Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi miehet ei hyväksy naisen lapsia
30.11.2018 |
Minä olen ollut sinkkuna useamman vuoden, pitkän avioliiton jälkeen. Tästä avioliitosta minulle jäi kaksi lasta, molemmat alakouluikäisiä ja ovat vuoroviikoin isänsä luona.
Olen tavannut muutamia potentiaalisia miehiä, mutta ensimmäisten treffien jälkeen en ole miehistä kuullut enää mitään, kyllä, olen kertonut lapsistani. Yksi mies on ollut lapseton, muilla on ollut lapsia kuten minullakin.
Viimeisimmältä mieheltä vaadin saada selityksen, miksi lopetti yhteydenpidon vaikka meillä oli mukavat ja omasta mielestäni onnistuneet treffit - sovimme myös että nähdään uudelleen. Sain vastauksen, ettei hän ole valmis suhteeseen naisen kanssa, jos mukana tulee lapsiakin! Hänellä on myös lapsia. Mikä saa miehet olettamaan että uusi nainen hyväksyisi miehen aikaisemman suhteen lapset, mutta naisen lapset on miehelle ongelma? :(
En ole enää parikymppinen, joten en edes oleta että kukaan luulisi minun olevan lapseton. Harmittaa.
Kommentit (112)
Olen kolmikymppinen miessinkku. En oikein ole edes innostunut omista lapsista ajatuksena, saati sitten muiden. Voisin tehdä lapsettoman naisen kanssa lapsen tai pari ja ottaa vastuun niin kuin kuuluu, mutta sellaista naista en ota, jolla lapsia. Ottaisin käytännössä kaikki lapsiperheen negatiiviset asiat arkeeni, mutta ne eivät olisi koskaan minun lapsia. Lapset olisivat todennäköisesti äidillä suurimman osan aikaa. Poikamiehenä on kiva olla, en ymmärrä miksi jotkut valittavat naisettomuuttaan jatkuvasti :) Olen tosin minäkin tästä valmis luopumaan jos oikein kiva nainen sattuu kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä tuore ero, yksi lapsi. Erosin koska mies oli mieslapsi. Ei voisi vähempääkään kiinnostaa mikään parisuhde. Jos löydän itselleni sopivan kaverin pelkkään seksiin, se sopii. Muuten haluan olla niin vapaa, kuin nyt pienen lapsen kanssa voi vapaa olla.
Tämä.
Miksi pitää heti kaivata parisuhdetta?
Itsellä erosta reilut 1,5 vuotta ja mitään parisuhdetta ja arjen jakajaa en todellakaan kaipaa, ihanaa elää keskenään lasten kanssa.
Sellaisen miehen löysin, jolla myös lapsia ja tapailemme vain, kun molempien lapset ovat toisilla vanhemmillaan. On sovittu, että lapsia ei sekoiteta tähän mitenkään.
Katsoa tilannetta uudestaan, kun lapset jo isoja ja muuttaneet pois kotoa.
Kaipa se on jokin opittu asia, mitä kaipaa. Siis parisuhteen ja kumppanin tarve. Itselläni oli alla yksi kahden viikon teiniaikainen suhde ja välissä vuosia sinkkuutta, ennenkuin tapasin mieheni. Enkä oikein enää kaipaa sellaista jatkuvaa kompromissien hakemista aikuisten ihmisten kesken ja pyrkimystä saada soviteltua kahta erilaista elämää toisiinsa. Oma tupa, oma lupa ja vapaus tehdä lapsen kanssa mitä vain, miten vain ja koska vain. Jos eteen sattuu tulemaan sopiva sängynlämmittäjä, niin se riittää mulle. Tosin osaan itse tyydyttää itseni, niin en aio tuollaisenkaan uhrata erikseen aikaa hakemiseen. Tulee jos on tullakseen.
Riippuu lasten iästä. Teinit ovat ok, koska pysyvät omissa oloissaan. Sellainen lapsi ei ole ok, joka koko ajan pyörii jaloissa.
Vierailija kirjoitti:
Sitten on nämä jotka esittävät vuoden isukkia niin kauan kuin nainen on heidän mielestään nalkissa. Naimisiinmenon jälkeen eksäni alkoi löytää lapsestani vikoja vikojen perään. Siitä tuli tosi lyhyt avioliitto.
Mua on syytetty siitä et etsin vikoja vaimon lapsista. Kun esim olin joka lauantaina turhautunut siihen etteivät pesseet aamulla hampaitaan paitsi vasta klo 13 kun asiasta oli 10 kertaa huomautettu. Onko tällainen toiminta vikojen etsimistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on nämä jotka esittävät vuoden isukkia niin kauan kuin nainen on heidän mielestään nalkissa. Naimisiinmenon jälkeen eksäni alkoi löytää lapsestani vikoja vikojen perään. Siitä tuli tosi lyhyt avioliitto.
