Miten jollekin voi tulla yllätyksenä että parisuhteessa miellytetään toista?
Eikö olekin ihan päivänselvä asia, että kun ryhdytään suhteeseen niin lähes aina miehen elämä on jokseenkin sitä että pyritään miellyttämään omaa kumppania. Enkä tarkoita mitään takapuolen nuolemista vaan sitä että suhtaudutaan toisen ajatuksiin lähtökohtaisesti hyväksyvästi, sitä että pyritään tekemään naisen elämästä mahdollisimman hyvää.
Eikä tämä ole mikään salaisuus, kyllä meidän suvussa jo lapsille opetettiin sellainen miehen malli, että pyri miellyttämään naistasi vaikket olisikaan kaikessa samaa mieltä.
Niin mua vaan vähän ihmetytti kun exän kanssa päädyttiin eroon. Siitä hetkestä asuttiin vielä hetki eronneina saman katon alla. Exä meni täysin solmuun ja ihmetteli miten olen yhtäkkiä täysin eri ihminen. Minusta oli päivänselvä asia että miellyttäminen loppuu siihen. Hänestä oli jotenkin kaksinaamaista suhtautua häneen eri tavalla.
Kerroin tästä miespuoliselle kaverille ja hänelle oli itsestäänselvää että mies lopettaa miellyttämisen kun suhde loppuu.
Mielipiteitä aiheesta yleisesti?
Kommentit (94)
Minulle on parisuhteessa aina riittänyt ihan normaalit käytössäännöt. Vai millaista miellyttämistä tarkoitat?
No siksi kun on miellyttämistä ja miellyttämistä.
Jokainen voi toimia, miten itse tahtoo. Minä miellytän naista, jos suhde on hyvä ja molemmat tekevät toisilleen niin. Jos homma menee yksipuoliseksi, niin tunteet hiipuu ja miellyttäminen loppuu. Ihan normaalia.
Eikä ole mitenkään poissuljettua etteikö myös naisten elämään kuuluisi miehen miellyttämistä. Jotenkin vain perinteisesti koettu suhteen olevan luontevampi osa naisen tavallista elämää. Miesten rooli ollut useammin se miellyttäjä joka ei ehkä joka päivä haluaisi tehdä jokaista asiaa ja askaretta mitä tekee mutta tekee ne mukisematta kuitenkin naisen ja suhteen hyväksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
No siksi kun on miellyttämistä ja miellyttämistä.
Sinähän se varsinainen filosofi olet.
Eikö se ole vähän itsestäänselvyys, että ihmistä, johon on rakastunut, haluaa miellyttää? Tokikaan se ei tarkoita ovimattona olemista.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on parisuhteessa aina riittänyt ihan normaalit käytössäännöt. Vai millaista miellyttämistä tarkoitat?
Jos perataan suhteessa olevan miehen jokapäiväisen elämän jokaisen päivän minuutti minuutilta ja kysytään miksi olet tehnyt nämä ja nämä asiat niin sieltä taustalta voi löytyä moneen asiaan vastaus, että tein ne miellyttääkseni vaimoani.
Eikä siinä ole mitään pahaa.
Minusta on vain todella outoa että tämä tulee jollekin yllätyksenä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole vähän itsestäänselvyys, että ihmistä, johon on rakastunut, haluaa miellyttää? Tokikaan se ei tarkoita ovimattona olemista.
Ei tietenkään kuulu olla ovimatto. Mutta minulla oli exän kanssa halu tehdä joka päivä valintoja joista hän voisi ilahtua. Halusin suhtautua hänen ehdotuksiin hyväksyvästi. Mutta kyllä nuo halut loppuvat kun suhde päättyy. Eikä tämä liity käytöstapoihin. Ap
Riippuu miellyttämisen laadusta. Hyvää huomenta tai hyvää yötä, anteeksi ja kiitos ei ole parisuhteeseen liittyvää miellyttämistä vaan yksilön kohteliaisuuteen liittyviä tapoja. Eron jälkeen kun me asuimme vielä mieheni kanssa saman katon alla muutaman kuukauden niin käytöstavoista ei kumpikaan tinkinyt vaikka pelkästään toisen naama vitutti äärettömästi. Eikä se ollut se naama vaan erotilanne ja ne syyt miksi eroon päädyttiin, vitutus oli vain kannustin millä kumpikin pääsi eroon eikä jäänyt jahkailemaan huonoon suhteeseen.
