Mitä ajattelet ihmisestä joka sanoo, että ei haaveile perheestä (=halua lapsia?)

Lapsettomuus on ekoteko. En siksi aio hankkia koskaan lapsia.

Mä sanon kyselijöille aina etten voi saada lapsia ihan vaan siksi että haluan nähdä niiden naaman kun ne tajuaa olleensa tökeröitä kysyessään. Ei ole vielä jatkokysymyksiä tullut sen jälkeen, eipä tosin anteeksipyyntöjäkään typerästä kysymyksestä.

Miksi pitää päästä muiden suuria elämän valintoja arvostelemaan/tuomitsemaan yleensä lainkaan? Tämä on äärimmäisen henkilökohtainen asia.

Ei kaikista edes ole vanhemmiksi.

Ja ei paljon houkuta joku köyhän yksinhuoltajan rankka päivästä toiseen selviytymistaistelu, kun katselee noita avioerotilastoja. Mukuloita rahdataan milloin minnekin ja yritetään sopia vaihtelevalla menestyksellä elatuksista, hoidoista, hankinnoista ja vaikka mistä. Ja jos välit on poikki, ei sovita sitten niin mistään, vaan viranomaisten kanssa kaikki.

Uusioperheiden kauhutarinat ovatkin jo kaikille tuttuja, joten eipä siitä sen enempää. Mutta onhan noita onnellisia perheitäkin, juu.

Entäs työrintamalla? On aloja, joista poissaolo lyhyenkin ajan vaatii pitkän päivityksen ja josta ei olla poissa sairaiden lasten takia. Kaikki maksaa. Elintasokilpailu on raakaa.

Pitää ostaa, säästää, suunnitella, hankkia, ansaita, olla vanhempi, työntekijä,  ja hampaat irvessä  kilpailla tässä yhteiskunnassa paikasta auringossa.

Näitä miettiessä alkaa yksin elävän sinkun rauhallinen ja autonominen elo todellakin kiehtoa ja kutsua puoleensa. Kaikilla kun ei se biologinen kellokaan tikitä. Ja aina voi auttaa lapsia jossain muodossa tai hoitaa läheisiä.

Sukulaiseni ainoa tytär loukkaantui pahasti mp-onnettomuudessa ja asuu palvelutalossa. Koskaan ei äiti saa lapsenlapsia, tytär lapsia tai perhettä, ajatus omasta kuolemasta huolettaa, kuka huolehtii ja hoitaa asiat kun lähden? Onneksi äiti on terveydenhuollon ammattilainen ja luonteeltaan rautaa ja terästä. Kaikki eivät ole näin vahvoja ja kestä elämän mukanaan tuomia vastoinkäymisiä.

Jokainen meistä valitsee oman elämänsä suunnan. Älköön siihen kukaan muu puuttuko tai sitä arvostelko tai siitä syyllistäkö.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää päästä muiden suuria elämän valintoja arvostelemaan/tuomitsemaan yleensä lainkaan? Tämä on äärimmäisen henkilökohtainen asia.

Ei kaikista edes ole vanhemmiksi.

Ja ei paljon houkuta joku köyhän yksinhuoltajan rankka päivästä toiseen selviytymistaistelu, kun katselee noita avioerotilastoja. Mukuloita rahdataan milloin minnekin ja yritetään sopia vaihtelevalla menestyksellä elatuksista, hoidoista, hankinnoista ja vaikka mistä. Ja jos välit on poikki, ei sovita sitten niin mistään, vaan viranomaisten kanssa kaikki.

Uusioperheiden kauhutarinat ovatkin jo kaikille tuttuja, joten eipä siitä sen enempää. Mutta onhan noita onnellisia perheitäkin, juu.

Entäs työrintamalla? On aloja, joista poissaolo lyhyenkin ajan vaatii pitkän päivityksen ja josta ei olla poissa sairaiden lasten takia. Kaikki maksaa. Elintasokilpailu on raakaa.