Mua on syytetty siitä et etsin vikoja vaimon lapsista. Kun esim olin joka lauantaina turhautunut siihen etteivät pesseet aamulla hampaitaan paitsi vasta klo 13 kun asiasta oli 10 kertaa huomautettu. Onko tällainen toiminta vikojen etsimistä?
On. Mitä se sulle kuuluu, jos he eivät pese hampaitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miksi miehet ei hyväksy naisen lapsia" lue "Miksi miehet ei hyväksy toisen miehen paskoja"
Itse asiassa on yleisempää, että nainen ei hyväksy miehen lapsia. Gogeile googlata sanat Inhoan mieheni lapsia tai Inhoan vsimoni lapsia ja katso osumien määrä.
Minäkin esim en voi sietää lainkaan mieheni lapsia, mutta hänellä ei ole ongelmia minun lapseni kanssa.
Se on biologista - olemme yhä kivikauden tasolla ja sellaisissa ristiin rastiin psnevissa luolayhteisöissä nainen tietää varmasti, mikä lapsi on hänen ja mikä vieraan naisen lapsi ja kilpailija omalle. Mies taas ei koskaan voi olla varma, joten jänen kannattaa olla neutraali kaikkia lähipiirin lapsia kohtaan varmuuden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei oo mitään kokemusta lapsista ja rehesti sanottuna se tilanne olis pelottava jos kylmiltään lapsiperhearkeen. Eri asia sitten kun tyttöystävä odottaisi meidän yhteistä lasta.
M32
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on nämä jotka esittävät vuoden isukkia niin kauan kuin nainen on heidän mielestään nalkissa. Naimisiinmenon jälkeen eksäni alkoi löytää lapsestani vikoja vikojen perään. Siitä tuli tosi lyhyt avioliitto.
Mua on syytetty siitä et etsin vikoja vaimon lapsista. Kun esim olin joka lauantaina turhautunut siihen etteivät pesseet aamulla hampaitaan paitsi vasta klo 13 kun asiasta oli 10 kertaa huomautettu. Onko tällainen toiminta vikojen etsimistä?
On. Mitä se sulle kuuluu, jos he eivät pese hampaitaan?
Uskomaton näkökulma. Kyllä aikuisen kuin aikuisen kuuluu valvoa lapsen omaa etua. Tuli siitä riitaa tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummallista noin päin, kun näillä palstoilla naiset näyttävän vihaavan taas miehen lapsia. Siis jopa vihaavat?
Meneekö niin, että miesten pitää hyväksyä ehdoin tahdoin naisen lapset, mutta naisen ei tarvitse hyväksyä miehen lapsia? Naiset katsovat oikeudekseen vihata miehen lapsia.
Se on totta, että naisilla on vihan ja inhon tunteita miehen lapsia kohtaan enemmän kuin toisinpäin. Se on iso tabu, joka on hielä jäljellä. Ap:n aloitus oli asenteellinen.
T. Nainen, joka syvästi inhoaa miehensä lapsia, muttei kehtaa tunnustaa sitä ääneen, kun mies on niin mukava hänen omaa lastaan kohtaan
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa on yleisempää, että nainen ei hyväksy miehen lapsia. Gogeile googlata sanat Inhoan mieheni lapsia tai Inhoan vsimoni lapsia ja katso osumien määrä.
Minäkin esim en voi sietää lainkaan mieheni lapsia, mutta hänellä ei ole ongelmia minun lapseni kanssa.
Se on biologista - olemme yhä kivikauden tasolla ja sellaisissa ristiin rastiin psnevissa luolayhteisöissä nainen tietää varmasti, mikä lapsi on hänen ja mikä vieraan naisen lapsi ja kilpailija omalle. Mies taas ei koskaan voi olla varma, joten jänen kannattaa olla neutraali kaikkia lähipiirin lapsia kohtaan varmuuden vuoksi.
Meillä sama juttu.
Nyt olen alkanut hyväksymään miehen lapset paremmin, kun mies saanut opetettua lapsensa pysymään poissa jaloista. Totta kai he välillä saavat olla siinä, mutta ei koko aikaa. Se rajoitti kamalasti, mitä voi puhuatai katsoa telkkarista tms.