Joku sanoo, että pitää olla rehellinen ja näyttää tunteensa ja vitutuksensa ex-kumppanilleen. Minusta se on vain yksilön huonoa käytöstä ja itsekuria jos ei pysty suhtautumaan entiseen puolisoonsa kuin keneen tahansa vieraaseen, etäisesti mutta kohteliaasti.
Nimettömällä palstalla toivoisi että aiheesta keskusteltaisiin rehellisesti kuten asia on. Kyllä kenen tahansa naisen unelmien mies saattaa tehdä valtavan paljon asioita vain suhteen takia. Ei muusta syystä.
Ei ihminen edes pysty miellyttämään valtavan suurta joukkoa ihmisiä samaan aikaan. Suurin osa keskittyy kumppaninsa miellyttämiseen. Ap
Miellyttäminen on molemminpuolista, tai on tasaveroisessa suhteessa. Kun eron tullen miellyttäminen loppuu, kumpikin ihmettelee, kenen kanssa oikein on ollut.
No siksi mun parisuhteet ei onnistu! Tulkitsen suurimman osan miellyttämisyrityksiä feikiksi käytökseksi. Toki arvostan hyvää käytöstä ja rakkauden osoittamista arjen teoilla. Mutta kaikki mauton lipominen ja mielistely on mulle kuin punainen vaate härälle.
N
En ajattele parisuhteista noin. Mutta olen toki vain itseäni miellyttävien miesten kanssa. Mutta en näe sitä jonain taskina, josta miehen on suoriuduttava. Kaiken on tultava sydämestä ja sitä ei kauheasti voi opettaa. Ellei ala valehdella,
t.nainen
Ja toistan vielä että tarkoittamani miellyttäminen ei liity käytöstapoihin mitenkään.
Kyseessä on ajattelumalli: esim. mietin lauantai-aamuna että mitäköhän sitä keksisi että kumppanillani olisi hauska la-ilta. Toivon keksiväni siihen jotain hauskaa. Mutta sitten jos en ole suhteessa tämän ihmisen kanssa niin minulle on melko yhdentekevää miten hän la-iltansa viettää. Ja tämä ei kerro ilkeydestäni vaan siitä olenko suhteessa tämän naisen kanssa vai en . Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on parisuhteessa aina riittänyt ihan normaalit käytössäännöt. Vai millaista miellyttämistä tarkoitat?
Jos perataan suhteessa olevan miehen jokapäiväisen elämän jokaisen päivän minuutti minuutilta ja kysytään miksi olet tehnyt nämä ja nämä asiat niin sieltä taustalta voi löytyä moneen asiaan vastaus, että tein ne miellyttääkseni vaimoani.
Eikä siinä ole mitään pahaa.
Minusta on vain todella outoa että tämä tulee jollekin yllätyksenä. Ap
Ei kaikki naiset kaipaa tuontyyppistä miestä. Tuppaavat olemaan tiukoissa paikoissa sitten vähän avuttomia kerjuupettereitä.
Tuota... yli 30 vuotta kestäneen parisuhteen pohjalta sanon, että uhrautumalla miellyttäminen on tyhmää. Jos sellaista olet harrastanut ap, niin ei ole ihme, jos exä on ihmeissään.
Eli kyllä siinä rakkauden vielä roihutessakin saa ja jopa PITÄÄ sanoa rehellisesti mielipiteensä. Että ei, en halua lomalla Kanarialle vaan Pariisiin. Ei, en pidä tuosta sohvasta, haluan toisenlaisen. Ei, en todellakaan kannata Halla-ahoa vaan vihreitä. Tätä tyyliä. Jos alkaa luopua omista mielipiteistään, alkaa ennen pitkää ahdistaa. Ja sitä paitsi kukaan ei PIDÄ mielistelystä siinä mielessä, että toinen ei osaa muodostaa omaa näkökantaansa ja tarvittaessa perustella/puolustaa sitä! Tai no "kukaan", ehkä joku mutten ainakaan minä. Se, että aina vain myötäilee toisen mielipiteitä on paitsi tylsää, myös asettaa vastuun valinnoista yksin toisen niskoille.
Ja jos nyt miellyttämisellä tarkoitat sitä, että teet normaaleja kotitöitä, se ei ole mitään "miellyttämistä", vaan tavallista työnjakoa. Et sinä töissäkään "miellytä" työkavereita tehdessäsi oman osasi hommista.
Käytöstavatkin ovat vain normaalia ihmismäistä käytöstä. Samoin vastavuoroiset pikku palvelukset. Jos toinen pyytää sinua tuomaan tullessasi keittiöstä kahvia valmiiksi suodatetusta kannusta, onko se sinusta miellyttämistä? Minusta se on normaalia käytöstä, jota harrastan vaikkapa työpaikallakin.