Pitää ostaa, säästää, suunnitella, hankkia, ansaita, olla vanhempi, työntekijä,  ja hampaat irvessä  kilpailla tässä yhteiskunnassa paikasta auringossa.

Näitä miettiessä alkaa yksin elävän sinkun rauhallinen ja autonominen elo todellakin kiehtoa ja kutsua puoleensa. Kaikilla kun ei se biologinen kellokaan tikitä. Ja aina voi auttaa lapsia jossain muodossa tai hoitaa läheisiä.

Sukulaiseni ainoa tytär loukkaantui pahasti mp-onnettomuudessa ja asuu palvelutalossa. Koskaan ei äiti saa lapsenlapsia, tytär lapsia tai perhettä, ajatus omasta kuolemasta huolettaa, kuka huolehtii ja hoitaa asiat kun lähden? Onneksi äiti on terveydenhuollon ammattilainen ja luonteeltaan rautaa ja terästä. Kaikki eivät ole näin vahvoja ja kestä elämän mukanaan tuomia vastoinkäymisiä.

Jokainen meistä valitsee oman elämänsä suunnan. Älköön siihen kukaan muu puuttuko tai sitä arvostelko tai siitä syyllistäkö.

Tässä oli kyse kai ajatuksista, ei siitä mitä suustaan ulos päästää.

Ajattelen, että hän on vielä nuori eikä ole ajatellut asioita sen syvemmin.

Ajattelen, että hän ei ole vielä löytänyt hyvää parisuhdetta, vaikka saattaa niin kuvitellakin.

Ajattelen, että hänellä on omasta lapsuudestaan peräisin olevia tunnelukkoja, joiden seurauksena lasten saaminen ja perhe-elämä eivät kiinnosta.

Ajattelen, että hän ei ole selvittänyt itselleen, mitä todella haluaa elämältään. Että hän ei ole jostain syystä uskaltanut tietoisesti kohdata haaveitaan.

Ajattelen hänen kuvittelevan, että elämän perimmäinen tarkoitus on elää mahdollisimman antoisa elämä itseään varten. Lue tämä uudestaan ja mieti hetki, sillä juuri sinäkin kuvittelet varmasti näin.

Ajattelen, miten he joskus lapsia saatuaan toteaisivat "Enpä olisi uskonut, että tämä on tällaista. Onneksi sain kokea tämän."

MUTTA...

Ajattelen, että ilman lapsiakin ihmisen on mahdollista avata sydämensä rakkaudelle. Lapset vain tekevät heräämisestä yleensä huomattavasti helpompaa, sillä heissä rakkaus leimuaa voimakkaana ilman suojakuoria. Rakkaus-sanan tilalla voi käyttää halutessaan jotain muutakin, sillä sanat ovat joka tapauksessa vain viittoja, jotka osoittavat jotain sellaista kohti, mille ei ole sanoja. Rakkaus on kaikki ja rakkaus on kaikessa. Aikuistuttuaan useimmat unohtavat sen.

No itse en ajattele sen ihmeempää, että ihan ok ja hyväksyttävää. Itselläni on 2 lasta, nuorena jo saatuja.

Ajattelen, että hän on ajattelevainen, ehkä ekologinen ja ehkä vaurioitunut tai hyvin arka ja tunnollinen.

2112 kirjoitti:

Ajattelen, että hän on vielä nuori eikä ole ajatellut asioita sen syvemmin.

Ajattelen, että hän ei ole vielä löytänyt hyvää parisuhdetta, vaikka saattaa niin kuvitellakin.

Ajattelen, että hänellä on omasta lapsuudestaan peräisin olevia tunnelukkoja, joiden seurauksena lasten saaminen ja perhe-elämä eivät kiinnosta.

Ajattelen, että hän ei ole selvittänyt itselleen, mitä todella haluaa elämältään. Että hän ei ole jostain syystä uskaltanut tietoisesti kohdata haaveitaan.

Ajattelen hänen kuvittelevan, että elämän perimmäinen tarkoitus on elää mahdollisimman antoisa elämä itseään varten. Lue tämä uudestaan ja mieti hetki, sillä juuri sinäkin kuvittelet varmasti näin.