Olen muuten huomannut, että yh:den lapset roikkuu koko ajan jaloissa. Muistan omastakin erosta, kuinka lapseni alkoivat omimaan minua eron jälkeen eri tavalla. Ikäänkuin olisivat samalla tasolla aikuisten kanssa. Kun menin uudelleen naimisiin, niin lapset taas tajusivat olevansa lapsia.
Onko kukaan muu huomannut tätä ilmiötä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein usko että koskee mitenkään suurinta osaa miehistä. Yhden tällaisen miehen tunnen ja hän on ystäväni, yhden lapsen isä joka haluaa vain lapsettomia naisia koska on äärimmäisen introvertti. Ei vaan halua ihmisiä ympärilleen.
Uskon että nimenomaan naisille miehen lapset on isompi ongelma kuin päinvastoin. Itse en jaksaisi miehen lasta, toki kätken tämän tunteeni ihan kaikilta maailman ihmisiltä ja kohtelen häntä lämpimästi. Hän on kuitenkin vieras kodissani. En rakasta häntä enkä vapaaehtoisesti haluaisi asua kanssaan enkä tulisi kaipaamaan jos muuttaisi pois. Mutta koska rakastan miestäni, kohtelen hänen lastaan niin hyvin kuin osaan. Rakasta en enkä sellaista tunnetta teeskentelekään.
Mieheni tykkää tosi paljon lapsistani ja välillä sanoo kaipaavansa heitä kun ovat isällään. Halaa tavatessa ja haluaa viettää aikaa heidän kanssaan, vie harrastuksiin ja jää katsomaan treenejä. Uskomatonta mielestäni, itse en pystyisi samaan.
Mieheni myös sanoi että oletti automaattisesti eronsa jälkeen että kun tapaa naisen tällä tulee olemaan lapsia. Ei myöskään ole halunnut itsestään nuorempaa naista vaan erityisesti juuri oman ikäisen aikuisen naisen. Me rakastuimme nopeasti ja syvästi eikä mikään lapsiluku meitä voisi erottaa, kuulumme vahvasti yhteen.
Ei kaikki miehet ole tuollaisia, mutta ne, joita olet tapaillut, halunnevat oikeasti jonkun parikymppisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on nämä jotka esittävät vuoden isukkia niin kauan kuin nainen on heidän mielestään nalkissa. Naimisiinmenon jälkeen eksäni alkoi löytää lapsestani vikoja vikojen perään. Siitä tuli tosi lyhyt avioliitto.
Mua on syytetty siitä et etsin vikoja vaimon lapsista. Kun esim olin joka lauantaina turhautunut siihen etteivät pesseet aamulla hampaitaan paitsi vasta klo 13 kun asiasta oli 10 kertaa huomautettu. Onko tällainen toiminta vikojen etsimistä?
On. Mitä se sulle kuuluu, jos he eivät pese hampaitaan?
Uskomaton näkökulma. Kyllä aikuisen kuin aikuisen kuuluu valvoa lapsen omaa etua. Tuli siitä riitaa tai ei.
Tuolla saat uusperheen ongelmalliseksi. Meidän uusperheessä ei ole ongelmia, ja yksi syy siihen on, että emme työnnä nenäämme siihen, mikä ei meille kuulu.
Minun lasteni hampaidenpesu tai läksyt eivät kuulu miehelleni, eikä hänen lastensa ruokavalio karkkeineen kuulu minulle.
Minulla on oikeus puuttua vain siihen, mikä vaikuttaa minun elämääni: esim. miehen lapset siivoavat jälkensä.
Tämä on ihan perusteesi, jos haluaa toimivan uusperheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on nämä jotka esittävät vuoden isukkia niin kauan kuin nainen on heidän mielestään nalkissa. Naimisiinmenon jälkeen eksäni alkoi löytää lapsestani vikoja vikojen perään. Siitä tuli tosi lyhyt avioliitto.
Mua on syytetty siitä et etsin vikoja vaimon lapsista. Kun esim olin joka lauantaina turhautunut siihen etteivät pesseet aamulla hampaitaan paitsi vasta klo 13 kun asiasta oli 10 kertaa huomautettu. Onko tällainen toiminta vikojen etsimistä?
On. Mitä se sulle kuuluu, jos he eivät pese hampaitaan?
Uskomaton näkökulma. Kyllä aikuisen kuin aikuisen kuuluu valvoa lapsen omaa etua. Tuli siitä riitaa tai ei.
Tuolla saat uusperheen ongelmalliseksi. Meidän uusperheessä ei ole ongelmia, ja yksi syy siihen on, että emme työnnä nenäämme siihen, mikä ei meille kuulu.
