vaikeaa ymmärtää? Kumpikaan ei matele, vaan on valmis etsimään yhteistä nimittäjää. Eli ratkaisua, joka sopii molemmille. Ei vain toiselle.

No minun mieheni luultavasti haluaisi juosta alasti metsässä kaukana sivilisaatiosta ja juoda kaljaa sekä valvoa yöt ja nukkua päivät. Se ei nyt oikein onnistu kun meillä on huolettavat lapset ja työt millä kustannetaan asuminen, lasten ja aikuisten tarpeet kuten ruoka, vaatteet, vesi, lämpö jne. Eli kyllä koko miehen elämä on kompromisseja. Yritän välillä huomioida mieheni villi-ihmisen hänen sisimmässään ja ojennan hänelle kylmän kaljan kun hän rakentaa vaikka leikkimökkiä tytöille ja sanon "groah" ja meillä on keskinäinen ymmärrys, ehkä pilkahdus huumoriakin. Minä sekä miellytän että ymmärrän miestäni.

Jatkuvaa miellyttämistä en ymmärrä, jos se tarkoittaa sitä, että ihminen muuttuu täysin, kun suhde loppuu.

Kompromisseja parisuhde vaatii toimiakseen, kummaltakin puolelta. Mutta aivotonta yksipuolista miellyttämistä ei. Tietenkin välillä tekee kivoja juttuja toisen eteen, mutta aika häiriintyneeltä kuulostaa tuommoinen päivittäinen ja jatkuva miellyttäminen.

60, tuollaisia kompromisseja tehdään koko ajan muiden ihmisten kanssa. On kyse sitten ystävistä, puolisosta tai perheenjäsenistä. Ei parisuhteen päättyminen tarkoita, etteikö pyrkisi toista ilahduttamaan millään tavoin.

Toinen vaihtoehto on antaa miehen mennä sinne lätkämatsiin ihan itse tai kaveriensa kanssa, ja tehdä itse sillä välin jotain oman maun mukaista. Se on aika yleinen toimintatapa.... parisuhteessa ei toimi sellainen ajattelu kovin pitkään, että kaikki asiat pitää pakosti tehdä yhdessä, käsi kädessä, muuten on "huono ja epäromanttinen suhde". Pieni erillisyys ja oman elämän sfääri on tervettä säilyttää.

Ap ei ole itse koko tässä pitkässä ketjussa halunnut esittää useista pyynnöistä huolimatta mitään konkreettista esimerkkiä. Ilmeisesti pelkää, että sitä kritisoitaisiin. Sen sijaan hän marisee, ettei häntä ymmärretä tai keskustelijat eivät ole "rehellisiä".

Minä epäilen aivan aidosti, että hän on pyrkinyt nimenomaan mielistelemään puolisoaan, ja siksi kokee sen niin vapauttavaksi, että suhteen päättyessä siitä voi luopua. Ehdottomasti siihen vain ei olisi pitänyt KOSKAAN edes alkaakaan, koska ei se useimmista naisistakaan ole kivaa!

Käytöstavat tai kompromissien teko ei ole minusta miellytämistä, tai ainakaan mitään sellaista miellytämistä, joka rajoittuisi vain parisuhteeseen.

N51

Miehen pitää miellyttää naista?

Olen nähnyt vain suhteita, joissa nainen tekee kaiken mahdollisen, jotta mies on tyytyväinen.

Vinkki aloittajalle: käytöstavat eivät katoa erotessa. 

Onneksi en elä parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

No minun mieheni luultavasti haluaisi juosta alasti metsässä kaukana sivilisaatiosta ja juoda kaljaa sekä valvoa yöt ja nukkua päivät. Se ei nyt oikein onnistu kun meillä on huolettavat lapset ja työt millä kustannetaan asuminen, lasten ja aikuisten tarpeet kuten ruoka, vaatteet, vesi, lämpö jne. Eli kyllä koko miehen elämä on kompromisseja. Yritän välillä huomioida mieheni villi-ihmisen hänen sisimmässään ja ojennan hänelle kylmän kaljan kun hän rakentaa vaikka leikkimökkiä tytöille ja sanon "groah" ja meillä on keskinäinen ymmärrys, ehkä pilkahdus huumoriakin. Minä sekä miellytän että ymmärrän miestäni.

