Lue keskustelun säännöt.
Tiedätkö, miltä tuntuu miettiä lapsiperheen joulua, kun ei ole rahaa?
29.11.2018 |
Tytär 8 v. kirjoitti pukille, että toivoo uudet talvikengät, petshoppeja ja tyttöjen luistimet. Poika 11 v. sanoi, että ei hän tarvitse muuta kuin elokuvalipun ja suklaarasian, kun e meillä kuitenkaan ole rahaa. Perheellä on nyt hankala tilanne. Mies ollut kelan sairauspäivärahalla useamman kuukauden, minä käyn töissä. Auto hajosi, korjautin osamaksulla 230€ kuussa helmikuun loppuun asti. Taloon tuli iso remontti kesällä, uutta velkaa oli pakko ottaa 12 000€. Sitä lyhennetään 300€ kuussa. Asuntolainaa menee nyt vain 800€ kuussa vuoden ajan, koska jouduttiin pankin kanssa neuvottelemaan, kun ei pystytä maksamaan tonnia kuussa, mikä on sovittu muutama vuosi sitten. Tässä syksyllä on tullut niin monenlaista odottamatonta, esim. sairaalamaksuja. Tili on lähes tyhjä. Lapsilisillä syödään veronpalautuksiin asti, joita tulee ruhtinaalliset 72€. Palkka tulee 15. pv ja menee saman tien laskuihin ja lainoihin. Tuntuu pahalta!
Kommentit (301)
KissanViikset kirjoitti:
Jotenkin täällä palstalla huomaa miten erilaisissa tilanteissa ihmiset elävät. Jollekin 30 euroa kuussa ei ole paljon, toiselle taas se on monen päivän ruokaraha. Ja yleensä siinä vaiheessa, kun puhutaan ruokarahoista, niin todellakin tarkoitetaan sitä. Ne eivät ole vain "jotakin" rahaa, vaan ne on budjetoitu ruokaan.
Olen myynyt kirpparilta kampetta, mutta aika turhaa työtä. Ihan ilmaiseksi kun antaa, niin saa kaupaksi. No, viimeksi sain sen verran kasaan, että sain lapselle uudet lääkevoiteet, kun unohti kalliit voiteet leirikouluun.
Vaikealta tuntuu jouluun varautuminen, kun koko ajan on rahanmenoa. Ruoasta voi säästää, mutta ei siitäkään loputtomiin. Ja pakko sanoa, että pidän hyvästä ruoasta, enkä siitä mielellään tinkisi.
Asutaan kuitenkin melko hulppeasti mitä neliöihin tulee, koska sukulainen vuokrasi tämän asunnon meille edullisesti.
Ihmisen, jolle 30 € on iso raha, ei pidä tehdä minkäänlaista velkaa. Ei edes lainata kaveriltaan, asuntolainasta puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osamaksun kanssa on helppoa siirtää maksua. Soitat vain ja ilmoitat, että venytät maksamista kuukaudella eteenpäin. Onnistuu todennäköisesti kuluitta tai maksaa pari euroa. Niin teillä on yli 200 euroa joulukuussa, saatte sillä luistimet, talvikengät, elokuvalipun, suklaan ja pet shopeja. Ongelma ratkaistu.
Lapsilisä tulee myös ennen joulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KissanViikset kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia kannattaisi tehdä vasta sitten kun on elämiseen ja heidän kunnolla elättämiseensä varaa...
Ja kenellähän kristallipallo, jolla voi ennustaa sairastumisensa? Lapsia kun ei voi palauttaa, jos sattuu sairastumaan vakavasti ja tulot putoavat.
Normaali, järkevä ihminenhän kartuttaa varapuskuria sairauksien varalke etenkin jos on lapsia - mielellään jo ennen lastentekoa.
