Miksi miehet ei hyväksy naisen lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut sinkkuna useamman vuoden, pitkän avioliiton jälkeen. Tästä avioliitosta minulle jäi kaksi lasta, molemmat alakouluikäisiä ja ovat vuoroviikoin isänsä luona.

Olen tavannut muutamia potentiaalisia miehiä, mutta ensimmäisten treffien jälkeen en ole miehistä kuullut enää mitään, kyllä, olen kertonut lapsistani. Yksi mies on ollut lapseton, muilla on ollut lapsia kuten minullakin.

Viimeisimmältä mieheltä vaadin saada selityksen, miksi lopetti yhteydenpidon vaikka meillä oli mukavat ja omasta mielestäni onnistuneet treffit - sovimme myös että nähdään uudelleen. Sain vastauksen, ettei hän ole valmis suhteeseen naisen kanssa, jos mukana tulee lapsiakin! Hänellä on myös lapsia. Mikä saa miehet olettamaan että uusi nainen hyväksyisi miehen aikaisemman suhteen lapset, mutta naisen lapset on miehelle ongelma? :(

En ole enää parikymppinen, joten en edes oleta että kukaan luulisi minun olevan lapseton. Harmittaa.

Outoja ukkoja olet tapaillut.

Minullakin on paljon lapsia ja Ruotsissa asti sekä Argentiinassa tiedettävästi. Kaikkien kanssa olen tekemisissä ja on naisia joilla on lapsia ja kasvatan ja rakastan heitä tasa-arvoisesti ominani.

Haluan antaa elämänkokemukseni kaikille ja jos rakastan naisiani niin rakastan myös naisteni lapsia sillä muuten rakkauteni olisi vaillinaista. Tiedän isänä itse sen miten paljon vanhempana aika ja ajatus pyörii jälkeläisissä ja jos en huomioisi naisteni lapsia lahjoin, huomioin, taloudellisesti, niin en en voisi sanoa rakastavani naisiani.

Jepjep. Soi kyllä aika iso hälytyskello päässä nyt. Onko sulla joku diagnoosi? Vai ihan vaan elämän lapsena pörräät ympäriinsä levittämässä siementäsi?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut sinkkuna useamman vuoden, pitkän avioliiton jälkeen. Tästä avioliitosta minulle jäi kaksi lasta, molemmat alakouluikäisiä ja ovat vuoroviikoin isänsä luona.

Olen tavannut muutamia potentiaalisia miehiä, mutta ensimmäisten treffien jälkeen en ole miehistä kuullut enää mitään, kyllä, olen kertonut lapsistani. Yksi mies on ollut lapseton, muilla on ollut lapsia kuten minullakin.

Viimeisimmältä mieheltä vaadin saada selityksen, miksi lopetti yhteydenpidon vaikka meillä oli mukavat ja omasta mielestäni onnistuneet treffit - sovimme myös että nähdään uudelleen. Sain vastauksen, ettei hän ole valmis suhteeseen naisen kanssa, jos mukana tulee lapsiakin! Hänellä on myös lapsia. Mikä saa miehet olettamaan että uusi nainen hyväksyisi miehen aikaisemman suhteen lapset, mutta naisen lapset on miehelle ongelma? :(

En ole enää parikymppinen, joten en edes oleta että kukaan luulisi minun olevan lapseton. Harmittaa.

Oharina... Itse olen miespuolinen leski ja sitä kautta totaali-yksinhuoltaja.  Kyllä naisilta saa kuulla ihan samanlaisia kommentteja.  Mutta kuten joku muu ketjussa totesi: olet ollut yhteyksissä vääränlaisiin ihmisiin (miehiin, tässä tapauksessa).

Tsemppiä ja hyvää joulunaikaa!

