Mitä ajattelet ihmisestä joka sanoo, että ei haaveile perheestä (=halua lapsia?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tosi outoa kun joku ihminen sanoo VAIN että hän ei haaveile perheestä, niin vastakommentti voi olla

1. "kyllä lasten kanssa voi tehdä kaikkea mitä ilmankin"

Niin? Mitä sitten? En edes tee mitään minkä lapsi sekoittaisi, miksi oletat että se merkitsee minulle jotain? Jos haluan jotain niin se saa vapaasti sotkea elämäni ihan miten vaan, moni asia niin tekeekin.

Mutta ajattelet näin koska se oli sinulle joskus pelon aihe?

2. "Viivyttely on ihan turhaa"

Viivyttely? Viivytteletkö sinä etelänavalle muuttoa? Rintaimplantteja? Kuulentoa?

Miten voi viivytellä jotain mitä ei halua? Koska sinä viivyttelit?

3. "Alkaa kaduttaa joskus, mieli muuttuu, vanhana olet yksinäinen"

Kadun asiaa jota en ole halunnut koskaan? Kaikki toiveeni, haaveeni, tulevaisuuden ja aikuisuuden fantasiani ei ole ikinä koskaan ollut millään tavalla liitynnäinen lapseen, ja sitten yhtäkkiä tähän psyyken kudelmaan syntyisi jotain tällaisia ajatuksia?

Koska sinun psyyken kudelmat sisältää lapsia, pikkutossuja ja -jalkoja, perheiltoja ja rippijuhlia, niin ei voi mmmmmitenkääääään olla mahdollista etteikö jokaisella olisi se pikkutöppönen siellä takaraivossa? Ihan suututtaa että näin voisi olla?

4. "Lapsivihaaja"

Ei auta kummilapset, ei auta työ lasten parissa, kyllä se lapseton nyt vaan vihaa lapsia. Silti samaan aikaan argumentti sinulta on usein, että "omat lapset on ihan eri asia, muiden lapsia vihaan" ja lapsena enpä muista törkeämpää kohtelua saaneeni kuin ihmisiltä, joilla niitä omiakin lapsia on. Vanhempien lapsirakkaus on myytti, jota edes vanhemmat itse ei ylläpidä.

----------------------------

Kysykää nyt itseltänne että MIKÄ siinä toisten lapsettomuudessa niin kismittää? Luin täältä (ei ole kummoinenkaan lähde, tiedän) että jonkun tutkimuksen mukaan lapsia hankkineet kokee tehneensä moraalisesti oikein. Ja lapsettomuus on väärin, ja alitajuisesti siitä halutaan tai odotetaan lapsettomille rangaistusta. Tätä kuvaa vasten pystyn ymmärtämään sen närkästyksen, joka synnyttää näitä poukkoilevia ja epäloogisia argumentteja.

Taidat olla aika ärsyttävä ja turhasta tulistuva ihminen. 

AP:n tekstistä kuulsi ahdistus läpi. Ei olla sinut itsensä kanssa.

Se oli vahva ja osuva. Taisi osua siis?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää päästä muiden suuria elämän valintoja arvostelemaan/tuomitsemaan yleensä lainkaan? Tämä on äärimmäisen henkilökohtainen asia.

Ei kaikista edes ole vanhemmiksi.

Ja ei paljon houkuta joku köyhän yksinhuoltajan rankka päivästä toiseen selviytymistaistelu, kun katselee noita avioerotilastoja. Mukuloita rahdataan milloin minnekin ja yritetään sopia vaihtelevalla menestyksellä elatuksista, hoidoista, hankinnoista ja vaikka mistä. Ja jos välit on poikki, ei sovita sitten niin mistään, vaan viranomaisten kanssa kaikki.

Uusioperheiden kauhutarinat ovatkin jo kaikille tuttuja, joten eipä siitä sen enempää. Mutta onhan noita onnellisia perheitäkin, juu.

Entäs työrintamalla? On aloja, joista poissaolo lyhyenkin ajan vaatii pitkän päivityksen ja josta ei olla poissa sairaiden lasten takia. Kaikki maksaa. Elintasokilpailu on raakaa.

Pitää ostaa, säästää, suunnitella, hankkia, ansaita, olla vanhempi, työntekijä,  ja hampaat irvessä  kilpailla tässä yhteiskunnassa paikasta auringossa.

Näitä miettiessä alkaa yksin elävän sinkun rauhallinen ja autonominen elo todellakin kiehtoa ja kutsua puoleensa. Kaikilla kun ei se biologinen kellokaan tikitä. Ja aina voi auttaa lapsia jossain muodossa tai hoitaa läheisiä.

Sukulaiseni ainoa tytär loukkaantui pahasti mp-onnettomuudessa ja asuu palvelutalossa. Koskaan ei äiti saa lapsenlapsia, tytär lapsia tai perhettä, ajatus omasta kuolemasta huolettaa, kuka huolehtii ja hoitaa asiat kun lähden? Onneksi äiti on terveydenhuollon ammattilainen ja luonteeltaan rautaa ja terästä. Kaikki eivät ole näin vahvoja ja kestä elämän mukanaan tuomia vastoinkäymisiä.

Jokainen meistä valitsee oman elämänsä suunnan. Älköön siihen kukaan muu puuttuko tai sitä arvostelko tai siitä syyllistäkö.

Tässä oli kyse kai ajatuksista, ei siitä mitä suustaan ulos päästää.

Vai oliko jälleen palstan tapaan kyse pilkun hässimisestä?

Aika hyvin tuosta selviää mitä ajattelen. Ei minulla ole oikeutta ajatella mitään. Jokainen tekee oman valintansa, eikä kumpikaan ole toistaan mitenkään enemmän oikeassa tai parempi.

Olen ihmetellyt pitkään tätä kauhean ahdasmielistä syyllistämistä mikä lapsettomuuden valinneita kohtaa. Ihan aluksi tosiaankin taas totean, että kaikista ei ole vanhemmiksi, ja aika helppo tämä asia on omalla kohdalla tiedostaa aikuisen ihmisen, ei siis murkkuikäisen, jonka mieli vaihtuu nanosekunnissa.

Syitäkin on valtavasti. Jos joku vain sanoo, ettei halua jälkikasvua, voi se johtua perinnöllisistä sairauksista, luonnon ja koko telluksen tilasta, kotimaan olosuhteista kaikin puolin, sopivan partnerin puutteesta kun on jo "liikaa" ikää, muualta tulleista vaikutteista, eli huonoista kokemuksista jne. tai sitten ihan vaan halusta olla villi ja vapaa, riippumaton, nautinnonhaluinen ja stressitön itselleen eläjä.

Arvostelijat/tuomitsijat eivät yleensä tiedä, ellei ole suoraan myönnetty ettei haluta lapsia, mikä kenelläkin toimii vaikuttimena siellä taustalla.

Maailma hukkuu liikakansoitukseen ja muualta lappaa yli oman tarpeen avun tarpeessa olevia ruokittaviksi, joten ei hätää, Suomi ei autioidu ainakaan. Ja vaikka syntyvyys kantaväestön kohdalla nousisi, sama tilanne jatkuu edelleen yhä kiihtyvällä tahdilla.

Minulla on yksi (aikuinen) lapsi, ja kun nyt asiaa pohdin, tekisin toisin, eli jäisin lapsettomaksi. Ja tämä ei sulje pois rakkauttani lapseeni. Teen hänen vuokseen ihan kaiken ja lisäksi mahdottoman.