Tässä maassa asuminen ja kaikki on niin kallista, että harvalla on mahdollisuus mitään puskureita kartuttaa. Ja sairastumiset, jotka vievät talouden kuralle ovat usein vakavia ja niistä toipuminen kestää kenties kuukausia, jopa vuosia tai voi jäädä kokonaan työkyvyttömäksi. Saa melkoinen taikuri olla, jos pystyy sellaiset rahat säästämään etukäteen.
Asumistuki on vääristänyt ihmisten käsitystä kohtuullisista asumismenoista. Kuvitellaan, että on jokin Universaali oikeus asua tietyn kokoisessa asunnossa ja jos siihen ei ole varaa, joku muu maksaa. Omistusasuntoa ostaessaan ihmiset vetävät asuntolainansa niin tappiin, että juuri mitään ei jää säästöön. Kuitenkin joka kuukausi pitäisi säästää, koska on selvää, että omistusasuntoon tulee remontteja ja muita itse maksettavia asioita. Erityisesti omakotitaloissa kaikki remontit on hoidettava itse, taloyhtiöissä sentään jotkin asiat kuuluvat taloyhtiölle. Ja mitä vanhempi asunto/talo, sitä nopeammin remontin tarvetta tulee.
Nykyisin ajatellaan, että jos pitkäaikaistyöttömien vanhempien nelihenkisessä perheessä on varaa asua vuokralla 4h+k+s rivariasunnossa, niin työssäkäyvillä pitää olla vähintään sama. Eikä ymmärretä, että omat tulot eivät ehkä riitä sellaiseen omistusasuntoon tai sitten todellakin eletään niin kädestä suuhun, että mitään ei jää säästöön. Ja kun tuleekin sairauksia tai remontin tarvetta, ollaan pulassa. Vuokralla asuvalla ei ole remonttikuluja eikä tarvitse ostaa edes jääkaappia tai hellaa hajonneen tilalle, mutta omistusasunnossa asuva maksaa ihan omasta pussistaan nekin.
Ostin aikoinaan 10 vuotta vanhan asunnon ja aloin välittömästi laittaa rahaa säästöön tulevaisuudessa edessä olevaa putkiremonttia varten. Aikaa on kulunut, mutta vieläkään ei ole tehty putkiremonttia. Jossain vaiheessa on edessä, koska asunto on jo yli 30 vuotta vanha. Mulla on putkiremonttiin tarvittavat rahat olleet jo aikoja sitten kasassa. Asunnon sisäremonttejakin tehty eikä ole tarvinnut ottaa lainaa niitä varten. Kun hain asuntolainaa, pyysin useammasta pankista tarjouksia. Jotkut pankit tarjosivat kaksinkertaisen määrän lainaa kuin mitä lopulta otin.
Ei kaikissa vuokra-asunnoissa ole edes jääkaappia. Kaverini muutti Helsingin kaupungin vuokra-asuntoon johon ei tätä kuulunut, joutui ostamaan sen. Ja kun mieheni kanssa aikanaan asuimme yksityisen vuokranantajan vuokra-asunnossa niin vuokra nousi 20€:lla/kk heti seuraavana kuukautena kun jääkaappi hajosi ja vaihdettiin uuteen, eli periaatteessa jouduimme maksamaan sen uuden jääkaapin kuitenkin vuokrassa vähän kuten osamaksulla (vuokran nousemisesta ei ollut tätä ennen puhuttu yhtään mitään).
On erittäin harvinaista, että vuokra-asunnossa ei ole jääkaappia. Ja yleensä tällainen näkyy ainakin vuokran suuruudessa. Tietenkin vuokra nousee sen mukaa, kun asuntoa korjataan tai parannetaan. En kuitenkkaan rinnastaisi vuokrankorotusta osamaksuun. Osamaksun maksat kiltisti loppuun asti, vaikka koko esine ei olisi enää sun käytössäsi tai vaikka se olisi takuuajan jälkeen jo hajonnutkin, kun taas vuokrankorotuksen jälkeen voit muuttaa vaikka kuukauden päästä pois eikä sun tarvitse enää maksaa sitä 20€ "osamaksua" .