Kummallisia miehiä. Itse kun deittailin en tavannut ketään, joka olisi ilmaissut lasten olevan "ongelma". Enkä olisi sellaista miestä kyllä ottanutkaan. Halusinkin miehen, jolla on jo itsellään lapsia niin on yhteinen kokemuspohja. Tällaisen aarteen sitten löysinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut sinkkuna useamman vuoden, pitkän avioliiton jälkeen. Tästä avioliitosta minulle jäi kaksi lasta, molemmat alakouluikäisiä ja ovat vuoroviikoin isänsä luona.

Olen tavannut muutamia potentiaalisia miehiä, mutta ensimmäisten treffien jälkeen en ole miehistä kuullut enää mitään, kyllä, olen kertonut lapsistani. Yksi mies on ollut lapseton, muilla on ollut lapsia kuten minullakin.

Viimeisimmältä mieheltä vaadin saada selityksen, miksi lopetti yhteydenpidon vaikka meillä oli mukavat ja omasta mielestäni onnistuneet treffit - sovimme myös että nähdään uudelleen. Sain vastauksen, ettei hän ole valmis suhteeseen naisen kanssa, jos mukana tulee lapsiakin! Hänellä on myös lapsia. Mikä saa miehet olettamaan että uusi nainen hyväksyisi miehen aikaisemman suhteen lapset, mutta naisen lapset on miehelle ongelma? :(

En ole enää parikymppinen, joten en edes oleta että kukaan luulisi minun olevan lapseton. Harmittaa.

Outoja ukkoja olet tapaillut.

Minullakin on paljon lapsia ja Ruotsissa asti sekä Argentiinassa tiedettävästi. Kaikkien kanssa olen tekemisissä ja on naisia joilla on lapsia ja kasvatan ja rakastan heitä tasa-arvoisesti ominani.

Haluan antaa elämänkokemukseni kaikille ja jos rakastan naisiani niin rakastan myös naisteni lapsia sillä muuten rakkauteni olisi vaillinaista. Tiedän isänä itse sen miten paljon vanhempana aika ja ajatus pyörii jälkeläisissä ja jos en huomioisi naisteni lapsia lahjoin, huomioin, taloudellisesti, niin en en voisi sanoa rakastavani naisiani.

Miten muka voit olla yhteydessä Argentiinan lapsesi kanssa, jos et ole varma, onko sinulla niitä siellä?

Vierailija kirjoitti:

Minä en olisi suostunut vilkaisemaankaan sellaiseen mieheen päin, joka ei olisi hyväksynut lapsiani! Lapset olivat ja tulevat aina olemaan ykkösprioriteettini ja tein sen selväksi jo deittiprofiileissani.

Miksi tämä kommenttu on saanut niin paljon alapeukkuja?

Ap jaksa sinnikkäästi katella, kyllä se oikea tyyppi vielä ilmaantuu. Lapset mulle kaikkein tärkeintä, eikä kukaan mene heidän edelle. Siitä se sit rakentuu jos niin on.

Minä löysin mieheni Tinderistä, ja kummallakin oli profiilissa maininta lapsista eli kummankaan tilanne ei tullut yllätyksenä treffeillä. Onhan se ihan fakta, että lapset vaikeuttavat ns. vapaata seurustelua ja parisuhdetta, mutta pakko se on vain hyväksyä kun on sellaiset maailmaan saattanut. Itselleni tuli yllätyksenä se, kuinka vaikeaa lopulta on hyväksyä uuden kumppanin lapset, koska jotenkin he muistuttavat todella paljon äitiään ja herättävät jotain hyvin alkukantaisen oloisia vastareaktioita. Olen siis aina ollut hyvin lapsirakas ja ihmetellyt sitä miten jotkut eivät voi hyväksyä uuden kumppanin lapsia, en olisi ikinä kuvitellut että joudun itsekin miettimään tällaisia asioita. Miehelle puolestaan on vaikuttanut olevan todella paljon helpompaa suhtautua minun lapsiini.

