Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi miehet ei hyväksy naisen lapsia
30.11.2018 |
Minä olen ollut sinkkuna useamman vuoden, pitkän avioliiton jälkeen. Tästä avioliitosta minulle jäi kaksi lasta, molemmat alakouluikäisiä ja ovat vuoroviikoin isänsä luona.
Olen tavannut muutamia potentiaalisia miehiä, mutta ensimmäisten treffien jälkeen en ole miehistä kuullut enää mitään, kyllä, olen kertonut lapsistani. Yksi mies on ollut lapseton, muilla on ollut lapsia kuten minullakin.
Viimeisimmältä mieheltä vaadin saada selityksen, miksi lopetti yhteydenpidon vaikka meillä oli mukavat ja omasta mielestäni onnistuneet treffit - sovimme myös että nähdään uudelleen. Sain vastauksen, ettei hän ole valmis suhteeseen naisen kanssa, jos mukana tulee lapsiakin! Hänellä on myös lapsia. Mikä saa miehet olettamaan että uusi nainen hyväksyisi miehen aikaisemman suhteen lapset, mutta naisen lapset on miehelle ongelma? :(
En ole enää parikymppinen, joten en edes oleta että kukaan luulisi minun olevan lapseton. Harmittaa.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on nämä jotka esittävät vuoden isukkia niin kauan kuin nainen on heidän mielestään nalkissa. Naimisiinmenon jälkeen eksäni alkoi löytää lapsestani vikoja vikojen perään. Siitä tuli tosi lyhyt avioliitto.
Mua on syytetty siitä et etsin vikoja vaimon lapsista. Kun esim olin joka lauantaina turhautunut siihen etteivät pesseet aamulla hampaitaan paitsi vasta klo 13 kun asiasta oli 10 kertaa huomautettu. Onko tällainen toiminta vikojen etsimistä?
On. Mitä se sulle kuuluu, jos he eivät pese hampaitaan?
Uskomaton näkökulma. Kyllä aikuisen kuin aikuisen kuuluu valvoa lapsen omaa etua. Tuli siitä riitaa tai ei.
Tuolla saat uusperheen ongelmalliseksi. Meidän uusperheessä ei ole ongelmia, ja yksi syy siihen on, että emme työnnä nenäämme siihen, mikä ei meille kuulu.
Minun lasteni hampaidenpesu tai läksyt eivät kuulu miehelleni, eikä hänen lastensa ruokavalio karkkeineen kuulu minulle.
Minulla on oikeus puuttua vain siihen, mikä vaikuttaa minun elämääni: esim. miehen lapset siivoavat jälkensä.Tämä on ihan perusteesi, jos haluaa toimivan uusperheen.
Olipa huonosti perusteltu ajatus. Ymmärrän kyllä sen pointin että tavoite on se että lapsen oma äiti tai isä tekee päätökset lapsen päivittäisistä asioista. Mutta että saa puuttua vain asioihin jotka vaikuttavat minuun?? Tuohan tarkoittaisi sitä että esim se lasten hampaiden pesu liittyisi jotenkin minuun. Ei se liity. Se tehdään lasten itsensä takia.
Samassa taloudessa asuessa on pakko ottaa kantaa päivittäin asioihin jotka eivät ns. minulle kuulu. Eikä niistä joka kerta mitään riitaa synny.
Mua vaan kiinnostaa toi että mikä on normaalia lapsen ohjausta ja mikä vikojen etsimistä.Ihan omasta kokemuksesta puhun. Tuollainen nipottaminen ja nalkuttaminen kasvattaa lapsessa vain uhmaa, eli suhteenne helposti vain pahenee ajan myötä. Mikäli ihmissuhde on sinulle tärkeämpi kuin hampaat, niin älä nalkuta. Mikäli hampaat menevät suhteen edelle, niin nalkuta pois vain.
Jos negatiivinen puheesi lapsesta on useampaa kuin positiivinen, niin se koetaan vikojen etsimiseksi. Joidenkin tutkimusten mukaan, jos sanoo yhden negatiivisen asiat, niin pitää sanoa vastaavasti kolme positiivista, jotta lopputulos neutralisoituu. Toisten tutkimusten mukaan suhde on 1-7.
Jotenkin kummallisia ajatuksia näissä kommenteissa. Toki ymmärrän kuinka uusperheet vaativat valtavan paljon eritoten aikuisten joustavuutta ja myötämielisyyttä. Silti ihmetyttää näkökulma jonka mukaan on ihan ok jos lapsi laiminlyö kaikki omat vastuunsa.
Tässä asiassa pätee sama kuin poliisin liikenneratsiassa. Eli kun poliisi pysäyttää auton jossa esim valot pimeänä, kokemuksen mukaan on autossa usein muitakin puutteita. Niin kyllä lapsen oma tekeminen lähtee juuri hampaiden pesusta. Se on ensimmäinen tärkeä päivittäinen vastuu ja rutiini. Sitten on monia muitakin. Mutta kun tuon helpoimman laiminlyöt, on paljon helpompi laiminlyödä kaikki muutkin. Ja tuo kulkee täysin käsi kädessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on nämä jotka esittävät vuoden isukkia niin kauan kuin nainen on heidän mielestään nalkissa. Naimisiinmenon jälkeen eksäni alkoi löytää lapsestani vikoja vikojen perään. Siitä tuli tosi lyhyt avioliitto.
Mua on syytetty siitä et etsin vikoja vaimon lapsista. Kun esim olin joka lauantaina turhautunut siihen etteivät pesseet aamulla hampaitaan paitsi vasta klo 13 kun asiasta oli 10 kertaa huomautettu. Onko tällainen toiminta vikojen etsimistä?
On. Mitä se sulle kuuluu, jos he eivät pese hampaitaan?
Uskomaton näkökulma. Kyllä aikuisen kuin aikuisen kuuluu valvoa lapsen omaa etua. Tuli siitä riitaa tai ei.
Tuolla saat uusperheen ongelmalliseksi. Meidän uusperheessä ei ole ongelmia, ja yksi syy siihen on, että emme työnnä nenäämme siihen, mikä ei meille kuulu.