Pahottelen, että kirjoituksesi nauratti. Hyvä, että miellytät ja ymmärrät villi-ihmistäsi. Ansallako hänet pyydystit? :D

Groah!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota... yli 30 vuotta kestäneen parisuhteen pohjalta sanon, että uhrautumalla miellyttäminen on tyhmää. Jos sellaista olet harrastanut ap, niin ei ole ihme, jos exä on ihmeissään.

Eli kyllä siinä rakkauden vielä roihutessakin saa ja jopa PITÄÄ sanoa rehellisesti mielipiteensä. Että ei, en halua lomalla Kanarialle vaan Pariisiin. Ei, en pidä tuosta sohvasta, haluan toisenlaisen. Ei, en todellakaan kannata Halla-ahoa vaan vihreitä. Tätä tyyliä. Jos alkaa luopua omista mielipiteistään, alkaa ennen pitkää ahdistaa. Ja sitä paitsi kukaan ei PIDÄ mielistelystä siinä mielessä, että toinen ei osaa muodostaa omaa näkökantaansa ja tarvittaessa perustella/puolustaa sitä! Tai no "kukaan", ehkä joku mutten ainakaan minä. Se, että aina vain myötäilee toisen mielipiteitä on paitsi tylsää, myös asettaa vastuun valinnoista yksin toisen niskoille.

Ja jos nyt miellyttämisellä tarkoitat sitä, että teet normaaleja kotitöitä, se ei ole mitään "miellyttämistä", vaan tavallista työnjakoa. Et sinä töissäkään "miellytä" työkavereita tehdessäsi oman osasi hommista.

Käytöstavatkin ovat vain normaalia ihmismäistä käytöstä. Samoin vastavuoroiset pikku palvelukset. Jos toinen pyytää sinua tuomaan tullessasi keittiöstä kahvia valmiiksi suodatetusta kannusta, onko se sinusta miellyttämistä? Minusta se on normaalia käytöstä, jota harrastan vaikkapa työpaikallakin.

Joten voisit nyt vähän avata paremmin sitä, mitä se sinun mielestäsi oli se miellyttäminen? Tassukkamaista juujuu-myötäilyä? Mitä?

N51

Suurin osa tästä kirjoituksesta sekoittaa myötäilyn ja miellyttämisen. Minulla ei ole kokemusta sellaisesta neitimäisestä tyylistä jossa miehellä ei ole omia mielipiteitä. Minulla on omat mielipiteeni jotka sanon ääneen.

Silloin kun Heli Vaaranen julkaisi mielipiteensä siitä miten perheissä tehdään liikaa asioita naisten ehdoilla ja miehet ovat jääneet jalkoihin. Seuraavana päivänä meitä oli harrastusporukassa 15 aikuista perheellistä miestä jotka kaikki hyväksyivät tämän tosiasiana.

Ja mun mielestä siinä ei ole mitään väärää että haluaa miellyttää toista. Hyvässä suhteessa niin tekee molemmat toisilleen. Ap

Sinä itse olet kykenemätön lertomaan, mitä sinä tarkoitat miellyttämisellä.

Kerro_nyt_jo_vihdoin_esimerkkejä!

Se, että lauantaita suunnitellessaan kertoo asuinkumppanille - on se sitten puoliso tai kämppäkaveri - suunnittelevansa vieraan kutsumista tai lähtevänsä viikonlopuksi pois, on normaalia käytöstä, ei miellyttämistä.

Tuo oli ainoa konkreettinen esimerkki, mitä olet ketjussa kertonut, eikä se ollut mitään miellytämistä. Vaan kunnollisen käytöksen puutetta sinun osaltasi.

Heli Vaaranen on piilosovinistinen idi.otti. Niitä ikävä kyllä on naisissa, jotka yrittävät miellyttää miessukupuolta haukkumalla siskoja. Ei luulisi olevan mikään uutinen kenellekään, samaa ilmiötä löytyy kaikissa ihmisryhmissä, jotka ovat yhteiskunnallisen vallanjaon suhteen heikommassa asemassa.