Minun lasteni hampaidenpesu tai läksyt eivät kuulu miehelleni, eikä hänen lastensa ruokavalio karkkeineen kuulu minulle.
Minulla on oikeus puuttua vain siihen, mikä vaikuttaa minun elämääni: esim. miehen lapset siivoavat jälkensä.Tämä on ihan perusteesi, jos haluaa toimivan uusperheen.
Olipa huonosti perusteltu ajatus. Ymmärrän kyllä sen pointin että tavoite on se että lapsen oma äiti tai isä tekee päätökset lapsen päivittäisistä asioista. Mutta että saa puuttua vain asioihin jotka vaikuttavat minuun?? Tuohan tarkoittaisi sitä että esim se lasten hampaiden pesu liittyisi jotenkin minuun. Ei se liity. Se tehdään lasten itsensä takia.
Samassa taloudessa asuessa on pakko ottaa kantaa päivittäin asioihin jotka eivät ns. minulle kuulu. Eikä niistä joka kerta mitään riitaa synny.
Mua vaan kiinnostaa toi että mikä on normaalia lapsen ohjausta ja mikä vikojen etsimistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on nämä jotka esittävät vuoden isukkia niin kauan kuin nainen on heidän mielestään nalkissa. Naimisiinmenon jälkeen eksäni alkoi löytää lapsestani vikoja vikojen perään. Siitä tuli tosi lyhyt avioliitto.
Mua on syytetty siitä et etsin vikoja vaimon lapsista. Kun esim olin joka lauantaina turhautunut siihen etteivät pesseet aamulla hampaitaan paitsi vasta klo 13 kun asiasta oli 10 kertaa huomautettu. Onko tällainen toiminta vikojen etsimistä?
On. Mitä se sulle kuuluu, jos he eivät pese hampaitaan?
Uskomaton näkökulma. Kyllä aikuisen kuin aikuisen kuuluu valvoa lapsen omaa etua. Tuli siitä riitaa tai ei.
Tuolla saat uusperheen ongelmalliseksi. Meidän uusperheessä ei ole ongelmia, ja yksi syy siihen on, että emme työnnä nenäämme siihen, mikä ei meille kuulu.
Minun lasteni hampaidenpesu tai läksyt eivät kuulu miehelleni, eikä hänen lastensa ruokavalio karkkeineen kuulu minulle.
Minulla on oikeus puuttua vain siihen, mikä vaikuttaa minun elämääni: esim. miehen lapset siivoavat jälkensä.Tämä on ihan perusteesi, jos haluaa toimivan uusperheen.
Näin. Luonnollisesti puuttumiseen vaikuttaa lapsen luonne, kauan uusperhe on ollut pystyssä ja se, kuinka paljon lapset asuvat paikan päällä. Puolivanhemmuus muotoutuu ajan kanssa, ja lopulta toisen mukuloita voi komentaa. Lähtökohtaisesti kannattaa kuitenkin jättää kasvattaminen biologisen vanhemman vastuulle, jos haluaa mahdollisimman ongelmattoman uusperheen.
Mä olen nainen, enkä voisi tapailla miestä, jolla on lapsia. Kerran yritin. Suhde oli siltä osin ok suurimman osan ajasta, sillä mies näki lastaan erittäin harvoin. Kuitenkin silloin kun jouduin olemaan lapsen kanssa tekemisissä, koin ihan valtavaa vastenmielisyyttä häntä kohtaan. Mielestäni hän oli ruma ja ärsyttävä sekä mahdollisesti hieman jälkeenjäänyt. Tiedostin toki oman pienuuteni ja lapsellisuuteni, enkä koskaan miehelle tunteitani paljastanut. Toisaalta olen vahvasti sitä mieltä, että lasten on oltava vanhemmilleen erittäin tärkeitä ja yhdessäoloon pitää panostaa vaikka olisikin etävanhempi. Eli varmaan halveksisin miestä joka on täysin hylännyt jälkikasvunsa. Mielestäni minun on siis järkevintä skipata miehet, joilla on lapsia. Ap:lle neuvoisin, että ilmoita jo profiilissa että on lapsia, niin miehet joille ne on ongelma tajuaa olla ottamatta sinuun yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on nämä jotka esittävät vuoden isukkia niin kauan kuin nainen on heidän mielestään nalkissa. Naimisiinmenon jälkeen eksäni alkoi löytää lapsestani vikoja vikojen perään. Siitä tuli tosi lyhyt avioliitto.
Mua on syytetty siitä et etsin vikoja vaimon lapsista. Kun esim olin joka lauantaina turhautunut siihen etteivät pesseet aamulla hampaitaan paitsi vasta klo 13 kun asiasta oli 10 kertaa huomautettu. Onko tällainen toiminta vikojen etsimistä?