Minun lasteni hampaidenpesu tai läksyt eivät kuulu miehelleni, eikä hänen lastensa ruokavalio karkkeineen kuulu minulle.
Minulla on oikeus puuttua vain siihen, mikä vaikuttaa minun elämääni: esim. miehen lapset siivoavat jälkensä.Tämä on ihan perusteesi, jos haluaa toimivan uusperheen.
Olipa huonosti perusteltu ajatus. Ymmärrän kyllä sen pointin että tavoite on se että lapsen oma äiti tai isä tekee päätökset lapsen päivittäisistä asioista. Mutta että saa puuttua vain asioihin jotka vaikuttavat minuun?? Tuohan tarkoittaisi sitä että esim se lasten hampaiden pesu liittyisi jotenkin minuun. Ei se liity. Se tehdään lasten itsensä takia.
Samassa taloudessa asuessa on pakko ottaa kantaa päivittäin asioihin jotka eivät ns. minulle kuulu. Eikä niistä joka kerta mitään riitaa synny.
Mua vaan kiinnostaa toi että mikä on normaalia lapsen ohjausta ja mikä vikojen etsimistä.Ihan omasta kokemuksesta puhun. Tuollainen nipottaminen ja nalkuttaminen kasvattaa lapsessa vain uhmaa, eli suhteenne helposti vain pahenee ajan myötä. Mikäli ihmissuhde on sinulle tärkeämpi kuin hampaat, niin älä nalkuta. Mikäli hampaat menevät suhteen edelle, niin nalkuta pois vain.
Jos negatiivinen puheesi lapsesta on useampaa kuin positiivinen, niin se koetaan vikojen etsimiseksi. Joidenkin tutkimusten mukaan, jos sanoo yhden negatiivisen asiat, niin pitää sanoa vastaavasti kolme positiivista, jotta lopputulos neutralisoituu. Toisten tutkimusten mukaan suhde on 1-7.
Jotenkin kummallisia ajatuksia näissä kommenteissa. Toki ymmärrän kuinka uusperheet vaativat valtavan paljon eritoten aikuisten joustavuutta ja myötämielisyyttä. Silti ihmetyttää näkökulma jonka mukaan on ihan ok jos lapsi laiminlyö kaikki omat vastuunsa.
Tässä asiassa pätee sama kuin poliisin liikenneratsiassa. Eli kun poliisi pysäyttää auton jossa esim valot pimeänä, kokemuksen mukaan on autossa usein muitakin puutteita. Niin kyllä lapsen oma tekeminen lähtee juuri hampaiden pesusta. Se on ensimmäinen tärkeä päivittäinen vastuu ja rutiini. Sitten on monia muitakin. Mutta kun tuon helpoimman laiminlyöt, on paljon helpompi laiminlyödä kaikki muutkin. Ja tuo kulkee täysin käsi kädessä.
Pointti on, että sinä et ole se poliisi. Ethän leiki poliisia liikenteessäkään? Jätä poliisin tehtävät biologiselle vanhemmalle.
Sinun tehtäväsi on olla äidin tuki, jos äiti pyytää apua.
Olen aina sanonut, että uusperhe ei sovi nipottajille. Sitä vain on pakko katsoa asioita sormien läpi.
Toki, kun uusperhe on jo muotoutunut, niin tilanne on eri. Mutta sitten kaikki vain loksahtaa paikoilleen itsestään, eikä isäpuoli tunnu enää poliisilta, vaan luonnolliselta osalta perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on nämä jotka esittävät vuoden isukkia niin kauan kuin nainen on heidän mielestään nalkissa. Naimisiinmenon jälkeen eksäni alkoi löytää lapsestani vikoja vikojen perään. Siitä tuli tosi lyhyt avioliitto.
Mua on syytetty siitä et etsin vikoja vaimon lapsista. Kun esim olin joka lauantaina turhautunut siihen etteivät pesseet aamulla hampaitaan paitsi vasta klo 13 kun asiasta oli 10 kertaa huomautettu. Onko tällainen toiminta vikojen etsimistä?
On. Mitä se sulle kuuluu, jos he eivät pese hampaitaan?
Uskomaton näkökulma. Kyllä aikuisen kuin aikuisen kuuluu valvoa lapsen omaa etua. Tuli siitä riitaa tai ei.
Tuolla saat uusperheen ongelmalliseksi. Meidän uusperheessä ei ole ongelmia, ja yksi syy siihen on, että emme työnnä nenäämme siihen, mikä ei meille kuulu.
Minun lasteni hampaidenpesu tai läksyt eivät kuulu miehelleni, eikä hänen lastensa ruokavalio karkkeineen kuulu minulle.
Minulla on oikeus puuttua vain siihen, mikä vaikuttaa minun elämääni: esim. miehen lapset siivoavat jälkensä.Tämä on ihan perusteesi, jos haluaa toimivan uusperheen.
Olipa huonosti perusteltu ajatus. Ymmärrän kyllä sen pointin että tavoite on se että lapsen oma äiti tai isä tekee päätökset lapsen päivittäisistä asioista. Mutta että saa puuttua vain asioihin jotka vaikuttavat minuun?? Tuohan tarkoittaisi sitä että esim se lasten hampaiden pesu liittyisi jotenkin minuun. Ei se liity. Se tehdään lasten itsensä takia.
Samassa taloudessa asuessa on pakko ottaa kantaa päivittäin asioihin jotka eivät ns. minulle kuulu. Eikä niistä joka kerta mitään riitaa synny.
Mua vaan kiinnostaa toi että mikä on normaalia lapsen ohjausta ja mikä vikojen etsimistä.Ihan omasta kokemuksesta puhun. Tuollainen nipottaminen ja nalkuttaminen kasvattaa lapsessa vain uhmaa, eli suhteenne helposti vain pahenee ajan myötä. Mikäli ihmissuhde on sinulle tärkeämpi kuin hampaat, niin älä nalkuta. Mikäli hampaat menevät suhteen edelle, niin nalkuta pois vain.
Jos negatiivinen puheesi lapsesta on useampaa kuin positiivinen, niin se koetaan vikojen etsimiseksi. Joidenkin tutkimusten mukaan, jos sanoo yhden negatiivisen asiat, niin pitää sanoa vastaavasti kolme positiivista, jotta lopputulos neutralisoituu. Toisten tutkimusten mukaan suhde on 1-7.