Ajattelen, miten he joskus lapsia saatuaan toteaisivat "Enpä olisi uskonut, että tämä on tällaista. Onneksi sain kokea tämän."

MUTTA...

Ajattelen, että ilman lapsiakin ihmisen on mahdollista avata sydämensä rakkaudelle. Lapset vain tekevät heräämisestä yleensä huomattavasti helpompaa, sillä heissä rakkaus leimuaa voimakkaana ilman suojakuoria. Rakkaus-sanan tilalla voi käyttää halutessaan jotain muutakin, sillä sanat ovat joka tapauksessa vain viittoja, jotka osoittavat jotain sellaista kohti, mille ei ole sanoja. Rakkaus on kaikki ja rakkaus on kaikessa. Aikuistuttuaan useimmat unohtavat sen.

Kyllä sellainen yli 30v vakaassa parisuhteessa oleva vastuullinen aikuinen vela vakuuttaa enemmän kuin epätasapainoinen huonossa suhteessa lisääntyjä, joka eroaa ja perheasiat hoituu viranomaisten kanssa.

Hassua että vanhemmuuteen liitetään tuollaista täydellisyyden ja valaistumisen viittaa, kun me kaikki normaalielämää elävät näemme ihan joka päivä että se ei ole sitä. Siis tarkoitan, että nuo kaikki jutut voi olla ihan totta, oli lapsia tai ei. Huonoa suhdetta, huonoa itsetuntemusta jne.

Että luulen tässä nyt olevan kyse sinun omasta kehityspolusta, ei ehkä kenenkään muun.

-Äiti

Minusta kuulostaisi siltä, että jos ihmisen täytyy korostaa sitä että on lapsia tehdessään tehnyt moraalisesti oikein, ei ole oikeasti halunnut lapsia tai katuu lasten tekemistä. Jos olisi tyytyväinen päätökseensä, varmaan vain sanoisi että hankki lapsia, koska lapsia saa rakastaa ja heistä huolehtia. Ja että lapset ilahduttavat olemassaolollaan.

En nyt oikein osaa syyllistyä lapsettomuudestani vaikka millainen äiti-armeija syyllistäisi minua: kun ei se asia kuulu muille.

2112 kirjoitti:

Ajattelen, että hän on vielä nuori eikä ole ajatellut asioita sen syvemmin.

Ajattelen, että hän ei ole vielä löytänyt hyvää parisuhdetta, vaikka saattaa niin kuvitellakin.

Ajattelen, että hänellä on omasta lapsuudestaan peräisin olevia tunnelukkoja, joiden seurauksena lasten saaminen ja perhe-elämä eivät kiinnosta.

Ajattelen, että hän ei ole selvittänyt itselleen, mitä todella haluaa elämältään. Että hän ei ole jostain syystä uskaltanut tietoisesti kohdata haaveitaan.

Ajattelen hänen kuvittelevan, että elämän perimmäinen tarkoitus on elää mahdollisimman antoisa elämä itseään varten. Lue tämä uudestaan ja mieti hetki, sillä juuri sinäkin kuvittelet varmasti näin.

Ajattelen, miten he joskus lapsia saatuaan toteaisivat "Enpä olisi uskonut, että tämä on tällaista. Onneksi sain kokea tämän."

MUTTA...

Ajattelen, että ilman lapsiakin ihmisen on mahdollista avata sydämensä rakkaudelle. Lapset vain tekevät heräämisestä yleensä huomattavasti helpompaa, sillä heissä rakkaus leimuaa voimakkaana ilman suojakuoria. Rakkaus-sanan tilalla voi käyttää halutessaan jotain muutakin, sillä sanat ovat joka tapauksessa vain viittoja, jotka osoittavat jotain sellaista kohti, mille ei ole sanoja. Rakkaus on kaikki ja rakkaus on kaikessa. Aikuistuttuaan useimmat unohtavat sen.

Tämmöstä sontaa en ole hetkeen lukenut.

