Miksi miehet ei hyväksy naisen lapsia

Ikisinkku 80 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet suosii enemmän lapsettomia naisia , "kevyempi paketti ilman rajoituksia"

Miehet tahtoo lapsettoman naisen joka tahtoo lapsia. Sellaista joka ei omia lapsia tahdo, tahtoo todella harva

15-20 % kaikista aikuisista ja melkein kolmannes sinkuista ei halua lapsia. Ei se nyt niin harvinaista enää nykyisin ole.

Olen 38-vuotias sinkkumies ja vaikka en omia lapsia halua, niin olen viime aikoina joutunut puntaroimaan vakavasti voisinko olla parisuhteessa naisen kanssa jolla on jälkikasvua. Tämä ihan siitä syystä, että todella monella ikäisistäni naisista niitä lapsia tuntuu kuitenkin olevan.

Tilanne on näin miehen näkökulmasta varsin hankala. Tyypillisesti lapset ovat esim. joka toinen viikonloppu isällään, joten oma rauha ja yhteinen parisuhdeaika olisivat luonnollisesti jo lähtökohtaisesti vähissä. En myöskään tiedä miten itse onnistuisin rakentamaan suhdetta jonkun toisen lapsiin. Oletettavasti haluaisin asua saman katon alla ja myös luoda syvemmän suhteen samassa taloudessa oleviin lapsiin, mutta mahdollisen eron tullessa minulla ei olisi minkäänlaisia oikeuksia näihin lapsiin ja koko suhde katkaistaisiin kuin seinään.. Pelkkä vastuu ilman oikeuksia on aika raskas yhdistelmä ja voisin kuvitella sen myös haittaavan kunnollisen kiintymyssuhteen syntymistä.

Jos lehmät lentäisi ja akat lopettaisi siipeilyn, olisi kaikki talous ym. helppoa kuin heinänteko. Miehet tekevät 95 prosenttia tuloistamme. Tämä gäppi ei vaan hoidu vinkumalla ja vaatimalla lisää etuuksia. Ollaan mielestäni kuitenkin samassa kaarnaveneessä, miehet ja naiset. Olisiko mahdollista asiasta neskustella aidosti ja jättää leidigagailuasenne hieman vähemmäksi.

Eihän miehet hyväksy tyttölapsiakaan vaikka olisi oma.

Vierailija kirjoitti:

Leijonauroksilla on tapana tappaa naarasleijonan pennut. Tämä siksi, että naaras olisi jälleen valmis paritteluun. Eikä me niin kovin kaukana eläimistä olla.

Leijonilla on myös tapana paritella kiima-aikana jopa 300 kertaa, syödä kerralla 20 kiloa lihaa ja nukkua 14 tunnin päikkäreitä. Kyllä me ollaan aika kaukana toisesta eläinlajista.

Voin sanoa lapsettomana naisena, että itseäni ainakin hieman "pelottaa" ne lapset. Tai ei ehkä itse lapset, mutta lapsiarki. Kun ei ole omia lapsia ei yhtään tiedä, miten paljon se oma arki muuttuu lapsien myötä. Naisen asemassa voin myös sanoa sitä, että pelkään että minusta tehdään se toinen äiti, jonka pitää myös hoitaa lapsia ja osallistua heidän menoihin.

Että ehkä lapsettomilla kyse on tuntemattomasta ja niillä joilla on lapsia, ehkä he eivät halua lisää enää mukaan? 

Vierailija kirjoitti:

Olen 38-vuotias sinkkumies ja vaikka en omia lapsia halua, niin olen viime aikoina joutunut puntaroimaan vakavasti voisinko olla parisuhteessa naisen kanssa jolla on jälkikasvua. Tämä ihan siitä syystä, että todella monella ikäisistäni naisista niitä lapsia tuntuu kuitenkin olevan.