No tuo esimerkki jääkaapista olikin tarkoitettu sille joka kommentoi että vuokralla asuvan ei tarvitse maksaa uutta hellaa/jääkaappia hajonneen tilalle mutta omistusasujat joutuvat sen maksamaan omasta pussistaan. Periaatteessa ei mutta usein käytännössä kyllä sen kodinkoneen maksaa myös se vuokralla asuja korotetun vuokran muodossa ainakin jos on yksityinen vuokranantaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vakuutusmaksut yhteensä n. 330 e vuodessa, sisältää siis kaiken, myös sairaus vakuutuksen. Eli n. 30e kuussa. Ei paha hinta minusta jos miettii, että jos sairastun vakavasti ja joudun sen vuoksi pienille tuloille niin enpähän ole ihan kusessa.
Jos joudut pienille tuloille ei vakuutusmaksustasi ole paljoa hyötyä, kun se vähennettäisiin toimeentulotuesta. Pitäisi olla todella hyvät vakuutukset.
Minulla on sellainen vakuutus, että saan 100 000 e jos tulen työkyvyttömäksi. Mieluummin otan sen kuin toimeentulotuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilisät tulee tänä vuonna 21.12 ja työttömyyspäivärahani osuu samalle päivälle.
Kivaa ettei heti tarvitse alkaa laskemaan ruokarahoja. HSL:n kausilipuissakin säästetään, kun on koulusta lomaa.
Joulua ei onneksi vietetä, niin lahjoista ei ole stressiä. Katsotaan Netflixistä leffoja ja syödään jotain hyvää.
T. Yh ja kaksi teiniä
Vierailija kirjoitti:
KissanViikset kirjoitti:
Jotenkin täällä palstalla huomaa miten erilaisissa tilanteissa ihmiset elävät. Jollekin 30 euroa kuussa ei ole paljon, toiselle taas se on monen päivän ruokaraha. Ja yleensä siinä vaiheessa, kun puhutaan ruokarahoista, niin todellakin tarkoitetaan sitä. Ne eivät ole vain "jotakin" rahaa, vaan ne on budjetoitu ruokaan.
Olen myynyt kirpparilta kampetta, mutta aika turhaa työtä. Ihan ilmaiseksi kun antaa, niin saa kaupaksi. No, viimeksi sain sen verran kasaan, että sain lapselle uudet lääkevoiteet, kun unohti kalliit voiteet leirikouluun.
Vaikealta tuntuu jouluun varautuminen, kun koko ajan on rahanmenoa. Ruoasta voi säästää, mutta ei siitäkään loputtomiin. Ja pakko sanoa, että pidän hyvästä ruoasta, enkä siitä mielellään tinkisi.
Asutaan kuitenkin melko hulppeasti mitä neliöihin tulee, koska sukulainen vuokrasi tämän asunnon meille edullisesti.
Ihmisen, jolle 30 € on iso raha, ei pidä tehdä minkäänlaista velkaa. Ei edes lainata kaveriltaan, asuntolainasta puhumattakaan.
Tokkopa pankit myöntäisivätkään lainaa edellämainitussa tilanteessa, mutta kuten todettua, tilanteet voivat yllättäen muuttua. Helppoahan se olisikin, jos koko elämä olisi ennakoitavissa. Osin voi varautua, mutta kaikkeen ei millään ja jos vaikkapa itse olisin käyttänyt elämäni ja pienet tuloni "kaikkeenvarautumiseen" olisi jäänyt elämä elämättä.
Minulla on ollut kymppitonnin (markan) opintolaina, jonka sivumennen sanoen mutsi ryyppäsi. Tietokoneen ostin osarilla. Tällä hetkellä en ottaisi osamaksulla mitään, koska en selviytyisi laskuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää olla talo ja auto jne.? Ja järkky velka.
Totta kai pitää sitten varautua siihen, että tulotaso syystä tai toisesta tippuu juuri esim. toisen sairastumisen takia.