En ajattele mitään. On luonnollista että joillakin on lapsia ja joillakin ei. En jaksa moista vatvoa. Eläkää ja antakaa muidenkin elää.

Vierailija kirjoitti:

On tosi outoa kun joku ihminen sanoo VAIN että hän ei haaveile perheestä, niin vastakommentti voi olla

1. "kyllä lasten kanssa voi tehdä kaikkea mitä ilmankin"

Niin? Mitä sitten? En edes tee mitään minkä lapsi sekoittaisi, miksi oletat että se merkitsee minulle jotain? Jos haluan jotain niin se saa vapaasti sotkea elämäni ihan miten vaan, moni asia niin tekeekin.

Mutta ajattelet näin koska se oli sinulle joskus pelon aihe?

2. "Viivyttely on ihan turhaa"

Viivyttely? Viivytteletkö sinä etelänavalle muuttoa? Rintaimplantteja? Kuulentoa?

Miten voi viivytellä jotain mitä ei halua? Koska sinä viivyttelit?

3. "Alkaa kaduttaa joskus, mieli muuttuu, vanhana olet yksinäinen"

Kadun asiaa jota en ole halunnut koskaan? Kaikki toiveeni, haaveeni, tulevaisuuden ja aikuisuuden fantasiani ei ole ikinä koskaan ollut millään tavalla liitynnäinen lapseen, ja sitten yhtäkkiä tähän psyyken kudelmaan syntyisi jotain tällaisia ajatuksia?

Koska sinun psyyken kudelmat sisältää lapsia, pikkutossuja ja -jalkoja, perheiltoja ja rippijuhlia, niin ei voi mmmmmitenkääääään olla mahdollista etteikö jokaisella olisi se pikkutöppönen siellä takaraivossa? Ihan suututtaa että näin voisi olla?

4. "Lapsivihaaja"

Ei auta kummilapset, ei auta työ lasten parissa, kyllä se lapseton nyt vaan vihaa lapsia. Silti samaan aikaan argumentti sinulta on usein, että "omat lapset on ihan eri asia, muiden lapsia vihaan" ja lapsena enpä muista törkeämpää kohtelua saaneeni kuin ihmisiltä, joilla niitä omiakin lapsia on. Vanhempien lapsirakkaus on myytti, jota edes vanhemmat itse ei ylläpidä.

----------------------------

Kysykää nyt itseltänne että MIKÄ siinä toisten lapsettomuudessa niin kismittää? Luin täältä (ei ole kummoinenkaan lähde, tiedän) että jonkun tutkimuksen mukaan lapsia hankkineet kokee tehneensä moraalisesti oikein. Ja lapsettomuus on väärin, ja alitajuisesti siitä halutaan tai odotetaan lapsettomille rangaistusta. Tätä kuvaa vasten pystyn ymmärtämään sen närkästyksen, joka synnyttää näitä poukkoilevia ja epäloogisia argumentteja.

Taidat olla aika ärsyttävä ja turhasta tulistuva ihminen. 

Aina on vaan puhetta siitä, että velat kärsivät niin paljon siitä, että heille tuputellaan lapsia, mutta miksi ei puhuta veloista, jotka tuputtelevat lapsettomuutensa muille? Minusta jokainen saa tehdä niin kuin haluaa, mutta en myös halua kuulla velojen tuputtelua siitä, että ei pitsäisi hankkia lapsia.  Olisin halunnut lapsia, mutta yksi miehen parhaasta kaverista on vela ja selitti miehelleni kuinka "lapset ovat ihan kivoja, kunhan eivät ole omia". Miehenikin asenne lastensaantiin meni siinä negatiivisemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

2112 kirjoitti:

Ajattelen, että hän on vielä nuori eikä ole ajatellut asioita sen syvemmin.

Ajattelen, että hän ei ole vielä löytänyt hyvää parisuhdetta, vaikka saattaa niin kuvitellakin.

Ajattelen, että hänellä on omasta lapsuudestaan peräisin olevia tunnelukkoja, joiden seurauksena lasten saaminen ja perhe-elämä eivät kiinnosta.

