Haluaisin adoptoida kissan, mutta jännitän haastatteluja yms.

Vierailija kirjoitti:

Mitä haastatteluja?! Adoptoin Hesyltä kissan pari vuotta sitten, valkkasin mieleisen, maksoin luovutusmaksun ja täytin paperiin omat tietoni ja lähdettiin kisun kanssa kotiin. Mitään haastatteluja ollut.

Miten sinulla on mennyt kissan kanssa, oliko jo ennestään ollut jossain perheessä vai ns. "villi"?

Ap:n tapaus on jo vanha, mutta vastaisen varalle:

Laita sähköpostia ja kerro itsestäsi, millaiset toiveet sinulla on ja mitä ominaisuuksia toivot kissalta. Sovi tapaaminen rauhalliseen aikaan. Samasta kissasta voi olla tosiaan useita kiinnostuneita ja kun eri ihmiset päivittää nettisivuja kuin ketkä luovuttavat kissoja/haastattelevat, saattaa olla viiveitä. Itse olin aktiivi ennen ja lähinnä hommiani oli juuri päivittää kotia etsiviä kissoja. Parhaimmissa tapauksissa juuri kun oli saanut kissan kuvattua, laitettua kuvan sivuille ja kirjoitettua kuvauksen, tuli viesti, että kissa onkin varattu. Joskus on tullut tuplavarauksia, kun eri ihmiset lupaavat. Yksi ehdoton asia: Varmistakaan, että henkilöllä, joka kissan lupaa, on oikeus tehdä haastatteluja ja luvata kissa. Ainakin itsellä tuli eteen että uudet vapaaehtoiset eivät välillä ymmärtäneet, että yhdistyksen hallitus oli valtuuttanut erikseen ne henkilöt, jotka saivat tehdä haastatteluja ja luovutuksia, ei kuka tahansa.

Ahaa, tämä olikin vanha ketju, mutta onko paikalla ketään löytökodista kissan ottanutta?

Minua taas kiinnostaa, että saiko ap kissan. Ja tiedän tiedän, yli 2 v vanha ketju

Minua kiinnostaa, että kuinka nopeasti tuollainen löytöeläinkodista hankittu kesyyntyy?

Olen adoptoinut kolme kissaa. Ei ne kysy juuri mitään ja varsinkin ekan kohdalla kun olin nuori ja ujo vastailin lähinnä "nii.. emmä tiiä.. en tiiä.. mmm..". En tiedä onko edes mahdollista sanoa jotain niin että ne EI antais sulle kissaa.

Mut siis mitä ne kysyy on.. miten asut, kerrostalo? Ethän päästä kissaa ulos. Onko lapsia? Onko aiemmin ollut kissoja? Ja sit monta kysymystä et mitä SÄ haluat, mikä kissa ois just sun elämään sopiva, onko jotain rajotuksia? Esim saako kissa olla vanha, entä sairas, antaisitko lääkkeet ajallaan aina, vai pitääkö olla terve ja pentu. Pitääkö olla tosi sosiaalinen kissa? No sellasta ei välttämättä löydy niin sopiiko arka, joka ehkä parissa vuodessa oppii syliin tulemaan välillä.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa, että kuinka nopeasti tuollainen löytöeläinkodista hankittu kesyyntyy?

Ei villiintynyt eläin kesyynny koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa, että kuinka nopeasti tuollainen löytöeläinkodista hankittu kesyyntyy?

Ei villiintynyt eläin kesyynny koskaan.

Esim. Uudessakaupungissa olevista kissoista tuli kotikissoja.

http://www.dewi.info/elaimet/operaatio-myllymaen-kissat/

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille tsemppaavista viesteistä. Nyt tuntuu tyhmältä, että hermoilen tällaista asiaa. Ajattelin, jos se on kuin työhaastatteluun verrattava tilaisuus. Pelkään ja jännitän tilanteita, joissa olen arvostelun kohteena

Kissani kuoli kesällä ja ikävä on kova, mutta olisin pian valmis ottamaan kissan tai kaksi. Koti tuntuu tyhjältä ilman kissaa. En ole koskaan ollut ilman kissaa. Meillä oli kotonakin aina kissa.

Ap.

Ota kaksi samantien. Meillä on aina ollut useampi kissa ja nyt enää vain kaksi, ovat hyviä ystäviä. Olivat löytyneet eri paikoista, mutta laitettiin eläinsuojeluyhdistyksessä samaan koppiin ja ystävyys syntyi heti. Annettiin siksi vain yhdessä uuteen kotiin. Olisikin ollut kamalaa erottaa kaverukset toisistaan.

Niillä on seuraa toisistaan, kun emme ole kotona. Nukkuvat yhdessä.

Koti tosiaan olisi tyhjä ilman kissoja, samoin elämästä puuttuisi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa, että kuinka nopeasti tuollainen löytöeläinkodista hankittu kesyyntyy?

Ei villiintynyt eläin kesyynny koskaan.

Esim. Uudessakaupungissa olevista kissoista tuli kotikissoja.

http://www.dewi.info/elaimet/operaatio-myllymaen-kissat/

Kumma juttu, että tuo virheellinen käsitys elää aina vaan.

Populaatiokissoista tulee ihmiskissoja, jos niitä kohdellaan oikein. Toki ne tarvitsevat aikaa alkaakseen luottamaan ihmisiin, joten kärsivällisyyttä tarvitaan. Samoin tarvitaan oikeanlaista kohtelua, eli kissan ehdoilla menemistä. Väkisin niistä ei saa ihmiskissoja.

Sukulaiseni otti kaksi populaatiokissaa. Olivat ensialkuun hyvin ujoja ja arkoja, mutta jo kuukauden päästä tapahtui lähentymistä. Puolen vuoden päästä kissoista tuli sylikissoja:) Sukulaiseni on kissakuiskaaja, on aina ollut:) Nykyään, reilun vuoden päästä, kissat lähestyvät jo itse vieraitakin.

Kissoja ennestään tuntemattoman ei kannata populaatiokissaa ottaa, se vaatii osaamista ja kokemusta.