Me asutaan vuokralla ja Helsingin Kalliossa. Autoa ei tod. tarvitse. Ne harvat kerrat kun tarvitsee, vuokrataan tai otetaan taksi. Velkaa ei ole ja säästetään sen verran, että joulu järjestetään lapsille.
No yleensä se vuokra Kalliossa on suurempi kuin epäsuora säästäminen eli asuntolaina pk-seudulla. Siksi. Ja olen itse kasvanut Kalliossa ja mitään en jäänyt kaipaamaan. Muistoissa puliukot ja asfaltti ja lisää asfalttia.. .. Omia lapsiani en ikinä kasvattaisi siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vakuutusmaksut yhteensä n. 330 e vuodessa, sisältää siis kaiken, myös sairaus vakuutuksen. Eli n. 30e kuussa. Ei paha hinta minusta jos miettii, että jos sairastun vakavasti ja joudun sen vuoksi pienille tuloille niin enpähän ole ihan kusessa.
Jos joudut pienille tuloille ei vakuutusmaksustasi ole paljoa hyötyä, kun se vähennettäisiin toimeentulotuesta. Pitäisi olla todella hyvät vakuutukset.
Minulla on sellainen vakuutus, että saan 100 000 e jos tulen työkyvyttömäksi. Mieluummin otan sen kuin toimeentulotuen.
100 000 on pieni raha. Muista jakaa se tietyllä aikamäärällä, koska työkyvyttömyyseläke ei yksissään riitä ja todennäköisesti tulet tarvitsemaan toimeentulotukea sen päälle. Kela katsoo vakuutuskorvauksen tulona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KissanViikset kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia kannattaisi tehdä vasta sitten kun on elämiseen ja heidän kunnolla elättämiseensä varaa...
Ja kenellähän kristallipallo, jolla voi ennustaa sairastumisensa? Lapsia kun ei voi palauttaa, jos sattuu sairastumaan vakavasti ja tulot putoavat.
Normaali, järkevä ihminenhän kartuttaa varapuskuria sairauksien varalke etenkin jos on lapsia - mielellään jo ennen lastentekoa.
Tässä maassa asuminen ja kaikki on niin kallista, että harvalla on mahdollisuus mitään puskureita kartuttaa. Ja sairastumiset, jotka vievät talouden kuralle ovat usein vakavia ja niistä toipuminen kestää kenties kuukausia, jopa vuosia tai voi jäädä kokonaan työkyvyttömäksi. Saa melkoinen taikuri olla, jos pystyy sellaiset rahat säästämään etukäteen.
Asumistuki on vääristänyt ihmisten käsitystä kohtuullisista asumismenoista. Kuvitellaan, että on jokin Universaali oikeus asua tietyn kokoisessa asunnossa ja jos siihen ei ole varaa, joku muu maksaa. Omistusasuntoa ostaessaan ihmiset vetävät asuntolainansa niin tappiin, että juuri mitään ei jää säästöön. Kuitenkin joka kuukausi pitäisi säästää, koska on selvää, että omistusasuntoon tulee remontteja ja muita itse maksettavia asioita. Erityisesti omakotitaloissa kaikki remontit on hoidettava itse, taloyhtiöissä sentään jotkin asiat kuuluvat taloyhtiölle. Ja mitä vanhempi asunto/talo, sitä nopeammin remontin tarvetta tulee.
Nykyisin ajatellaan, että jos pitkäaikaistyöttömien vanhempien nelihenkisessä perheessä on varaa asua vuokralla 4h+k+s rivariasunnossa, niin työssäkäyvillä pitää olla vähintään sama. Eikä ymmärretä, että omat tulot eivät ehkä riitä sellaiseen omistusasuntoon tai sitten todellakin eletään niin kädestä suuhun, että mitään ei jää säästöön. Ja kun tuleekin sairauksia tai remontin tarvetta, ollaan pulassa. Vuokralla asuvalla ei ole remonttikuluja eikä tarvitse ostaa edes jääkaappia tai hellaa hajonneen tilalle, mutta omistusasunnossa asuva maksaa ihan omasta pussistaan nekin.