N51

Nyt on kyllä sanottava, että ei tuo Vaaranen välttämättä ihan väärillä jäljillä ole. Ja olen siis itse nainen. Tuttavapariskunnissa lähes poikkeuksetta nainen on määräväämpi osapuoli suhteessa. Jotkut ovat sellaisia käskyttäjiä ja kritisoijia, että en miehenä taatusti ottaisi sellaista vastaan (enkä tietysti naisenakaan). Muissa suhteissaan, esim. ystävinä ja kavereina nämä naiset voivat olla, ja yleensä ovatkin, ihan toisenlaisia.

Jos mietin omaa perhettä ja sukua, niin se on vääräällän sellaisia tomeria matriarkkatyyppejä. Sellaisia, joita usein ehkä harhaanjohtavastikin kutsutaan "vahvoiksi naisiksi". Miehiä paljon ihan tossun alla. Jossain vaiheessa huomasin, että pientä taipumusta on itsellänikin (ylläripylläri), mutta ymmärsin onneksi aika nopeasti, että en sillä tavalla toimivaa ja onnellista parisuhdetta tule löytämään.

Aika kuvaavaa on myös, että joissain yhteyksissä, esim. naisten (yleensä keski-ikäisten tai vanhempien) deittiprofiileissa yllättävän usein lukee jotain sellaista kuin että ei halua "ketään perässä vedettävää". 

Minusta hän on väärässä. Ensinnäkin siinä, että se olisi jokin vallitseva parisuhteen prototyyppi - ei ole, paljon yleisempää mielestäni on, että puolisoilla on yhtäläinen sananvalta tai jopa niin, että mies päättää.

Ja toiseksikin se, että se olisi jotenkin naisen muokkaama roolitus. Siis naisen vika yksin. Kyllä siinä parisuhteessa on aina kaksi ihmistä. Jos toinen ei käy kuin kotona nukkumassa tai mielistellen jättää kaikki valinnat toisen tehtäväksi (ja tämä pätee siis kumpaankin vaihtoehtoon, nais- tai miesvetoiseen parisuhteeseen), on se aika selvää, että se toinen ajautuu päätöksentekijäksi. Jonkun nyt vaan on päätettävä, mitä laitetaan ruuaksi ja varattava se lomareissu.

Ja kuten itse deittiprofiileista olet havainnut, se päätöksentekovastuu on raskas ja monelle epämieluisa.

Nykyään onneksi tosiaan parisuhteissa yleensä on tasa-arvoisemmat vastuut ja niiden myötä myös oikeudet.

N51

Kyllähän kaikissa ihmissuhteissa pitää yrittää tulla toisen kanssa jotenkin toimeen ja ottaa myös hänen tarpeensa huomioon. En oikein tiedä, mitä tämä parisuhteessa miellyttäminen sitten on... Tasavertaisessa ihmissuhteessa ei yleensä tarvitse teeskennellä.

Minä ymmärrän oikein hyvin, jos joku sanoo, että ei halua "ketään perässä vedettävää". Jos nainen on koko parisuhteen saanut jokaiseen kysymykseen lomareissusta tai päivän ruuasta alkaen vastaukseksi "ihan sama, päätä sinä" niin kyllä se kypsyttää. Minulla oli teininä tuollainen kaveri ja se oli ihan h*lvetin raskasta päättää ihan kaikki itse. En osaa edes kuvitella, että samaa olisi monikymmenvuotinen parisuhde ja vielä lasten kanssa.

Aloittajan olisi pitänyt kertoa enemmän siitä miellyttämisestä, että siihen voisi vastata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuntuu olevan kovin vastenmielinen ajatus monille naisille nykyään. Kovin haluaisin naisen jota palvoa ja miellyttää, mutta kun moni nainen on sillä mentaliteetilla liikenteessä että ei parisuhteessa miellytetä toista, niin kiitos ei sellaiseen en lähde sitten itsekään. Tuntuu että parisuhde naisille on nykyään jonkinlainen vaihtokauppa, vaikkei mitän aineellista vaihdukaan.