Vinkki ap:lle että etsi samanhenkinen mies! Eli lapsiinsa vahvasti sitoutunut isä. Sellaiselle sinun lapsesi eivät ole mikään ongelma vaan voitte olla toistenne tukena vanhemmuudessa.

Miksi pitäisi hyväksyä? Itse kyllästyin moraalittomiin suomalaisnaisiin, kun suurimmalla osalla on mt-ongelmia, kymmeniä seksisuhteita ja kakaroita useammalle miehelle. Tutustuin aasialaiseen naiseen joka on n. 20v nuorempi, on kaunis ja mukava. Kaiken hyvän lisäksi oli neitsyt tavatessamme.

Vierailija kirjoitti:

Miehet suosii enemmän lapsettomia naisia , "kevyempi paketti ilman rajoituksia"

Voi se olla geeneissäkin ettei halua elättää toisen lapsia. Eläinmaailmassa uros tappaa toisen uroksen pennut jos saa kiinni.

Kummallista noin päin, kun näillä palstoilla naiset näyttävän vihaavan taas miehen lapsia. Siis jopa vihaavat?

Meneekö niin, että miesten pitää hyväksyä ehdoin tahdoin naisen lapset, mutta naisen ei tarvitse hyväksyä miehen lapsia? Naiset katsovat oikeudekseen vihata miehen lapsia.

Lapset eivät ole ongelma vaan se niiden varjolla uusperhettä kontrolloiva "mummiäs".

Eläimellisesti ajateltuna: koska heille ne eivät ole naisen lapsia, vaan toisen miehen lapsia.

Ihmisten väliset suhteet ovat muutenkin niin monimutkaisia, hankalia ja lähes automaattisesti tuhoontuomittuja, että moni varmasti mieluummi valitsee kumppanin, jossa ei "roiku kiinni" mitään ylimääräistä tulossa väliin. Lasten myötä mukana roikkuvat rajoitetut aikataulut, yhteenmuuton jälkeen rajoitettu elämä ja alusta saakka se lasten isä.

Sitten on nämä jotka esittävät vuoden isukkia niin kauan kuin nainen on heidän mielestään nalkissa. Naimisiinmenon jälkeen eksäni alkoi löytää lapsestani vikoja vikojen perään. Siitä tuli tosi lyhyt avioliitto. 

Vierailija kirjoitti:

On niitäkin jotka hyväksyy. Ei se muutenkaan taida olla sukupuolikysymys, vaan kummassakin sukupuolessa on niitä jotka ei halua lapsia kuvioihin. Esim. itse olen vela enkä tykkää lapsista, joten selvää on ollut ettei isät ole parisuhteisiin kiinnostavia kumppaneita, ellei sitten lapset ole jo aikuisia.

Tämä. Olen joskus ihastunut miehiin, joilla on ollut lapsia. Mutta koska en vain ole tippaakaan äidillinen, vaikka siltä saatan alkuun hetken aikaa lastenkin seurassa vaikuttaa, ei sellaisesta suhteesta tule minun kohdallani mitään. Oman hyvinvointini ja ehdottomasti myös lasten mielenterveyden kannalta on tuolloin parasta, että tapaan miestä ainoastaan silloin kun lapset eivät ole paikalla, ja se kuulostaa jo itsestänikin tosi typerältä ja väärältä. Ovathan lapset nyt hirvittävän iso osa miehen elämää, osa häntä.

Itsellä tuore ero, yksi lapsi. Erosin koska mies oli mieslapsi. Ei voisi vähempääkään kiinnostaa mikään parisuhde. Jos löydän itselleni sopivan kaverin pelkkään seksiin, se sopii. Muuten haluan olla niin vapaa, kuin nyt pienen lapsen kanssa voi vapaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä tuore ero, yksi lapsi. Erosin koska mies oli mieslapsi. Ei voisi vähempääkään kiinnostaa mikään parisuhde. Jos löydän itselleni sopivan kaverin pelkkään seksiin, se sopii. Muuten haluan olla niin vapaa, kuin nyt pienen lapsen kanssa voi vapaa olla.