Ostin aikoinaan 10 vuotta vanhan asunnon ja aloin välittömästi laittaa rahaa säästöön tulevaisuudessa edessä olevaa putkiremonttia varten. Aikaa on kulunut, mutta vieläkään ei ole tehty putkiremonttia. Jossain vaiheessa on edessä, koska asunto on jo yli 30 vuotta vanha. Mulla on putkiremonttiin tarvittavat rahat olleet jo aikoja sitten kasassa. Asunnon sisäremonttejakin tehty eikä ole tarvinnut ottaa lainaa niitä varten. Kun hain asuntolainaa, pyysin useammasta pankista tarjouksia. Jotkut pankit tarjosivat kaksinkertaisen määrän lainaa kuin mitä lopulta otin.
Ei kaikissa vuokra-asunnoissa ole edes jääkaappia. Kaverini muutti Helsingin kaupungin vuokra-asuntoon johon ei tätä kuulunut, joutui ostamaan sen. Ja kun mieheni kanssa aikanaan asuimme yksityisen vuokranantajan vuokra-asunnossa niin vuokra nousi 20€:lla/kk heti seuraavana kuukautena kun jääkaappi hajosi ja vaihdettiin uuteen, eli periaatteessa jouduimme maksamaan sen uuden jääkaapin kuitenkin vuokrassa vähän kuten osamaksulla (vuokran nousemisesta ei ollut tätä ennen puhuttu yhtään mitään).
On erittäin harvinaista, että vuokra-asunnossa ei ole jääkaappia. Ja yleensä tällainen näkyy ainakin vuokran suuruudessa. Tietenkin vuokra nousee sen mukaa, kun asuntoa korjataan tai parannetaan. En kuitenkkaan rinnastaisi vuokrankorotusta osamaksuun. Osamaksun maksat kiltisti loppuun asti, vaikka koko esine ei olisi enää sun käytössäsi tai vaikka se olisi takuuajan jälkeen jo hajonnutkin, kun taas vuokrankorotuksen jälkeen voit muuttaa vaikka kuukauden päästä pois eikä sun tarvitse enää maksaa sitä 20€ "osamaksua" .
No tuo esimerkki jääkaapista olikin tarkoitettu sille joka kommentoi että vuokralla asuvan ei tarvitse maksaa uutta hellaa/jääkaappia hajonneen tilalle mutta omistusasujat joutuvat sen maksamaan omasta pussistaan. Periaatteessa ei mutta usein käytännössä kyllä sen kodinkoneen maksaa myös se vuokralla asuja korotetun vuokran muodossa ainakin jos on yksityinen vuokranantaja.
Asuin yksityisellä ja jouduin ostamaan jääkaapin. Siellä kun ei sellaista ollut eikä vuokranantaja suostunut ostamaan. Vein sen sitten mennessäni, kun muutin.
Onhan teillä pakko olla hyvät tulot jos lainaa irtoaa 12000e ja asuntolainan lyhennyskin ollut 1000e. Autokin on varmaan jokseenkin uusi jos noin kallis remontti siihen tehty.
Olin itse monta kk Kelan sairauspäivärahalla ja se ei ollut ollenkaan mikään pieni, en ollut oikeutettu edes asumistukeen. Totta kai se tuntui mutta missään vaiheessa ei tullut ongelmia. Eikä munkaan tulot ole kuin 34000e vuoteen josta tuokin sairauspäiväraha laskettiin.