Jotenkin kummallisia ajatuksia näissä kommenteissa. Toki ymmärrän kuinka uusperheet vaativat valtavan paljon eritoten aikuisten joustavuutta ja myötämielisyyttä. Silti ihmetyttää näkökulma jonka mukaan on ihan ok jos lapsi laiminlyö kaikki omat vastuunsa.
Tässä asiassa pätee sama kuin poliisin liikenneratsiassa. Eli kun poliisi pysäyttää auton jossa esim valot pimeänä, kokemuksen mukaan on autossa usein muitakin puutteita. Niin kyllä lapsen oma tekeminen lähtee juuri hampaiden pesusta. Se on ensimmäinen tärkeä päivittäinen vastuu ja rutiini. Sitten on monia muitakin. Mutta kun tuon helpoimman laiminlyöt, on paljon helpompi laiminlyödä kaikki muutkin. Ja tuo kulkee täysin käsi kädessä.Pointti on, että sinä et ole se poliisi. Ethän leiki poliisia liikenteessäkään? Jätä poliisin tehtävät biologiselle vanhemmalle.
Sinun tehtäväsi on olla äidin tuki, jos äiti pyytää apua.Olen aina sanonut, että uusperhe ei sovi nipottajille. Sitä vain on pakko katsoa asioita sormien läpi.
Toki, kun uusperhe on jo muotoutunut, niin tilanne on eri. Mutta sitten kaikki vain loksahtaa paikoilleen itsestään, eikä isäpuoli tunnu enää poliisilta, vaan luonnolliselta osalta perhettä.
Oma äitini tapasi miehensä kun olin jo melkein täysi-ikäinen mutta asuin vielä kotona. Silloin ärsytti hänen mikään puuttumisensa mihinkään. Mutta jälkikäteen olen arvostanut sitä että hän viitsi muistuttaa tärkeistä asioista.
Ei pidä kenenkään olla poliisi, mutta elämä on kuitenkin sellaista että saman katon alla tulee valtavasti tilanteita joihin tulee puuttua tai olla puuttumatta. Meillä lasten äiti oli näiden päätösten takana. Hän on pitänyt useita puhutteluita lapsilleen siitä kuinka nuo hampaat kyllä tulisi pestä eikä allekirjoittaneen nalkutus ole turhaa.
Jos asiaa ei ole itse kokenut voi asiaan vaikeaa ottaa kantaa. Mutta sanon kuitenkin että koti jossa lapset luistavat kaikista velvollisuuksistaan on pahoinvoiva koti. Olen asunut sellaisessa sekä lapsena että aikuisena.
Ei vika ole sinussa tai lapsissa. Haluaisitko kuluttaa aikaa ja "seurustella" sellaisen miehen kanssa joka ei voi kunnolla paneutua suhteeseen sinun kanssa ja elää normaalia elämää.
Tämä ketju on pelottava: kuinka suurin osa lapsellisten miesten kanssa seurestelivista/yhdessä asuvista naisista inhoaa heidän lapsiaan. Miehet tuntuvat suhtautuvan toisen lapsiin normaalimmin. Lapsiparat: oma äiti tekee parhaansa erottaakseen lapset isästään, miehen uusi puoliso viimeistelee tuon omalla happamalla suhtautumisellaan. Kuitenkin naisen uudet puolisot joutuvat ottamaan naisen lapset elämäänsä. Ihmeellisiä kahden kerroksen uusperheitä, kuka haluaa olla isänsä tyttö/poika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on nämä jotka esittävät vuoden isukkia niin kauan kuin nainen on heidän mielestään nalkissa. Naimisiinmenon jälkeen eksäni alkoi löytää lapsestani vikoja vikojen perään. Siitä tuli tosi lyhyt avioliitto.
Mua on syytetty siitä et etsin vikoja vaimon lapsista. Kun esim olin joka lauantaina turhautunut siihen etteivät pesseet aamulla hampaitaan paitsi vasta klo 13 kun asiasta oli 10 kertaa huomautettu. Onko tällainen toiminta vikojen etsimistä?
On. Mitä se sulle kuuluu, jos he eivät pese hampaitaan?
Uskomaton näkökulma. Kyllä aikuisen kuin aikuisen kuuluu valvoa lapsen omaa etua. Tuli siitä riitaa tai ei.
Tuolla saat uusperheen ongelmalliseksi. Meidän uusperheessä ei ole ongelmia, ja yksi syy siihen on, että emme työnnä nenäämme siihen, mikä ei meille kuulu.
Minun lasteni hampaidenpesu tai läksyt eivät kuulu miehelleni, eikä hänen lastensa ruokavalio karkkeineen kuulu minulle.
Minulla on oikeus puuttua vain siihen, mikä vaikuttaa minun elämääni: esim. miehen lapset siivoavat jälkensä.Tämä on ihan perusteesi, jos haluaa toimivan uusperheen.
Olipa huonosti perusteltu ajatus. Ymmärrän kyllä sen pointin että tavoite on se että lapsen oma äiti tai isä tekee päätökset lapsen päivittäisistä asioista. Mutta että saa puuttua vain asioihin jotka vaikuttavat minuun?? Tuohan tarkoittaisi sitä että esim se lasten hampaiden pesu liittyisi jotenkin minuun. Ei se liity. Se tehdään lasten itsensä takia.
Samassa taloudessa asuessa on pakko ottaa kantaa päivittäin asioihin jotka eivät ns. minulle kuulu. Eikä niistä joka kerta mitään riitaa synny.
Mua vaan kiinnostaa toi että mikä on normaalia lapsen ohjausta ja mikä vikojen etsimistä.Ihan omasta kokemuksesta puhun. Tuollainen nipottaminen ja nalkuttaminen kasvattaa lapsessa vain uhmaa, eli suhteenne helposti vain pahenee ajan myötä. Mikäli ihmissuhde on sinulle tärkeämpi kuin hampaat, niin älä nalkuta. Mikäli hampaat menevät suhteen edelle, niin nalkuta pois vain.
