Haluaisin adoptoida kissan, mutta jännitän haastatteluja yms.
Haluaisin adoptoida kissan löytöeläinkodilta, mutta pelottaa se tilanne. Mitä siellä kysytään ja onko tiukkakin kuulustelu? Jännitän tuollaisia tilanteita. Olen todella ujo ja pelkään sosiaalisia tilanteita. Olen kuitenkin kokenut kissanomistaja. Kissani kuoli kesällä melkein 20 vuoden iässä. Minulla on ollut kolme kissaa. Pelkään silti tulevani hylätyksi, koska olen huono tuollaisissa tilanteissa.
Kommentit (30)
En tiedä mitä siellä kysytään, mutta ehkä voisit kirjoittaa lapulle mitä haluaisit sanoa (sitten kun tiedät, mitä kertoa itsestäsi)? Minua se auttaa kun olen vaikeassa tilanteessa jossa pitää puhua.
Pelkään, ettei kokemus riitä vaan pitäisi olla melkein yli-ihminen. Pelkään myös, että ujouteni tulkitaan esteeksi. Edelliset kissani tulivat maatalosta ja siellä ei kyselty mitään. En ole ennen hankkinut kissaa löytöeläintalolta ja sen takia jännitän. ap
Soita sinne huomenna. Olen varma että jännität turhaan. <3
Lähetä kissakotiin kirje, jossa kerrot haluavasi kissan, kokemuksesi kissojem hoidosta ja paikan johon kissa tulisi. Kerro myös minkälaisen kissan haluaisit. Pyydä että ottavat yhteyttä jos heillä on antaa sinulle kissaa. Sitten vain haet sen.
Löytöeläinkodista ne kissat halutaan eteenpäin, ei ne sua ujoudesta hylkää. Onnea haastatteluun
Mitä haastatteluja?! Adoptoin Hesyltä kissan pari vuotta sitten, valkkasin mieleisen, maksoin luovutusmaksun ja täytin paperiin omat tietoni ja lähdettiin kisun kanssa kotiin. Mitään haastatteluja ollut.
Vierailija kirjoitti:
Mitä haastatteluja?! Adoptoin Hesyltä kissan pari vuotta sitten, valkkasin mieleisen, maksoin luovutusmaksun ja täytin paperiin omat tietoni ja lähdettiin kisun kanssa kotiin. Mitään haastatteluja ollut.
Eikun joo kysyivät onko parvekkeellani lasitukset ettei kisu vahingossa putoa.
Vierailija kirjoitti:
Pelkään, ettei kokemus riitä vaan pitäisi olla melkein yli-ihminen. Pelkään myös, että ujouteni tulkitaan esteeksi. Edelliset kissani tulivat maatalosta ja siellä ei kyselty mitään. En ole ennen hankkinut kissaa löytöeläintalolta ja sen takia jännitän. ap
Tähän aikaan vuodesta Suomen löytöeläintalot ovat niin täynnä kodittomia kissoja, että kaikille ei kotia tule löytymäänkään. Luuletko todella että ne jotain yli-ihmisyyttä tai supersosiaalisuutta vaatii? Miksi ihmeessä vaatisivat? Ihan vaan kiusatakseen kodittomia kissaparkoja ja hyviä ihmisiä jotka haluavat tarjota niille kodin? Se että olet kokenut kissanomistaja ja välität kissoistasi riittää aivan takuuvarmasti.
Minulta kysyttiin;
- kokemukseni kissoista
- siitä kuinka kauan kissa joutuu olemaan päivisin yksin
- onko minulla lapsia tai muita lemmikkejä
- miten hoidan kissaa
- onko minulla varaa yllättäviin eläinlääkärikuluihin
Eikä tosiaan ollut mikään ristikuulustelu, vaan enemmänkin mukava juttutuokio kahden kissaihmisen kesken.
Hieno päätös Ap, antaa koti sitä tarvitsevalle ❤
Onko se kokemus ratkaisevaa? Haaveilen kissan adoptoinnista, mutta mulla ei ole ikinä ollut mitään lemmikkiä. Opiskelen kyllä innokkaasti lukemalla ”Kissanhoidon käsikirjaa”.
Vierailija kirjoitti:
Pelkään, ettei kokemus riitä vaan pitäisi olla melkein yli-ihminen. Pelkään myös, että ujouteni tulkitaan esteeksi. Edelliset kissani tulivat maatalosta ja siellä ei kyselty mitään. En ole ennen hankkinut kissaa löytöeläintalolta ja sen takia jännitän. ap
Ei pidä olla yli-ihminen. Kissalla pitää olla ruoka- ja vesikupit. Hiekkalaatikko. Ei saa päästää irti ulos, vaan ulkoilutus valjaissa.