Tilanne on näin miehen näkökulmasta varsin hankala. Tyypillisesti lapset ovat esim. joka toinen viikonloppu isällään, joten oma rauha ja yhteinen parisuhdeaika olisivat luonnollisesti jo lähtökohtaisesti vähissä. En myöskään tiedä miten itse onnistuisin rakentamaan suhdetta jonkun toisen lapsiin. Oletettavasti haluaisin asua saman katon alla ja myös luoda syvemmän suhteen samassa taloudessa oleviin lapsiin, mutta mahdollisen eron tullessa minulla ei olisi minkäänlaisia oikeuksia näihin lapsiin ja koko suhde katkaistaisiin kuin seinään.. Pelkkä vastuu ilman oikeuksia on aika raskas yhdistelmä ja voisin kuvitella sen myös haittaavan kunnollisen kiintymyssuhteen syntymistä.

Deittaile nuorempia naisia sitten. Parikymppisiä sinkkuja on monta kertaa enemmän kuin kolmikymppisiä, ja heistä harvalla on lapsia. Minulla on 12 vuotta nuorempi tyttöystävä.

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa lapsettomana naisena, että itseäni ainakin hieman "pelottaa" ne lapset. Tai ei ehkä itse lapset, mutta lapsiarki. Kun ei ole omia lapsia ei yhtään tiedä, miten paljon se oma arki muuttuu lapsien myötä. Naisen asemassa voin myös sanoa sitä, että pelkään että minusta tehdään se toinen äiti, jonka pitää myös hoitaa lapsia ja osallistua heidän menoihin.

Että ehkä lapsettomilla kyse on tuntemattomasta ja niillä joilla on lapsia, ehkä he eivät halua lisää enää mukaan? 

Ei lapsiperheen arki ole minulle mitenkään tuntematonta. Asuin itse lapsiperheessä melkein kaksi vuosikymmentä. Kyllä siinä ajassa jo ehti havaita, ettei tuollainen kiinnosta. Kotoa muuttamisen jälkeen on ollut ihana asua omillaan, ja sillä tiellä on helppo jatkaa. Siksi sanon ei lapsille, omille ja muiden.

Se johtuu siitä, että se lapsi edellisestä liitosta on toisen miehen siittämä eikä miehen itsensä siittämä. Minä en todellakaan hyväksyisi kumppanikseni naista, joilla olisi lapsia jonkun toisen miehen kanssa tai ainakin ne lapset pitäisi sitten lähettää näiden oikean isän hoidettavaksi ja elätettäväksi, minä en rupeaisi vieraan miehen lapsia elättämään, kasvattamaan tai hoitamaan. Kyllä oma lapsi on aina oma lapsi ja aivan erityisesti omat pojat ovat miehelle tärkeitä, he ovat takuu siitä, että miehen omat geenit siirtyvät seuraaville sukupolville. Siksi oma lapsi on tärkeä, vieraan lapsi ei koska tämä ei kanna perimässään mieheltä tulleita geenejä. Eiköhän nainenkin uusperheessä rakasta enemmän omia, itse synnyttämiään lapsia enemmän kuin miehen edellisen kumppanin lapsia, jotka eivät ole äitipuolelle mitään sukua.

Eiväthän naisetkaan hyväksy miesten edellisistä liitoista syntyneitä lapsia vai mistä muuten olisi saanut alkunsa ne monet sadut, joissa paha äitipuoli kohtelee miehen lapsia kuin saastaa omiin lapsiinsa verrattuna? Ne ovat tietenkin vain satuja, mutta jotain totuutta niissäkin täytyy olla takana.

Tarviiko tätä edes kysyä??

Jännä silti, että lähes kaikki tuntemani yksinhuoltajiksi jääneet ovat löytäneet uuden kumppanin ja aika piankin.

Jopa äidit, joilla lapsia useammalle isälle..

Itse en ikinä ottaisi kumppania, jolla lapsia useammalle, yhdelle vielä menevät.