Jos negatiivinen puheesi lapsesta on useampaa kuin positiivinen, niin se koetaan vikojen etsimiseksi. Joidenkin tutkimusten mukaan, jos sanoo yhden negatiivisen asiat, niin pitää sanoa vastaavasti kolme positiivista, jotta lopputulos neutralisoituu. Toisten tutkimusten mukaan suhde on 1-7.
Jotenkin kummallisia ajatuksia näissä kommenteissa. Toki ymmärrän kuinka uusperheet vaativat valtavan paljon eritoten aikuisten joustavuutta ja myötämielisyyttä. Silti ihmetyttää näkökulma jonka mukaan on ihan ok jos lapsi laiminlyö kaikki omat vastuunsa.
Tässä asiassa pätee sama kuin poliisin liikenneratsiassa. Eli kun poliisi pysäyttää auton jossa esim valot pimeänä, kokemuksen mukaan on autossa usein muitakin puutteita. Niin kyllä lapsen oma tekeminen lähtee juuri hampaiden pesusta. Se on ensimmäinen tärkeä päivittäinen vastuu ja rutiini. Sitten on monia muitakin. Mutta kun tuon helpoimman laiminlyöt, on paljon helpompi laiminlyödä kaikki muutkin. Ja tuo kulkee täysin käsi kädessä.Pointti on, että sinä et ole se poliisi. Ethän leiki poliisia liikenteessäkään? Jätä poliisin tehtävät biologiselle vanhemmalle.
Sinun tehtäväsi on olla äidin tuki, jos äiti pyytää apua.Olen aina sanonut, että uusperhe ei sovi nipottajille. Sitä vain on pakko katsoa asioita sormien läpi.
Toki, kun uusperhe on jo muotoutunut, niin tilanne on eri. Mutta sitten kaikki vain loksahtaa paikoilleen itsestään, eikä isäpuoli tunnu enää poliisilta, vaan luonnolliselta osalta perhettä.
Oma äitini tapasi miehensä kun olin jo melkein täysi-ikäinen mutta asuin vielä kotona. Silloin ärsytti hänen mikään puuttumisensa mihinkään. Mutta jälkikäteen olen arvostanut sitä että hän viitsi muistuttaa tärkeistä asioista.
Ei pidä kenenkään olla poliisi, mutta elämä on kuitenkin sellaista että saman katon alla tulee valtavasti tilanteita joihin tulee puuttua tai olla puuttumatta. Meillä lasten äiti oli näiden päätösten takana. Hän on pitänyt useita puhutteluita lapsilleen siitä kuinka nuo hampaat kyllä tulisi pestä eikä allekirjoittaneen nalkutus ole turhaa.
Jos asiaa ei ole itse kokenut voi asiaan vaikeaa ottaa kantaa. Mutta sanon kuitenkin että koti jossa lapset luistavat kaikista velvollisuuksistaan on pahoinvoiva koti. Olen asunut sellaisessa sekä lapsena että aikuisena.
Ymmärrän ja en ymmärrä. On ilo, että lapset suorittavat velvollisuutensa ja kaikki menee kivasti. Kukapa ei sitä haluaisi?
Ja tajuan, että Jos äiti on pyytänyt sinua mukaan tukemaan, että lapset tekevät velvollisuutensa. Teette sitä rinta rinnan.
Mutta - miksi sitten kysyit, että sinulle on sanottu, että etsit lapsesta vain vikoja?
Joku tässä yhtälössä mättää, ja minusta tuntuu (en siis tiedä), että joko sinä nipotat poliisina tai yrität kantaa lapsista vastuuta, mikä ei sinulle kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on pelottava: kuinka suurin osa lapsellisten miesten kanssa seurestelivista/yhdessä asuvista naisista inhoaa heidän lapsiaan. Miehet tuntuvat suhtautuvan toisen lapsiin normaalimmin. Lapsiparat: oma äiti tekee parhaansa erottaakseen lapset isästään, miehen uusi puoliso viimeistelee tuon omalla happamalla suhtautumisellaan. Kuitenkin naisen uudet puolisot joutuvat ottamaan naisen lapset elämäänsä. Ihmeellisiä kahden kerroksen uusperheitä, kuka haluaa olla isänsä tyttö/poika?
Siksi uusperheessä parisuhteen on oltava se kaikista tärkein asia. Jos lapset ovat tärkeämpiä, niin on parempi elää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on pelottava: kuinka suurin osa lapsellisten miesten kanssa seurestelivista/yhdessä asuvista naisista inhoaa heidän lapsiaan. Miehet tuntuvat suhtautuvan toisen lapsiin normaalimmin. Lapsiparat: oma äiti tekee parhaansa erottaakseen lapset isästään, miehen uusi puoliso viimeistelee tuon omalla happamalla suhtautumisellaan. Kuitenkin naisen uudet puolisot joutuvat ottamaan naisen lapset elämäänsä. Ihmeellisiä kahden kerroksen uusperheitä, kuka haluaa olla isänsä tyttö/poika?
Siksi uusperheessä parisuhteen on oltava se kaikista tärkein asia. Jos lapset ovat tärkeämpiä, niin on parempi elää yksin.
...eli hyväksyt, että lapset eivät saa olla "kotonaan" kotonaan, vaan ovat äitinsä tai isänsä luona jossa uusi puoliso päättää kuinka paljon saavat olla yhteisissä huoneissa tvtä katsomassa tms. kun häiritsevät uutta puolisoa? Tai hyväksyt, että koti on äidin ja äidin lasten koti, ne uuden puolison lapset ovat toivottavasti hyvin harvoin vieraileva häiriö? Jättäkää hyvät ihmiset uusperheet perustamatta jos tuo on se tyyli! Ja itsellänikin kokemuksia erosta, hoidimme lapset aikuisiksi yhteishuoltajuudessa 50:50 mallilla, kumpikin seurustelee tahoillaan mutta yhteenmuutot tulevat ajankohtaiseksi vasta kun nuorempikin tytöistä lähtee opiskelemaan ja muuttaa omilleen. Lapsilla hyvin tasapainoinen lapsuus erosta huolimatta, ei ole ollut ristiriitoja uusien puolisojen tai puolison lasten kanssa. Miksi tämä malli ei kelpaa, aina täytyy hyökätä uudestaan parisuhteeseen, tehdä lisää lapsia vaikka ei kykene edes niille olemassaoleville tasapainoista lapsuutta antamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on pelottava: kuinka suurin osa lapsellisten miesten kanssa seurestelivista/yhdessä asuvista naisista inhoaa heidän lapsiaan. Miehet tuntuvat suhtautuvan toisen lapsiin normaalimmin. Lapsiparat: oma äiti tekee parhaansa erottaakseen lapset isästään, miehen uusi puoliso viimeistelee tuon omalla happamalla suhtautumisellaan. Kuitenkin naisen uudet puolisot joutuvat ottamaan naisen lapset elämäänsä. Ihmeellisiä kahden kerroksen uusperheitä, kuka haluaa olla isänsä tyttö/poika?