Joten voisit nyt vähän avata paremmin sitä, mitä se sinun mielestäsi oli se miellyttäminen? Tassukkamaista juujuu-myötäilyä? Mitä?
N51
Vierailija kirjoitti:
En ajattele parisuhteista noin. Mutta olen toki vain itseäni miellyttävien miesten kanssa. Mutta en näe sitä jonain taskina, josta miehen on suoriuduttava. Kaiken on tultava sydämestä ja sitä ei kauheasti voi opettaa. Ellei ala valehdella,
t.nainen
Hyvässä suhteessa molemmat pyrkivät miellyttämään toisiaan. Vaikka tällä kirjoituksella ehkä haluttiin olla eri mieltä kuin ap, niin ei tässä sanottu mitään mikä todistaisi ap:n ääneen sanoman totuuden vääräksi teoriaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole vähän itsestäänselvyys, että ihmistä, johon on rakastunut, haluaa miellyttää? Tokikaan se ei tarkoita ovimattona olemista.
Ei tietenkään kuulu olla ovimatto. Mutta minulla oli exän kanssa halu tehdä joka päivä valintoja joista hän voisi ilahtua. Halusin suhtautua hänen ehdotuksiin hyväksyvästi. Mutta kyllä nuo halut loppuvat kun suhde päättyy. Eikä tämä liity käytöstapoihin. Ap
No jos se ei liity käytöstapoihin niin ei liene ongelmaa kuin tietysti exäsi mielestä. Toki jos sinun kyydillä ei pääse kauppaan tai töihin vaikka ennen ne on hoidettu yhdessä niin pitäisin sitä idioottimaisena käytöksenä ja mielenosoituksena niin kauan kuin asutaan saman katon alla. Tai käy kaupassa vain itselleen, tilaa pitzaa vain itselleen, ei ilmoita milloin tulee ja milloin menee vaikka asunnossa asuu kaksi ihmistä.
Moni alkaa mielenosoittamaan ja ilkeilemään kun erosta on päätös, se on vain oman pahan mielen purkua ja sen alleviivaamista, että näetkös, tästä kaikesta sinä luovut kun minusta luovut ja sen erillisyyden, eron korostamista. Tarvitseeko suolaa hieroa silmiin jos ero on jo päätetty?
Minä käyttäytyisin ja käyttäydyin normaalisti mutta tietenkin pakotetut hillitysti exääni kohtaan, en halunnut raivota, huutaa, ilkeillä. Hieman oli ikävää katsella hänen kiukutteluaan (vaikka se oli toisaalta ymmärrettävää) kun isäni oli kuollut saman kuukauden aikana. Yhden kerran jouduin karjaisemaan hänelle, että ei se ole helppoa minullekaan mutta yritän hoitaa homman ihmismäisesti, voisitko perkele soikoon sinäkin yrittää - niin exmieheni oivalsi ettei kumpikaan siinä niin helpoilla ollut ja toinen kuukausi meni huomattavasti paremmin (asunto myynnissä).
Vierailija kirjoitti:
Ja toistan vielä että tarkoittamani miellyttäminen ei liity käytöstapoihin mitenkään.
Kyseessä on ajattelumalli: esim. mietin lauantai-aamuna että mitäköhän sitä keksisi että kumppanillani olisi hauska la-ilta. Toivon keksiväni siihen jotain hauskaa. Mutta sitten jos en ole suhteessa tämän ihmisen kanssa niin minulle on melko yhdentekevää miten hän la-iltansa viettää. Ja tämä ei kerro ilkeydestäni vaan siitä olenko suhteessa tämän naisen kanssa vai en . Ap
No, mikäs siinä. Mutta jos minulta tuolla odottaa että mäkin mietin, miten toisella ois hauska la-ilta, niin siinähän odottaa.
Mä itseasiassa miettisin, mikä ois meistä tai meille kiva ilta. Ois kamalan rasittavaa, jos se ois vain toisesta kiva.
t.nainen
Samaa mieltä.
Minä olin liikaakin miellyttäjä avioliiton aikana. Laitoin aina muiden tarpeet omieni edelle. Kun mies vaihtoi minut lennosta toiseen, niin lopetin tämän.
Eksä on sittemmin haukkunut minut pystyyn. Olen kuulemma vain katkera, läpeensä paha, syvällä petoksen tiellä ja täysin moraaliton... koska en laita häntä elämäni ykköseksi.
Tuosta on jo kymmenisen vuotta ja olen uusissa naimisissa. Enää en lankea siihen ansaan, että miellytän miestä liikaa.