Juu, ei haluta epärehellistä matelijaa, halutaan itsenäinen ja fiksu mies, joka on mun kanssani siksi, että hän haluaa sitä olla ja jakaa jotakuinkin samanlaiset arvot ja mieltymykset.

Totta kai parisuhteessa tehdään aina kompromisseja, mutta yhteisestä halusta ja vastavuoroisesti. Sitä ei mielletä MIELLYTÄMISEKSI, kun se tapahtuu yhteisestä halusta ja molemmat tekevät sitä.

No epärehellisen matelian tuolla asenteella saat. Yhteisestä halusta syntyvä kompromissi on oxymoroni.

No enkä saa. Jos toisen maailmankuva ja mieltymykset ovat täysin päinvastaisia, parisuhde ei onnistu alkaa päälle. Se on tärkein puolisonvalintakriteeri, ei kuppikoko tai palkan suuruus.

Ja mikä sanoissa "molemmat tekevät sitä" on sinulle noin vaikeaa ymmärtää? Kumpikaan ei matele, vaan on valmis etsimään yhteistä nimittäjää. Eli ratkaisua, joka sopii molemmille. Ei vain toiselle.

Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että molemminpuolinen kompromissin mitätöi alkuperäisen väittämän? Voisit muuten jättää nuo ajatustenlukyyritykset ja piilohalveksunnan pois vastauksistasi, ei tuollaisiin viesteihin nimittäin huvita vastata.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Ja mitä tuohon miellyttämiseen tulee, niin kyllä minusta suhteen ennuste on huono siinäkin tapauksessa, että kompromisseja tehdään liikaa. Jos aidosti halutaan elämältä ihan eri asioita, suhteesta ei tule mitään. Jompi kumpi tai molemmat joutuvat koko ajan tinkimään omista tarpeistaan liikaa.

Kannattaa valita puoliso, jonka kanssa tarpeet ja toiveet käyvät yksiin, muuten homma kosahtaa omaan mahdottomuuteensa ennen pitkää. Vissiin Ap:lle kävi näin.

Naiset vain luulevat, ettei kompromisseja tehdä vaikka miehen koko elämä on kompromissi.

Jos miehellä on tuollainen tunne omasta elämästään, on jotain mennyt pahasti pieleen. Kyllä jokaisella on oikeus elää oman näköistään elämää. Terapian paikka?

Moni ihminen herää keski-ikäisenä siihen, että on elänyt toisten ihmisten halujen ja tarpeiden kautta, ja vieraantunut itsestään täysin. Yleensä tämän oivalluksen seurauksena on jonkinlainen korjausliike, tai sitten katkeroituminen.

Hyvä, että olet alkanut ajatella näitä asioita, Ap! Älä elä toisten elämää, vaan omaasi.

Ero on sinulle mahtava tilaisuus tutustua oikeasti itseesi.

Ei se ole tunne, vaan ihan yleismaailmallinen havainto, joka pätee lähes kaikkiin miehiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuntuu olevan kovin vastenmielinen ajatus monille naisille nykyään. Kovin haluaisin naisen jota palvoa ja miellyttää, mutta kun moni nainen on sillä mentaliteetilla liikenteessä että ei parisuhteessa miellytetä toista, niin kiitos ei sellaiseen en lähde sitten itsekään. Tuntuu että parisuhde naisille on nykyään jonkinlainen vaihtokauppa, vaikkei mitän aineellista vaihdukaan.

Juu, ei haluta epärehellistä matelijaa, halutaan itsenäinen ja fiksu mies, joka on mun kanssani siksi, että hän haluaa sitä olla ja jakaa jotakuinkin samanlaiset arvot ja mieltymykset.

Totta kai parisuhteessa tehdään aina kompromisseja, mutta yhteisestä halusta ja vastavuoroisesti. Sitä ei mielletä MIELLYTÄMISEKSI, kun se tapahtuu yhteisestä halusta ja molemmat tekevät sitä.

No epärehellisen matelian tuolla asenteella saat. Yhteisestä halusta syntyvä kompromissi on oxymoroni.

No enkä saa. Jos toisen maailmankuva ja mieltymykset ovat täysin päinvastaisia, parisuhde ei onnistu alkaa päälle. Se on tärkein puolisonvalintakriteeri, ei kuppikoko tai palkan suuruus.