Ajattelen, että hän ei ole selvittänyt itselleen, mitä todella haluaa elämältään. Että hän ei ole jostain syystä uskaltanut tietoisesti kohdata haaveitaan.

Ajattelen hänen kuvittelevan, että elämän perimmäinen tarkoitus on elää mahdollisimman antoisa elämä itseään varten. Lue tämä uudestaan ja mieti hetki, sillä juuri sinäkin kuvittelet varmasti näin.

Ajattelen, miten he joskus lapsia saatuaan toteaisivat "Enpä olisi uskonut, että tämä on tällaista. Onneksi sain kokea tämän."

MUTTA...

Ajattelen, että ilman lapsiakin ihmisen on mahdollista avata sydämensä rakkaudelle. Lapset vain tekevät heräämisestä yleensä huomattavasti helpompaa, sillä heissä rakkaus leimuaa voimakkaana ilman suojakuoria. Rakkaus-sanan tilalla voi käyttää halutessaan jotain muutakin, sillä sanat ovat joka tapauksessa vain viittoja, jotka osoittavat jotain sellaista kohti, mille ei ole sanoja. Rakkaus on kaikki ja rakkaus on kaikessa. Aikuistuttuaan useimmat unohtavat sen.

Kyllä sellainen yli 30v vakaassa parisuhteessa oleva vastuullinen aikuinen vela vakuuttaa enemmän kuin epätasapainoinen huonossa suhteessa lisääntyjä, joka eroaa ja perheasiat hoituu viranomaisten kanssa.

Hassua että vanhemmuuteen liitetään tuollaista täydellisyyden ja valaistumisen viittaa, kun me kaikki normaalielämää elävät näemme ihan joka päivä että se ei ole sitä. Siis tarkoitan, että nuo kaikki jutut voi olla ihan totta, oli lapsia tai ei. Huonoa suhdetta, huonoa itsetuntemusta jne.

Että luulen tässä nyt olevan kyse sinun omasta kehityspolusta, ei ehkä kenenkään muun.

-Äiti

Ei kenenkään tarvitse toiminnallaan vakuuttaa ketään mistään. Eikä vanhemmuus automaattisesti herätä ketään, väitän vain että se tekee heräämisen helpommaksi. Jos kyse on vain omasta kehityspolustani, olen siitä kiitollinen ja toivon samaa muille. En kuitenkaan julistaisi mitään ystävä- ja tuttavapiirissäni, nyt vastasin anonyymisti kun kerran kysyttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tosi outoa kun joku ihminen sanoo VAIN että hän ei haaveile perheestä, niin vastakommentti voi olla

1. "kyllä lasten kanssa voi tehdä kaikkea mitä ilmankin"

Niin? Mitä sitten? En edes tee mitään minkä lapsi sekoittaisi, miksi oletat että se merkitsee minulle jotain? Jos haluan jotain niin se saa vapaasti sotkea elämäni ihan miten vaan, moni asia niin tekeekin.

Mutta ajattelet näin koska se oli sinulle joskus pelon aihe?

2. "Viivyttely on ihan turhaa"

Viivyttely? Viivytteletkö sinä etelänavalle muuttoa? Rintaimplantteja? Kuulentoa?

Miten voi viivytellä jotain mitä ei halua? Koska sinä viivyttelit?

3. "Alkaa kaduttaa joskus, mieli muuttuu, vanhana olet yksinäinen"

Kadun asiaa jota en ole halunnut koskaan? Kaikki toiveeni, haaveeni, tulevaisuuden ja aikuisuuden fantasiani ei ole ikinä koskaan ollut millään tavalla liitynnäinen lapseen, ja sitten yhtäkkiä tähän psyyken kudelmaan syntyisi jotain tällaisia ajatuksia?

Koska sinun psyyken kudelmat sisältää lapsia, pikkutossuja ja -jalkoja, perheiltoja ja rippijuhlia, niin ei voi mmmmmitenkääääään olla mahdollista etteikö jokaisella olisi se pikkutöppönen siellä takaraivossa? Ihan suututtaa että näin voisi olla?