On. Mitä se sulle kuuluu, jos he eivät pese hampaitaan?
Uskomaton näkökulma. Kyllä aikuisen kuin aikuisen kuuluu valvoa lapsen omaa etua. Tuli siitä riitaa tai ei.
Tuolla saat uusperheen ongelmalliseksi. Meidän uusperheessä ei ole ongelmia, ja yksi syy siihen on, että emme työnnä nenäämme siihen, mikä ei meille kuulu.
Minun lasteni hampaidenpesu tai läksyt eivät kuulu miehelleni, eikä hänen lastensa ruokavalio karkkeineen kuulu minulle.
Minulla on oikeus puuttua vain siihen, mikä vaikuttaa minun elämääni: esim. miehen lapset siivoavat jälkensä.Tämä on ihan perusteesi, jos haluaa toimivan uusperheen.
Olipa huonosti perusteltu ajatus. Ymmärrän kyllä sen pointin että tavoite on se että lapsen oma äiti tai isä tekee päätökset lapsen päivittäisistä asioista. Mutta että saa puuttua vain asioihin jotka vaikuttavat minuun?? Tuohan tarkoittaisi sitä että esim se lasten hampaiden pesu liittyisi jotenkin minuun. Ei se liity. Se tehdään lasten itsensä takia.
Samassa taloudessa asuessa on pakko ottaa kantaa päivittäin asioihin jotka eivät ns. minulle kuulu. Eikä niistä joka kerta mitään riitaa synny.
Mua vaan kiinnostaa toi että mikä on normaalia lapsen ohjausta ja mikä vikojen etsimistä.
Ihan omasta kokemuksesta puhun. Tuollainen nipottaminen ja nalkuttaminen kasvattaa lapsessa vain uhmaa, eli suhteenne helposti vain pahenee ajan myötä. Mikäli ihmissuhde on sinulle tärkeämpi kuin hampaat, niin älä nalkuta. Mikäli hampaat menevät suhteen edelle, niin nalkuta pois vain.
Jos negatiivinen puheesi lapsesta on useampaa kuin positiivinen, niin se koetaan vikojen etsimiseksi. Joidenkin tutkimusten mukaan, jos sanoo yhden negatiivisen asiat, niin pitää sanoa vastaavasti kolme positiivista, jotta lopputulos neutralisoituu. Toisten tutkimusten mukaan suhde on 1-7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on nämä jotka esittävät vuoden isukkia niin kauan kuin nainen on heidän mielestään nalkissa. Naimisiinmenon jälkeen eksäni alkoi löytää lapsestani vikoja vikojen perään. Siitä tuli tosi lyhyt avioliitto.
Mua on syytetty siitä et etsin vikoja vaimon lapsista. Kun esim olin joka lauantaina turhautunut siihen etteivät pesseet aamulla hampaitaan paitsi vasta klo 13 kun asiasta oli 10 kertaa huomautettu. Onko tällainen toiminta vikojen etsimistä?
On. Mitä se sulle kuuluu, jos he eivät pese hampaitaan?
Uskomaton näkökulma. Kyllä aikuisen kuin aikuisen kuuluu valvoa lapsen omaa etua. Tuli siitä riitaa tai ei.
Tuolla saat uusperheen ongelmalliseksi. Meidän uusperheessä ei ole ongelmia, ja yksi syy siihen on, että emme työnnä nenäämme siihen, mikä ei meille kuulu.
Minun lasteni hampaidenpesu tai läksyt eivät kuulu miehelleni, eikä hänen lastensa ruokavalio karkkeineen kuulu minulle.
Minulla on oikeus puuttua vain siihen, mikä vaikuttaa minun elämääni: esim. miehen lapset siivoavat jälkensä.Tämä on ihan perusteesi, jos haluaa toimivan uusperheen.
Nojoo, itsellä ei ole omia lapsia mutta tuollaiseen en voisi lähteä jossa on ikäänkuin perheen ulkopuolinen.
Alue: Aihe vapaa
Ja tämä on ikävä kyllä niin totta. Olen mies ja vaikka pidän lapsista, niin on totaalinen turnoff jos jo muutamien ensimmäisten treffien aikana naisen jutut pyörivät hänen omien lastensa ympärillä. Siitä tietää, että kyseiseen laumaan etsitään lähinnä statistia ja laskunmaksajaa, ehkä myös isänkorviketta. Kuka tahansa fiksu mies pakenee tuosta tilanteesta helvetin lujaa kohti auringonlaskua taakseen katsomatta.