Ja mikä sanoissa "molemmat tekevät sitä" on sinulle noin vaikeaa ymmärtää? Kumpikaan ei matele, vaan on valmis etsimään yhteistä nimittäjää. Eli ratkaisua, joka sopii molemmille. Ei vain toiselle.

Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että molemminpuolinen kompromissin mitätöi alkuperäisen väittämän? Voisit muuten jättää nuo ajatustenlukyyritykset ja piilohalveksunnan pois vastauksistasi, ei tuollaisiin viesteihin nimittäin huvita vastata.

Kuule, SINÄ itse valtisit tuon kommentointityylin jo ekassa kommentissasi. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Mikä olikana alkuperäinen väittämä. Se, että sinä haluaisit palvoa naista, mutta naiset mokomat haluavat itsenäisen ja tasa-arvoisen suhteen.

Siihen sanoin, että juurikin niin. Emme me naiset halua olla jalustalla, koska se on ylistämällä alentamista ja sovinistista.

Sen sijaan olemme valmiita tasa-arvoiseen kompromissien tekoon, jossa molemmat tulevat puolitiehen vastaan ja etsivät molempia yhtä lailla tyydyttäviä ratkaisuja.

Sinusta se ei voi olla ylipäätään mahdollista, vaan aina toinen matelee.

Mikä on hirveää paskapuhetta. Taidat elää yksin tuolla asenteella, ja quite frankly, en ihmettele ollenkaan. Kyllä, tämä oli halveksuntaa, mutta johtuu asenteestasi, jossa ei ole olemassa tasa-arvoisia kantoja, joita voidaan tasapuolisesti lähentää ja etsiä yhteistä nimittäjää.

Parisuhde ei ole eikä sen pidä olla tahtojen taistelua. Väitämättä sitä joskus voi esiintyä, mutta kypsä ja toista arvostava ihminen ei ajattele, että pitäisi jotenkin ostaa rakkautta ja seksiä palvonnalla.

Vierailija kirjoitti:

60, tuollaisia kompromisseja tehdään koko ajan muiden ihmisten kanssa. On kyse sitten ystävistä, puolisosta tai perheenjäsenistä. Ei parisuhteen päättyminen tarkoita, etteikö pyrkisi toista ilahduttamaan millään tavoin.

Toinen vaihtoehto on antaa miehen mennä sinne lätkämatsiin ihan itse tai kaveriensa kanssa, ja tehdä itse sillä välin jotain oman maun mukaista. Se on aika yleinen toimintatapa.... parisuhteessa ei toimi sellainen ajattelu kovin pitkään, että kaikki asiat pitää pakosti tehdä yhdessä, käsi kädessä, muuten on "huono ja epäromanttinen suhde". Pieni erillisyys ja oman elämän sfääri on tervettä säilyttää.

Ap ei ole itse koko tässä pitkässä ketjussa halunnut esittää useista pyynnöistä huolimatta mitään konkreettista esimerkkiä. Ilmeisesti pelkää, että sitä kritisoitaisiin. Sen sijaan hän marisee, ettei häntä ymmärretä tai keskustelijat eivät ole "rehellisiä".

Minä epäilen aivan aidosti, että hän on pyrkinyt nimenomaan mielistelemään puolisoaan, ja siksi kokee sen niin vapauttavaksi, että suhteen päättyessä siitä voi luopua. Ehdottomasti siihen vain ei olisi pitänyt KOSKAAN edes alkaakaan, koska ei se useimmista naisistakaan ole kivaa!

Käytöstavat tai kompromissien teko ei ole minusta miellytämistä, tai ainakaan mitään sellaista miellytämistä, joka rajoittuisi vain parisuhteeseen.

N51

Tarkoitit varmaan, että parisuhteen päättyminen ei tarkoita kaikille ihmisille sitä ettei pyrkisi ilahduttamaan toista ihmistä. Toisille se saattaa tarkoittaa juuri sitä. Me ei olla enää me niin en käytä sinuun enää yhtään aikaani, energiaani, vaivaa tai rahaa. Piste mikä piste. Loukkaantuminen voi aiheuttaa tuollaisen reaktion. Varsinkin jos tuntee itsensä petetyksi tai hyväksikäytetyksi, näitä tarinoita on.