Siksi uusperheessä parisuhteen on oltava se kaikista tärkein asia. Jos lapset ovat tärkeämpiä, niin on parempi elää yksin.
...eli hyväksyt, että lapset eivät saa olla "kotonaan" kotonaan, vaan ovat äitinsä tai isänsä luona jossa uusi puoliso päättää kuinka paljon saavat olla yhteisissä huoneissa tvtä katsomassa tms. kun häiritsevät uutta puolisoa? Tai hyväksyt, että koti on äidin ja äidin lasten koti, ne uuden puolison lapset ovat toivottavasti hyvin harvoin vieraileva häiriö? Jättäkää hyvät ihmiset uusperheet perustamatta jos tuo on se tyyli! Ja itsellänikin kokemuksia erosta, hoidimme lapset aikuisiksi yhteishuoltajuudessa 50:50 mallilla, kumpikin seurustelee tahoillaan mutta yhteenmuutot tulevat ajankohtaiseksi vasta kun nuorempikin tytöistä lähtee opiskelemaan ja muuttaa omilleen. Lapsilla hyvin tasapainoinen lapsuus erosta huolimatta, ei ole ollut ristiriitoja uusien puolisojen tai puolison lasten kanssa. Miksi tämä malli ei kelpaa, aina täytyy hyökätä uudestaan parisuhteeseen, tehdä lisää lapsia vaikka ei kykene edes niille olemassaoleville tasapainoista lapsuutta antamaan?
Jos haluaa uusperheen, niin noinhan se menee. Pitää hyväksyä se, että lapset eivät välttämättä saa tehdä mitä haluavat, tai siellä on epätoivottavia vieraita.
Jos ei pysty näitä asioita hyväksymään, kannattaa pysyä yh:na.
En siis ota kantaa mikä on oikein tai mikä on väärin.
Viimeiseen kysymykseen en pysty vastaamaan. En voi tajuta, miksi uusperheeseen tehdään lisää lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on nämä jotka esittävät vuoden isukkia niin kauan kuin nainen on heidän mielestään nalkissa. Naimisiinmenon jälkeen eksäni alkoi löytää lapsestani vikoja vikojen perään. Siitä tuli tosi lyhyt avioliitto.
Mua on syytetty siitä et etsin vikoja vaimon lapsista. Kun esim olin joka lauantaina turhautunut siihen etteivät pesseet aamulla hampaitaan paitsi vasta klo 13 kun asiasta oli 10 kertaa huomautettu. Onko tällainen toiminta vikojen etsimistä?
On. Mitä se sulle kuuluu, jos he eivät pese hampaitaan?
Uskomaton näkökulma. Kyllä aikuisen kuin aikuisen kuuluu valvoa lapsen omaa etua. Tuli siitä riitaa tai ei.
Tuolla saat uusperheen ongelmalliseksi. Meidän uusperheessä ei ole ongelmia, ja yksi syy siihen on, että emme työnnä nenäämme siihen, mikä ei meille kuulu.
Minun lasteni hampaidenpesu tai läksyt eivät kuulu miehelleni, eikä hänen lastensa ruokavalio karkkeineen kuulu minulle.
Minulla on oikeus puuttua vain siihen, mikä vaikuttaa minun elämääni: esim. miehen lapset siivoavat jälkensä.Tämä on ihan perusteesi, jos haluaa toimivan uusperheen.
Olipa huonosti perusteltu ajatus. Ymmärrän kyllä sen pointin että tavoite on se että lapsen oma äiti tai isä tekee päätökset lapsen päivittäisistä asioista. Mutta että saa puuttua vain asioihin jotka vaikuttavat minuun?? Tuohan tarkoittaisi sitä että esim se lasten hampaiden pesu liittyisi jotenkin minuun. Ei se liity. Se tehdään lasten itsensä takia.
Samassa taloudessa asuessa on pakko ottaa kantaa päivittäin asioihin jotka eivät ns. minulle kuulu. Eikä niistä joka kerta mitään riitaa synny.
Mua vaan kiinnostaa toi että mikä on normaalia lapsen ohjausta ja mikä vikojen etsimistä.Ihan omasta kokemuksesta puhun. Tuollainen nipottaminen ja nalkuttaminen kasvattaa lapsessa vain uhmaa, eli suhteenne helposti vain pahenee ajan myötä. Mikäli ihmissuhde on sinulle tärkeämpi kuin hampaat, niin älä nalkuta. Mikäli hampaat menevät suhteen edelle, niin nalkuta pois vain.
Jos negatiivinen puheesi lapsesta on useampaa kuin positiivinen, niin se koetaan vikojen etsimiseksi. Joidenkin tutkimusten mukaan, jos sanoo yhden negatiivisen asiat, niin pitää sanoa vastaavasti kolme positiivista, jotta lopputulos neutralisoituu. Toisten tutkimusten mukaan suhde on 1-7.
Jotenkin kummallisia ajatuksia näissä kommenteissa. Toki ymmärrän kuinka uusperheet vaativat valtavan paljon eritoten aikuisten joustavuutta ja myötämielisyyttä. Silti ihmetyttää näkökulma jonka mukaan on ihan ok jos lapsi laiminlyö kaikki omat vastuunsa.