4. "Lapsivihaaja"

Ei auta kummilapset, ei auta työ lasten parissa, kyllä se lapseton nyt vaan vihaa lapsia. Silti samaan aikaan argumentti sinulta on usein, että "omat lapset on ihan eri asia, muiden lapsia vihaan" ja lapsena enpä muista törkeämpää kohtelua saaneeni kuin ihmisiltä, joilla niitä omiakin lapsia on. Vanhempien lapsirakkaus on myytti, jota edes vanhemmat itse ei ylläpidä.

----------------------------

Kysykää nyt itseltänne että MIKÄ siinä toisten lapsettomuudessa niin kismittää? Luin täältä (ei ole kummoinenkaan lähde, tiedän) että jonkun tutkimuksen mukaan lapsia hankkineet kokee tehneensä moraalisesti oikein. Ja lapsettomuus on väärin, ja alitajuisesti siitä halutaan tai odotetaan lapsettomille rangaistusta. Tätä kuvaa vasten pystyn ymmärtämään sen närkästyksen, joka synnyttää näitä poukkoilevia ja epäloogisia argumentteja.

Taidat olla aika ärsyttävä ja turhasta tulistuva ihminen. 

Sä taas vaikutat oikein sellaiselta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ihmiseltä. Eiku et just vaikuta, niinpäin se oli.

2112 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2112 kirjoitti:

Ajattelen, että hän on vielä nuori eikä ole ajatellut asioita sen syvemmin.

Ajattelen, että hän ei ole vielä löytänyt hyvää parisuhdetta, vaikka saattaa niin kuvitellakin.

Ajattelen, että hänellä on omasta lapsuudestaan peräisin olevia tunnelukkoja, joiden seurauksena lasten saaminen ja perhe-elämä eivät kiinnosta.

Ajattelen, että hän ei ole selvittänyt itselleen, mitä todella haluaa elämältään. Että hän ei ole jostain syystä uskaltanut tietoisesti kohdata haaveitaan.

Ajattelen hänen kuvittelevan, että elämän perimmäinen tarkoitus on elää mahdollisimman antoisa elämä itseään varten. Lue tämä uudestaan ja mieti hetki, sillä juuri sinäkin kuvittelet varmasti näin.

Ajattelen, miten he joskus lapsia saatuaan toteaisivat "Enpä olisi uskonut, että tämä on tällaista. Onneksi sain kokea tämän."

MUTTA...

Ajattelen, että ilman lapsiakin ihmisen on mahdollista avata sydämensä rakkaudelle. Lapset vain tekevät heräämisestä yleensä huomattavasti helpompaa, sillä heissä rakkaus leimuaa voimakkaana ilman suojakuoria. Rakkaus-sanan tilalla voi käyttää halutessaan jotain muutakin, sillä sanat ovat joka tapauksessa vain viittoja, jotka osoittavat jotain sellaista kohti, mille ei ole sanoja. Rakkaus on kaikki ja rakkaus on kaikessa. Aikuistuttuaan useimmat unohtavat sen.

Kyllä sellainen yli 30v vakaassa parisuhteessa oleva vastuullinen aikuinen vela vakuuttaa enemmän kuin epätasapainoinen huonossa suhteessa lisääntyjä, joka eroaa ja perheasiat hoituu viranomaisten kanssa.

Hassua että vanhemmuuteen liitetään tuollaista täydellisyyden ja valaistumisen viittaa, kun me kaikki normaalielämää elävät näemme ihan joka päivä että se ei ole sitä. Siis tarkoitan, että nuo kaikki jutut voi olla ihan totta, oli lapsia tai ei. Huonoa suhdetta, huonoa itsetuntemusta jne.

Että luulen tässä nyt olevan kyse sinun omasta kehityspolusta, ei ehkä kenenkään muun.