Yllättäviä menoja tulee aina mutta joku nyt vähän mättää. Miten muka ei kahden aikuisen taloudessa ole varaa edes lapsen kenkiin mutta on varaa ottaa 12000e lisää velkaa ja tehdä autoon kallis remontti? Oikea köyhyys on ihan jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KissanViikset kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KissanViikset kirjoitti:
Jotenkin täällä palstalla huomaa miten erilaisissa tilanteissa ihmiset elävät. Jollekin 30 euroa kuussa ei ole paljon, toiselle taas se on monen päivän ruokaraha. Ja yleensä siinä vaiheessa, kun puhutaan ruokarahoista, niin todellakin tarkoitetaan sitä. Ne eivät ole vain "jotakin" rahaa, vaan ne on budjetoitu ruokaan.
Olen myynyt kirpparilta kampetta, mutta aika turhaa työtä. Ihan ilmaiseksi kun antaa, niin saa kaupaksi. No, viimeksi sain sen verran kasaan, että sain lapselle uudet lääkevoiteet, kun unohti kalliit voiteet leirikouluun.
Vaikealta tuntuu jouluun varautuminen, kun koko ajan on rahanmenoa. Ruoasta voi säästää, mutta ei siitäkään loputtomiin. Ja pakko sanoa, että pidän hyvästä ruoasta, enkä siitä mielellään tinkisi.
Asutaan kuitenkin melko hulppeasti mitä neliöihin tulee, koska sukulainen vuokrasi tämän asunnon meille edullisesti.
Ihmisen, jolle 30 € on iso raha, ei pidä tehdä minkäänlaista velkaa. Ei edes lainata kaveriltaan, asuntolainasta puhumattakaan.
Tokkopa pankit myöntäisivätkään lainaa edellämainitussa tilanteessa, mutta kuten todettua, tilanteet voivat yllättäen muuttua. Helppoahan se olisikin, jos koko elämä olisi ennakoitavissa. Osin voi varautua, mutta kaikkeen ei millään ja jos vaikkapa itse olisin käyttänyt elämäni ja pienet tuloni "kaikkeenvarautumiseen" olisi jäänyt elämä elämättä.
Minulla on ollut kymppitonnin (markan) opintolaina, jonka sivumennen sanoen mutsi ryyppäsi. Tietokoneen ostin osarilla. Tällä hetkellä en ottaisi osamaksulla mitään, koska en selviytyisi laskuista.
Tilanteet voivat muuttua ja sen vuoksi muutoksiin aletaankin varautua jo ennenkuin mitään muutosta on edes näköpiirissäkään. Ja vielä selventääkseni: puhun edelleenkin omistusasunnon ostaneista tai asuntolainan/jonkin muun lainan (pikavipin, joustoluoton, luottokortin, osamaksun) ottaneista. Velaksi ei pidä elää, koska tulevaisuuteen ei voi nähdä.
Minä ihmettelen prioriteetteja. Miksi lapset ovat viimeisenä? Kyllä lapsi tarttee kunnon kengät ja luistimetkin on hyvä olla. Miksei osamaksun maksuaikataulua rukata jotta saa lapset lahjansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
KissanViikset kirjoitti:
Jotenkin täällä palstalla huomaa miten erilaisissa tilanteissa ihmiset elävät. Jollekin 30 euroa kuussa ei ole paljon, toiselle taas se on monen päivän ruokaraha. Ja yleensä siinä vaiheessa, kun puhutaan ruokarahoista, niin todellakin tarkoitetaan sitä. Ne eivät ole vain "jotakin" rahaa, vaan ne on budjetoitu ruokaan.
Olen myynyt kirpparilta kampetta, mutta aika turhaa työtä. Ihan ilmaiseksi kun antaa, niin saa kaupaksi. No, viimeksi sain sen verran kasaan, että sain lapselle uudet lääkevoiteet, kun unohti kalliit voiteet leirikouluun.
Vaikealta tuntuu jouluun varautuminen, kun koko ajan on rahanmenoa. Ruoasta voi säästää, mutta ei siitäkään loputtomiin. Ja pakko sanoa, että pidän hyvästä ruoasta, enkä siitä mielellään tinkisi.