Tässä asiassa pätee sama kuin poliisin liikenneratsiassa. Eli kun poliisi pysäyttää auton jossa esim valot pimeänä, kokemuksen mukaan on autossa usein muitakin puutteita. Niin kyllä lapsen oma tekeminen lähtee juuri hampaiden pesusta. Se on ensimmäinen tärkeä päivittäinen vastuu ja rutiini. Sitten on monia muitakin. Mutta kun tuon helpoimman laiminlyöt, on paljon helpompi laiminlyödä kaikki muutkin. Ja tuo kulkee täysin käsi kädessä.Pointti on, että sinä et ole se poliisi. Ethän leiki poliisia liikenteessäkään? Jätä poliisin tehtävät biologiselle vanhemmalle.
Sinun tehtäväsi on olla äidin tuki, jos äiti pyytää apua.Olen aina sanonut, että uusperhe ei sovi nipottajille. Sitä vain on pakko katsoa asioita sormien läpi.
Toki, kun uusperhe on jo muotoutunut, niin tilanne on eri. Mutta sitten kaikki vain loksahtaa paikoilleen itsestään, eikä isäpuoli tunnu enää poliisilta, vaan luonnolliselta osalta perhettä.
Oma äitini tapasi miehensä kun olin jo melkein täysi-ikäinen mutta asuin vielä kotona. Silloin ärsytti hänen mikään puuttumisensa mihinkään. Mutta jälkikäteen olen arvostanut sitä että hän viitsi muistuttaa tärkeistä asioista.
Ei pidä kenenkään olla poliisi, mutta elämä on kuitenkin sellaista että saman katon alla tulee valtavasti tilanteita joihin tulee puuttua tai olla puuttumatta. Meillä lasten äiti oli näiden päätösten takana. Hän on pitänyt useita puhutteluita lapsilleen siitä kuinka nuo hampaat kyllä tulisi pestä eikä allekirjoittaneen nalkutus ole turhaa.
Jos asiaa ei ole itse kokenut voi asiaan vaikeaa ottaa kantaa. Mutta sanon kuitenkin että koti jossa lapset luistavat kaikista velvollisuuksistaan on pahoinvoiva koti. Olen asunut sellaisessa sekä lapsena että aikuisena.Ymmärrän ja en ymmärrä. On ilo, että lapset suorittavat velvollisuutensa ja kaikki menee kivasti. Kukapa ei sitä haluaisi?
Ja tajuan, että Jos äiti on pyytänyt sinua mukaan tukemaan, että lapset tekevät velvollisuutensa. Teette sitä rinta rinnan.
Mutta - miksi sitten kysyit, että sinulle on sanottu, että etsit lapsesta vain vikoja?Joku tässä yhtälössä mättää, ja minusta tuntuu (en siis tiedä), että joko sinä nipotat poliisina tai yrität kantaa lapsista vastuuta, mikä ei sinulle kuulu.
Sanoisin niin että on kaunis ajatus pitää äidin uusi puoliso sivustaseuraajana joka ei puutu mihinkään. Käytännössä kuitenkin täysin mahdoton ajatus siten että menisi käytännössä niin.
Myös se että ei puutu mihinkään on valinta. Ja se että ei oikeasti puutu mihinkään on hyvin huolestuttavan kuuloinen valinta aikuiselta ihmiseltä. Esim katsoo vaan vierestä kun lapsi lähtee ulkoilemaan pakkaseen ilman pipoa ja hanskoja. Kun ei saa puuttua asioihin jotka eivät minulle kuulu.
Täysin epärealistinen ajatus asua saman katon alla ja olla koskaan sanomatta mistään mitään. Mutta kiitos kun leimasit minut, muista ihmisistä, heidän hyvinvoinnistaan ja yhteisöstä välittävän ihmisen nipottavaksi poliisiksi. Tästä on hyvä jatkaa vkonloppua.
Puuttuminen on välittämistä.
Voi olla, että menet vähän asioiden edelle ja yrität välittömästi elää edellisen suhteesi dynamiikkaa tapailuvaiheessa. Moni pitkästä suhteesta eronnut tekee näin, enkä tajua mikä älytön kiire on. Miehet saattavat käyttää lapsia tekosyynä.
Ja vaikka miten tekopyhää kuin onkin, niin aikanaan jos itsekin eroan tai leskeydyn tai tulee jotain ja sinkkuunnun, niin en tasan huoli miestä jolla on lapsia. Riittää, että itselläni on lapsi ja haluan pitää lapset erillään niin pitkään kuin suinkin suhdekuvioistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on nämä jotka esittävät vuoden isukkia niin kauan kuin nainen on heidän mielestään nalkissa. Naimisiinmenon jälkeen eksäni alkoi löytää lapsestani vikoja vikojen perään. Siitä tuli tosi lyhyt avioliitto.
Mua on syytetty siitä et etsin vikoja vaimon lapsista. Kun esim olin joka lauantaina turhautunut siihen etteivät pesseet aamulla hampaitaan paitsi vasta klo 13 kun asiasta oli 10 kertaa huomautettu. Onko tällainen toiminta vikojen etsimistä?
aloin miettiä aivan samaa. Kokemuksia myös vastaavasta. Se oli vikojen etsimistä ja kyykytystä kun pakotin pesee kädet vessakäynnin jälkeen ja pöydällä ei istuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on nämä jotka esittävät vuoden isukkia niin kauan kuin nainen on heidän mielestään nalkissa. Naimisiinmenon jälkeen eksäni alkoi löytää lapsestani vikoja vikojen perään. Siitä tuli tosi lyhyt avioliitto.
Mua on syytetty siitä et etsin vikoja vaimon lapsista. Kun esim olin joka lauantaina turhautunut siihen etteivät pesseet aamulla hampaitaan paitsi vasta klo 13 kun asiasta oli 10 kertaa huomautettu. Onko tällainen toiminta vikojen etsimistä?
On. Mitä se sulle kuuluu, jos he eivät pese hampaitaan?
Uskomaton näkökulma. Kyllä aikuisen kuin aikuisen kuuluu valvoa lapsen omaa etua. Tuli siitä riitaa tai ei.
Tuolla saat uusperheen ongelmalliseksi. Meidän uusperheessä ei ole ongelmia, ja yksi syy siihen on, että emme työnnä nenäämme siihen, mikä ei meille kuulu.