-Äiti

Ei kenenkään tarvitse toiminnallaan vakuuttaa ketään mistään. Eikä vanhemmuus automaattisesti herätä ketään, väitän vain että se tekee heräämisen helpommaksi. Jos kyse on vain omasta kehityspolustani, olen siitä kiitollinen ja toivon samaa muille. En kuitenkaan julistaisi mitään ystävä- ja tuttavapiirissäni, nyt vastasin anonyymisti kun kerran kysyttiin.

Heräämisessä luultavasti auttaa myös se, ettei koe lapsiaan omikseen. Jos tästä herää kysymyksiä, vastaan jos muistan.

Ei herätä ajatuksia. Elin 32-vuotiaaksi ilman lapsia ja sitten maailman upeimman miehen kanssa halusimme perheen vuoden seurustelun jälkeen. Paras asia elämässäni. Mutta muiden valinnat ei kummemmin kiinnosta.

Jos ihminen on sinut valintojensa kanssa, ei hänen tarvitse pitää niistä meteliä. Vouhkaajat ovat ärsyttäviä, oli aiheena vaikka sitten "olen tosi uniikki kun en halua lapsia" tai "kaikkien pitäisi tehdä lapsia". Joillekin elämän isoin asia on lapset, joillekin se ettei niitä ole. Meillä kaikilla on mielipide ja p-reikä, kenenkään oma ei ole parempi kuin toisen.

2112 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2112 kirjoitti:

Ajattelen, että hän on vielä nuori eikä ole ajatellut asioita sen syvemmin.

Ajattelen, että hän ei ole vielä löytänyt hyvää parisuhdetta, vaikka saattaa niin kuvitellakin.

Ajattelen, että hänellä on omasta lapsuudestaan peräisin olevia tunnelukkoja, joiden seurauksena lasten saaminen ja perhe-elämä eivät kiinnosta.

Ajattelen, että hän ei ole selvittänyt itselleen, mitä todella haluaa elämältään. Että hän ei ole jostain syystä uskaltanut tietoisesti kohdata haaveitaan.

Ajattelen hänen kuvittelevan, että elämän perimmäinen tarkoitus on elää mahdollisimman antoisa elämä itseään varten. Lue tämä uudestaan ja mieti hetki, sillä juuri sinäkin kuvittelet varmasti näin.

Ajattelen, miten he joskus lapsia saatuaan toteaisivat "Enpä olisi uskonut, että tämä on tällaista. Onneksi sain kokea tämän."

MUTTA...

Ajattelen, että ilman lapsiakin ihmisen on mahdollista avata sydämensä rakkaudelle. Lapset vain tekevät heräämisestä yleensä huomattavasti helpompaa, sillä heissä rakkaus leimuaa voimakkaana ilman suojakuoria. Rakkaus-sanan tilalla voi käyttää halutessaan jotain muutakin, sillä sanat ovat joka tapauksessa vain viittoja, jotka osoittavat jotain sellaista kohti, mille ei ole sanoja. Rakkaus on kaikki ja rakkaus on kaikessa. Aikuistuttuaan useimmat unohtavat sen.

Kyllä sellainen yli 30v vakaassa parisuhteessa oleva vastuullinen aikuinen vela vakuuttaa enemmän kuin epätasapainoinen huonossa suhteessa lisääntyjä, joka eroaa ja perheasiat hoituu viranomaisten kanssa.

Hassua että vanhemmuuteen liitetään tuollaista täydellisyyden ja valaistumisen viittaa, kun me kaikki normaalielämää elävät näemme ihan joka päivä että se ei ole sitä. Siis tarkoitan, että nuo kaikki jutut voi olla ihan totta, oli lapsia tai ei. Huonoa suhdetta, huonoa itsetuntemusta jne.

Että luulen tässä nyt olevan kyse sinun omasta kehityspolusta, ei ehkä kenenkään muun.

-Äiti

Ei kenenkään tarvitse toiminnallaan vakuuttaa ketään mistään. Eikä vanhemmuus automaattisesti herätä ketään, väitän vain että se tekee heräämisen helpommaksi. Jos kyse on vain omasta kehityspolustani, olen siitä kiitollinen ja toivon samaa muille. En kuitenkaan julistaisi mitään ystävä- ja tuttavapiirissäni, nyt vastasin anonyymisti kun kerran kysyttiin.