Tämä.

Miksi pitää heti kaivata parisuhdetta?

Itsellä erosta reilut 1,5 vuotta ja mitään parisuhdetta ja arjen jakajaa en todellakaan kaipaa, ihanaa elää keskenään lasten kanssa.

Sellaisen miehen löysin, jolla myös lapsia ja tapailemme vain, kun molempien lapset ovat toisilla vanhemmillaan. On sovittu, että lapsia ei sekoiteta tähän mitenkään.

Katsoa tilannetta uudestaan, kun lapset jo isoja ja muuttaneet pois kotoa.

Lapset on "hyväksyttyjä" silloin, jos puoliso on kuollut tai ei ole missään tekemisissä lasten kanssa, jolloin ei ole pelkoa katkerasta exästä joka tekee elämästä helvettiä. Vaikka olisi exään hyvät välit, niin jotkut menevät mustasukkaiseksi uudesta kumppanista ja aloittavat kiusaamisen.

Ihan hyvä vaan jos epätoivotut, happamat mulkoilijamiehet katoaa näköpiiristä 😂

Lapsi on ihana ♥️

Vierailija kirjoitti:

Minä löysin mieheni Tinderistä, ja kummallakin oli profiilissa maininta lapsista eli kummankaan tilanne ei tullut yllätyksenä treffeillä. Onhan se ihan fakta, että lapset vaikeuttavat ns. vapaata seurustelua ja parisuhdetta, mutta pakko se on vain hyväksyä kun on sellaiset maailmaan saattanut. Itselleni tuli yllätyksenä se, kuinka vaikeaa lopulta on hyväksyä uuden kumppanin lapset, koska jotenkin he muistuttavat todella paljon äitiään ja herättävät jotain hyvin alkukantaisen oloisia vastareaktioita. Olen siis aina ollut hyvin lapsirakas ja ihmetellyt sitä miten jotkut eivät voi hyväksyä uuden kumppanin lapsia, en olisi ikinä kuvitellut että joudun itsekin miettimään tällaisia asioita. Miehelle puolestaan on vaikuttanut olevan todella paljon helpompaa suhtautua minun lapsiini.

Tämä on niin totta! Minä olin tavatessa lapseton nainen, mutta erittäin lapsirakas ja aina haaveillut lapsista. Silti miehen lapsissa oli todellakin nielemistä. Ihan alku meni ok, mutta sitten alkoi rehellisesti sanottuna v***ttamaan. Klassinen virhe oli tehdä yhteinen aika nopeasti, joten en päässyt enää karkuunkaan. Sopeuduin toki asiaan oikeasti aikanaan, mutta aloin ymmärtämään ilkeitä äitipuolia. Itselläni oli lottovoitto mies, joka hyväksyi asemani toisena aikuisena ja kuunteli minua. Koskaan ei tullut tunnetta, että mies ja miehen eksä kävelee minun ylitse vaan mies viisaastikin torppasi eksän pienetkin pompotusyritykset heti. Lasten kanssa välit on aina olleet hyvät, mutta siellä piilossa oli paljon negatiivisia ajatuksia.... jossain vaiheessa salaa haaveilin ulkomaille muutosta, niin saataisiin elää "vaan keskenään ilman ulkopuolisia".

Tästä kaikesta on aikaa, yhteinen lapsikin on pian jo täysi-ikäinen. Kyllä miehen lapset on osa tätä perhettä, mutta vuosia siinä mielessäni kriiseilin. Akuutein vaihe kesti sen 1-2 vuotta, jolloin oikeasti inhosin sitä, että meillä ravaa minulle vieraita lapsia pilaamassa meidän mukavaa elämää. Salaa tietysti vihasin, ulospäin esitin aina mukavaa.