Minun lasteni hampaidenpesu tai läksyt eivät kuulu miehelleni, eikä hänen lastensa ruokavalio karkkeineen kuulu minulle.
Minulla on oikeus puuttua vain siihen, mikä vaikuttaa minun elämääni: esim. miehen lapset siivoavat jälkensä.Tämä on ihan perusteesi, jos haluaa toimivan uusperheen.
Olipa huonosti perusteltu ajatus. Ymmärrän kyllä sen pointin että tavoite on se että lapsen oma äiti tai isä tekee päätökset lapsen päivittäisistä asioista. Mutta että saa puuttua vain asioihin jotka vaikuttavat minuun?? Tuohan tarkoittaisi sitä että esim se lasten hampaiden pesu liittyisi jotenkin minuun. Ei se liity. Se tehdään lasten itsensä takia.
Samassa taloudessa asuessa on pakko ottaa kantaa päivittäin asioihin jotka eivät ns. minulle kuulu. Eikä niistä joka kerta mitään riitaa synny.
Mua vaan kiinnostaa toi että mikä on normaalia lapsen ohjausta ja mikä vikojen etsimistä.Ihan omasta kokemuksesta puhun. Tuollainen nipottaminen ja nalkuttaminen kasvattaa lapsessa vain uhmaa, eli suhteenne helposti vain pahenee ajan myötä. Mikäli ihmissuhde on sinulle tärkeämpi kuin hampaat, niin älä nalkuta. Mikäli hampaat menevät suhteen edelle, niin nalkuta pois vain.
Jos negatiivinen puheesi lapsesta on useampaa kuin positiivinen, niin se koetaan vikojen etsimiseksi. Joidenkin tutkimusten mukaan, jos sanoo yhden negatiivisen asiat, niin pitää sanoa vastaavasti kolme positiivista, jotta lopputulos neutralisoituu. Toisten tutkimusten mukaan suhde on 1-7.
Jotenkin kummallisia ajatuksia näissä kommenteissa. Toki ymmärrän kuinka uusperheet vaativat valtavan paljon eritoten aikuisten joustavuutta ja myötämielisyyttä. Silti ihmetyttää näkökulma jonka mukaan on ihan ok jos lapsi laiminlyö kaikki omat vastuunsa.
Tässä asiassa pätee sama kuin poliisin liikenneratsiassa. Eli kun poliisi pysäyttää auton jossa esim valot pimeänä, kokemuksen mukaan on autossa usein muitakin puutteita. Niin kyllä lapsen oma tekeminen lähtee juuri hampaiden pesusta. Se on ensimmäinen tärkeä päivittäinen vastuu ja rutiini. Sitten on monia muitakin. Mutta kun tuon helpoimman laiminlyöt, on paljon helpompi laiminlyödä kaikki muutkin. Ja tuo kulkee täysin käsi kädessä.Pointti on, että sinä et ole se poliisi. Ethän leiki poliisia liikenteessäkään? Jätä poliisin tehtävät biologiselle vanhemmalle.
Sinun tehtäväsi on olla äidin tuki, jos äiti pyytää apua.Olen aina sanonut, että uusperhe ei sovi nipottajille. Sitä vain on pakko katsoa asioita sormien läpi.
Toki, kun uusperhe on jo muotoutunut, niin tilanne on eri. Mutta sitten kaikki vain loksahtaa paikoilleen itsestään, eikä isäpuoli tunnu enää poliisilta, vaan luonnolliselta osalta perhettä.
Oma äitini tapasi miehensä kun olin jo melkein täysi-ikäinen mutta asuin vielä kotona. Silloin ärsytti hänen mikään puuttumisensa mihinkään. Mutta jälkikäteen olen arvostanut sitä että hän viitsi muistuttaa tärkeistä asioista.
Ei pidä kenenkään olla poliisi, mutta elämä on kuitenkin sellaista että saman katon alla tulee valtavasti tilanteita joihin tulee puuttua tai olla puuttumatta. Meillä lasten äiti oli näiden päätösten takana. Hän on pitänyt useita puhutteluita lapsilleen siitä kuinka nuo hampaat kyllä tulisi pestä eikä allekirjoittaneen nalkutus ole turhaa.
Jos asiaa ei ole itse kokenut voi asiaan vaikeaa ottaa kantaa. Mutta sanon kuitenkin että koti jossa lapset luistavat kaikista velvollisuuksistaan on pahoinvoiva koti. Olen asunut sellaisessa sekä lapsena että aikuisena.Ymmärrän ja en ymmärrä. On ilo, että lapset suorittavat velvollisuutensa ja kaikki menee kivasti. Kukapa ei sitä haluaisi?
Ja tajuan, että Jos äiti on pyytänyt sinua mukaan tukemaan, että lapset tekevät velvollisuutensa. Teette sitä rinta rinnan.
Mutta - miksi sitten kysyit, että sinulle on sanottu, että etsit lapsesta vain vikoja?Joku tässä yhtälössä mättää, ja minusta tuntuu (en siis tiedä), että joko sinä nipotat poliisina tai yrität kantaa lapsista vastuuta, mikä ei sinulle kuulu.
Sanoisin niin että on kaunis ajatus pitää äidin uusi puoliso sivustaseuraajana joka ei puutu mihinkään. Käytännössä kuitenkin täysin mahdoton ajatus siten että menisi käytännössä niin.
Myös se että ei puutu mihinkään on valinta. Ja se että ei oikeasti puutu mihinkään on hyvin huolestuttavan kuuloinen valinta aikuiselta ihmiseltä. Esim katsoo vaan vierestä kun lapsi lähtee ulkoilemaan pakkaseen ilman pipoa ja hanskoja. Kun ei saa puuttua asioihin jotka eivät minulle kuulu.
Täysin epärealistinen ajatus asua saman katon alla ja olla koskaan sanomatta mistään mitään. Mutta kiitos kun leimasit minut, muista ihmisistä, heidän hyvinvoinnistaan ja yhteisöstä välittävän ihmisen nipottavaksi poliisiksi. Tästä on hyvä jatkaa vkonloppua.
Puuttuminen on välittämistä.
Jos sinun puuttumisesi on puhdasta välittämistä, niin miksi äiti sitten potee sitä, että etsit lapsesta vain puutteita?