Jos ehdotan miehelleni joskus lätkäiltaa niin se ei sulje pois sitä ettei hän menisi joskus lätkämatsiin kavereidensa kanssa ja minä tekisin jotain muuta omien kavereideni kanssa tai että menisimme lätkämatsiin tai teatteriin yhdessä kavereidemme kanssa tai jättäisimme menemättä. Puolisoilla toivottavasti on myös omat harrastuksensa ja ystävänsä. Tosin mieheni on myös paras ystäväni, siksi me sitouduimme toisiimme koska meillä molemmilla on mukavaa yhdessä. Sama huumori, samat arvot, samoja kiinnostuksen kohteita.

Minä en ole yhtään varma, että ap on mielistellyt exäänsä mutta ehkä kritiikin pelosta ei yksilöi asioita tai kokee ettei hänen tarvitse. Jos ihminen on oivaltanut jotain elämästään niin hän ei selitä vaan toteaa. No keskustelua se ei kyllä taida herättää ilman, että selventää mitä tarkoittaa. Käytöstavat hän jo mainitsikin ettei tarkoita niitä.

Minun oivallukseni on etten oleta ihmisistä mitään vaan kysyn. Ja että sanoilla on eri merkitys eri ihmisille niin täytyy tarkentaa mitä tarkoittaa. Mutta ei niin, että oletetaan mitä ihminen tarkoittaa, millainen hän on ja miten hän on toiminut oman ajatusmallin mukaan kysymättä ihmiseltä (vastasi hän tai ei) miten asia on. Eikä pidä olettaa asioita niiltä läheisiltäkään ihmisiltä tai lokeroida heitä. Kysyvä ei tieltä eksy.

No mä en ole sellaista havaintoa kyllä tehnyt, että parisuhteessa pitää mukautua toisen toiveisiin ja unohtaa itsensä. Ehkä omassa lähipiirissä on sen verran särmää porukkaa, että uskaltavat elää omaa elämäänsä .



Eihän parisuhteessa ole sitä paitsi pakko olla, jos tuntuu, että siinä pitää vääntää itsensä ihan mutkalle kelvatakseen toiselle. Mitä järkeä parisuhteessa silloin edes on olla?



Itse elin yli nelikymppiseksi sinkkuna, juuri tuosta syystä. Ei vaan kiinnostaneet mitkään kotileikit, ns. perinteinen naisen rooli ja miehen passaaminen. Ei vaan kiinnosta.



Ryhdyin parisuhteeseen vasta, kun tapasin ihmisen, jonka seurassa ihan aidosti viihdyn helvetin hyvin. Ilman mitään teeskentelyä! Mikään vähempi ei riittäisi mulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuntuu olevan kovin vastenmielinen ajatus monille naisille nykyään. Kovin haluaisin naisen jota palvoa ja miellyttää, mutta kun moni nainen on sillä mentaliteetilla liikenteessä että ei parisuhteessa miellytetä toista, niin kiitos ei sellaiseen en lähde sitten itsekään. Tuntuu että parisuhde naisille on nykyään jonkinlainen vaihtokauppa, vaikkei mitän aineellista vaihdukaan.

Juu, ei haluta epärehellistä matelijaa, halutaan itsenäinen ja fiksu mies, joka on mun kanssani siksi, että hän haluaa sitä olla ja jakaa jotakuinkin samanlaiset arvot ja mieltymykset.

Totta kai parisuhteessa tehdään aina kompromisseja, mutta yhteisestä halusta ja vastavuoroisesti. Sitä ei mielletä MIELLYTÄMISEKSI, kun se tapahtuu yhteisestä halusta ja molemmat tekevät sitä.

No epärehellisen matelian tuolla asenteella saat. Yhteisestä halusta syntyvä kompromissi on oxymoroni.

No enkä saa. Jos toisen maailmankuva ja mieltymykset ovat täysin päinvastaisia, parisuhde ei onnistu alkaa päälle. Se on tärkein puolisonvalintakriteeri, ei kuppikoko tai palkan suuruus.