Asutaan kuitenkin melko hulppeasti mitä neliöihin tulee, koska sukulainen vuokrasi tämän asunnon meille edullisesti.
Ihmisen, jolle 30 € on iso raha, ei pidä tehdä minkäänlaista velkaa. Ei edes lainata kaveriltaan, asuntolainasta puhumattakaan.
Minä olen töissä ja saan palkkaa päälle 3000 euroa/kk. Siitä huolimatta 30e on minulle iso raha, ostan arkipäivien (su-to) ruoat 15 eurolla. 20 euroa menee viikossa ruokaan, jos pitää ostaa samalla wc-paperia tai muuta "harvinaisempaa". Elin viisi vuotta 470 eurolla /kk opiskelijana ollessani (tästä lähti vuokra + vesi + sähkö + ruoat + lääkkeet), ja säästäväisyys jäi päälle. Ei tarvitse olla vähätuloinen tai elämänhallinta hukassa, että 30 euroa on iso raha...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KissanViikset kirjoitti:
Jotenkin täällä palstalla huomaa miten erilaisissa tilanteissa ihmiset elävät. Jollekin 30 euroa kuussa ei ole paljon, toiselle taas se on monen päivän ruokaraha. Ja yleensä siinä vaiheessa, kun puhutaan ruokarahoista, niin todellakin tarkoitetaan sitä. Ne eivät ole vain "jotakin" rahaa, vaan ne on budjetoitu ruokaan.
Olen myynyt kirpparilta kampetta, mutta aika turhaa työtä. Ihan ilmaiseksi kun antaa, niin saa kaupaksi. No, viimeksi sain sen verran kasaan, että sain lapselle uudet lääkevoiteet, kun unohti kalliit voiteet leirikouluun.
Vaikealta tuntuu jouluun varautuminen, kun koko ajan on rahanmenoa. Ruoasta voi säästää, mutta ei siitäkään loputtomiin. Ja pakko sanoa, että pidän hyvästä ruoasta, enkä siitä mielellään tinkisi.
Asutaan kuitenkin melko hulppeasti mitä neliöihin tulee, koska sukulainen vuokrasi tämän asunnon meille edullisesti.
Ihmisen, jolle 30 € on iso raha, ei pidä tehdä minkäänlaista velkaa. Ei edes lainata kaveriltaan, asuntolainasta puhumattakaan.
Minä olen töissä ja saan palkkaa päälle 3000 euroa/kk. Siitä huolimatta 30e on minulle iso raha, ostan arkipäivien (su-to) ruoat 15 eurolla. 20 euroa menee viikossa ruokaan, jos pitää ostaa samalla wc-paperia tai muuta "harvinaisempaa". Elin viisi vuotta 470 eurolla /kk opiskelijana ollessani (tästä lähti vuokra + vesi + sähkö + ruoat + lääkkeet), ja säästäväisyys jäi päälle. Ei tarvitse olla vähätuloinen tai elämänhallinta hukassa, että 30 euroa on iso raha...
Paljonko ajattelit ottaa seuraavaksi velkaa?
Meillä on ok tulot mutta toki on isot menotkin. Velkaa asunnosta tosi paljon. Siltikään ei tulisi mieleenkään ostaa lapsille kasaa lahjoja vaikka hyvin voisin nytkin laittaa satoja euroja siihen. En vaan halua et lapset oppii siihen et kaikkea saa ja paljon. Muutama paketti riittää (meillä isovanhemmat ja kummi ostaa ne) ja itse ostin tytölle 2 kynsilakkaa ja hiusjuttuja. Jos lapsilla on jotain tarpeita niin sitten ostetaan niitä lahjaksi. Muutenkin pyrin minimoimaan kaiken ostamisen. Ei siinä ole mitään tolkkua.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ok tulot mutta toki on isot menotkin. Velkaa asunnosta tosi paljon. Siltikään ei tulisi mieleenkään ostaa lapsille kasaa lahjoja vaikka hyvin voisin nytkin laittaa satoja euroja siihen. En vaan halua et lapset oppii siihen et kaikkea saa ja paljon. Muutama paketti riittää (meillä isovanhemmat ja kummi ostaa ne) ja itse ostin tytölle 2 kynsilakkaa ja hiusjuttuja. Jos lapsilla on jotain tarpeita niin sitten ostetaan niitä lahjaksi. Muutenkin pyrin minimoimaan kaiken ostamisen. Ei siinä ole mitään tolkkua.