Jokin tässä yhtälössä ei täsmää.,,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on nämä jotka esittävät vuoden isukkia niin kauan kuin nainen on heidän mielestään nalkissa. Naimisiinmenon jälkeen eksäni alkoi löytää lapsestani vikoja vikojen perään. Siitä tuli tosi lyhyt avioliitto.
Mua on syytetty siitä et etsin vikoja vaimon lapsista. Kun esim olin joka lauantaina turhautunut siihen etteivät pesseet aamulla hampaitaan paitsi vasta klo 13 kun asiasta oli 10 kertaa huomautettu. Onko tällainen toiminta vikojen etsimistä?
aloin miettiä aivan samaa. Kokemuksia myös vastaavasta. Se oli vikojen etsimistä ja kyykytystä kun pakotin pesee kädet vessakäynnin jälkeen ja pöydällä ei istuta.
Btw. Ei mua haittaa, jos lapseni eivät pese käsiään tai istuvat pöydällä. Se alkaa haittaamaan vasta sitten, jos sorkkivat minun ruokaani niillä käsillään, tai pöydällä on jotain rikkimenevää.
Kai tässä on ainakin osittain jotain biologiaa, miehet haluaa että omat geenit siirtyy eteenpäin eikä että energia menee toisen miehen jälkikasvun kaitsemiseen. Mutta kyllä niitä naisiakin on jotka ei halua toisen lapsia. Jotkut ihmiset ei halua lapsia ylipäätään, ei omia eikä toisen.
Sentään onneksi ihmismiehet ei (yleensä) listi toisen miehen jälkikasvua niinkuin vaikka leijonat ja karhut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on nämä jotka esittävät vuoden isukkia niin kauan kuin nainen on heidän mielestään nalkissa. Naimisiinmenon jälkeen eksäni alkoi löytää lapsestani vikoja vikojen perään. Siitä tuli tosi lyhyt avioliitto.
Mua on syytetty siitä et etsin vikoja vaimon lapsista. Kun esim olin joka lauantaina turhautunut siihen etteivät pesseet aamulla hampaitaan paitsi vasta klo 13 kun asiasta oli 10 kertaa huomautettu. Onko tällainen toiminta vikojen etsimistä?
aloin miettiä aivan samaa. Kokemuksia myös vastaavasta. Se oli vikojen etsimistä ja kyykytystä kun pakotin pesee kädet vessakäynnin jälkeen ja pöydällä ei istuta.
Btw. Ei mua haittaa, jos lapseni eivät pese käsiään tai istuvat pöydällä. Se alkaa haittaamaan vasta sitten, jos sorkkivat minun ruokaani niillä käsillään, tai pöydällä on jotain rikkimenevää.
Kakarasi kuulostavat todella vastenmielisiltä. -ohis
Aika jännä tuo oletus miehiltä, että lapsettomat naiset hyväksyisivät muitta mutkitta lapsia jo saaneen miehen.
Ihan vaan kun omaa sinkkuaikaa muistelee, niin lapsia saaneet miehet tuli väistettyä ihan välittömästi. Ensinnäkin uusperhe-sotku ei innostanut. Lisäksi tuesin itse haluavani lapsen, mutta lapsia jo saaneella miehellä voi olla mielestään jo lapsiluku täynnä.
Joten löytyi lapseton mies, jonka kanssa avioiduin ja sittemmin saatiin se yksi yhteinen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on nämä jotka esittävät vuoden isukkia niin kauan kuin nainen on heidän mielestään nalkissa. Naimisiinmenon jälkeen eksäni alkoi löytää lapsestani vikoja vikojen perään. Siitä tuli tosi lyhyt avioliitto.
Mua on syytetty siitä et etsin vikoja vaimon lapsista. Kun esim olin joka lauantaina turhautunut siihen etteivät pesseet aamulla hampaitaan paitsi vasta klo 13 kun asiasta oli 10 kertaa huomautettu. Onko tällainen toiminta vikojen etsimistä?
aloin miettiä aivan samaa. Kokemuksia myös vastaavasta. Se oli vikojen etsimistä ja kyykytystä kun pakotin pesee kädet vessakäynnin jälkeen ja pöydällä ei istuta.
Btw. Ei mua haittaa, jos lapseni eivät pese käsiään tai istuvat pöydällä. Se alkaa haittaamaan vasta sitten, jos sorkkivat minun ruokaani niillä käsillään, tai pöydällä on jotain rikkimenevää.
Kakarasi kuulostavat todella vastenmielisiltä. -ohis
Kakarani ovat jo täysi-ikäisiä, ja nuorinkin 17 v. Kaikki oikein hyväkäytöksisiä.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että menet vähän asioiden edelle ja yrität välittömästi elää edellisen suhteesi dynamiikkaa tapailuvaiheessa. Moni pitkästä suhteesta eronnut tekee näin, enkä tajua mikä älytön kiire on. Miehet saattavat käyttää lapsia tekosyynä.
Ja vaikka miten tekopyhää kuin onkin, niin aikanaan jos itsekin eroan tai leskeydyn tai tulee jotain ja sinkkuunnun, niin en tasan huoli miestä jolla on lapsia. Riittää, että itselläni on lapsi ja haluan pitää lapset erillään niin pitkään kuin suinkin suhdekuvioistani.
Sama juttu. Ei tulisi mieleenkään tuoda jotain tuntematonta miestä asumaan kotiini ja kuolaamaan teinityttäriäni. Suhteeni hoidan niin ettei lapset tiedä niistä mitään. En ymmärrä tätä hinkua väkisin pusertaa uusperhettä, kun kaikki eivät siihen ole kuitenkaan tyytyväisiä. Useimmiten lapset, vaikka nämä uusperheen vanhemmat niin kovasti itselleen vakuuttelevat.
Alue: Aihe vapaa
No mutta sitähän on perheen ulkopuolinen. Uusperheen muotoutuminen kestää 5-7 vuotta. Eli sitä on monta vuotta ulkopuolinen. Ja sitä voi omilla toimillaan auttaa, että perhe muotoutuu toimivaksi. Yksi on se, ettei pilaa suhdettaan toisen lapseen pikkuasioihin puuttumalla.