Löytöeläinkodin pitäjä kyllä huomaa, miten lähestyt kissoja, miten silität niitä. Kokemuksesi kissoista auttaa sinua. Itsekin olen tosi ujo, mutta kun menin kissojen luo eläinkodissa, unohdin muun. Puhuin hiljaa kissoille, se riitti, ja pariin kysymykseen vastailin. Ajattele, miten hyvän elämän voit antaa jollekin ihanalle kissalle, joka jo siellä odottaa sinua. Mullakin on eka löytökissa, ja se ihanasti osoittaa joka päivä, miten kiitollinen se on omasta kodistaan. Ota vaikka kissa, joka on myös ujo, se auttaisi kissaa, että ymmärrät sitä!
Vierailija kirjoitti:
Onko se kokemus ratkaisevaa? Haaveilen kissan adoptoinnista, mutta mulla ei ole ikinä ollut mitään lemmikkiä. Opiskelen kyllä innokkaasti lukemalla ”Kissanhoidon käsikirjaa”.
Kokemus ei ole ratkaiseva, vaan vilpitön halu antaa kissalle hyvä, loppuelämän koti ☺
Oon itse ollut pitkään mukana vapaaehtoisena löytöeläintoiminnassa. Siellä riittää vaikka ja minkälaisia ihmisiä, kaikkia yhdistää rakkaus eläimiin ja se riittää. Haastattelu on aika virallinen nimitys, kuten joku yllä jo mainitsi, on kyseessä enemmänkin juttutuokio. Tsemppiä, olet hyvällä asialla ja joku kissa saa varmasti ihanan kodin
Itse laitoin sähköpostilla vapaamuotoisen kertomuksen, että millaisen kodin olisin antamassa. Ja koska olin ensimmäinen, joka kyseisestä kissasta kyseli, niin sieltä sitten soitettiin. Puhelussa keskusteltiin kissasta eli mitä se on syönyt, tarkemmin luonteesta yms. Olisiko se siis minulle sopiva.
Toki kaikilla yhdistyksillä ei toimita näin, että voi sähköpostitse tiedustella, vaan on suoraan kerrottu vaan sijaiskodin numero, johon voi soittaa.
Mutta ei siellä keskustella kuin vaan kissaan liittyvistä asioista :) Mutta kun itse noita ilmoituksia selasin, niin suurinta osaa kissoista ne ei luovuta ainoaksi kissaksi. Melkein joka ilmossa toivottiin kissakaveria tai Ada ja Pönttö etsii yhteistä kotia.
Mutta kissoja on tällä hetkellä varmasti paljon, ei riitä eläinsuojeluyhdistyksillä edes kapasiteetti :( pennut toki saa helpoiten kodin.
Kiitos teille tsemppaavista viesteistä. Nyt tuntuu tyhmältä, että hermoilen tällaista asiaa. Ajattelin, jos se on kuin työhaastatteluun verrattava tilaisuus. Pelkään ja jännitän tilanteita, joissa olen arvostelun kohteena
Kissani kuoli kesällä ja ikävä on kova, mutta olisin pian valmis ottamaan kissan tai kaksi. Koti tuntuu tyhjältä ilman kissaa. En ole koskaan ollut ilman kissaa. Meillä oli kotonakin aina kissa.
Ap.
Jos ap olet linjoilla, kuinka kävi, saitko uuden kehruukoneen?
Täällähän minä, mutta edelleen ilman kehruukonetta. Mutta olen päättänyt nyt alkuvuoden aikana hankkia itselleni kissan. Meinasin jo soittaa yhdestä kissasta, josta oli ilmoitus paikallisella osto- ja myyntipalstalla, mutta kissa taisi jo saada toisen kodin, koska ilmoitus oli poistettu.
Ap.
En ole ap, mutta kiinnostaa kuulla lisää kokemuksia.
Huomasin, että tässä adoptioprosessissa voi törmätä siihen, että samaa kissaa on voinut moni kysellä, vaikka kissa on ollut jo useamman viikon tai kuukausiakin sijoituskodissa ja kyseistä kissaa ei saakaan. Itsestään joutuu siis monia kertoja antamaan ulos tekstiä/sanoja 🐱
No pöh, olet kokenut kissanomistaja se riittää.