Meillä sama, lapset eivät edes halua krääsää/tavaraa. Nuo ap:n lasten toiveet olivat ihan hyödyllistä käyttötavaraa kuten kengät. Eivät mitään kohtuuttomia todellakaan. Meillä tyttö toivonut hupparia ja öljyvärejä ja pensseleitä ja poika jonkun pleikkapelin.
Tiedän. Olen kokenut köyhän lapsuuden. Toivoin ruokaa. Muistan yhden joulun, kun ruokaa ei ollut, eikä äiti halunnut meitä kotiin, ette emme joudu olemaan nälässä. Asuimme välillä sukulaisten luona, välillä sijaisperheessä ja lopulta lastenkodissa. Aatonaattona tuli puhelu seurakunnalta, että meille olisi 70€ lahjakortti. Äiti soitti ja kertoi, että voimme sittenkin tulla kotiin jouluksi. Se oli elämäni onnellisin joulu! Me emme koskaan toivoneet tavaraa lahjaksi. Meille riitti, että perhe sai edes jouluna olla yhdessä. Oli myös hienoa, ettei tarvinnut olla ainoita, jotka olivat lastenkodissa joulun. Sinä jouluna lastenkodin työntekijätkin saivat viettää joulun perheidensä kanssa. Ruokarahaa äiti kyllä sai, mutta se maksettiin aina vasta jälkeenpäin tilille (mikä oli todella huono käytäntö meille, mutta tämä siksi, koska joidenkin vanhemmat ryyppäsivät ruokarahat).
Vierailija kirjoitti:
Lapsetkin oppivat, että lahjat eivät ole joulussa tärkeintä.
Vaan vapaapäivät töistä ja koulusta.
No kyllä ovat oppineet, ainakin poika ymmärtää tilanteen kun pyytää vain yhtä elokuvalippua (reilu 10€ lahja). Joulu on lapsille tärkeä ja onhan tuo tilanne todella kurja. Se tarkoittaa varmasti myös sitä ettei ole joulupöytäkään mikään isoin kotona.
Surullista tällainen on. Pienillä lapsilla kun sitten koulussa vertaillaan aina ja muuta niin tulee vain kurjempi olo (ei sillä että pitäisi olla tonnin edestä lahjoja, mutta lapsille se on iso juttu jos on saanut huomattavasti vaatimattomammin lahjoja kuin kaverit)
Toivottavasti ap tilanne järjestyy!
Hyvä Joulumieli -lahjakorttia ei voi hakea
MLL:n paikallisyhdistykset ja SPR:n osastot jakavat kortteja omilla alueillaan. Korttien jakamisessa yhteistyökumppaneita ovat seurakuntien diakoniatyö, neuvolat ja sosiaalitoimi. Lahjakortin saavat perheet valitaan paikallisesti yhteistyössä näiden tahojen ja keräyksen järjestäjien kanssa. Tavoitteena on laajan tukiverkoston kautta löytää juuri ne perheet, jotka apua eniten tarvitsevat. Lahjakorttia ei voi hakea.
Ihmisillä on harhainen kuvitelma, että näitä tosta noin voisi saada. Tosi moni oikeasti tarvitseva jää ilman. Varsinkin toimeentulotuen saajista. Monella perheellä ei edes ole omaa sosiaaliohjaajaa. Jokaisella sosiaaliohjaajalla taas on tietty määrä lahjakortteja, joita voi jakaa. Milläköhän perustein päättävät kelle annetaan...