Ja mikä sanoissa "molemmat tekevät sitä" on sinulle noin vaikeaa ymmärtää? Kumpikaan ei matele, vaan on valmis etsimään yhteistä nimittäjää. Eli ratkaisua, joka sopii molemmille. Ei vain toiselle.

Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että molemminpuolinen kompromissin mitätöi alkuperäisen väittämän? Voisit muuten jättää nuo ajatustenlukyyritykset ja piilohalveksunnan pois vastauksistasi, ei tuollaisiin viesteihin nimittäin huvita vastata.

Kuule, SINÄ itse valtisit tuon kommentointityylin jo ekassa kommentissasi. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Mikä olikana alkuperäinen väittämä. Se, että sinä haluaisit palvoa naista, mutta naiset mokomat haluavat itsenäisen ja tasa-arvoisen suhteen.

Siihen sanoin, että juurikin niin. Emme me naiset halua olla jalustalla, koska se on ylistämällä alentamista ja sovinistista.

Sen sijaan olemme valmiita tasa-arvoiseen kompromissien tekoon, jossa molemmat tulevat puolitiehen vastaan ja etsivät molempia yhtä lailla tyydyttäviä ratkaisuja.

Sinusta se ei voi olla ylipäätään mahdollista, vaan aina toinen matelee.

Mikä on hirveää paskapuhetta. Taidat elää yksin tuolla asenteella, ja quite frankly, en ihmettele ollenkaan. Kyllä, tämä oli halveksuntaa, mutta johtuu asenteestasi, jossa ei ole olemassa tasa-arvoisia kantoja, joita voidaan tasapuolisesti lähentää ja etsiä yhteistä nimittäjää.

Parisuhde ei ole eikä sen pidä olla tahtojen taistelua. Väitämättä sitä joskus voi esiintyä, mutta kypsä ja toista arvostava ihminen ei ajattele, että pitäisi jotenkin ostaa rakkautta ja seksiä palvonnalla.

Toisin kuin sinä en projisoinut omia käsityksiäni keskustelukumppanistani argumentoinnissa. En aja näihin keskusteluihin, missä minun tulee jatkuvasti korjata mitä en ole, tai mitä en ole sanonut, enkä jaksa edes lukea tuollaista viestiä loppuun...

En nyt jaksa kahlata koko ketjua läpi, mutta ap, oletko huomioinyt sellaisen asian että vielä muutaman vuosikymmen sitten, ennenkuin 70-luvulla naiset lähtivät suuremmin joukoin kodin ulkopuolelle töihin ja vielä sen jälkeenkin, naistenlehdet oli täynnä sitä että miten olla hyvä vaimo miehelle, mitä kaikkea nainen voi tehdä miellyttääkseen miestä? Siitä on kirjoitettu monia kirjojakin. En ole nähnyt yhtään lehtijuttua tai  kirjaa jossa kerrotaan miten miehen pitäisi vaimoa miellyttää.

Nainen laittaa hyvää ruokaa ja siivoaa kodin ja silittää miehen paidat, miestä varten, nainen pitää itsestään huolta ja laittautuu... miestä varten. Nainen tekee lapsia miehelle perillisiksi oman henkensä kaupalla, ja myös hoitaa ne lapset, opettaa lapset kohteliaiksi isälleen jne.

Hiukan nyt ap perspektiiviä peliin!

Ap häipyi keskustelusta, ei vissiin mennyt niinkuin piti... 

Mielestäni eksäsi on oikeassa, olet kaksinaamainen. Olet koko ajan teeskennellyt olevasi toisenlainen. Olet ymmärtänyt parisuhteen ihan väärin: siinä ollaan omana itsenä, ei minään palvelijana, ohjelmanjärjestäjänä tai vastaavana, ja toista ajatellaan koska häntä rakastetaan. Rakkaus ei ole on/off asia, kuten vaikka avioliitto voi olla. Ei rakkaus pääty siihen eroamispäätökseen; se on jo aiemmin loppunut. Tai sitten jatkuu edelleen. 

Käytännön esimerkkejä olisin myös toivonut, mutta näyttää siltä että niitä ei nyt tule. Liekö niitä olemassakaan, tai sitten ne on sitä matelua...