Musta on harmillista jos sulla on ollut huono lapsuus etkä oikein tiennyt mitä haluat elämältäsi, ja vasta kun olet saanut lapsen niin on käynyt. Mutta kannattaa ymmärtää, että muut ihmiset ei ole sinä. Ehkäpä olet sen verran hormonaalinen naiseksi että ajattelet lapsen olevan se avain kaikkiin lukkoihin. Se on hieman väärin muita kohtaan, mutta onneksi et sentään julista asiaa. Aikuiset ihmiset tuntee itsensä ja tietää mitä haluaa, siihen kannattaa luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tosi outoa kun joku ihminen sanoo VAIN että hän ei haaveile perheestä, niin vastakommentti voi olla

1. "kyllä lasten kanssa voi tehdä kaikkea mitä ilmankin"

Niin? Mitä sitten? En edes tee mitään minkä lapsi sekoittaisi, miksi oletat että se merkitsee minulle jotain? Jos haluan jotain niin se saa vapaasti sotkea elämäni ihan miten vaan, moni asia niin tekeekin.

Mutta ajattelet näin koska se oli sinulle joskus pelon aihe?

2. "Viivyttely on ihan turhaa"

Viivyttely? Viivytteletkö sinä etelänavalle muuttoa? Rintaimplantteja? Kuulentoa?

Miten voi viivytellä jotain mitä ei halua? Koska sinä viivyttelit?

3. "Alkaa kaduttaa joskus, mieli muuttuu, vanhana olet yksinäinen"

Kadun asiaa jota en ole halunnut koskaan? Kaikki toiveeni, haaveeni, tulevaisuuden ja aikuisuuden fantasiani ei ole ikinä koskaan ollut millään tavalla liitynnäinen lapseen, ja sitten yhtäkkiä tähän psyyken kudelmaan syntyisi jotain tällaisia ajatuksia?

Koska sinun psyyken kudelmat sisältää lapsia, pikkutossuja ja -jalkoja, perheiltoja ja rippijuhlia, niin ei voi mmmmmitenkääääään olla mahdollista etteikö jokaisella olisi se pikkutöppönen siellä takaraivossa? Ihan suututtaa että näin voisi olla?

4. "Lapsivihaaja"

Ei auta kummilapset, ei auta työ lasten parissa, kyllä se lapseton nyt vaan vihaa lapsia. Silti samaan aikaan argumentti sinulta on usein, että "omat lapset on ihan eri asia, muiden lapsia vihaan" ja lapsena enpä muista törkeämpää kohtelua saaneeni kuin ihmisiltä, joilla niitä omiakin lapsia on. Vanhempien lapsirakkaus on myytti, jota edes vanhemmat itse ei ylläpidä.

----------------------------

Kysykää nyt itseltänne että MIKÄ siinä toisten lapsettomuudessa niin kismittää? Luin täältä (ei ole kummoinenkaan lähde, tiedän) että jonkun tutkimuksen mukaan lapsia hankkineet kokee tehneensä moraalisesti oikein. Ja lapsettomuus on väärin, ja alitajuisesti siitä halutaan tai odotetaan lapsettomille rangaistusta. Tätä kuvaa vasten pystyn ymmärtämään sen närkästyksen, joka synnyttää näitä poukkoilevia ja epäloogisia argumentteja.

Taidat olla aika ärsyttävä ja turhasta tulistuva ihminen. 

AP:n tekstistä kuulsi ahdistus läpi. Ei olla sinut itsensä kanssa.

No onko tällaiseen maailmaan järkevää enää tehdäkään lapsia. Ylikansoitus, saasteet, terrorismi, taloudellinen epävarmuus. Maailma on muuttunut tosi paljon jo 20-30 vuodessa ja muuttuu koko ajan.

Meillä on jo aikuiset lapset enkä odota tai toivo saavani lastenlapsia. Tiedä millaisessa maailmassa ne joutuisivat kasvamaan.